Skip to main content

Matkassa kulkevat pelit

Loma – ihana rentouttava olotila. Omaa aikaa. Yhteistä aikaa. Ja kun kerran aikaa on, niin täytyyhän sitä pakata matkaan viihdykettä. Lunkisti-väellä laukkuun livahtaa pari peliä. Pelikortit pelastaa aina tilanteen kuin tilanteen, niillä voi tahkota seiskaa, tikkiä, maijaa – mitä näitä nyt on.  Mukava moninpeli on myös Phase 10 – tätä pelattiin appivanhempien kanssa Kreetalla sillä seurauksella, että ensimmäisen peli-illan jälkeen anoppi halusi lainata peliä treenatakseen sitä seuraavaa pelikertaa varten. Molempien anopeille on tarjottu reissun päällä myös aimo annos Poisonia.

Mustapekka Ruuska peluuttamassa Lunkisti-Teroa Barcelonassa
Talentista tuttu Mustapekka Ruuska peluuttamassa Lunkisti-Teroa Barcelonassa

Oma ensikosketukseni Jaipuriin tapahtui Rhodoksella. Oijoi. Voi sitä tylytystä. Ja eikun taas valitsemaan kankaita, kameleita tai timantteja – ihan kuten paikallismarkkinoilla, not:)

Mystery Rummy: Jack the Ripper onkin sitten kulkenut siellä täällä. Reissuaminen näkyy jo hieman paketin kulmassa. Tämä se on leppoisa kaksinpeli makaaberista aiheestaan huolimatta.

Finitoakin pelattiin joskus pidemmällä junamatkalla. Pelilauta mahtui vielä istuinkohtaiselle pöydälle, mutta niin sanottua räveltämistilaa ei juurikaan jäänyt. Kunnon jarrutus olisi todennäköisesti auttanut tutustumaan kanssamatkustajien jalkatiloihin hieman tarkemmin. Finiton suhteen kannattaa siis malttaa mielensä ja käydä matkaseuran pöllyttämiseen vasta vaikka asemaravintolassa.

Kompaktit pelit kulkevat matkassa siinä missä kirjatkin.
Kompaktit pelit kulkevat matkassa siinä missä kirjatkin

Kerran (!) Münchenin reissulla jouduttiin hakemaan pelattavaa. Tähän akuuttiin tarpeeseen vastattiin Rat Hotilla. Hieno kaksinpeli sinänsä, hieman kuten kukkapeltotaistelua vastaava Flower Power, mutta lisätwistin tuo se, että tiilejä voi osittain peittää. Tämä keikka opetti, että himoharrastajalle pelin valitseminen ex tempore ei välttämättä ole niin helppoa, etenkin kun kyse on kaupungin isoimmasta leluliikkeestä peliosastoineen!

On ollut hauska huomata, miten harrastus voi vaikuttaa havannoimiseen. Vai onko se oire jostakin vakavammasta kun, matkamuistohässäkän keskeltä sitä bongaa tammipeliin keskittyneet kreikkalaisvanhukset?

* Toim.huom. Essen-reissuja ei lasketa lomareissuksi. Ne ovat eri reissuja ne:)

Aiheen hengessä, ehkä hullaannuttamanakin, arvomme su 14.1.2018 klo 20 kaksi Matka 2018 -lippua tämän artikkelin kommentteihin oman matkapelisuosikkinsa maininneiden kesken!

 

Ikiaikainen Istanbul

Sain mahdollisuuden vierailla työn merkeissä Istanbulissa huhtikuussa 2016. Matka oli kaikin puolin kiehtova, sillä en ollut aikaisemmin käynyt Turkin kamaralla. Maasta oli lähinnä jäänyt mieleen tuttavien ja sukulaisten hilpeän aurinkoiset lomakuvat. Istanbul oli näihin verrattuna kuin toisesta ulottuvuudesta olemalla täysverinen kaupunkilomakohde – museoineen, ostoskeskuksineen ja hulppeine nähtävyyksineen. Samaan aikaan kaupungin kumpuileva siluetti moskeijoineen sekä tuhannen ja yhden yön satujen rekvisiittaa myyvine mystisine pikkuliikkeineen loi tunnelman kuin olisin ollut jossakin reilusti kauempana kuin vaivaisen 3,5 tunnin lentomatkan päässä. Pieni aarrejahdeista innostuva seikkailijatar sisälläni heräsi automaattisesti kun Turkish Airlinesin koneen renkaat ottivat tuntumaa kentän asfalttipintaan…

Täysverinen kaupunkilomakohde 

Istanbul on miljoonakaupunki mutta äärimmäisen organisoitu sellainen. Jos esität pienenkin toiveen, joku lähtee sitä selvittämään, vaikket sitä välttämättä huomaa. Olet saattanut jo unohtaa toiveesi, kun joku tulee luoksesi vastauksen tai lisäkysymyksen kanssa. Joka puolella on paljon ihmisiä, mutta kaikki liikkuvat kalaparven tavoin organisoidusti. Kauppiaita on paljon, ehkä suomalaiseen makuun liiaksikin – yrittäjyys on täällä verissä, siksi tarjontaakin on. Ymmärsin suomalaisen ja turkkilaisen ajatusmaailman erilaisuuden, kun Suomessa työnsä puolesta asuva turkkilainen tuttavani tuskaili sunnuntaista jäätelönostokokemustaan Esplanadilla. Hän kertoi kuinka kioskilla oli valtava jono, ja kioskissa oli vain yksi tyttö pyörittämässä palloja. Jonotus oli kestänyt kauan koville joutuneen tyttöparan pyörittäessä ties monettako palloa ja hoitamalla myös rahastuksen. “Mitä jos tytölle olisi sattunut jotain”, kysyi tuttavani. Mieleeni tuli juuri istanbulilaiset ruokakojut turistilauttojen suosikkilähtöpaikassa, missä pieneen ruokakojubussiin oli ahtautunut neljäkin iloista asiakaspalvelijaa. Ruoka olisi halutessaan ollut nälkäisen nenän alla parissa minuutissa – ehkä nopeamminkin, jos vain tietää millä lisukkeilla esimerkiksi muhkean ja paljon kehutun uuniperunansa haluaa. Ruokapuoli on muutenkin enemmän kuin kohdillaan tässä kaupungissa – tosin Suomessa kebabiin tottuneelle Istanbul voi olla jopa pettymys (Huom! Nautin suomalaiskebabista itsekin aina silloin tällöin, mutta tässä yhteydessä tilanne on sama kuin yrittäisi verrata italialaista ja suomalaista pizzaa). Turkkilainen tee ja kahvi ovat niin ikään nautinnollisia makuelämyksiä – kahvin osalta unohda lusikka, juo sen verran, että huulesi koskettaa pohjalla olevaa purumössöä ja jätä juominen siihen – tai jos välttämättä haluat nauttia kunnon sammiollisen, niin tilaa joku yleismaailmallisempi latte.

Ostoksia Istanbulissa tekee helposti olipa kiinnostunut sisustamisesta, vaatteista tai kauneudenhoidosta. Tarjolla on niin omia kuin kansainvälisiä brändejä, basaareja ja amerikkalaismallisia ostoskeskuksia. Itseasiassa Istanbulissa on kolmisenkymmentä ostoskeskusta! Eli jos et löydä tuliaisia… Turkissa on muuten käytössä oma valuuttansa, drakhma. Vanha kunnon “mitähän tämä on euroissa” -matikkaleikki lisää mukavasti matkustamisen nautintoon liittyvää “nyt todella ollaan vieraalla maalla” -tunnetta.

Kirkot on jo niin nähty – mutta älä vaan missaa näitä!

Olen miettinyt, miten hassua on, miten kirkot listautuvat yleensä Euroopassa eri kaupunkien päänähtävyyskohteiksi. Helsingissä on hyvä ainakin käydä Tuomiokirkon rappusilla todistaakseen olleensa kaupungissa. Pariisissa sekä Notre Dame että Sacre Coeur ovat suosittuja käyntikohteita, Barcelonassa Sagrada Familia, Lontoossa Westminster Abbey, Pietarissa Iisakin kirkko sekä Verikirkko, Roomassa – Vatikaanista puhumattakaan. Kirkoissa tulee toki esille maan erilaiset kulttuuriset ja historialliset piirteet ja vaiheet, mutta kun jossakin vaiheessa sitä oppii poimimaan nämä viitteet muualtakin. Vaikka olisit saanut jo niin sanotut kirkkoöverit, vaivaudu silti käymään Haga Sofiassa sekä saman aukion toisessa päässä sijaitsevassa Sinisessä moskeijassa. Ne ovat todella huikeita rakennuksia kaikkinensa. Samaan aikaan kun niiden mittasuhteet saavat pään pyörryksiin, aktiivisisustaja poimii inspiraatiota yksityiskohdista. Jos olet liikkeellä lyhyessä hameessa tai sortseissa, sisäänkäynniltä saa suojapeitteen jolla piilottaa polvet. Kevyt lämmin huivi on hyvä olla matkassa kaupunkikierrokselle lähtiessä, sillä peittää pään kirkkokierroksella, mutta suojautuu viileydeltä virkistävällä mannerten välisellä parituntisella risteilyllä.

Itse ihastuin syvästi niin ikään kävelymatkan päässä moskeijoilta sijaitsevaan Topikapin palatsiin. Olin juuri lukenut ennen reissulle lähtöä Reeta Paakkisen Kuun ja tähden mailla -kirjaa, missä kerrottiin palatsin vaiheista. Niin huikeita aarteita ei villi mielikuvitukseni voinut edes kuvitella, mitä esille oli laitettu. Mieleen jäi palatsin päätanssijattaren pääkoriste sekä huikea kaulakoru, missä keskelle sijoitettu timantti ei juuri koossa häviä Kinder-munalle. Aseet olivat niin ikään yksityiskohtaisia taidonnäytteitä. Mietin Reetan kirjaa lukiessa miten ahdistavaa varmaan esimerkiksi palatsin naisilla oli, sillä he eivät saaneet poistua palatsin alueelta, mutta toisaalta palatsi ei ollut mikään yksittäinen talo, vaan se koostui useista rakennuksista. Porukkamme aikataulu oli tiukahko, joten varsinaiset haaremitilat jäivät kokematta, mutta toisaalta tämä antaa hyvän syyn palata paikanpäälle uudestaan.

Osa porukastamme kävi hamamissa ja kehuivat tätä monen muun hamamin käyneen tapaan vuolaasti. Oikean hamamin tunnistaa siitä, että se on oma paikkansa. Sitä ei siis tehdä missään hotellin uima-allasosaston suihkukopissa – tai käytävällä, kuten äitini sai kokea Tunisiassa… Kertoessani oppaallemme tästä, häntä harmitti suunnattomasti miten hamam-kulttuuristakin on levinnyt näitä “halpoja kopioita”. Ei siis kannata tyytyä mihin tahansa! Itse tyydyin ottamaan perinteiset kauneusunoset ennen kuin siirryimme illalliselle…

Pistäydyimme myös Kemer Golf & Country Clubilla. Vaikka Belek on golffaajan ykköskohde Turkissa, Istanbulistakin löytyy kenttä, itseasiassa parikin. Osa porukastamme lähti pelaamaan, itse jäin hiomaan swingiä kuntoon Mikko Ilosta aikoinaan kisagreeneillä haastaneen proomme avustuksella. Kuulemma kenttä oli hyvässä kunnossa, joskin maastollisesti haastava.

Swingiä hieromassa Istanbulin Kemer Golf & Country Clubilla
Swingiä hieromassa Istanbulin Kemer Golf & Country Clubilla

Voiko samassa paikassa käydä useita kertoja – alle nelikymppisenä?!

Matkamessut lähestyvät. Messumeininki näkyy muun muassa matkatarjouksina siellä täällä. Olemme käyneet Matkamessuilla useampana vuotena. Aiemmin messuilta on tullut haettua ideoita ja tunnelmaa, viime vuonna tuli tartuttua tarjoukseenkin. Varasimme nimittäin jo hyvissä ajoin kolmannen (!) reissun Rodoksen Falirakiin. Messuilta saimme toivomamme hotellin hyvään hintaan merinäköalalla.

Rentouttava Rodos

Rodosta valittaessa tuli pieni ikä- ja uskottavuuskriisi. 🙂 Kyseessä olisi siis kolmas kerta samassa paikassa, tosin hotellit ovat vaihtuneet, joskin ne kaikki ovat olleet toistensa naapureita. Laulaja Dannyn sanotaan käyneen Rodoksella yli 20 vuotta. Hyvä Dannylle, mutta olemmeko me vielä karvan alle nelikymppiset jotenkin säälittäviä raahautuessamme yhä uudelleen samaan aurinkolomapaikkaan, sillä maailmahan on täynnä upeita kohteita? Siis kyllähän nyt Lontooseen, Pariisiin, Barcelonaan, Tukholmaan,Berliiniin, Ateenaan sekä muihin citykohteisiin passaa ja kuuluukin “nuorena” mennä, mutta että Rodokselle?!

Rodos on takuulämmin
Rodos on takuulämmin

Vastaus lienee kyllä ja ei. Rodos on soveltunut tarpeisiimme hyvin – kyseessä on usein juuri koulujen syyslomia edeltävät pari viikkoa, jolloin kesäloma on enää muisto vain ja alkusyksyn hässäkästä on vastikään selvitty. Rodokselle lentää vain nelisen tuntia. Sää syyskuussa on ollut todella passeli, kerran kolmesta kerrasta on ollut yksi sateisempi puolipäivää. All inclusive (oh yes) on toiminut täydellisesti, ruokapöydässä pitää harjoittaa itsehillintää todella. Toisaalta suosikkialueellamme ei juurikaan ole tuohon aikaan hotellin ulkopuolisia ruokapaikkoja – tämäkin on tullut testattua kerran puolihoitolaisena. Joten no stress, napa kohti aurinkoa ja ei kun nauttimaan. Falirakistakin löytää myös hässäkkää (tuliaisia, kuppiloita, tatuointimestoja) etenkin keskustasta, mutta ns. Rodoksen kaupungin puoleinen ranta on nautinnollisen rauhallinen.

Alila
Hotellimme vuosimallia 2016, Alila Exclusive Resort & Spa

Video hotellin terassilta, video hotellin aulasta

Uimarengas on aurinkoloman ykkösvarusteita
Uimarengas on aurinkoloman ykkösvarusteita
edf
Hotellin kirjapinosta löytyi varsin mukavaa lomaluettavaa

Helposti kierrettävä saari

Ensimmäisellä Rodos-reissulla (2012) pistäydyimme hotellimme rannasta lähtevällä vesibussilla Rodoksen kaupungissa. Sieltä löytyy vanhaa rakennusta yms. ja se on ehdottomasti pistäytymisen arvoinen paikka. Toisella kerralla (2015) emme lähteneet hotellista mihinkään (!), aika meni rentoutuessa niin nopeasti. Kolmannella kerralle (2016) vuokrasimme hotellissa vierailleen Apollomatkojen virkailijan avustuksella auton ja ajelimme päivän verran ympäri saarta päätyen Lindokseen (“Jos et ole käynyt Lindoksella, et ole käynyt Rodoksella”). Söpö paikkahan se oli, mutta jos on käynyt Kreikassa useamman kerran (Kypros x 6, Kreeta x 1, manner x 2, Rodos x 3) ei se välttämättä enää ihan niin saa sukkia pyörimään jaloissa. Mutta jos et ole kokenut Mamma Mia – elokuvan maisemia, niin Lindoksesta on hyvä aloittaa.

7 springs

7 Springs jäi mieleen ehkä parhaiten siitä kun aiheutin pienen liikenneselkkauksen… Syytän tästä jyrkkää ylämäkeä ja tiukkaa kurvia!

Melonijuoma
7 Springsin jälkeen oli hyvä siirtyä toiselle puolen saarta katselemaan Turkkia ja nauttimaan virkistävää melonijuomaa!
Sitten päätimme valloittaa taustalla häämöttävän Lindoksenl linnoituksen
Sitten päätimme valloittaa Lindoksen
Lindoksen kukkulalta on hulppeat näkymät merelle ja alhaalle jäävään kylään
Lindoksen kukkulalta on hulppeat näkymät merelle ja alhaalle jäävään kylään

Pikavisiitti Lindoksen linnoituskukkulalle (video)

Autoilu Rodoksella on varsin helppoa, etenkin jos välttää pääkaupungin. Maalaisteillä ja vuorilla on kiva huristella. Ilma on selkeästi kirpakkaampaa ja raikkaampaa mitä ylemmäs menee. Pärjäsimme hyvin autovuokraamosta saadulla perinteisellä kartalla (“no nyt tulis risteys, jonka nimi alkaa teltannäköisellä kirjaimella”).

Vinkit rentoreiskalomaan

  • Pakettimatka on rentouttavin tapa hankkia aurinkoloma; kun laskee ruoat, lennot ja majoituksen, niin hinta on usein varsin edullinen. Lisäksi jos matkalla sattuu jotakin, matkanjärjestäjä auttaa.
  • Matkanjärjestäjän hotellivalikoima on usein hyvä; kuitenkin jos arvot mikä 3-5 tähden hotelleista olisi paras, katso hotellin kuvat/kuvaus myös jostakin muusta järjestelmästä, esim. hotels.com, booking.com tai tripadvisor.com. Itse suosin Tripadvisoria, koska sieltä näkee matkailijoiden ottamia kuvia.
  • Ole realistinen ns. kolmansien osapuolten matkailusivustojen arvioiden suhteen. Sielläkin voidaan kaikesta valvonnasta ja säännöistä huolimatta kehua/mollata suosikkihotelliasi. Lue useampi mielipide ennen kuin teet päätöksesi.
Villa Hortensian maskotti

Tallinna ja Tarto koirien kera

Joskus on vaan kiva vaihtaa maisemaa, sukeltaa erilaiseen kulttuuriin ja kieleen. Viro on verrattain mukavan matkan päässä, laivamatka kestää nopeimmilla laivoilla vain muutaman tunnin. Koirallekin matka on suhteellisen vaivaton. Olemme käyneet Tallinnassa aikaisemmin koirien kanssa näyttelymatkalla. Näyttelymatka on aivan omantyyppisensä reissu, tuolloin ei juuri nähtävyyksiä ennätä ihmettelemään kun edessä on näyttelypaikalle navigointia sun muuta valmistautumishässäkkää. Tällä erää lähdimme reissun päälle ihan lomamielessä, Tallinnan lisäksi päätimme piipahtaa hieman pidemmällä, Tartossa.

Laivaan – hii-o-hoi!

Koirilta löytyi jo entuudestaan passit – sellaisen saa tarvittaessa eläinlääkäriltä. Kaikki Suomesta Viroon suuntaavat laivayhtiöt ottavat koiria kyytiin, mutta säännöt vaihtelevat yhtiöittäin. Ohjeisiin ja sääntöihin kannattaa tutustua hyvissä ajoin. Helpointa on jos koiran saa jättää autoon autokannelle, mutta esimerkiksi kesällä se ei onnistu, koska autokansi voi muodostua liian lämpimäksi paikaksi koiralle. Tällöin koira otetaan mukaan laivaan; osa edellyttää, että koira viedään niille tarkoitettuun kuljetustilaan ja osa antaa pitää koiran mukana kuljetuskopassa. Meillä kesäinen matka meni kuljetuskopassa ulkona kannella tuulen suojassa matkasta nauttien.

Tallinnan vanhakaupunki toimii aikakoneen tavoin...
Tallinnan vanhakaupunki toimii aikakoneen tavoin…

Hotelli Tallinnasta

Hotelli on hyvä varata etukäteen – mitä aikaisemmin hotellin varaa, sitä edullisempi huonehinta todennäköisesti on. Samalla voi varmistaa, että saa koiraihmisille varatun huoneen, sillä näitä on rajoitetusti. Tallinnan majapaikkamme, Villa Hortensia, löytyi booking.comista – sieltä löytyy suoraan koirat sallivat hotellit. Majapaikkamme keskustasijainti oli mitä parhain, mutta autolla liikuttaessa ei niinkään… Vanhankaupungin kapeat kujat ovat todella kapeita autolla ajettaessa – myös parkkipaikkoja on naftisti. Majapaikkamme isäntä oli mitä ystävällisin ja lupasi meille oman autopaikkansa kun kuuli meidän viipyvän vain yhden yön. Koiratkin saivat tulla – jos ovat kilttejä eivätkä hauku  – noo, ainahan tähän pyritään. Pääsimme kuin pääsimme majapaikkaamme.

 

Villa Hortensian piha pienine naapuriputiikkeineen
Villa Hortensian piha pienine naapuriputiikkeineen
Villa Hortensian maskotti
Dodi ja Diego sekä Villa Hortsensian maskottinalle

Kun olimme saaneet tavarat purettua (ja yhden kännykän uitettua vessanpöntössä), lähdimme koirien kanssa kävelylle. Totesimme olevamme aivan Vanhankaupungin ytimessä. Kaupunkikierroksen jälkeen veimme koirat takaisin huoneeseen ja lähdimme syömään. Peppersäck tarjoilee tuhtia ruokaa keskiaikaistvistillä. Kunnon pihviaterian ja hunajaoluen jälkeen oli mukava kömpiä kämpille nukkumaan.

Villa Hortensian sisäpihalla on ihania käsityöläispuoteja sekä kaakaohon erikoistunut kahvila. Siitä saa myös kahvilan avautuessa aamupalaa. Hortensian huoneissa on myös pieni keittolevy, tiskiallas ja jääkaappi joten aamupalaa voi nauttia myös huoneessa. Kävimme aamusta vielä kierroksen kaupungilla kunnes lähdimme kohti Tartoa.

Akateeminen Tarto

Tie Tallinnasta Tartoon on yllättävän suora. Maisemat ovat pian peltoisen metsäisiä. Haikaran pesiä ja haikaroitakin nähtiin paljon. Yövyimme paikallisen ravintola- ja hotellikoulun yhteydessä toimivassa Kutsehariduskeskuse Hotellissa. Se oli viihtyisä perushotelli, joskin palvelu oli hiukan virallisen kankeaa. Siinä missä Villa Hortensia ei ottanut koirista lisämaksua, täällä koirista otettiin 7 euroa koira.

Taukokahvila välillä Tallinna-Tarto
Taukokahvila välillä Tallinna-Tarto

Tarton keskustaan oli hotellilta noin viitisen kilometriä, mutta toisaalta täällä oli rauhallista ja helppo liikkua koirien kanssa. Kävimme keskustassa – ja samalla hakemassa koirille Virosta Suomeen palattaessa viranomaisten edellyttämän ekinokokkoosi-matolääkkeen. Tartosta löytyi parikin eläinlääkäriä, mutta menimme lähimpään (Loomaklinik Animal). Lääkäri otti meidät vastaan samantien “voitte puhua suomea”, katsoi millaisia koiria ja kysyi painoa, antoi lääkkeen annettavaksi koirille ja merkkasi lääkkeen antamisen passeihin. Koko projekti kahdelta koiralta lääkkeineen oli 14 euroa. Samalla hän muistutti ystävällisesti, että Virossa koirille pitää antaa joka vuosi raivotautirokotus, kun Suomessa rokote annetaan yleensä joka toinen vuosi.

Tarton raatihuone ja suutelevat opiskelijat -patsas
Tarton raatihuone ja suutelevat opiskelijat -patsas
mihinka-seuraavaksi
Mihinkäs seuraavaksi?
Enkelisillalla
Enkelisillalla

Sitten kiireesti meille suositeltuun pizzapaikkaan ja kaupunkikierrokselle. Kiipesimme mm. tähtitornimäelle ja sieltä takaisin keskustaan. Tarton keskusta on siisti ja muistuttaa Tallinnan vanhaakaupunkia. Nähtiinpä kylttejä Alvar Aallon suunnittelemalle villalle, mutta kahvihammasta alkoi vihloa jo siihen malliin, että kaarsimme kahvilaan. Koirat olivat tervetulleita katetulle terassille ja koirat saivat kahvilan puolesta vettä kun ryystimme mustaa vettä oivien paakkelsien kera.

Ilta kului “pojilla” ikkunalaudalla maatessa ja “koirien telkkaria” katsellessa kun me muut kulutumme aikaa korttipöydän ääressä. Aamulla olikin aika suunnata takaisin Tallinnaan, missä kävimme katsastamassa Ülemiste-keskuksen ja vielä Kadriorg-puistossa kävelemässä ja kahvilla. Sitten vielä Superalkoon ja kotiin…

Koirien oma "telkkari"
Koirien oma “telkkari”
Kadriorgin puisto on upea kesäkeidas
Kadriorgin puisto on upea kesäkeidas

Kiinnostaako lähteä Tallinnaan koiran kanssa? Tripsterissa on erinomainen artikkeli aiheesta, ja vielä enemmän mm. kahvilavinkkejä!

Tallinnassa koiran kanssa

Pietari päivässä

Teimme ystäväni kanssa aiemmin kerran, pari vuoteen tyttöjen reissuja eri puolelle Eurooppaa. ”Tyttöjen reissu” tarkoitti sitä, että saatoimme keskittyä täysin rinnoin shoppailuun, linnojen ja museoiden koluamiseen sekä herkutteluun ihanissa kahvisalongeissa. Pesueidemme kasvaessa tyttöjen reissut ovat olleet kortilla, joten nyt kun molempien kalentereihin tuli sopiva rako, päätimme repäistä ja suunnata Pietariin!

Olemme käyneet ystäväni kanssa Pietarissa aiemmin omilla reissullamme. Itse kävin kaupungissa työmatkalla lähes 10 vuotta sitten ja näin päänähtävyydet vilaukselta taksin ikkunasta. Mieleeni jäi sinänsä mielenkiintoinen, mutta maaliskuisen harmaa kaupunki. Kumpaakin kiehtoi käydä katsomassa, miltä Pietari näyttäisi nyt.

Tunnelmallinen kaupunkikierros
Lähdimme reissuun laivalla, koska St. Peter Line tarjoaa edullisen mahdollisuuden pikaisiinkin Pietari-käynteihin. Laiva on myös tällä hetkellä ainoa tapa vierailla Pohjoisen Venetsiassa ilman viisumia. Laivareissu oli sinänsä kätevä, sillä saatoimme mennessä ja tullessa rentoutua ja nukkua kunnon yöunet ja olla pirteitä perille saavuttaessa. Todellakin ensimmäisenä iltana illallisen jälkeen molemmat kipusivat punkkiinsa jo yhdeksän maissa heräten vasta aamupalalle laivan lipuessa Pietarin satamaan. Energiaa tarvittiinkin, sillä aioimme valloittaa kaupungin parissa tunnissa (aikaa oli noin klo 10-18).
Passin tarkastuksen jälkeen suuntasimme ripeästi St. Peter Linen tarjoamaan kyytiin, joka vei meidät Iisakin kirkolle. Täältä suuntasimme rantakadulle ja lähdimme kävelemään Kesäpuistoa kohden. Matka taittui verrattain nopeasti, sillä kaupungin siluetti joen toisella puolella oli viehättävä. Kesäpuisto oli jo laitettu talvikuntoon, mutta silti saattoi kuvitella miten upea ja runsas se olisi kesällä. Puistossa on mm. kaunis lintu- ja eläinsuoja. Pysähdyimme puiston pittoreskissa kahvilassa cappuccinolla.

Pietarilainen kahvila
Tämä ihana ja edullinen kahvila löytyi kuninkaallisesta puutarhasta

Tämän jälkeen matka jatkui Verikirkolle eli Kristuksen ylösnousemuksen katedraalille. Kirkko oli todella huikea ulkoa ja sisältä. Mosaiikkiteokset olivat sanoinkuvaamattoman kauniita. Matkalla kirkolle näimme hääparin ottamassa kuvia – tätä ilonpäivää on aina mukava olla todistamassa.

Verikirkko isompi

Verikirkko

Verikirkko sisältä

Maatuskojen missikisat
Verikirkon vierellä oli ystävällisiä matkamuistomyyjiä, joiden tuotevalikoima oli yllättävän laadukas. Saman tyyppisiä tavaroita oli myynnissä myöhemmin vierailemissamme matkamuistomyymälöissä. Ostin perinteistä maatuskatyyliä edustavan puutytön, mutta matkaansa olisi saanut myös Putinin tai lähes minkä tahansa julkkishahmon. Täältä suuntasimme varsinaiselle ostoskadulle Nevski Prospektille. Vierailimme Gostinyi dvor ja Passage -ostoskeskuksissa ennen kuin oli luovutettava ja istahdettava lounaalle. Italialaista keittiötä edustavan Marchelliksen kahden ruokalajin lounas oli alle kuusi euroa. Päädyimme lihaiseen linssikeittoon ja pastaan – ruokaa odotellessa hypistelimme ystäväni löytämää kivaa pikkumustaa mekkoa sekä tuliaisia lapsille. Mukavan tauon jälkeen suuntasimme Eremitaasille ja sieltä takaisin Iisakin kirkolle.

Maatuskat

Iisakin kirkko

Eremitaasiin emme ennättäneet kassaa pidemmälle, mutta Iisakin kirkossa oli pakko pistäytyä. Komea mahtirakennus sisälsi sekin upeita taideteoksia. Iisakin kirkko oli kätevä päätepiste päiväreissullemme, sillä sieltä pääsimme jälleen St. Peter Linen tarjoaman auton kyytiin ja takaisin satamaan. Satamassa ehti tehdä vielä pari pikkuostosta ennen kuin suuntasimme laivalle.

Paluu meni menomatkan tapaan joutuisasti. Piipahdimme iltaruokailun jälkeen tanssiravintolassa katsomassa kehuttua tanssiryhmää. Väliin mahtui venäjänkielistä tietovisailuja ja juontajan saksofonisooloja. Hauska meno välittyi kanssaihmisissä, joka koostui pitkälle venäläisistä lapsiperheistä (menomatkalla kyydissä oli paljon kansainvälisiä opiskelijoita). Testasimme myös ystäväni hankkimaa Kickstarter-peliä, jonka ideana oli kilvoitella naimakaupoista Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjan henkeen.

Mr Darcy

Paluu arkeen

Laivan aamupala kuohuviineineen tarjosi meille pehmeän laskun takaisin Suomi-arkeen. Reissu oli kaikin puolin antoisa ja rentouttava. Pääsimme näkemään yllättävän paljon kaupunkia ihan vain jalkapatikassa*. Henkilökohtaisesti minun on vielä tehtävä ainakin vielä yksi Pietarin reissu – olen päässyt Eremitaasin pihaan ja nyt kassajonoon, seuraavaksi aion ehdottomasti linnoittautua taloon ja tutustua sen aarteisiin. Tiedän, että kokoelmia on paljon ja saan varmasti taideähkyn, mutta uskon että se on sen arvoista!

*Teimme matkan marraskuussa 2015 to-la-risteilynä, niin sanottu off season -ajankohta selittänee sen, että pääsimme näkemään niin paljon ja esimerkiksi jonot kirkkoihin olivat niin lyhyet. Myös ravintolassa ja kahvilassa palvelu oli joutuisaa.