Skip to main content

Startups – nurkanvaltausta ja riskinottoa rennolla otteella

Oink Gamesin Startups on otsikon mukaisesti peli, jossa tavoitellaan osake-enemmistöä lupaavista startup-yrityksistä. Mutta koska nyt puhutaan kevyestä välipalasta, jossa yhden kierroksen kesto on puristettu noin 20 minuuttiin, niin aihetta lähestytään hyvin ympäripyöreästi.

Startups on japanilaiseen tapaan puristettu todella kompaktiin laatikkoon, jossa kaikki sälä on iloisesti sikinsokin sekaisin. Älkää siis kuvitelkokaan muovittavanne pelin kortteja tai jos sen teette, saatte pakata pelin ihan eri laatikkoon. Toisaalta eipä niitä korttimuoveja tähän peliin tarvitsekaan, sen verran hyvälaatuisia pelin kortit ovat. Mutta mitenkäs itse peli?

Liiankin kompaktin laatikon ongelma on se, että kaikki ei tahdo mahtua sisään järkevästi. Korttimuovit voit suosiolla unohtaa, niiden tuoma lisäkoko on jo liikaa.

Napakat pelivuorot

Pelin pakka koostuu kuuden eri yrityksen osakkeista: viisi (5) korteista on design-olutta tuottavan Giraffe Beer -firman, kuusi (6) pelifirmaa ‘BowWow Games’ ja niin edelleen pykälän verran kasvavasti päättyen kymmenen (10) osakekortin ‘EMT Elefant Mars Travels’ -firmaan. Kortit sekoitetaan, pakasta poistetaan viisi korttia, jonka jälkeen jokainen pelaaja saa kolmen kortin aloituskäden. Kun vielä jokaiselle jaetaan 10 rahaa, ollaan valmiita peliin.

Aloituskäsi ja -rahat. Korttien numerot muistuttamassa kuinka monta korttia firmaan kuuluu.

Omalla vuorolla otetaan ensin kortti ja sen jälkeen pelataan kortti, jonka jälkeen onkin jo seuraavan vuoro. Kortin nosto tapahtuu joko pöydästä tai pakasta. Jos haluaa pakalle, mutta pöydällä on kortteja odottamassa joutuu näille laittamaan rahan pantiksi. Vastaavasti pöydästä otettaessa rahat saa kortin mukana, jos siinä sellaisia on odottamassa.

Jos pakalle haluaa, pöydässä lojuville joutuu laittamaan rahaa pantiksi.

Kortin pelaamisen osalta on niinikään kaksi vaihtoehtoa. Kortin voi pelata joko omaan pöytään kasvattamaan pelaajan osakepottia tai sen voi laittaa nostopakan viereen yleisesti tarjolle. Jos osakkeen pöytää itselleen, tarkistetaan heti pelaamisen jälkeen onko pelaajalla tästä firmasta enemmän osakkeita kuin muilla. Jos näin on, napataan tämän firman ‘anti-monopoli’ -markkeri itselle. Markkerilla on kaksi merkitystä: niin kauan kun pelaaja tuon markkerin omistaa, hän ei saa ottaa pöydästä kyseisen firman osakkeita, mutta toisaalta pelaajan ei myöskään tarvitse laittaa rahaa pantiksi näille korteille nostaessaan kortin nostopakasta.

Giraffe Beer -yrityksen omistusenemmistöstä etualan pelaajalla on vastaavan firman anti-monopoli -markkeri.

Koska pelissä kuitenkin yritetään haalia hyvää osakesalkkua, niin oman osakepotin jatkuva kasvattaminen kuulostaa kortin pöytäämisvaiheessa aina ilmeiseltä valinnalta… mutta vähänpä tiesit!

Peli, joka lopulta sakottaa vähemmistöosakkaita

Startups päättyy, kun nostopakka loppuu. Tässä kohtaa omat käsikortit lisätään oman osakepotin jatkoksi, jonka jälkeen katsotaan kuka on osakeomistuksissa paalupaikalla firmoissa.

Jos yhdellä pelaajalla on yhdestä firmasta osakkeita enemmän kuin kenelläkään toisella, joutuvat vähemmistöosakkaat maksamaan tälle pelaajalle rahan jokaisesta omistamastaan osakkeesta. Sakko on siten sitä suurempi, mitä verisemmin osakkeista on taisteltu. Maksun yhteydessä raha käännetään ympäri, jolloin vastaanottaja saa itse asiassa yhden kolikon sijaan kolmen kolikon arvoisia lätkiä.

Maksun aika: esimerkiksi vihreästä ‘Hippo Powertech’ -yhtiöstä yläreunan pelaaja maksaa neljä rahaa alalaidan pelaajalle, jolla on yhtiöstä osake-enemmistö. Kun kolikot maksun yhteydessä käännetään vielä ympäri, on saatu potti lopulta kolminkertainen.

Jos kenelläkään ei ole osake-enemmistöä ei edellä kuvattua maksukierrosta käydä lainkaan.

Isoimmalla rahapotilla voittaa. TAI jos haluaa pidemmän pelin, voi Startupsia pelata useamman kierroksen. Tällöin käyttöön otetaan boksista löytyvät erilliset pistemarkkerit, joita jaetaan sijoitusjärjestyksen mukaisesti. Tällöin jokainen jako on oma minipelinsä ja isoimman kokonaispistepotin neljässä kierroksessa haalinut voittaa.

Riskinottoa ja bluffielementtejä

Pelissä on pari mielenkiintoista elementtiä. Ensimmäisenä törmää siihen, että pelin alku on melkoista sumua: kolmen kortin käsi on niin pieni, että ensimmäiset päätökset siitä mihin firmaan tai firmoihin lähtee panostamaan ovat väistämättä riskisiirtoja. Jos pakasta ei näitä kortteja nouse, niin sen asian kanssa pitää elää.

Ja pitkäksi aikaa ei voi jäädä vain katselemaan, sillä kierros Startupsia ei pitkin kestä. 45 kortin pakasta kun on muutama kortti laitettu sivuun ja pelaajille käsikortit jaettu, niin esimerkiksi neljällä pelaajalla jäljellä oleva nostopakka on vain 30 korttia.

Toiseksi, jos ja – toivottavasti – kun alkaa näyttää siltä, että jonkin firman osalta on mahdollisuus päästä enemmistöön, niin sitäkään ei kannata tehdä liian ilmeisesti. Tavoitteena on saada muita pelaajia yrittämään mukaan kirikamppailuun, joka toivottavasti lopulta päätyy omaan voittoon. Tällöin muut firmaan sijoittaneet maksavat jokaisesta osakkeestaan kalliisti.

Pelilaatikosta löytyy erilliset pistemarkkerit (+2, +1 ja -1), jos haluaa vetää useamman kierroksen putkeen. Pisteenlasku variantti mahdollistaa isomman riskinoton.

Kolmanneksi Startupsin anti-monopoli -markkerien tuoma tasoittava mekaniikka on mielenkiintoinen: se estää osake-enemmistön pöydänneen pelaajan saamasta lisää firman kortteja muilta, mutta yllyttää muita osallistumasta ko. firman omistamiseen. Kun tähän päälle lisätään vielä Paradesta tuttu pelin loppumisen “osakepotin kasvattaminen käsikorteilla” tuoma lisämauste, niin cocktail on valmis.

Kaikkinensa Startups on kekseliäs pieni korttipeli. Siinä on jotakin samaa kuin paljon kehutussa Arboretumissa: pieni ahdinko siitä mitä pelata, koska ja minne. Mutta Startups on verrokkipeliään sopivasti suoraviivaisempi ja napakampi pelattava ja eritoten pisteytykseltään onnistuneempi. Siksipä se on edelleen hyllyssä siinä missä Arboretum on lähtenyt jo kiertoon.

Peli skaalautuu paperilla isommallekin pelaajamäärälle (3-7), mutta todellisuudessa se toimii vain 4-5 pelaajalla. Kolmella enemmistöpuljailu jää vähän valjuksi, kun kilpailua on vähemmän. Seitsemällä Startups taasen on jo aikamoinen vitsi, sillä nostopakka on niin pieni, että pakasta riittää kullekin pelaajalle vain kolme-neljä korttia, jolloin pisteytys muuttuu melkoisiksi arpajaisiksi.

Itselleni Startups kolahti kelpo fillereiden joukkoon. Jos nyt jotain haluaisin siinä muuttaa, niin Amigo voisi tehdä siitä oman painoksensa ja pultata sen omaan “jo-eurostandardiksi” muodostuneeseen Amigo-korttipelikoteloon. Mutta menee se toki näinkin.

Startups – kompaktin keveä osakefilleri.
Infolaatikko: Startups
Pelaajia: 3-7 Kesto: 20 minuuttia Julkaisuvuosi: 2017
Saatavuus: pelialan liikkeet (englanniksi)
Lisätietoa: Boardgamegeek

Speculation – kiivasta kauppaa pörssissä

Speculation vie 3-6 pelaajaa pörssikaupan maailmaan. Tällä kertaa se maailma ei ole suuri ja ihmeellinen, vaan asioita on suoraviivaistettu ja yksinkertaistettu isolla kädellä. Osakkeita ostetaan ja myydään edestakaisin ja kurssimuutoksia tehdään kortti- ja noppavetoisesti. Perimmäisenä tarkoituksen pelissä on tietenkin osoittaa omien sijoitustaitojen ylivertaisuus suhteessa kanssaveljiin ja -sisariin. Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta Dirk Henn on Speculationillaan osunut maaliin: peli on nimittäin yksi parhaista osakepeleistä – ellei peräti paras.

Kahdeksan firmaa samalla viivalla

Pelissä operoidaan kahdeksan firman osakkeilla. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin eivät ne mitään firmoja ole vaan Queen Gamesin vuoden 2013 painoksessa firmat korvattiin pelisuunnittelijan eri peleillä. Vastaan astelee siten pelipöydästä muutenkin tutuiksi tulleita nimikkeitä: Alhambra, Carat, Colonia, Eketorp, Metro, Shogun, Show Manager sekä Timbuktu. Tässäpä oivallinen hetki itse kullekin pysähtyä hetkeksi laskemaan, moniko näistä Dirkin peleistä on entuudestaan tuttu? Itselläni tulos on 7/8.

Vaan kun tältä sivupolulta herää taas itse pelin ääreen, on aika asettaa firmojen osakkeiden lähtöhinnaksi 20 euroa ja varmistaa, että tarjolla on kutakin osaketta yksi vähemmän kuin on pelaajia.

Alkutilanteessa kaikkien firmojen osakkeiden arvo on 20 euroa.
Alkutilanteessa kaikkien firmojen osakkeiden arvo on 20 euroa.

Pelaajien alkupääoma on yksi osake vapaavalintainen osake sekä 20 euroa rahaa. Todellisia piensijoittajia siis ollaan! Tämän alkupääoman ohella pelaajat saavat yhdeksän kortin identtiset pakat. Pakassa on kertaalleen kuvattuna jokainen pelin firmoista sekä yksi ‘pankkivapaa’, joka pelattuna tarkoittaa ettei kyseisenä päivänä käydä osakekauppaa. Nämä yhdeksän kortin pakat sekoitetaan ja käteen nostetaan kaksi korttia. Tämä kahden kortin pieni käsi on Speculationin keskiössä läpi pelin.

Pelaajan käsikortit.
Pelaajan käsikortit.

Pelilauta on kaksipuolinen, joiden molemmilla puolilla on kuvattuna kurssihinnasto laudan vasemmasta reunasta oikeaan. Pelilautojen ero tulee itse kurssihinnoista: toinen puoli on hivenen aloittelijaystävällisempi ja toinen sopii tiukempaa peliä hakeville.

Ensin toiminto, sitten kurssimuutokset

Kierroksen aluksi yksi pelaaja nostaa yhdestä kangaspussista toimintolaatan ja toisesta kurssimuutoslaatan (tai sama voidaan tehdä nopin, jos omistaa kyseisen minilisäosan mikä kuvissakin näkyy). Toimintolaatan tapahtuma ratkotaan aina ennen kurssimuutoksia. Mikäli esiin nostettu toimintolaatta on osto-/myyntilaatta (näitä on puolet kaikista laatoista) saa kukin pelaaja suorittaa yhden osakkeen oston ja/tai myynnin sen hetkiseen markkinahintaan. Kunkin firman markkinahinta määrittyy kahden muuttujan yhdistelmästä: missä kohtaa pelilautaa firman merkki sijaitsee JA mikä on firman sijoitus suhteessa muihin firmoihin.

Osto/Myyntitoiminnon ohella pussista voi nousta ‘ei tapahdu mitään’ -laatta tai ‘muuta yhden firman sijoitusta laudalla yhden parempaan tai huonompaan positioon’ -laatta. Viimeksi mainitun tapauksessa ainoastaan pussista kyseisen laatan vetänyt tekee tämän toiminnon.

-1 nopalla on mahdollista tiputtaa yhden firman sijoitusta osakeradalla yhdellä sijoituksella. Esimerkiksi punaisen Show Manager -yhtiön voisi tiputtaa laudalla ruutuun 8.
-1 nopalla on mahdollista tiputtaa yhden firman sijoitusta osakeradalla yhdellä sijoituksella. Esimerkiksi punaisen ‘Show Manager’ -yhtiön voisi tiputtaa laudalla oranssin ‘Alhambran’ perään eli ruutuun 8.

Seuraavaksi kurssimuutosten pariin ja tähän osallistuvat kaikki pelaajat.

Kullakin pelaajalla on kädessään kaksi korttia, joista toinen pelataan. Valitut kortit paljastetaan yhtä aikaa. Nyt firmat etenevät jokaista ko. firman korttia kohti niin monta ruutua pelilaudalla kuin mitä kangaspussista nostettu kurssimuutoslaatta (tai noppa, jos sitä käytettiin) kertoo. Ja koska kurssilaudalla yksittäisessä ruudussa saa olla vain yksi firma, niin mahdolliset varatut ruudut hypätään yli näitä siirtoja tehtäessä. Näin siis esimerkiksi vihreä firma ao. kuvassa liikkuisi kaksi pykälää eteenpäin, jokaista pelattua vihreän firman osaketta kohti, koska kurssimuutoslaatta (tai tässä tapauksessa noppa) näyttää kakkosta.

Niin, ja mahdollista myös on, että minkään firman osakekurssi ei muutu. Näin siinä tapauksessa, jossa yksi tai useampi pelaaja pelasi ‘pankkivapaa’ -kortin. 5-6 pelaajan pelissä yhdellä ‘pankkivapaa’ -kortilla kukin firma liikkuu puolet kurssimuutoslaatan määrästä ja vasta kahdella tai useammalla ‘pankkivapaalla’ pysytään paikallaan.

Sininen firma on kärjessä, osakkeen arvo nyt 175. Punainen firma kakkosena, osakkeen arvo 110, mutta kaksi pykälää pidemmälle päästessään arvo nousee jo 150:een.
Sininen firma on kärjessä, osakkeen arvo nyt 175. Punainen firma kakkosena, osakkeen arvo 110 (arvo katsotaan tummemmasta taulukosta, koska firman osakekin on tummalla), mutta kaksi pykälää pidemmälle päästessään arvo nousee jo 150:een.

Vuoron päätteeksi pelaajat täydentävät käsikorttien määrän jälleen kahteen.

Näin peliä jatketaan kunnes vähintään yksi kahdeksasta firmasta pääsee pelilaudan oikean laidan punaiselle alueelle, jolloin peli päättyy. Pelin lopussa osakkeet muutetaan vielä rahaksi ja lisätään tähän summaan hallussa olevat käteisvarat. Eniten rahaa tehnyt luonnollisesti voittaa.

Spekulointia hyvinkin…

Speculation on säännöiltään erittäin yksinkertainen ja siten uusi pelaaja on sinut pelin kanssa heti ensimmäisellä pelikerralla. Pelin haasteellisuus ei tulekaan säännöistä vaan omien sekä kanssapelaajien toimien ajoituksesta ja pelitilanteen luvusta. Tässä pelissä pitää valmistautua nopeaan osto- ja myynti-sykliin eli harvoin yksittäisiä osakkeita kannattaa jemmailla pysyvästi, vaan enemmänkin juostaan pikavoittojen perässä. Kaikkia pelaajien suorittamia manöövereitä ja niiden perimmäisiä syitä on silti hankala hahmottaa. Tekemisiin vaikuttavat vahvasti jo pelatut kortit, toisaalta myös ne mitä itse kullakin on paraikaa kädessä. Huomioon pitää ottaa myös kierroksen kurssimuutoslaatta: mitä isompi numero, sitä houkuttelevampi hyppäys on tarjolla – jollei sitten joku pelaa “pankkivapaa” -kortin. Hmm… mutta kenellä se ‘pankkivapaa’ olikaan jo käytettynä?

Voi sitä spekuloinnin määrää, mitä tässä pelissä tehdään. Mutta koska peli on kaikesta huolimatta äärimmäisen pelkistetty, niin pähkäilyistä huolimatta Speculation rullaa nopeasti kohti loppuaan.

Speculation-pelilauta ei välttämättä ole maailman kaunein, mutta se on selkeä.
Speculation-pelilauta ei välttämättä ole maailman kaunein, mutta se on selkeä.

Mikään erityisen vakavamielinen peli Speculation ei ole ja pinnan alta on turha etsiä syvällisempää sisältöä. Aihetta lähestytään nyt keveällä otteella, mutta tällaisenaan peli toimii todella hienosti. Miltei joka kierros on oma pieni jännitysnäytelmänsä osakekurssien muuttuessa ja pelaajien hakiessa niitä pikavoittoja. Ja koska pelaajien osakesalkut pysyvät pelissä pieninä, nopeuttaa se entisestään yleistä tilanteen analysointia.

Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta Speculation tekee hienosti sen minkä se tekee: se on napakka ja hauska osakepeli. Äkkiseltään ei parempia puhtaita osakepelejä tule mieleen, vaikka varsin monia olen pelannutkin (Hab & Gut, Black Friday, Mogul, 1920 Wall Street, Trade). Ainoa miinus, jonka Speculation saa liittyy pelin “osakkeisiin”: olisin niin paljon mieluummin katsonut vaikkapa naurettavia sanamuunnoksia olemassaolevista firmoista kuin Dirk Hennin pelien nimiä, mutta menee se toki näinkin.

Minilisäosia Queen Games:mäiseen tapaan

Speculationiin on tarjolla muutama minilisäosa eli sikälikin se noudattaa julkaisijan tuttua linjaa. Kaikki seuraavassa listatut tulevat pelin Kickstarter-versiossa mukana, mutta vielä jälkikäteenkin niitä on ostettavissa esimerkiksi Queen Gamesin kautta ja/tai BGG Storesta:

  • Vaihtoehtoiset toimintolaatat (BGG)
  • 7-8 pelaajan komponentit (BGG)
  • Toiminto- ja Kurssimuutosnopat (BGG)
Queen Gamesin lisäosia; nämä tulevat pelin Kickstarter-painoksen mukana, mutta ovat ostettavissa myös erikseen.
Speculation lisäosat: nämä tulevat pelin Kickstarter-painoksen mukana, mutta ovat ostettavissa myös erikseen.

Vaihtoehtoiset toimintolaatat korvaavat pelin vakiolaatat. Tarjolle tulee uusia vaihtoehtoisia toimintoja sisältäen mm. pelaajien välistä pakotettua korttien vaihtoa, ‘pankkivapaa’ -kortin kumoamistoimintoja jne. Toimintolaattoja on 12 erilaista, joten variaatioita löytyy ja sen vuoksi lisäosan ohjeista löytyy valmiiksi jo kolme eri suosituskokoonpanoa ensi alkuun testattavaksi. Myönnän, että vaikka olen pelin omistanut julkaisustaan lähtien, niin en ole tätä lisäosaa koettanut.

7-8 pelaajan komponentit mahdollistavat isommalla porukalla pelaamisen. Sinällään suunta on oikea, sillä Speculation on sitä parempi mitä enemmän on pelaajia. Minimipelaajamäärällä (3) se ei oikein toimi eli neljää pidän itse ehdottomana alarajana. Viidellä pelattuna se on silti vielä parempi ja olettaisin, että kuudellakin toimii hienosti. En sitten tiedä, miten 7-8:lla?

Toiminto- ja kurssimuutosnopat ovat omissa peleissäni vakiokäytössä. Speculationin alkuperäinen painos vuodelta 1992 oli nimenomaan noppavetoinen ja tällä lisäosalla pelistä saa täysin identtisen kokemuksen pelin ensipainoksen kanssa. Kaupastas ostettu pelin perusversio tulee siis laatoilla, joita nostetaan pussista. Näin on kasvatettu todennäköisyyttä tiuhempaan osto-/myynti-toimintoon, mutta kun ehdin jo alkujaan pelaamaan peliä noppavetoisena ja totesimme sen toimivaksi sellaisena, niin olemme tyytyväisesti jatkaneet samalla linjalla. Noppalisäosa tekee pelistä todennäköisesti hiukkasen napakamman, mutta puhutaan varmaankin vain minuuteista.

Speculation, osakepeli vailla vertaa.
Speculation, osakepeli vailla vertaa.
Infolaatikko: Speculation
Pelaajia: 3-6 Kesto: 45 minuuttia Julkaisuvuosi: 2013
Saatavuus: pelialan liikkeet (englanniksi)
Lisätietoa: Boardgamegeek

Fresh Fish – mahdollisimman tuoretta tavaraa

Friedemann Friesen vanhempaa tuotantoa oleva Fresh Fish (1997) sai päivitetyn versionsa vuonna 2014. Uuden painoksen yhteydessä päivitettiin pelin ulkoasun ohella sääntökirja. Sääntöjen osalta uudistus ei välttämättä osunut ihan nappiin, mutta sääntökirjan ’variantti’ –osiossa on ohjeet myös alkuperäisen Fresh Fishin pelaamiseksi, joten peruuttamatonta haittaa tehdyistä muutoksista ei aiheutunut.

Pääsääntöisesti blogiteksti pohjautuu pelin alkuperäissääntöihin, mutta lopusta löytyy oma kappaleensa eri versioiden eroista. Kaikki pelikuvat ovat hivenen vanhemmasta, Plenary Gamesin vuoden 2003, painoksesta.

Fresh Fishissä tavoitteena on rakentaa mahdollisimman lyhyet toimitusreitit varastoista myyntikojuihin. Mikä tekee pelistä erityisen mielenkiintoisen ja täysin uniikin on se, että näitä reittejä ei suinkaan rakenneta, vaan ne rakentuvat sitä mukaa kun laudalle ilmestyy pelaajien toimintojen myötä rakennuksia.

Tonttivarauksia ja huutokauppaa

Pelin alussa laudalla on ainoastaan neljä eri varastoa. Tästä tilanteesta edetään tonttivarausten kautta itse rakentamisiin.

Pelin alussa laudalla on ainoastaan varastot. Niinikään pelaajien ensimmäiset tonttivaraukset on tehty.
Pelin alussa laudalla on ainoastaan varastot. Kuvassa on tämän lisäksi pelaajien ensimmäiset tonttivaraukset tehtynä.

Pelivuorolla pelaaja valitsee toisen kahdesta vaihtoehdosta:

  • vapaana olevan tontin varaus TAI
  • rakennuslaatan nosto alassuin olevien rakennuslaattojen joukosta ja sen rakentaminen.

Tontin varaaminen on näistä se suorasukaisempi toimenpide. Pelaaja laittaa oman markkerinsa vielä vapaalle tontille, joka on jo rakennetun tai aiemmin varatun tontin vieressä. Pelin alussa varattavien tonttien valikoima on siten pienehkö, mutta kasvaa pelin edetessä nopeasti. Tontin varaamiseen käytettäviä markkereita ei ole kuin puolen kymmentä per pelaaja, mikä pakottaa siirtymään varsin nopeasti rakentamiseen.

Rakentamisen osalta vaihtoehtoja on kaksi: laattapinosta paljastuu joko neutraali rakennus tai myyntikoju. Jos kyseessä on neutraali rakennus, se rakennetaan yhdelle pelaajan varaamista tonteista. Tällöin tontin varaukseen käytetty markkeri palautetaan pelaajalle. Neutraalien rakennusten ainoa, mutta tärkeä virka on pakottaa tieverkosto sivureiteille.

Keltaiselle pelaajalle nousi pakasta neutraali rakennus. Tälle pitää "uhrata" yksi omista tonttivarauksista.
Keltaiselle pelaajalle nousi pakasta neutraali rakennus. Tälle pitää “uhrata” yksi omista tonttivarauksista.

Jos taas laattapinosta paljastui myyntikoju, seuraa siitä huutokauppa joka Fresh Fishissä hoituu sokkohuutokaupalla. Kukin pelaaja, jolla ei vastaavaa kojua vielä ole, jemmaa nyrkkiinsä rahamäärän jonka on kojusta valmis maksamaan. Suurimman summan tarjonnut rakentaa kojun omalle tontilleen TAI jos tonttivarausta ei ole lainkaan, asettaa sen itsensä eteen pöydälle. Mahdollisesti pöydälle kertyneitä kojuja ei koskaan rakenneta, vaan ne huomioidaan pisteenlaskussa maksimimiinuksin.

Pelin huutokauppoihin kullakin pelaajalla on käytössään 15 rahaa, joka pitää riittää neljän myyntikojun hankintaan. Isoja summia ei ole varaa käyttää yksittäisen kojun hankintaan, mutta viimeisenä tietyntyyppisen myyntikojun saava saa sen sentään ilmaiseksi (koska muita ei ole enää kojusta kilpailemassa). Toisaalta, mitä pidempään odottaa kojun saannin kanssa, sitä todennäköisemmin sitä ei saa sijoitetuksi ns. “parhaalle paikalle”. On myös täysin mahdollista, että viimeisiä kojuja ei edes ehditä rakentaa ennen kuin peli päättyy.

Niin, ja Fresh Fish jatkuu, kunnes pelilauta on täynnä rakennuksia ja teitä.

…hetkinen, mitä teitä?!

Tieverkosto, jota ei rakenneta koska se rakentuu

Pelin laattavalikoimasta tielaattoja on suurin osa. Pelin alussa kartalla ei ole teitä lainkaan, mutta lopulta kaikkiin varastoihin ja myyntikojuihin sellainen pitää johtaa. Ja vieläpä niin, että tielaatoista muodostuu yhtenäinen verkosto.

Sininen pelaaja rakentamassa neutraalia rakennusta. Tämä laukaisee tien rakentumisen laudalle, sillä satamaan (sininen "kalalaatta") pitää saada tie.
Sininen pelaaja rakentamassa neutraalia rakennusta. Tämä laukaisee tien rakentumisen laudalle, sillä satamaan (sininen “kalalaatta”) pitää saada tie.

Niinpä viimeistään tilanteessa, jossa yhden varaston tai myyntikojun muut sivut on blokattu rakennuksin, tulee viimeiselle sivulle tie. Ja muistaen, että koska tielaatoista pitää muodostua yhteinäinen verkosto, tulee tietä myös heti tämän tielaatan viereen – välttämättä vaan se kohderuutu ei heti ole selvillä.

Jatkoa edellisestä kuvasta: tie jyrää altaan vihreän pelaajan tonttivaraukset. Lähti siitä yksi mustakin (mutta siihen ei enää rakentaa saanutkaan).
Jatkoa edellisestä kuvasta: tie jyrää altaan vihreän pelaajan tonttivaraukset. Niin ja lähti siitä yksi mustakin (mutta siihen ei enää rakentaa saanutkaan).

Tie jyrää altaan pelaajien tonttivarauksia sitä mukaa kun peli etenee. Tieruutuja tupsahtaa laudalle kiihtyvään tahtiin ja on eritoten tärkeää pitää huolta siitä, että lopulta on yksi yhtenäinen tieverkosto. Vaikka tien rakentamisen säännöt ovat periaatteessa hyvinkin yksinkertaiset, käytännössä sen hahmottaminen vaatii tarkkuutta ja kaikkien pelaajien yhteistä havainnointia. Ei ole ollenkaan poikkeuksellista, että pelin aikana tehdään pieniä lisähuomioita siitä, mihin tielaattoja kuuluu tulla mutta joita ei heti tuoreeltaan hoksattu laudalle lisätä.

Lyhimmillä reiteillä voittoon

Pelin päättyessä lasketaan pelaajakohtaiset pisteet. Tämä tapahtuu laskemalla pelaajan lyhin reitti tietä pitkin kuljettuna kultakin varastolta pelaajan omaan myyntikojuun. Maksimipistemäärä yhdestä reitistä on 8-14 riippuen pelaajamäärästä. Pelaajan yhteenlasketuista reittituloksista vähennetään jäljellä olevat rahavarat. Pienimmän tuloksen saanut voittaa.

Eri pelaajien reittien pituudet varaston ja oman myyntikojun välillä.
Esimerkki eri pelaajien reittien pituuksista varaston ja oman myyntikojun välillä.

Yksinkertainen, mutta silti kiharainen

Fresh Fish on säännöiltään äärimmäisen helppo. Pelin sisäistämisen kannalta haastavuus tulee tiestön rakentumisen säännöistä ja sen vaikutuksesta tontteihin ja tonttivarauksiin. Hyväksi puoleksi tässä kohtaa voidaan toki katsoa se, että tietä voidaan rakentaa yhteisesti. Useampi silmäpari kun havainnoi paremmin kuin yksi.

Ja vaikka toimintovaihtoehtoja on ainoastaan kaksi, päätöksiä pelissä joutuu tekemään tämän tästä. Miten käyttää omaa hyvinkin rajallista markkerimäärää? Jos valitsen rakennusvaihtoehdon, onko minulla hyvä vaihtoehto mille tahansa puuttuvalle myyntikojulle tai toisaalta neutraalille rakennukselle? Ja mitä rakentaminen tarkoittaa mahdollisesti tieverkostolle?

Pelilauta pelin päättyessä.
Pelilauta näyttää pelin päättyessä tällä kertaa tältä.

Pelin tietty yksinkertaisuus takaa sen, että peliin pääsee yleensä sisään heti ensi pelistä. Ja yksinkertaisuus johtaa siihenkin, että peli on todella nopea pelattava millä tahansa pelaajamäärällä. Parhaimmillaan se on 4-5 pelaajalla, jolloin huutokaupatkin toimivat parhaiten.

Fresh Fishissä viehättää eniten pelin täysin omanlainen tienrakentumisen säännöt. Se yhdistettynä valmiiksi ahtaaseen pelilautaan ja ennalta arvaamattomat hetket huutokaupoille on yhdistelmä, joka miellyttää suuresti. Huutokaupoissa itse kukin joutuu punnitsemaan sitä, että milloin tulee seuraava vastaava myyntikoju tarjolle ja kun se tulee, niin vieläkö oma “hyvä” tonttivaraus on silloin olemassa vai onko se jo jyrätty tiellä. Ja toisaalta niinkin, että liian aikaisin rakennettu koju on alttiimpi muiden pelaajien sabotoinnille: välttämättä kun se miltei vieressä oleva varasto ei tarkoita sitä, että reitistä tulee lyhyt, jos muut vieriruudut rakennetaan täyteen muita rakennuksia!

Vuorovaikutusta on siis rutkasti: tietysti on se huutokauppa, mutta eritoten rakentamisen kanssa kikkailemalla tieverkoston saa pakotettua sellaisille kiertoteille, että yksi jos toinenkin pelaaja haroo harmistuksissaan tukkaansa.

Vasemmalla uuden (2014) painoksen, oikealla vanhan painoksen (2003) ulkoasu tarkastelussa.
Vasemmalla uudemman, vuoden 2014, painoksen ulkoasu ja oikealla verrokkina karumpaa 2003 painosta.

Graafisesti mikään editio Fresh Fish -peleistä ei ole kaunis – näin niin kuin mahdollisimman neutraalisti sanottuna. Vuoden 2014 laitos on sentään ihan ok, mutta vanhemmat ovat suorastaan rumia. Ehkä käytännöllisiä, mutta rumia. Lisäksi vanhemmissa painoksissa on tulkinnanvaraa säännöissä ja osin jopa sääntövirheitä. Sääntöjen saralla uusin painos on aimo loikka parempaan päin.

Edellisistä pienistä (tai suuremmista) kauneusvirheistään huolimatta Fresh Fish jaksaa kiehtoa siinä määrin, että peli keikkuu edelleen omassa top-10:ssä.

Fresh Fish - peli mahdollisimman lyhyistä kuljetusreiteistä.
Fresh Fish – peli mahdollisimman lyhyistä kuljetusreiteistä.

Merkittäviä eroja eri peliversioiden välillä

Kuten jo artikkelina alussa sanoin, on pelin eri versioiden välillä merkittäviä eroja.

Ensimmäisenä kiinnittää huomiota pelilautaan. Siinä missä vanhemmissa painoksissa on kiinteä 10×10 kokoinen pelilauta (josta pelaajamäärästä riippuen rajataan osa laudasta pois), on uusimmassa vuoden 2014 painoksessa useampia pienempiä laattoja, joista pelilauta rakennetaan. Tällä ratkaisulla on se hyvä puolensa, että ei tarvitse tehdä erillistä laudan “rajaamista”, vaan käyttöön otetaan kulloisellekin pelaajamäärälle sopiva määrä pienempiä lautoja.

Pelilautaa isompi muutos on tien rakentamiseen tehdyt sääntömuutokset. Uusimmassa painoksessa pelilauta on pilkottu pienempiin alueisiin ja näillä pienemmillä alueilla on omat rakennusrajansa: kun alueella on numeroa vastaava määrä rakennuksia, loput tontit muutetaan heti tieksi. Tämän vuoksi tiestä ei lopulta tule yhtenäistä verkostoa. Siten myös pelaajien myyntikojut voi jäädä mottiin ja sääntöihin on lisätty omat kiemuransa kuinka tilanne kierretään ja mitä se pisteytyksessä tarkoittaa (lyhyesti: lopussa rakennetaan tarvittaessa tietä pelilaudan ulkoreunojen kautta, mutta nämä reitit maksavat ekstraa). Näiden lisäkiemuroiden myötä häviää kuitenkin myös tietty tilanahtauden tuntu, mikä on yksi olennainen osa Fresh Fishiä.

Tiestön rakentumisen isompi sääntömuutos on tehty helpottamaan siihen liittyvää visuaalista haastetta – nyt kaikki tietävät satavarmasti mihin tietä kuuluu missäkin tilanteessa laittaa. Samalla on kuitenkin kadotettu osa alkuperäisen pelin viehätyksestä ja laudasta ei tule ehyttä vaan enemmänkin tilkkutäkki. Omakohtaista kokemusta itselläni ei tästä muutoksesta ole, mutta moni molempia versioita pelannut kehottaa pelaamaan uudesta sääntökirjasta löytyvällä variantilla, joka siis on se originelli Fresh Fish. Kaikeksi onneksi julkaisija on tämän tosiaan mahdollistanut ja pelilaudan osasten kääntöpuoli on tätä varten ”neutraali”. Mutta moniko älyää tarttua siihen paremmin toimivaan versioon variantin kautta onkin toinen juttu? Toivottavasti tämän blogitekstin perusteella edes jokunen enemmän…

Lisäosalaatat tarkastelussa.
Vanhemman painoksen lisälaatat tarkastelussa.

Viimeinen ero painosten välillä on vanhemmista painoksista löytyvät hidaste- ja rakennustyömaa –laatat, jotka peliin voi halutessaan lisätä. Hidastelaatat lasketaan tielaatoiksi, jotka reittejä laskettaessa ovat kolmen pisteen laattoja. Rakennustyömaa-laatat voidaan rakentaa laudalla olevan neutraalin rakennuksen päälle, jonka jälkeen rakennustyömaan päälle voi rakentaa uudelleen. Kummatkaan laattatyypeistä eivät peliä isosti muuta eli ne toimivat kyllä tarvittaessa kivana pienenä lisänä, mutta jos näistä jää paitsi, niin sen tähden ei kannata yöuniaan menettää.

Infolaatikko: Fresh Fish
Pelaajia: 2-5 Kesto: 45 minuuttia Julkaisuvuosi: 1997
Saatavuus: pelialan liikkeet (englanniksi)
Lisätietoa: Boardgamegeek (Fresh Fish 2014)
Lisätietoa: Boardgamegeek (Fresh Fish 1997)
Muualla arvosteltuna: Lautapeliopas

Strike – yksinkertainen ja koukuttava noppapeli

Pelilaatikosta kuoriutuu läjä mustanpuhuvia noppia. Nopealla tarkastelulla huomaa niiden poikkeavan hivenen perinteisistä D6:ista: ykköset on korvattu ‘x’:llä. Noppien lisäksi on lyhyt sääntölirpake. Niin, ja laatikkoakaan ei voi laittaa kokonaan syrjää, sillä sen pohjaosa toimii “areenana”.

...ja alussa oli yksi noppa areenalla.
…ja alussa oli yksi noppa areenalla.

Kukin pelaaja saa pelaajamäärästä riippuen 6-9 noppaa. Tämän lisäksi yksi noppa heitetään areenalle. Siinä ne alkuvalmistelut olivatkin.

Viimeisenä noppia omistava voittaa

Säännöt ovat nekin alkuvalmistelujen tapaan ytimekkäät: omalla vuorolla areenalle heitetään noppa. Siellä entuudestaan olevia noppia saa, ja usein kannattaakin, kilkata. Tarkoitus on saada areenalle aikaiseksi useampia samaa silmälukua olevia noppia, sillä nämä nopat pelaaja saa itselleen – samalla myös vuoro siirtyy seuraavalle.

Jos nopan heitettyään areenalla on ‘x’:ää osoittavia noppia, ne poistetaan kokonaan pelistä. Jos siellä taas on vain eri silmälukuja, saa vuorossaoleva pelaaja halutessaan jatkaa.

Nyt kilkataan areenalla odottavia noppia (tai ainakin yritetään sitä).
Nyt kilkataan areenalla odottavia noppia (tai ainakin yritetään sitä).

Voi käydä niinkin, että oman vuoron alussa areena on kokonaan tyhjä: näin siis silloin, kun edeltävä pelaaja on onnistunut nopilla aikaansaamaan tilanteen, jossa ko. pelaaja on saanut poimia areenan tyhjäksi. Tässä tilanteessa seuraava pelaaja joutuu heittämään kaikki noppansa kerralla areenalle. Tällaiseen “pakotukseen” Strikessa luonnollisesti pyritään, sillä isompi kasa heitettäessä yleensä tarkoittaa useampaa menetettyä noppaa.

Unelmatilanne: pelaaja saa neljä noppaa itselleen ja yksi menee sivuun...
Tähän pyritään: pelaaja saa neljä noppaa itselleen ja yksi menee sivuun…

Kierrokselta tippuu ulos siinä vaiheessa kun noppa pitäisi heittää areenalle ja sellaista ei enää ole heitettäväksi. Viimeisenä noppia omistava voittaa.

Mikä täydellinen filleri: kierros kestää vain pari minuuttia!

Strike on hilpeä filleri. Yksi peli on muutamassa minuutissa huitaistu ja uusinnan perään huudellaan välittömästi. Ydinidea on uniikki ja ob virkistävää, kun noppailu on muutakin kuin ainaista planketin täyttöä tai variaatio Yatzystä.

...mikä tarkoittaa, että seuraava pelaaja joutuu heittämään kerralla kaikki noppansa.
Tyhjän areenan tilanteessa pelaaja joutuu heittämään sinne kerralla kaikki noppansa.

Ei Strikea tunteja putkeen tietenkään jaksa, mutta todellinen turboahdettu filleri se on ja sopii esimerkiksi tilanteisiin, kun odotetaan vielä lisäpelaajia tai halutaan hermolepoa raskaampien pelien välissä.

Ja säännöistä löytyy oikein toimiva variantti useamman kierroksen pelailua varten, joilla pikakierroksista saa nivottua miniturnauksen.

Ongelmaksi koituu ainoastaan saatavuus: Strike ei ole mikään erityisen vanha peli, mutta englanninkielistä laitosta ei löydä mistään. Se on käytännössä aikaa sitten myyty loppuun ja kun peli on amerikkalaisten keskuudessa saanut suosiota, niin suuren järven tuolle puolen on tilailtu peliä Saksasta asti, jolloin myös saksankielisen laitoksen löytäminen on oma haasteensa. Ratkaisu löytyy onneksi Ranskasta: vuonna 2016 on pelistä otettu uusin, siis ranskankielinen laitos , jota vielä kohtuu kivuttomasti löytää. Englanninkieliset säännöt löytyy BGGstä, joten sikäli kieliversiolla ei edes ole väliä.

Lämpimästi peliä suosittelen, sillä postikuluineenkin Strike asettuu alle 25 euron tietämille ja on kyllä joka euronsa väärti!

Strike, täydellinen noppafilleri!
Strike, täydellinen noppafilleri!
Infolaatikko: Strike
Pelaajia: 2-5 Kesto: 5 minuuttia Julkaisuvuosi: 2012
Saatavuus: ulkomaiset nettikaupat
Lisätietoa: Boardgamegeek

Plunder – merirosvoaarteita etsimässä

Plunder vie pelaajat merirosvoilun maailmaan, tosin hyvin pinta- ja yksipuolisesti: kyseessä on deduktiopeli, jossa keskitytään kyselemällä selvittämään kätkettyjen aarteiden koordinaatit. Nopeimmat löytäjät vievät aarteista isoimman siivun, joten vikkelyydestä palkitaan. Pelin merirosvoteemaa tukevat kansikuvataide ja komponenttien graafinen ilme, mutta muuten on sanomattakin selvää että teeman olisi helposti vaihtanut myös muuksi pelin siitä kärsimättä. Eipä sikäli, tämä merkkariteema istuu tällaisenaan oikein hyvin, mutta kenenkään ei kannata etukäteen haaveilla merellä seilaamisesta, miehistön ja/tai laivan parantamisesta tai muusta vastaavasta, sillä sellaiset elementit loistavat Plunderissa poissaolollaan.

Vaan itse aarteenselvittelyyn käytetty mekaniikka ja pelin tekninen toteutus, ne ovat Plunderissa viimeisen päälle mallillaan ja mietitty, mikä käy selville hieman jäljempänä.

Alkuvalmistelut tehty. Pelaajille jaettuna muistiinpanolaput, tussit, oman aarteen koordinaatit ja pelaajien verran ratkaisukortteja käytettäväksi. Keskellä koordinaattikortit odottavat käyttämistään.
Alkuvalmistelut: pelaajille jaettuna muistiinpanolaput, tussit, oman aarteen sijainnin kertovat koordinaatit ja pelaajien verran ratkaisukortteja käytettäväksi. Keskellä koordinaattikorttien yleispakat odottavat käyttämistään.

Pelin alussa kullekin pelaajalla jaetaan kolme eri väristä korttia, jotka määrittävät oman aarteen sijainnin. Jokainen aarteen sijaintia avaava kortti on uniikki, joten samalla kun näet omat korttisi tiedät myös että mitään näistä ei voi olla muilla pelaajilla. Em. korttien lisäksi pelaajat saavat muistiinpanolaput ja tussit sekä pelaajien lukumäärää vastaavan määrän ratkaisukortteja, joihin tehdään merkinnät mistä koordinaateista kyseinen pelaaja olettaa löytävänsä aarteen.

'Jenny Ravenin' piilottaman aarteen koordinaatit. Tätä muut pyrkivät selvittämään.
‘Jenny Ravenin’ piilottaman aarteen koordinaatit. Tätä korttikombinaatiota muut pyrkivät selvittämään.

Kun pöydälle sekoitetaan vielä koordinaattikortit kolmessa eri värissä ja asetetaan tyhjä aarrearkku, ollaan valmiina aloittamaan pelaaminen.

Kysyvä ei tieltä eksy, mutta ei itse vastaa

Omalla vuorolla käännetään näkyviin yksi kortti kustakin koordinaattipakasta. Jos vuorossaoleva pelaaja on esiintulleeseen trioon tyytyväinen, voidaan siirtyä suoraan kyselykierrokselle, muussa tapauksessa yhden korteista voi korvata vielä uudella.

Koordinaattipakat käytössä: viimeisimpänä kyselty koodin: 6-2-6 perään. Arkustakin näkyy jo kortti poikineen löytyvän.
Viimeisin kyselty koodi: vihreä-6, sininen-2, punainen-6. Oikealla olevasta arkusta näkyy jo kortti poikineen eli pelaajat ovat arvanneet aarteiden sijaintia.

Käännettyjä kortteja seuraa kyselykierros, jossa muut kuin vuorossa ollut pelaaja kertovat ääneen osuuko yksikään käännetyistä koordinaattikorteista yhteen oman aarrekortti-trion kanssa. Vastausvaihtoehdot ovat ‘Kyllä’ ja ‘Ei’ – tai kuten ohjekirja opastaa temaattisemmin ‘Aye!’ ja ‘Nay!’. Kukin kirjaa saadut vastaukset itselleen muistiin ja koettavat saatujen tietojen perusteella selvittää, mitä kortteja kenelläkin pelaajalla on.

Pelaajan muistiinpanolappu on hienosti suunniteltu: rivin alkuun merkitään koordinaatit tälle kierrokselle ja viereen mahtuu merkintä, mitä kukin pelaaja on vastannut kysymykseen, löytyykö häneltä jokin näistä korteista vai ei.
Pelaajan muistiinpanolappu on hienosti suunniteltu: rivin alkuun merkitään koordinaatit tälle kierrokselle ja viereen mahtuu merkintä, löytyykö pelaajalta jokin korteista vai ei.

Edellä kuvatun kaltaisia, erittäin napakoita, kyselykierroksia pelataan 15 tai kunnes kukin pelaaja on käyttänyt kaikki ratkaisukorttinsa. Kierrosten aikana koska tahansa pelaajat voivat täyttää ratkaisukortteja, joihin merkitään mistä koordinaateista luulee löytävänsä toisen pelaajan aarteen. Nämä ratkaisukortit sujautetaan muille näyttämättä pöydällä odottavaan aarrearkkuun. Tämä kertyvä pakka käydään läpi vasta pelin lopussa.

...näistä koordinaateista löytyy toivottavasti jotakin. Ja kortti alassuin arkkuun...
…näistä koordinaateista löytyy toivottavasti jotakin? Ratkaisukorteista puuttuu jostakin syystä koordinaattien numerot, mutta onneksi numerointi menee loogista ylhäältä alaspäin 1-6. Tässä siten pelaajan näkemyksen mukaan, jonkun muun aarre löytyy koordinaateista: vihreä-5, sininen-6, punainen-5.

Pelin päättyessä käydään aarrearkkuun sujautettujen korttien kimppuun. Arkussa oleva korttinippu kipataan ympäri, jolloin ensimmäisenä sinne laitettu kortti tulee päällimmäiseksi. Ratkaisukortin koordinaatit luetaan ääneen ja jos jonkun pelaajan aarrekoordinaatit tulee lueteltua paljastaa tämä pelaaja aarteensa ja löytäjä vie aarteesta puolet. Koordinaattien raapustaja taasen paljastuu ratkaisukortin selkämyksestä. Mikäli annetuista koordinaateista yksikin on väärin, jää etsijä nuolemaan näppejään.

Loppupisteiden laskuun on muistiinpanoissa oma kohtansa: kunkin pelaajan aarteen arvo on 6, josta löytäjät vievät aina puolet jäljellä olevista. Tällä kertaa omasta aarteesta jäi murusia käteen ja kavereiden apajille ehti vielä kun siellä oli jotakin, joten loppusaldo 7 pistettä.
Loppupisteiden laskuun on muistiinpanoissa oma kohtansa: kunkin pelaajan aarteen arvo on pelin aluksi 6, josta löytäjät vievät aina puolet jäljellä olevista. Tällä kertaa omasta aarteesta jäi murusia käteen mutta onneksi myös kavereiden apajille ehti vielä kun siellä oli jotakin jaettavaa. Loppusaldo ‘Jenny Raven’:lla siten 7 pistettä. 

Kun ratkaisukortit on käyty läpi lasketaan pelaajien pisteet. Ne saadaan summaamalla löydetyt aarteet ja mahdollisesti jäljellä oleva osuus omasta aarteesta. Eniten pisteitä kerännyt on merkkarien merkkari.

Puoli tuntia täydelliseksi hiottua kevyttä päättelyä

Plunderia ei saata liiaksi kehua. Peli on äärimmäisen helposti lähestyttävä mikä tarkoittaa sitä, että oppimiskynnys on hyvin alhainen ja siten siitä pääsevät nauttimaan uudetkin pelaajat heti ensipelistä. Toiseksi se on mekaniikaltaan ja komponenteiltaan viimeisen päälle hiottu kokonaisuus eli peli etenee joutuisasti ja kun itse päättelyelementtikään ei ole päänräjäyttävä, niin pelaajien välistä odottelua ei ole. Näillä lähtökohdilla Plunder painuu pelaajamäärästä riippumatta alle puolen tunnin mikä on loistosuoritus.

Pelaajien muistiinpanolaput eivät ole ehkä kaikkein kauneimmat, mutta ne ovat äärimmäisen käytännölliset ja niihin saa kaiken sen tiedon ylös, mitä pelissä tarvitsee. Pelin lopussa on jopa äärimmäisen helppoa ja nopeaa tarkistaa onko kukaan pelaajista vastannut epähuomiossa väärin (jos sellaiselle tarkistukselle näkee tarvetta).

Kierroksia takana yhdeksän. Muistiinpanojen oikean laidan ruudukoissa seurataan, mitä kortteja pelaajilla on (tai ei ole). Devildog Draken kortit ovat 50-50 arvauksen päässä tiedossa, joten kaksi ratkaisukorttia käyttämällä osuu varmasti oikeaan. Sama tilanne olisi One Eyed Jackilla, mutta jos tähän käyttää loput kortit, niin niitä ei riitä enää Gasparillan aarteen etsintään.
Kierroksia takana yhdeksän. Muistiinpanojen oikean laidan ruudukoissa seurataan, mitä kortteja pelaajilla on (tai ei ole). ‘Devildog Drake’:n kortit ovat yhden 50-50 arvauksen päässä, joten kaksi ratkaisukorttia käyttämällä osuu varmasti oikeaan. Sama tilanne olisi ‘One Eyed Jack’:n kohdalla, mutta jos tähän käyttää loput kortit, niin ratkaisukortteja ei riitä enää ‘Gasparilla’:n aarteen etsintään. Jotakin lisätietoa tarvitaan siis vielä.

Plunder ei ole massojen tietämä ja tuntema teos, mikä johtuu siitä, että julkaisija on pienempi firma ja saatavuus esim. Suomessa varsin rajallinen. Tämän tuotteen perään kannattaa kuitenkin tarvittaessa kuikuilla ulkomaille, sillä nyt puhutaan kevyiden deduktiopelien aivan kirkkaimmasta kärjestä. Itseni kaltaiselle päättelypelien ystävälle Plunder kilahti heti julkaisusta kärkikolmikkoon mitä deduktiopeleihin tulee ja muutenkin puhutaan oman pelikokoelmani yhdestä kaikkien aikojen helmestä.

Raskaampaa päättelypeliä hakevalle Plunder voi tuntua liian suoraviivaiselta ja yksipuoliselta. Pelkkä läpihuutojuttu se ei silti ole kenellekään ja kaikesta suoraviivaisuudestaan huolimatta siinä on päätöksiä tehtäväksi riittävästi, jolloin pelaaminen tuntuu mielekkäältä. Parhaimmillaan Plunder toimii 3-5 pelaajalla.

Pistäkääpä nimi mieleen ja suosittelen lämpimästi tutustumaan Plunderiin, jos deduktiopelit yhtään on se oma juttu.

Plunderin kansikuvataide on onnistunut, graafinen ilme itse pelissä sitä vastoin Arts & Letters -tasoa. Kuvassa myös pelin aarrearkku.
Plunderin kansikuvataide on onnistunut. Kuvassa myös pelin aarrearkku, johon kootaan pelin aikana pelaajien ratkaisukortit.
Infolaatikko: Plunder
Pelaajia: 3-6 Kesto: 30 minuuttia Julkaisuvuosi: 2013
Saatavuus: ulkoimaiset nettikaupat (englanniksi).
Lisätietoa: boardgamegeek

Hanging Gardens – riippuvien puutarhojen lumo

Hanging Gardens lainaa teemansa nimen mukaisesti Babylonin riippuvista puutarhoista, yhdestä antiikin ajan seitsemästä ihmeestä. Se, sijaitsivatko puutarhat todella Babylonissa vai jossakin muualla (tästä on eriäviä näkemyksiä) on tässä kohtaa toisarvoista – keskitytään tällä kertaa pelkästään Din Li Tsanin suunnitteleman pelin antiin.

Selkeät komponentit, simppelit mekaniikat

Pelin keskeinen elementti on yhdistää samanvärisiä rakennuksia toisiinsa vähintään kolmen rakennuksen ryppäissä. Edellinen tapahtuu korttien avulla, joita pelilaatikosta löytyy pakallinen. Yksittäinen kortti on jaettu kuuteen ruutuun ruutujen ollessa yhdistelmä tyhjiä ja neljässä värissä olevia rakennuksia. Näitä kortteja pelaajat sitten sommittelevat itsensä eteen kortti kerrallaan sääntöjen mukaan.

Kun korteissa olevia rakennuksia saa yhdisteltyä ryppäiksi pääsee käsiksi pistelaattoihin, joita mukana on yhteensä viitisenkymmentä. Laatat ovat keskenään eriarvoisia, mutta pelaajien pyrkimyksenä on saada samanlaisten laattojen settejä jolloin niistä saa enemmän pisteitä – keskittäminen (kuten meitä ovat kauppaketjut opastaneet) kun kannattaa. Hanging Gardensin kortit ja laatat ovat graafiselta asultaan selkeitä ja käytännöllisiä, joskaan eivät herätä ihmeemmin ihastusta. Nyt on menty käytettävyys edellä.

Korttien ja laattojen lisäksi pelilaatikosta löytyy kaksipuolinen apulauta, jonka toinen puoli on pelkästään loppupisteiden merkitsemistä varten (en ole koskaan käyttänyt) ja toinen laattojen ja korttien hallinnointiin. Lisäksi on pelaajakohtaiset puiset temppelit joilla merkitään onnistuneet rakennusryppäät sekä aloittavan pelaajan markkeri. Ja tietysti lyhyehköt, mutta erittäin havainnolliset, säännöt.

Pelilaatikon sisältö.
Pelilaatikon sisältö.

Kaikki tämä on pakattu Carcassonnen kokoiseen pelilaatikkoon, mutta pienempäänkin tilaan komponenttimäärä olisi mahtunut.

Korttia kortin päälle

Pelin alussa kukin pelaaja saa eteensä tyhjän aloituskortin. Lisäksi pistelaatat sekoitetaan ja niistä paljastetaan tarjolle kuusi – laatoille löytyy paikat apulaudalta. Pakasta käännetään pelaajien lukumäärän verran kortteja ja alkaen aloittavasta pelaajasta pelaajat noukkivat itselleen yhden korteista. Viimeisenä vuorossaoleva ei siten valitse, vaan on tyytyminen siihen mitä jäi. Onneksi aloittaja vaihtuu joka kierros, joten jokainen pääsee ja joutuu vuorollaan hyvään tai vähän huonompaan positioon.

Ensimmäinen kierros alkamassa. Aloittajalla kävi nyt korttituuri: keskimmäinen kortti on itsessään jo erinomainen.
Ensimmäinen kierros alkamassa. Aloittajalla kävi korttituuri: keskimmäinen kortti on itsessään jo erinomainen, koska sillä saa ensimmäisen temppelin peliin.

Saatu kortti on rakennettava aiempien korttien päälle (eli pelin alussa aloituskortin) siten, että siinä kuvatut rakennukset eivät osu koskaan pöydän pintaan. Sen sijaan rakennuksilla saa peittää aiempien korttien rakennuksia, joskaan tätäkään ei useimmiten mielellään tee. Heti, kun pelaaja onnistuu kortin asettamisen myötä tekemään uuden vähintään kolmen samanvärisen rakennuksen ryppään, merkitään rakennusrypäs pelaajan puisella temppelillä ja pelaaja saa poimia yhden pistelaatan.

Viisi temppeliä saatu peliin. Tästä lähtien alkaa temppelien siirtely.
Viisi temppeliä saatu peliin. Huomaa, että kun temppeli on kerran saatu laudalle, se ei enää poistu vaikka samanväristen rakennusryppäiden alue myöhemmin pienenisi.

Pistelaatta valitaan apulaudalla olevista. Tarjolla olevat laatat ovat kolmessa ryhmässä: 3, 4 ja 5. Kun pelaaja muodostaa kolmen kokoisen rakennusryppään valitsee hän pistelaatan ryhmästä 3. Jos taas rakennusrypäs on kooltaan neljän kokoinen, saa pelaaja valita minkä tahansa laatan ryhmistä 3 tai 4; ja niin edelleen. Apulaudalta napattu laatta korvataan aina nostopinosta uudella, joten sikäli laattojen tarjooma pysyy määrällisesti aina samana, mutta sisältö elää.

Eikä tässä vielä kaikki!

‘Eikä tässä vielä kaikki’ toistetaan tv-shopin mainoksissa vähän väliä ja sama hokema pätee myös Hanging Gardensiin. Nimittäin siinä vaiheessa, kun pelaaja on saanut kaikki viisi puista temppeliään peliin ja onnistunut tekemään kuudennen rakennusryppään, alkaa temppelien siirtely: joku aiemmista temppeleistä siirretään uudelle alueelle vapauttaen alkuperäisen jo kertaalleen pisteytetyn alueen uudelleen tarjolle.

Tilanne, mistä peli palkitsee: vähintään kuuden kokonainen alue.
Tilanne, mistä peli palkitsee: vähintään kuuden kokonainen alue.

Kun tällaiseen rakennusryppääseen saa lisätyksi edes yhden uuden rakennuksen, saa pelaaja siirtää yhden puisista temppeleistään takaisin ja jälleen tarjoutuu pistelaatan keruu. ‘Eikä tässäkään vielä kaikki!’ huudahtaa tv-shopin myyntitykki ja peliarvostelijan yhtyy tähän huutoon. Sillä jos rakennusryppään koko on vähintään kuusi saa ennen varsinaisen pistelaatan valintaa nostaa yhden ylimääräisen pistelaatan – kaksi yhden hinnalla siis! Tämä ylimääräinen laatta sentään tulee nostopakan päältä, joten sitä ei saa samalla tapaa vapaasti valita kuin muita otettavia laattoja. Jotain rajaa siis näihin toinen toistaan parempiin tarjouksiin.

Pelaajan loppupisteet: punaisista 15p, harmaista 29p, sinisistä 22p ja oranssista 4p = 70p ja kakkossija.
Punaisen pelaajan loppupisteet: punaisista laatoista 15p, harmaista 29p, sinisistä 22p ja oranssista 4p. Yhteensä 70p, millä irtoaa tällä kertaa kakkossija. 

Näin Hanging Gardensia jatketaan, kunnes kortit loppuvat. Pelin lopussa kerätyt pistelaatat paljastetaan ja lasketaan kunkin pelaajan loppupisteet. Eniten pisteitä kerännyt on tehnyt komeimmat riippuvat puutarhat ja julistetaan voittajaksi.

Kertakaikkisen mainio perhepeli

Hanging Gardens on hiottu kokonaisuus, josta vikoja on hankala löytää – niitä kun ei oikein ole. Peli skaalautuu mukavasti kaikille pelaajamäärille (2-4) kolminpelin ollessa kenties silti se paras. Neljällä pistelaattoja ehtii saada vähemmän, jolloin laattatuurillakin on hiukkasen enemmän merkitystä.

Interaktiota pelissä on vähänlaisesti senkin vähäisen keskittyessä ainoastaan tarjolla olevien korttien valintaan vuorojärjestyksessä. Sama pätee pistelaattojen napsimiseen eli nopeat syövät hitaat ja osin tahtomattakin viedään himoittuja laattoja toisten nenän edestä. Pidän pääasiassa suoremmasta vuorovaikutuksesta pelaamisessa, mutta Hanging Gardens on oivallinen esimerkki pelistä, jossa en suorempaa interaktiota edes jää kaipaamaan.

Pelitilannekuvaa kolminpelistä.
Pelitilannekuvaa kolminpelistä.

Peli soljuu nopeasti, tehtävät valinnat ovat mielekkäitä ja korttien pelaaminen toistensa päälle sopiva pieni hahmotusleikki ilman, että vuoroja joutuu odottamaan käytännössä lainkaan. Pisteytys kerättävien pistelaattojen kautta pitää pelin tuoreena kerrasta toiseen ja osaltaan pakottaa välillä siihen, että nopea laattojenkeruu ei olekaan aina tärkeintä vaan lisävuoron ja yhden tai kahden rakennuksen lisäämisellä pääsee suoraan itselleen varmasti hyödylliseen laattaan käsiksi.

Pelaamisen ja opettelun kannalta sääntöjä on vähänlaisesti, joten Hanging Gardens sopii hyvin erilaisiin tilanteisiin: se sopii siis sekä harrastelijapelaajalle, että perheen kanssa pelattavaksi. Korttien ja laattojen kautta peliin tulee myös tuurielementtiä mukaan, mikä on oikein tervetullutta, koska se ei kuitenkaan ole peliä ohjaava tai ratkaiseva tekijä. Paremmalla ja/tai kokeneemmalla pelaajalla on siis edelleen suurempi todennäköisyys voittaa kuin vasta-alkajalla.

Pistelauta löytyy apulaudan kääntöpuolelta. Tätä emme yleensä käytä, sillä pisteidenlasku on helpompaa ilmankin.
Pelin lopussa lasketaan vasta kaikki pisteet. Sitä varten on apulaudan kääntöpuolen pistelauta, jota tosin ainakin meillä tulee harvemmin käytettyä, sillä pisteenlasku on lopulta suoraviivainen – toisin kuin tämä pistelauta.

Ikä ei ole tehnyt tepposia Hanging Gardensille vaan se jaksaa edelleen viihdyttää yli 10 vuoden jälkeenkin. Ja tietyllä tavalla peli on jälleen ajankohtainenkin: suomalaista käsialaa oleva Honshu tarjoaa paljolti samanlaisen kokemuksen – siinämäärin näistä peleistä löytyy yhtäläisyyksiä. Omaan makuuni Hanging Gardens tekee asiat vain Honshua monimuotoisemman kokemuksen vaikka se pelinä onkin yksinkertaisempi ja virtaviivaisempi. Keskeisimpänä mielenkiinnon ylläpitäjänä toimii Hanging Gardensin pisteytys, joka pitää pelin freesimpänä kuin Honshun eri asioiden pisteytys: hyvän pistesaaliin kerryttäminen pelistä toiseen on Hanging Gardensissa hankalampaa.

Joskus siis vähemmän (sääntöjä ja liikkuvia osia) voi olla enemmän.

Infolaatikko: Hanging Gardens
Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 minuuttia Julkaisuvuosi: 2008
Saatavuus: pelialan liikkeet (englanniksi).
Lisätietoa: boardgamegeek

Rondo – laatupeli koko perheelle

Rondo on kovastikin tuotteliaan pelisuunnittelijan, Reiner Knizian, käsialaa vuodelta 2012. Peli oli ehdolla useammassakin maassa vuoden peliksi heti julkaisunsa jälkeen. Mutta koska itse voittoa ei osunut kohdalle, jäi Rondo maailmalla aika tavalla paitsioon. Ja aivan syyttä, pinnan alla on nimittäin mitä oivallisin koko perheelle soveltuva peli.

Viimeisen päälle laadukkaat komponentit

Pelilaatikosta kuoriutuu iso kaksipuolinen pelilauta, mikä tuo pikaisesti katsottuna asemoinniltaan mieleen Trivial Pursuitin. Pelilaudan lisäksi on neljä telinettä, yksi kullekin pelaajalle, sekä iso kangaspussi täynnä pyöreitä lätkiä viidessä värissä. Ja löytyyhän sieltä vielä varsin huomaamattomat neljä pistekirjanpitoon käytettävää puunappiakin.

Pelitilannekuvaa...
Pelilaudan sininen puoli. Kääntöpuolen punainen puoli noudattelee pitkälti samaa kuviointia, mutta pisteitä sillä puolella on tarjolla avokätisemmin.

Lauta on sitä perinteistä hyvää laatua, mitä nykypeleiltä sopiikin odottaa. Kiitosta saavat erityisesti laadukkaat telineet ja pelissä käytettävät lätkät. Pyöreät lätkät ovat materiaaliltaan jonkinsorttista muovia joiden selkämys on tasainen mutta väripuoli on uurrettu. Lätkien käsittely on samalla tapaa miellyttävää kuin vaikkapa pokerichippien vaikka Rondon tapauksessa käytetyt lätkät huomattavasti pienempiä ovatkin.

Rondon lätkätelineet ansaitsee vielä itse lätkiäkin enemmän kehuja. Ensinnäkin telineessä on omat lokoset viidelle eri lätkälle ja noissa lokosissa lätkät pysyvät hyvin paikallaan ilman kaatumisen ja siten paljastumisen vaaraa. Toiseksi lätkät asettuvat telineeseen siten, että ne kertovat väriään paljastamatta kanssapelaajille sen, montako lätkää pelaajalla juuri sillä hetkellä on. Tämä lukumäärätieto on Rondossa ensiarvoisen tärkeä tieto ja siten toteutusratkaisu on pelaamisen kannalta todella onnistunut.

Pelaajien telineet on todella hienosti suunniteltu.
Pelaajien telineet ansaitsevat kiitosta. Hyvillä välineillä on ilo pelata.

Lätkiä laudalle sopivasti passaillen

Pelin alkuvalmistelut on nopeasti tehty. Kukin pelaaja saa oman telineen ja kangaspussista kaksi lätkää. Aloittajan päättämisen/arpomisen jälkeen vuorot etenevät myötäpäivään. Pelivuorot ovat nopean napakoita sillä omalla vuorolla edessä on kaksi vaihtoehtoa joista valita: joko passaat, jolloin saa nostaa 1-2 uutta lätkää pussista TAI pelaat lätkiä laudalle tavoitteena kerätä niillä mahdollisimman paljon pisteitä. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa vuoro päättyy yhden uuden lätkän nostamiseen pussista.

Lätkien pelaaminen aloitetaan pelilaudan keskusalueen tai aiemmin pelattujen lätkien vierestä. Pelivuorolla laitettavien lätkien pitää muodostaa yhtenäinen jono, joka ei laattojen asetteluhetkellä saa haarautua. Laudalle asetettaessa lätkä jätetään ruutuun oikeinpäin, jos sen väri vastaa pelilaudan ruudussa olevan numeron väriä. Näin laitetuista lätkistä saa numeron verran pisteitä. Vääränvärisiin ruutuihinkin saa pelata, mutta tällöin pistesaldo ei kartu ja lätkä pyöräytetään laudalle nurinpäin. Viimeinen olennainen lätkien laudalle latomiseen liittyvä sääntö on, että lätkiä saa pelata tyhjään ruutuun useamman samaa väriä, jolloin jokaisesta laitetusta lätkästä saa ruudussa mainitut pisteet.

Nippu punaisia lätkiä oli juuri sopivasti tarjolla!
Tässä on päästy tavallista arvokkaammalle punaiselle ruudulle juuri kun telineessä on ollut odottamassa nippu punaisia lätkiä.

Pelin kannalta olennaista on siten tavoitella pääsyä arvoruutuihin mahdollisimman helposti ja juuri silloin, kun oma teline on tankattu täyteen useammasta samanvärisestä lätkästä. Ja samalla kun pelaat omaa peliä, on seurattava ettei tule jättäneeksi liian otollista tilannetta kanssapelaajille.

Yksi peli Rondoa vie noin 20 minuuttia. Peli päättyy, kun pelilaudan ruuduista viimeinenkin tummemman harmaa ruutu saa oman lätkänsä, jolloin kyseinen kierros pelataan loppuun, jonka jälkeen katsotaan kuka veikään voiton pisteissä.

Pienillä yksityiskohdilla riittävästi peliä – Knizian käsiala näkyy

Rondoon pääsee nopeasti sisään ja jo viimeistään toisesta pelistä alkaen pelaajat ovat hyvinkin samalla viivalla: syvälliseksi ja moniulotteiseksi peliksi Rondoa ei voi kehua, mutta menestymisen kannalta olennaista on seurata minkälainen tilanne muilla on. Onko odotettavissa, että tulee ”purskahdus”, jossa pelaaja pääsee useamman laatan pelaamalla arvopisteisiin kiinni vai onko telineet juuri pelattu tyhjäksi ja siten voi kenties itsekin vielä tankata lätkiä ja toivoa pelitilanteen parantuvan vieläkin edullisemmaksi. Vai pelatako sittenkin itse muutama laatta nyt, kun niillä pääsee ihan mukiinmeneviin pisteisiin? Tällaista kevyttä pohdintaa Rondo tarjoaa läpi pelin vuorojen silti viuhuessa nopeasti pelaajalta toiselle.

Pitkän tähtäimen suunnittelu on joka tapauksessa mahdotonta, koska pussista nousee mitä sieltä nousee. Sikäli pelissä on paljon pimennossa olevaa tietoa mukana, jota joku voisi tuuriksikin haukkua. Mutta pelilaudan tilanteet vaihtelevat ja kaikille väreille on silti suhteellisen tasaisesti käyttöä, joten pelkäksi tuurilotoksi Rondo ei mene, vaan enemmän kyse on oman pelin oikeanlaisesta ajoittamisesta.

Hyvän pelin merkki on yleensä se, että revanssia ollaan pelin päätteeksi heti vaatimassa – ja tämä pätee Rondonkin tapauksessa. Ja mikäpä on ottaa uusintamatsi tilanteessa, jossa pelattu peli on nopeasti nollattu ja erä ei vie sitä pariakymmentä minuuttia kauempaa.

Rondo on näitä “hiljaisia helmiä”, joista harva pukahtaa ja vielä harvempi on edes kuullut. Pelin saatavuus on Suomessa käytannössä olematon, mutta ulkomailta tätä löytyy eikä hintakaan päätä huomaa. Hyvää perhepeliä hakevan kannattaa Rondon nimi kuitenkin laittaa mieleen. Ja epävirallisen sääntösuomennoksen perään halajavien kannattaa olla yhteydessä lunkisti-toimitukseen.

Infolaatikko: Rondo
Pelaajia: 2-4 Kesto: 20 minuuttia Julkaisuvuosi: 2012
Saatavuus: ulkomaiset nettikaupat.
Lisätietoa: boardgamegeek

Completto – yksinkertaisen addiktoiva numeropeli

Aika-ajoin sitä löytää(*) pelejä, jotka pystyy pelkän kuvauksen lukemisen perusteella – ilman minkäänlaista suurempaa pöhinää tai kenenkään suosituksia – päättelemään hyväksi peliksi. Completto on tästä oivallinen esimerkki.

Completton pelilaatikosta paljastuu 100 hyvälaatuista neliömuotoista puupalikkaa, joissa on palikan toiselle puolelle painettu numerot väliltä 1-100. Tai no, ainakin periaatteessa näin, sillä osan laatoista pystyy ja eritoten saa kääntää pelin aikana myös ylösalaisin, jolloin numero onkin jotain muuta – eli esim. 18 onkin ylösalaisin käännettynä 81.

Tavoite: numerot järjestykseen ensimmäisenä

Pelin tavoite on perin yksinkertainen: saada ensimmäisenä rakennetuksi itselle 22 laatan rivi, jossa numerolaatat ovat vasemmalta oikealle nousevassa järjestyksessä. Sillä ei ole mitään merkitystä ovatko vierekkäiset laatat peräkkäisiä numeroita vai jääkö välistä useampia numeroita, joskin peräkkäisistä numerolaatoista saa tiettyä etua.

Alkuvalmisteluissa kaikki laatat sekoitetaan numeropuoli alassuin ja jokainen pelaaja tekee 17 laatan jonon itsensä eteen laattojen ollessa edelleen väärinpäin. Tämän jälkeen kukin pelaaja ottaa vielä viisi laattaa, jotka yksitellen numeropuoli ylöspäin asetetaan aiemman rivistön joukkoon siten, että pienet numerolaatat jonon alkupäähän ja isoimmat loppupäähän.

Completto_aloitus_1024x768

Kun nämä alkuvalmistelut on tehty, alkaa itse peli. Vuorot etenevät myötäpäivään ja omalla vuorolla on kaksi vaihtoehtoa:

  • Numerolaatan ottaminen keskeltä. Otettu laatta käännetään numeropuoli näkyviin (jos se on vielä piilossa) ja asetetaan pelaajan omaan rivistöön korvaten yhden vielä väärinpäin olevan laatan. Uuden laatan tulee edelleen täyttää se sääntö, että ko. laatan vasemmalta puolelta löytyy pienempiä ja oikealta puolelta isompia numeroita. Mikäli pelaaja ei tätä sääntöä pysty noudattamaan nostettu laatta palautetaan keskelle, mutta se jätetään numeropuoli näkyviin eli se on seuraavien pelaajien helpompi poimia täydentämään omia rivistöjään. Laattojen asettamiseen sisältyy bonus uudesta pelivuoron muodossa, mikäli numerolaatan saa asetettua rivistössä paikkaan, jossa ko. laatan vieressä on numeroa pienempi tai isompi laatta.
  • Omassa rivistössä vielä alassuin olevan laatan siirtäminen uuteen kohtaan rivistössä. Alkukierroksilla rivistön järjestelyyn ei ole vielä tarvetta, mutta heti kun numerolaattoja on yhtään enempää asetettuna, joutuvat pelaajat ennemmin tai myöhemmin järjestelemään tilaa sopiviin kohtiin tulevia laattoja varten.

Ja näin vuoroja jatketaan, kunnes yksi pelaajista lopulta saa rivistönsä valmiiksi. Eli hyvin yksinkertaista ja varsin helppoa. Yksi kierros Complettoa kestää oikeasti noin 15 minuuttia ja siten pelilaatikon kylkeen merkitty 30 minuuttia alittuu selvästi.

Completto_komponentit_1024x768

Mielipide: Nerokasta… mutta miksei kukaan ollut keksinyt tätä aikaisemmin? 

Completto on oivallinen esimerkki pelistä, joka on nopea opettaa, on päällepäin yksinkertainen ja helppo pelattava, mutta joka ei ainoastaan tuurilottoa vaan jättää juuri sopivasti tilaa myös taitopelaamiselle.

Tässä on peli, jota pelaa välipelinä mielellään peliharrastajien kesken, mutta yhtä kaikki se sopii erinomaisesti vaikka koko perheelle ja/tai vähemmän pelaaville. Completton soisikin pääsevän isompaan jakeluun, sillä näen pelissä paljon potentiaalia jopa ihan ’Vuoden perhepeli’ –voittajaksi asti.

*Completto tarttui allekirjoittaneen verkkokalvoille käydessäni läpi Nürnbergin messujen lautapelisatoa Boardgamegeekistä.

Infolaatikko: Completto
Pelaajia: 2-4 Kesto: 30 minuuttia Julkaisuvuosi: 2015
Saatavuus: ulkomaiset nettikaupat (englanniksi).
boardgamegeek