Viime vuoden Spiel-messut pidettiin täysin digitaalisena koronan vuoksi, (blogiraportti tuosta tapahtumasta), mutta tänä vuonna on taas live-tapahtumaa Essenissä tarjolla. Koronan vuoksi on erityisjärjestelyitä: väkeä otetaan messuille 60% normaalista ja kävijämäärän seuraamiseksi neljän päivän lippuja ei myydä lainkaan. Luonnollisesti kaikilta osallistujilta vaaditaan kattavat koronarokotukset tai riittävän tuore negatiivinen koronatesti ja sittenkin messuilla maskien käyttö on pakollista.
Oma köörimme teki päätöksen olla lähtemättä reissuun syyskuun alussa koska koronatilanne vielä askarruttaa. Samasta syystä moni tuttu julkaisijakin loistaa poissaolollaan. Sen sijaan aion osallistua itse viime vuoden tapaan Spiel.Digital -tapahtumaan ja samalla tulee nähdyksi onko viime vuonna lanseerattu konsepti ottanut minkäänlaisia harppauksia eteenpäin vaiko näivettynyt kokonaan live-messujen myötä. No, minimissäänkin 14.-17.10.2021 tulee viriteltyä Tabletopia, BoardgameArena ja Discord-kombot käyttöön – noita kun tulee noin muutoin käytettyä vähänlaisesti – pääsääntöisesti kun tykkään lautapeleistä nimenomaan fyysisesti pelattuna.
Spiel.Digital -valmistelut
Aiempien vuosien tapaan olen perehtynyt messutarjontaan mahdollisimman pitkälle etukäteen. Tähän on parikin mainiota vaihtoehtoa: joko BGG:n Spiel Preview -lista tai sitten oma luottokaverini vuosien ajalta ’Tabletop Together Tool’ (linkki). Olen itse mieltynyt tuohon TTT:n härveliin enemmän ja siten kliksuttelin tämänkin vuoden tarjooman (~500 nimikettä) tuon kilkkeen kautta. Läpikäytävien lista on tänäkin vuonna poikkeuksellisen pieni mistä osasyy juurikin poisjääntien.
”Pitkästä listasta” skippasin kokonaan pelit, jotka oli vain demottavana, olivat soolo- tai yhteistyöpelejä (ei kiinnosta) ja/tai jotka kestoltaan ylittivät oman kynnykseni). Kiinnostavien pelien kohdalta tongittiin sitten sääntöjäkin jo esille ja lopputuloksena on alempaa löytyvä kiinnostavien pelien lista. Näistä olettaisin, että useampi päätyy hankintaan asti, mutta aika sen näyttää.
Kiinnostavimmat uutuuspelit
Seuraavassa siis omat 15 mielenkiintoisinta poimintaa Spiel’21 -listalta ja tässä kohtaa aakkosjärjestyksessä esiteltynä. Jos olisin itse messuilla niin tämän listan mukaan pyrkisin pelipöytiin ja/tai jollei testaamaan pääse, niin todennäköisesti iso osa olisi kotiintuomisina. Vaan hyökätäämpä jorinoiden sijaan listan kimppuun!
Almadi (2-5 pelaajaa, kesto 30-45 min)
Almadin takaa löytyy toisena suunnittelijana Quadropolis-kaupunkipelin tekijä. No tämä ei varsinaisesti meriitti ole minulle, mutta Almadi vaikuttaa kyllä kiinnostavalle. Laattoja valitaan vuorotellen jatkuvasti täydennettävästä poolista ja otetut laatat pelataan omaan jatkuvasti laajenevaan laattakokoelmaan tiukasti rajatuilla säännöillä. Tavoitteena on saada aseteltua ne keskenään siten, että laattoihin merkityt toiminnot aktivoituisivat mikä toiminnosta riippuen tietää laattojen uudelleenjärjestelyä, tavoitekorttien keruuta tai muuta mukavaa. 16 vastaavanlaista kierrosta ja homma on paketissa. Mukana tiketintäyttöä, kilpailua tietyistä laatoista ja tiketintäyttöäkin on luvassa ja kerrankin rankaistaan myös siitä, jos jotain tikettiä ei kykene suorittamaan. Lupaavaa kaikin puolin.
Azul: Queen’s Garden (2-4 pelaajaa, kesto 45-60 min)
Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin hieman näen harmaita pilviä uusimman Azulin kohdalla, mutta sarjan edeltävä Azul: Summer Pavilion (linkki blogitekstiin) jo osoitti, että Michael Kiesling osaa hittisarjaansa uudistaa. Edeltävänsä hyvyydellä ratsastaen kuningattaren puutarha on siten seurannassa mukana. Tällä kertaa heksalaatan muotoisten muovitiilien keruuta on uudistettu sillä aina kun yksi lauta muovitiilistä tyhjenee peliin tulee uutta täytettä. Muovitiilien ohella tarjolla on nyt myös maisemalaattoja, joita tarvitaan juurikin niiden muovitiilien pöytäämisen pelilaudalle. Osa pelivuoroista meneekin uuden tavaran hankkimisen sijaan siihen, että omaa pelilautaa laajentaa hankituilla maisemalaatoilla. Saapi nähdä, sarjan uutukainen on mielenkiintoisen erilainen mikä on lähtökohtaisesti pelkästään hyvä juttu!
Bequest (3-6 pelaajaa, kesto 30-45 min)
Kakunjakomekaniikkaan perustuvat pelit ovat äärimmäisen harvoin hyviä. Idea siitä, että ”yksi miettii jakamisen ja saa mitä jää jäljelle kun muut ovat valintansa tehneet” on kyllä mainio, mutta useimmiten aiheuttaa pitkää odottelua. Toistaiseksi tässä genressä ainoa kelpuuttamani peli on Piece o’ Cake (linkki blogitekstiin), mutta olisikohan Bequest kohta se toinen? Nyt nimittäin kukin pelaaja jakaa viiden kortin kätensä kahteen settiin yhtäaikaisesti ja siten pääsee myös valitsemaan yhden tehdyistä seteistä itselleen ensin. Pelaajien haltuun päätyy näin viiden kierroksen aikana kasa kortteja, jotka lopuksi pisteytetään. Osa korteista antaa pisteitä mitä enemmän niitä on, osa sopivasti toisenlaisia kortteja jne. Vaikuttaa kaikin puolin toimivalta peliltä ja jos/kun keston saa nipistetyksi maksimissaan puoleen tuntiin, niin Bequest saattaa olla potentiaalinenkin filleri etenkin kun se taipuu jopa kuudelle.
Boonlake (1-4 pelaajaa, kesto 80-160 min)
Tuhdimpien pelien joukkoon asettuu Boonlake. Alexander Pfister aiemmilla meriiteillään koettaa vakuuttaa, että tässä jokisuistoilussa on sitä jotain ja voi ollakin oikeassakin. Boonlaken keskiössä on tehtyjen valintojen mukaan muokkautuva toimintolauta, josta valittu toiminto siirtyy aina toimintolaudan pohjimmaiseksi. Itse toiminnot antavat paitsi pelivuorossa olevalle jotakin, niin myös muille joten sikäli peli osallistaa kaikkia pelaajia myös toisten pelivuoroilla. Ja mitä alempaa toimintolaudalta toimintonsa valitsee, sitä nihkeämmin omalla kanootilla pääsee liikkumaan jokea alaspäin – jokiliikkumisestakin kun palkitaan eri tavoin. Puntaroitavaa riittää peri-Pfisterimäiseen tapaan, kun eri toimintojen vyyhdistä pitäisi selvittää miten parhaiten saisi omia talojaan, karjaa jne. kartalle. Kokonaisuuden toimivuudesta ja Boonlaken koukutuksesta saa selvyyden vasta pelaamalla – tämä jos mikä on ”eurojyystö”.
Sittemmin Boonlake on arvosteltu blogissamme, kyseiseen artikkeliin pääset helpoimmin tästä.
Brazil: Imperial (1-4 pelaajaa, kesto 100 min)
Komponenttipuolella Brazil: Imperial tarjoilee yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, kun mm. puuosat on kiharrettu toinen toistaan erismuotoisemmaksi – itse asiassa pelkistetympi olisi enemmän mieleeni. No mutta… ulkokuoren alta paljastuu kolmen aikakauden mittainen vääntö, jossa kussakin pelaajille on oma salainen tavoitteensa täytettävänä. Peli ei lopulta ole kuitenkaan pelkkää kilpajuoksua em. tavoitteiden täyttämiseksi, mutta siitäkin luonnollisesti palkitaan. ’Brazil: Imperium’ on kohtuullisen suoraviivaista valtakuntien laajentamista päälaudalla, osin kartan tutkintaa ja vihollisten kohtaamista sekä taisteluita. Noppien kolinaa ei kuulu vaan taistelevilla joukoilla on tietyt kiinteät arvot joiden päälle pelataan mahdollisesti käsikortteja mikä kuulostaa riittävän yllätykselliseltä. Hans im Glück vastaa ilmeisesti pelin eurooppalaisesta jakelusta, joten siinäkin mielessä Brazil: Imperial on astetta kiinnostavampi pelinimike.
Cascadia (1-4 pelaajaa, kesto 30-45 min)
Kickstarter-kampanjana markkinoille alkujaan potkaistu perhepeli Cascadia on ehtinyt rantautua moneen kotiin jo ennen Spiel-messuja ja vastaanotto on ollut hyvää. Kevyt ”ota yksi tarjollaolevista maisemalaatta + eläin -pareista ja laajenna näillä omaa maisemaa”. Otetun setin tilalle arvotaan uudet ja tällä rytmillä peli etenee kunnes laatat loppuvat. Cascadia on käytännössä moninpelipasianssi, mutta lukemani perusteella erittäin sujuva sellainen ja peleittäin vaihtuvien pistekorttien myötä uudelleenpeluuarvoakin löytyy. Laattojenrakentelupuzzlen ystävälle – kuten meikäläinenkin on – tässä lienee potentiaalia kummasti vaikka Cascadia ei mikään genren uudistaja olekaan.
Sittemmin Cascadia on arvosteltu blogissamme, kyseiseen artikkeliin pääset helpoimmin tästä.
Free Ride (1-5 pelaajaa, 50-90 min)
Huomattavan simppeli junailu Friedemann Frieseltä. Pelaajien junat suhaavat Euroopan kartalla, mutta ennen kuin suhaavat pitää tietysti rataakin rakentaa. Tässä on Free Riden ensimmäinen koukku: alkuun rata on pelaajan omaa ja siten ilmaista ajella, mutta heti kun vastapelaaja sitä käyttää – ja maksaa käytöstä – se muuttuu yhteiseksi radaksi kaikille. Toiseksi kiskoilla ei kolistella menemään miten sattuu, vaan lähtö- ja kohdekaupungit valitaan kulloinkin tarjolla olevista muutamasta vaihtoehdosta. Noin muutoin pelivuorot etenevät kuin se kuuluisa junan vessa, kun omalla vuorolla joko liikutaan, rakennetaan rataa tai otetaan ratakiskoja varastoon. Jos kesto ei ole liian pitkä, niin ennustan Free Ridelle hyvää.
Furnace (2-4 pelaajaa, kesto 30-60 min)
Ivan Lashkin on suunnittelijana tuttu Smartphone Inc:stä ja Furnace on yksi hänen 2021 uutuuksistaan. Nyt on tarjolla napakkaa usean kortin samanaikaista ”huutokauppaa”, jossa isoimman tarjouksen tehnyt saa itse kortin, mutta hävinneet kortilla näkyvät resurssit tai niiden konvertoinnin. Haluat siis osan huutiksista hävitäkin ”sopivasti”, jotta saat tarvitsemiasi resursseja myöhempää käyttöä varten. Huutokauppaa seuraa aina omien korttien tuotannon käyttö kortti kerrallaan ja tämän voi pelata joko iisimmin haluamassaan järjestyksessä tai siten, että koneisto on kiinteä jolloin on vieläkin tärkeämmässä roolissa se, että hankitut kortit tulee sopivasti jonoon. Kun ulkoasukin on ”teollisen synkeän” ihastuttava, niin odotukset Furnacen osalta ovat korkealla.
Sittemmin Furnace on arvosteltu blogissamme, kyseiseen artikkeliin pääset helpoimmin tästä.
Imperial Steam (2-4 pelaajaa, kesto 120 min)
Astetta lihaisampi ja pidempi talouspeli yhdistettynä tavarankuljetuksiin. Ensikäden tieto lupailee joidenkin kommenttien perusteella hieman ”ilkeääkin” peli, mutta tämän väittämän todenperäisyys ei ainakaan säännöistä aukene. Toisten radanrakentelua ei voi blokkailla, joskin samalle apajille meneminen maksaa ekstrahintaa ja tiettyä kilpajuoksua on luvassa tavarantoimitusten suhteen – mutta onko se nyt sitten ”ilkeää”? No, joka tapauksessa pari mielenkiintoista juttua Imperial Steamiin on joka tapauksessa leivottu ja mm. työläisten kehittyminen jos eivät edellisellä kierroksella olleet aktiividuunissa kuulostaa vähemmän käytetyltä idealta. Mukana on myös osakepuljausta, tarvetta rakennella junareitit tiettyyn osiin karttaa pelin loppuun mennessä ja niin edelleen. Se meneekö homma lopulta liiankin ”puisevaksi euroksi” vai onko kiinnostavia koukkuja riittävästi tarjolla jää nähtäväksi.
King of the Valley (2-4 pelaajaa, kesto 40-60 min)
Pelaajien kuninkaat tepastelevat King of the Valley:n 5 x 5 laattalaudalla keräten laattoja itselleen ja pelilautaa täydennetään vuorojen myötä. Tavoitteena on kerätyillä laatoilla ansaita enemmän mainetta ja mammonaa kuin muut kuninkaat. Luonnollisesti laatoissa on pientä kombotusta pisteiden valossa tai pieniä erikoiskykyjä pelin aikana hyödynnettäväksi. King of the Valley ei ole välttämättä minkään genren uudistaja, mutta näyttää mainiolta ja eritoten lupailee toimivansa erinomaisesti kaikilla eri pelaajamäärillä. Mielenkiintoni on herätetty.
Lisbon Tram (2-4 pelaajaa, kesto 45-60 min)
Nyt tarjoillaan nimensä mukaisesti ratikka-ajelua Lissabonissa. Teemansa mukaisesti Lisbon Tramissa kukin pelaaja ohjastaa omaa raitiovaunuaan, poimii matkustajia kyytiin ja pois tavoitteena täyttää tarjolla olevia tikettejä nopeammin kuin kilpailijansa. Kaikki toiminnot maksetaan käsikorteilla mitkä taas pidetään piilossa muilta. Ja kun tulisieluisen eteläeurooppalaisen ratikkakuskin veri kiehahtaa, niin tarvittaessa vaikka tuupitaan edessä kökkivää raitiovaunua, jos se suinkaan edistää omaa agendaa. Lisbon Tram haiskahtaa vahvasti kelpo perhepeliltä ja nousee siksi listoille.
Living Forest (2-4 pelaajaa, kesto 40 min)
Living Forest tarjoilee vuorojen aluksi kevyttä riskinottoa korttien kääntelyn muodossa – tämän osan pelaajat toimittavat samanaikaisesti. Jos jarrua osasi painaa edellisessä vaiheessa ajoissa, saa tämän perään kaksi toimintoa – rajoittimen rikkoneille tarjolla on vain yksi toiminto. Toiminnoilla hankitaan omaan korttipakkaan parempia kortteja, laattoja omaan metsään tai suojellaan metsää metsäpalolta. Pelissä on kolme tapaa voittaa eli pohjimmiltaan Living Forest on kilpajuoksua hoitaa homma kotiin jollakin näistä tavoista. Ulkoisesti peli näyttää tosi kivalta, mutta tuotantoarvioissa takahampaitani vihloo jo valmiiksi pienet pahviset ukkelit kiertämässä keskuslaudan ympyrää. Mutta ehkäpä senkin unohtaa jos/kun peli on hyvä?
Sittemmin ’Living Forest – Elävä metsä’ on arvosteltu blogissamme, artikkeliin pääset nopeimmin tästä.
Savannah Park (1-4 pelaajaa, kesto 20-40 min)
Kramer-Kiesling taisteluparin uutukaisin on kevyempää kaliiberia. Savannha Parkissa rakennellaan eläinsettejä omilla pelilaudoilla siten, että jokainen pelaaja vuorollaan päättää mikä tietty laattaa siirretään juuri nyt arvotusta aloituspaikasta vapaaseen ruutuun, jossa se sitten kököttää pelin loppuun asti odottamassa pisteytystä. Tällä yksinkertaisella kuviolla laatat vaihtavat kertaalleen paikkaansa pelaajien laudoilla tarkoituksena rakennella isot yhtenäiset ketjut samaa eläintä ja välttää joutumasta poistamaan pelin päätteeksi eläimiä ”sakkoruuduista”. Simppeliä kuin mikä, oletettavasti erittäin toimivaakin, mutta aika näyttää kestääkö pelikertoja?
Sittemmin Savannah Park on arvosteltu blogissamme, kyseiseen artikkeliin pääset helpoimmin tästä.
Ten (1-5 pelaajaa, kesto 15-30 min)
”Hyvät kompaktit korttipelit” -osastolla on aina tilaa, joten lunastaisiko napakasti nimetty ’Ten’ paikkansa tässä joukossa? Peli on värisuorien rakentelua neljässä värissä, jossa kortteja pääsee kukin vuorollaan kääntelemään pakasta ja lopettaa pitää ennen kuin kymmenen summa ylittyy joko numero- tai rahakorteissa. Jos painaa jarrua ajoissa, pääsee ostamaan yksittäisen numerokortin markkinoilta, muussa tapauksessa saa pienen boostin rahan muodossa. Pakasta löytyy lisäksi jokereita, jotka huutokaupataan heti, kun ne esiin ilmestyvät. ’Ten’ haiskahtaa sääntöjen perusteella peliltä, josta on etukäteen tosi vaikea sanoa onko se hyvä vai huono – täytynee uhrautua ja hankkia testattavaksi…
Witchstone (2-4 pelaajaa, kesto 60-90 min)
Reiner Knizian suunnittelemista peleistä kiinnostavien listalle ponnistaa Witchstone – tosin tällä kertaa suunnittelijaparikin on mukana, italialainen
Martino Chiacchiera. Pelin taustamekaniikkana on heksamuotoon värkätyt dominolaatat, joita kukin pelaa omaan soppa-astiaansa. Dominolaatoissa on kuvattuna kuutta eri toimintoa ja kytkemällä samaa toimintoa toisiinsa sen saa suorittaa useampaan kertaan. Toiminnoilla rakennellaan reittejä päälaudalle, liikutetaan noitia aiemmin rakennetulla reiteillä, haalitaan erikoislaattoja omaan soppaan lisättäväksi tai vaikkapa hankitaan tavoitekortteja joiden täyttämisestä pelin lopussa saa pisteitä. Vaikuttaa kaikkinensa riittävän mielenkiintoiselle, vaikka ei Witchstone mitään täysin uutukaista tarjoile – toisaalta sopii olettaa, että Knizia on hionut rosokulmat pois ja kokonaispaketti toimii.
Vaan miltäpä näyttää sinun suosikkisi?
