Skip to main content

Matkalle mukaan: Qwixx, Qwinto ja Rolling Japan – kompaktit noppapelit

Käsittelen tällä kertaa poikkeuksellisesti kolme noppapeliä kerralla. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä että kaikki nämä kolme on mahdutettavissa yhden pelin laatikkoon (esim. Qwixx), jolloin jo itsessäänkin kompaktissa paketissa kulkee useampi eri peli mukana. Mikä tahansa nyt esitellyistä peleistä on jo itsessään mielekkäämpi pelattava kuin vaikkapa se kaikkien tuntema Yatsy, mutta yhdistettynä tämä pienessä paketissa kulkeutuva trio on mitä oivallisin valinta esim. patikka- moottoripyörä- tms. reissuille, jossa jo muutenkin joutuu tekemään kompromisseja mukaanotettavista tavaroista. Todellinen win-win –tilanne siis.

Qwixx

Qwixx on kansainvälistä menestystäkin saanut noppapeli, joka on suomennettu ja ostettavissa ihan perinteisistä tavarataloistakin pikkurahalla. Qwixxin peli-ideana on kerätä neljässä värissä lukuja joko ylös- tai alaspäin väristä riippuen. Numeroita saa jättää välistä, mutta jo kerätyn numeron jälkeen ei kyseisessä värissä pääse enää taaksepäin.

Peli etenee siten, että pelaaja heittää vuorollaan kuutta noppaa. Nopista neljä on eri värisiä ja kaksi on valkoisia. Heitetyistä nopista kaikki saavat, niin halutessaan, laittaa valkoisten noppien summan mihin tahansa väriin omassa pisteytyslapussa, kuitenkin ottaen huomioon pelin perussäännön että luvun pitää olla isompi (tai pienempi) kuin kyseisen värin edellinen omaan pistelappuun merkitty ruksi. Valkoisten noppien summan lisäksi vuorossa oleva pelaaja saa lisäksi yhdistää yhden värinopan ja yhden valkoisen nopan ja laittaa näin muodostuneen summan omaan pistelappuun sille riville, minkävärisen värinopan tähän edellä mainittuun summaan valitsi – ja taas noudattaen aiempaa merkintäsääntöä.

Summien merkitseminen omaan lappuun on muille pelaajille aina vapaaehtoista, mutta heittovuorossa olleen pelaajan pitää laittaa jompikumpi (tai molemmat) summista omaan pistelappuun. Mikäli kyseinen pelaaja ei pysty tai halua laittaa mitään summista pistelappuunsa pitää hänen merkitä rasti oman pistelapun -5 pistettä ruutuun. Miinuspisteet ovat sen verran isohkot, että pelaaja joutuu pohtimaan hyvän tovin, että kannattaisiko sitten ruksia joku tarjolla olevista summista jos mahdollista – vaikka sitten jäisikin useampia tyhjiä ruutuja väliin.

Qwixxiä jatketaan, kunnes kaksi värinoppaa menee lukkoon tai yksittäisellä pelaajalle tulee neljäs -5 pistettä rasti. Värinoppa voi mennä lukkoon, kun pelaajalla on kyseisessä värissä vähintään viisi ruksittua summaa ja kun kyseinen pelaaja pääsee laittamaan ruksin värin oikeanpuolimmaiseen sarakkeeseen (joka on 2 tai 12). Lopuksi lasketaan pisteet (pisteenlaskussa palkitaan sitä paremmin, mitä enemmän on numeroitu ruksittuna yhdessä värissä) ja eniten pisteitä kerännyt voittaa.

Infolaatikko: Qwixx
Pelaajia: 2-5 Kesto: 15 minuuttia Julkaisuvuosi: 2012
Saatavuus: tavaratalot, pelialan liikkeet (suomeksi)
Lisätietoa: boardgamegeek

Qwinto

Vuosi pari Qwixxiä myöhemmin julkaistiin Qwinto, joka jatkojalostaa Qwixxiä ja tuo hivenen lisäsyvyyttä peliin. Siinä missä Qwixxissä numeroita kerätään nousevaan tai laskevaan järjestykseen ja värejä on neljä, Qwintossa numerot saa laittaa minne tahansa vastaavanvärisessä rivissä, mutta värien määrää on tiputettu kolmeen. Samassa yhteydessä on myös valkoiset nopat ovat saaneet jäädä.

Qwintossa vuorossaoleva pelaaja päättää, heittääkö yhtä, kahta vai kolmea noppaa. Sen lisäksi pitää tehdä valinta siitä, minkävärisiä noppia heitetään. Heiton saa kertaalleen uusia, jollei heitetty summa miellyttänyt. Heitetyn summan saavat hyödyntää kaikki pelaajat, mutta ainoastaan heittovuorossa olleen on pakko tuo summa laittaa – tai jollei laita, seuraa tästä -5 pistettä merkittäväksi pistelapulle.

Summa pitää kirjata omaan pistelappuun sen väriselle riville kuin minkä värinen noppa oli kierroksella mukana. Eli jos pelaaja on heittänyt vain keltaisen ja violetin nopan, pitää näiden noppien summa laittaa joko keltaiselle tai violetille riville. Paikan johon summan kirjaa saa valita itse, mutta Qwixxin tapaan rivillä olevien summien pitää olla nousevassa järjestyksessä. Lisäksi pystysarakkeittain (eli eri värejä vertaillen) ei samassa linjassa saa olla kahta samaa numeroa.

Näin peliä jatketaan kunnes yhdellä pelaajista on kaksi eri väriä täynnä tai neljä -5 pistettä rastia pistelapussaan. Tämän jälkeen seuraa pisteenlasku, joka sekin on viritetty Qwixxistä. Jokainen väri katsotaan erikseen ja pisteitä saa joko ko. rivissä olevien numeroiden lukumäärän mukaan tai jos koko väri on täynnä, niin sen rivin oikeanpuolimmaisen numeron (suurin luku) verran. Lisäksi pistelapussa on viisi pystysaraketta, johon kuhunkin on tavoite saada kolmessa eri värissä numerot. Mikäli tässä on onnistunut, pelaaja saa tästä suorituksesta lisäpisteitä.

Ja Qwinton luonnollisesti voittaa pelaaja, joka onnistui saalistamaan suurimmat pisteet.

Infolaatikko: Qwinto
Pelaajia: 2-6 Kesto: 15 minuuttia Julkaisuvuosi: 2015
Saatavuus: ulkomaiset nettikaupat (saksaksi/englanniksi)
Lisätietoa: boardgamegeek

Rolling Japan (Rolling World, Rolling America)

Rolling Japan on vuodelta 2014 ja japanilaista suunnittelutyötä. Peli asettaa saman haasteen jokaiselle pelaajalle: kukin saa pienen kartan, jossa on kuvattu Japani pienempiin alueisiin jaettuna kuudessa eri värissä ja tuo kartta on tarkoitus täyttää numeroilla. Lisäksi pelissä tulee kangaspussi ja seitsemän eriväristä noppaa, kuusi näistä vastaa suoraan kartalla olevia värejä – se seitsemäs eli violetti noppaa toimii jokerina. Nopat sujautetaan pussiin, jonka jälkeen voidaankin aloittaa.

Peliä pelataan kaikkiaan kahdeksan kierrosta – tätä varten karttapaperissa on myös kierroslaskuri-osio. Yksi kierros pitää sisällään kolme toisiaan toistavaa samanlaista vaihetta: nosta kangaspussista kaksi noppaa, heitä ne ja jokainen merkitsee omalle kartalleen heitetyt numerot vastaavan värisiin alueisiin kuin mikä on nopan väri. Numerot tosin pitää laittaa kartalle siten, että vieressä pitää olla aina joko sama numero, numeroa pienempi tai isompi. Jos tähän ei pysty, pitää joku ruuduista merkitä ’X’:llä mikä ei ole toivottavaa, sillä pelaaja se pelaaja viimekädessä voittaa jolla pelin lopussa on vähiten ’X’:iä.

Kun kolme noppaparia on käytetty, jää pussiin käyttämättä yksi noppa – ja näin pitääkin olla. Tämän jälkeen nopat palautetaan pussiin, siirrytään seuraavalle kierrokselle ja näin peliä jatketaan se kahdeksan kierrosta. Kolme kertaa pelin aikana pelaaja voi vaihtaa heitetyn nopan värin joksikin toiseksi – tätäkin varten karttapaperissa on pieni ’change color’ –laskuri.

Lopuksi jokainen vielä kartassa tyhjänä oleva ruutu merkitään ’X’:ksi ja lasketaan ’X’:ien summa. Pelaaja, jolla näitä ’X’:iä on vähiten, voittaa.

Otsikossa mainitut Rolling World ja Rolling America ovat vastaavia pelejä kuin edellä käsitelty, mutta kuten nimestä voi päätellä, on kartta eri.

Infolaatikko: Rolling Japan
Pelaajia: 1-99 Kesto: 15 minuuttia Julkaisuvuosi: 2014
Saatavuus: ulkomaiset nettikaupat (englanniksi)
Lisätietoa: boardgamegeek

Yhteenveto

Kaikki edellä esitellyt pelit ovat erinomaisia valintoja kevyiksi matkapeleiksi sillä ne eivät juurikaan vaadi tilaa ja todellakin tulevat hyvin kompaktissa laatikkossa. Mutta aivan yhtä hyvin pelit toimivat myös normaalissa peli-illassa pidempien pelien väliin ”täytepelinä” tai miksei alkuun/loppuun kun odotellaan vielä väkeä saapuvaksi tai kun osa on jo lähtenyt.

Qwixxin, Qwinton ja Rolling Japanin yksi erityinen etu moniin muihin noppapeleihin verrrattuna on se, että jokainen pelaaja osallistuu peliin koko ajan eli perinteisiä ”yksi pelaaja heittää noppansa ja tekee päätöksiä minkä ajan muut pelaajat vain odottavat omaa vuoroaan” –tilanteita ei tule. Lisäksi kukin näistä kestää kulutusta erittäin hyvin eli pelien pariin palaa erittäin mielellään uudelleen ja uudelleen. Qwixx:iin on saatavilla – joskaan ei Suomesta – myös erilaisia pisteytyslappuja, mikä muuttaa enemmän taikka vähemmän sitä järjestystä, jossa numerot eri riveillä tulevat. Olen näitä vaihtoehto-pisteytyslappuja pelannut, mutta pohjimmiltaan ne eivät peliä muuksi muuta, mutta tekee hahmottamisen vaikeammaksi eli en voi suositella kuin kaikkein kokeilunhaluisimmille.

Mutta onko näistä toinen parempi kuin toinen eli voiko nämä pelit laittaa paremmuusjärjestykseen?

Omasta mielestäni Qwinto on näistä kolmesta paras. Qwintosta todella huomaa, että se on inkarnaatio Qwixxistä ja tehdyt muutokset ovat kaikki vieneet peliä parempaan päin: siinä on eniten päätöksiä tehtäväksi ja pelaajien välisen pelitilanteen lukeminen ja taktikointi mahdollista. Tämän myötä Qwinto on myös se peli, jossa pelaajien väliset pisteet voivat vaihdella suurestikin pelistä toiseen. Pidän siitäkin huolimatta Qwintoa kolmikon parhaana ja onkin harmi, että peli ei ole päätynyt yhtä laajaan jakeluun kuin Qwixx, mutta eiköhän tuo viimeistään vuoden 2016 aikana päädy lautapelien erikoisliikkeisiin Suomessakin.

Qwixx on hivenen kevyempi versio ja loppupelistä se aavistuksen harmittomampi yksilö. Sitä on silti hauska pelata ja pelikokemuksena poikkeaa riittävästi Qwintosta. Tämä suoritus riittää tällä erää hopealle, ihan vain siitä syystä että pelissä on edes pieni kilpailuelementti mukana.

Rolling Japan on puhtaasti pasianssi. Se tekee kyllä sen minkä pitääkin ihan mainiosti ja käytettävyyskin (pelikierrokset, värinvaihto) on huomioitu, mutta Rolling Japanista puuttuu pelaajien välinen keskinäinen kilpailu ja vuorovaikutus. Silti tätäkin on oikein mukava pelata peli silloin toinen tällöin ja simppeleillä säännöillä on silti saatu aikaiseksi aivan uudenlainen peli. Käytettävyyden osalta pieni miinus joka tapauksessa siitä, että osittain kartan alueet ovat todella pieniä, joten numeroiden rustaamisessa saa olla tarkkana, että mahtuvat osaan ruuduista. Rolling Japanista on viralliset maailma ja Amerikka-versiot, mutta vinkiksi lukijalle, että tähän on iso määrä fanien itsetekemiä lisäkarttoja, jotka on boardgamegeekistä tulostettavissa. Eli sikäli variaatioita tähän trion heikoimmaksi rankkaamaani peliin on tarjolla hurjasti.

Pietari päivässä

Teimme ystäväni kanssa aiemmin kerran, pari vuoteen tyttöjen reissuja eri puolelle Eurooppaa. ”Tyttöjen reissu” tarkoitti sitä, että saatoimme keskittyä täysin rinnoin shoppailuun, linnojen ja museoiden koluamiseen sekä herkutteluun ihanissa kahvisalongeissa. Pesueidemme kasvaessa tyttöjen reissut ovat olleet kortilla, joten nyt kun molempien kalentereihin tuli sopiva rako, päätimme repäistä ja suunnata Pietariin!

Olemme käyneet ystäväni kanssa Pietarissa aiemmin omilla reissullamme. Itse kävin kaupungissa työmatkalla lähes 10 vuotta sitten ja näin päänähtävyydet vilaukselta taksin ikkunasta. Mieleeni jäi sinänsä mielenkiintoinen, mutta maaliskuisen harmaa kaupunki. Kumpaakin kiehtoi käydä katsomassa, miltä Pietari näyttäisi nyt.

Tunnelmallinen kaupunkikierros
Lähdimme reissuun laivalla, koska St. Peter Line tarjoaa edullisen mahdollisuuden pikaisiinkin Pietari-käynteihin. Laiva on myös tällä hetkellä ainoa tapa vierailla Pohjoisen Venetsiassa ilman viisumia. Laivareissu oli sinänsä kätevä, sillä saatoimme mennessä ja tullessa rentoutua ja nukkua kunnon yöunet ja olla pirteitä perille saavuttaessa. Todellakin ensimmäisenä iltana illallisen jälkeen molemmat kipusivat punkkiinsa jo yhdeksän maissa heräten vasta aamupalalle laivan lipuessa Pietarin satamaan. Energiaa tarvittiinkin, sillä aioimme valloittaa kaupungin parissa tunnissa (aikaa oli noin klo 10-18).
Passin tarkastuksen jälkeen suuntasimme ripeästi St. Peter Linen tarjoamaan kyytiin, joka vei meidät Iisakin kirkolle. Täältä suuntasimme rantakadulle ja lähdimme kävelemään Kesäpuistoa kohden. Matka taittui verrattain nopeasti, sillä kaupungin siluetti joen toisella puolella oli viehättävä. Kesäpuisto oli jo laitettu talvikuntoon, mutta silti saattoi kuvitella miten upea ja runsas se olisi kesällä. Puistossa on mm. kaunis lintu- ja eläinsuoja. Pysähdyimme puiston pittoreskissa kahvilassa cappuccinolla.

Pietarilainen kahvila
Tämä ihana ja edullinen kahvila löytyi kuninkaallisesta puutarhasta

Tämän jälkeen matka jatkui Verikirkolle eli Kristuksen ylösnousemuksen katedraalille. Kirkko oli todella huikea ulkoa ja sisältä. Mosaiikkiteokset olivat sanoinkuvaamattoman kauniita. Matkalla kirkolle näimme hääparin ottamassa kuvia – tätä ilonpäivää on aina mukava olla todistamassa.

Verikirkko isompi

Verikirkko

Verikirkko sisältä

Maatuskojen missikisat
Verikirkon vierellä oli ystävällisiä matkamuistomyyjiä, joiden tuotevalikoima oli yllättävän laadukas. Saman tyyppisiä tavaroita oli myynnissä myöhemmin vierailemissamme matkamuistomyymälöissä. Ostin perinteistä maatuskatyyliä edustavan puutytön, mutta matkaansa olisi saanut myös Putinin tai lähes minkä tahansa julkkishahmon. Täältä suuntasimme varsinaiselle ostoskadulle Nevski Prospektille. Vierailimme Gostinyi dvor ja Passage -ostoskeskuksissa ennen kuin oli luovutettava ja istahdettava lounaalle. Italialaista keittiötä edustavan Marchelliksen kahden ruokalajin lounas oli alle kuusi euroa. Päädyimme lihaiseen linssikeittoon ja pastaan – ruokaa odotellessa hypistelimme ystäväni löytämää kivaa pikkumustaa mekkoa sekä tuliaisia lapsille. Mukavan tauon jälkeen suuntasimme Eremitaasille ja sieltä takaisin Iisakin kirkolle.

Maatuskat

Iisakin kirkko

Eremitaasiin emme ennättäneet kassaa pidemmälle, mutta Iisakin kirkossa oli pakko pistäytyä. Komea mahtirakennus sisälsi sekin upeita taideteoksia. Iisakin kirkko oli kätevä päätepiste päiväreissullemme, sillä sieltä pääsimme jälleen St. Peter Linen tarjoaman auton kyytiin ja takaisin satamaan. Satamassa ehti tehdä vielä pari pikkuostosta ennen kuin suuntasimme laivalle.

Paluu meni menomatkan tapaan joutuisasti. Piipahdimme iltaruokailun jälkeen tanssiravintolassa katsomassa kehuttua tanssiryhmää. Väliin mahtui venäjänkielistä tietovisailuja ja juontajan saksofonisooloja. Hauska meno välittyi kanssaihmisissä, joka koostui pitkälle venäläisistä lapsiperheistä (menomatkalla kyydissä oli paljon kansainvälisiä opiskelijoita). Testasimme myös ystäväni hankkimaa Kickstarter-peliä, jonka ideana oli kilvoitella naimakaupoista Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjan henkeen.

Mr Darcy

Paluu arkeen

Laivan aamupala kuohuviineineen tarjosi meille pehmeän laskun takaisin Suomi-arkeen. Reissu oli kaikin puolin antoisa ja rentouttava. Pääsimme näkemään yllättävän paljon kaupunkia ihan vain jalkapatikassa*. Henkilökohtaisesti minun on vielä tehtävä ainakin vielä yksi Pietarin reissu – olen päässyt Eremitaasin pihaan ja nyt kassajonoon, seuraavaksi aion ehdottomasti linnoittautua taloon ja tutustua sen aarteisiin. Tiedän, että kokoelmia on paljon ja saan varmasti taideähkyn, mutta uskon että se on sen arvoista!

*Teimme matkan marraskuussa 2015 to-la-risteilynä, niin sanottu off season -ajankohta selittänee sen, että pääsimme näkemään niin paljon ja esimerkiksi jonot kirkkoihin olivat niin lyhyet. Myös ravintolassa ja kahvilassa palvelu oli joutuisaa.

Steam Time – ilmalaivailun mestarit pistesalaattijahdissa

Rudiger Dornin käsialaa oleva Steam Time julkaistiin Kosmoksen toimesta Essenin Spiel ’15 –messuilla. Perinteiseen isoon Kosmoksen neliömalliseen laatikkoon pakattu peli pitää sisällään runsaslukuisen määrän erikoisia ja näköisiä komponentteja. Ison osan sisällöstä vie kasa pahvilautoja, joista koostetaan sekä pelilaudan kehykset että itse pelilauta, joka koostuu kuudesta liuskasta joiden järjestys arvotaan pelin alussa ja joiden keskinäinen sijainti hivenen elää pelikierrosten välissä. Lisäksi on pelaajien omat pelilaudat – ilmalaivat – jossa pidetään kirjaa pelaajan ilmalaivan kehityksestä sekä eri ”moottorien” tilasta.

Yleisnäkymä pelilaudasta ja pelaajien laudasta. Peli tarvitsee varsin paljon pöytätilaa.
Yleisnäkymä pelilaudasta ja pelaajien laudasta. Peli tarvitsee varsin paljon pöytätilaa.

Näiden pahvilautojen lisäksi laatikosta löytyy kahdenkokoisia kortteja useampaan eri käyttöön, iso kasa eri värisiä kristalleja ilmalaivan ”moottoreiden” polttoaineiksi, muutamia puisia markkereita sekä hivenen toisellekymmenelle sivulle menevä ohjekirja, joka on hyvin selkeä ja sisällöltään yksiselitteinen.

Pisteiden keruuta sopivasti rajoitettuna

Peli on pohjimmiltaan pisteidenkeruuta eri tavoilla höystettynä. Omalla pelivuorolla pelaajan pitää tehdä päätös minkä kuudesta perustoiminnosta haluaa tehdä (tämä nivoutuu pitkälti oman ilmalaivan moottoreiden ”tilaan”) ja mitä tehty valinta toisaalta tarkoittaa hieman pidemmällä perspektiivillä. Pelin suunnittelua eteenpäin joutuu tekemään vähintäänkin kolmen vuoron verran, sillä aina kolmen pelivuoron jälkeen pelilauta nollautuu ja järjestellään uudelleen.

Steam Timen "aikajanat"
Steam Timen pelilaudan “liuskat” lähemmässä tarkastelussa.

 

Pelaajan valitsema toiminto niinikään rajautuu sen mukaan, miten ylhäältä pelilaudalta toimintonsa valitsee. Perussääntö nimittäin on, että pelilaudan liuskoissa pitää jokaisella vuorolla edetä vähintään yksi liuska ylöspäin. Jos siis jo ensimmäisellä vuorolla hyppäät liuskan 3 johonkin toimintoon, on kahdella seuraavalla vuorolla enää käytössä liuskat 4, 5 ja 6. Yksittäisen liuskan sisällä on tarjolla vähintään viisi pelin kuudesta toiminnosta, mutta toisten pelaama toiminto on aina muilta pois, mikä sekin osaltaan pitää kilpailua yllä pelin toimintoja valitessa.

Toiminnot lyhyesti

Kuhunkin pelin perustoimintoon liittyy sen suorittamisen ohella bonus, jonka hyvyys määräytyy sen mukaisesti, miten rasvattu ”moottori” pelaajalla on kyseisessä tyypissä (=värissä).

Keltaisen pelaajan ilmalaiva ja "moottorit" tarkemmassa syynissä. Mihin pitäisi keskittyä tässä vaiheessa... siinäpä pulma?
Keltaisen pelaajan ilmalaiva ja eri “moottorit” tarkemmassa syynissä. Piste-, kristalli- ja rahamoottorit (vihreä, musta ja harmaa) paremmassa hapessa, mutta saanko näistä tällä erää etua?

Seuraavassa lyhyt kuvaus toiminnoista ja saatavista bonuksista:

 

  • Tehtäväkortti: pelaaja ottaa laudan päässä olevan tehtäväkortin itselleen. (Tähän huomiona, että alkuperäisessä englanninkielisessä sääntökirjassa on tässä kohtaa virhe: pelaaja ei suinkaan saa valita mitä tahansa näkyvissä olevaa tehtäväkorttia vaan nimenomaan ko. liuskan päässä oleva kortti – tämä on tarkennettu mm. Boardgamegeek:stä löytyvään Steam Timen FAQ:n). Tehtäväkortit paljastetaan pelin lopussa ja niistä saa kortissa kuvatun pistemäärän mikäli pelaaja omistaa / pystyy luovuttamaan pois kortissa kuvatut kristallit, rahat tms. Tämän toiminnon bonuksena pelaaja saa lisäpisteitä 0-4, riippuen oman vihreän moottorin pöhinästä.
  • Kohtaaminen: pelaaja nostaa pakasta 2-3 kohtaamiskorttia, valitsee näistä yhden ja toimii kortin mukaisesti. Kohtaamiskorteista saa joko erilaisia kristalleja, rahaa tai voittopisteitä TAI maksamalla kristalleja voi saada vähän enemmän voittopisteitä. Toiminnon bonuksena pelaaja saa 0-4 höyryä lisää ilmalaivaansa, riippuen oman vihreän moottorin pöhinästä.
  • Kristallien osto: pelaaja ostaa ruudussa olevia kristalleja hintaan 2 kultaa per kristalli ja laittaa ne vastaavanväriseen moottoriin ilmalaivassaan. Toiminnon bonuksena pelaaja saa 0-2 jokerikristallia riippuen oman mustan moottorin pöhinästä.
  • Ilmalaivan päivitys: pelaaja ostaa ruudussa olevan päivityspalan ilmalaivaansa. Hinta vaihtelee 2-6 kristallin välillä päivityksestä riippuen ja maksettavien kristallien väri vaihtelee kierroksittain. Bonuksena pelaaja etenee ilmalaivansa T.I.M.E-laitteessa 0-2 pykälää riippuen oman pinkin moottorin pöhinästä. T.I.M.E-laitteen perimmäinen ajatus on, että liikuttuaan viisi pykälää ko. laitteessa saa pelaaja palkinnoksi ylimääräisen pelivuoron.
  • Kullan kerääminen: Pelaaja saa rahaa toimintoruudussa kuvatun määrän. Bonuksena pelaaja saa 0-8 kultaa lisää riippuen oman harmaan moottorin pöhinästä.
  • Tutkimusretki: pelaaja ottaa laudan päässä olevan tutkimusretki-kortin itselleen ja maksaa kortissa kuvatun hinnan (2-6) kristalleissa. Tutkimusretken tuomat palkkiot on kuvattu korttiin (rahaa, voittopisteitä, etenemisiä T.I.M.E.-laitteessa, kristalleja…) ja näitä pelaaja saa siinä määrin minkälainen pöhinä pelaajan keltaisessa moottorissa on. Palkkiot on jaettu viiteen pykälään eli maksimipalkkiot on saatavissa vain, kun keltainen moottori rullaa täydellä teholla. Jos taas pelaajalla käy vaikkapa 60 prosenttisesti, saa hän palkkiona kolme kortin ensimmäisistä palkkioista.

Näiden toimintojen lisäksi yksi pelaaja voi kerran kierroksessa valita ’aloittava pelaaja’ –lätkän, minkä yhteydessä hän saa vaihtaa höyryä voittopisteiksi vaihtosuhteelle 1:1 tai vaihtaa yhden höyryn yhdeksi jokerikristalliksi.

15 vuoroa täyttä höyryä on liki pari tuntinen koetinkivi

Steam Time kestää 5 kierrosta ja kun yhden kierroksen aikana jokainen pelaaja saa kolme pelivuoroa on yhtälönä 15 vuoroa (+päälle mahdolliset T.I.M.E –laitteen tuomat lisävuorot) ennen kuin peli päättyy. Pelikello näyttää perille päästessä noin 75-90 minuuttia peliporukasta riippuen eli mistään aivan lyhyestä pelistä ei ole kyse. Lopussa pelaajat paljastavat pelin aikana keräämänsä tehtäväkortit ja pyrkivät keräämään niistä vielä mahdollisimman mojovat pisteet. Toinen mokoma pistesaalista on tullut toivottavasti kerättyä jo pelin aikana. Ja pisteillähän tämä peli luonnollisesti voitetaan.

Lisämodulit

Monissa peleissä on nykyään sisäänistutettuna lisämoduli tai moduleita, jotka voi oman harkinnan mukaan ottaa peliin mukaan tai tiputtaa pois. Näin myös Steam Timessä, joskin modulit ovat varsin pieniä. Muutama sananen näistä moduleista.

Ensimmäinen moduli tuo peliin sabotöörit eli ennen varsinaisten pelivuorojen alkua kukin pelaaja saa asettaa yhden sabotöörimerkin pelilaudalle yhteen toimintoruutuun. Mikäli kukaan pelaaja valitsee toimintoruudun, jossa sabotööri on, täytyy ruutuun menemisestä maksaa lisähintaa.

Toinen pelillisesti merkittävämpi moduli tuo jokaiselle pelaajalle identtiset spesialisti-pakat. Pakka sisältää kymmenkunta henkilökorttia, joista saatavilla on kerrallaan kaksi. Kaksi ensimmäistä spesialistia pelaajat saavat valita itse, loput tulevat nostopakasta sattumanvaraisessa järjestyksessä. Spesialisteja voi pelata omalla pelivuorolla ja ne tuovat joko helpotusta pelilaudan toimintoruutujen valintaan, alennusta toimintoihin tai lisätuloja. Spesialisti ei ole kertakäyttöinen vaan tämän tuoma etu on käytettävissä kunnes pelaaja pelaa uuden spesialistin vanhan päälle.

Rahamoottori viritetty, on aika valjastaa pankkiiri-spesialisti töihin. Kuvan kortit on tekstin kirjoittaja itse suomentanut; ne ovat ainoat saksankieliset komponentit ohjekirjan lisäksi.
Rahamoottori viritetty, on aika valjastaa pankkiiri-spesialisti töihin. (Kuvan kortit on tämän peliarvostelun kirjoittaja itse suomentanut, ne kun ovat pelilaatikon ainoat saksankieliset komponentit ohjekirjan lisäksi.

Lisämoduleiden käyttö tuo Steam Timen yhden taktisen elementin lisää  ja erityisesti spesialistien myötä voittopistesaldot voivat kasvaa jopa tuplasti verrattuna siihen, että pelaa ilman niitä.

Mielipide

Steam Timen komponenttien kirjo on silmiinpistävä. On erikokoista pelilaudan osaa, useampaa kokoa pelikorttia useampaan eri käyttötarkoitukseen. Komponenteissa ei kuitenkaan ole – Kosmoksen tyyliin – pahaa sanottavaa, vaan ne ovat jokaista yksityiskohtaa myöten sekä käytännölliset että selkeät. Ainoa missä iso määrä komponentteja näkyy on se, että alkuvalmistelut vievät hiukkasen enemmän aikaa. Toisaalta vaa’an toisella puolella positiivisena asiana painaa se, että osista koostuva pelilauta ja ylimääräiset kortit ja laatat takaavat sen, että jokainen peli on hivenen erilainen.

Laadukkaita komponentteja on moneen lähtöön.
Pelin laadukkaita komponentteja moneen lähtöön ja kokoon.

Komponenttimäärästään huolimatta Steam Time on pelimekaanisesti varsin simppeli peli. Tarjolla on kuudenlaista toimintovaihtoehtoa läpi pelin ja pelaajan tehtäväksi jää tasapainottelu eri valintojen suhteen. Siltikään kyse ei ole ihan kevyestä pelistä vaan tiukkoja valintoja joutuu tekemään tämän tästä, sillä läheskään kaikkeen ei ole aikaa ja valintoja tehdessä joutuu pohtimaan toisten pelaajien pelitilannetta ja sitä, mitä he kenties ovat tekemässä, jotta mahdollinen toimintoruudun blokkaus ei hajota kokonaan omaa peliä.

Itse arvostan lisäksi suuresti sitä, että peli ei ole pelkkää näkyvissä olevan tiedon analysointia vaan esimerkiksi kohtaamiskortit tuovat peliin sopivan annoksen tuurielementtiä. Niiden mahdollinen hyvyys/ huonous vaihtelee pelaajan oman tilanteen ja toisaalta yleisen pelitilanteen mukaan ja valinta siitä, lähteekö ko. pakalle koettamaan onneaan jää luonnollisesti pelaajan itsensä harteille. Tämä ennalta-arvaamattomuus yhdistettynä kierrosten välillä vaihtuviin tehtävä- ja tutkimuskortteihin sekä kristallihintakorttiin luovat kokonaisuuden, jossa ihan kaikkeen ei voi koskaan varautua vaan pelaajien kannattaa jättää joustonvaraa tekemisissään.

Nurinanaihetta on vähänlaisesti. Ensimmäisenä tietysti voi kysyä tuoko Steam Time peligenreen mitään uutta? No, jos on todella paljon erilaisia worker placement –pelejä pelannut, niin myöntää täytyy että ei Steam Time genreä kyllä isommin uudista. Mutta se minkä peli tekee, tekee se sen huolitellusti ja ulkoisesti hienosti – kokonaisuus on selkeä ja hiottu; tämän Rüdiger Dorn ja Kosmos kyllä osaavat. Ja vaikka itselläkin on runsaasti tämän pelityypin pelejä ”vyöllä” ja tiettyjä puutumisen merkkejä on havaittavissa mitä worker placement –peleihin tulee, niin Steam Time kutittaa siltikin mukavasti, mikä on aina hyvä merkki.

Ehkä merkittävimpänä huomiona ostamista harkitsevalle nostaisin sen, että ensimmäinen sääntöjenluku vaatii hetkisen enemmän aikaa ja se kannattaa tehdä ennen kuin pelipöydän ääreen istahtaa. Kun yksi pelaajista on etusäännöt sisäistänyt, ne kyllä opettaa muille kymmenessä minuutissa ja samalla opetteluajan voi hyödyntää pelin esivalmisteluja tehden.

‘I like this!’

Infolaatikko: Steam Time
Pelaajia: 2-4 Kesto: 90-120 minuuttia Julkaisuvuosi: 2015
Saatavuus: ulkomaiset nettikaupat (englanniksi/saksaksi).
Lisätietoa: boardgamegeek

Completto – yksinkertaisen addiktoiva numeropeli

Aika-ajoin sitä löytää(*) pelejä, jotka pystyy pelkän kuvauksen lukemisen perusteella – ilman minkäänlaista suurempaa pöhinää tai kenenkään suosituksia – päättelemään hyväksi peliksi. Completto on tästä oivallinen esimerkki.

Completton pelilaatikosta paljastuu 100 hyvälaatuista neliömuotoista puupalikkaa, joissa on palikan toiselle puolelle painettu numerot väliltä 1-100. Tai no, ainakin periaatteessa näin, sillä osan laatoista pystyy ja eritoten saa kääntää pelin aikana myös ylösalaisin, jolloin numero onkin jotain muuta – eli esim. 18 onkin ylösalaisin käännettynä 81.

Tavoite: numerot järjestykseen ensimmäisenä

Pelin tavoite on perin yksinkertainen: saada ensimmäisenä rakennetuksi itselle 22 laatan rivi, jossa numerolaatat ovat vasemmalta oikealle nousevassa järjestyksessä. Sillä ei ole mitään merkitystä ovatko vierekkäiset laatat peräkkäisiä numeroita vai jääkö välistä useampia numeroita, joskin peräkkäisistä numerolaatoista saa tiettyä etua.

Alkuvalmisteluissa kaikki laatat sekoitetaan numeropuoli alassuin ja jokainen pelaaja tekee 17 laatan jonon itsensä eteen laattojen ollessa edelleen väärinpäin. Tämän jälkeen kukin pelaaja ottaa vielä viisi laattaa, jotka yksitellen numeropuoli ylöspäin asetetaan aiemman rivistön joukkoon siten, että pienet numerolaatat jonon alkupäähän ja isoimmat loppupäähän.

Completto_aloitus_1024x768

Kun nämä alkuvalmistelut on tehty, alkaa itse peli. Vuorot etenevät myötäpäivään ja omalla vuorolla on kaksi vaihtoehtoa:

  • Numerolaatan ottaminen keskeltä. Otettu laatta käännetään numeropuoli näkyviin (jos se on vielä piilossa) ja asetetaan pelaajan omaan rivistöön korvaten yhden vielä väärinpäin olevan laatan. Uuden laatan tulee edelleen täyttää se sääntö, että ko. laatan vasemmalta puolelta löytyy pienempiä ja oikealta puolelta isompia numeroita. Mikäli pelaaja ei tätä sääntöä pysty noudattamaan nostettu laatta palautetaan keskelle, mutta se jätetään numeropuoli näkyviin eli se on seuraavien pelaajien helpompi poimia täydentämään omia rivistöjään. Laattojen asettamiseen sisältyy bonus uudesta pelivuoron muodossa, mikäli numerolaatan saa asetettua rivistössä paikkaan, jossa ko. laatan vieressä on numeroa pienempi tai isompi laatta.
  • Omassa rivistössä vielä alassuin olevan laatan siirtäminen uuteen kohtaan rivistössä. Alkukierroksilla rivistön järjestelyyn ei ole vielä tarvetta, mutta heti kun numerolaattoja on yhtään enempää asetettuna, joutuvat pelaajat ennemmin tai myöhemmin järjestelemään tilaa sopiviin kohtiin tulevia laattoja varten.

Ja näin vuoroja jatketaan, kunnes yksi pelaajista lopulta saa rivistönsä valmiiksi. Eli hyvin yksinkertaista ja varsin helppoa. Yksi kierros Complettoa kestää oikeasti noin 15 minuuttia ja siten pelilaatikon kylkeen merkitty 30 minuuttia alittuu selvästi.

Completto_komponentit_1024x768

Mielipide: Nerokasta… mutta miksei kukaan ollut keksinyt tätä aikaisemmin? 

Completto on oivallinen esimerkki pelistä, joka on nopea opettaa, on päällepäin yksinkertainen ja helppo pelattava, mutta joka ei ainoastaan tuurilottoa vaan jättää juuri sopivasti tilaa myös taitopelaamiselle.

Tässä on peli, jota pelaa välipelinä mielellään peliharrastajien kesken, mutta yhtä kaikki se sopii erinomaisesti vaikka koko perheelle ja/tai vähemmän pelaaville. Completton soisikin pääsevän isompaan jakeluun, sillä näen pelissä paljon potentiaalia jopa ihan ’Vuoden perhepeli’ –voittajaksi asti.

*Completto tarttui allekirjoittaneen verkkokalvoille käydessäni läpi Nürnbergin messujen lautapelisatoa Boardgamegeekistä.

Infolaatikko: Completto
Pelaajia: 2-4 Kesto: 30 minuuttia Julkaisuvuosi: 2015
Saatavuus: ulkomaiset nettikaupat (englanniksi).
boardgamegeek

Tumblin’ Dice – näppäryysnoppailu

Tumblin' Dice -pelilaatikko
Tumblin’ Dice -pelilaatikko

Tumblin’ Dice on 2-4 pelaajan näppäryysnoppailu, jossa pelaajat vuorollaan neppaavat tai liu’uttavat oman värisen noppansa lähtötasosta portaittain laskeutuvaa pelilautaa alas tarkoituksena pysäyttää noppa alatasoille ja vieläpä siten, että pysähtyneen nopan silmäluku olisi mahdollisimman suuri.

Noppien liu’uttamiseen liittyy lisäksi olennaisena osana torpata vastapelaajien nopat pois pelilaudalta, jotta nämä saavat vähemmän pisteitä. Pelikierros päättyy, kun kaikki nopat on pelattu, jolloin seuraa välipisteenlasku. Pisteenlaskussa jokaisen nopan silmäluku kerrotaan tasolla, jossa noppa sijaitsee, joten mitä alempana noppa on ja mitä suurempi on nopan silmäluku, sitä arvokkaampi noppa on kyseessä.

Pelilauta tarkemmassa tarkastelussa.
Pelilauta tarkemmassa tarkastelussa.

Pelikierroksia pelataan yhtä monta kuin on pelaajia ja pelikierrosten välillä aloittaja aina vaihtuu eli jokainen pelaaja joutuu kertaalleen aloittamaan (huonoin positio) ja toisaalta taas viimeiseksi pelaajaksi (paras positio). Lopussa kaikki kierrospisteet lasketaan yhteen ja eniten pisteitä kerännyt on voittaja.

Kevyttä viihdettä

Tumblin’ Dice tarjoaa koko perheelle sopivaa kevyttä näppäryysviihdettä. Edellinen sillä olettamuksella, että jokainen laudan äärelle asettuva ymmärtää, että pelissä olennainen osa on kilkkailla toisia laudalta pois tai vähintäänkin pyrkiä heikentämään toisten pistesaalista. Jollei tätä peruslähtökohtaa hyväksy, kannattaa etsiä muuta pelattavaa.

Pelilauta on kooltaan noin 40cm x 50cm ja eri tasojen välinen korkeusero aina luokkaa 1 cm, joten kokonsa puolesta pelissä on riittävässä määrin ”tähdättävää” eli toisiin noppiin osuminen ei ole itsestäänselvyys, mutta ei liian hankalaakaan.

Hyvät kierrospisteet ovat lopulta enemmän tuuria kuin taitoa ja pistevaihtelut siten voivat olla suuret, mutta koska yksi kierros ei paria minuuttia enempää vie ja koko pelikin on ohi 10-20 minuutissa, niin kokonaisuus toimii eikä pisteenlasku töki.

Alemmilta tasoilta saa parhaat pisteet ja noppia "suojelemassa" on myös tappeja, jotka pysäyttävät niihin osuvat nopat.
Alemmilta tasoilta saa parhaat pisteet ja noppia “suojelemassa” on myös tappeja, jotka pysäyttävät niihin osuvat nopat.

Erityisen taktinen peli Tumblin’ Dice ei ole, mutta noppien hajauttamisen tärkeyden ymmärtää jokainen hetkessä – muussa tapauksessa tekee itsestään liian ilmiselvän kohteen toisille pelaajille.

Omaan makuuni Tumblin’ Dice osuu ja uppoaa. Pelaan peliä mielelläni oikeastaan koska vain ja harvoin sitä voi jättää pelaamiseen yhteen peliin vaan revanssi on saatava – ja sehän se on aina hyvä merkki. Komponenttien laatu on riittävän hyvä, joskin pelilauta voisi olla aavistukseen laadukkaampaakin puuta – ajaa kuitenkin siis asiansa.

Plussaa:

  • Helppo oppia – hauska pelata.
  • Sopii kaikille.

Miinusta:

  • Isot vaihtelut pisteissä.
Infolaatikko: Tumblin’ Dice
Pelaajia: 2-4 Kesto: 30 minuuttia Julkaisuvuosi: 2004
Saatavuus: pelialan liikkeet (englanniksi)
Lisätietoa: boardgamegeek

Piratenbillard – merirosvobiljardi vai jotakin muuta?

Piratenbillard on 2-4 pelaajan näyttävä näppäryyspeli, jossa pelaajien tavoitteena on siirtää omia puukuulia pelilaudan läpi vastapäätyyn asti yrittämällä samalla estää vastapelaajia onnistumasta vastaavassa tavoitteessa. Kuulan saaminen vastapäätyyn palkitaan kolmella pisteellä, vastapelaajan kuulan kaappaamisesta saa pisteen. Piratenbillard päättyy, kun joku pelaajista saa kerätyksi seitsemän pistettä tai kun kaikilta loppuvat kuulat. Yksi peli kestää noin 10 minuuttia.

Piratenbillard pelilaatikon kansi, jonka "kurkistusluukusta" näkyy mailat ja puupalloja.
Piratenbillard pelilaatikon kansi, jonka “kurkistusluukusta” näkyvät pelissä käytettävät pelivälineet: mailat ja värilliset puupallot.

Pelilauta on puujalkojen päälle kyhätty 55cm x 55cm puuristikko. Koko ristikon pohjaksi on viritetty kangas, millä mahdollistetaan omaperäinen kuulien siirtotapa. Nimittäin puukuulia siirrellään Piratenbillardissa ”pompauttamalla” pelilaudan kangasta alapuolelta kapeakärkisellä mailalla.

Piratenbillard -pelilauta puujaloillaan.
Piratenbillard -pelilauta puujaloillaan. Olennaista, on että korkeat jalat mahdollistavat riittävän tilan alapuolelle pallojen “pompauttelemiseksi”.
Pelilauta lähemmässä tarkastelussa.
Pelilauta lähemmässä tarkastelussa.

Mailat ovat toinen pelin erikoisuus ja ulkonäöltään poikkeavat mistään aiemmin nähdystä: pitkähkön varren päässä loppuosa kääntyy ylöspäin ja mailan kärki on muodoltaan kapea ja tylppä. Kärki on riittävän painava ja kookas, jotta yksittäiseen ruutuun tehty tähtääminen on mahdollista ja mailan kärki näkyy kangasta kevyesti painettaessa. Maila on siten tarkan suunnittelun tulos ja selkeästi juuri tätä peliä varten suunniteltu ja tehty.

Piratenbillard mailan kärki lähikuvissa.
Piratenbillard mailan kärki lähikuvissa.

Lopputuloksena pelin tärkein osuus – pallojen pompauttaminen – on kokonaisuutena riittävässä määrin taitoa vaativa suoritus, jossa on ripaus tuuria mukana. Pelaajille annetaan vahva tuntemus kontrollista erityisesti lyhyissä pompautuksissa, mutta yhtään pidemmälle tehtävät siirrot kasvattavat tuurin vaikutusta. Tämä yhdistelmä takaa sen, että jo pienen harjoittelun jälkeen vähemmän pelannutkin pystyy haastamaan kokeneemman pelaajan eli Piratenbillard tarjoaa mielekkään kokemuksen kaikentasoisille pelaajille vaikka viime kädessä taitavammalla pelaajalla onkin parempi todennäköisyys voittaa.

Plussaa:

  • Todella laadukkaat ja viimeistellyt komponentit.
  • Houkutteleva ulkoasu.
  • Omaperäinen peli-idea.
  • Poikkeuksellisen onnistunut yhdistelmä taitoa ja tuuria.

Miinusta:

  • Kallis hinta (90e).
  • Huono saatavuus (tilattava ulkomailta).
Infolaatikko: Piratenbillard
Pelaajia: 2-4 Kesto: 15 minuuttia Julkaisija: Abacus
Julkaisuvuosi: 1990 Saatavuus: ulkomaisista nettikaupoista.
boardgamegeek
PS4-peliohjain

Playstation 4 – konsolisukupolven voittaja kestotestissä

Kyllä, meillä pelataan myös videopelejä – on pelattu vuosia siinä missä PC-pelejäkin. Tämän sukupolven (Playstation 4, XboxOne, WiiU) vaihtoehdoista talouteemme valikoitui Playstation 4 keväällä 2014. Kahden vuoden käyttökokemuksen pohjalta tarkastelen lyhyesti missä mennään tällä hetkellä: mitä hyvää ja huonoa on käyttötuntien myötä tullut vastaan ja löytyykö selittäviä tekijöitä väitteelle, joka on jo otsikkoonkin kirjattuna: ‘Mikä tekee Playstation 4:stä tämän konsolisukupolven voittajan?’

Myöhemmissä artikkeleissa katsotaan myös miltä näyttää pelitarjonta keväällä 2016, mutta aloitellaan näin alkuun itse konsoliin ja ohjaimiin liittyvistä käyttökokemuksista.

Konsoli

Itselläni on alkuperäinen 500 Gt:n musta malli, kokoonpano tehty tämän yksilön osalta Kiinassa. Käytössä ei ole tullut vastaan mitään erityisiä ongelmia ja laite on varsin hiljainen. Konsolin käyttöönotto oli hyvinkin helppoa, ja itse konsolin ulkonäössä ja koossa ei ole valittamista – sinnehän tuo tv-tasoon hukkuu siinä missä muutkin laitteet.

Yleisesti käytöstä löytyy ainoastaan pari moitittavaa yksityiskohtaa. Ensimmäinen niistä liittyy fyysisesti itse laitteeseen. Konsolin etupaneelin upotetut kosketukseen reagoivat virta- ja levynpoisto- painikkeet kun eivät ensinnäkään erotu konsolista että kumpi on kumpi – painikkeiden symbolit kun ovat pienet ja tummat muutenkin tummassa konsolissa. Toiseksi, kosketuspainikkeita kun ovat, niin niinikin arkinen toimenpide kuin pölyjen pyyhkiminen laitteesta aktivoi painikkeet ja laite käynnistyy syyttä suotta.

PS4:n käyttöliittymä saisi sekin olla enemmän konfiguroitavissa. Viimeisimmät tapahtumat, pelatut pelit ja uutisvirta on sekamelska, johon ainakin itse toivoisin parempaa räätälöintiä. Ei ensinnäkään paljoa kiinnosta se, että kuukauden “ilmais-PS+” -pelejä pikatestattua ja poistettua ne näkyvät viimeisimmissä tapahtumissa vielä kuukausien jälkeenkin. Toisaalta taas Yle Areena ynnä muut sovellukset toivoisin voivani asetella paraatipaikalle ilman, että huitelevat viimeisimpien sovellusten “stripissä” milloin missäkin ja osan pikku hiljaa kadotessa pimentoon kirjastoon.

Peliohjain

Dualshock 4 -peliohjain muotoiltiin monilta osin uusiksi vs. edellisen sukupolven Dualshock 3. Uuden ohjaimen ulkonäkö kyllä heti viestii, että kyse on PS-ohjaimesta, vaikka ohjain onkin saanut lisää kokoa ja painikkeiden asettelua on viilattu, jotta on saatu tilaa mm. kosketuslevylle. Ohjaimen etuosaan on lisätty LED-valopalkki, jota voidaan hyödyntää eri peleissä.

PS4-peliohjainDualshock 4 -ohjain + latausteline. Vasemmasta ohjaimesta näkyvissä LED-valopalkki.

Makukysymyksiähän nämä, että mikä sopii kenenkin käteen, mutta ohjaintuntumasta en itse ainakaan löydä mitään nurinan aihetta. Samaan hengenvetoon on syytä lisätä, että harvemmin olen “allergikko” millekään vakio-ohjaimelle ollut, ehkä nyt ainoana poikkeuksena Atari Jaguarin mötikkä.

Kokonaisuutena sanoisinkin, että on ohjain ajaa asiansa, mutta uusille ominaisuuksille eli kosketuslevylle ja LED-valopalkille en ole nähnyt kovinkaan järkevää käyttöä – tai ainakaan yhdessäkään pelissä niitä ei ole hyödynnetty sillä tavalla, että kokisin niiden antavan lisäarvoa. Tästä syystä tuntuu hivenen rahastukselta ettei edellisen sukupolven Dualshock –laitteita tueta. Toisaalta Dualshock 4:n LED-valopalkin hyöty tullee parhaiten ilmi vasta, kun syksyllä 2016 Sony tuo markkinoille virtuaalilasit.

”Tyyppivioista”

Vaikka oma konsolini on toiminut hienosti, niin PS4:sta on julkaisustaan lähtien raportoitu muutamista tyyppivioista. Etenkin ensimmäisissä kokoonpanoissa ilmeni jonkun verran (0,4 %) ’blue light of death’ –ongelmaa eli kone ei käynnistynyt / näyttänyt kuvaa lainkaan. Toinen tyyppivika on ’auto eject’ –ongelma eli PS4 ei suostu enää pitämään levyä sisuksissaan vaan sulkee sen samantien ulos. Tähän ongelmaan on raportoitu useitakin eri korjausvaihtoehtoja (valmistajankin toimesta), mm. on pyydetty leikkaamaan levynpoisto-painikkeen viereistä kumia, joka saattaa aiheuttaa tuon ongelman ilmenemisen. Takuuvaihtoja on myöhemminkin (2015-2016) tehty mm. liian kovaäänisistä yksilöistä – Japanissa kootut mallit ovat olleet huhujen mukaan hiljaisempia, joten asioista paremmin tietäneet ovat pyrkineet varmistamaan konsolin oston yhteydessä, että kyseinen malli olisi nimenomaan Japanissa kasattu – joten valmistuslinjassa on kyllä ollut parannettavaa.

Konsolin osalta en itse ole tyyppivioista kärsinyt ja kun huomioidaan valmistusmäärät vs. raportoidut viat, niin mitään erityisen hälyttävää tai laatuongelmaa ei voi sanoa olevan.

Peliohjaimen osalta sen sijaan olen törmännyt samaan mihin moni muukin käyttäjä: ’Dualshock 4’-ohjaimen tatit eivät nimittäin kestä käyttöä. Konsolin mukana tulleen ohjaimen vasen tatti lähti kuoriutumaan reilun puolen vuoden käytön jälkeen, toinen ohjain on sentään vielä ehjä. Näitä kuoriutuneita ohjaimia käyttäjät ovat palautelleet ostoliikkeisiin/maahantuojalle ja niitä on vaihdettu uusiin, mutta itse korjaan tilanteen vaihtamalla ohjaimen tatit parempilaatuisiin itse kun ei nuo uudet tatit montaa euroa maksa + samalla pääsen valitsemaan mistä materiaalista tatit on tehty. Oli joka tapauksessa itselleni ensimmäinen kerta konsoliohjainten kohdalla, kun ohjain ei kestä normaalikäyttöä.

Ohjaimien ongelmista puhuttaessa on jonkun verran raportoitu myös liipaisinpainikkeiden (L2, R2) rikkoutumisesta, mutta tämä keskustelu on ollut vähäisempää.

Pelitarjonta

”Pelikonsoli on yhtä hyvä kuin laitteen pelitarjonta on” – ja tällä rintamalla tämän konsolisukupolven jokainen laite kärsii laatuyksioikeuspelien niukkuudesta. Erinomaiset yksinpelit on joka konsolilla yhden tai kahden käden sormin laskettavissa eikä niitä erittäin hyviäkään montaa ole. Itselläni Playstation 4:n kohdalla pelastus uusien laatupelien vähyyteen on ollut se, että en ole juurikaan tutustunut PS3:n pelitarjontaan, joten PS4:lle remasteroidut PS3-pelit on itselläni kokematta. Jos taas edellisen sukupolven pelit tuli jo kaluttua, niin tarjoama on todella nihkeätä uusissa yksinoikeuspeleissä.

Multiplatform-julkaisut mukaan luettuna pelivalikoima on kuitenkin jo kattavampi ja pelattavaa siten löytyy. Palaan ylipäätään näihin peleihin hivenen myöhemmin.

Konsolisukupolven voittaja?

Mihin perustan väitteen, että Playstation 4 on tämän konsolisukupolven voittaja? Ensimmäinen ja merkitykseltään suurin on se fakta, että PS4 on konsolimyynneissä reilusti kilpailijoitaan edellä. Mutta miksi näin?

Nintendo WiiU-konsolillaan ei ensinnäkään onnistunut haalimaan kolmannen osapuolen pelitaloja pelinkehitykseen ja tehoiltaan konsoli oli vain pieni kehitysaskel edellisen sukupolven Wiistä. Näillä eväillä konsoli ei houkuttanut loppukäyttäjiä ja laite jäi marginaaliin.

Microsoft Xbox One-konsolillaan taas mokasi heti lähtöruudussa naittamalla konsolin kylkeen pakollisen Kinect-laitteen (=liikkeen- ja äänentunnistus), jonka myötä konsoli oli heti alkuun 100e kalliimpi kuin tehoiltaan aavistuksen väkevämpi Playstation 4. Niinikään Xbox Onen houkuttelevuutta vähensi DRM-malli, jossa konsolin tulee aina olla yhteydessä nettiin, jotta pelaaminen on mahdollista. Näistä molemmista Microsoft sittemmin perääntyi ja Kinect kuopattiin kokonaan, mutta markkinoinnillisesti ja myös myynnillisesti oltiin annettu iso etumatka PS4:lle.

Kun vielä multiplatform -julkaisujen osalta PS4 päihittää paremman resoluutionsa ja tarkempien yksityiskohtien muodossa pahimman kilpailijansa – joskin hiuksen hienosti, niin palapelin palat ovat Sonyn suunnalta katsoen hyvällä tolalla. Riippumatta siis siitä, että loppupelistä PS4 ei esitellyt tähän konsolisukupolveen  mitään erityisen uutta tai hienoa. Konsoli oli itse asiassa tehoiltaan hivenen vanhanaikainen jo julkaisussaan, minkä vuoksi virtuaalilasien julkistamisen yhteydessä Sonyn on huhuttu julkaisen hivenen tehokkaamman PS4.5 -konsolin. Jääkin nähtäväksi, minkälainen boosti on tulossa vai onko kyseessä vain huhut.

Pesuhommia

IMG_6000
Uimareissua ei lasketa pesukerraksi…

Kälyni laskeskeli pesseensä koiransa kerran viime vuonna, joitakin edustamansa Islannin lammaskoiran kauluspesuoperaatioita lukuunottamatta. Bichon friséen omistajalla pesurumpa föönauksineen tulee tutuksi eikä lähes viikottaisista pesukerroista tahdo pysyä kartalla.

Turkkia kuivatteleva koira
Noin 10 minuuttia pyyhekuivausta tekee föönaamisesta helpompaa

Koira tottuu pesuun ajan kanssa. Säännöllisyyskin auttaa, etenkin pentuvaiheessa. Pentu todennäköisesti yrittää lyödä homman leikiksi, mutta ei muuta kuin viemään homma loppuun. Omistajankin kannattaa valmistautua pesuhetkeen. Koira aistii kiireen ja pesuhetki on tällöin usein yhtä sähellystä. Bichon friséen turkki kuivataan, karstataan ja kammataan. Karstauksen ja kuivauksen voi yhdistää eli tehdä yhtä aikaa, mutta kampaaamista ei kannata jättää väliin. Kampaaminen on paras tapa tarkistaa turkin takuttomuus. Turkkiin jäänyt takku vaan kasvattaa kokoaan. Hyvillä aineilla ja välineillä homma sujuu mukavasti.

Pesu
Trimmikurssit tarjoavat hyviä käytännön vinkkejä kuinka pitää turkki kuosissa

Puhdas koira on kerta kaikkisen ihana paijattava. Lopputulos kannustaa kerta toisensa jälkeen viettämään parituntisen pesupuuhissa. Pesun ja kuivattelun välissä kannattaa nauttia vaikkapa kahvit. Tämä on osoittautunut hyväksi vinkiksi – toisinaan käytän ajan vessan siivoamiseen… Koiran palkitseminen pesu-kuivausoperaation jälkeen on hyvä tapa, omistajan muistaminen on puolestaan makuasia.

Bichon Frisee -yhdistyksen sivuilla on tietoa yhdistyksen järjestämistä trimmikursseista – suosittelen!

 

Siistit sämpylät

 

On olemassa sämpylöitä ja sämpylöitä. Tällä reseptillä loihdit huippusämpylöitä esim. illaksi tai aamuksi – ilman käsien tai pöytätasojen sotkemista taikinaan. Tällä reseptillä tehdyt sämpylät ovat rasvattomia ja laktoosittomia. Kuidun ja yllätysten (marjat yms.*) voit säädellä itse. Varaa taikinaa varten reilu astia.

Alkuperäinen resepti, saatu ihanalta Matkatoimittajien killan Ritva Törmäseltä

  • 7,5 dl vettä
  • 30 g tuorehiivaa tai 1,5 pussia kuivahiivaa
  • 1,5 rkl suolaa
  • 1,5 dl ruisjauhoja/kaurahiutaleita
  • 1,5 dl kokojyväjauhoja/sämpyläjauhoja
  • 8,5 dl vehnäjauhoja

Sekoita/vispaa isolla kauhalla. Voit lisätä joukkoon esim. siemeniä ja/tai pähkinöitä. Sitkon/nostatuksen kannalta on hyvä, että jauhoista puolet on vehnää. Muuten voi soveltaa vapaasti.

Nostata taikinaa esim. yön yli jääkaapissa. Laita taikina-astiaan leivinpaperi, sen päälle liina ja esim. lautanen. Leivinpaperi estää liinaa sotkeutumasta (kokeiltu ilman, ei hyvä!)

Nosta taikinasta 2 lusikalla pallukoita pellille. Ripota jauhoja päälle ja leikkaa ristiviillot (ei välttämätön).

Paista 220 asteessa n. 30 min. Saat sämpylöistä ihanan rapsakoita kun jäähdytät sämpylät ilman liinaa. Jäähdytyksen jälkeen säilytä sämpylät leivinpaperin ja liinan alla. Muovipussi vie rapsakkuuden. Sämpylät kestävät hyvinä n. 3 päivää. Hieman kovettuneita voi mm. elvyttää leivinpaahtimen avulla.

*Lisäsin erään kerran puolihuolimattomassa tilassa mukamas siemeniä taikinaan. Matkassa oli myös kuivattuja karpaloita. Marjat olivat yllätys lopputuotteessa, muttei lainkaan huono sellainen!