Skip to main content
PS4-peliohjain

Playstation 4 – konsolisukupolven voittaja kestotestissä

Kyllä, meillä pelataan myös videopelejä – on pelattu vuosia siinä missä PC-pelejäkin. Tämän sukupolven (Playstation 4, XboxOne, WiiU) vaihtoehdoista talouteemme valikoitui Playstation 4 keväällä 2014. Kahden vuoden käyttökokemuksen pohjalta tarkastelen lyhyesti missä mennään tällä hetkellä: mitä hyvää ja huonoa on käyttötuntien myötä tullut vastaan ja löytyykö selittäviä tekijöitä väitteelle, joka on jo otsikkoonkin kirjattuna: ‘Mikä tekee Playstation 4:stä tämän konsolisukupolven voittajan?’

Myöhemmissä artikkeleissa katsotaan myös miltä näyttää pelitarjonta keväällä 2016, mutta aloitellaan näin alkuun itse konsoliin ja ohjaimiin liittyvistä käyttökokemuksista.

Konsoli

Itselläni on alkuperäinen 500 Gt:n musta malli, kokoonpano tehty tämän yksilön osalta Kiinassa. Käytössä ei ole tullut vastaan mitään erityisiä ongelmia ja laite on varsin hiljainen. Konsolin käyttöönotto oli hyvinkin helppoa, ja itse konsolin ulkonäössä ja koossa ei ole valittamista – sinnehän tuo tv-tasoon hukkuu siinä missä muutkin laitteet.

Yleisesti käytöstä löytyy ainoastaan pari moitittavaa yksityiskohtaa. Ensimmäinen niistä liittyy fyysisesti itse laitteeseen. Konsolin etupaneelin upotetut kosketukseen reagoivat virta- ja levynpoisto- painikkeet kun eivät ensinnäkään erotu konsolista että kumpi on kumpi – painikkeiden symbolit kun ovat pienet ja tummat muutenkin tummassa konsolissa. Toiseksi, kosketuspainikkeita kun ovat, niin niinikin arkinen toimenpide kuin pölyjen pyyhkiminen laitteesta aktivoi painikkeet ja laite käynnistyy syyttä suotta.

PS4:n käyttöliittymä saisi sekin olla enemmän konfiguroitavissa. Viimeisimmät tapahtumat, pelatut pelit ja uutisvirta on sekamelska, johon ainakin itse toivoisin parempaa räätälöintiä. Ei ensinnäkään paljoa kiinnosta se, että kuukauden “ilmais-PS+” -pelejä pikatestattua ja poistettua ne näkyvät viimeisimmissä tapahtumissa vielä kuukausien jälkeenkin. Toisaalta taas Yle Areena ynnä muut sovellukset toivoisin voivani asetella paraatipaikalle ilman, että huitelevat viimeisimpien sovellusten “stripissä” milloin missäkin ja osan pikku hiljaa kadotessa pimentoon kirjastoon.

Peliohjain

Dualshock 4 -peliohjain muotoiltiin monilta osin uusiksi vs. edellisen sukupolven Dualshock 3. Uuden ohjaimen ulkonäkö kyllä heti viestii, että kyse on PS-ohjaimesta, vaikka ohjain onkin saanut lisää kokoa ja painikkeiden asettelua on viilattu, jotta on saatu tilaa mm. kosketuslevylle. Ohjaimen etuosaan on lisätty LED-valopalkki, jota voidaan hyödyntää eri peleissä.

PS4-peliohjainDualshock 4 -ohjain + latausteline. Vasemmasta ohjaimesta näkyvissä LED-valopalkki.

Makukysymyksiähän nämä, että mikä sopii kenenkin käteen, mutta ohjaintuntumasta en itse ainakaan löydä mitään nurinan aihetta. Samaan hengenvetoon on syytä lisätä, että harvemmin olen “allergikko” millekään vakio-ohjaimelle ollut, ehkä nyt ainoana poikkeuksena Atari Jaguarin mötikkä.

Kokonaisuutena sanoisinkin, että on ohjain ajaa asiansa, mutta uusille ominaisuuksille eli kosketuslevylle ja LED-valopalkille en ole nähnyt kovinkaan järkevää käyttöä – tai ainakaan yhdessäkään pelissä niitä ei ole hyödynnetty sillä tavalla, että kokisin niiden antavan lisäarvoa. Tästä syystä tuntuu hivenen rahastukselta ettei edellisen sukupolven Dualshock –laitteita tueta. Toisaalta Dualshock 4:n LED-valopalkin hyöty tullee parhaiten ilmi vasta, kun syksyllä 2016 Sony tuo markkinoille virtuaalilasit.

”Tyyppivioista”

Vaikka oma konsolini on toiminut hienosti, niin PS4:sta on julkaisustaan lähtien raportoitu muutamista tyyppivioista. Etenkin ensimmäisissä kokoonpanoissa ilmeni jonkun verran (0,4 %) ’blue light of death’ –ongelmaa eli kone ei käynnistynyt / näyttänyt kuvaa lainkaan. Toinen tyyppivika on ’auto eject’ –ongelma eli PS4 ei suostu enää pitämään levyä sisuksissaan vaan sulkee sen samantien ulos. Tähän ongelmaan on raportoitu useitakin eri korjausvaihtoehtoja (valmistajankin toimesta), mm. on pyydetty leikkaamaan levynpoisto-painikkeen viereistä kumia, joka saattaa aiheuttaa tuon ongelman ilmenemisen. Takuuvaihtoja on myöhemminkin (2015-2016) tehty mm. liian kovaäänisistä yksilöistä – Japanissa kootut mallit ovat olleet huhujen mukaan hiljaisempia, joten asioista paremmin tietäneet ovat pyrkineet varmistamaan konsolin oston yhteydessä, että kyseinen malli olisi nimenomaan Japanissa kasattu – joten valmistuslinjassa on kyllä ollut parannettavaa.

Konsolin osalta en itse ole tyyppivioista kärsinyt ja kun huomioidaan valmistusmäärät vs. raportoidut viat, niin mitään erityisen hälyttävää tai laatuongelmaa ei voi sanoa olevan.

Peliohjaimen osalta sen sijaan olen törmännyt samaan mihin moni muukin käyttäjä: ’Dualshock 4’-ohjaimen tatit eivät nimittäin kestä käyttöä. Konsolin mukana tulleen ohjaimen vasen tatti lähti kuoriutumaan reilun puolen vuoden käytön jälkeen, toinen ohjain on sentään vielä ehjä. Näitä kuoriutuneita ohjaimia käyttäjät ovat palautelleet ostoliikkeisiin/maahantuojalle ja niitä on vaihdettu uusiin, mutta itse korjaan tilanteen vaihtamalla ohjaimen tatit parempilaatuisiin itse kun ei nuo uudet tatit montaa euroa maksa + samalla pääsen valitsemaan mistä materiaalista tatit on tehty. Oli joka tapauksessa itselleni ensimmäinen kerta konsoliohjainten kohdalla, kun ohjain ei kestä normaalikäyttöä.

Ohjaimien ongelmista puhuttaessa on jonkun verran raportoitu myös liipaisinpainikkeiden (L2, R2) rikkoutumisesta, mutta tämä keskustelu on ollut vähäisempää.

Pelitarjonta

”Pelikonsoli on yhtä hyvä kuin laitteen pelitarjonta on” – ja tällä rintamalla tämän konsolisukupolven jokainen laite kärsii laatuyksioikeuspelien niukkuudesta. Erinomaiset yksinpelit on joka konsolilla yhden tai kahden käden sormin laskettavissa eikä niitä erittäin hyviäkään montaa ole. Itselläni Playstation 4:n kohdalla pelastus uusien laatupelien vähyyteen on ollut se, että en ole juurikaan tutustunut PS3:n pelitarjontaan, joten PS4:lle remasteroidut PS3-pelit on itselläni kokematta. Jos taas edellisen sukupolven pelit tuli jo kaluttua, niin tarjoama on todella nihkeätä uusissa yksinoikeuspeleissä.

Multiplatform-julkaisut mukaan luettuna pelivalikoima on kuitenkin jo kattavampi ja pelattavaa siten löytyy. Palaan ylipäätään näihin peleihin hivenen myöhemmin.

Konsolisukupolven voittaja?

Mihin perustan väitteen, että Playstation 4 on tämän konsolisukupolven voittaja? Ensimmäinen ja merkitykseltään suurin on se fakta, että PS4 on konsolimyynneissä reilusti kilpailijoitaan edellä. Mutta miksi näin?

Nintendo WiiU-konsolillaan ei ensinnäkään onnistunut haalimaan kolmannen osapuolen pelitaloja pelinkehitykseen ja tehoiltaan konsoli oli vain pieni kehitysaskel edellisen sukupolven Wiistä. Näillä eväillä konsoli ei houkuttanut loppukäyttäjiä ja laite jäi marginaaliin.

Microsoft Xbox One-konsolillaan taas mokasi heti lähtöruudussa naittamalla konsolin kylkeen pakollisen Kinect-laitteen (=liikkeen- ja äänentunnistus), jonka myötä konsoli oli heti alkuun 100e kalliimpi kuin tehoiltaan aavistuksen väkevämpi Playstation 4. Niinikään Xbox Onen houkuttelevuutta vähensi DRM-malli, jossa konsolin tulee aina olla yhteydessä nettiin, jotta pelaaminen on mahdollista. Näistä molemmista Microsoft sittemmin perääntyi ja Kinect kuopattiin kokonaan, mutta markkinoinnillisesti ja myös myynnillisesti oltiin annettu iso etumatka PS4:lle.

Kun vielä multiplatform -julkaisujen osalta PS4 päihittää paremman resoluutionsa ja tarkempien yksityiskohtien muodossa pahimman kilpailijansa – joskin hiuksen hienosti, niin palapelin palat ovat Sonyn suunnalta katsoen hyvällä tolalla. Riippumatta siis siitä, että loppupelistä PS4 ei esitellyt tähän konsolisukupolveen  mitään erityisen uutta tai hienoa. Konsoli oli itse asiassa tehoiltaan hivenen vanhanaikainen jo julkaisussaan, minkä vuoksi virtuaalilasien julkistamisen yhteydessä Sonyn on huhuttu julkaisen hivenen tehokkaamman PS4.5 -konsolin. Jääkin nähtäväksi, minkälainen boosti on tulossa vai onko kyseessä vain huhut.

Pesuhommia

IMG_6000
Uimareissua ei lasketa pesukerraksi…

Kälyni laskeskeli pesseensä koiransa kerran viime vuonna, joitakin edustamansa Islannin lammaskoiran kauluspesuoperaatioita lukuunottamatta. Bichon friséen omistajalla pesurumpa föönauksineen tulee tutuksi eikä lähes viikottaisista pesukerroista tahdo pysyä kartalla.

Turkkia kuivatteleva koira
Noin 10 minuuttia pyyhekuivausta tekee föönaamisesta helpompaa

Koira tottuu pesuun ajan kanssa. Säännöllisyyskin auttaa, etenkin pentuvaiheessa. Pentu todennäköisesti yrittää lyödä homman leikiksi, mutta ei muuta kuin viemään homma loppuun. Omistajankin kannattaa valmistautua pesuhetkeen. Koira aistii kiireen ja pesuhetki on tällöin usein yhtä sähellystä. Bichon friséen turkki kuivataan, karstataan ja kammataan. Karstauksen ja kuivauksen voi yhdistää eli tehdä yhtä aikaa, mutta kampaaamista ei kannata jättää väliin. Kampaaminen on paras tapa tarkistaa turkin takuttomuus. Turkkiin jäänyt takku vaan kasvattaa kokoaan. Hyvillä aineilla ja välineillä homma sujuu mukavasti.

Pesu
Trimmikurssit tarjoavat hyviä käytännön vinkkejä kuinka pitää turkki kuosissa

Puhdas koira on kerta kaikkisen ihana paijattava. Lopputulos kannustaa kerta toisensa jälkeen viettämään parituntisen pesupuuhissa. Pesun ja kuivattelun välissä kannattaa nauttia vaikkapa kahvit. Tämä on osoittautunut hyväksi vinkiksi – toisinaan käytän ajan vessan siivoamiseen… Koiran palkitseminen pesu-kuivausoperaation jälkeen on hyvä tapa, omistajan muistaminen on puolestaan makuasia.

Bichon Frisee -yhdistyksen sivuilla on tietoa yhdistyksen järjestämistä trimmikursseista – suosittelen!

 

Siistit sämpylät

 

On olemassa sämpylöitä ja sämpylöitä. Tällä reseptillä loihdit huippusämpylöitä esim. illaksi tai aamuksi – ilman käsien tai pöytätasojen sotkemista taikinaan. Tällä reseptillä tehdyt sämpylät ovat rasvattomia ja laktoosittomia. Kuidun ja yllätysten (marjat yms.*) voit säädellä itse. Varaa taikinaa varten reilu astia.

Alkuperäinen resepti, saatu ihanalta Matkatoimittajien killan Ritva Törmäseltä

  • 7,5 dl vettä
  • 30 g tuorehiivaa tai 1,5 pussia kuivahiivaa
  • 1,5 rkl suolaa
  • 1,5 dl ruisjauhoja/kaurahiutaleita
  • 1,5 dl kokojyväjauhoja/sämpyläjauhoja
  • 8,5 dl vehnäjauhoja

Sekoita/vispaa isolla kauhalla. Voit lisätä joukkoon esim. siemeniä ja/tai pähkinöitä. Sitkon/nostatuksen kannalta on hyvä, että jauhoista puolet on vehnää. Muuten voi soveltaa vapaasti.

Nostata taikinaa esim. yön yli jääkaapissa. Laita taikina-astiaan leivinpaperi, sen päälle liina ja esim. lautanen. Leivinpaperi estää liinaa sotkeutumasta (kokeiltu ilman, ei hyvä!)

Nosta taikinasta 2 lusikalla pallukoita pellille. Ripota jauhoja päälle ja leikkaa ristiviillot (ei välttämätön).

Paista 220 asteessa n. 30 min. Saat sämpylöistä ihanan rapsakoita kun jäähdytät sämpylät ilman liinaa. Jäähdytyksen jälkeen säilytä sämpylät leivinpaperin ja liinan alla. Muovipussi vie rapsakkuuden. Sämpylät kestävät hyvinä n. 3 päivää. Hieman kovettuneita voi mm. elvyttää leivinpaahtimen avulla.

*Lisäsin erään kerran puolihuolimattomassa tilassa mukamas siemeniä taikinaan. Matkassa oli myös kuivattuja karpaloita. Marjat olivat yllätys lopputuotteessa, muttei lainkaan huono sellainen!