Plunderin kansikuvataide on onnistunut, graafinen ilme itse pelissä sitä vastoin Arts & Letters -tasoa. Kuvassa myös pelin aarrearkku.

Plunder – merirosvoaarteita etsimässä

Plunder vie pelaajat merirosvoilun maailmaan, tosin hyvin pinta- ja yksipuolisesti: kyseessä on deduktiopeli, jossa keskitytään kyselemällä selvittämään kätkettyjen aarteiden koordinaatit. Nopeimmat löytäjät vievät aarteista isoimman siivun, joten vikkelyydestä palkitaan. Pelin merirosvoteemaa tukevat kansikuvataide ja komponenttien graafinen ilme, mutta muuten on sanomattakin selvää että teeman olisi helposti vaihtanut myös muuksi pelin siitä kärsimättä. Eipä sikäli, tämä merkkariteema istuu tällaisenaan oikein hyvin, mutta kenenkään ei kannata etukäteen haaveilla merellä seilaamisesta, miehistön ja/tai laivan parantamisesta tai muusta vastaavasta, sillä sellaiset elementit loistavat Plunderissa poissaolollaan.

Vaan itse aarteenselvittelyyn käytetty mekaniikka ja pelin tekninen toteutus, ne ovat Plunderissa viimeisen päälle mallillaan ja mietitty, mikä käy selville hieman jäljempänä.

Alkuvalmistelut tehty. Pelaajille jaettuna muistiinpanolaput, tussit, oman aarteen koordinaatit ja pelaajien verran ratkaisukortteja käytettäväksi. Keskellä koordinaattikortit odottavat käyttämistään.
Alkuvalmistelut: pelaajille jaettuna muistiinpanolaput, tussit, oman aarteen sijainnin kertovat koordinaatit ja pelaajien verran ratkaisukortteja käytettäväksi. Keskellä koordinaattikorttien yleispakat odottavat käyttämistään.

Pelin alussa kullekin pelaajalla jaetaan kolme eri väristä korttia, jotka määrittävät oman aarteen sijainnin. Jokainen aarteen sijaintia avaava kortti on uniikki, joten samalla kun näet omat korttisi tiedät myös että mitään näistä ei voi olla muilla pelaajilla. Em. korttien lisäksi pelaajat saavat muistiinpanolaput ja tussit sekä pelaajien lukumäärää vastaavan määrän ratkaisukortteja, joihin tehdään merkinnät mistä koordinaateista kyseinen pelaaja olettaa löytävänsä aarteen.

'Jenny Ravenin' piilottaman aarteen koordinaatit. Tätä muut pyrkivät selvittämään.
‘Jenny Ravenin’ piilottaman aarteen koordinaatit. Tätä korttikombinaatiota muut pyrkivät selvittämään.

Kun pöydälle sekoitetaan vielä koordinaattikortit kolmessa eri värissä ja asetetaan tyhjä aarrearkku, ollaan valmiina aloittamaan pelaaminen.

Kysyvä ei tieltä eksy, mutta ei itse vastaa

Omalla vuorolla käännetään näkyviin yksi kortti kustakin koordinaattipakasta. Jos vuorossaoleva pelaaja on esiintulleeseen trioon tyytyväinen, voidaan siirtyä suoraan kyselykierrokselle, muussa tapauksessa yhden korteista voi korvata vielä uudella.

Koordinaattipakat käytössä: viimeisimpänä kyselty koodin: 6-2-6 perään. Arkustakin näkyy jo kortti poikineen löytyvän.
Viimeisin kyselty koodi: vihreä-6, sininen-2, punainen-6. Oikealla olevasta arkusta näkyy jo kortti poikineen eli pelaajat ovat arvanneet aarteiden sijaintia.

Käännettyjä kortteja seuraa kyselykierros, jossa muut kuin vuorossa ollut pelaaja kertovat ääneen osuuko yksikään käännetyistä koordinaattikorteista yhteen oman aarrekortti-trion kanssa. Vastausvaihtoehdot ovat ‘Kyllä’ ja ‘Ei’ – tai kuten ohjekirja opastaa temaattisemmin ‘Aye!’ ja ‘Nay!’. Kukin kirjaa saadut vastaukset itselleen muistiin ja koettavat saatujen tietojen perusteella selvittää, mitä kortteja kenelläkin pelaajalla on.

Pelaajan muistiinpanolappu on hienosti suunniteltu: rivin alkuun merkitään koordinaatit tälle kierrokselle ja viereen mahtuu merkintä, mitä kukin pelaaja on vastannut kysymykseen, löytyykö häneltä jokin näistä korteista vai ei.
Pelaajan muistiinpanolappu on hienosti suunniteltu: rivin alkuun merkitään koordinaatit tälle kierrokselle ja viereen mahtuu merkintä, löytyykö pelaajalta jokin korteista vai ei.

Edellä kuvatun kaltaisia, erittäin napakoita, kyselykierroksia pelataan 15 tai kunnes kukin pelaaja on käyttänyt kaikki ratkaisukorttinsa. Kierrosten aikana koska tahansa pelaajat voivat täyttää ratkaisukortteja, joihin merkitään mistä koordinaateista luulee löytävänsä toisen pelaajan aarteen. Nämä ratkaisukortit sujautetaan muille näyttämättä pöydällä odottavaan aarrearkkuun. Tämä kertyvä pakka käydään läpi vasta pelin lopussa.

...näistä koordinaateista löytyy toivottavasti jotakin. Ja kortti alassuin arkkuun...
…näistä koordinaateista löytyy toivottavasti jotakin? Ratkaisukorteista puuttuu jostakin syystä koordinaattien numerot, mutta onneksi numerointi menee loogista ylhäältä alaspäin 1-6. Tässä siten pelaajan näkemyksen mukaan, jonkun muun aarre löytyy koordinaateista: vihreä-5, sininen-6, punainen-5.

Pelin päättyessä käydään aarrearkkuun sujautettujen korttien kimppuun. Arkussa oleva korttinippu kipataan ympäri, jolloin ensimmäisenä sinne laitettu kortti tulee päällimmäiseksi. Ratkaisukortin koordinaatit luetaan ääneen ja jos jonkun pelaajan aarrekoordinaatit tulee lueteltua paljastaa tämä pelaaja aarteensa ja löytäjä vie aarteesta puolet. Koordinaattien raapustaja taasen paljastuu ratkaisukortin selkämyksestä. Mikäli annetuista koordinaateista yksikin on väärin, jää etsijä nuolemaan näppejään.

Loppupisteiden laskuun on muistiinpanoissa oma kohtansa: kunkin pelaajan aarteen arvo on 6, josta löytäjät vievät aina puolet jäljellä olevista. Tällä kertaa omasta aarteesta jäi murusia käteen ja kavereiden apajille ehti vielä kun siellä oli jotakin, joten loppusaldo 7 pistettä.
Loppupisteiden laskuun on muistiinpanoissa oma kohtansa: kunkin pelaajan aarteen arvo on pelin aluksi 6, josta löytäjät vievät aina puolet jäljellä olevista. Tällä kertaa omasta aarteesta jäi murusia käteen mutta onneksi myös kavereiden apajille ehti vielä kun siellä oli jotakin jaettavaa. Loppusaldo ‘Jenny Raven’:lla siten 7 pistettä. 

Kun ratkaisukortit on käyty läpi lasketaan pelaajien pisteet. Ne saadaan summaamalla löydetyt aarteet ja mahdollisesti jäljellä oleva osuus omasta aarteesta. Eniten pisteitä kerännyt on merkkarien merkkari.

Puoli tuntia täydelliseksi hiottua kevyttä päättelyä

Plunderia ei saata liiaksi kehua. Peli on äärimmäisen helposti lähestyttävä mikä tarkoittaa sitä, että oppimiskynnys on hyvin alhainen ja siten siitä pääsevät nauttimaan uudetkin pelaajat heti ensipelistä. Toiseksi se on mekaniikaltaan ja komponenteiltaan viimeisen päälle hiottu kokonaisuus eli peli etenee joutuisasti ja kun itse päättelyelementtikään ei ole päänräjäyttävä, niin pelaajien välistä odottelua ei ole. Näillä lähtökohdilla Plunder painuu pelaajamäärästä riippumatta alle puolen tunnin mikä on loistosuoritus.

Pelaajien muistiinpanolaput eivät ole ehkä kaikkein kauneimmat, mutta ne ovat äärimmäisen käytännölliset ja niihin saa kaiken sen tiedon ylös, mitä pelissä tarvitsee. Pelin lopussa on jopa äärimmäisen helppoa ja nopeaa tarkistaa onko kukaan pelaajista vastannut epähuomiossa väärin (jos sellaiselle tarkistukselle näkee tarvetta).

Kierroksia takana yhdeksän. Muistiinpanojen oikean laidan ruudukoissa seurataan, mitä kortteja pelaajilla on (tai ei ole). Devildog Draken kortit ovat 50-50 arvauksen päässä tiedossa, joten kaksi ratkaisukorttia käyttämällä osuu varmasti oikeaan. Sama tilanne olisi One Eyed Jackilla, mutta jos tähän käyttää loput kortit, niin niitä ei riitä enää Gasparillan aarteen etsintään.
Kierroksia takana yhdeksän. Muistiinpanojen oikean laidan ruudukoissa seurataan, mitä kortteja pelaajilla on (tai ei ole). ‘Devildog Drake’:n kortit ovat yhden 50-50 arvauksen päässä, joten kaksi ratkaisukorttia käyttämällä osuu varmasti oikeaan. Sama tilanne olisi ‘One Eyed Jack’:n kohdalla, mutta jos tähän käyttää loput kortit, niin ratkaisukortteja ei riitä enää ‘Gasparilla’:n aarteen etsintään. Jotakin lisätietoa tarvitaan siis vielä.

Plunder ei ole massojen tietämä ja tuntema teos, mikä johtuu siitä, että julkaisija on pienempi firma ja saatavuus esim. Suomessa varsin rajallinen. Tämän tuotteen perään kannattaa kuitenkin tarvittaessa kuikuilla ulkomaille, sillä nyt puhutaan kevyiden deduktiopelien aivan kirkkaimmasta kärjestä. Itseni kaltaiselle päättelypelien ystävälle Plunder kilahti heti julkaisusta kärkikolmikkoon mitä deduktiopeleihin tulee ja muutenkin puhutaan oman pelikokoelmani yhdestä kaikkien aikojen helmestä.

Raskaampaa päättelypeliä hakevalle Plunder voi tuntua liian suoraviivaiselta ja yksipuoliselta. Pelkkä läpihuutojuttu se ei silti ole kenellekään ja kaikesta suoraviivaisuudestaan huolimatta siinä on päätöksiä tehtäväksi riittävästi, jolloin pelaaminen tuntuu mielekkäältä. Parhaimmillaan Plunder toimii 3-5 pelaajalla.

Pistäkääpä nimi mieleen ja suosittelen lämpimästi tutustumaan Plunderiin, jos deduktiopelit yhtään on se oma juttu.

Plunderin kansikuvataide on onnistunut, graafinen ilme itse pelissä sitä vastoin Arts & Letters -tasoa. Kuvassa myös pelin aarrearkku.
Plunderin kansikuvataide on onnistunut. Kuvassa myös pelin aarrearkku, johon kootaan pelin aikana pelaajien ratkaisukortit.
Infolaatikko: Plunder
Pelaajia: 3-6 Kesto: 30 minuuttia Julkaisuvuosi: 2013
Saatavuus: ulkoimaiset nettikaupat (englanniksi).
Lisätietoa: boardgamegeek