Skip to main content

Hamsterrolle – elämää hamsteripyörässä

Peli-idean ei tarvitse olla monimutkainen ollakseen toimiva. Yksinkertainen idea ei silti tarkoita yksinkertaisia pelikomponentteja. Tästä oivallinen esimerkki on Hamsterrollen keskiössä oleva, halkaisijaltaan noin 30 senttimetrinen puinen hamsteripyörä. Tähän rakennelmaan pelaajat asettavat vuorotellen puisia palikoita tavoitteena pitää sinne ladotut puupalikat pyörän sisällä niin kauan kuin oma vuoro kestää. Tehtävä ei ole ihan helpoimmasta päästä, sillä hamsteripyörä pyörii hiljalleen palikoiden tuoman painojakauman muutoksen myötä ja ennemmin tai myöhemmin se väistämätön tapahtuu: pyörä sylkee sinne aiemmin asetettuja palikoita ulos yhden jos toisenkin…

Näppäryyspeli, jonka pelkkä olemus herättää jo kiinnostuksen

On Hamsterrollesta lopulta pelinä mitä mieltä hyvänsä, vangitsee se sekä pelaajien että ohikävelevien katseet ollessaan pöydällä:  iso puinen hamsteripyörä on kaikessa yksinkertaisuudessaan näyttävä katsottava. Keltainen pyörä on sisärenkaaltaan jaettu mustilla poikkipuilla sektoreihin, muuta ihmeellistä tuossa hamsteripyörässä ei sitten olekaan.

Kun pyörän pohjalle asetetaan vielä kartion muotoinen aloituspala ja muut palikat on jaettu tasan pelaajien kesken, on itse peli valmis alkamaan. Tästä eteenpäin peli kysyy vakaata kättä, sopivasti pelisilmää ja miksei tuuriakin.

Alkutilanne.
Tästä se lähtee.

Omalla vuorolla tehtävänä on asettaa yksi omista puisista palikoista hamsteripyörään. Kaikki pyörään lisättävät palikat asetetaan ennalta sovittuun pyörimissuuntaan ja uuden palikan tulee sen asettamisen jälkeen olla äärimmäisenä pyörimissuunnassa. Em. sääntö huomioiden palikan saa asettaa joko samaan sektoriin, jossa entuudestaan oli jo palikoita TAI jompaan kumpaan kahteen seuraavista vielä palikoista tyhjillään olevasta sektorista. Kun kerrotaan vielä lisäsääntö, että samaan sektoriin ei koskaan saa asettaa toista tismalleen samanväristä puupalikkaa, on Hamsterrollen palikoiden asettelusäännöt käyty läpi.

Lähikuvaa palikoista.
Lähikuvaa palikoista.

Sikäli kun vuoron aikana tai päätteeksi hamsteripyörästä putoaa palikoita pöydälle, päätyvät ne vuorossaolevalle pelaajalle. Onnistuneen tai epäonnistuneen suorituksen jälkeen pelivuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Kun yksi pelaajista pääsee viimeisestäkin palikastaan eroon, peli päättyy ja kyseinen henkilö julistetaan voittajaksi.

Yksinkertaisen koukuttava

Tällaiset pelit kapsahtavat helposti jo tekniseen toteutukseen. Onneksi pelin valmistaja Zoch on pitänyt huolen, että hamsteripyörä on teknisesti virheetön. Se on täydellisen pyöreä, lähtee hiljalleen liikkeelle jo parista palikasta ja on näin ollen juuri niin herkkä kapistus tällaiseen näppäryyspeliin kuin pitääkin olla.

Kohta pyörä sylkee taas palikoita...
Tässä kohtaa tietää, että seuraava tai sitä seuraava palikka on jo liikaa…

Parilla helposti sisäistettävällä säännöllä on saatu kokoon peli, jossa tiukat tilanteet toistuvat ja toistuvat uudelleen – ja siinä mielessä Hamsterrolle eroaakin suurimmasta osasta sortumisvaaran ympärille kyhätyistä näppäryyspeleistä. Siinä missä liki jokainen muu vastaava peli päättyy rakennuskyhäelmän kokonaisvaltaiseen sortumiseen ja pelin loppumiseen, on Hamsterrollen tapauksessa kyseessä pienempi purskahdus, jonka jälkeen parin palikan jälkeen ollaan taas uudessa jännitysnäytelmässä.

Yksi peli Hamsterrollea ei kestä pelilaatikkoon raapustettua puolta tuntia vaan oikeampi aika on luokkaa max 15 minuuttia. Tuohon varttiin sisältyy useampia jännittäviä palikoiden asetteluhetkiä ja harvemmin pelaaminen muutenkin sujuu hiljaisuuden vallitessa. Peli vaan vie yksinkertaisesti mennessään. Hamsterrollen jälkeen suurin osa muista näppäryys- ja/tai tasapainopeleistä tuntuu kovin kömpelöiltä ja yhdentekeviltä.

Peli skaalautuu hyvin 2-4 pelaajalle, nelinpelin ollessa 2 vs 2 joukkuepeli. Joukkuepelimuodossa kiitosta saa se, että yksi joukkue pelaa putkeen kaksi palikkaa ennen toisen joukkueen vuoroa. Tämä jättää mukavasti saumaa rakennella pelitilanteen sen salliessa “ansaa” toiselle joukkueelle.

Näinkin voi käydä: palikat kiilautuvat toistensa kanssa siten, että ne pysyvät hamsteripyörässä vaikka pyörä pyörähtää kuinka ympäri.
Näinkin voi käydä: palikat kiilautuvat toistensa kanssa siten, että ne pysyvät hamsteripyörässä vaikka pyörä pyörähtää kuinka ympäri.

Ja vaikka kovasti edellä Hamsterrollea kehunkin, juolahtaa mieleen pientä parannettavaakin: olisi ollut mukava nähdä vaihtelevampi setti puupalikoita hamsteripyörään aseteltavaksi. Nyt setti koostuu erimittaisista, pääosin lituskaisista, puupalikoista vaikka muodot olisivat voineet olla mitä tahansa muutakin.

Ainoaksi ongelmaksi jää, että peliä haikailevan on käytännössä pakko kääntää katse ulkomaille – koto-Suomesta tätä herkkua ei saa. Mutta tässä jos missä on peli ja peli-idea jollaiseen enemmän pelejäkin pelanneet ovat harvoin törmänneet.

Infolaatikko: Hamsterrolle
Pelaajia: 2-4 Kesto: 15 minuuttia Julkaisuvuosi: 2000
Saatavuus: ulkomaiset nettikaupat (englanniksi).
Lisätietoa: boardgamegeek

Turm Bauer – huipulle on päästävä

Alkujaan vuonna 2008 Good Games Companyn julkaisema Cornerstone muovautui Kosmoksen käsittelyssä puolet vähemmän rakennuspalikoita sisältäväksi peliksi Turm Bauer (ja alkuperäisen julkaisijan käsissä tämä kompaktimpi laitos sai peräänsä lisäsanan Essential). Dramaattisen palikoiden vähenemisen myötä herää luonnollisesti kysymys, katosiko tornin rakentamiseen keskittyvässä pelissä samassa yhteydessä itse pelikin? Siitä otamme nyt selvää.

Pussikaupalla puisia komponentteja

Perinteisestä neliönmallisesta Kosmoksen pelilaatikosta kuoriutuu viisi kangaspussillista puisia rakennuspalikoita, siis yksi pussi per pelaaja, sekä siinä viidennessä pienempiä namiskoita ja noppapari. Lisäksi on lyhyehköt saksankieliset säännöt.

Pelin komponentit säilyvät kangaspusseissa, joita tulee viisi pelin mukana. Pienempään menevät mukavasti nopat ja pelaajakohtaiset markkerit, isompiin sitten rakennuspalat.
Pelin komponentit säilyvät kangaspusseissa, joita tulee viisi pelin mukana. Kaikkein pienimpään menevät mukavasti kuvan nopat ja pelaajakohtaiset markkerit, isompiin sitten rakennuspalikat.

Pelaajakohtaisista pussukoista löytyy 12 rakennuspalikkaa kuudessa eri koossa. Kukin rakennuspalikka koostuu pienemmistä kuutioista, jotka on liimattu yhteen. Yksittäisen palikan väritys on shakkilautamainen eli joka toinen kuutio on maalaamatonta puuta ja joka toinen vastaa pelaajan omaa väriä. Tämä kuviointi tekee palikoista mielenkiintoisen näköisiä, mutta pelkästään ulkoinen kikka ei ole kyseessä vaan kuvioinnilla on pelin kannalta merkitystäkin, mutta palataan siihen hivenen jäljempänä. Pakko silti jo alkuun on kehua ja ihastella laadukkaita ja puisia osia, jotka on viimeistelty aina kulmien pyöristyksestä lähtien. Jälleen kerran Kosmos hoitaa homman kotiin, mitä laatuun tulee!

Sinisen pelaajan komponentit: 12 rakennuspalaa, kiipeilijä ja kaksi kertakäyttöistä nappia hädän hetkellä käytettäväksi.
Sinisen pelaajan komponentit: 12 rakennuspalaa, kiipeilijä ja kaksi kertakäyttöistä nappia hädän hetkellä käytettäväksi.

Itse pelaamisen alkuun pääsee nopeasti. Riittää, kun kukin pelaaja kippaa pussinsa sisällön pöydälle ja nappaa itselleen kiipelijän ja kaksi markkeria. Lisäksi pöydän keskelle asetetaan tornin rakentamisen aloittava neutraali pohja, joka on 2×2 -kokoa oleva puupalikka. Kun vielä nopat ojennetaan ensimmäisenä vuorossa olevalle pelaajalle, niin alustukset on suoritettu.

Näistä lähtöasetelmista peli alkaa: keskellä tulevan rakennelman "perustukset" eli 2x2 aloituspala.
Näistä lähtöasetelmista peli alkaa: keskellä tulevan rakennelman “perustukset” eli 2×2 aloituspala.

Heitä noppaa, rakenna, kurota huipulle

Turm Bauerissa pelaajat rakentavat yhteistä tornia, mutta toisin kuin useimmissa torninrakentelupeleissä, tässä voittaja ei ole se, joka onnistui viimeisimpänä asettamaan sinne palan ilman että torni kaatuu (toki peli voi päättyä myös näin, mutta se on äärimmäisen harvinaista) vaan se, joka saa juoksutettua kiipeilijänsä korkeimmalle pelin aikana kasvavassa tornissa.

Pelivuorot etenevät napakasti: omalla vuorolla heitetään kahta noppaa ja nopat kertovat minkäkokoinen rakennuspalikka pitää tällä vuorolla laittaa torniin. Jos siis pelaaja heittää vaikkapa numerot 4 ja 5, pitää laittaa jompaa kumpaa kokoa oleva rakennuspalikka. Jos kumpaakaan kokoa ei ole enää tarjolla, on yksi vapaavalintainen palikka palautettava omaan pussiin (=se poistuu pelistä). Näin palikoiden määrä vähenee joka kierros yhdellä ja peli siten etenee vääjäämättömästi kohti loppua. Heittämällä nopilla kaksi samaa numeroa voi onnitella itseään: tällöin saa itse valita, mikä rakennuspalikoistaan rakentaa.

Vihreä pelaaja heitti vuorollaan 3 ja 6. Joten joku kuvan rakennuspalasista pitäisi rakentaa...
Vihreä pelaaja heitti vuorollaan 3 ja 6. Joten joku kuvan rakennuspalasista pitäisi rakentaa…

Rakentamisessa on pari keskeistä sääntöä:

  • Kunkin pelaajan ensimmäinen palikka rakennetaan pöytää vasten, mutta aloituspalan yhteyteen. Pelaajan seuraavat palikat eivät saa enää koskettaa pöytää.
  • Palikoiden tulee rakennettaessa noudattaa shakkilautakuviota joka suuntaan ELI tornin joka toisen palan tulee siten olla sekä ylöspäin että sivusuuntaan puunväriä ja joka toisen pelaajavärejä.
  • Reunaylitykset on sallittu yhden kuution verran.
  • Rakentamisella ei saa blokata kiipeilijöiden liikkumista kokonaan (tästä tarkemmin alla).
Kierros 3/12. Perustukset on valettu ja kiipelijät kurkottavat yhä ylemmäs.
Kierros 3/12. Perustukset on valettu ja kiipelijät nousseet askelmia ylöspäin.

Rakentamisen jälkeen saa liikuttaa omaa kiipeilijää, tarkoituksena johdattaa kiipelijä mahdollisimman ylös tai muutoin hyviin asemiin. Kiipeilijä aloittaa pelin alussa pöydän pinnan tasolta, mutta se saa pelivuoron aikana nousta ja laskeutua kuinka paljon tahansa (myös palata takaisin pöydän tasolle), kunhan nousut ja laskut tapahtuvat yksi kerros kerrallaan. Lisäksi kiipeilijä saa liikkua (ja pysähtyä) vain neutraaleihin ja pelaajan omaa väriä oleviin ruutuihin.

Näin siis jo tornia rakennettaessa pelaajat pyrkivät sopivassa määrin rakentamaan itselle sopivaa porrastusta neutraaleista ja oman värin ruuduista ja toisaalta myös peittämään vastapelaajien ruutuja silloin kun se omiin tarpeisiin sopii. Liikkumista haittaa myös kanssakiipelijät, jotka blokkaavat ne ruudut joissa kullakin hetkellä ovat.

Näin se torni rakentuu, kierros 5/12 menossa. Rakentamisessa on sallittu jättää tunneleita ja/tai tehdä yhden ruudun ylityksiä suhteessa alempaan rakennuspalaan, mikä on kuvastakin nähtävissä.
Näin se torni rakentuu, kierros 5/12 menossa. Rakentamisessa on sallittua jättää tunneleita ja/tai tehdä yhden ruudun ylityksiä suhteessa alempaan rakennuspalaan, mikä on kuvastakin nähtävissä.

Kertakäyttöisillä markkereilla tarvittavaa lisätvistiä

Edellä on esitettynä koko peli lukuunottamatta kertakäyttöistä markkereita, joita kullekin pelaajalle on kaksi. Nämä tuovat juuri sopivasti lisämaustetta peliin, joka muuten saattaisi olisi jopa liian (?) suoraviivainen. Markkerin käyttämällä saa tehdä yhden seuraavista toiminnoista:

  • Pelaaja saa vuoron aikana liikkua mitä tahansa ruutuja pitkin ja myös  pysähtyä mihin tahansa ruutuun. Myös toisen kiipeilijän läpi saa juuri tällä kierroksella liikkua.
  • Pelaaja saa liikkumisen yhteydessä kiivetä tai pudottautua kertaalleen kaksi kerrosta kerralla.
  • Pelaaja voi rakentaa minkä tahansa rakennuspalikoistaan riippumatta siitä, mitä on nopilla heittänyt.

Markkereitten oikea-aikainen käyttö antaa pelaajille paljon mahdollisuuksia, mutta milloin on se oikea aika? Sitä kukin pelaaja joutuu pohtimaan läpi pelin ja pelivuorojen.

Pelin puoliväli on ohitettu (kierros 7/12) ja vielä on tasaista.
Pelin puoliväli on ohitettu (kierros 7/12) ja vieläkin taisto on kärkipaikasta tasaista.

Kun kierroksia on takana 12 ja kaikki palikat käytetty on voittaja se, joka on saanut kiipeilijänsä juoksutettua korkeimmaksi tornissa. Tai, mikäli torni kaatuu kesken pelin, on voittaja se, joka on tornissa korkeimmalla ennen sortumista – poislukien luonnollisesti se, joka tornin hajotti.

Tornin sortumista en ole ollut todistamassa kuin kertaalleen kymmenien pelattujen pelien jälkeen, joten tämä vaihtoehto on harvinainen Turm Bauerissa, kun rakennuspalikoitakaan ei ole kuin maksimissaan se 48 kappaletta.

Mitä mainioin perhepeli, joka melkein tuli suomeksi

Turm Bauer on hauska peli: kaikesta pelkistyksestä huolimatta se herättää mielenkiintoa ja vaikka valmistuva torni harvoin on kovinkaan kiikkerä, myös se tornin sortumisen vaara on riittävästi läsnä. Pelin idea on myös uniikki, joten vielä reilun 1500 erilaisen pelin jälkeen tällaiseen peli-ideaan olen törmännyt vain kerran aiemmin. Samaan kastiin kuuluvan Climbersin Turm Bauer kuitenkin jättää surutta kakkoseksi, sillä Turm Bauer erikoisliikkeisiin oikeuttavien markkereiden avulla ja muutenkin eheämmällä kokonaisuudellaan nyt vaan on paljon innostavampi ja houkuttelevampi vaihtoehto.

Voittaja on selvillä. Musta kiipeilijä on kaikkein ylimpänä.
Voittaja on selvillä. Musta kiipeilijä on kaikkein ylimpänä.

Niinpä onkin harmi, että Turm Bauer ei koskaan tullut Suomen pelimarkkinoille. Tiettävästi lähellä tämä suomi-julkistuskin oli, mutta komponenttien laatua pohjoismaista painosta varten ei saatu riittävälle tasolle suhteessa kustannuksiin. Joten jos pelin haluaa pitää tähytä ulkomaisten pelikauppojen suuntaan.

Ja alkuperäiseen kysymykseen ‘katosiko peli samalla kun Turm Bauerista pudotettiin puolet komponenteista pois?’ vastaus on edellä luetusta ilmeinen: peli ei kadonnut mihinkään, mutta se muuntui onnistuneesti hieman toisenlaiseksi.

Kaksi Turm Baueria yhdistämällä (ja säännöt BGG:stä lukemalla) on mahdollista kokea myös se alkuperäinen Cornerstone -elämys, ja tähänkin pelimuotoon olen tutustunut pari kertaa. Cornerstonea pelatessa jätetään  pelaajamarkkerit pois ja tornin rakentamisessakin on laajemmin valinnanvaraa. Tuplamäärä rakennuspalikoita tuo tuplaten lisää peliaikaa, mutta vastineeksi saa myös tornin luhistumisen vaaran kasvun.

Omaan makuuni Turm Bauerin napakkuus on kuitenkin mieleisempi. Ja onhan näitä tornin sorruttamispelejäkin nähty ihan riittävästi, joten sitä osaa en niin jää kaipaamaan Turm Bauerissa.

Viimeistä kierrosta viedään. Torni on korkea ja hutera, mutta niin vain mustan pelaajan kiipeilijä on rakennelman huipulla.
Viimeisellä kierroksella torni on vaikuttava Turm Bauerin vähemmälläkin palikkamäärällä.

Lyhyesti kyseessä on laadukas puinen pinoamispeli, johon suosittelen tutustumaan, jos vaan mahdollisuus siihen tulee. Ja jollei muuten tule, niin ei kun peliä tilaukseen. Lunkisti-toimitus olisi noita myynyt itsekin useamman kuin mitä alkujaan ulkomailta tuli tilanneeksi… kai se sekin kertoo jo jotakin?

Infolaatikko: Turm bauer
Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 minuuttia Julkaisuvuosi: 2010
Saatavuus: ulkomaiset nettikaupat (saksaksi).
Lisätietoa: boardgamegeek

Tumblin’ Dice – näppäryysnoppailu

Tumblin' Dice -pelilaatikko
Tumblin’ Dice -pelilaatikko

Tumblin’ Dice on 2-4 pelaajan näppäryysnoppailu, jossa pelaajat vuorollaan neppaavat tai liu’uttavat oman värisen noppansa lähtötasosta portaittain laskeutuvaa pelilautaa alas tarkoituksena pysäyttää noppa alatasoille ja vieläpä siten, että pysähtyneen nopan silmäluku olisi mahdollisimman suuri.

Noppien liu’uttamiseen liittyy lisäksi olennaisena osana torpata vastapelaajien nopat pois pelilaudalta, jotta nämä saavat vähemmän pisteitä. Pelikierros päättyy, kun kaikki nopat on pelattu, jolloin seuraa välipisteenlasku. Pisteenlaskussa jokaisen nopan silmäluku kerrotaan tasolla, jossa noppa sijaitsee, joten mitä alempana noppa on ja mitä suurempi on nopan silmäluku, sitä arvokkaampi noppa on kyseessä.

Pelilauta tarkemmassa tarkastelussa.
Pelilauta tarkemmassa tarkastelussa.

Pelikierroksia pelataan yhtä monta kuin on pelaajia ja pelikierrosten välillä aloittaja aina vaihtuu eli jokainen pelaaja joutuu kertaalleen aloittamaan (huonoin positio) ja toisaalta taas viimeiseksi pelaajaksi (paras positio). Lopussa kaikki kierrospisteet lasketaan yhteen ja eniten pisteitä kerännyt on voittaja.

Kevyttä viihdettä

Tumblin’ Dice tarjoaa koko perheelle sopivaa kevyttä näppäryysviihdettä. Edellinen sillä olettamuksella, että jokainen laudan äärelle asettuva ymmärtää, että pelissä olennainen osa on kilkkailla toisia laudalta pois tai vähintäänkin pyrkiä heikentämään toisten pistesaalista. Jollei tätä peruslähtökohtaa hyväksy, kannattaa etsiä muuta pelattavaa.

Pelilauta on kooltaan noin 40cm x 50cm ja eri tasojen välinen korkeusero aina luokkaa 1 cm, joten kokonsa puolesta pelissä on riittävässä määrin ”tähdättävää” eli toisiin noppiin osuminen ei ole itsestäänselvyys, mutta ei liian hankalaakaan.

Hyvät kierrospisteet ovat lopulta enemmän tuuria kuin taitoa ja pistevaihtelut siten voivat olla suuret, mutta koska yksi kierros ei paria minuuttia enempää vie ja koko pelikin on ohi 10-20 minuutissa, niin kokonaisuus toimii eikä pisteenlasku töki.

Alemmilta tasoilta saa parhaat pisteet ja noppia "suojelemassa" on myös tappeja, jotka pysäyttävät niihin osuvat nopat.
Alemmilta tasoilta saa parhaat pisteet ja noppia “suojelemassa” on myös tappeja, jotka pysäyttävät niihin osuvat nopat.

Erityisen taktinen peli Tumblin’ Dice ei ole, mutta noppien hajauttamisen tärkeyden ymmärtää jokainen hetkessä – muussa tapauksessa tekee itsestään liian ilmiselvän kohteen toisille pelaajille.

Omaan makuuni Tumblin’ Dice osuu ja uppoaa. Pelaan peliä mielelläni oikeastaan koska vain ja harvoin sitä voi jättää pelaamiseen yhteen peliin vaan revanssi on saatava – ja sehän se on aina hyvä merkki. Komponenttien laatu on riittävän hyvä, joskin pelilauta voisi olla aavistukseen laadukkaampaakin puuta – ajaa kuitenkin siis asiansa.

Plussaa:

  • Helppo oppia – hauska pelata.
  • Sopii kaikille.

Miinusta:

  • Isot vaihtelut pisteissä.
Infolaatikko: Tumblin’ Dice
Pelaajia: 2-4 Kesto: 30 minuuttia Julkaisuvuosi: 2004
Saatavuus: pelialan liikkeet (englanniksi)
Lisätietoa: boardgamegeek

Piratenbillard – merirosvobiljardi vai jotakin muuta?

Piratenbillard on 2-4 pelaajan näyttävä näppäryyspeli, jossa pelaajien tavoitteena on siirtää omia puukuulia pelilaudan läpi vastapäätyyn asti yrittämällä samalla estää vastapelaajia onnistumasta vastaavassa tavoitteessa. Kuulan saaminen vastapäätyyn palkitaan kolmella pisteellä, vastapelaajan kuulan kaappaamisesta saa pisteen. Piratenbillard päättyy, kun joku pelaajista saa kerätyksi seitsemän pistettä tai kun kaikilta loppuvat kuulat. Yksi peli kestää noin 10 minuuttia.

Piratenbillard pelilaatikon kansi, jonka "kurkistusluukusta" näkyy mailat ja puupalloja.
Piratenbillard pelilaatikon kansi, jonka “kurkistusluukusta” näkyvät pelissä käytettävät pelivälineet: mailat ja värilliset puupallot.

Pelilauta on puujalkojen päälle kyhätty 55cm x 55cm puuristikko. Koko ristikon pohjaksi on viritetty kangas, millä mahdollistetaan omaperäinen kuulien siirtotapa. Nimittäin puukuulia siirrellään Piratenbillardissa ”pompauttamalla” pelilaudan kangasta alapuolelta kapeakärkisellä mailalla.

Piratenbillard -pelilauta puujaloillaan.
Piratenbillard -pelilauta puujaloillaan. Olennaista, on että korkeat jalat mahdollistavat riittävän tilan alapuolelle pallojen “pompauttelemiseksi”.
Pelilauta lähemmässä tarkastelussa.
Pelilauta lähemmässä tarkastelussa.

Mailat ovat toinen pelin erikoisuus ja ulkonäöltään poikkeavat mistään aiemmin nähdystä: pitkähkön varren päässä loppuosa kääntyy ylöspäin ja mailan kärki on muodoltaan kapea ja tylppä. Kärki on riittävän painava ja kookas, jotta yksittäiseen ruutuun tehty tähtääminen on mahdollista ja mailan kärki näkyy kangasta kevyesti painettaessa. Maila on siten tarkan suunnittelun tulos ja selkeästi juuri tätä peliä varten suunniteltu ja tehty.

Piratenbillard mailan kärki lähikuvissa.
Piratenbillard mailan kärki lähikuvissa.

Lopputuloksena pelin tärkein osuus – pallojen pompauttaminen – on kokonaisuutena riittävässä määrin taitoa vaativa suoritus, jossa on ripaus tuuria mukana. Pelaajille annetaan vahva tuntemus kontrollista erityisesti lyhyissä pompautuksissa, mutta yhtään pidemmälle tehtävät siirrot kasvattavat tuurin vaikutusta. Tämä yhdistelmä takaa sen, että jo pienen harjoittelun jälkeen vähemmän pelannutkin pystyy haastamaan kokeneemman pelaajan eli Piratenbillard tarjoaa mielekkään kokemuksen kaikentasoisille pelaajille vaikka viime kädessä taitavammalla pelaajalla onkin parempi todennäköisyys voittaa.

Plussaa:

  • Todella laadukkaat ja viimeistellyt komponentit.
  • Houkutteleva ulkoasu.
  • Omaperäinen peli-idea.
  • Poikkeuksellisen onnistunut yhdistelmä taitoa ja tuuria.

Miinusta:

  • Kallis hinta (90e).
  • Huono saatavuus (tilattava ulkomailta).
Infolaatikko: Piratenbillard
Pelaajia: 2-4 Kesto: 15 minuuttia Julkaisija: Abacus
Julkaisuvuosi: 1990 Saatavuus: ulkomaisista nettikaupoista.
boardgamegeek