El Dorado - tarunhohtoisen kultaisen kaupungin etsintä on pelin teemana.

El Dorado – kilpajuoksua ja pakanrakennusta

Ravensburgerin 2017 julkaisu ‘El Dorado’ yhdistää pelimekaniikoista pakanrakentamisen ja kilpajuoksun – molemmat hyvinkin tuttuja elementtejä, mutta harvoin näitä näkee niputettuna samaan peliin. Pelin suunnittelusta vastaa Reiner Knizia. Kun edellisiin lisätään vielä se, että El Dorado on finaalikolmikossa ehdolla vuoden peliksi Saksassa (Spiel des Jahres) on tiettyjä etukäteisodotuksia olemassa.

Modulaarisuus takaa vaihtelun

Ennen pelin alkua rakennetaan pelilauta 6-8 isosta kaksipuolisesta heksalaudasta – kaikkiaan näitä pelilaudan rakentamiseen käytettäviä lautoja on kymmenkunta. Erillisessä esivalmisteluläpyskässä on mallina eri muutamia karttavaihtoehtoja kolmiportaisella vaikeusasteikolla, mutta mikään ei estä rakentamasta pelilautaa omasta päästä. Vaihteleva lauta takaa sen, että pelikerroista tulee keskenään erilaisia.

Yksittäiset heksalaudat pilkkoutuvat pienempiin ruutuihin, joissa on kuvattu sekä värein että symbolein, minkälaisesta maastosta on kyse ja siis minkälaisella kortilla kyseiseen ruutuun pääsee. Suurin osa ruuduista on vihreää viidakkoa, keltaisia alkuasukaskyliä ja sinisiä vesiruutuja, mutta lisäksi mukana on harmaita ja punaisia ruutuja, joihin pääsee millä tahansa kort(e)illa, mutta punaisten ruutujen osalta pelatut kortit menettää pysyvästi. Lisäksi on vuoriruutuja, joihin ei ole koskaan asiaa eli ne ovat pysyviä esteitä.

Alkuvalmistelut tehty. Reitti tehty ohjekirjan yhden mallin mukaisesti.
Alkuvalmistelut tehty. Kartta rakennettu ohjekirjan yhden mallin mukaisesti. Etualan Indiana Jones -hattu kertoo, kuka on arvottu aloittavaksi pelaajaksi.

Kukin pelaaja saa kahdeksan aloituskorttia (identtiset aloituspakat), jotka sekoitetaan ja käteen nostetaan neljä korttia. Loppupakalle löytyy paikka pelaajakohtaiselta laudalta, jossa on myös oma paikkansa käytetyille korteille sekä lyhyelle vuorotiivistelmälle. Pelaajien tutkimusretkikuntanappuloille löytyy aloitusheksalta paikat vuorojärjestys huomioiden. Kun vielä pelilaudan sivuun levitetään 18 kolmen kortin pakkaa, joista kuusi on kerrallaan ostettavissa, on pelivalmistelut tehty.

Pelaajalaudalla on tila sekä nosto- että poistopakalle. Lisäksi lyhyt tiivistelmä vuoron kulusta.
Pelaajalaudalla on tila sekä nosto- että poistopakalle. Lisäksi lyhyt tiivistelmä vuoron kulusta.

Pakan säätämistä

Pelivuoro koostuu käsikorttien pelaamisesta. Kortteja voi käyttää joko laudalla liikkumiseen tai uuden kortin ostoon, mutta samaa korttia ei kerralla näihin molempiin. Kaikkia neljää korttia ei ole pakko käyttää vaan osan voi jemmata seuraavaa kierrosta varten tai turhat kortit nakata suoraan poistopakkaan. Vuoron päätteeksi käsi täydennetään aina neljään korttiin, joten jos tuli jotakin jemmanneeksi, niin uusia kortteja saa sitten vähemmän.

Liikkumisen säännöt eivät yllätä. Pelattu kortti kertoo minkälaiseen ruutuun voi liikkua. Kortin numero taas kuinka monesta vastaantulevasta symbolista selviää. Pelilaudan ruutuihin on merkitty symbolein kuinka monta liikkumispistettä ko. ruutuun pääseminen vaatii – määrä vaihtelee 1-4 välillä. Oleellista on, että yksittäiseen ruutuun pitää päästä yhdellä kortilla. Siten esimerkiksi kakkosen viidakkoruutuun pääseminen vaatii vähintään kakkosen viidakkoveitsi-miehen – millaista ei esimerkiksi pelaajien aloituskädestä löydy lainkaan, hankalammista 3-4 symbolin ruuduista nyt puhumattakaan.

Retkikunnat odottamassa liikkeellelähtöä. Alkulauta pääosin helppokulkuista viidakkoa.
Retkikunnat odottamassa liikkeellelähtöä. Alkulauta pääosin helppokulkuista (ykkösen) viidakkoa. (Etualan 4-ruutu on aloitusruutu neljännelle pelaajalle.)

Koska pelaajien aloituspakka koostuu pelkästään ykkösen viidakko-, mela- ja rahamiehistä, on katse käännettävä korttimarkkinoille, sillä parempia liikkkumiskortteja tarvitsee vaikka kuinka katsoisi kartasta helpoimmat ja pidemmät kiertotiet. Lisäksi omassa reittisuunnittelussa on huomioitava myös muut retkikunnat, sillä pelaajan varaamaan ruutuun – saati sen läpi – ei pääse, vaan varatut ruudut pitää kiertää. El Doradossa pelaajien välinen blokkailu on merkittävässä roolissa vaikka se toki osin tahatontakin on, kun ei vastapelaajan seuraavia käsikortteja tiedä. Pelilaudan suunnittelussa tämä blokkaaminen on toki otettu huomion eli yksikään pelaaja ei voi kokonaan kulkureittiä sulkea vaan vähintäänkin pystyy valitsemaan toisen reitin jos ei ihan vierestä pystyisikään puikahtamaan.

Sinisen pelaajan käsi: ykkösen melamies ja muuten viidakkoveitsi-sankareita. Pelilautaa katsoessa rahakorteille olisi ollut kysyntää, mutta alaoikealta koukkaamalla pääsee silti aikakivasti liikkumaan.
Sinisen pelaajan käsi: ykkösen melamies ja muuten viidakkoveitsi-sankareita. Pelilautaa katsoessa rahakorteille olisi ollut kysyntää, mutta alaoikealta koukkaamalla pääsee silti viidakkoveitsilläkin kivasti liikkumaan.

Korttimarkkinoilta saa vuorossa ostaa yhden kortin. Keltaiset rahakortit antavat ostosten tekemiseen kortin arvon mukaisen rahamäärän, kaikki muut kortit lasketaan puolikkaina rahoina. Ostettu kortti samoin kuin ostokseen käytetyt kortit menevät pelaajan käytettyjen korttien pinoon, josta kortit tulevat käyttöön siinä vaiheessa kun pelaajan nostopakka loppuu, jolloin käytettyjen korttien pino sekoitetaan uudeksi pakaksi.

Korttimarkkinat pelin alussa: parempia viidakkoveitsiä ja rahkortteja. Myös ykkösen jokerit ja kertakäyttöinen "ota mikä tahansa kortti".
Korttimarkkinat pelin alussa: tarjolla on parempia viidakon raivaajia ja rahakortteja. Myös ykkösen jokerit ja kertakäyttöinen “ota mikä tahansa kortti” -löytyvät. Korttien ostohinta on kortin alalaidassa.

Korttien ostamiseen kulminoituu iso osa peliä: minkälaiseksi oman pakkansa haluaa muovata, minkälaisia kortteja kartasta selviytymiseen tarvitsen? El Doradossa, samoin kuin kovin monissa muissakin pakanrakennuspeleissä, kompastuskiveksi helposti muodostaa oman pakan tuntuva kasvaminen. Aina ei siis kannata rynnätä korttimarkkinoille vaikka kädessä ylimääräisiä kortteja olisikin, jos lopputuloksena pakkaan tulee kortti, jolle ei keksi aidosti järkevää käyttöä.

Kilvan El Doradoon

Kun liikkuminen ja ostokset on hoidettu ja mahdolliset turhat kortit nakattu käytettyjen korttien pinoon, täydennetään käsikorttien määrä neljään ja pelivuoro siirtyy seuraavalle. Tällä, hyvin kompaktilla ja nopealla vuorosyklillä jatketaan askel askelelta kohti reitin viimeistä tavoitelaattaa, El Doradoa.

Keltainen pelaaja karkumatkalla.
Keltainen pelaaja karkumatkalla. Suorin tie olisi vaatinut reilusti rahakortteja, mutta nyt kierretään siis vähän kauempaa.

Kilpajuoksu on pääsääntöisesti varsin tasaista ja pelisuunnittelussa tähän on vielä erityisesti kiinnitetty huomiota: isojen heksojenlautojen väleihin arvotaan pelin aluksi kapeat liuskat, joiden läpiraivaaminen maksaa ensimmäiselle pelaajalle ekstraa. Vaivanpalkaksi pelaaja sentään saa tämän liuskan itselleen ja aikanaan, jos peli päättyy tasatilanteeseen, ratkaistaan voittaja sen pelaajan eduksi jolla näitä liuskoja on hallussaan enemmän.

Ja El Doradohan päättyy tietenkin sen kierroksen päätteeksi, kun yksi tai useampi pelaaja saavuttaa tämän viimeisen laatan eli löytää El Doradon. Tässä kohtaa pelikello näyttää ensimmäisillä kerroilla pelilaatikon mainitseman 45 minuuttia, mutta lisäpeluulla puoli tuntiakin on täysin saavutettavissa. Napakka perhepeli siis on kyseessä.

Kevyttä pakarakennusta koko perheelle

El Dorado on osoittautunut viihdyttäväksi peliksi, joka sopii pelattavaksi hyvin vaihtelevalla sakilla. Ja vaikka syvällisestä pelistä ei kyse olekaan (siitä SdJ-ehdokkuuskin jo kertoo), niin tiukasti peliharrastajan silmin katsottuna jotain lisäniksiä olisi vielä voinut olla. Toki samaan hengen vetoon on kyllä myönnettävä, että suunnittelupuolella on niitä oivaltaviakin ideoita mukana. Tästä esimerkkeinä pelilaudan muodostavat heksalaatat, joissa on vaihtelua: on ns. “peruslautoja”, joissa liikkuminen on hinnaltaan samanarvoista, mutta mukana on myös selkeitä reittivalinnan sisältäviä lautoja, joissa on mahdollista valita kalliimpi lyhyt oikorata tai pidempi, mutta samalla helpompi kiertotie.

Pelisuunnittelun oivallus on myös rajatut korttimarkkinat, jossa kerrallaan on tarjolla kuutta eri sorttimenttia ostettavana. Kun yksi näistä (kolmen kortin) pakoista myydään loppuun saa seuraava uuden kortin ostaja valita mikä pakka tulee tarjolle. Tämä on hieno strateginen lisäelementti.

Ja pisteenä i:n päällä, mukaan voi halutessaan ottaa luolat. Tällöin pelilaudan tiettyihin heksoihin pinotaan läjä laattoja, joista päällimmäisen saa kun kyseisen ruudun viereen pääsee. Nämä luolalaatat antavat kertakäyttöisen lisäedun joko samantien tai myöhemmin käytettäväksi. Peliarvostelun kuvissa näitä laattoja vilahteleekin siellä täällä.

Ja taas sininen pulassa: käsi täynnä rahakortteja ja liikkumiseen tarvitsisi viidakkoveitsiä. Toisaalta, tämä kierros käytetään nyt sitten ostosten tekoon.
Ja taas sininen pulassa: käsi täynnä rahakortteja ja liikkumiseen tarvitsisi viidakkoveitsiä. Vaihtoehtoina on ottaa sivuaskel ja poistaa yksi kortti pelistä tai tehdä ostoksia vähän isommalla pääomalla.

Korttituuri El Doradossa on vahvasti läsnä – sillä käsikortteja on vain se neljä kerrallaan käytössä. Samalla kuitenkin on muistettava, että siihen osuuteen pelin pakanrakennuselementti antaa sentään mahdollisuuden vaikuttaa. Jos kätensä rakentaa siten, että siellä on tasan yksi hyvä meloja ja pakan koko on kasvanut 15 korttiin, niin on helppo laskea mikä on todennäköisyys, että se vesimies on käytettävissä silloin kun sitä tarvitsee.

Tämä pakan rakentaminen ja toisaalta sen koon rajaaminen on El Doradon kohdalla muutenkin miellyttävä pieni haaste, jossa päätösvalta ja valinnat jäävät pelaajan harteille. Etenkin pakan rajaamisen osalta vaihtoehtoina on pelilaudan hivenen syrjemmässä olevat “heitä kortteja pois” -ruudut että korttimarkkinoilta ostettavat “poista kortteja” -toimintokortit. Ja onpa joukossa myös kertakäyttöisiä kortteja, jotka eivät siten oman pakan kokoa jää kasvattamaan (vaikka välillä haluaisikin – sen verran hyviä lappuja niissä on). Pärjätä voi siis niin isolla kuin hyvin kapeillakin pakoilla – se on tullut jo nähtyä.

Kakkosen jokeri on hyvä hankinta, kun tarjolle tulee, mutta hinta neljä rahaa. Kertakäyttöinen 'nosta kolme korttia' takaa (yleensä) yhden jytkymmän kierroksen.
Kakkosen jokeri on hyvä hankinta, kun tarjolle tulee, mutta hintakin on neljä rahaa. Kertakäyttöinen ‘nosta kolme korttia’ takaa (yleensä) yhden jytkymmän kierroksen.

Kaikkinensa El Dorado hyvä peli. Olen lämmennyt sille sitä enemmän mitä enemmän sitä on pelattu. Laajemmin katsottuna El Doradon vahvuus on tuttujen pelillisten elementtien yllättävä yhdistelmä ja pelin helppo lähestyttävyys. Peli onkin mitä oivallisin ensipeli pakanrakentamis-mekaniikan esittelyyn. Niin, ja se pelin englanninkielinen laitos on tuloillaan Ravensburgerin toimesta vielä loppukesän aikana, joten toivottavasti sitä päätyy myyntiin myös tänne Pohjolaan. Hätäisemmille on tarjolla Boardgamegeekistä sääntö- ja korttikäännökset englanniksi. Erilaisia, oikeasti käännöksen vaativia kortteja ei montaa ole ja pääosin korttien symboliikkakin riittää kertomaan kortin toiminnon, mutta kuten edellä olevista kuvista näkee, olen silti päätynyt toimintojen suomentamiseen, jotta aloitteleva pelaajakin välttää ensijärkytyksen.

Ja kysymykseen “Onko tässä Spiel des Jahres -voittaja vuodelle 2017?”, vastaukseni on ympäri pyöreä “Voisi huonomminkin valita”. Peli on hyvä, se sopii perheille ja uudelleenpeluuarvoakin löytyy – siis kaikki menestyksen kriteerit ovat olemassa. Mutta finaalikolmikosta Kingdomino haastaa El Doradon hyvinkin, joten paha mennä sanomaan kumpi tittelin lopulta vie (Magic Mazeen en usko).

El Dorado - tarunhohtoisen kultaisen kaupungin etsintä on pelin teemana.
El Dorado – peli tarunhohtoisen kultaisen kaupungin etsintä.
Infolaatikko: El Dorado
Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 minuuttia Julkaisuvuosi: 2017
Saatavuus: ulkomaiset pelikaupat (saksaksi)
Lisätietoa: Boardgamegeek