Skip to main content

Steam Time – ilmalaivailun mestarit pistesalaattijahdissa

Rudiger Dornin käsialaa oleva Steam Time julkaistiin Kosmoksen toimesta Essenin Spiel ’15 –messuilla. Perinteiseen isoon Kosmoksen neliömalliseen laatikkoon pakattu peli pitää sisällään runsaslukuisen määrän erikoisia ja näköisiä komponentteja. Ison osan sisällöstä vie kasa pahvilautoja, joista koostetaan sekä pelilaudan kehykset että itse pelilauta, joka koostuu kuudesta liuskasta joiden järjestys arvotaan pelin alussa ja joiden keskinäinen sijainti hivenen elää pelikierrosten välissä. Lisäksi on pelaajien omat pelilaudat – ilmalaivat – jossa pidetään kirjaa pelaajan ilmalaivan kehityksestä sekä eri ”moottorien” tilasta.

Yleisnäkymä pelilaudasta ja pelaajien laudasta. Peli tarvitsee varsin paljon pöytätilaa.
Yleisnäkymä pelilaudasta ja pelaajien laudasta. Peli tarvitsee varsin paljon pöytätilaa.

Näiden pahvilautojen lisäksi laatikosta löytyy kahdenkokoisia kortteja useampaan eri käyttöön, iso kasa eri värisiä kristalleja ilmalaivan ”moottoreiden” polttoaineiksi, muutamia puisia markkereita sekä hivenen toisellekymmenelle sivulle menevä ohjekirja, joka on hyvin selkeä ja sisällöltään yksiselitteinen.

Pisteiden keruuta sopivasti rajoitettuna

Peli on pohjimmiltaan pisteidenkeruuta eri tavoilla höystettynä. Omalla pelivuorolla pelaajan pitää tehdä päätös minkä kuudesta perustoiminnosta haluaa tehdä (tämä nivoutuu pitkälti oman ilmalaivan moottoreiden ”tilaan”) ja mitä tehty valinta toisaalta tarkoittaa hieman pidemmällä perspektiivillä. Pelin suunnittelua eteenpäin joutuu tekemään vähintäänkin kolmen vuoron verran, sillä aina kolmen pelivuoron jälkeen pelilauta nollautuu ja järjestellään uudelleen.

Steam Timen "aikajanat"
Steam Timen pelilaudan “liuskat” lähemmässä tarkastelussa.

 

Pelaajan valitsema toiminto niinikään rajautuu sen mukaan, miten ylhäältä pelilaudalta toimintonsa valitsee. Perussääntö nimittäin on, että pelilaudan liuskoissa pitää jokaisella vuorolla edetä vähintään yksi liuska ylöspäin. Jos siis jo ensimmäisellä vuorolla hyppäät liuskan 3 johonkin toimintoon, on kahdella seuraavalla vuorolla enää käytössä liuskat 4, 5 ja 6. Yksittäisen liuskan sisällä on tarjolla vähintään viisi pelin kuudesta toiminnosta, mutta toisten pelaama toiminto on aina muilta pois, mikä sekin osaltaan pitää kilpailua yllä pelin toimintoja valitessa.

Toiminnot lyhyesti

Kuhunkin pelin perustoimintoon liittyy sen suorittamisen ohella bonus, jonka hyvyys määräytyy sen mukaisesti, miten rasvattu ”moottori” pelaajalla on kyseisessä tyypissä (=värissä).

Keltaisen pelaajan ilmalaiva ja "moottorit" tarkemmassa syynissä. Mihin pitäisi keskittyä tässä vaiheessa... siinäpä pulma?
Keltaisen pelaajan ilmalaiva ja eri “moottorit” tarkemmassa syynissä. Piste-, kristalli- ja rahamoottorit (vihreä, musta ja harmaa) paremmassa hapessa, mutta saanko näistä tällä erää etua?

Seuraavassa lyhyt kuvaus toiminnoista ja saatavista bonuksista:

 

  • Tehtäväkortti: pelaaja ottaa laudan päässä olevan tehtäväkortin itselleen. (Tähän huomiona, että alkuperäisessä englanninkielisessä sääntökirjassa on tässä kohtaa virhe: pelaaja ei suinkaan saa valita mitä tahansa näkyvissä olevaa tehtäväkorttia vaan nimenomaan ko. liuskan päässä oleva kortti – tämä on tarkennettu mm. Boardgamegeek:stä löytyvään Steam Timen FAQ:n). Tehtäväkortit paljastetaan pelin lopussa ja niistä saa kortissa kuvatun pistemäärän mikäli pelaaja omistaa / pystyy luovuttamaan pois kortissa kuvatut kristallit, rahat tms. Tämän toiminnon bonuksena pelaaja saa lisäpisteitä 0-4, riippuen oman vihreän moottorin pöhinästä.
  • Kohtaaminen: pelaaja nostaa pakasta 2-3 kohtaamiskorttia, valitsee näistä yhden ja toimii kortin mukaisesti. Kohtaamiskorteista saa joko erilaisia kristalleja, rahaa tai voittopisteitä TAI maksamalla kristalleja voi saada vähän enemmän voittopisteitä. Toiminnon bonuksena pelaaja saa 0-4 höyryä lisää ilmalaivaansa, riippuen oman vihreän moottorin pöhinästä.
  • Kristallien osto: pelaaja ostaa ruudussa olevia kristalleja hintaan 2 kultaa per kristalli ja laittaa ne vastaavanväriseen moottoriin ilmalaivassaan. Toiminnon bonuksena pelaaja saa 0-2 jokerikristallia riippuen oman mustan moottorin pöhinästä.
  • Ilmalaivan päivitys: pelaaja ostaa ruudussa olevan päivityspalan ilmalaivaansa. Hinta vaihtelee 2-6 kristallin välillä päivityksestä riippuen ja maksettavien kristallien väri vaihtelee kierroksittain. Bonuksena pelaaja etenee ilmalaivansa T.I.M.E-laitteessa 0-2 pykälää riippuen oman pinkin moottorin pöhinästä. T.I.M.E-laitteen perimmäinen ajatus on, että liikuttuaan viisi pykälää ko. laitteessa saa pelaaja palkinnoksi ylimääräisen pelivuoron.
  • Kullan kerääminen: Pelaaja saa rahaa toimintoruudussa kuvatun määrän. Bonuksena pelaaja saa 0-8 kultaa lisää riippuen oman harmaan moottorin pöhinästä.
  • Tutkimusretki: pelaaja ottaa laudan päässä olevan tutkimusretki-kortin itselleen ja maksaa kortissa kuvatun hinnan (2-6) kristalleissa. Tutkimusretken tuomat palkkiot on kuvattu korttiin (rahaa, voittopisteitä, etenemisiä T.I.M.E.-laitteessa, kristalleja…) ja näitä pelaaja saa siinä määrin minkälainen pöhinä pelaajan keltaisessa moottorissa on. Palkkiot on jaettu viiteen pykälään eli maksimipalkkiot on saatavissa vain, kun keltainen moottori rullaa täydellä teholla. Jos taas pelaajalla käy vaikkapa 60 prosenttisesti, saa hän palkkiona kolme kortin ensimmäisistä palkkioista.

Näiden toimintojen lisäksi yksi pelaaja voi kerran kierroksessa valita ’aloittava pelaaja’ –lätkän, minkä yhteydessä hän saa vaihtaa höyryä voittopisteiksi vaihtosuhteelle 1:1 tai vaihtaa yhden höyryn yhdeksi jokerikristalliksi.

15 vuoroa täyttä höyryä on liki pari tuntinen koetinkivi

Steam Time kestää 5 kierrosta ja kun yhden kierroksen aikana jokainen pelaaja saa kolme pelivuoroa on yhtälönä 15 vuoroa (+päälle mahdolliset T.I.M.E –laitteen tuomat lisävuorot) ennen kuin peli päättyy. Pelikello näyttää perille päästessä noin 75-90 minuuttia peliporukasta riippuen eli mistään aivan lyhyestä pelistä ei ole kyse. Lopussa pelaajat paljastavat pelin aikana keräämänsä tehtäväkortit ja pyrkivät keräämään niistä vielä mahdollisimman mojovat pisteet. Toinen mokoma pistesaalista on tullut toivottavasti kerättyä jo pelin aikana. Ja pisteillähän tämä peli luonnollisesti voitetaan.

Lisämodulit

Monissa peleissä on nykyään sisäänistutettuna lisämoduli tai moduleita, jotka voi oman harkinnan mukaan ottaa peliin mukaan tai tiputtaa pois. Näin myös Steam Timessä, joskin modulit ovat varsin pieniä. Muutama sananen näistä moduleista.

Ensimmäinen moduli tuo peliin sabotöörit eli ennen varsinaisten pelivuorojen alkua kukin pelaaja saa asettaa yhden sabotöörimerkin pelilaudalle yhteen toimintoruutuun. Mikäli kukaan pelaaja valitsee toimintoruudun, jossa sabotööri on, täytyy ruutuun menemisestä maksaa lisähintaa.

Toinen pelillisesti merkittävämpi moduli tuo jokaiselle pelaajalle identtiset spesialisti-pakat. Pakka sisältää kymmenkunta henkilökorttia, joista saatavilla on kerrallaan kaksi. Kaksi ensimmäistä spesialistia pelaajat saavat valita itse, loput tulevat nostopakasta sattumanvaraisessa järjestyksessä. Spesialisteja voi pelata omalla pelivuorolla ja ne tuovat joko helpotusta pelilaudan toimintoruutujen valintaan, alennusta toimintoihin tai lisätuloja. Spesialisti ei ole kertakäyttöinen vaan tämän tuoma etu on käytettävissä kunnes pelaaja pelaa uuden spesialistin vanhan päälle.

Rahamoottori viritetty, on aika valjastaa pankkiiri-spesialisti töihin. Kuvan kortit on tekstin kirjoittaja itse suomentanut; ne ovat ainoat saksankieliset komponentit ohjekirjan lisäksi.
Rahamoottori viritetty, on aika valjastaa pankkiiri-spesialisti töihin. (Kuvan kortit on tämän peliarvostelun kirjoittaja itse suomentanut, ne kun ovat pelilaatikon ainoat saksankieliset komponentit ohjekirjan lisäksi.

Lisämoduleiden käyttö tuo Steam Timen yhden taktisen elementin lisää  ja erityisesti spesialistien myötä voittopistesaldot voivat kasvaa jopa tuplasti verrattuna siihen, että pelaa ilman niitä.

Mielipide

Steam Timen komponenttien kirjo on silmiinpistävä. On erikokoista pelilaudan osaa, useampaa kokoa pelikorttia useampaan eri käyttötarkoitukseen. Komponenteissa ei kuitenkaan ole – Kosmoksen tyyliin – pahaa sanottavaa, vaan ne ovat jokaista yksityiskohtaa myöten sekä käytännölliset että selkeät. Ainoa missä iso määrä komponentteja näkyy on se, että alkuvalmistelut vievät hiukkasen enemmän aikaa. Toisaalta vaa’an toisella puolella positiivisena asiana painaa se, että osista koostuva pelilauta ja ylimääräiset kortit ja laatat takaavat sen, että jokainen peli on hivenen erilainen.

Laadukkaita komponentteja on moneen lähtöön.
Pelin laadukkaita komponentteja moneen lähtöön ja kokoon.

Komponenttimäärästään huolimatta Steam Time on pelimekaanisesti varsin simppeli peli. Tarjolla on kuudenlaista toimintovaihtoehtoa läpi pelin ja pelaajan tehtäväksi jää tasapainottelu eri valintojen suhteen. Siltikään kyse ei ole ihan kevyestä pelistä vaan tiukkoja valintoja joutuu tekemään tämän tästä, sillä läheskään kaikkeen ei ole aikaa ja valintoja tehdessä joutuu pohtimaan toisten pelaajien pelitilannetta ja sitä, mitä he kenties ovat tekemässä, jotta mahdollinen toimintoruudun blokkaus ei hajota kokonaan omaa peliä.

Itse arvostan lisäksi suuresti sitä, että peli ei ole pelkkää näkyvissä olevan tiedon analysointia vaan esimerkiksi kohtaamiskortit tuovat peliin sopivan annoksen tuurielementtiä. Niiden mahdollinen hyvyys/ huonous vaihtelee pelaajan oman tilanteen ja toisaalta yleisen pelitilanteen mukaan ja valinta siitä, lähteekö ko. pakalle koettamaan onneaan jää luonnollisesti pelaajan itsensä harteille. Tämä ennalta-arvaamattomuus yhdistettynä kierrosten välillä vaihtuviin tehtävä- ja tutkimuskortteihin sekä kristallihintakorttiin luovat kokonaisuuden, jossa ihan kaikkeen ei voi koskaan varautua vaan pelaajien kannattaa jättää joustonvaraa tekemisissään.

Nurinanaihetta on vähänlaisesti. Ensimmäisenä tietysti voi kysyä tuoko Steam Time peligenreen mitään uutta? No, jos on todella paljon erilaisia worker placement –pelejä pelannut, niin myöntää täytyy että ei Steam Time genreä kyllä isommin uudista. Mutta se minkä peli tekee, tekee se sen huolitellusti ja ulkoisesti hienosti – kokonaisuus on selkeä ja hiottu; tämän Rüdiger Dorn ja Kosmos kyllä osaavat. Ja vaikka itselläkin on runsaasti tämän pelityypin pelejä ”vyöllä” ja tiettyjä puutumisen merkkejä on havaittavissa mitä worker placement –peleihin tulee, niin Steam Time kutittaa siltikin mukavasti, mikä on aina hyvä merkki.

Ehkä merkittävimpänä huomiona ostamista harkitsevalle nostaisin sen, että ensimmäinen sääntöjenluku vaatii hetkisen enemmän aikaa ja se kannattaa tehdä ennen kuin pelipöydän ääreen istahtaa. Kun yksi pelaajista on etusäännöt sisäistänyt, ne kyllä opettaa muille kymmenessä minuutissa ja samalla opetteluajan voi hyödyntää pelin esivalmisteluja tehden.

‘I like this!’

Infolaatikko: Steam Time
Pelaajia: 2-4 Kesto: 90-120 minuuttia Julkaisuvuosi: 2015
Saatavuus: ulkomaiset nettikaupat (englanniksi/saksaksi).
Lisätietoa: boardgamegeek

Completto – yksinkertaisen addiktoiva numeropeli

Aika-ajoin sitä löytää(*) pelejä, jotka pystyy pelkän kuvauksen lukemisen perusteella – ilman minkäänlaista suurempaa pöhinää tai kenenkään suosituksia – päättelemään hyväksi peliksi. Completto on tästä oivallinen esimerkki.

Completton pelilaatikosta paljastuu 100 hyvälaatuista neliömuotoista puupalikkaa, joissa on palikan toiselle puolelle painettu numerot väliltä 1-100. Tai no, ainakin periaatteessa näin, sillä osan laatoista pystyy ja eritoten saa kääntää pelin aikana myös ylösalaisin, jolloin numero onkin jotain muuta – eli esim. 18 onkin ylösalaisin käännettynä 81.

Tavoite: numerot järjestykseen ensimmäisenä

Pelin tavoite on perin yksinkertainen: saada ensimmäisenä rakennetuksi itselle 22 laatan rivi, jossa numerolaatat ovat vasemmalta oikealle nousevassa järjestyksessä. Sillä ei ole mitään merkitystä ovatko vierekkäiset laatat peräkkäisiä numeroita vai jääkö välistä useampia numeroita, joskin peräkkäisistä numerolaatoista saa tiettyä etua.

Alkuvalmisteluissa kaikki laatat sekoitetaan numeropuoli alassuin ja jokainen pelaaja tekee 17 laatan jonon itsensä eteen laattojen ollessa edelleen väärinpäin. Tämän jälkeen kukin pelaaja ottaa vielä viisi laattaa, jotka yksitellen numeropuoli ylöspäin asetetaan aiemman rivistön joukkoon siten, että pienet numerolaatat jonon alkupäähän ja isoimmat loppupäähän.

Completto_aloitus_1024x768

Kun nämä alkuvalmistelut on tehty, alkaa itse peli. Vuorot etenevät myötäpäivään ja omalla vuorolla on kaksi vaihtoehtoa:

  • Numerolaatan ottaminen keskeltä. Otettu laatta käännetään numeropuoli näkyviin (jos se on vielä piilossa) ja asetetaan pelaajan omaan rivistöön korvaten yhden vielä väärinpäin olevan laatan. Uuden laatan tulee edelleen täyttää se sääntö, että ko. laatan vasemmalta puolelta löytyy pienempiä ja oikealta puolelta isompia numeroita. Mikäli pelaaja ei tätä sääntöä pysty noudattamaan nostettu laatta palautetaan keskelle, mutta se jätetään numeropuoli näkyviin eli se on seuraavien pelaajien helpompi poimia täydentämään omia rivistöjään. Laattojen asettamiseen sisältyy bonus uudesta pelivuoron muodossa, mikäli numerolaatan saa asetettua rivistössä paikkaan, jossa ko. laatan vieressä on numeroa pienempi tai isompi laatta.
  • Omassa rivistössä vielä alassuin olevan laatan siirtäminen uuteen kohtaan rivistössä. Alkukierroksilla rivistön järjestelyyn ei ole vielä tarvetta, mutta heti kun numerolaattoja on yhtään enempää asetettuna, joutuvat pelaajat ennemmin tai myöhemmin järjestelemään tilaa sopiviin kohtiin tulevia laattoja varten.

Ja näin vuoroja jatketaan, kunnes yksi pelaajista lopulta saa rivistönsä valmiiksi. Eli hyvin yksinkertaista ja varsin helppoa. Yksi kierros Complettoa kestää oikeasti noin 15 minuuttia ja siten pelilaatikon kylkeen merkitty 30 minuuttia alittuu selvästi.

Completto_komponentit_1024x768

Mielipide: Nerokasta… mutta miksei kukaan ollut keksinyt tätä aikaisemmin? 

Completto on oivallinen esimerkki pelistä, joka on nopea opettaa, on päällepäin yksinkertainen ja helppo pelattava, mutta joka ei ainoastaan tuurilottoa vaan jättää juuri sopivasti tilaa myös taitopelaamiselle.

Tässä on peli, jota pelaa välipelinä mielellään peliharrastajien kesken, mutta yhtä kaikki se sopii erinomaisesti vaikka koko perheelle ja/tai vähemmän pelaaville. Completton soisikin pääsevän isompaan jakeluun, sillä näen pelissä paljon potentiaalia jopa ihan ’Vuoden perhepeli’ –voittajaksi asti.

*Completto tarttui allekirjoittaneen verkkokalvoille käydessäni läpi Nürnbergin messujen lautapelisatoa Boardgamegeekistä.

Infolaatikko: Completto
Pelaajia: 2-4 Kesto: 30 minuuttia Julkaisuvuosi: 2015
Saatavuus: ulkomaiset nettikaupat (englanniksi).
boardgamegeek

Tumblin’ Dice – näppäryysnoppailu

Tumblin' Dice -pelilaatikko
Tumblin’ Dice -pelilaatikko

Tumblin’ Dice on 2-4 pelaajan näppäryysnoppailu, jossa pelaajat vuorollaan neppaavat tai liu’uttavat oman värisen noppansa lähtötasosta portaittain laskeutuvaa pelilautaa alas tarkoituksena pysäyttää noppa alatasoille ja vieläpä siten, että pysähtyneen nopan silmäluku olisi mahdollisimman suuri.

Noppien liu’uttamiseen liittyy lisäksi olennaisena osana torpata vastapelaajien nopat pois pelilaudalta, jotta nämä saavat vähemmän pisteitä. Pelikierros päättyy, kun kaikki nopat on pelattu, jolloin seuraa välipisteenlasku. Pisteenlaskussa jokaisen nopan silmäluku kerrotaan tasolla, jossa noppa sijaitsee, joten mitä alempana noppa on ja mitä suurempi on nopan silmäluku, sitä arvokkaampi noppa on kyseessä.

Pelilauta tarkemmassa tarkastelussa.
Pelilauta tarkemmassa tarkastelussa.

Pelikierroksia pelataan yhtä monta kuin on pelaajia ja pelikierrosten välillä aloittaja aina vaihtuu eli jokainen pelaaja joutuu kertaalleen aloittamaan (huonoin positio) ja toisaalta taas viimeiseksi pelaajaksi (paras positio). Lopussa kaikki kierrospisteet lasketaan yhteen ja eniten pisteitä kerännyt on voittaja.

Kevyttä viihdettä

Tumblin’ Dice tarjoaa koko perheelle sopivaa kevyttä näppäryysviihdettä. Edellinen sillä olettamuksella, että jokainen laudan äärelle asettuva ymmärtää, että pelissä olennainen osa on kilkkailla toisia laudalta pois tai vähintäänkin pyrkiä heikentämään toisten pistesaalista. Jollei tätä peruslähtökohtaa hyväksy, kannattaa etsiä muuta pelattavaa.

Pelilauta on kooltaan noin 40cm x 50cm ja eri tasojen välinen korkeusero aina luokkaa 1 cm, joten kokonsa puolesta pelissä on riittävässä määrin ”tähdättävää” eli toisiin noppiin osuminen ei ole itsestäänselvyys, mutta ei liian hankalaakaan.

Hyvät kierrospisteet ovat lopulta enemmän tuuria kuin taitoa ja pistevaihtelut siten voivat olla suuret, mutta koska yksi kierros ei paria minuuttia enempää vie ja koko pelikin on ohi 10-20 minuutissa, niin kokonaisuus toimii eikä pisteenlasku töki.

Alemmilta tasoilta saa parhaat pisteet ja noppia "suojelemassa" on myös tappeja, jotka pysäyttävät niihin osuvat nopat.
Alemmilta tasoilta saa parhaat pisteet ja noppia “suojelemassa” on myös tappeja, jotka pysäyttävät niihin osuvat nopat.

Erityisen taktinen peli Tumblin’ Dice ei ole, mutta noppien hajauttamisen tärkeyden ymmärtää jokainen hetkessä – muussa tapauksessa tekee itsestään liian ilmiselvän kohteen toisille pelaajille.

Omaan makuuni Tumblin’ Dice osuu ja uppoaa. Pelaan peliä mielelläni oikeastaan koska vain ja harvoin sitä voi jättää pelaamiseen yhteen peliin vaan revanssi on saatava – ja sehän se on aina hyvä merkki. Komponenttien laatu on riittävän hyvä, joskin pelilauta voisi olla aavistukseen laadukkaampaakin puuta – ajaa kuitenkin siis asiansa.

Plussaa:

  • Helppo oppia – hauska pelata.
  • Sopii kaikille.

Miinusta:

  • Isot vaihtelut pisteissä.
Infolaatikko: Tumblin’ Dice
Pelaajia: 2-4 Kesto: 30 minuuttia Julkaisuvuosi: 2004
Saatavuus: pelialan liikkeet (englanniksi)
Lisätietoa: boardgamegeek

Piratenbillard – merirosvobiljardi vai jotakin muuta?

Piratenbillard on 2-4 pelaajan näyttävä näppäryyspeli, jossa pelaajien tavoitteena on siirtää omia puukuulia pelilaudan läpi vastapäätyyn asti yrittämällä samalla estää vastapelaajia onnistumasta vastaavassa tavoitteessa. Kuulan saaminen vastapäätyyn palkitaan kolmella pisteellä, vastapelaajan kuulan kaappaamisesta saa pisteen. Piratenbillard päättyy, kun joku pelaajista saa kerätyksi seitsemän pistettä tai kun kaikilta loppuvat kuulat. Yksi peli kestää noin 10 minuuttia.

Piratenbillard pelilaatikon kansi, jonka "kurkistusluukusta" näkyy mailat ja puupalloja.
Piratenbillard pelilaatikon kansi, jonka “kurkistusluukusta” näkyvät pelissä käytettävät pelivälineet: mailat ja värilliset puupallot.

Pelilauta on puujalkojen päälle kyhätty 55cm x 55cm puuristikko. Koko ristikon pohjaksi on viritetty kangas, millä mahdollistetaan omaperäinen kuulien siirtotapa. Nimittäin puukuulia siirrellään Piratenbillardissa ”pompauttamalla” pelilaudan kangasta alapuolelta kapeakärkisellä mailalla.

Piratenbillard -pelilauta puujaloillaan.
Piratenbillard -pelilauta puujaloillaan. Olennaista, on että korkeat jalat mahdollistavat riittävän tilan alapuolelle pallojen “pompauttelemiseksi”.
Pelilauta lähemmässä tarkastelussa.
Pelilauta lähemmässä tarkastelussa.

Mailat ovat toinen pelin erikoisuus ja ulkonäöltään poikkeavat mistään aiemmin nähdystä: pitkähkön varren päässä loppuosa kääntyy ylöspäin ja mailan kärki on muodoltaan kapea ja tylppä. Kärki on riittävän painava ja kookas, jotta yksittäiseen ruutuun tehty tähtääminen on mahdollista ja mailan kärki näkyy kangasta kevyesti painettaessa. Maila on siten tarkan suunnittelun tulos ja selkeästi juuri tätä peliä varten suunniteltu ja tehty.

Piratenbillard mailan kärki lähikuvissa.
Piratenbillard mailan kärki lähikuvissa.

Lopputuloksena pelin tärkein osuus – pallojen pompauttaminen – on kokonaisuutena riittävässä määrin taitoa vaativa suoritus, jossa on ripaus tuuria mukana. Pelaajille annetaan vahva tuntemus kontrollista erityisesti lyhyissä pompautuksissa, mutta yhtään pidemmälle tehtävät siirrot kasvattavat tuurin vaikutusta. Tämä yhdistelmä takaa sen, että jo pienen harjoittelun jälkeen vähemmän pelannutkin pystyy haastamaan kokeneemman pelaajan eli Piratenbillard tarjoaa mielekkään kokemuksen kaikentasoisille pelaajille vaikka viime kädessä taitavammalla pelaajalla onkin parempi todennäköisyys voittaa.

Plussaa:

  • Todella laadukkaat ja viimeistellyt komponentit.
  • Houkutteleva ulkoasu.
  • Omaperäinen peli-idea.
  • Poikkeuksellisen onnistunut yhdistelmä taitoa ja tuuria.

Miinusta:

  • Kallis hinta (90e).
  • Huono saatavuus (tilattava ulkomailta).
Infolaatikko: Piratenbillard
Pelaajia: 2-4 Kesto: 15 minuuttia Julkaisija: Abacus
Julkaisuvuosi: 1990 Saatavuus: ulkomaisista nettikaupoista.
boardgamegeek
PS4-peliohjain

Playstation 4 – konsolisukupolven voittaja kestotestissä

Kyllä, meillä pelataan myös videopelejä – on pelattu vuosia siinä missä PC-pelejäkin. Tämän sukupolven (Playstation 4, XboxOne, WiiU) vaihtoehdoista talouteemme valikoitui Playstation 4 keväällä 2014. Kahden vuoden käyttökokemuksen pohjalta tarkastelen lyhyesti missä mennään tällä hetkellä: mitä hyvää ja huonoa on käyttötuntien myötä tullut vastaan ja löytyykö selittäviä tekijöitä väitteelle, joka on jo otsikkoonkin kirjattuna: ‘Mikä tekee Playstation 4:stä tämän konsolisukupolven voittajan?’

Myöhemmissä artikkeleissa katsotaan myös miltä näyttää pelitarjonta keväällä 2016, mutta aloitellaan näin alkuun itse konsoliin ja ohjaimiin liittyvistä käyttökokemuksista.

Konsoli

Itselläni on alkuperäinen 500 Gt:n musta malli, kokoonpano tehty tämän yksilön osalta Kiinassa. Käytössä ei ole tullut vastaan mitään erityisiä ongelmia ja laite on varsin hiljainen. Konsolin käyttöönotto oli hyvinkin helppoa, ja itse konsolin ulkonäössä ja koossa ei ole valittamista – sinnehän tuo tv-tasoon hukkuu siinä missä muutkin laitteet.

Yleisesti käytöstä löytyy ainoastaan pari moitittavaa yksityiskohtaa. Ensimmäinen niistä liittyy fyysisesti itse laitteeseen. Konsolin etupaneelin upotetut kosketukseen reagoivat virta- ja levynpoisto- painikkeet kun eivät ensinnäkään erotu konsolista että kumpi on kumpi – painikkeiden symbolit kun ovat pienet ja tummat muutenkin tummassa konsolissa. Toiseksi, kosketuspainikkeita kun ovat, niin niinikin arkinen toimenpide kuin pölyjen pyyhkiminen laitteesta aktivoi painikkeet ja laite käynnistyy syyttä suotta.

PS4:n käyttöliittymä saisi sekin olla enemmän konfiguroitavissa. Viimeisimmät tapahtumat, pelatut pelit ja uutisvirta on sekamelska, johon ainakin itse toivoisin parempaa räätälöintiä. Ei ensinnäkään paljoa kiinnosta se, että kuukauden “ilmais-PS+” -pelejä pikatestattua ja poistettua ne näkyvät viimeisimmissä tapahtumissa vielä kuukausien jälkeenkin. Toisaalta taas Yle Areena ynnä muut sovellukset toivoisin voivani asetella paraatipaikalle ilman, että huitelevat viimeisimpien sovellusten “stripissä” milloin missäkin ja osan pikku hiljaa kadotessa pimentoon kirjastoon.

Peliohjain

Dualshock 4 -peliohjain muotoiltiin monilta osin uusiksi vs. edellisen sukupolven Dualshock 3. Uuden ohjaimen ulkonäkö kyllä heti viestii, että kyse on PS-ohjaimesta, vaikka ohjain onkin saanut lisää kokoa ja painikkeiden asettelua on viilattu, jotta on saatu tilaa mm. kosketuslevylle. Ohjaimen etuosaan on lisätty LED-valopalkki, jota voidaan hyödyntää eri peleissä.

PS4-peliohjainDualshock 4 -ohjain + latausteline. Vasemmasta ohjaimesta näkyvissä LED-valopalkki.

Makukysymyksiähän nämä, että mikä sopii kenenkin käteen, mutta ohjaintuntumasta en itse ainakaan löydä mitään nurinan aihetta. Samaan hengenvetoon on syytä lisätä, että harvemmin olen “allergikko” millekään vakio-ohjaimelle ollut, ehkä nyt ainoana poikkeuksena Atari Jaguarin mötikkä.

Kokonaisuutena sanoisinkin, että on ohjain ajaa asiansa, mutta uusille ominaisuuksille eli kosketuslevylle ja LED-valopalkille en ole nähnyt kovinkaan järkevää käyttöä – tai ainakaan yhdessäkään pelissä niitä ei ole hyödynnetty sillä tavalla, että kokisin niiden antavan lisäarvoa. Tästä syystä tuntuu hivenen rahastukselta ettei edellisen sukupolven Dualshock –laitteita tueta. Toisaalta Dualshock 4:n LED-valopalkin hyöty tullee parhaiten ilmi vasta, kun syksyllä 2016 Sony tuo markkinoille virtuaalilasit.

”Tyyppivioista”

Vaikka oma konsolini on toiminut hienosti, niin PS4:sta on julkaisustaan lähtien raportoitu muutamista tyyppivioista. Etenkin ensimmäisissä kokoonpanoissa ilmeni jonkun verran (0,4 %) ’blue light of death’ –ongelmaa eli kone ei käynnistynyt / näyttänyt kuvaa lainkaan. Toinen tyyppivika on ’auto eject’ –ongelma eli PS4 ei suostu enää pitämään levyä sisuksissaan vaan sulkee sen samantien ulos. Tähän ongelmaan on raportoitu useitakin eri korjausvaihtoehtoja (valmistajankin toimesta), mm. on pyydetty leikkaamaan levynpoisto-painikkeen viereistä kumia, joka saattaa aiheuttaa tuon ongelman ilmenemisen. Takuuvaihtoja on myöhemminkin (2015-2016) tehty mm. liian kovaäänisistä yksilöistä – Japanissa kootut mallit ovat olleet huhujen mukaan hiljaisempia, joten asioista paremmin tietäneet ovat pyrkineet varmistamaan konsolin oston yhteydessä, että kyseinen malli olisi nimenomaan Japanissa kasattu – joten valmistuslinjassa on kyllä ollut parannettavaa.

Konsolin osalta en itse ole tyyppivioista kärsinyt ja kun huomioidaan valmistusmäärät vs. raportoidut viat, niin mitään erityisen hälyttävää tai laatuongelmaa ei voi sanoa olevan.

Peliohjaimen osalta sen sijaan olen törmännyt samaan mihin moni muukin käyttäjä: ’Dualshock 4’-ohjaimen tatit eivät nimittäin kestä käyttöä. Konsolin mukana tulleen ohjaimen vasen tatti lähti kuoriutumaan reilun puolen vuoden käytön jälkeen, toinen ohjain on sentään vielä ehjä. Näitä kuoriutuneita ohjaimia käyttäjät ovat palautelleet ostoliikkeisiin/maahantuojalle ja niitä on vaihdettu uusiin, mutta itse korjaan tilanteen vaihtamalla ohjaimen tatit parempilaatuisiin itse kun ei nuo uudet tatit montaa euroa maksa + samalla pääsen valitsemaan mistä materiaalista tatit on tehty. Oli joka tapauksessa itselleni ensimmäinen kerta konsoliohjainten kohdalla, kun ohjain ei kestä normaalikäyttöä.

Ohjaimien ongelmista puhuttaessa on jonkun verran raportoitu myös liipaisinpainikkeiden (L2, R2) rikkoutumisesta, mutta tämä keskustelu on ollut vähäisempää.

Pelitarjonta

”Pelikonsoli on yhtä hyvä kuin laitteen pelitarjonta on” – ja tällä rintamalla tämän konsolisukupolven jokainen laite kärsii laatuyksioikeuspelien niukkuudesta. Erinomaiset yksinpelit on joka konsolilla yhden tai kahden käden sormin laskettavissa eikä niitä erittäin hyviäkään montaa ole. Itselläni Playstation 4:n kohdalla pelastus uusien laatupelien vähyyteen on ollut se, että en ole juurikaan tutustunut PS3:n pelitarjontaan, joten PS4:lle remasteroidut PS3-pelit on itselläni kokematta. Jos taas edellisen sukupolven pelit tuli jo kaluttua, niin tarjoama on todella nihkeätä uusissa yksinoikeuspeleissä.

Multiplatform-julkaisut mukaan luettuna pelivalikoima on kuitenkin jo kattavampi ja pelattavaa siten löytyy. Palaan ylipäätään näihin peleihin hivenen myöhemmin.

Konsolisukupolven voittaja?

Mihin perustan väitteen, että Playstation 4 on tämän konsolisukupolven voittaja? Ensimmäinen ja merkitykseltään suurin on se fakta, että PS4 on konsolimyynneissä reilusti kilpailijoitaan edellä. Mutta miksi näin?

Nintendo WiiU-konsolillaan ei ensinnäkään onnistunut haalimaan kolmannen osapuolen pelitaloja pelinkehitykseen ja tehoiltaan konsoli oli vain pieni kehitysaskel edellisen sukupolven Wiistä. Näillä eväillä konsoli ei houkuttanut loppukäyttäjiä ja laite jäi marginaaliin.

Microsoft Xbox One-konsolillaan taas mokasi heti lähtöruudussa naittamalla konsolin kylkeen pakollisen Kinect-laitteen (=liikkeen- ja äänentunnistus), jonka myötä konsoli oli heti alkuun 100e kalliimpi kuin tehoiltaan aavistuksen väkevämpi Playstation 4. Niinikään Xbox Onen houkuttelevuutta vähensi DRM-malli, jossa konsolin tulee aina olla yhteydessä nettiin, jotta pelaaminen on mahdollista. Näistä molemmista Microsoft sittemmin perääntyi ja Kinect kuopattiin kokonaan, mutta markkinoinnillisesti ja myös myynnillisesti oltiin annettu iso etumatka PS4:lle.

Kun vielä multiplatform -julkaisujen osalta PS4 päihittää paremman resoluutionsa ja tarkempien yksityiskohtien muodossa pahimman kilpailijansa – joskin hiuksen hienosti, niin palapelin palat ovat Sonyn suunnalta katsoen hyvällä tolalla. Riippumatta siis siitä, että loppupelistä PS4 ei esitellyt tähän konsolisukupolveen  mitään erityisen uutta tai hienoa. Konsoli oli itse asiassa tehoiltaan hivenen vanhanaikainen jo julkaisussaan, minkä vuoksi virtuaalilasien julkistamisen yhteydessä Sonyn on huhuttu julkaisen hivenen tehokkaamman PS4.5 -konsolin. Jääkin nähtäväksi, minkälainen boosti on tulossa vai onko kyseessä vain huhut.