Skip to main content

Pelitapahtumissa voi selvittää pelaajaprofiilinsa onnistuneita hankintoja varten

Käsi ylös jos olet pelannut Afrikan Tähteä tai paukuttanut Kimbleä? Entä onko Monopoli tai Trivial Pursuit tuttuja? Näistä kukin edustavat lajissaan hienoja pelejä, mutta samaan aikaan ne ovat vain pieni otos lautapelien maailmasta. Omaa pelimakua kannattaa haastaa ja hakea – aivan kuin kulinaristista tuntemustaankin!

Itse olen ajautunut lautapelien maailmaan, koska Tero ja ystävänsä tarvitsivat aika ajoin “täytepelaajaa” usemman pelaajan peleihin. Sitten lähdin poikien mukaan lautapelimessuille Esseniin pelikassien kantajaksi… Tänä päivänä lautapelivalikoima on niin laaja, että sieltä todellakin löytyy vaihtoehtoja erilaisille pelaajille – oikean pelin löytymistä helpottaa kun tunnistaa millainen pelaaja itse on. Itse en juuri jaksa yli 60 minuutin pelejä ja säännöt pitää olla helposti selitettävissä. Korttipelit ovat eniten oma juttuni. Suunnittelijoista Knizian lautapelejä on tullut pelattua useampia (Samurai, Aavikon Karavaani, Medici, Eufrat & Tigris, Lost Cities, Quin, Taj Mahal, Poison, Kilpikonna Kisa, Genial…). Onpa sitä tullut osallistuttua lautapeli-SM-kisoihinkin peliprofiilia hakiessa (voitto meni ansaitusti toisaalle, aina voi tosin syyttää voitelua:).

Lautapelaamaan-tapahtuman pelikirjasto v.2015
Lautapelaamaan-tapahtuman pelikirjasto v.2015

Oman harrastuksen myötä sitä on tutustunut muihinkin pelaajiin. Suomalaisen lautapelaajaan profiili on kenttäarvioni mukaan yllättävän vanha (30-45-vuotias) ja yleistiedon omaavaa (peleistä oppii laskemisen ohella vaivihkaa kaikennäköistä; historiaa, taiteita, maantiedettä, kieliä…). Monelle lautapelaaminen on mukavaa, aivoja sopivasti rassaavaa puuhaa sudokujen ja ristikoiden tapaan.

Oman profiilin hakeminen kylmiltään eli ostamalla summa mutikalla peli tai kolme, joista ei takatekstiä enempää juuri tiedä, on eittämättä hankalaa. Myös pelikaverienkin löytäminen voi olla hankalaa. Loistoratkaisu on erilaiset pelikerhot ja niiden peliKIRJASTOT! Näissä on hyvä luukuttaa peliä kuin peliä ja hakea omia rajojaan. Toinen hyvä vaihtoehto ovat laadukkaat pelitapahtumat . Esimerkiksi LAUTAPELAAMAAN on Suomen lautapeliseuran järjestämä peliviikonloppu, mihin SLS tuo laajan kirjastonsa pelattavaksi. Siinä on muutama hyllymetri pelattavaa. Pelin saa lainaan panttia vastaan. Pelikavereitakin löytyy… Tänä vuonna tapahtumaan on vapaa pääsy koko viikonlopun ajan (11.-13.11.2016). Pelitapahtuma on avoin kaikille ja ikärajaton! 

Lautapelit ovat mukana myös Digi- ja SkiExpon yhteydessä järjestettävässä GameExpo-tapahtumassa 4.-6.11.2016. Meidät (Maija & Tero) löytää paikanpäältä tositoimista esittelemästä pelejä SLS:n vapaaehtoisina (la klo 9-12)!

Lautapelaaminen ei ole kallis laji – mutta säästääkin voi, kun tietää mistä tykkäää. Pelitapahtumat tarjoavatkin loistavan mahdollisuuden testata pelejä niin omaan pelikaappiin kuin pukin konttiin! Viimeksi kummipojan kanssa pelatessa kummi sai vihjeitä muutamasta mielenkiintoisesta pelisuosikista. Oliver – vinkkisi on annettu eteenpäin tontuille:)

 

Villa Hortensian maskotti

Tallinna ja Tarto koirien kera

Joskus on vaan kiva vaihtaa maisemaa, sukeltaa erilaiseen kulttuuriin ja kieleen. Viro on verrattain mukavan matkan päässä, laivamatka kestää nopeimmilla laivoilla vain muutaman tunnin. Koirallekin matka on suhteellisen vaivaton. Olemme käyneet Tallinnassa aikaisemmin koirien kanssa näyttelymatkalla. Näyttelymatka on aivan omantyyppisensä reissu, tuolloin ei juuri nähtävyyksiä ennätä ihmettelemään kun edessä on näyttelypaikalle navigointia sun muuta valmistautumishässäkkää. Tällä erää lähdimme reissun päälle ihan lomamielessä, Tallinnan lisäksi päätimme piipahtaa hieman pidemmällä, Tartossa.

Laivaan – hii-o-hoi!

Koirilta löytyi jo entuudestaan passit – sellaisen saa tarvittaessa eläinlääkäriltä. Kaikki Suomesta Viroon suuntaavat laivayhtiöt ottavat koiria kyytiin, mutta säännöt vaihtelevat yhtiöittäin. Ohjeisiin ja sääntöihin kannattaa tutustua hyvissä ajoin. Helpointa on jos koiran saa jättää autoon autokannelle, mutta esimerkiksi kesällä se ei onnistu, koska autokansi voi muodostua liian lämpimäksi paikaksi koiralle. Tällöin koira otetaan mukaan laivaan; osa edellyttää, että koira viedään niille tarkoitettuun kuljetustilaan ja osa antaa pitää koiran mukana kuljetuskopassa. Meillä kesäinen matka meni kuljetuskopassa ulkona kannella tuulen suojassa matkasta nauttien.

Tallinnan vanhakaupunki toimii aikakoneen tavoin...
Tallinnan vanhakaupunki toimii aikakoneen tavoin…

Hotelli Tallinnasta

Hotelli on hyvä varata etukäteen – mitä aikaisemmin hotellin varaa, sitä edullisempi huonehinta todennäköisesti on. Samalla voi varmistaa, että saa koiraihmisille varatun huoneen, sillä näitä on rajoitetusti. Tallinnan majapaikkamme, Villa Hortensia, löytyi booking.comista – sieltä löytyy suoraan koirat sallivat hotellit. Majapaikkamme keskustasijainti oli mitä parhain, mutta autolla liikuttaessa ei niinkään… Vanhankaupungin kapeat kujat ovat todella kapeita autolla ajettaessa – myös parkkipaikkoja on naftisti. Majapaikkamme isäntä oli mitä ystävällisin ja lupasi meille oman autopaikkansa kun kuuli meidän viipyvän vain yhden yön. Koiratkin saivat tulla – jos ovat kilttejä eivätkä hauku  – noo, ainahan tähän pyritään. Pääsimme kuin pääsimme majapaikkaamme.

 

Villa Hortensian piha pienine naapuriputiikkeineen
Villa Hortensian piha pienine naapuriputiikkeineen
Villa Hortensian maskotti
Dodi ja Diego sekä Villa Hortsensian maskottinalle

Kun olimme saaneet tavarat purettua (ja yhden kännykän uitettua vessanpöntössä), lähdimme koirien kanssa kävelylle. Totesimme olevamme aivan Vanhankaupungin ytimessä. Kaupunkikierroksen jälkeen veimme koirat takaisin huoneeseen ja lähdimme syömään. Peppersäck tarjoilee tuhtia ruokaa keskiaikaistvistillä. Kunnon pihviaterian ja hunajaoluen jälkeen oli mukava kömpiä kämpille nukkumaan.

Villa Hortensian sisäpihalla on ihania käsityöläispuoteja sekä kaakaohon erikoistunut kahvila. Siitä saa myös kahvilan avautuessa aamupalaa. Hortensian huoneissa on myös pieni keittolevy, tiskiallas ja jääkaappi joten aamupalaa voi nauttia myös huoneessa. Kävimme aamusta vielä kierroksen kaupungilla kunnes lähdimme kohti Tartoa.

Akateeminen Tarto

Tie Tallinnasta Tartoon on yllättävän suora. Maisemat ovat pian peltoisen metsäisiä. Haikaran pesiä ja haikaroitakin nähtiin paljon. Yövyimme paikallisen ravintola- ja hotellikoulun yhteydessä toimivassa Kutsehariduskeskuse Hotellissa. Se oli viihtyisä perushotelli, joskin palvelu oli hiukan virallisen kankeaa. Siinä missä Villa Hortensia ei ottanut koirista lisämaksua, täällä koirista otettiin 7 euroa koira.

Taukokahvila välillä Tallinna-Tarto
Taukokahvila välillä Tallinna-Tarto

Tarton keskustaan oli hotellilta noin viitisen kilometriä, mutta toisaalta täällä oli rauhallista ja helppo liikkua koirien kanssa. Kävimme keskustassa – ja samalla hakemassa koirille Virosta Suomeen palattaessa viranomaisten edellyttämän ekinokokkoosi-matolääkkeen. Tartosta löytyi parikin eläinlääkäriä, mutta menimme lähimpään (Loomaklinik Animal). Lääkäri otti meidät vastaan samantien “voitte puhua suomea”, katsoi millaisia koiria ja kysyi painoa, antoi lääkkeen annettavaksi koirille ja merkkasi lääkkeen antamisen passeihin. Koko projekti kahdelta koiralta lääkkeineen oli 14 euroa. Samalla hän muistutti ystävällisesti, että Virossa koirille pitää antaa joka vuosi raivotautirokotus, kun Suomessa rokote annetaan yleensä joka toinen vuosi.

Tarton raatihuone ja suutelevat opiskelijat -patsas
Tarton raatihuone ja suutelevat opiskelijat -patsas
mihinka-seuraavaksi
Mihinkäs seuraavaksi?
Enkelisillalla
Enkelisillalla

Sitten kiireesti meille suositeltuun pizzapaikkaan ja kaupunkikierrokselle. Kiipesimme mm. tähtitornimäelle ja sieltä takaisin keskustaan. Tarton keskusta on siisti ja muistuttaa Tallinnan vanhaakaupunkia. Nähtiinpä kylttejä Alvar Aallon suunnittelemalle villalle, mutta kahvihammasta alkoi vihloa jo siihen malliin, että kaarsimme kahvilaan. Koirat olivat tervetulleita katetulle terassille ja koirat saivat kahvilan puolesta vettä kun ryystimme mustaa vettä oivien paakkelsien kera.

Ilta kului “pojilla” ikkunalaudalla maatessa ja “koirien telkkaria” katsellessa kun me muut kulutumme aikaa korttipöydän ääressä. Aamulla olikin aika suunnata takaisin Tallinnaan, missä kävimme katsastamassa Ülemiste-keskuksen ja vielä Kadriorg-puistossa kävelemässä ja kahvilla. Sitten vielä Superalkoon ja kotiin…

Koirien oma "telkkari"
Koirien oma “telkkari”
Kadriorgin puisto on upea kesäkeidas
Kadriorgin puisto on upea kesäkeidas

Kiinnostaako lähteä Tallinnaan koiran kanssa? Tripsterissa on erinomainen artikkeli aiheesta, ja vielä enemmän mm. kahvilavinkkejä!

Tallinnassa koiran kanssa

Moustache Smash – Viikset vaihtoon! Täydellinen Movember-peli

Vauhtiviikset viihdyttää

Movember tuo erilaiset viikset marraskuiseen katukuvaan ja muistuttaa samalla miesten terveydestä. Myös Vauhtiviiksillä voi saada jonkinlaisen kuntoa kehittävän hikikarpaloon aikaiseksi.

Vauhtiviikset (Moustasche Smash) on nimensä mukaisesti vauhdikas peli – ja yksinkertainen oppia. Sekoita laatikon mukana tuleva korttipakka ja valitse mieleisesi viikset. Käännä kortti kerrallaan pinosta ja nappaa viiksilläsi oikea kortti talteen. Kortti on oikea jos siinä oleva kuva vastaa viiksesi muotoa tai väriä. Kannattaa olla nopea, sillä jollakulla toisella saattaa olla samanväriset tai juuri oikeanmuotoiset viikset ja hän voi haluta korttia yhtä pahasti kuin sinä!

Aika ajoin pakasta saattaa tulla sininen kortti – tämä tarkoittaa, että kyseinen kortti ei ole jaossa, siihen ei siis pidä koskea. Jos kuitenkin korttia paiskaa viiksillään, joutuu maksamaan omistaan yhden (jos on) – samalla kaikkien pitää vaihtaa viiksiä. Kovin nopea tempoisessa pelissä onkin haaste muistaa minkälaiset uudet viikset ovatkaan. Punainen kortti taas tarkoittaa, että kaikki saavat yrittää kyseistä korttia. Voittaja on se kenellä on eniten kortteja.

Tätä peliä on tullut pelattua niin työkavereiden kuin kummilasten kanssa. Peliin kannattaa suhtautua kevyenä hassutteluna sekä lasten kohdalla hahmotustaitoa leikin ohella kehittävänä harjoitteena. Kenttätestit osoittavat, että palttiarallaa viiden pelin jälkeen Vauhtiviikset kannattaa laittaa hetkeksi jäähylle ettei homma mene turhaksi huitomiseksi.

Ja sitten ei muuta kuin viikset vaihtoon!

Infolaatikko: Moustache Smash – Vauhtiviikset
Pelaajia: 3-6 Kesto: 20 minuuttia Julkaisuvuosi: 2014
Saatavuus: pelialan liikkeet ja marketit (suomeksi).
Lisätietoa: boardgamegeek

Potion Explosion – Candy Crush lautapelinä

Potion Explosion lainaa keskeisen pelimekaniikkansa Candy Crush -tyyppisistä peleistä: tavoitteena on törmäyttää samanvärisiä komponentteja keskenään, jolloin ne poistetaan pelilaudalta pelaajan omaan käyttöön. Tätä pelimekaniikka varten Potion Explosioniin on suunniteltu aivan erityinen ‘ainesosakone’ paksusta pahvista. Kuulat tuodaan pelin aparaatin takaosan kaltevan kannen kautta, josta ne valuvat sattumanvaraisessa järjestyksessä koneen etuosan uomiin poimittavaksi.

Ainesosakone lähitarkastelussa. Käytetyt kuulat "kierrätetään" yläosan kannen kautta, josta ne valuvat takaosan rei'istä takaisin alaosaan käytettäväksi. Toimiva systeemi.
Ainesosakone lähitarkastelussa. Käytetyt kuulat “kierrätetään” yläosan kannen kautta, josta ne valuvat takaosan rei’istä etuosaan käytettäväksi. Idealtaan simppeli, toimiva ja helppokäyttöinen systeemi. Kaikkea ne pelisuunnittelijat keksivätkin…

Ainesosakoneen ja kuulien ohella pelilaatikosta löytyy iso nippu rei’itettyjä juomapulloja, joissa toistuvat kuulista tutuiksi tulleet värit. Ei tarvitse olla Sherlock Holmes hoksatakseen, että kuulat ja pullot liittyvät läheisesti toisiinsa. Edellisten lisäksi on vielä läjä pahvisia pistemerkkejä sekä kullekin pelaajalle oma “työpöytä”, jossa on pieni rei’itetty tislausastia ja paikat kahdelle juomapullolle.

Kaiken kaikkiaan käsissä on erittäin mielenkiintoiset komponentit, jotka herättävät kiinnostuksen kokeilemaan. Mutta kuoriutuuko pinnan alta pelikin vai onko Potion Explosion pelkkää silmäkarkkia?

Tarvitsisin kaksi keltaista, kolme punaista ja yhden mustan

Ennen pelin aloitusta kukin pelaaja saa vuorollaan valita kaksi juomapulloa, jotka asetetaan niille varatuille paikoille omalla työpöydällä. Loput pullot jaetaan viiteen pinoon pöydälle. Näin on alkuvalmistelut tehty ja ei kun peli käyntiin.

Kolmen pelaajan peli aloitettu, ensimmäinen pelaaja on vuoronsa pelannut.
Kolmen pelaajan peli aloitettu, ensimmäinen kierros meneillään.

Pelivuorot ovat varsin napakoita. Katse käännetään ainesosakoneeseen, josta vuorossa oleva pelaaja ottaa yhden kuulan mistä tahansa. Poistetun kuulan yläpuolella olevat kuulavat valuvat näin alaspäin ja jos samanväriset kuulat näin törmäävät, saa pelaaja myös kaikki nämä samanväriset kuulat jotka ovat nyt kytköksissä toisiinsa. Ja taas, jos kuulien poiston jälkeen samanväriset kuulat törmäävät saa pelaaja vielä lisää kuulia. Ketjureaktiot, ne ovat Potion Explosionissa kovasti toivottuja.

Esimerkki kuinka peli toimii: Jos pelaaja ottaa sormen osoittaman punaisen kuulan, törmää punaisen yläpuolella oleva musta kuula toiseen mustaan kuulaan. Näin ollen pelaaja saa myös kaksi mustaa kuulaa. Ja ottaessaan nämä, törmäävät siniset kuulat ja sen jälkeen vielä keltaiset kuulat. Lopputulos: 1 punainen, 2 mustaa, 2 sinistä ja 2 keltaista. Kuulostaa (ja onkin) varsin jytäkältä, mutta...
Esimerkki kuinka peli toimii: Jos pelaaja ottaa sormen osoittaman punaisen kuulan, törmää punaisen yläpuolella oleva musta kuula toiseen mustaan kuulaan. Näin ollen pelaaja saa myös kaksi mustaa kuulaa. Ja ottaessaan nämä, törmäävät siniset kuulat ja sen jälkeen vielä keltaiset kuulat. Lopputulos: 1 punainen, 2 mustaa, 2 sinistä ja 2 keltaista. Kuulostaa varsin jytäkältä, mutta…

Edellä kerätyt kuulat ovat nyt pelaajan kädessä, josta ne asetetaan omalla työpöydällä odottaviin juomapulloihin. Asetettavan kuulan voi luonnollisesti asettaa pulloon vain, jos kuulan väri vastaa pullossa olevaa tyhjää paikkaa. Tavoitteena on näin täyttää pullon kaikki reiät, jolloin juoma valmistuu ja tuottaa pelin lopussa pisteitä.

...kun edessä könöttää tällaiset juomat, niin ei välttämättä silti se paras siirto, sillä tarve olisi ollut isommalle määrälle punaisia ja keltaisia kuulia.
(jatkoa edelliseen kuvaan) …kun edessä könöttää tällaiset juomat, niin ei välttämättä silti se paras siirto, sillä tarve olisi ollut isommalle määrälle punaisia ja keltaisia kuulia.

Ainesosakoneesta tulee miltei joka vuoro ylimääräisiä kuulia, jolle pelaaja ei löydä paikkaa. Tätä varten on työpöydän tislausastia, jonne voi jemmata kolme ylijäämäkuulaa odottamaan myöhempää käyttöä. Jos/Kun vielä tämän jälkeenkin on liikaa kuulia, nakataan ne ainesosakoneen kannelle, josta ne palautuvat taas käyttöön.

Kuulanpoimimisen ja mahdollisten ketjureaktioiden kautta saatujen kuulien ohella pelaaja saa halutessaan ottaa vielä yhden vapaavalintaisen kuulan, mutta tästä rokotetaan -2 pisteen lätkällä. Yksittäisen lisäkuulan tarve kannattaa siten tarkkaan punnita, mutta toisinaan tähän optioonkin kannattaa tarttua.

Settien keräilyä ja erikoisvoimien käyttöä

Pelivuoroon viimeinen vaihe on siirtää täyttyneet pullot pistepinoon kääntäen pullo samalla ympäri – näin ne eivät pääse sekoittumaan vahingossakaan keskeneräisiin tekeleisiin. Kuulat valmistuneista pulloista palautetaan tässä vaiheessa ainesosakoneeseen. Sitten pelaaja valitsee uuden pullon viidestä tarjolla olevasta ja näin työpöydällä on taas kaksi pulloa valmistettavaksi.

Uuden pullon valinnassa ohjenuorana on pyrkiä keräämään kolme samanlaista tai viisi erilaista juomapulloa, sillä tällaisista seteistä palkitaan ylimääräisellä 4-pisteen sinetillä. Samaisilla sineteillä seurataan myös pelin loppumista eli kun x-määrää (määrä riippuu montako pelaajaa on) sinettejä on jaettu, on viimeinen kierros menossa.

Pelaajan valmistuneet juomat. Vihreällä juomista saatavat pisteet. Kolmen samanlaisen tai viiden erilaisen juoman valmistamisesta palkitaan neljällä bonuspisteellä (=sinetti). Huomaa myös -2 pisteen lätkä, jonka saa, jos ottaa pelivuorolla yhden ylimääräisen ainesosa-kuulan. Miinus kuulostaa äkkiseltään isolta, mutta sitäkin vaihtoehtoa kannattaa käyttää aika-ajoin.
Pelaajan valmistuneet juomat. Numero pullon kaulassa kertoo siitä saatavat pisteet. Huomaa myös kolmen violetin juoman päällä muistutuksena oleva 4-pisteen sinetti valmiista setistä. Niinikään -2 pisteen lätkä on “ansaittu” ylimääräisen kuulan otosta. Miinus kuulostaa äkkiseltään isolta, mutta sitäkin vaihtoehtoa kannattaa käyttää aika-ajoin.

Viimeinen ja Potion Explosioniin lisäväriä tuova elementti on valmistuneiden juomapullojen antamat kertakäyttöiset erikoisvoimat, joita voi hyödyntää pelivuoron aikana. Erikoisvoimat ovat luokkaa ‘ota yksi kuula ainesosalaitteeesta’, ‘ota alarivistä kuula jokaista tarjolla olevaa väriä’ aina vuorovaikutusta lisääviin ‘ota kuulia vastapelaajan tislausastiasta’ -tyylisiin. Erikoisvoimat ovat mukava lisä muuten varsin suoraviivaiseen peliin ja näiden voimien oikea-aikainen hyödyntäminen on pisteidenkeruun kannalta tärkeässä roolissa. Juoman käyttö merkitään kääntämällä pullo alassuin… tietysti. Erilaisia juomia ja siten erikoiskykyjä on Potion Explosionissa kaikkiaan kahdeksaa lajia, joista yhdessä pelissä käytetään kuutta. Jos siis jokin erikoiskyky ei miellytä, niin inhokin voi jättää pelistä toiseen pois tai arpoa vaikka joka peliin erilaisen cocktailin tarjolle.

Ainoa puute, mikä muuten niin laadukkaasti tuotetusta pelistä puuttuu on muistilaput mitä mikin juomapullo tekee. No, eihän noita erilaisia erikoisvoimia ole kuin kahdeksaa lajia ja siten opittavissa nopeastikin, mutta pieni kauneusvirhe se on silti. Kuvissakin näkyvät apulaput on pitänyt tehdä siten itse.

Ainoa miinus, mitä pelikomponentteihin tulee (ja mikä pitää fiksata tarvittaessa itse): muistilaput siitä mikä minkäkin valmistuneen juoman kertakäyttöinen efekti on.
Ainoa miinus, mitä pelikomponentteihin tulee (ja mikä pitää fiksata tarvittaessa itse): muistilaput siitä mikä minkäkin valmistuneen juoman kertakäyttöinen efekti on.

Siisti toteutus, kepeä pelattava koko perheelle

Potion Explosion on kevyt perhepeli, joka erityisesti komponenttiensa puolesta on aivan parasta A-luokkaa. Niinikään pelilaatikon suunnittelusta täytyy antaa täydet pisteet: se nimittäin imaisee ensimmäisellä kerralla koottavan ainesosakoneenkin ilman, että yhtäkään osaa tarvitsee purkaa. Ja vielä on tilaa muillekin komponenteille niin, että halutessaan pelilaatikkoa voi säilöä vaikka pystyasennossa ilman että osat ovat sikin sokin seuraavalla pelikerralla.

Ennen ensimmäistä pelikertaa edessä on ainesosalaitteen kasaaminen. Pelilaatikko on onneksi suunniteltu sikäli fiksusti, että valmis aparaatti ja muut osat mahtuvat juuri mukavasti laatikkoon ilman, että mitään pitää purkaa. Ja vieläpä niin, että pelilaatikkoakin voi säilyttää halutessan pystyasennossa ilman, että sisältö on tuhannen sekaisin laatikkoa avattaessa. Erinomaista suunnittelua!
Pelilaatikon suunnittelussa on huomioitu pelin komponentit erinomaisesti.

Pelinä Potion Explosion on helposti lähestyttävä. Se tarjoaa kevyttä pähkäiltävää, jossa pelivuorojaan ei voi miettiä juuri käsillä olevaa pidemmälle. Omaan vuoroon pystyy silti valmistautumaan katsomalla mitä kuulia erityisesti tarvitsee ja onko käyttämättömiä erikoisvoimia, joista voisi olla kohta apua. Näin valmistautuen pelivuorotkin menevät sujuvasti, jolloin valmista tulee jopa puolessa tunnissa, mutta hitaammallakin porukalla kolme varttia lienee yläraja.

Syvällisempiä strategioita hakevalle tai pelivuorojaan viimeiseen asti optimoivalle Potion Explosion on joka tapauksessa väärä valinta. Sen sijaan Candy Crushia mielekseen naksuttelevan kannattaa panna nimi mieleen, sillä näistä molemmista löytyy paljon yhtäläisyyksiä joskin myös riittävästi eroja.

Pelin saatavuus arvostelun kirjoitushetkellä on kohtuullinen. Ensimmäinen painos vuodelta 2015 myytiin aikanaan jo pelimessuilla loppuun, mutta kakkospainosta (vuodelta 2016) on paremmin saatavilla ja myös lisäosaa pukkaa. Jos tilaaminen ulkomailta ei houkuta, niin vinkkaamalla lautapelien erikoisliikkeisiin, niin asia varmaan korjaantuu myös täällä Pohjolassa.

Infolaatikko: Potion Explosion
Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 minuuttia Julkaisuvuosi: 2015
Saatavuus: pelialan liikkeet (englanniksi).
Lisätietoa: boardgamegeek