Skip to main content

Onko bichon friseillä korvia?

Bichon frisée -rotuiset koirat ovat helposti lähestyttäviä, iloisia hännän heiluttajia.  Onhan ne suloisia, itsekin huomasin seuraavani hellyydellä aamulla työmatkan varrella olleessa puistossa terhakkaasti tassuttelevaa valkoista pumpulikoiraa. Bichon friséen taluttaja saa vastata monenlaisiin kysymyksiin, kokosin muutaman yleisimmän ihmetyksen aiheen oheen.

Onko bichon friséillä korvia? 

On toki, mutta klassisessa ns. eurooppalaisessa trimmissä korvat eivät yleensä erotu pään pyöreästä trimmityylistä. Amerikassa bichon frisée -rotuisilla koirilla jätetään korvien karvat hieman pidemmäksi, jolloin koiran yleisilmekin muuttuu jonkin verran.

Bichon friséen korvat trimmataan osaksi pyöreää lookia
Bichon friséen korvat trimmataan osaksi pyöreää lookia

Esimerkiksi Amerikan Talentissa vuonna 2013 esiintynyt koiratanssiparin Baileyllä on pidempi korvatrimmistaili.

Onko toinen näistä tyttö? 

Meillä on taluttimina kaksi flexiä, toinen on punainen ja toinen keltainen, jotta ne on nopeampi selvittää, kun nauhat sotkeutuvat (ja sitä tapahtuu…). Moni päättelee usein väreistä, että punainen on “tytön” väri.  Punainen on ihan käytännön sanelemaa, etenkin kun sininen flexi meni rikki ja keltainen tuli tilalle. Tiedä mitä tapahtuu, kun punaisesta aika jättää… Toinen syy “tytöttelyyn” on koirakaverusten kokoero, koska Diego on Dodia pienempi. Mitäpä tähän toteamaan muuta kuin että koko ei kerro kaikkea…

Pesetkö ja harjaatko näitä usein?

Dodilla ja Diegolla on pesupäivä noin 2-3 viikon välein.  Hoitoväli voi olla neljäkin viikkoa, mutta meillä on tiuhempi pesutahti sillä:

  1. Mikään ei ole ihanampaa kuin puhdas bichon
  2. Turkin hoito käy sutjakkaammin, kun turkki ei ehdi takkuuntumaan
  3. Yleinen siisteys. Bichon frisée -perheissä ei juuri karvoja näy, mutta hiekkaa, keppejä, neulasia jne. kyllä 🙂

Teen “koko hoidon” eli pesun, föönäyksen, turkin harjauksen ja kampaamisen sekä leikkaamisen samalla kertaa, enkä koske turkkiin ennen seuraavaa pesua. Kokemukseni mukaan likaisen turkin harjaaminen ei tee hyvää turkille. Olen tätä toki kokeillut, mutta likainen karva muuttuu höttöiseksi eikä harjaus erityisesti tilannetta mitenkään paranna. Takkujen selvittämisenkin jätän pesen yhteyteen (pesen vaikka nopeammalla syklillä jos takkuja on paljon) ellei kyse ole esim. kepin ympärille syntynyt hässäkkä.

Miten olet saanut nämä käyttämään pukuja?

Helposti, tai no, Dodi juoksee edelleen reilun neljän vuoden jälkeekin piiloon, kun puvun ottaa esille – Diegoa pukeminen taas ei haittaa lainkaan. Dodiakaan ei puku haittaa enää siinä vaiheessa, kun puku on saatu päälle ja toisaalta pukeminen itsessään on Dodillekin helppoa.

Meille pukujen käyttö oli selviö, koska bichon friséen karva on mitä on – kerää kaiken itseensä. Toisaalta puku tuli molemmilla nuoresta jo tarpeeseen, koska kumpikin tuli meille talvella ja villapaitaa on tarvittu paukkupakkasilla jo pikkupentuajoista lähtien. Siitä se pukeminen oikeastaan on lähtenyt, aluksi on totuteltu pehmeään villapaitaan ja sitten siirrytty kura/välikauden pukuihin.

Pukumateriaalejakin on muuten erilaisia, joten kannattaa testata mikä sopii kullekin parhaiten. Itse olen Janutexin pukujen vankka kannattaja, heidän mallistossaan on hyvin vaihtoehtoja – ja urosten ja naaraitten fysiologiakin otettu huomioon.  Janutexin urosversio 30/35 senttisestä puvusta on meillä vakio. Lisäksi näissä puvuissa on todella hyvin sijoitetut heijastimet! Janutexin pukuja olen ostanut Klaukkalan Kuonomäestä ja onlinenä Findogsilta.

 

Villa Hortensian maskotti

Tallinna ja Tarto koirien kera

Joskus on vaan kiva vaihtaa maisemaa, sukeltaa erilaiseen kulttuuriin ja kieleen. Viro on verrattain mukavan matkan päässä, laivamatka kestää nopeimmilla laivoilla vain muutaman tunnin. Koirallekin matka on suhteellisen vaivaton. Olemme käyneet Tallinnassa aikaisemmin koirien kanssa näyttelymatkalla. Näyttelymatka on aivan omantyyppisensä reissu, tuolloin ei juuri nähtävyyksiä ennätä ihmettelemään kun edessä on näyttelypaikalle navigointia sun muuta valmistautumishässäkkää. Tällä erää lähdimme reissun päälle ihan lomamielessä, Tallinnan lisäksi päätimme piipahtaa hieman pidemmällä, Tartossa.

Laivaan – hii-o-hoi!

Koirilta löytyi jo entuudestaan passit – sellaisen saa tarvittaessa eläinlääkäriltä. Kaikki Suomesta Viroon suuntaavat laivayhtiöt ottavat koiria kyytiin, mutta säännöt vaihtelevat yhtiöittäin. Ohjeisiin ja sääntöihin kannattaa tutustua hyvissä ajoin. Helpointa on jos koiran saa jättää autoon autokannelle, mutta esimerkiksi kesällä se ei onnistu, koska autokansi voi muodostua liian lämpimäksi paikaksi koiralle. Tällöin koira otetaan mukaan laivaan; osa edellyttää, että koira viedään niille tarkoitettuun kuljetustilaan ja osa antaa pitää koiran mukana kuljetuskopassa. Meillä kesäinen matka meni kuljetuskopassa ulkona kannella tuulen suojassa matkasta nauttien.

Tallinnan vanhakaupunki toimii aikakoneen tavoin...
Tallinnan vanhakaupunki toimii aikakoneen tavoin…

Hotelli Tallinnasta

Hotelli on hyvä varata etukäteen – mitä aikaisemmin hotellin varaa, sitä edullisempi huonehinta todennäköisesti on. Samalla voi varmistaa, että saa koiraihmisille varatun huoneen, sillä näitä on rajoitetusti. Tallinnan majapaikkamme, Villa Hortensia, löytyi booking.comista – sieltä löytyy suoraan koirat sallivat hotellit. Majapaikkamme keskustasijainti oli mitä parhain, mutta autolla liikuttaessa ei niinkään… Vanhankaupungin kapeat kujat ovat todella kapeita autolla ajettaessa – myös parkkipaikkoja on naftisti. Majapaikkamme isäntä oli mitä ystävällisin ja lupasi meille oman autopaikkansa kun kuuli meidän viipyvän vain yhden yön. Koiratkin saivat tulla – jos ovat kilttejä eivätkä hauku  – noo, ainahan tähän pyritään. Pääsimme kuin pääsimme majapaikkaamme.

 

Villa Hortensian piha pienine naapuriputiikkeineen
Villa Hortensian piha pienine naapuriputiikkeineen
Villa Hortensian maskotti
Dodi ja Diego sekä Villa Hortsensian maskottinalle

Kun olimme saaneet tavarat purettua (ja yhden kännykän uitettua vessanpöntössä), lähdimme koirien kanssa kävelylle. Totesimme olevamme aivan Vanhankaupungin ytimessä. Kaupunkikierroksen jälkeen veimme koirat takaisin huoneeseen ja lähdimme syömään. Peppersäck tarjoilee tuhtia ruokaa keskiaikaistvistillä. Kunnon pihviaterian ja hunajaoluen jälkeen oli mukava kömpiä kämpille nukkumaan.

Villa Hortensian sisäpihalla on ihania käsityöläispuoteja sekä kaakaohon erikoistunut kahvila. Siitä saa myös kahvilan avautuessa aamupalaa. Hortensian huoneissa on myös pieni keittolevy, tiskiallas ja jääkaappi joten aamupalaa voi nauttia myös huoneessa. Kävimme aamusta vielä kierroksen kaupungilla kunnes lähdimme kohti Tartoa.

Akateeminen Tarto

Tie Tallinnasta Tartoon on yllättävän suora. Maisemat ovat pian peltoisen metsäisiä. Haikaran pesiä ja haikaroitakin nähtiin paljon. Yövyimme paikallisen ravintola- ja hotellikoulun yhteydessä toimivassa Kutsehariduskeskuse Hotellissa. Se oli viihtyisä perushotelli, joskin palvelu oli hiukan virallisen kankeaa. Siinä missä Villa Hortensia ei ottanut koirista lisämaksua, täällä koirista otettiin 7 euroa koira.

Taukokahvila välillä Tallinna-Tarto
Taukokahvila välillä Tallinna-Tarto

Tarton keskustaan oli hotellilta noin viitisen kilometriä, mutta toisaalta täällä oli rauhallista ja helppo liikkua koirien kanssa. Kävimme keskustassa – ja samalla hakemassa koirille Virosta Suomeen palattaessa viranomaisten edellyttämän ekinokokkoosi-matolääkkeen. Tartosta löytyi parikin eläinlääkäriä, mutta menimme lähimpään (Loomaklinik Animal). Lääkäri otti meidät vastaan samantien “voitte puhua suomea”, katsoi millaisia koiria ja kysyi painoa, antoi lääkkeen annettavaksi koirille ja merkkasi lääkkeen antamisen passeihin. Koko projekti kahdelta koiralta lääkkeineen oli 14 euroa. Samalla hän muistutti ystävällisesti, että Virossa koirille pitää antaa joka vuosi raivotautirokotus, kun Suomessa rokote annetaan yleensä joka toinen vuosi.

Tarton raatihuone ja suutelevat opiskelijat -patsas
Tarton raatihuone ja suutelevat opiskelijat -patsas
mihinka-seuraavaksi
Mihinkäs seuraavaksi?
Enkelisillalla
Enkelisillalla

Sitten kiireesti meille suositeltuun pizzapaikkaan ja kaupunkikierrokselle. Kiipesimme mm. tähtitornimäelle ja sieltä takaisin keskustaan. Tarton keskusta on siisti ja muistuttaa Tallinnan vanhaakaupunkia. Nähtiinpä kylttejä Alvar Aallon suunnittelemalle villalle, mutta kahvihammasta alkoi vihloa jo siihen malliin, että kaarsimme kahvilaan. Koirat olivat tervetulleita katetulle terassille ja koirat saivat kahvilan puolesta vettä kun ryystimme mustaa vettä oivien paakkelsien kera.

Ilta kului “pojilla” ikkunalaudalla maatessa ja “koirien telkkaria” katsellessa kun me muut kulutumme aikaa korttipöydän ääressä. Aamulla olikin aika suunnata takaisin Tallinnaan, missä kävimme katsastamassa Ülemiste-keskuksen ja vielä Kadriorg-puistossa kävelemässä ja kahvilla. Sitten vielä Superalkoon ja kotiin…

Koirien oma "telkkari"
Koirien oma “telkkari”
Kadriorgin puisto on upea kesäkeidas
Kadriorgin puisto on upea kesäkeidas

Kiinnostaako lähteä Tallinnaan koiran kanssa? Tripsterissa on erinomainen artikkeli aiheesta, ja vielä enemmän mm. kahvilavinkkejä!

Tallinnassa koiran kanssa

Pesuhommia

IMG_6000
Uimareissua ei lasketa pesukerraksi…

Kälyni laskeskeli pesseensä koiransa kerran viime vuonna, joitakin edustamansa Islannin lammaskoiran kauluspesuoperaatioita lukuunottamatta. Bichon friséen omistajalla pesurumpa föönauksineen tulee tutuksi eikä lähes viikottaisista pesukerroista tahdo pysyä kartalla.

Turkkia kuivatteleva koira
Noin 10 minuuttia pyyhekuivausta tekee föönaamisesta helpompaa

Koira tottuu pesuun ajan kanssa. Säännöllisyyskin auttaa, etenkin pentuvaiheessa. Pentu todennäköisesti yrittää lyödä homman leikiksi, mutta ei muuta kuin viemään homma loppuun. Omistajankin kannattaa valmistautua pesuhetkeen. Koira aistii kiireen ja pesuhetki on tällöin usein yhtä sähellystä. Bichon friséen turkki kuivataan, karstataan ja kammataan. Karstauksen ja kuivauksen voi yhdistää eli tehdä yhtä aikaa, mutta kampaaamista ei kannata jättää väliin. Kampaaminen on paras tapa tarkistaa turkin takuttomuus. Turkkiin jäänyt takku vaan kasvattaa kokoaan. Hyvillä aineilla ja välineillä homma sujuu mukavasti.

Pesu
Trimmikurssit tarjoavat hyviä käytännön vinkkejä kuinka pitää turkki kuosissa

Puhdas koira on kerta kaikkisen ihana paijattava. Lopputulos kannustaa kerta toisensa jälkeen viettämään parituntisen pesupuuhissa. Pesun ja kuivattelun välissä kannattaa nauttia vaikkapa kahvit. Tämä on osoittautunut hyväksi vinkiksi – toisinaan käytän ajan vessan siivoamiseen… Koiran palkitseminen pesu-kuivausoperaation jälkeen on hyvä tapa, omistajan muistaminen on puolestaan makuasia.

Bichon Frisee -yhdistyksen sivuilla on tietoa yhdistyksen järjestämistä trimmikursseista – suosittelen!