Baronyn kansikuvataide oli kuulemani mukaan syy siihen, että peliä yhteen lautapelikauppaan ylipäätään hankittiin myyntiin.

Barony – abstrakti tarina paronista, joka halusi kuninkaaksi

Barony on suunnittelija Marc Andren käsialaa oleva täyden informaation peli. Tämän lisäksi se on hyvinkin abstrakti, mutta se ominaisuus on häivytetty silmäkarkin ja päälleliimatun teeman taakse siinä määrin, että pelin ääreen istahtaa helposti sellainenkin henkilö, joka ei normaalisti abstrakteista peleistä perusta. Baronyn saama vastaanotto on BGG:ssä ollut todella hyvää – ja huomioiden että Marc Andre on suunnitellut myös Splendorin – että edellisistä huolimatta Barony päätyi itselläkin hankintalistalle vaikka pääsääntöisesti en abstrakteista täyden informaation peleistä niin perustakaan. Vaan tuliko hankittua hitti vai huti?

Vaikuttava kasa komponentteja 

Pelin “syvällinen” taustatarina on kerrottu yhdellä lauseella: pelaajat ovat paroneita, jotka valtaavat alaa pelilaudalta ja parhaiten tästä suoriutuva kruunataan kuninkaaksi. Keskiaika-teema on niin päälleliimattu kuin vain voi olla, mutta mitäpä sen on lopulta väliä, jos paketti muuten vain toimii? Teemaa tukee sentään laatikon kuvitus ja puisten komponenttien muotokieli, mutta muuten pelatessa ritarit ja keskiajan henki unohtuu täysin.

Baronyn kansikuvataide oli kuulemani mukaan syy siihen, että peliä yhteen lautapelikauppaan ylipäätään hankittiin myyntiin.
Baronyn kansikuvataide oli kuulemani mukaan syy siihen, että peliä erääseen lautapelikauppaan Suomessa alkujaan hankittiin myyntiin. Kansi on siten tehtävänsä tehnyt. 🙂

Teemaa taikka ei, pelilaatikosta löytyy iso kasa kolmen heksan kokoisia pelilaudan palasia, joista pelialue kasataan kutakin peliä kohden erikseen. Pelilaudan muotoa ei ole mitenkään ennalta rajattu tai määritelty. Tästä yhtälöstä seuraa se, että jokainen peli tulee olemaan lähtökohdiltaan taatusti erilainen ja jos pelaajia ei ole maksimimäärää, niin osa pelilaudan palasista jää käyttämättä.

Pelilaudan palasten lisäksi löytyy pelaajakohtaiset puiset komponentit minkä näköisiin en ole aiemmin törmännyt: isoimmat kaupunkipalat on useammasta osasta yhteen liimattuja, pienemmät kylä-, linnoitus- ja ritariosat taas ovat yksiosaisia. Puisten komponenttien osalta huomio kiinnittyy lisäksi siihen, että osa komponenteista on sävyltään hivenen vaaleampia kuin toiset. En tiedä (ja sääntökirja ei sitä kerro), että onko tämä ollut tarkoituksellista vai ei, mutta BGG tukee sitä olettamaa minkä itsekin tein: ritarit ovat väriltään hivenen hailakampia, jotta ne erottuisivat laudalla paremmin muista komponenteista. Ne ovat samalla ainoita nappuloita joita pelaajat voivat liikutella laudalla.

Pelaajan puunappulat: tämän muotoisiin komponentteihin en ole ennen törmännyt.
Yksittäisen pelaajan nappulaarsenaali.

Edellisten lisäksi on erikoisen näköinen pistelauta – mikä osoittautuu pelatessa hyvinkin toimivaksi – ja iso kasa pistelaattoja palkkioksi siitä, kun pelaaja valtaa pelilaudalta alaa.

Pisterata on toteutettu erilliselle minilaudalle.
Pisterata on toteutettu erilliselle minilaudalle.

Pelin aloituspaikkojen valinta on kriittisen tärkeä

Kun pelilauta on rakennettu seuraa aloituspaikkojen valinta. Kukin pelaaja valitsee kolme ruutua (tämä tehdään kahdessa vaiheessa ja siten, että vuorojärjestyksessä huonommassa positiossa olevia pelaajia huomioidaan paremmin), joihin asettaa kaupungit ja kuhunkin kaupunkiin saa lisäksi ritarin. Kaksi kaupunkia jää tässä kohtaa kaikille vielä reserviin ja ne saa perustaa pelin aikana sopivan tilaisuuden tullen. Kaupungit ovat Baronyssa tärkeässä asemassa, sillä ainoastaan niiden kautta pelaajat voivat tuoda peliin uusia ritareita.

Baronyn alku muistuttaa sikäli 'Catanin uudisasukkaita', että peliä ei voita linnoja aseteltaessa, mutta sen voi kyllä hävitä jo tässä vaiheessa.
Alkukaupungit asetettu.

Tällaisessa täyden informaation pelissä pelin alun kaupunkien sijoittamisvaihe on jo kriittinen paikka: Baronya ei voita kolmen aloituskaupungin asettamisvaiheessa, mutta sen voi kyllä takuulla hävitä. Mieleen palaa väistämättä Catanin Uudisasukkaat, joissa alkumökkien asemointi on yhtä lailla merkittävssä roolissa.

Ritari retee on vähemmän retee ollessaan yksin

Pelivuorot Baronyssa ovat mukavan napakoita mistä seuraa se, että omaa vuoroaan ei tarvitse pitkin odotella. Vuorollasi valitset yhden kuudesta mahdollisesta toiminnosta, jonka suoritettuaan onkin seuraavan pelaajan vuoro. Toimintovaihtoehdot ovat:

  • Tuo yhteen kaupunkiin 2-3 uutta ritaria.
  • Liikuta kahta eri ritaria yhden ruudun verran. Ruutuihin, jossa on toisen pelaajan nappuloita, ei saa mennä poikkeuksena yksittäiset ritarit tai kylät. Tällaisen yksittäisen ritarin tai kylän saa poistettua laudalta, jos ruutuun juoksuttaa kaksi omaa ritaria. Poisto palkitaan aina pistelätkän ryöstöllä vastapelaajalta.
  • Poista ritari laudalta ja rakenna ruutuun kylä tai linnoitus. Rakentamisesta saa 2-5 pisteen arvoisen pistelätkän riippuen siitä minkälaiseen maastoon rakennus tehtiin.
  • Poista kylä laudalta ja korvaa se kaupungilla. Tämän toiminnan pystyy tekemään kaksi kertaa pelin aikana per pelaaja.
  • Poista yksi ritari kokonaan pelistä ja tuo uusi ritari peliin pelilaudan reunaheksasta. Toimintoa käytetään harvoin ja useimmiten hätäliikkeenä tilanteessa, jossa pelaaja on toisten pelaajien toimesta blokattu pääsemästä tiettyyn osaan pelilautaa. Tämä on sikälikin poikkeuksellinen siirto, että ritareita ei muutenkaan ole liiaksi asti käytössä ja jokainen näin menetetty ritari saattaa näkyä muuten loppupelissä.
  • Osta pistelaatoilla (vähintään 15 pistettä) parempi arvonimi.

Edellä esitetyt vaihtoehdot on kuvattu pelaajakohtaisilla apulapuilla ja vaikka ensivilkaisulla käytetty ikonologia ei ihan aukeakaan, tulee se harvinaisen selkeäksi sääntöjen opettelun yhteydessä.

Keltaisen pelaajan lunttilappu eri toimintovaihtoehdoista. Näyttää pikavilkaisulla sekavalta, mutta kun ikonien ja värien käytön selittää, niin lunttilapussa on koko pelin säännöt.
Keltaisen pelaajan lunttilappu eri toimintovaihtoehdoista. Lunttilapussa on käytännössä kaikki pelin keskeiset säännöt ja koko on silti säällinen.

Toimintovaihtoehdoista pelin keskiössä on ritarien peliin tuonti ja siirtely sekä se minne kylät ja kaupungit rakentaa. Ritareita on vähänlaisesti käytössä, joten niitä ei riitä joka paikkaan minne haluaisi. Lisäksi pelaajat joutuvat huolehtimaan siitä, että eivät jätä yksittäistä ritaria tai yksittäistä kylää suojattomaksi vastapelaajan tuhottavaksi. Vielä oman strategisen ulottuvuutensa peliin tuovat pelilaudan vuoriruudut, jossa yksittäinen ritari tai kylä on aina suojassa vihollisilta.

Sinisen pelaajan kaupunki on muiden pelaajien puristuksissa. Tässä pelissä kaupungit ja linnoitukset ovat kuitenkin muilta suojassa, huolta herättävät ainoastaan yksittäiset ritarit ja kylät, joiden suojelusta täytyy pitää huolta.
Sinisen pelaajan kaupunki on muiden pelaajien puristuksissa. Tässä pelissä kaupungit ja linnoitukset ovat automaattisesti suojassa muilta pelaajilta, mutta huolta herättävät yksittäiset ritarit ja kylät, joiden suojelu ei saa unohtua.

Toinen strateginen ulottuvuus Baronyssa on pelialueen rajaaminen siten, että muut pelaajat eivät pääse niihin lainkaan. Tällainen rajaaminen mahdollistuu sopivalla vuori+rakennus, kaupunki, linnoitus ja kylä+ritari tai hätätilanteessa ritari+ritari -heksojen linjastolla. Tähän pyrkivät pelissä kaikki, mutta kuka siinä onnistuu parhaiten ilman, että itse pisteiden tekeminen unohtuu, on pelin keskeinen kysymys.

Läjä Baronyn pistemerkkejä.
Läjä Baronyn pistemerkkejä. Näihin pääsee käsiksi ainoastaan rakentamalla rakennuksia pelilaudalle.

Baronya pelataan 80 voittopisteeseen. Tuon pistemäärän saavuttamiseksi pelaajien tulee rakentaa reservissä olevat kaupungit laudalle ja ostaa haalituilla pistemerkeillä neljä kertaa pelin aikana itselleen parempi arvonimi. Koska pistemerkkien haaliminen on pelissä hyvin suoraviivaista ja pelissä tilanteet ja tapahtumat eivät kenellekään tule yllätyksenä on osaavien pelaajien kesken peli loppuun asti kutkuttavan tasaista. Siten myös jännitys pysyy yllä koko sen kolmen vartin mitä yksi peli Baronya kestää.

…mutta olisi tämä voinut vielä mielenkiintoisempikin olla?

Lähdetään liikkeelle siitä, että Baronyssä on kieltämättä paljon tehty oikein. Komponentit on todella hienot ja houkuttelevat. Pelin idea on yksinkertainen ja säännöt suoraviivaiset ja nopeasti opetettu vähemmän pelanneillekin. Tällaisilla lähtöasetelmilla päästään pelaamisessa nopeasti siihen, että itse peli pääsee keskiöön ja sääntönippelit jäävät vähemmälle. Onnistumisen ja pelissä pärjäämisen kannalta keskiössä onkin siten enää pelilaudan yleistilanteen lukeminen oikein. Mihin suuntaan oma peli pitää tässä vaiheessa viedä? Missä on minun kannaltani merkittävimmät heksat, joihin pitää päästä ennen kuin joku toinen pääsee?

Pelin edetessä vapaat heksat käyvät hetki hetkeltä harvinaisemmiksi.
Pelin edetessä vapaat heksat käyvät hetki hetkeltä harvinaisemmiksi.

Baronyn uskoisinkin hyvin uppoavan tällaisenaan esimerkiksi Gipf-sarjan peleistä pitäville – heitä tosin voi jo pelkästään Baronyn “teema” ja ulkokuori karkoittaa pelin ääreltä. Myös klassisen shakin tai vaikkapa Go:n ystäville Barony saattaa hyvinkin toimia, mutta mikä parasta, pelikokemus on tarjolla laajemmalle pelaajajoukolle (2-4) kerralla.

Mutta minä jään silti kaipaamaan rahtusen “jotakin” lisää. Se jokin voisi olla lisää yllätyksellisyyttä piilotiedon muodossa tai pelaajakohtaisia tavoitekortteja täytettäväksi – siis jotakin, joka kantaa kokonaisuutta vielä pidemmälle. Tällaisenaan Barony oli minulle muutaman pelin kestävä seikkailu, jonka jaksoi kyllä alusta loppuun, mutta josta ei jäänyt tarinoita elämään pelin poissiivouksen jälkeen tai muutenkaan poltetta päästä pelin ääreen aina vaan uudelleen. Niinpä peli sai tehdä tilaa mahdollisesti mielenkiintoisemmille tulokkaille.

Kilpavarustelua mitä ritareihin tulee.
Pelin alkupuolella tapahtuvaa ritarien kilpavarustelua.

 

Infolaatikko: Barony
Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 minuuttia Julkaisuvuosi: 2015
Saatavuus: pelialan liikkeet (englanniksi).
Lisätietoa: boardgamegeek