Skip to main content

Macao – kuutiokaupan mestarit

Macao, Alea-pelisarjan ns. isojen pelien nro 13, näki päivänvalonsa 2009. (Jos kysyt itseltäsi mikä ihmeen pelisarja, lue vaikkapa Suomen lautapeliseuran foorumilta lisää, linkki.)

Tämä Stefan Feldin käsialaa oleva peli vie pelaajat kaukoidän vilkkaan kaupankäyntisataman Macaon ympyröihin. Taustatarina on ohuen ohut eikä välity itse pelaamiseen oikein mitenkään, mutta sehän ei pelistä välttämättä tee huonoa – vai tekeekö? Otetaanpa siitä selvää.

Tutut Alean tunnusmerkit

Pelilaatikosta kuoriutuu valtava läjä resursseja (=kuutioita) kuudessa eri värissä, kasa erimuotoisia pahvilätkiä, satakunta korttia ynnä muuta pikkunippeliä. Komponenttien laatu on päällisin puolin ok mikä tarkoittaa, että yksikään nattereista ei herätä erityisiä riemun kiljahduksia mutta ala-arvoiseksikaan ei voi haukkua. Ulkoasu, niin hyvässä kuin pahassa, on siis Alea-maisessa linjassa.

Kun edellä kerrottu komponenttipaljous on levitetty pelilaudan ja pelaajien apulautojen ympärille asianmukaisesti vie lopputulos  paljon pöytätilaa.

Alkuvalmistelut tehty. Pelilaudan lisäksi on pelaajakohtaista apulautaa, pahvilätkiä ja iso määrä puukuutioita.
Kolminpelin alkuvalmistelut tehty. Pelilaudan lisäksi on pelaajakohtaista apulautaa, pahvilätkiä ja kasa puukuutioita.

Haastavaa kuutioiden pyörittelyä

Macaon keskiössä ovat kortit, joita kullekin pelin 12 kierroksesta tulee tarjolle pelaajamäärästä riippuen 4-6. Osa näistä on näkyvissä pelin alusta alkaen, mutta suurin osa käännetään pakasta vasta uuden kierroksen alkaessa. Pelaajat joutuvat vuorojärjestyksessä poimimaan yhden tarjolla olevista korteista itselleen. Käytän tietoisesti edellä verbiä ‘joutuvat’, sillä vaikka kortit loppujen lopuksi on tarkoitettu auttamaan pelaajia kartuttamaan pisteitä, niin läheskään aina korttia ei haluaisi ottaa.

Joka kierros tarjolla on kaksi ylärivin mukaista toimisto-korttia, joilla yksittäisen kuution vaihtaa rahaksi. Lisäksi on henkilö- ja rakennuskortteja. Huomatkaa nostopakan koko, josta yksittäiseen peliin tulee vain noin puolet korteista.
Joka kierros tarjolla on kaksi ylärivin mukaista toimisto-korttia, joilla yksittäisen kuution vaihtaa rahaksi. Lisäksi on henkilö- ja rakennuskortteja. Huomatkaa nostopakan koko, josta yksittäiseen peliin tulee vain noin puolet korteista.

Poimittu kortti asetetaan pelaajan apulaudalle, jossa on tilaa vain viidelle kortille. Jos oma apulauta on jo täynnä, ylimääräiset kortit tietävät miinuspisteitä. Apulaudalta kortit on aktivoitava käyttöön, jotta niiden toimintoja voi oikeasti hyödyntää. Aktivointiin tarvitaan resurssikuutioita, joten katse kääntyy Macaon omintakeiseen kuutiomekaniikkaan.

Korttien valinnan jälkeen heitetään kuutta eriväristä noppaa. Kukin valitsee näistä nopista kaksi jonkamukaisia ja -värisiä resursseja pelaaja saa. Isompi määrä kuulostaa tietysti paremmalta, mutta tässä kohtaa pelisuunnittelijalla on jekku odottamassa: yksittäisen resurssin saa käyttöön heti, kahta resurssia joutuu odottamaan kaksi kierrosta ja kuuden resurssin valinta tietää odottelua puolen pelin verran.

Pelin nerokkain idea: valitse kaksi noppaa ja saat sen mukaisesti kuutioita, mutta mitä enemmän kuutioita otat, sitä myöhemmin ne saat käyttöösi.
Pelin nerokkain idea: valitse kaksi noppaa ja saat sen mukaisesti kuutioita, mutta mitä enemmän kuutioita otat, sitä myöhemmin ne saat käyttöösi.

Valitut resurssikuutiot asetetaan pelaajan henkilökohtaisen “nopparondelin” ympärille vastaavan numeron kohdalle. Tämän jälkeen pelaajat pyöräyttävät rondeliaan pykälän myötäpäivään ja nyt rondelin nuolen kohdalla odottavat resurssit saa tälle kierrokselle käyttöön. Jos odottamassa ei ole yhtään kuutiota tietää se miinuspisteitä. Tästä syystä välillä on pakko valita sellaisiakin noppia ja värejä, jotka eivät välttämättä tue omaa peliä ihan niin hyvin kuin mahdollista.

“Mihin mä näitä (resurssi)kuutioita tungen?”

Toivottavasti edellinen kysymys ei tule eteen kovin usein vaan olet tehnyt edellä oikeita noppa- eli resurssivalintoja. Resurssikuutioiden pääkäyttökohteet liittyvät korttien aktivointiin ja aktivoitujen korttien käyttöön sekä tuotteiden ostamiseen Macaosta. Nämä samoin kuin muut käyttökohteet löytyvät muistilistana pelaajien apulaudoilta.

Pelaajien apulaudasta löytyvät kaikki pein vaiheet ja lisäksi lauta toimii välisäilönä korteille, josta ne pitää aktivoida (hinta korteissa kuutioina) ennen kuin niitä voi käyttää.
Apulaudasta löytyvät kaikki pelin vaiheet ja lisäksi lauta toimii välisäilönä korteille, joita ei vielä ole aktivoitu. Yksittäisen kortin aktivoinnin hinta näkyy kuutioväreinä kortin ylälaidassa.

Kierroksen kuutiot käytetään pelaaja kerrallaan eli yhden pelaajan toimiessa muut voivat vain odotella. Odotteluajan voi onneksi käyttää oman vuoron suunnitteluun varsin hyvin, sillä toisten tekemiset vaikuttavat vain muutamissa kohdin omaan peliin.

Etualalla Macaon kaupunki, josta ostetaan tuotteita muualle myytäväksi. Lisäksi vuorojärjestys-muuri ja pelaajien laivat.
Etualalla Macaon kaupunki, josta ostetaan tuotteita muualle myytäväksi (hinta tässäkin kohtaa tietyn värisillä kuutioilla). Lisäksi näkyvissä vuorojärjestyksen määrittelevä muuri, jossa liikkuminen maksetaan sekin – yllätys yllätys – kuutioilla. Niin ja kuvan laivat, nekin liikkuvat samojen kuutioiden voimalla. 

Pääsääntöisesti pelaajat pyrkivät joka vuoro aktivoimaan yhden tai useamman kortin käyttöön, jotta apulaudalla on aina tilaa tulevia kortteja varten. Tämä “tahti” on sikälikin hyvä pitää mielessä, sillä jokainen omalla apulaudalla pelin lopussa nököttävä kortti tietää miinuspisteitä.

Jo aktivoitujen korttien avulla pystyy osan resurssikuutioista muuttamaan rahaksi. Tämä on sikäli tärkeä vaihtoehto, että joka kierros rahalla voi ostaa merkittävän määrän pisteitä. Kulloinenkin vaihtosuhde määräytyy kierroksen alussa eli se ei ole kenelläkään ennalta tiedossa.

Vasemmalla joka kierros vaihtuva 'rahalla pisteitä -vaihtotaulukko', jossa vaihtosuhde määräytyy kierroksen korttien mukaan.
Vasemmalla joka kierros vaihtuva ‘rahalla pisteitä -vaihtotaulukko’, jossa vaihtosuhde määräytyy kierroksen korttien mukaan.

Mitä enemmän resurssikuutioita, sitä parempi? Pääosin näin, mutta valitettavasti vuorojärjestysmuuria ja laivan liikuttamista lukuunottamatta kaikissa tapauksissa käytössä olevien resurssikuutioiden värillä on väliä. Kun edelliseen lisätään vielä se, että vuoron päätteeksi mahdolliset ylimääräiset kuutiot menevät hukkaan eli mitään ei saa talteen, ollaan Macaon perimmäisen haasteen ytimessä.

Aktivoidut kortit (ja (suomenkielinen apulappu). 'Treasurer' ja 'Finance' kombottavat kivasti yhteen: harmaan kuution palauttamalla saa kaksi rahaa yhden sijaan. 'Moneylender' on vieläkin parempi: joka kierros 1 raha ja 1 voittopiste.
Aktivoidut kortit (ja (suomenkielinen apulappu). ‘Treasurer’ ja ‘Finance’ kombottavat kivasti yhteen: harmaan kuution palauttamalla saa kaksi rahaa yhden sijaan. ‘Moneylender’ on vieläkin parempi: joka kierros 1 raha ja 1 voittopiste; kova kortti, jonka aktivointi vain vaatii pienen ihmeen. 

Macaossa on haastavaa saada samalle kierrokselle käyttöön edes kahta toivottua kuutioväriä kolmesta puhumattakaan. Osa pelin korteista kuitenkin vaatii aktivoinnissa kahta tai kolmeakin eri väriä, mutta on niissä “palkintokin” sitten parempi.

Kahdentoista kierroksen lopuksi selviää Macaon mestari. Merkittävin osa pisteistä on pitänyt kaapia kasaan pelin aikana, mutta lopussa osasta aktivoiduista korteista saa voittopisteitä. Lisäksi kukin pelaaja saa Macaon kaupungista isoimmasta omien kiinteistöjen ketjusta pisteitä. Ja sen pituinen se.

Antwerpen on saanut tuotteita (ja oranssi pelaaja 8 pistettä).
Antwerpen on saanut tuotteita (ja oranssi pelaaja 8 pistettä).

Se omanmakuinensa pistesalaatti

Stefan Feld on yksi monista pelisuunnittelijoista, jotka tekevät aika-ajoin näitä niin kutsuttuja “pistesalaattipelejä” – siis pelejä, joissa erilaisilla pelimekaniikoilla valmistellaan tapoja kerätä voittopisteitä yhdessä jos toisessa kategoriassa. Vähän kaikesta Macaokin pisteitään jakelee, mutta verrattuna Feldin uudempiin peleihin, eri tapoja on silti vähemmän.

Macao erottautuu joukosta toisaalla – kiitos innovatiivisen nopparondelin, jollaista ei ole nähty. Pelisuunnittelija taisi itsekin noppien räknäämisestä pitää, sillä Castles of Burgundy tai pelin korttipeliversio (joka arvosteltu Lunkisti-sivuilla) sekä Bora Bora perustuvat noppailuun. Macaon tapauksessa noppien silmälukuja vain ei pääse muuksi muuttamaan, joten sikäli se on alkukantaisempi.

Ei näin. On kourallinen harmaita ja sinisiä kuutioita, mutta niillä ei aktivoida yhtäkään apulaudan korteista. Kun apulautakin on täynnä jo täynnä, niin seuraavalla kierroksella tulee miinuksia.
Ei näin. On kourallinen harmaita ja sinisiä kuutioita, mutta niillä ei aktivoida yhtäkään apulaudan korteista. Kun apulautakin on täynnä jo täynnä, niin seuraavalla kierroksella tulee miinuksia.

Toinen mikä pelissä erityisesti miellyttää on korttien paljous. Yksittäisessä pelissä koko korttikatraasta tulee käyttöön vain noin puolet mikä pitää pelin riittävän erilaisena ja tuoreena kerrasta toiseen. Yksittäisten korttien puuttuminen ei silti pilaa tai kaada kenenkään peliä.

Nopat tuovat peliin luonnollisesti tietyn määrän tuuria. Tämän tuurin kanssa kaikkien pitää tulla toimeen ja kuinka paljon tuurin varaan lopulta laskee, voi itse vaikuttaa omilla korttivalinnoilla. Siispä on turha valittaa, jos niitä kolmen eri kuutiovärin kortteja ei saa koko pelin aikana käyttöön – olisiko kannattanut tarttua helpompien ja varmemmin tehtävien korttien kimppuun? Ja piilotietoa, sitä Macaossa on riittävästi eli läheskään kaikki ei ole heti luettavissa laudalta.

Macao on coctail, joka julkaisunsa yhteydessä nousi tuoreeltaan suosikkipelieni joukkoon. Se on peli, joka on Feldiä parhaimmillaan ja jonka tenho on säilynyt vuosien saatossa. Pistekikkailua ja vaihtelua on riittävästi, mutta kokonaisuus ei silti ole tuskastuttavan monimutkainen opettaa uusillekaan pelaajille – toisin kuin valitettavasti monien muiden yhtään monimutkaisempien pistesalaattipelien kohdalla.

Macao. Alea-sarjan 13. peli.
Macao. Alea-sarjan 13. ns. iso peli.

Ylistyssanoista huolimatta ei Macao täydellinen ole. Korttien design on heikkoa ja niissä on käytetty turhaan parin kirjaimen salaperäisiä lyhenteitä ‘AC’, ‘GC’ tai ‘PP’ kun olisi voitu puhua kuutioista, kullasta ja pisteistä. Jotkin tekstit olisi kannattanut korvata myös symboleilla, sillä nyt näiden yhdistäminen jää pelaajien pääteltäväksi. Edelliset pieniä valuvikoja, jotka taklaa onneksi parissa pelissä. Ja kuvissakin näkyvä apulappu (vastaavia löytyy Boardgamegeekistä) kannattaa ottaa avuksi, sillä se viimeistään kertoo sen, mitä korteista voi käyttää useamman kerran kierroksessa, jos on yhtään epäselvää.

Niin, ja Macao on parhaimmillaan kolmella pelaajalla. Kaksinpeli on kokemuksista kaikein ontoin, nelinpeli taas ei eroa kolminpelistä muuta kuin lisäkestollaan. Siksi kolmas pyörä on paras valinta.

Infolaatikko: Macao
Pelaajia: 2-4 Kesto: 50-100 minuuttia Julkaisuvuosi: 2009
Saatavuus: loppuunmyyty
Lisätietoa: Boardgamegeek

Taj Mahal – kamppailua hovin suosiosta

Vuoden 2000 Alea-sarjan julkaisu Taj Mahal on tuotteliaan pelisuunnittelijan Reiner Knizian käsialaa. Noihin aikoihin Knizia paistatteli pelisuunnittelijana parrasvaloissa miehen suunnitellessa toinen toistaan nerokkaampia mutta helposti lähestyttäviä pelejä, jotka maistuivat myös peliharrastajille. Taj Mahal sai julkaisuvuonnaan ‘Deutcher Spiele Preiss’ -kilpailun voiton vuoden perhe-/aikuistenpelinä, mutta siinä tärkeämmässä kilpailussa, ‘Spiel des Jahres’ -kilpailussa oli tyytyminen vain ehdokkuuteen valinnan osuessa peliin Torres.

Temppeleitä laudalle

Taj Mahalissa pelaajat kiertävät kerran pelilaudan 12 provinssiä läpi. Yksittäisen provinssin sisällä kamppaillaan hallinnon henkilöistä käsikortteja pelaamalla. Enemmistöillä pääsee käsiksi näitä vastaaviin bonuslaattoihin.

Kierros kierroksen perään kamppaillaan näistä hallinnon laatoista.
Kierros kierroksen perään kamppaillaan näistä hallinnon laatoista. Meneillään kierros 2.

Pelin perusidea on se, että kullekin kierrokselle pelaajat joutuvat valitsemaan värin, jota noudattavat koko provinssissa olonsa ajan. Vuorolla pelataan kädestä yksi tai kaksi korttia yhtä ja samaa väriä. Poikkeuksena valkeat jokerikortit, joita voi pelata vuorossa yhden värikortin kaverina.

Aloituskäsi. Kolmea perusväriä ja yksi jokeri (valkoinen). Vain yhtä väriä + jokereita saa pelata kierroksessa.
Aloituskäsi. Kolmea perusväriä ja yksi jokeri (valkoinen).

Kun oma vuoro taas tulee voi aiempiin kortteihin lisätä taas yhden tai kaksi lisäkorttia, tai sitten voi passata. Passatessa omia jo pelattuja kortteja verrataan muiden pöytäkortteihin ja mikäli pelaajalla on edessään useampi samanlainen symboli kuin muilla pelaajilla, hän saa vastaavat bonuslaatat itselleen mikäli sellaiset vain ovat saatavissa (eli kukaan muu ei ollut niitä vielä vienyt passauksensa yhteydessä).

Hallinnosta on jo napattu kaksi bonuslätkää, mutta vielä taistellaan vihreästä, violetista, kruunupäästä ja norsuista.
Hallinnosta on jo napattu kaksi bonuslätkää, mutta vielä taistellaan vihreästä, violetista, kruunupäästä ja norsuista (=tuotelaatta).

Mikäli pelaaja saa yhdenkin henkilöbonuslaatan saa myös oikeuden rakentaa temppelin tai temppeleitä kyseiseen provinssiin. Temppeleitä pyritään ketjuttamaan provinssista toiseen, sillä temppeliketjuista saa enemmän pisteitä kuin yksittäisestä temppelistä. Yhteen yksittäiseen ruutuun mahtuu pääsääntöisesti vain yksi temppeli, poikkeuksena provinssin suur-mogulilaatan voittanut, jolla saa rakentaa myös kaverin kylkeen. Temppelin rakentamisella on laudalta mahdollisuus saada myös yksittäinen lisäetu (kortti, yksittäinen tuote, pisteitä tms.) – näitä lisäetuja on ripoteltu pääosin syrjäisempiin ruutuihin.

Norsuenemmistön pelannut ei saa temppeliä, mutta sen sijaan tarjolla olleen tuotelaatan, jossa kuvatuista tuotteista saa pisteitä sen mukaan paljonko pelaajalle niitä ehtinyt kertymään.

Temppelit kestävät lähitarkastelun - ne ovat todella kauniita.
Temppelit kestävät lähitarkastelun – ne ovat vielä nykymittapuullakin kauniita. Sininen pelaaja on voittanut ko. provinssin Suur-Mogulin – tästä merkkinä kultainen rengas temppelin päällä – ja on lyöttäytynyt samaan ruutuun toisen pelaajan kanssa.

Passaamisen ja bonuslaattojen keräämisen yhteydessä tarkistetaan onko pelaajalla kaksi samanlaista bonuslaattaa. Jos on, vaihtuu kerätty kaksikko vastaavaan jokerikorttiin. Näin ansaittu jokeri tosin eroaa muista pelin korteista sillä, että kierroksen päätteeksi erikoisjokeri palaa takaisin käteen kaikkien muiden korttien ollessa kertakäyttöisiä.

Parin kierroksen huutokaupan jälkeen matkaan tarttui norsuenemmistöllä tuotelaatta (2) sekä oranssi- että violettilaatat. Violetit bonukset vaihtuvat nyt violetin korttiin.
Pari kierrosta korttia ladottu tiskiin ja matkaan tarttui norsuenemmistöllä tuotelaatta (2) sekä oranssi että violetti bonuslaatta. Violetti bonuslaattapari vaihtuu nyt vastaavaan jokerikorttiin.

Vuoron viimeinen vaihe on valita tarjolla olevista korteista kaksi tulevia kierroksia varten. Paitsi että viimeisenä passanneelle ei ole tarjolla enää kuin yksi ainoa kortti.

Tämän jälkeen siirrytään seuraavaan provinssiin ja korttien pelaaminen aloitetaan kokonaan alusta. Kierrosten edetessä pelilauta täyttyy pelaajien temppeleistä ja siten mahdolliset pistepotit kasvavat ja sama pätee myös norsulaatoista saatavilla oleviin pisteisiin. 12 kierroksen jälkeen peli tulee maaliinsa, jolloin vielä käyttämättömistä käsikorteista saa valita yhden värin sekä kaikki jokerit, joista saa pisteen kustakin kortista.

Yleiskuvaa pelilaudasta. Vasemmalla korttisetti, josta passaaja valitsee kortteja käteensä.
Yleiskuvaa pelilaudasta. Vasemmalla korttisetti, josta passaaja valitsee kortteja käteensä.

Keskinkertaisten komponenttien alta paljastuu nerokas peli

Otetaan ne Taj Mahalin huonot puolet ensin, niin päästään nopeammin ruotimaan hyviä: Taj Mahal on graafisesti melkoisen ruma ja oli jo uutuuttaan huonolla tavalla vanhahtavan näköinen. Pelin komponentit ovat sekoelma pientä epämääräisen kokoista ja näköistä pahvinatteria ja korttien suunnittelussakin olisi toivomisen varaa. Vaan se poikkeus komponenteistakin löytyy nimittäin muoviset temppelit ovat kauniita vielä tämän päivän mittapuullakin.

Kaikeksi onneksi heikot komponentit eivät lopulta pelaamista juurikaan haittaa ja kuoren alta paljastuu yksi Reiner Knizian parhaista, jollei peräti paras, peli. Taj Mahal on nimittäin kutkuttavan jännittävä peli. Jokainen kierros ja “huutokauppa” on todellinen jännitysnäytelmä. Ja 12 kierrosta kestävän pelin aikana ratkeaa, kuka on pelipöydässä paras oman pelinsä ajoittamisessa.

Kierrokselle viisi lähdettäessä pelilaudan temppeliketjutukset ovat mahdollisia jo useammalle pelaajalle.
Kierrokselle viisi lähdettäessä pelilaudan temppeliketjutukset ovat mahdollisia jo useammalle pelaajalle.

Hyvin pelaaminen vaatii oman pelin suunnittelua ensimmäisestä kierroksesta lähtien ja sekä pelilautaa että toisten peliä lukemalla on valittava ne kierrokset, jolloin on tärkeä saada jotakin. Omaa strategiaa pitää pystyä myös muovaamaan pelin edetessä, joten reagointia muuttuviin tilanteisiin tarvitaan. Ja totuus on, että kaikilla kierroksilla rahkeet eivät voi riittää kamppailuun jackpotista, mutta niilläkin kierroksilla viisas poimii helpot marjat, kun muut kamppailevat verisesti keskenään isommista kaloista.

Vahva norsualoitus. Tarjolla on tuotelaatta, joka kombottaa mukavasti jo aiemman laatan (1) kanssa. Keltaisten bonuskorttikin olisi mukava plussa.
Harmaan pelaajan vahva norsualoitus. Tarjolla on tuotelaatta, joka kombotttaisi mukavasti jo aiemman laatan (1) kanssa. Keltaisten bonuskorttikin olisi mukava plussa.

Niin, niitä tiukkoja korttikamppailuita Taj Mahalissa riittää. Tilanne muistuttaa monin tavoin perinteistä huutokauppaa, jossa vauhtisokeus vie helposti mennessään eikä pelaaja osaa jättäytyä pois ajoissa vaikka olisi pitänyt. Taj Mahal vain on huutokauppaa raadollisempi: voitit taiston tai et, kaikki pöytään läiskityt kortit menettää. Tässä on samalla yksi pelin ominaisuuksista, joka ei kaikkia miellytä, mutta joka opettaa viimeistään kantapään kautta harkitsemaan omia päätöksiä.

Taj Mahal on vielä yli 15 vuoden jälkeenkin raikas ja omanmakuisensa peli, joka jaksaa viehättää. Se on kestänyt aikaa todella hyvin. Harmillisesti pelistä on viimeisin painos otettu vuonna 2006, joten saatavuus kaupoista on käytännössä olematon. Onneksi esim. Boardgamegeekin Marketplacessa peliä liikkuu mukavasti ja hyväkuntoisen käytetyn version saa muutamalla kympillä. Taj Mahal onkin hyvä muistutus siitä, että välillä kannattaa katsoa peräpeiliin ainaisten ehkä-hyvien Kickstartattujen uutuuksien sijaan, sillä näitä mainioita hieman vanhempiakin pelejä löytyy. Taj Mahal on täyden 10 peli!

Taj Mahal (tai kuten kuvan hollantilainen painos 'Tadsch Mahal'). Alea-sarjan 3. julkaisu.
Taj Mahal (tai kuten kuvan hollantilainen painos ‘Tadsch Mahal’). Alea-sarjan 3. julkaisu.
Infolaatikko: Taj Mahal
Pelaajia: 3-5 Kesto: 75-100 minuuttia Julkaisuvuosi: 2000
Saatavuus: loppuunmyyty
Lisätietoa: Boardgamegeek
Muualla arvosteltuna: Lautapeliopas

Ticket to Ride: Rails & Sails – maalla, merellä vaan ei ilmassa

Menolippu-pelisarjan tuntevat kaikki lautapelaajiksi itseään tituleeravat – tai ainakin pitäisi tuntea. Alkuperäinen Menolippu vuodelta 2004 on kiistatta yksi modernien lautapelien klassikoista Carcassonnen ja Catanin tapaan ja suosionsa myötä peli on saanut lukuisia lisäosia tai itsenäisiä sisarpelejä. Pelisarjan pelit ovat olleet helposti lähestyttäviä ja kestoltaan hyvinkin vakioituja sarjan monimutkaisimpaa ‘Ticket to Ride: Märklin’:iä myöten – eikä se Märklinkään niin monimutkainen ole.

Pidempää ja ehkä uudella tavalla haastavampaa Menolippua odottaneiden aika on sekin viimein ohi. Syksyllä 2016 julkaistu ‘Ticket to Ride: Rails & Sails’ laajentaa pelisarjan nimensä mukaisesti raiteilta myös merelle. Samassa rytäkässä peliin tuupataan joukko uusia sääntöjä, kortteja ja kestokin kasvaa muutosten myötä puolisen tuntia totutusta.

Isompi pelilauta, enemmän tavaraa

‘Ticket to Ride: Rails & Sails’ -pelin laatikko on tutunoloinen neliönmuotoinen mötikkä, mutta paksuutta on tullut jokunen sentti lisää. Paksuus selittyy aiempaa suuremmalla pelilaudalla – kartalle kun on tullut kokoa neljännes lisää.

Vertailua laatikoiden paksuudesta: uutuus on 3 cm normaalia paksumpi.
Vertailua laatikoiden paksuudesta: uutuus on 3 cm normaalia paksumpi.

Muitakin komponentteja on enemmän: pelaajakohtaiset muovinappulat, junat ja veneet siis, tulevat väreittäin pakattuna eri pusseissa. Lisäksi on muutama satamanappula per pelaaja. Muovinappuloita on määrällisesti enemmän kuin koskaan. Junavaunujen design on sekin kokenut muutoksen, mutta koko on kutakuinkin sama kuin aiemmin.

Kahden aikakauden vaunut: vasemmalla Menolippu vuosimallia 2004, oikealla 'Rails & Sails' vuosimallia 2016.
Kahden aikakauden junavaunut: vasemmalla originelli Menolippu vuosimallia 2004, oikealla ‘Rails & Sails’ vuosimallia 2016.

Erilaisia kortteja on paljon: omat pakat löytyvät juna- ja laivakorteille ja näiden pakkojen sisällä on erityyppisiä kortteja. Junapakasta löytyvät pelin jokerit, joita kuitenkin voi hyödyntää sekä juna- että laivareiteillä. Laivapakasta vastaavasti löytyy sekä yksittäisiä laivoja että tuplalaivoja. Molemmissa pakoissa osassa korteista löytyy ankkureita, joita tarvitaan satamien rakentamiseen.

Jollei havaintoa tee vielä pelilautaa katsomalla, niin viimeistään kortteja pläräämällä huomaa, että pakoissa on vähemmän värejä kuin ennen.

Juna- ja laivakorttien lisäksi on reittikortteja molempia karttoja varten ja näitä todellakin riittää. Reittikorttien uutuus on useamman kaupungin yhdistävät reitit, josta saa isommat pisteet, jos reitin tekee juuri siinä järjestyksessä kun reittikorttiin on kirjattu.

Yksi pelin uutuuksista: osassa reittikorteista on useampi kaupunki ja järjestys, jossa reitistä on tarkoitus suoriutua.
Reittikorteista löytyy nyt myös useampia kaupunkeja yhdistäviä reittejä.

Kaikille komponenteille ja pelilaudalle sekä sääntökirjoille (molemmille kartoille on omansa) löytyvät omat lokosensa laatikon insertistä.

Pelilaatikko on suunniteltu hyvin.
Pelilaatikko kätkee sisäänsä kohtuullisen määrän komponentteja. Kaikille osille löytyy laatikosta paikkansa. Näin se pitää suunnitellakin!

Päätöksiä tehtäväksi jo pelin valmisteluissa

Pelivalmistelut ovat pitkälti tuttua Menolippua: pelaajille jaetaan alkuun juna- ja laivakortteja sekä viisi reittikorttia joista vähintään kolme täytyy pitää. Loput juna- ja laivakortit muodostavat kaksi nostopakkaa ja kummastakin pakasta käännetään tarjolle kolme korttia.

Vaan tässä vaiheessa otetaan aikalisä. Kukin pelaaja joutuu aloituskortit nähtyään tekemään päätöksen minkälaisella juna- ja laivajakaumalla pelinsä aloittaa. Kartasta riippuen käytössä on joko 50 tai 60 nappulaa, mutta jokainen pelaaja päättää toisiltaan salassa omat aloitusnappulat.

Sininen pelaaja on alkuvalintansa tehnyt: 25 junaa, 35 laivaa. Lisäksi ne pakolliset 3 satamaa.
Sininen pelaaja on valintansa tehnyt: 25 junaa, 35 laivaa. (Lisäksi ne pakolliset 3 satamaa).

Erityisesti ‘Maailma’ -kartalla pelattuna jo alkuvalmisteluissa jaettavat kortit muodostavat kohtuullisen korttiviuhkan. ‘Suuret järvet’ -kartalla aloituskäsi on niukempi.

'Maailma' -kartan aloituskäsi on jo iso.
‘Maailma’ -kartan aloituskäsi on jo valmiiksi iso ennen ensimmäistäkään pelivuoroa.

Turvalliset vuorovaihtoehdot, mutta myös uutta

Pelaamisen osalta mukana ovat kaikki sarjasta perinteiset eli ‘ota lisää juna-/laivakortteja’, ‘ota reittikortteja’ tai ‘rakenna laudalle linkki kahden kaupungin välille’. Juna-/Laivakorttien ottoon sisältyy kuitenkin yksi lisävivahde: riippumatta siitä ottiko juna- vai laivakortin voi tilalle kääntää uuden kortin kummasta pakasta tahansa. Näin pöydällä näkyvien korttien välinen suhde voi vaihdella laidasta laitaan sen mukaan, kumpia kortteja pelaajat milläkin hetkellä suosivat.

Juna- ja laivakorttien tarjoomaa: pari tuplalaivaa tarjolla. Huomaa pelilaudan reunareittien yhteys vastakkaiselle laidalle.
Juna- ja laivakorttien tarjoomaa: pari tuplalaivaa tarjolla. Huomaa pelilaudan reunareittien yhteys vastakkaiselle laidalle. Nämä yhteydet olisi voinut tehdä selkeämmiksikin.

Linkkien rakentamisessa tulee luonnollisesti huomioida kumpia kortteja (junat vai laivat) linkkiin täytyy käyttää. Ja tuplalaiva-kortilla saa – yllätys yllätys – laittaa kaksi laivaa kerralla, joten niiden avulla laivaväyliä rakentaa nopeammin. Linkkien rakentamisessa pelaajat joutuvat seuraamaan kaiken muun ohella omien nappuloiden kulumista eli pelin alussa tehty päätös siitä, minkälaisella nappulajakaumalla lähtee peliin, pitäisi huomioida pelatessa.

Hampurissa on ruuhkaa. Kuvassa näkyvissä myös 'Marseille-Casablanca' välin linkki, joka vaatii kaksi samanväristä korttia.
Hampurissa on ruuhkaa. Kuvassa näkyvissä myös ‘Marseille-Casablanca’ välin yhteys, joka kuluttaa kerralla kaksi korttia vaikka on pituudeltaan yhden mittainen.

‘Maailma’ -kartalla on joitakin linkkejä, joissa jo yksittäisten ruutujen rakentaminen kuluttaa kaksi korttia mutta joissa jokaisen tällaisen ruudun kohdalla saa käytetyn väriparin valita erikseen. ‘Suuret järvet’ -kartalla tällaisia kalliimpia linkkejä ei ole lainkaan.

Sataman rakentaminen on hankalampi prosessi, siihen kun tarvitsee samanvärisiä kortteja neljä, joista puolet on juna- ja puolet laivakortteja. Kaikista sataman rakentamiseen käytetyistä korteissa pitää löytyä lisäksi ankkurisymbolit, jollaisia on pakassa joka värissä vain muutamia. Kaikista jokereista tuo ankkuri kuitenkin löytyy, mikä osaltaan tekee jokerikorteista haluttuja. Satamien rakentaminen kannattaa, sillä yksittäinen satama kasvattaa pelaajan pistepottia 10-40 pistettä sen mukaan, monestako reittikortista löytyy juuri se kaupunki, johon sataman on rakentanut.

Näin tehdään satama: neljä samanväristä korttia, joissa kaksi juna- ja laiva-korttia. Jokaisessa on oltava ankkuri.
Näin tehdään satama: neljä samanväristä korttia, joissa kaksi juna- ja toiset kaksi laivakortteja. Jokaisessa käytetyssä kortissa on oltava ankkuri.

Reittikorttien ottamiseen ei sisälly uusia sääntöjä, joten se on turvallinen ‘ota neljä reittikorttia, pidä vähintään yksi’. Se viides ja viimeinen vaihtoehto on vaihtaa junanappuloita laivoihin tai päinvastoin. Jos siis alussa tehty jakauma ei pelin edetessä enää miellytä voi nappuloita vielä vaihtaa, mutta jokaisesta vaihdetusta nappulasta menettää voittopisteen. Pisteiden menettämisen vuoksi tähän vaihtoehtoon tarttuu vain jos on aivan pakko.

Vihreä pelaaja matkalla läpi Afrikan.
Vihreä pelaaja matkalla läpi Afrikan.

Menolipun ystäville

Kokonaisuus kaikkine pienine nyansseineen vastaa tuttua Menolippua. Pieniä sääntömuutoksia on jo nähty aiemmissa pelisarjan peleissä eikä niitä ole määrällisesti sen enempää ‘Sails & Rails’ -osassakaan. Suurin muutos on kahden eri kulkuneuvon korttipakat ja tämä muokkaakin peliä yllättävän paljon. Ja miksi näin?

Ensinnäkin näkyvissä on vain muutama kortti per kulkuneuvo ja vaikka eri värejä ylipäätään on normaalia vähemmän, on todennäköisyys itselle mieluiselle kortille silti pienempi. Nostopakasta sokkona korttien vetäminen on edelleen tarjolla, mutta siihen strategiaan nojaava huomaa loppua kohden olevansa tilanteessa, jossa turhia kortteja on rutkasti eikä niistä pääse yhtä näppärästi eroon kuin aiemmin. Tämä syystä, että pelissä on kaksi eri kulkuneuvoa ja molemmilla omat reittinsä. Ylijäämäkorttien pitäisi lisäksi osua yksiin oman nappulajakauman kanssa. Satamien myötä myös jokerikorttien arvo on kasvanut, mikä on pelkästään hyvä juttu.

Koko komeus vaatii kohtuullisesti pöytätilaa.
Koko komeus vaatii reilusti pöytätilaa.

Muutoksistaan huolimatta ‘Rails & Sails’ on edelleen Menolippu. Jos ei Menolippu ole aiemmin maistunut, ei se maistu nytkään. Jos taas pelisarjast tykkää, on ‘Rails & Sails’ sitä vastoin mielenkiintoinen vaihtoehto ja vie sarjaa kirjaimellisesti uusille vesille. Pelissä on riittävästi uutta erottuakseen aiemmista osista ja haasteet ovat samalla uudenlaiset. Kaksipuolinen pelilauta on sekin luonnollisesti plussaa.

Lunkisti-toimituksessa ‘Suuret järvet’ -kartta miellyttää ‘Maailma’:a enemmän. Syitä tähän on kaksi: ‘Suuret järvet’ ei sisällä lainkaan rasittavia tuplakortteja syöviä linkkejä, mutta se isompi syy on puuttuvat reunan yli linkit, joita ‘Maailma’ -kartalta löytyy. Pelilauta kun on muutenkin massiivinen, niin noiden reunojen yli yhdistyvien linkkien hahmottamisessa on oma haasteensa.

Valitettavia karikkoja

‘Ticket to Ride: Rails & Sails’ ei ole täydellinen. Sen lisäksi, että pelilaudan reunan ylittävien linkkien hahmottamisessa on oma haasteensa, vieläkin isompi käytettävyysongelma liittyy kortteihin – tarkemmin sanottuna niiden suureen määrään. Kaksilla erityyppisillä korteilla pelaaminen tarkoittaa luonnostaankin isompaa käsikorttien määrää ja paljon Menolippuja pelanneet tietävät, että jo entuudestaan Menolipussa on usein iso tukku kortteja kädessä.

Tässä on pelin pahin kompastuskivi: kuinka erottaa nopeasti juna- ja laivakortit toisistaan? Entä muut korttien oleelliset yksityiskohdat? Auts.
Pelin pahin kompastuskivi: kuinka erottaa nopeasti juna- ja laivakortit toisistaan? Entä muut korttien oleelliset yksityiskohdat? Kuten kuvasta näkyy, ei niitä erota. Auts. 

‘Rails & Sails’ -tapauksessa korttiviuhka kasvaa massiiviseksi ja tärkeää olisi erottaa selkeästi mitkä kortit ovat juna- ja mitkä laivakortteja. Molemmissa näissä on vielä “alalajinsa”: onko kyse yksittäisestä vai tupla-laivakortista. Entä onko kortissa ankkuri? Näitä ominaisuuksia ei ole riittävässä määrin huomioitu korttisuunnittelussa asetteli kortit käteensä miten hyvänsä. Käytetty symboliikka korttien kulmissa on niin pientä, että siitä ei vaan saa tarvittavaa tietoa ja esim. ankkurit noista kulmista puuttuvat kokonaan. Niinpä pelaajat huomaavat pläräävänsä korttiarsenaaliaan edes takaisin vuorosta toiseen eikä peli etene siinä määrin napakasti eteenpäin kuin voisi toivoa.

Pelin hidastumista saattaa kasvattaa lisäksi korttien nostoon liittyvä päätös: haluanko uuden kortin käännettäväksi juna- vai laivapakasta? Tähän liittyen pelipöydässä kannattaa sopia, että jollei vuorossa oleva heti selkeästi sano, että käännetään vastakkaisesta pakasta, niin korvaava kortti tulee aina samasta pakasta. Tällä herrasmiessäännöllä peli sujuvoituu edes jotenkin.

Laudan kääntöpuolen 'Suuret järvet' ja myrkynvihreä yleisilme.
Laudan kääntöpuolen ‘Suuret järvet’ ja myrkynvihreä yleisilme.

Mutta kaikesta huolimatta käy niin, että siinä ajassa mikä menee yhteen peliin ‘Rails & Sails’:ia pelaa kaksi muuta Menolippua. Saako käytetylle lisäajalle riittävästi vastinetta jää jokaisen omaan harkintaan. Itse kallistun sille puolelle, että ei – lisäkesto menee osittain tuohon käsikorttien hallinnointiin ja kovasti pelisarjassa pitämäni vuorojen napakkuus ja nopea pelaaminen ei samalla tavalla onnistu. Niinpä valitsen mieluummin pari peliä muita Menolippuja ‘Rails & Sails’:n sijaan, joskin vaihtelun vuoksi olen valmis toisinaan pelaamaan tätäkin uutuutta. Mutta ei uutuus ole samalla tapaa minulle 10/10 peli kuin alkuperäinen, se on selvää jo näin muutaman pelin jälkeen.

Niin… ja se hinta. ‘Ticket to Ride: Rails & Sails’ maksaa 79 euroa, mikä on noin 30 euroa enemmän kuin muut sarjan itsenäiset pelit. Hintaero on melkoinen vaikka kuinka huomioidaan isompi kartta ja isompi määrä muoviosia. Tällä hintalapulla epäilen monen jättävän pelin hyllyyn vaikka aiemmista pelisarjan osista pitäisikin.

Junia ja laivoja ja matkalippuja = Ticket to Ride: Rails & Sails.
Junia ja laivoja ja matkalippuja = Ticket to Ride: Rails & Sails.
Infolaatikko: Ticket to Ride: Rails & Sails
Pelaajia: 2-5 Kesto: 60-120 minuuttia Julkaisuvuosi: 2016
Saatavuus: pelialan liikkeet (suomeksi).
Lisätietoa: boardgamegeek