Skip to main content

Lunkisti-Teron top-100 “2020 Edition”

Edellisestä top-100 -listastani on vierähtänyt parisen vuotta (jos se kiinnostaa, tässä suora linkki), joten on hyvä aika tehdä päivityskierros ja katsoa mitkä uutuudet ovat murtautuneet listalle. Entä oliko edellisellä listalla tähdenlentoja, jotka eivät ole kestäneet tätäkään vähää aikaa? Ja löytyykö vanhemmista peleistä paluumuuttajia? Näihin kysymyksiin saa vastauksen kahlaamalla ao. sadan pelin listan läpi.

Jos listan tekoprosessi kiinnostaa, siitäkin löytyy oma kappaleensa aivan viimeisenä. Sen enemmittä löpinöittä käydään listan kimppuun, tällä kertaa se on yhdessä blogitekstissä, joten edessäsi on tuhti paketti luettavaa.

Top-100

Kunkin pelin kohdalla on alkuun taulukko, jossa sijoitus&nimi -pari ohjaa kyseisen pelin Boardgamegeek-sivulle. Lisäksi kerrotaan pelin julkaisuvuosi, pelaajamäärä, pelin kesto ja Top-100 -sijoitus edellisellä listallani.

100. Oregon

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2007 Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 min

Viimeisenä pelinä top-100 -listalleni kurkottaa vanha kunnon Oregon. Peli tarjoilee kolme varttia kartan täyttämistä rakennuksilla ja työläisillä korttivetoisesti pisteitä maksimoiden. Oregonin hienous tiivistyy korttiparien peluumekaniikkaan, jolla osoitetaan minne pelataan (ja usein vastaa myös kysymykseen ‘mitä pelataan’). Kun tähän lisätään peliin oivasti ympätyt erikoislaatat ja niiden uudelleenaktivointi, ollaan jonkin astetta hienomman äärellä. Oregon on hieno yhdistelmä taitoa ja tuuria, joten paikka auringossa on ansaittu.

99. Marrakech

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2007 Pelaajia: 2-4 Kesto: 30 min

“Pelataanko mattokauppiasta?” -lausahdus tarkoittaa kutsua Marrakechin pariin. Näyttävän ulkoasun alta paljastuu hiukkasen ilkeäkin pelilaudan valtauspeli, jossa kaverin mattoja peitellään omilla ja raha vaihtaa omistajaa kourasta toiseen. Pelivuorolla liikutetaan yhtä ja samaa mattokauppiasta pelilaudalla, mutta liikkeen määrä tulee nopalla vaikka suunnan saakin rajatusti valita. Lopuksi seuraa (useimmiten) maksu, kun on päätynyt kaverin matolle. Marrakech on hilpeä, nopea ja jännittäväkin perhepeli, jolle on oma aikansa, paikkansa ja tilauksensa.

Marrakech

98. Factory Funner

Edellinen sijoitus: 47.
Julkaisuvuosi: 2016 Pelaajia: 1-5 Kesto: 30 min

Se viritetympi laitos vanhemmasta pelistä Factory Fun. Tehdashupaelma on yhdistelmä nopeuspeliä ja oman tehtaan koneiden ketjutusta: hätäisesti tehdään valinta seuraavasta laatasta, joka sitten mahdollisimman vähillä putkilla ja hilavitkuttimilla yritetään virittää osaksi laajempaa kokonaisuutta. Factory Funnerissa on jotain samaa kuin vaikkapa Galaxy Truckerissa, mutta peli ei ole yhtä aloittelijaystävällinen eikä hauskakaan. Lisäksi Factory Funner on pitkälti yksinpeli-puzzle. Tykkään tästä pelistä edelleen, mutta harmittavasti muita faneja ei ole lähipiirissä. Edellisestä johtuen veikkaan, että peli tippuu lisäpelailun puutteen vuoksi listoilta jossain kohtaa, mikä on sääli.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Factory Funner

97. Kingdomino

Edellinen sijoitus: 61.
Julkaisuvuosi: 2016 Pelaajia: 2-4 Kesto: 20 min

Kingdominossa viehättää edelleen sen helppous: yksinkertainen ja ymmärrettävä dominohenkinen peli laadukkailla komponenteilla, joten sitä on peluutettu paljon niin sanotusta “uudellekin yleisölle”. Pisteytys on toimiva ja kaikki paketoituna kestoon joka on justiinsa kohdillaan. Kingdominon Spiel des Jahres -palkinto oli enemmän kuin ansaittu. Kokonaislistalla syöksyä alaspäin tuli nyt hurjasti, mutta uskoisin pelin taistelevan silti paikasta myös tulevilla top-100 -listoilla.

96. Bohnanza

Edellinen sijoitus: 39.
Julkaisuvuosi: 1997 Pelaajia: 2-7 Kesto: 45 min

“Papu-Uwe”:n klassikko on jo aikuisiässä ja edelleen vedossa vaikka listasijoituksissa tulikin takapakkia. Papujen viljely tiukasti rajatun kädenhallinnan kautta on pelisuunnittelultaan timanttinen ja söpö ulkoasu viimeistelee kokonaisuuden. En edelleenkään syty näille “torikauppa-huudantapeleille”, mutta Bohnanzassa sekään elementti ei niin haittaa. Niinpä taloudessamme kuuluu jatkossakin aika-ajoin näitä “vaihdatko kaksi vahapapua ja länkkärin yhteen nyrkkeilijään?” ja muita yhtä eeppisiä lausahduksia oli Bonanzan sijoitus mitä hyvänsä.

95. Fauna

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2010 Pelaajia: 2-6 Kesto: 45 min

Kaikkihan me tiedetään, mistäpäin maailmaa löytyy Hainaningibboneita – saati, että mitä sellaiset painavat? Arvuuttelupelien parhaimmistoa oleva eläintietopeli Fauna on paitsi hieno näyte toimivasta pelisuunnittelusta myös mitä erinomaisinta ajanvietettä. Samalla tulee salakavalasti sivistäneeksi itseään. Siinä missä eläinlajien strategisia mittoja ja elinalueita pystyy tasapuolisemmin kaikki arvioimaan, pelisarjan jatko-osa Terra maantieteineen ei onnistu omassa tehtävässään yhtä tyydyttävästi.

94. Pergamon

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2011 Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 min

Taideaarteiden kaivuuta maanuumenista ja osasten yhteennaittamista arvonmäärittämiseksi. Eritoten jälkimmäinen on oivallus, jota en mielestäni olen muissa peleissä nähnyt ja minkä Pergamonista päällimmäisenä muistaa. Kaivettuja aarteita ei parane loputtomasti pantata, vaan ne pitää saada kaiken kansa nähtäväksi museoon lipputulojen toivossa. Pergamon yhdistää asiat oikein ja kokonaisuus on makoisan omintakeinen, vaikka Franz Klemensin graafinen ilme ei niin kiehdokaan. Toivotamme Pergamonin ilolla listalle.

Tästä pelistä on sananen pari lisää blogimme artikkelissa ‘Pelimuseoita ja museopelejä‘.

Pergamon

93. Welcome to the Dungeon

Edellinen sijoitus: 94.
Julkaisuvuosi: 2013 Pelaajia: 2-4 Kesto: 30 min

Kuinka vähillä varusteilla selviän luolissa väijyvistä vihulaisista vai jätänkö haasteen seuraavalle selätettäväksi? Tätä kysymystä pohditaan joka vuoro Welcome to the Dungeon -pelissä. Hilpeästi teemoitettu onnenkoetus joka on samalla genrensä terävintä kärkeä. Oikeassa seurassa tätä tahkoaa määrättömiä jakoja ja kompakti peli on vieläpä osoittanut kestopysyvyyttä, sillä parissa vuodessa sijoitus ei juuri ole muuttunut. Erityismaininta pelille sikäli, että eritoten teini-ikäisten ja nuorten aikuisten sakissa tätä tunnutaan jaksavan loputtomasti.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Welcome to the Dungeon

92. Black Vienna

Edellinen sijoitus: 96.
Julkaisuvuosi: 1987 Pelaajia: 3-6 Kesto: 60 min

Ikävuosia on jo 33, mutta ikä tässä deduktiopelissä näkyy ainoastaan komponenteissa. Black Viennassa selvitetään rikolliskolmikkoa isommasta epäiltyjen joukosta, mutta vaikka lähtökohta on liki sitä samaa mitä kaikissa päättelypeleissä, niin poikkeavuus valtavirtaan löytyy pelin kysely-vastaus -mekaniikasta: pelaajat asettelevat toistensa eteen kolmen ihmisen joukkioita, joihin vastataan pelimerkein montako korttia ko. kolmikosta omistaa. Annettu informaatio jää näkyviin pelin loppuun asti, mikä nopeuttaa mukavasti pelin kestoa.

91. Codenames

Edellinen sijoitus: 78.
Julkaisuvuosi: 2016 Pelaajia: 2-8 Kesto: 30 min

Codenames on oivaltava “partypeli”, joka pakottaa säästämään sanoissa ja jättää sitävastoin estraadin tulkinnalle. Yksittäisellä vihjesanalla oma joukkue pitäisi saada poimimaan pöydästä ne oikeat koodisanat väärien joukosta. Jo tuoreeltaan ihastuin peliin eikä tykästys ole minnekään kadonnut. Oletin, että viime vuoden uutuus Decrypto kutittelisi samoja nystyröitä ja tietyllä tapaa näin onkin, mutta lopputulos ei sitten kuitenkaan ollut ihan niin rautainen vaikka Decryptokaan ei huono peli ole. Mutta Codenames on paitsi tällä listalla niin myös pelihyllyssä, kun taas Decrypto loistaa näistä molemmista jo poissaolollaan.

90. Samurai

Edellinen sijoitus: 57.
Julkaisuvuosi: 1998 Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 min

Peliharrastamisen alkuvuosien suosikkini on joutunut aikapäiviä sitten luopumaan sijoituksesta kärkikymmenikössä, mutta on sillä edelleen paikkansa. Alkuun Samurain katseen kiinnittäjänä toimii pelilaudan muoto ja kauniit komponentit, mutta pelin avut eivät jää pelkäksi silmäkarkiksi. Se on kutkuttava yhdistelmä tiukasti rajattua laattavalikoiman käyttö ja kniziamaisen kieroa pisteytysysteemiä – peli, joka tasaisessa 3-4 hengen peliseurassa on tänäkin päivänä timanttia.

89. Automobile

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2009 Pelaajia: 3-5 Kesto: 120 min

Martin Wallacen Automobile on mehukas ja kiperä talouspeli – mutta vain maksimipelaajamäärällään (=viisi). Yhdenkin pelaajan puuttuminen helpottaa myyntimarkkinoita liiaksi, jolloin kyllä voittaja saadaan edelleen selville, mutta tilintekemisen lisähaastavuus ja siten osa pelin tenhoa katoaa. Kierrosrakenteeltaan tässä on paljon samaa kuin Age of Steamissä, mutta sittenkin nämä ovat kaksi aivan eri peliä. Mainioita molemmat ja siksi Automobile(kin) on listoilla.

88. Rock the Bock

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2018 Pelaajia: 2-4 Kesto: 15 min

Vieläkö bileisiin mahtuisi pari kaverusta sisään – edes VIP-alueelle? Rock the Bock on hilpeällä teemalla varustettu korttipeli, jossa jokainen tekee yhtäaikaisesti omien käsikorttien rajoissa päätöksen siitä, mitä eläimiä tarjoaa bileisiin ja valinnat paljastetaan yhtä aikaa. Tarkoitus on pyrkiä riittävän röyhkeällä määrällä eläimiä sisään koska siitä palkitaan isommilla pisteillä, mutta liian ahneelle jää luu käteen. “Mitä kaverit mahtaa pelata ja mitä minun siten pitää pelata?” -arvuuttelu on omia inhokkejani, mutta kokeneen pelisuunnittelijan (Christward Conrad) käsissä Rock the Bock kutittelee kyllä oikeita makuhermoja. Yksi listan “hidden gem” -peleistä, ehdottomasti.

87. Rum & Pirates

Edellinen sijoitus: 64.
Julkaisuvuosi: 2006 Pelaajia: 2-5 Kesto: 60 min

Astetta erikoisempi noppailu Stefan Feldiltä, joka sai aikanaan negatiivistakin porinaa, koska eihän tämänkaltaista kevyempää peliä saata julkaista osana arvostettua Alea-pelisarjaa. Höpöjä puhuivat. Rum & Piratesissa siirretään vuorotellen piraattikapteenia pimeillä kujilla ja koetetaan haalia pisteitä hyvinkin eri tavoin. Vähän väliä tartutaan noppaan ja “minipelin” voittajat ratkotaan sillä. Huonoa noppakättä voi pyrkiä kompensoimaan tynnyrimerkeillä, joilla saa lisäyrityksiä. Rum & Pirates osuu ja uppoaa kiitos vähän erilaisen lähestymistapansa ja tutulla porukalla sen arvo vain kasvaa, kun sääntöjä ei tarvitse olla selvittelemässä alusta pitäen.

86. Mystery Rummy: Jack the Ripper

Edellinen sijoitus: 56.
Julkaisuvuosi: 2003 Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 min

Listapaikan varmisti tälläkin kertaa paljon pelattu rommipeli, jota meillä tahkotaan erityisesti kaksinpelinä. Mystery Rummy: Jack the Ripperiin on lisätty onnistuneesti muutamia pikkukikkoja pisteytykseen maustamaan perinteistä rommipelipisteytystä. Kompaktin kokonsa vuoksi “eukkoa on pistetty lihoiksi” myös matkoilla – tuo lause helähtää ilmoille, kun sarjamurhaaja saa uuden uhrinsa. Tämä on myös ainoa koko Mystery Rummy -sarjassa, joka on pysyvästi saanut paikkansa pelihyllyssämme. Ne muut ovat vain käväisseet ja lähteneet sitten kiertoon.

Tästä pelistä on mainintansa myös blogimme artikkelissa ‘Matkassa kulkevat pelit‘.

85. Gemblo

Edellinen sijoitus: 45.
Julkaisuvuosi: 2005 Pelaajia: 2-6 Kesto: 30 min

Suomessa laajemmin tunnettu Blokus on oletettavasti toiminut innoittajana aina kuudelle pelaajalle asti skaalautuvaan Gembloon. Idea näillä peleillä on sama: pyrkimys on saada omat palat laudalle ja samalla pitää huoli, että muut eivät samassa onnistu. Gemblon tapauksessa Blokuksen käyttämät Tetriksestäkin tutut laattamuodot ovat joutaneet romukoppaan ja tilalle on otettu heksalauta ja -palat. Tällä muutoksella on mahdollistettu paitsi lisäpelaajat, myös haastavammat palamuodot. Pidän näistä molemmista peleistä aika tavalla, mutta Gemblo on käytännössä korvannut tarpeen tarttua Blokukseen. Siinä myös syy, miksi ‘G’ on listalla ja ‘B’ ei ole.

84. Rune Stones

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2019 Pelaajia: 2-4 Kesto: 60 min

Useampi pelisuunnittelija on halunnut tehdä oman versionsa kovasti pinnalla olevasta pakanrakentelu -mekaniikasta. Rune Stones on Rüdiger Dornin näyte ja kelpo näyte onkin. Kortit ovat monikäyttöisiä eivätkä kulu paitsi silloin kun niiden efektin haluaa ajaa, jolloin pelatuista korteista menettä parhaan ainiaaksi. Pohjimmiltaan Rune Stunes on kilpajuoksua tiettyyn pistemäärään ja sinne päästääkseen on pitännyt konvertoida aika satsi timantteja ensin artifakteiksi, jotka konvertoidaan edelleen riimukiviksi. Mainio uutuus, joka voisi olla vieläkin korkeammalla, jos olisi napsun lyhyempi kestoltaan. Ja muuten peli, minkä ensimmäinen lisäosa on täysin turhake.

Rune Stones

83. Texas Showdown

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2015 Pelaajia: 3-6 Kesto: 45 min

Tikkipelit ovat aina olleet lähellä sydäntä ja eritoten laistoversiot – siis ne, jossa tikkien ottaminen on enempi vähempi pahasta. Olin luullut nähneeni tässä tikkipelien alakategoriassa jo kaiken, mutta niin vain Texas Showdown tuli ja esitteli vähän lisää. Pelissä mennään muutoin tuttuja latuja, mutta tikin voittaja määräytyy siitä maasta mitä tikkiin pelattiin lopulta eniten – mikä siis voi olla ihan muuta maata kuin millä se alkujaan aloitettiin. Tämän kieron twistinsä myötä Texas Showdown vaatii käytännössä 5-6 pelaajaa toimiakseen ja kuusi on tosiaan se ihannemäärä. Pienemmillä pelaajamäärillä kannattaa pelata jotain muuta. Millään haavaa tikkipeleistä pitävien kannattaa Texas Showdowniin tutustua.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

82. Sukimono

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2013 Pelaajia: 2-6 Kesto: 30 min

Edelliseltä top 100 -listalta viimeisten joukossa pudonnut Sukimono raivasi itsensä nyt mukaan pippaloihin. Pelin idea ja toteutus on uniikki, vaikka alkuun ei siltä näytäkään. Pöydällä on joukko ostotoimeksiantoja ja pelaajat yrittävät vauhdilla etsiä valitsemastaan korttipakasta näitä tuotteita. Ensimmäinen jenga tulee siitä, että tuotteet ovat osittain hyvin lähellä toisiaan, joten hutihankintoja saattaa kiireessä tulla tehdyksi. Toiseksi pakasta kaivetut tuotteet pitää ensin maksaa itse ennen kuin ne voi myydä edelleen ja tuotteilla onkin kortin kääntöpuolella vaihtelevat hintansa. Siispä tohinassa on vaara ostaa tavaraa liian kalliilla, jonka joutuu seuraavassa vaiheessa myymään persnetolla. Jokainen kierros päättyy tosiaan myyntivaiheeseen, jossa nopeammin etsintävaiheensa päättäneet myyvät löytönsä ensin ja jokainen onnistunut myynti tiputtaa ko. tuotteen osalta ostotoimeksiantajien maksamaa hintaa. Cocktail on valmis ja sen cocktailin nimi on Sukimono.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Sukimono

81. The World Cup Game

Edellinen sijoitus: 35.
Julkaisuvuosi: 2006 Pelaajia: 3-16 Kesto: 120 min

Jalkapallosta on värkätty monenmoista lautapeliä – useimmiten näppäryyspainotteisia – mutta The World Cup Game pyöräyttää läpi kokonaiset MM- tai EM-kisat. Kukin pelaaja saa ohjastettavakseen useamman maajoukkueen, jotka pitäisi luotsata mahdollisimman pitkälle kisoissa. Itse ottelut käydään läpi hyvin karkealla tasolla pelaten peleihin yksittäisiä kortteja ottelukaavioon, jotka tuovat maaleja, rankkareita ja muita tilanteita – unohtamatta sattumaakaan. The World Cup Game on vahvasti sosiaalinen peli, joka toimiakseen vaatii paljon pelaajia. Vaan kun lajia fanittava kööri on kasassa, niin silloin peli rokkaa ja kovaa. Eri lisäosien kautta saa pelattavakseen käytännössä mitkä tahansa arvokisat väliltä 1934-2010. The World Cup Game jaksaa listoille vielä vanhoilla meriiteillään, niin lähtemättömän vaikutuksen peli on tehnyt. Mutta kovasti polttelisi päästä tämän pariin palaamaan pitkän tauon jälkeen.

80. Luxor

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2018 Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 min

Lisää Rüdiger Dornin työnäytteitä. Luxor on toisaalta kilpajuoksua pyramidin uumeniin, mutta toisaalta vauhdillakaan ei ole niin merkitystä, jos matkan aikana onnistuu keräämään hyvän kattauksen aarteita ja artifakteja. Pelaat kortin, siirrät yhtä seikkailijaasi laudalla ja keräät kohderuudun herkut tai ruudun muun toiminnon – napakkaa ja toimivaa. Kädenhallinta on toteutettu ovelasti: pelaajilla on viiden kortin käsi, mutta vain jompi kumpi reunakorteista on pelattavissa ja uusi kortti pakasta sujautetaan aina aivan keskimmäiseksi. Esimerkillinen perhepeli, sillä tätä pelaa harrastelijaporukallakin kovin mielellään – ja paljon on pelattukin.

Luxor

79. Qwinto

Edellinen sijoitus: 75.
Julkaisuvuosi: 2015 Pelaajia: 2-6 Kesto: 15 min

Nopeita ja pikkunäppäriä kupongintäyttö-noppailuja on tänä päivänä riesaksi asti, kiitos eritoten Qwixxin menestyksen. Riesaksi siksi, että suuri osa tyytyy monistamaan tuttuja juttuja ilman uusia innovaatioita. Qwinto on kuitenkin toista maata: sen noppavalinta-systeemi tuo peliin sopivasti lisätaktikointia venyttämättä pelin kestoa. Lisäksi on pidetty huoli siitä, että kaikki osallistuvat peliin ihan jokaisella heitolla. Kun pisteytyskin on onnistuneesti pultattu kokonaisuuteen on Qwinton menestysresepti valmis ja sijoitus top-listallakin kutakuinkin sama kuin pari vuotta takaperin.

Tästä kompaktista helmeä olemme blogissa hehkuttaneet jo aiemmin.

78. Euphrat & Tigris

Edellinen sijoitus: 68.
Julkaisuvuosi: 1997 Pelaajia: 2-4 Kesto: 90 min

Mahtuu se tämäkin klassikko-Knizia edelleen listalleni eikä tehnyt tiukkaakaan. Euphrat & Tigris tarjoaa paljon kekseliäitä peliliikkeitä tehtäväksi ja hoksattavaksi, mutta koskaan ei voi olla ihan varma mihin suuntaan peli lopulta etenee: hetken vahvalta näyttänyt tilanne laudalla voi arvaamattomilla siirroilla muuttua ihan toisennäköiseksi – kiitos sermin takana jemmattavien laattakäsien. Varpaillaan pitää siis olla, ja jos joku pykää temppelin tai toisenkin laudalle, haluavat kaikki mukaan noihin karkeloihin. Euphrat & Tigris on taattua Kniziaa miehen kultakaudelta ja kestänyt aikaa erinomaisesti.

77. Miyabi

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2019 Pelaajia: 2-4 Kesto: 30 min

Yksi eniten pelatuista Spiel ’19-uutuuksista. Ei siis yllätä, että Miyabi jaksaa top-listalle mukaan, sijoitus vain oli tähän saakka epäselvä. Michael Kiesling on työstänyt tarjolle mielenkiintoisen puutarhahaasteen, jossa vuorotellen poimitaan laattoja yhteisestä poolista ja koetetaan kurottautua niitä rakentamalla koko ajan ylemmäs ja ylemmäs. Peli palkitsee tästä paitsi isommilla pisteillä, myös lisäporkkanaa nopeimmille viitoskerrokseen yltäneille. Suoraviivainen, mutta silti herkullinen peli, jonka ainoa miinus tulee hivenen valjuhkosta värimaailmasta. Jos Haba olisi virittänyt ulkoasua pari napsua houkuttelevammaksi, käsissä voisi olla miltei Azulin kaltainen menestys.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Miyabi

76. O Zoo le Mio

Edellinen sijoitus: 58.
Julkaisuvuosi: 2002 Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 min

O Zoo le Mion yhdistelmä sokkohuutokauppaa ja dominolaattojen peluuta on yllättävän vangitseva. Dominolaatoin työstetään oikein maisemaakin hivenen Carcassonnen malliin. Lopputulos on parasta Corné van Moorselia, mitä minä olen pelannut. Vähän O Zoo le Mio kärsii “rikkaat rikastuu” meiningistä, mutta muuten siitä on vähänlaisesti pahaa sanottavaa. Pitkäksi peliksi tenhoa ei olisi riittävästi, mutta puolituntiseksi viritettynä se viihdyttää siinä määrin, että peli luikertelee top-listalle tälläkin kertaa.

75. Jaipur

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2010 Pelaajia: 2 Kesto: 30 min

Puhtaita kaksinpelejä sataseeni mahtuu vähänlaisesti, mutta Jaipur on yksi poikkeuksista. Se tarjoilee kekseliästä settien rakentelua, jossa kytätään ahkerasti sitä mitä kortteja vastapelaaja pöydästä noukkii ja toisaalta jännitetään aina seuraavaa pakasta paljastuvaa korttia. Tuuria Jaipurissa on runsaasti, mutta taidollekin jää sijaa. Yhden jaon pelaa vajaaseen kymmeneen minuuttiin, joten sääntökirjan ‘paras kolmesta’ on nappi-idea. Kun se on tosi kompaktikin, on peli päässyt myös parhaiden matkapelien blogitekstiin.

74. Love Letter

Edellinen sijoitus: 54.
Julkaisuvuosi: 2012 Pelaajia: 2-4 Kesto: 20 min

Pienien ja näppärien sosiaalisten deduktiopelien ykkönen on Love Letter. Tarkoituksena on tiputtaa kaverit pois pelikierrokselta tavalla tai toisella ennen kuin pelin pieni korttipakka loppuu – tai olla edes se, jolla on pakan loppuessa suurin kortti kädessä. Todella turboahdettu peli! Meillä Love Letteriä on pelattu paljon – siis satoja jakoja – ja edelleen se vaan maistuu. Myös niitä jatkovirittely-versioita on tullut joitain testattua, mutta toistaiseksi ei ole tämän alkuperäisen voittanutta.

73. Karuba: The Card Game

Edellinen sijoitus: 73.
Julkaisuvuosi: 2017 Pelaajia: 2-6 Kesto: 15 min

Tasan tarkkaan samalta sijalta ‘Karuba: The Card Game löytyi kaksi vuotta takaperinkin. Moninpelipuzzlepasianssien ykkönen yltää kokonaislistalla sijalle 73. Se on vartin kestävä napakkuus, jonka etuna samaan lokeroon istuviin verrokkeihin – kuten vaikkapa Take It Easy tai Don Quixote – verrattuna on se, että peli ei sittenkään ole pelkästään omaan napaan tuijottelua. Tässä on oiva pizzu puzzlefilleri lihaisampien pelien väliin.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Karuba: The Card Game

72. Completto

Edellinen sijoitus: 89.
Julkaisuvuosi: 2015 Pelaajia: 2-4 Kesto: 30 min

Peli, joka napsahtaa tasan tarkkaan Rummikub-hermoon, vaikka siinä ei settejä rakennellakaan. Completton ideaan “kuka rakentaa ensimmäisenä vasemmalta oikealle nousevan numerosuoran” pääsee välittömästi sisään, mutta se on päätöksenteoltaan Rummikubia huomattavasti nopeampi olettamatta läpihuutojuttu. Tästä johtuen Completto on mitä oivallisin filleri silloin tällöin pelattavaksi.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Completto

71. Carcassonne

Edellinen sijoitus: 84.
Julkaisuvuosi: 2000 Pelaajia: 2-5 Kesto: 45 min

Laattapelien klassikko on perhepelien timanttia vielä tänäkin päivänä. Maiseman rakentelu laatta kerrallaan on jotenkin palkitsevaa ja vaikka laattaonnellakin on merkitystä, niin paljon jää sittenkin omiin käsiin. Peli tarvitsee kylkeensä sen ‘Kirkot ja kievarit‘ -lisäosan, mutta noin muuten muut lisäkilkkeet on omaan silmääni enemmän turhia ja peliä pidentäviä kuin tuikitarpeellisia.

70. Mahjong

Edellinen sijoitus: 32.
Julkaisuvuosi: 1850 Pelaajia: 3-4 Kesto: 120 min

Jollei ole jo aiemmin käynyt selväksi, niin tulkoon tässä kohtaa: settien rakentelut ovat olleet aina lähellä sydäntäni ja kun törmäsin Mahjongiin ensimmäisen kerran 25 vuotta sitten olin heti myyty. Peliä on tullut pelattua aikanaan todella paljon ja muutamillakin eri säännöillä. Edelleen peli on kovasti mieleen, mutta käytännössä vaatisi säännöt osaavan ja säännöllisen porukan, jotta siitä pääse nauttimaan täysillä. Jos nämä ehdot täyttyvät, niin on vatsan täydeltä hyvää tarjolla. Tällä hetkellä tilanne on se, että Mahjong on listoilla vanhoilla meriiteillään – ja siksi syöksyä listallakin on aika tavalla. Mutta eihän tämän hienous ole tietysti minnekään kadonnut.

69. Dice Forge

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2017 Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 min

Pelin edetessä muunneltavat noppasivut on harvemmin käytetty idea. Dice Forgeen tuo kuningasidea on ympätty tavalla, mikä tukee muuta peliä mainiosti. Kaikki pelaajat heittävät noppansa ja keräävät niiden kautta saamansa “sadon”, vuorossa ollut pelaaja saa lisäksi kustomoida noppiaan lisää tai tahkota pisteitä/lisätoimintoja ostettavien korttien kautta. Puolituntinen Dice Forgen parissa menee kuin siivillä ja uusintapelien perään hinkuu miltei heti miten. Pelkällä peruspelillä homma voi käydä liian toisteiseksi, mutta lisäosan ‘Rebellion‘ myötä tutkittavaa riittää pidemmäksikin aikaa.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Dice Forge

68. Scrabble

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 1948 Pelaajia: 2-4 Kesto: 90 min

Yli 70 vuoden ikään päässyt sanapelien grand old man on sekin listoilla. Scrabble on vielä tänäkin päivänä mitä mainiointia pelattavaa ja kaiken maailman sanapelien runsaudesta huolimatta se mieluisin etenkin jos pelaajia on 2-3. Neljäs tuo jo hiukka liikaa odottelua, joten silloin valinta voi osua jo toisaalle.

67. Schotten Totten / Battle Line

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 1999 Pelaajia: 2 Kesto: 20 min

Kolmen kortin pokerikäsien rakentelu kaksinpelinä on yllättävän koukuttavaa puuhaa mikä on tullut todistetuksi jo parinkymmenen vuoden ajan kiitos Schotten Tottenin. Pienehkön korttikäden hallinta ja korttituuri ovat avainasemassa, mutta jos se rouva Fortuna sitten pyllistääkin yhdessä jaossa, on uusintamatsi helppo ottaa – siinä määrin nopeasti on yksi peli pelattu. Enkä kaipaa mukaan niitä erikoiskortteja, tämä on kelpo menoa ihan sellaisenaan. Edellisessä listassa peli jäi kalkkiviivoilla rannalle, nyt murtauduttiin roimalla marginaalilla läpi.

66. Piece ‘o Cake / New York Slice

Edellinen sijoitus: 59.
Julkaisuvuosi: 2008 Pelaajia: 2-5 Kesto: 20 min

“Yksi jakaa, muut valitsevat ensiksi” -peli parhaasta päästä. Ja Piece ‘o Cakessa ei sitten mitään muuta olekaan. Moni peli tätä samaista jakomekaniikkaa käyttää osana laajempaa kokonaisuutta, mutta yleensä ne eivät jaksaa ihan maaliin saakka, koska se jakomekaniikka tuo mukanaan odottelua ja tunnelma helposti latistuu. Piece ‘o Caken tapauksessa koko homma on paketoitu vartissa, joten kakkupalahaaste on täytteiltään balanssissa. Pelin uusin versio ‘New York Slice’ sukeltaa pizzojen maailmaan ja mukaan on ängetty vähän extratäytteitäkin – muilta osin idea on silti sama.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Piece ‘o Cake

65. Rumis / Blokus 3D

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2003 Pelaajia: 2-4 Kesto: 20 min

Rumis on yksinkertaisuudessaan abstraktien palikkapelien parhaimmistoa. Vuorotellen pelilaudalle laitetaan yksi omista palikoista ja sen pitää koskettaa joltakin sivultaan aiempaan omaan palikkaan. Kun lopulta kaikki palat on laitettu tai kukaan ei sääntöjen ja/tai korkeusrajoitusten vuoksi pysty enempää laajentamaan siirrytään nerokkaaseen pisteytykseen: kyhättyä rakennelmaa katsotaan ylhäältä päin ja jokaisesta oman väärin ruudusta rapsahtaa piste. Ylijäämälaatoista vastaavasti miinuksia. Rumis on napakkaa pelisuunnittelua riittävillä “koukuilla” – ei ihme, että maistuu eikä ihme, että tämä on aikoinaan ollut Mensa-voittajakin. Meillä Rumis on vakiotavaraa, jos halutaan pelata jotain kevyttä ja helppoa uusien naamojen kanssa. Hivenen yllättäen näillä meriiteillä noustiin tällä kertaa näinkin hyvään positioon.

64. Dixit

Edellinen sijoitus: 72.
Julkaisuvuosi: 2009 Pelaajia: 3-6 Kesto: 30 min

Partypeli Dixit se vaan jaksaa. “Kymppitonni” kuvilla on erittäin hauska pelattava ja Dixit toimii todella monissa tilanteissa. Mikäli yhtään enemmän pelaa, on lisäpakka tai pari käytännössä pakollinen hankinta, mutta muuten pelistä ei negatiivista sanottavaa ole. Dixit tai Dixit Odyssey -on partypelien kärkikastia ja pelillisesti esim. Conceptia valovuosia edellä.

63. Zoff in Buffalo

Edellinen sijoitus: 52.
Julkaisuvuosi: 1998 Pelaajia: 2-5 Kesto: 45 min

Että yksinkertainen voi olla kaunista – tästä Zoff in Buffalo on mainio esimerkki. Peli on karja-aitausten täyttöä lehmillä ja valinnat kullekin kierrokselle tehdään yhtäaikaisesti. Zoff in Buffalossa vain on lisänä pari niksiä, minkä vuoksi se rynnii heittämällä listoille: karja-aitauksiin ei koskaan saa muodostua tilannetta, jossa usealla pelaajalla olisi sama määrä lehmiä. Lisäksi aitauksen täyttyessä jaellaan bonuksia tietyllä sijoituksella oleville. Todella mainio peli, joka on vieläpä hellyttävän näköinen – tässä pelissä ikä ei juuri näy!

Zoff in Buffalo

62. Uptown / Blockers!

Edellinen sijoitus: 81.
Julkaisuvuosi: 2007 Pelaajia: 2-5 Kesto: 40 min

Uptown yllättää listasijoituksen nousullaan vaikka se kestoklassikkoja meillä on ollutkin. Peli tarjoaa mielenkiintoisen haasteen: “muodosta mahdollisimman vähän eri alueita” laattasetillä, joiden asettelu on tiukasti säädettyä. Haastavuus kasvaa sillä, että noista laatoista on tarjolla kerrallaan vain pieni setti ja kun muut ovat sotkemassa laudan yleistilannetta, on Uptown alusta loppuun taistelua yhtenäisten alueiden rakentamisesta. Peli kestää kummasti uudelleenpeluuta, joten tässä senkin pohjalta vahva suositus hivenen keveämpien laattapelien ystäville.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Uptown

61. No Return

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2019 Pelaajia: 2-4 Kesto: 30 min

Napakasti nimetty ‘No Return’ meni jo pelkän kuvauksen perusteella ostoon Spiel’19 -messuilta. Ja hyvä kun ostin! Vartin kestoon se tarjoilee alkuun settien rakentelua ja pöytäämistä ja jossain kohtaa peliä pelaajan on tehtävä päätös, jossa settien pöytäämisestä siirrytään niiden kotiuttamiseen. Settien rakenteluun ja vaihtoon tarvitsee hyvää pelisilmää ja tietysti nostokättä, sillä pussista nousee mitä nousee. Pelisilmän osalta osa jujua on siinä, että isonumeroiset laatat tuovat eniten pisteitä, mutta niiden kotiuttaminenkin vaatii isoja numeroita tai riittävän määrän pienempiä numeroita yhdestä väristä. Tässä pelissä tuuri, jännitys ja pelisilmä paiskaavat iloisesti kättä – erinomainen filleri siis!

No Return (Huom! Laattatelineet lainattu Scrabblesta).

60. Ceylon

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2018 Pelaajia: 2-4 Kesto: 60 min

Ceylon on toinen niistä “oikeasti uusista” uutuuksista tällä listalla, joista huokuu hyvällä tapaa vuosituhannen vaihteen lautapelien olemus: simppelit ja suoraviivaiset säännöt yhdistettynä freeseihin suunnitteluideoihin. Nyt paitsi perustetaan teeviljelmiä, kerätään niiden satoa ja täytetään asiakaskontrahteja. Kaikkia vaiheita on yksinkertaistettu reilulla kädellä, jotta pelistä on saatu jouheva ja peliaika siten puristettua tuntiin. Vuorot surautetaan läpi yksittäisen kortinpeluun kautta, jossa itselle saa yhden pelin viidestä toimintovaihtoehdosta, mutta aina samalla kortin toinen puoli jää muiden hyödynnettäväksi. Siis oma napa ensin ja muille mielellään toiminto, josta eivät hyödy liiaksi. Pelin kesto on just passeli, uudelleenpeluuarvoa löytyy ja näillä listasijoitus ei ole yllätys.

Ceylon

59. Träxx

Edellinen sijoitus: 87.
Julkaisuvuosi: 2015 Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 min

Kevyiden tussifillereiden parhaimmistoa oleva Träxx muistuttaa sitä legendaarista Nokia-puhelimen matopeliä: täytä jatkuvasti kasvavalla madolla pelialue maksimaalisesti ja nappaa matkalla pisteruudut ennen kilpaveljiä ja -siskoja. Homma hoituu kierros kerrokselta käännettävillä korteilla mikä ohjeistaa mihin ruutuihin tällä kierroksella matoaan saa laajentaa. Vartin puraisuksi tälle todellakin on aikansa ja paikkansa.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

58. Strike

Edellinen sijoitus: 42.
Julkaisuvuosi: 2012 Pelaajia: 2-5 Kesto: 15 min

Listan seuraavakin on supernopea laatufilleri. Strike on äärimmäisen simppeli noppapeli, jossa on normaaleista noppapeleistä poikkeava idea: areenalla olevia noppia saa kilkata uusilla jaa yrittää niitä manipuloimalla parantaa omaa tilannetta. Pelivuorolla pitää areenalle uhrata noppa tai noppia ja se voittaa, jolla noppia on lopulta ainoana jäljellä. Tiettyä gladiaattorihenkeä siis. Peli sopii kaikille ja vaikka ei kaikkein kompaktein noppapeli kooltaan olekaan, niin kulkeutuu riittävän vaivattomasti eri tilanteisiin. Strikellä on monissa piireissä kulttimaine ja saatavuus oli välillä rajusti “ei oota”, kun jenkit hamstrasivat omansa jo Saksasta asti. Nyt peliä saa taas paremmin.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Strike

57. Museum

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2019 Pelaajia: 2-4 Kesto: 60 min

Korttisettien keruuta ja niiden peluuta omaan museoon, sitä tarjoilee tämä kickstarterin kautta markkinoille pullautettu Museum. Reilun kymmenen pelikerran jälkeenkin pelistä huokuu läpi sen potkustarttitausta: asioita olisi voitu viilata sieltä täältä jouhevammaksi ja selkeämmäksi. Mutta ei auta, on tämä silti miellyttävä peli piilotavoitteineen päivineen. Ja ne pelin viimeiset kierrokset sekä lopetushetken arvaamattomuus (“Tuleehan mulle vielä yksi vuoro, tai ehkä peräti kaksi”?) – ne ovat Museumin hienoimpia hetkiä. Kaikki tämä tarjoillaan tunnin kestoon.

Tästä pelistä on sananen pari lisää blogimme artikkelissa ‘Pelimuseoita ja museopelejä‘.

Museum

56. Draftosaurus

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2019 Pelaajia: 2-5 Kesto: 15 min

Viime vuonna tuli useampikin mainio nopea “täytepeli” ja tähän jengiin liittyy sijalle 56. putkahtava Draftosaurus. Pelin söpöt dino-meeplet johdattavat pelaajat draftaamisen saloihin: jos pelimekaniikka ei ole entuudestaan tuttu, niin tässäpä oivallinen opetuspeli. Pikku dinot SIIS kiertävät nyrkistä nyrkkiin ja joka vaihdon yhteydessä kukin pelaa yhden dinosauruksista omaan puistoon. 12 dinon jälkeen seuraa pisteytys ja homma on paketissa. Dinosaurukset pisteytetään hivenen eri tavoin eri ruuduissa ja noppa pahalainen vieläpä sotkee suunnitelmia niiden asetteluvaiheessa. Kaikki kelpo fillerin elementit ovat just eikä melkein kohdallaan.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Draftosaurus

55. In the Year of the Dragon

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2007 Pelaajia: 2-5 Kesto: 90 min

In the Year of the Dragonin pariin palattiin viimeisen vuoden aikaan pariinkin otteeseen ja samalla saatiin muistutus miten hyvä peli se onkaan. Seurauksena luonnollisesti nousi listoille, josta se edellisen kerran jäi parikymmentä pykälää ulkopuolelle. Ja hieno pelihän tämä Feld on: tuskaisasti se koettaa jarruttaa pelaajan pistelingon rakentelua ja varomatonta peluria se potkiikin nivusiin niin, että tuntuu. Mutta osin juuri siksi “lohharin vuosi” onkin niin hyvä peli kuin se on. Vaan vielä sittenkin matkaa parhaisiin Feldeihin riittää, minkä tulemme huomaamaan.

54. Timbuktu

Edellinen sijoitus: 38.
Julkaisuvuosi: 2005 Pelaajia: 3-5 Kesto: 60 min

Tehtävänä Timbuktussa on salakuljettaa tavaraa ohi varasjoukkioiden. Beduiinipahisten sijainnista vain on etukäteen kovin vähän tieto, mutta se tietomäärä kasvaa kierroksen edetessä. Pelissä on pieni muistielementti mukana, mikä istuu siihen erittäin hyvin: saat aina yhden “varasryhmän sijainti+tuotteet” -yhdistelmän tietoon ja kun on uuden yhdistelmän aika, pitää vanha tieto pitää muistissa – kortit kun kiertävät pelaajalta toiselle. Mainiosti ja suoraviivaisesti toteutettu peli, jossa voittajaa saa jännittää maaliviivoille asti. Sekin on hyvän pelin merkki!

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Timbuktu

53. La Cìtta

Edellinen sijoitus: 25.
Julkaisuvuosi: 2000 Pelaajia: 2-5 Kesto: 120 min

Kaupunkipelien kärki löytyy tällä kertaa sijalta 53. Ei La Cìttakaan aivan täydellinen ole, mutta lähellä ollaan. Se jättää osan infran rakentamishaasteista kokonaan huomioitta, mutta sen sijaan mallintaa mukaan pelaajien muuttovirrat: kansa katselee oman kaupungin ohella vähän lähiympäristönkin suuntaan ja nostaakin kytkintä, jos se ruoho näyttää naapurissa vihreämmältä. La Citta on kivasti omanlaisensa kokemus ja pelisuunnittelupuolella tässä on monta todella onnistunutta pikkujippoa.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

La Cìtta

52. The Hanging Gardens

Edellinen sijoitus: 55.
Julkaisuvuosi: 2008 Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 min

Kortin latominen osin toisensa päälle ja niiden kautta mahdollistettu temppeleiden kanssa kikkailu on tehty riippuvissa puutarhoissa oivallisesti. Kun tähän yhdistetään settien keräilyn kautta miellyttävästi rakentuva pisteytys, niin ollaan laadun äärellä. The Hanging Gardens on maistuva perhepeli, joka tarjoilee paljon samaa kuin suomalaista käsialaa oleva Honshu, mutta tällä kertaa tämä varhaisempi ulkomainen vastine on pisteytyksensä osalta parempi. En tosin tätä tarjoilisi neljän pelaajan peliksi, mutta pienemmillä pelaajamäärillä kylläkin.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

51. The Bark Side

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2018 Pelaajia: 3-6 Kesto: 30 min

Listan puoliväliin parkkeeraa kaksi uutuutta. Ensin on tämä korealaisten käsialaa oleva koira-aiheinen tikkivariaatio viimeisestä tikistä. Pelatun tikin koko voi vaihdella yhdestä tai useammasta kortista jossa tvistinä lisäksi se, että jos ei pysty nokittamaan tikin kärkipaikalle, joutuu käsikortin pienempiä lappuja latomaan poistoon. Vaan millään muulla ei lopulta ole väliä kuin vasta sillä viimeisellä tikillä: sen voittanut saa ko. tikistä sakkokortteja eteensä ja kun niitä on suoran verran edessä tulee seinä vastaan. The Bark Side on kaikessa yksinkertaisuudessaan monella tapaa oivaltava ja hauska tikittely ja se korkeammin sijoittunut tikkipeli koko listalla.

50. Solenia

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2018 Pelaajia: 1-4 Kesto: 30 min

Tiketintäyttöä jatkuvasti elävällä pelilaudalla ja identtisellä korttisetillä. Sitä tarjoilee listan viideskymmenes, Solenia. Se tekee edellisen tavalla, jossa pelin eri mekaniikat nivoutuvat selkeästi ja ymmärrettävästi toisiinsa ja kokonaisuus tuntuu pykälän verran isommalta peliltä, kuin mitä se lopulta kestääkään. Kun tähän päälle huomioidaan kekseliäs, jatkuvasti elävä pelilauta, on Solenia todettava viihdyttäväksi peliksi, joka toimii soljuen eri pelaajamäärillä.

Solenia

49. Plunder

Edellinen sijoitus: 21.
Julkaisuvuosi: 2013 Pelaajia: 2-6 Kesto: 30 min

Listan seuraavakin peli puristaa perusajatuksensa siinä määrin kompaktiksi, että sen tarjoamaan haasteeseen pitäisi löytyä vastaus viimeistään 15. kysymyskierroksen jälkeen. Plunder on perinteisempi merirosvoteemainen deduktiopeli, jossa koetetaan selvittää kavereiden aarteiden sijainnit ennen muita. Itse aarteenkaivuusysteemi on pultattu kylkeen kekseliäästi ja siten, että ajankäytöltään se ei hidasta peliä ja vääristä arvauksistakaan ei kukaan putoa pois, koska totuus paljastuu vasta lopuksi. Graafisesti Plunder on rujo, mutta ulkoasu on värkätty käytettävyys edellä. Deduktiopelien ystäville pakkotestattava, muiden ei kannata vaivautua. Itse pidän Plunderia suorastaan erinomaisena!

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Plunder

48. Pictures

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2019 Pelaajia: 3-5 Kesto: 30 min

Listan seuraava uutuus on täyttä timanttia, mitä partypeleihin tulee. Pictures on niin simppeli idealtaan, että tätä pelaa kenen ja minkäikäisten kanssa tahansa. Pöydälle läväytetään setti kortteja, jokaiselle epämääräiset tarveaineet ja pussista koordinaatti, jota ei näytetä muille. Nyt jokainen värkkää tarveaineistoon vihjeen, jonka perusteella toisten pitäisi löytää vihjettä vastaava kuva tarjolla olevista ja mitä useampi kohdistuksen osaa tehdä oikein, sitä parempi. Pictures on aivan lyömätön peli ja pelisuunnittelultaan erinomainen esimerkki siinä mielessä, että kaikki osallistuvat peliin koko ajan. Pelin parissa on vietetty hilpeitä hetkiä runsaasti enkä näe, että ihan hetkeen tilanne miksikään muuksi muuttuisi.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Pictures

47. The Palaces of Carrara

Edellinen sijoitus: 37.
Julkaisuvuosi: 2012 Pelaajia: 2-4 Kesto: 60 min

Carraran palatsit jaksaa viihdyttää. Parin toimintovaihtoehdon ympärille on kyhätty viritys, jossa vuorolla joko kerätään resursseja itse rakentelua varten tai rakennetaan. Raha ja pisteet ovat tiukassa ja pisteytystavoitteet vaihtelevat pelikohtaisesti. Hiottu kokonaisuus, jonka pariin palaan hymyssähuulin ja pelaamaan pääsee nopeasti oli mukana sitten ensikertalaisia taikka ei. Pelikerrottain vaihtelevat pisteytyskortit takaavat erilaiset pelikerrat, mutta ne voivat olla myös akilleen kantapää: osa sattumalla valittavista tavoitekorteista kun on huomattavasti mälsempiä kuin toiset.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

46. Parade

Edellinen sijoitus: 28.
Julkaisuvuosi: 2007 Pelaajia: 2-6 Kesto: 45 min

Kestosuosikkeja, mitä tulee kompakteihin ja vähän kevyempiin korttipeleihin. Perimmäinen idea Paradessa on välttää kortinottoa pöydästä. Omalla vuorolla jonon jatkeeksi joutuu aina lapun pelaamaan ja mitä pidempi jono on, sitä todennäköisemmin jotain tarttuu haaviin. Jos sitten tarttuukin, niin syytä olisi pitää huolta siitä, että sitä (tai niitä) värejä on sitten enemmän kuin muilla. Jollakin porukalla Parade saattaa kestää eli vähän tämä voi mennä myös sellaiseksi kortin laskemiseksi, mutta pääosin peli rullaa joutuisasti ja tälläisissa olosuhteissa Parade toimii.

45. Kingsburg

Edellinen sijoitus: 13.
Julkaisuvuosi: 2007 Pelaajia: 2-5 Kesto: 90 min

Kaikenkarvaisia työläistenasetteluja noppavetoisesti on viime vuosina tullut pilvin pimein, mutta ne olen pääsääntöisesti kokenut pitkäpiimäisiksi. Mutta kun hommaa kevennetään riittävästi ja mennään suoraviivaisemman nopittelun tasolle tyyliin Kingsburg, niin jo kelpaa! Kingsburgissa noppia käytetään kivasti paitsi resurssien keruuseen myös kaverin jaloille polkemiseen aina kun se vaan mitenkään edistää samalla omaa peliä. Muutaman näppärän rakennuskierroksen jälkeen mörököllit iskevät kimppuun, joten rakentamisessa koetetaan pitää huoli myös puolustuksesta. Ja tätä kaavaa toistetaan muutama kierros. Tykkään Kingsburgista vielä vuosien jälkeenkin, vaikka tämänkertaisessa taistossa tulikin useampi kymmentä pykälää takapakkia sijoituksessa. Ja jos peliä yhtään enempää pelaa, niin To Forge a Realm’ -lisäosa on pakollinen – mikä itse asiassa taitaa pelin uusimmassa painoksessa tullakin jo vakiona mukana.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Kingsburg

44. Members Only

Edellinen sijoitus: 71.
Julkaisuvuosi: 1996 Pelaajia: 3-5 Kesto: 60 min

Members Only on näistä vedonlyöntipeleistä yksi parhaista, vaikka ikää sillä on jo neljännesvuosisata. Ulkonäöllisesti karu mutta ainakin selkeä peli haastaa arvailemaan, montako sateista päivää Lontoossa mahtaakaan olla tässä kuussa, moniko arvon lady huomaakaan Ascotin hevoskisoissa sonnustautuneensa samanlaisella päähineellä kuin kanssasisaret tai muuta vastaavaa. Joka vuoro pelaajat paljastavat omia tietojaan muille kortti kerrallaan ja samalla tulee tilaisuus lyödä vetoa. Kokonaiskuva siten kirkastuu kierroksen edetessä, mutta samaa tahtia on parhaat eli todennäköisimmin ne oikeat ruudut varattu. Edelliseltä top 100-listaltakin Members Only löytyi pelkästään vanhoilla meriiteillään ja tuolloin arvuuttelin, että mikähän sen oikeampi paikka olisi? No, pelin pariin on sittemmin palattu ja sen myötä sijoituskin on oikaistu oikeammaksi.

Members Only

43. Steam Time

Edellinen sijoitus: 67.
Julkaisuvuosi: 2015 Pelaajia: 2-4 Kesto: 90 min

Se astetta vähemmän puuduttava työläistenasettelu. Kokenut pelisuunnittelija Rüdiger Dorn yhdessä Kosmoksen julkaisusta vastaavien tahojen kanssa ovat Steam Timella puristaneet jouhevasti eteenpäin matkaavan ja riittävästi vaihtuvia muuttujia sisältävän pelin, jossa homma pysyy mielenkiintoisena alusta loppuun. Steam Timessa miellyttää ovelasti toteutettu ‘vähentyvät vaihtoehdot’ -malli ja se, että osaan valinnoista liittyy aina epävarmuustekijöitä. Saatan korvissani kuulla, kuinka moni raskaampien pelien ystävä huutaa “liikaa tuuria ja kaaosta”, mutta minä sanon että “lisää höyryä”.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Steam Time

42. Turmbauer

Edellinen sijoitus: 18.
Julkaisuvuosi: 2011 Pelaajia: 1-4 Kesto: 45 min

Sijalle 42 tällä kertaa yltää valtavirrasta poikkeava torninrakennuspeli. Ei mitään ‘Huojuva torni‘ -meininkiä vaikka välillä rakentuva kyhäelmä hivenen horjuva onkin. Turm Bauerissä perimmäinen idea on saada oma kiipeilijä ylemmäs rakennelmassa kuin muilla pelaajilla ja tässä onnistuakseen tarvitaan yhdistelmä hyvää noppakättä – mikä auttaa rakentamisvaiheessa – sekä sopivasti parkkeerattua kiipeilijänappulaa, jolla blokata muita pelaajia. Komponenttiosasto on viimeisen päälle kunnossa ja pelin sääntökuorma kevyt. Mainio peli, josta saa aidon Cornerstone-elämyksen yhdstämällä pelejä kaksi. Sitäkin on tullut testattua, mutta olen napakamman Turm Bauerin kannalla.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Turm Bauer

41. Atlantic Star / Show Manager

Edellinen sijoitus: 33.
Julkaisuvuosi: 2001 Pelaajia: 2-6 Kesto: 60 min

On se teema sitten “Unelmien risteily” tai “Päräyttävä lavashow” niin ollaan hyvyyden äärellä joka tapauksessa. Pelissä rakennetaan käteen reitti-/bändisettejä neljässä eri värissä yksi väri kerrallaan ja kun aika on, setti pöydätään ja aloitetaan toisen värisetin rakentaminen. Nopsaan rullaavat kierrokset yhdistettynä tosi tiukasti rajattuun korttilimiittiin ja rahavarantoihin sekä katkeraan kilpailuun settien paremmuudesta tekevät Atlantic Starista erinomaisen. Peli on täynnä hiljaista “toivottavasti tuo kortti on vielä tuossa mun vuorolla” ja “Älä vaan nyt vaihda niitä kortteja” -tuskaa, joka usein purkautuu myös ääneen lausutuksi, kun vastapelaaja juuri edellä tekee niitä siirtoja mitä et toivonut tämän tekevän. Kun pelin kylkeen on pultattu lainanottokin kekseliäällä tavalla, niin tämä nostaa Atlantic Starin eittämättä Dirk Hennin kautta aikain parhaimpien pelien joukkoon.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Atlantic Star

40. Castles of Mad King Ludwig

Edellinen sijoitus: 22.
Julkaisuvuosi: 2014 Pelaajia: 1-4 Kesto: 90 min

Väistelin “hullun kuninkaan linnanrakentelua” hyvän tovin pääsääntöisesti ulkonäöllisistä syistä, mutta kun viimein annoin sille hiukan siimaa, niin tykkäsin kuin hullu puurosta eikä tuo ihastus ole minnekään kadonnut vaikka alamäkeen listasijoitus tulee parikymmentä pykälää. Castles of Mad King Ludwig yhdistää hienosti huoneiden hinnoittelun itse linnan rakentamiseen ja erilaisiin bonustoimintoihin. Päälle vielä yhteisesti käytävää kilvoittelua pelikerroittain vaihtelevissa kategorioissa ja piilotavoitteita, niin kekkerit on valmiit. Pelin ulkoasu puistattaa edelleen, mutta kaikkea ei voi saada.

39. Mogul

Edellinen sijoitus: 47.
Julkaisuvuosi: 2002 Pelaajia: 3-6 Kesto: 45 min

Yksinkertainen korttivetoinen osakepeli ja suljetut rahamarkkinat: tämä yhdistelmä toimii hienosti Mogulissa. Joka vuoro tarjolla on osake ja tietyn osakesarjan myyntioikeus – toinen huutokaupan voittajalle ja toinen kakkoselle. Jotta huutiksessä pysyy mukana, pitää omalla vuorolla laittaa kolikko tiskiin tai jos ei hotsita tai rahat on loppu, passataan ja napataan kaikki sillä hetkellä pöydässä lojuvat rahat. Tätä kun maustetaan vielä osittain yllättävällä pelin lopetuksella, niin menestysresepti on valmis. Appiukkoni hokemaa lainatakseni: “Toimii!”.

38. Code 777 / Tricoda

Edellinen sijoitus: 2.
Julkaisuvuosi: 1985 Pelaajia: 2-5 Kesto: 60 min

Deduktiopelien ykkönen tulee näissä karkeloissa nyt rytisten alaspäin, mutta peli on rakas kaikesta huolimatta. Code 777 on hauska ja haastava (vaikeustasoa pystyy itse säätämään) peli, joka tekee asioita hivenen toisin verrattuna moniin muihin päättelypeleihin. Omalla vuorolla käännetään pakan päällimmäinen kortti, vastataan sen esittämään kysymykseen ja autetaan siten muita, mutta oma peli ei etene. Kysymys voi olla vaikkapa: “montako pinkkiä numeroa näet?” Nyt katsot pelaajien edessä nököttäviä telineitä, joiden sisällön nämä itse eivät näe ja vastaat kysymykseen. Kun joku luulee tietävänsä mitä omasta telineestä löytyy, pääsee arvaamaan. Oikea arvaus vie lähemmäs voittoa, väärästä pelaajan laatat vaihdetaan uusiin ja sisällön selvittely alkaa alusta.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Code 777

37. Power Grid

Edellinen sijoitus: 9.
Julkaisuvuosi: 2004 Pelaajia: 2-6 Kesto: 120 min

Lisää laatua – tai no, mitäpä sitä toistamaan, tässä vaiheessa kaikki on enemmän kuin vain hyvää. Kuka rakentaa nopeiten riittävän sähköverkoston ja tuuppaa valoa kotitalouksiin – siitähän tässä on loppuviimein kyse. Power Grid yhdistää taloudenpidon, resurssit ja huutokaupan – joista viimemainitun mukana tulee myös tarvittava määrä arvaamattomuutta ja siten lisämaustetta. Lisäkarttoja on yli loppuelämän tarpeiksi olemassa, on vaihtoehtoista voimalapakkaa ja ties mitä. Kaikille talouspelien ystäville ehdoton valinta ja suositus.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

36. Merlin

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2017 Pelaajia: 2-4 Kesto: 90 min

Tämän näppärän pähkinän purtavaksi tarjoilee pelisuunnittelija Stefan Feld. Ympärillä on tavaraa kuin runsaudensarvessa, mutta peli kaiken tavarapaljouden takana yllättävän suoraviivainen. Tarjolla on enimmilläänkin vain neljä noppaa, joista valita ja vain yksi – Merlin – antaa niistä hiukkasen enemmän joustoa. Näillä rajoitteilla pitäisi sitten blokata paitsi muurin yli pyrkivät hyökkääjät, myös hankkia enemmistöjä maasto- ja päälaudalta. Kokonaisuus on harmoniassa ja kokemus rikastuttava. Olen Merlinin lumoissa, mutta pelaan peliä vain ja ainoastaan kolmella pelaajalla. Kaksi ei tarjoile riittävästi vuorovaikutusta, mitä sitäkin pelistä löytyy ja neljäs pelaaja tuo vain lisäkestoa. Em. rajauksella sija 36 on Merlinille enemmän kuin ansaittu.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Merlin

35. Azul: Summer Pavilion

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2019 Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 min

Kesäinen versio Azulista on pelisarjassaan jo kolmas viritelmä. Sarjan edellisen, blogissakin tarkastelussa olleen Azul: Stained Glass of Sintran, jälkeen suunta on taas parempaan päin. Tuttua peruskaavaa laattojen oton ja pelaamisen osalta on rikottu Summer Pavilionissa siten, että ensin jaetaan kaikki laatat ja vasta sitten alkaa niiden asettelu omalle laudalle. Tähän päälle on ympätty lisälaattojen saanti aika-ajoin päälaudalta ja kierroksittain vaihtuva ennalta määritetty jokeriväri. Kaikki muutokset voin allekirjoittaa toimiviksi ja Azul: Summer Pavilionia onkin pelattu meillä runsaasti. Ei se ehkä sittenkään sitä alkuperäistä Azulia päihitä, mutta juuri tällä hetkellä saatan sittenkin tarttua mieluummin tähän kuin originelliin – siitäkin huolimatta, että top-listalla pelit tulevat nyt tässä järjestyksessä.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Azul: Summer Pavilion

34. For Sale

Edellinen sijoitus: 14.
Julkaisuvuosi: 1997 Pelaajia: 3-6 Kesto: 15 min

Vartin kestävä hupaelma, joka yhdistää perinteisen myötäpäivään kiertävän huutokaupan ja kakkosvaiheessa tapahtuvan sokkohuutokaupan. Kun huomioidaan nätti korttigrafiikka ja pelisuunnittelussa aina toimiva kulmakivi ”kaikki kortit eivät ole pelissä”, niin kiinnostava paketti on kasassa. Niin sanottujen luottofillerien sarjassa For Sale on kärkikastia, on ollut sitä jo pitkään enkä näe että tilanne miksikään muuksi muuttuukaan.

33. Keythedral

Edellinen sijoitus: 8.
Julkaisuvuosi: 2004 Pelaajia: 2-5 Kesto: 90 min

Se ensimmäinen koskaan pelaamani Key-sarjan peleistä ja pidän tätä parhaimpana, vaikka kaikkia myöhemmin julkaistujakin on pelattu ja suurin osa jopa omistettu. Keythedralin arvoa silmissäni nostaa peleissä harvemmin nähty elementti: ennen pelin alkua rakennetaan pelilauta ja pohjustetaan omat asemat, jonka jälkeen aletaan vasta keräilemään resursseja ja rakentamaan katedraalia – jolloin vaihdetaan perinteisempään “resuja voittopisteiksi moodiin”. Itse peli on toimiva cocktail pelinajoitusta, piilotietoa ja vuorojärjestyksestä kilvoittelua. Listasijoitus Keythedralilla hivenen valahtaa mistä osasyy voi olla, ettei sitä ole ihan hetkeen pelattu.

32. Crokinole

Edellinen sijoitus: 26.
Julkaisuvuosi: 1876 Pelaajia: 2-4 Kesto: 30 min

Puisten näppäryyspelien saralla ei ole Crokinolen voittanutta. Nopeasti pääsee tässäkin alkuun, mutta homma ei ole päätöntä räiskettä vaan taidolle jää reilusti tilaa. Meillä tätä pelataan käytännössä vain nelinpelinä 2vs2, jolloin Crokinole suorastaan säihkyy. Silloinkaan ei tarvitse porukan olla tasaisen hyvä, kunhan saa muuten suht’ tasaväkisen jaon aikaiseksi. Aivan parhautta.

Crokinole

31. Lost Cities: The Board Game

Edellinen sijoitus: 29.
Julkaisuvuosi: 2008 Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 min

Lost Cities -korttipeli lienee se tutumpi versio suurimmalle omalle, mutta pelin lautapeliversio korvasi itselläni tarpeen koko korttipelille. Lautapeliversio tarjoilee hyvin pitkälti saman kuin kaksinpelattava korttipeli, mutta laajentaa pelaajamäärän neljään ja hoitaa mm. paremmin reittien tuplaukset. Muuten tämä on vahvasti sitä “toivottavasti pakka antaa sopivaa maata & numeroa” -toiveita ja päätöksentekoa siitä milloin avataan pellit ja lähdetään reissun päälle. Siis mitä mainioin perhepeli, jota on lahjaksikin ostettu jo puolenkymmentä kertaa.

30. Pioneer Days

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2017 Pelaajia: 2-4 Kesto: 60 min

Top-30 -joukkion aloittaa mainio uudisraivaajapeli Pioneer Days. Yhteisestä noppapoolista valitaan vuorollaan noppa ja tehdään sen toiminto, jonka jälkeen onkin jo seuraavan vuoro. Kaikki mitä nopilla saa on pääsääntöisesti hyvää ja tie pisteisiin tavalla tai toisella, mutta se mihin kukin keskittyy ja mihin lopulta on “varaa” pysyvämpää hyötyä saadakseen vaihtelee. Kun edelliseen lisätään Pioneer Daysin kierrepallo, jossa viimeiseksi jäänyt noppa ei päädy kenellekään vaan se tuuppaa pykälän verran tietyn värin uhkaa todennäköisemmäksi, on kelpo keitos valmis. Pioneer Days on nätti ja toimiva paketti, jossa kirsikkana kakun päällä vaihtoehtoiset hahmopakat tuomaan lisävaihtelua pelikertoihin.

29. Galaxy Trucker

Edellinen sijoitus: 41.
Julkaisuvuosi: 2007 Pelaajia: 2-4 Kesto: 60 min

Galaxy Trucker on yhdistelmä puzzle-peliä ja avaruusseikkailua. Ja peli toimii, vaikka onkin Vlaada Chvatilin käsialaa. Juu, en siis ole Vlaada-fani. Avaruusaluksen rakentelu on kivaa puuhaa ja kun perään sillä omalla kyhäelmällä pitäisi selvitä avaruuden haasteista, niin hauskuus nousee uusiin sfääreihin. Paljon on peliä pelattu ja kyllästymisestä ei ole tietoakaan. Tästä osakiitos ensimmäiselle lisäosalle The Big Expansion, joka tuo riittävästi lisävaihtoehtoja ja vaihtelua peliin ja on siten välttämätön niille, jotka tätä pelaavat yhtään enempää. Jos joku peli on hilpeä, niin se on tämä!

28. Maya

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2019 Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 min

Olin pähkinöinä tämän pelin kohdalla heti sääntöjenluvun jälkeen ja nyt kun Mayaa on myllytetty eri pelaajamäärillä, niin se on osoittautunut odotusten mukaiseksi. Rajatulla laattasetillä pyritään ympäröimään pelilaudan hiljalleen laajenevia kaupunkeja ja toisaalta ketjuttamaan saman satolajin laattoja yhteen. Kutkuttava, säännöiltään äärisimppeli peli toimii sekä perhepelinä että harrastajien kesken.

Maya

27. Riverboat

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2017 Pelaajia: 2-4 Kesto: 90 min

Michael Kieslingin se kolmas peli vuodelta 2017, joka jäi niiden kahden muun (Azul, Heaven & Ale) varjoon. Mutta ei sen tarvitsisi, sillä Riverboat on mitä makoisin mix vaihevalintaa (vrt. Puerto Ricon roolivalinta) yhdistettynä laatanasetteluun viljelysten muodossa ja tavaratoimituksiin isolle kirkolle. Peli ei lopulta tarjoa ehkä sitä kaikkein jyrkintä draamankaarta, mutta ei sen tarvitsekaan. Ja kun muiden pelaamisella ja pelillä on merkitystä, niin kummasti Riverboat maistuu ja se onkin yksi luottovalinnoistani kolminpeleihin.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Riverboat

26. Poison

Edellinen sijoitus: 20.
Julkaisuvuosi: 2005 Pelaajia: 3-6 Kesto: 30 min

Luottovalinnoista puheenollen, tässä niistä yksi kun haetaan kompaktia korttipeliä. ”Vältä korttien ottamista, mutta jos otat, niin ota sitten samaa maata eniten” –on oiva lähtökohta peliin kuin peliin ja Poisonin tapauksessa coctail on kohdillaan. Pöytään paiskotaan korttia kolmeen väripinoon ja pyritään pitämään korttien summa riittävän pienenä, jotta itse ei sieltä mitään tarvitsisi ottaa. Mukana on jokereita, joita saa lätkiä keittoon kuin keittoon, mutta jos niitä päätyy omaan ottopinoon, niin niistä saa miinuspisteitä enemmän. Erinomainen peli, kun pöydän ääressä on neljä tai viisi pelaajaa.

25. Gingerbread House

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2018 Pelaajia: 2-4 Kesto: 30 min

Tiketintäyttöpelit ovat lähellä sydäntäni ja tämä on kaikin puolin onnistunut sellainen – itse asiassa niin hyvä, että se teki kertaheitolla blogissakin esitellyn ja kehutun Reefin turhaksi. Piparkakkutalossa on kiinteä määrä pelivuoroja, joiden aikana kerätään pipareita satuhahmojen vangitsemiseksi ja valmistellaan muutenkin omat projektit siten, että loppupistekorteista rapsahtaa riittävästi lisäpisteitä voittoon. Rakenteluvaiheessa on onnistuneita suunnittelujippoja ja pieniä kombotusmahdollisuuksia mikä jo osaltaan erottaa pelin edellä mainitusta verrokistaan. Vaihtelevilla loppupistekorteillakin taataan uudelleenpeluuarvoa. Tykkään.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Gingerbread House

24. Razzia! / Ra

Edellinen sijoitus: 16.
Julkaisuvuosi: 1999 Pelaajia: 2-5 Kesto: 45 min

Kolmen kovan huutokauppapelin ensimmäinen jäsen tulee tässä. ‘Razzia!’ on yhdistelmä huutokauppaa, settien rakentelua ja epätietoisuutta kierroksen päättymisestä. Peli on hiottu ja kutkuttava kokonaisuus, jonka uniikki lisä on pelaajalta toiselle kiertävät kiinteät ”huutolaput”, jotka ovat merkittävässä roolissa päätöksenteossa. Reiner Kniziasta voi olla montaa mieltä, mutta eritoten huutokauppapelien suunnittelun saralla mies on velho.

23. Hacienda

Edellinen sijoitus: 91.
Julkaisuvuosi: 2005 Pelaajia: 2-5 Kesto: 75 min

Hacienda (tai Hazienda) rakentuu muutaman yksinkertaisen elementin ympärille: korttivetoisesti varataan pelilaudalta maata tai rakennetaan eläinjonoja teuraaksi vietäväksi, jotta niistä saa pisteitä. Raha on tiukassa ja vahvasti peli myös tarjoilee “pitäisi päästä vähän joka paikkaan, mutta vuorotoimintoja on liian vähän” -tunnetta, joten sellainen mukava perusahdistus on päällä. Pelilaudalla on muutoinkin tunkua ja vaikkei siinä kavereille ilkeilläkään, niin silti on fiilis, että muut tökkii sinua vähintäänkin sukkapuikoilla kylkeen. Erinomainen peli, josta on vuonna 2019 putkahtanut uusi painoskin.

22. Pingu-Party

Edellinen sijoitus: 24.
Julkaisuvuosi: 2008 Pelaajia: 2-6 Kesto: 30 min

Kaikilla meillä lienee niitä luottopelejä, joita voi tarjota tilanteeseen kuin tilanteeseen? Kun tarvitaan peliä, jota voin pelata vaikkapa anopin kanssa, joka ei sääntökuormaa jaksa, niin mm. Pingu-Party on luottokaveri. Ja sittenkin se on samalla peli, jota voidaan tyytyväisenä vetää pikaisena fillerinä vakiopeli-illassakin. Yhteistä pyramidia rakennetaan kortti kerrallaan, mutta samalla “sopivasti” blokataan sellaiset värit ulos, joita ei itseltä enää kädestä löydy. Saattaa olla, että Pingu-Party on listan simppelein peli, mutta kun sitä on tahkottu satoja jakoja tyytyväisenä ja fiilis ei ole muuksi muuttunut, niin korkea sijoitus on perusteltu ja näemmä ollaan samoilla korvilla kuin pari vuotta takaperin.

21. Speculation

Edellinen sijoitus: 15.
Julkaisuvuosi: 1992 Pelaajia: 3-6 Kesto: 45 min

Suorasukainen ja konstailematon osakepeli miellyttää siinämäärin, että Speculationin sijoitus ei ole merkittävästi muuttunut. Peli tarjoilee vain ja ainoastaan nopeaa osakkeiden ostoa ja myyntiä, jossa omaa pelin suunnittelua ohjaa pieni kahden kortin käsi sekä aiemmin pelatut kortit. Pelin potkustartanneet pääsevät vieläpä (niin halutessaan) pelaamaan peliä alkuperäisillä Spekulation-säännöillä, joita pidän itsekin parempana. Pelkän jälleenmyyntiversion hankkineiden kannattaa jostakin raapia kätösiinsä lisäosa ‘Queenie 3: Action and Movement Dice‘ (tai pienellä vaivalla tehdä se itse), joka pitää pelin vähemmän arvattavana.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Speculation

20. Cartographers: A Roll Player Tale

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2019 Pelaajia: 1-100 Kesto: 45 min

Listan korkein kupongintäyttely ja uutuuskin vielä kapuaa heti tuoreeltaan sijalle 20. Cartographers maustaa kaluttua ja kovin uriutunutta genreä pienesti, mutta sopivasti: välillä pääset tuhertamaan esteitä kaverin paperiin! Kuulostaa mitättömältä, mutta virkistää kummasti. Kun pelin ulkoasuunkin on panostettu niin ettei peli näytä penseältä excel-taulukolta, niin mikäpä on pelatessa. Uutuudenviehätystä tai ei, mutta listasijoitus on enemmän kuin ansaittu. Tätä lisää jatkossakin.

Cartographers: A Roll Player Tale

19. Holiday AG

Edellinen sijoitus: 31.
Julkaisuvuosi: 1990 Pelaajia: 2-6 Kesto: 45 min

Peli, jonka tietävät vain pienet piirit syystä, että se on paitsi vanha myös siksi, ettei peliä oli koskaan julkaistu muilla kielillä kuin saksaksi. Ja se on sääli se! Pelinä Holiday AG on suoraviivainen korttivetoinen “osakepeli”, jonka pisteenlaskussa on pelin nerokkuus. Kierros kerrokselta pelaajat noukkivat osakkeita yhteispoolista ja kasvattavat laudalla nököttävien firmojen potentiaalista arvoa korttien avulla. Firman loppuarvo on sen pisin yhtenäinen ketju laudalla, joten etenkin alkuun peli on kyttäilyä ja omista aikeista haluaa paljastaa mahdollisimman vähän. Korttien pihtailu muistuttaa hivenen ristiseiskaa, mutta kädenhallinta on toteutettu kiinnostavammin. Pisteitä myös siitä, että se skaalautuu hienosti aina kuuteen pelaajaan asti.

18. Age of Steam / Steam

Edellinen sijoitus: 17.
Julkaisuvuosi: 2002 Pelaajia: 1-6 Kesto: 120 min

Age of Steam tuli tutuksi jo peliharrastuksen alkuvuosina ja sen yhdistelmä tiukkaa huutokauppaa, ahtaita karttoja ja niukkuutta kuljetusmarkkinoilla jaksaa lämmittää vielä tänäkin päivänä. Se näkyy myös listasijoituksessa eli sijoitus on käytännössä sama kuin kaksi vuotta takaperin. Age of Steam on moderni klassikko karusta ulkonäöstään huolimatta ja erilaisia lisäkarttoja on tarjolla loppuelämän tarpeiksi, jos sellaisille kokee tarvetta. Niin ja minulle junapeleissä riittää AoS:n tarjoama taso, 18xx:n pelejäkin on jokunen testattu, mutta totesin etteivät ne ole mun juttuni.

17. Mombasa

Edellinen sijoitus: 19.
Julkaisuvuosi: 2015 Pelaajia: 2-4 Kesto: 120 min

Mombasa pitää sekin paikkansa listalla. Se tarjoaa modernien europelien tapaan miltei liikaakin hilavitkuttimia, pieniä sääntödetaljeita jne, mutta asiat nivoutuvat yhteen tavalla, jossa sääntökirjaan ei tarvitse palata kun pelaamaan päästään. Pelin nerokas pakanrakennussysteemi ja korttien käyttö yhdistettynä yhteisellä pelilaudalla operointiin ja eri firmojen osakkeiden arvojen kanssa puljailuun toimii upeasti ja tekee pelistä vuorovaikutteisemman kuin monet muut Alexander Pfisterin raskaat pelit. Niinpä Mombasan pariin palaan koska tahansa hymyssä suin ja pidän sitä kyseisen pelisuunnittelijan toistaiseksi parhaana pelinä.

16. Azul

Edellinen sijoitus: 11.
Julkaisuvuosi: 2017 Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 min

Viime vuosien yksi kovimmista hiteistä löytyy tällä kertaa sijalta 16. Azul on teematon “kaakelipeli”, jossa yhdistyy pelaajien oma pulmapelailu ja yhteisesti tarjolla oleva laattasetti. Pelimekaniikat paiskaavat kättä tavalla, joka on maistunut pelaavalle kansalle paitsi maailmalla, myös meillä Suomessa minä mukaanlukien. Ja onpa perusideasta riittänyt tarpeita kahteen muuhunkin Azul-sarjan peliin. Tämän originelli-Azulin vahvuus piilee simppelissä, mutta toimivassa pisteenlaskussa mistä syystä se on lopulta listan kovin Azul.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Azul

15. Diamonds Club

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2008 Pelaajia: 2-4 Kesto: 75 min

Tämänkertaisen listan kolmanneksi kovin uutuus on Diamonds Club. Peli ei itsessään ole uusi eikä se ole itsellekään ole uusi, olenhan pelannut sitä ensimmäisen kerran heti tuoreeltaan julkaisun jälkeen ja jokusen kerran vielä myöhemminkin. Mutta vuosia on vierinyt ilman jälleennäkemistä kunnes sitten viime syksynä kohtasimme jälkeen. Diamonds Club on settienrakentelua, jossa settiin tarvittavat ainekset kerätään yhteiseltä jatkuvasti hinnoiltaan kallistuvalta pelilaudalta. Rakennetut setit vaihtuvat timantteihin, joita edelleen vaihdetaan rakennuksiin mikä samalla johtaa kilpajuoksuun tavoitelaatoista. Kun päälle ympätään jännitysnäytelmä siitä, milloin peli päättyy ollaan Diamonds Clubin ytimessä. Muistin, että tämä peli on hyvä mutta että näin hyvä!

Diamonds Club

14. Menolippu

Edellinen sijoitus: 3.
Julkaisuvuosi: 2004 Pelaajia: 2-5 Kesto: 45 min

Vanha sotaratsu Menolippu tulee nyt kymmenisen pykälää alaspäin, mutta sen ajat eivät suinkaan ole ohi. Peli on edelleen mitä hienointa hupia osuvassa seurassa ja kun kylkeen on pultattu lisäosa 1910, niin en muita sarjan peleistä omaan pelihyllyyni edes kaipaa vaikka merkittävää määrää olen niistä pelannutkin. Menolipussa kiehtoo edelleen sääntöjen kompaktius, epävarmuus reittien rakentelusta ja pelin loppumisesta ja kiinnostava pisteytys. Klassikko, syystäkin!

13. Einfach Tierisch! / High Society

Edellinen sijoitus: 7.
Julkaisuvuosi: 1995 Pelaajia: 3-5 Kesto: 20 min

Puhtaitten huutokauppapelien kakkonen tällä kertaa. High Society -teemoitettuna en ole tätä pelannut koskaan, minulle peli näyttäytyy pikkusöpönä eläinteemoitettuna ‘Einfach Tierisch!’ -versiona. Lyhyt turboahdettu filleri, johon on saatu pakattua paljon peliä. “Mikä on kaupattavan kortin arvo?” “Montako korttia ylipäätään enää tulee tarjolle ennen kuin peli päättyy?” Ja lopulta se oleellisin: “Paljonko on varaa käyttää rahaa, jotta ylipäätään voin voittaa?” Pelipöydän kovin tuhlaaja kun ei voi voittaa. Niin paljon kysymyksiä, niin pienessä pelissä. Parhaita fillereitä koskaan ja pelin suunnittelu on suorastaan nerokas.

12. Medici

Edellinen sijoitus: 12.
Julkaisuvuosi: 1995 Pelaajia: 2-6 Kesto: 60 min

Medici on tismalleen samalla sijoituksella kuin kaksi vuotta takaperin. Näin korkealle päästään yksinkertaisella once-around –huutokaupalla, jossa pelaaja voi hankkia maksimissaan viisi korttia ennen kuin paukahtaa jo yksi pelin kolmesta pisteytyksestä. Lisäksi tämä viiden kortin ruumakapasiteetti on muutenkin merkittävässä roolissa: jos ruumastasi on jo 3/5 täytetty, et voi osallistua enää kolmen kortin huutokauppoihin. Iso osa Medici-ihastustani on myös tapa, jossa kortti kerrallaan tehdään päätöstä vieläkö huudettavan lastin settiä kasvatetaan vai ei – mitä sieltä pakasta mahtaa seuraavaksi kääntyä ja sopiiko se kenen setinteko-tarpeisiin? Kun Medici toimii vieläpä äärimmäisen hyvin viidellä ja kuudellakin pelaajalla, niin siinä unohtuu jo pelin ruma ulkoasukin.

11. Taj Mahal

Edellinen sijoitus: 4.
Julkaisuvuosi: 2000 Pelaajia: 3-5 Kesto: 90 min

Reiner Knizian nimi putkaa vielä kertaalleen listalla, kun Taj Mahal parkkeeraa sijalle 11. Tässä pelissä kiteytyvät monet lautapeleistä hakemani asiat: sopivasti piilotietoa ja korttituuria, vaatimusta sekä lyhyen että pidemmän aikavälin pelin lukuun unohtamatta riskinottoa ja nopeita pelivuoroja. Rosokulmia tästä pelistä on turha hakea ja graafinen puolikin on ihan uusimmassa laitoksessa edes joltisenkin kuosissa. Hyvänen aika ihmiset, hankkikaa nyt tämä!

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Taj Mahal

10. Concordia

Edellinen sijoitus: 23.
Julkaisuvuosi: 2013 Pelaajia: 2-5 Kesto: 100 min

Concordian vahvuudet löytyvät kädenrakentelusysteemistä, mutta yhtä lailla lisäpisteitä ropisee pisteytyksestä, mikä tapahtuu vasta pelin lopussa pitäen kaikki pelaajat kokonaistilanteen osalta hivenen varpaisillaan. Omassa tärkeässä roolissaan on myös pelilauta, mikä kasvattaa pelaajien välistä interaktiota. Pelisuunnittelija Mac Gerdts hyödynsi samaa kädenrakentelusysteemiä myöhemmin Transatlanticissa, mutta pelilaudan poistaminen johti ylimääräiseen jatkuvaan korttien kanssa puljaamiseen eikä se nyt muiltakaan osin ollut samanlainen osuma.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

9. Cosmic Factory

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2018 Pelaajia: 2-6 Kesto: 30 min

Viisi minuutin mittaista avaruusmaiseman rakentelukierrosta tehdyt kyhäelmät kierrosten välissä pisteyttäen. Siinä tiivistettynä Cosmic Factoryn idea. Kun kylkeen pultataan draftaten tehty laattojen valinta ja loppupisteytyksen kulmakivi, jossa suorituksessa huomioidaan eri kategorioiden mahdollisimman tasaisesti tehty pisteidenkeruu on loputkin pelin keskeisistä menestyselementeistä esitelty. Cosmic Factory on hitti, sillä kaiken minkä se tekeekin se tekee erinomaisesti. Pelin ykköspainos katosi nopeimmille, mutta lisäpainosten myötä tätä on taas saatavilla.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Cosmic Factory

8. Wallenstein / Shogun

Edellinen sijoitus: 27.
Julkaisuvuosi: 2002 Pelaajia: 3-5 Kesto: 150 min

Wallensteinin toimintojen ohjelmointi ja muiden pelaajien toimien arvuuttelu on jo itsessään jännittävää, mutta kun siihen yhdistetään noppatornin tuoma lisämauste sotien ja kapinoiden ratkomisessa, niin kyllä sen jännityksen aistii ihan pöydän ääressä asti. Wallenstein ei ole pelkkää sotimista, sillä yhtä lailla tärkeässä roolissa on ruokahuolta ja verotus. Keitos on kaikkinensa mellevän erilainen verrattuna mihin tahansa muuhun lautapeliin. Viimeisen kierroksen suunnittelulapsuksesta, jossa tarjotaan siimaa tehdä läpimurtoyritys ilman vastahyökkäyksen uhkaa, huolimatta Wallenstein on mahtava peli.

7. Coal Baron

Edellinen sijoitus: 5.
Julkaisuvuosi: 2013 Pelaajia: 2-4 Kesto: 75 min

Kramer&Kiesling –kaksikon hiilikaivospeli on viimeiseen asti hiottu esimerkki hyvin tehdystä pelistä: vain muutama erilainen toiminto, jotka nivoutuvat selkeästi yhteen ja siten kokonaisuus on helposti ymmärrettävissä ja napakasti pelattavissa. Toimintovuoroja tuntuu aina olevan muutama liian vähän ja piilotietoakin on sopiva ripaus mukana. Coal Baron vaan osuu just eikä melkein omaan pelimakuuni enkä ole ainoa. Useamman kerran olen peliä pelattuani kuullut pöydästä sen klassisen kysymyksen: “Niin, mistäs  tätä peliä saa ostettua?”.

6. Macao

Edellinen sijoitus: 10.
Julkaisuvuosi: 2009 Pelaajia: 2-4 Kesto: 100 min

Parhaimmistoa mitä Stefan Feldillä on tarjota. On tässä nopat ja pistesalaattikin tämä mokoma on. Vaan nytpä ei niitä noppia räplätäkään mieleisiksi kuten niin monissa muissa peleissä ja muutenkin koneistojen rakentelu on tehty nihkeämmäksi. Macaossa on kaikki muu kohdallaan paitsi komponenttien ulkonäkö, joka taas on linjassa perusankean Alea-laadun kanssa. Korttejakin se tarjoilee siinä määrin, että vaihtelua riittää eri pelikerroille. Suunnittelupuolella on joitakin kämmejä eli tekstejä ja lyhenteitä olisi voitu korvata symboliikalla, mutta menee se näinkin. Macao on rautainen paketti.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Macao

5. Carpe Diem

Edellinen sijoitus: *UUSI*
Julkaisuvuosi: 2018 Pelaajia: 2-4 Kesto: 60 min

Listan korkein uusi tulokas parkkeeraa viiden parhaan joukkoon. Carpe Diemin tympeän ulkoasun takaa paljastuu suoraviivaiseksi viilattua laattojen keruuta ja asettelua yhdistettynä kekseliääseen välipisteytykseen ja perinteisempään loppupisteytykseen. Toimii kaikilla pelaajamäärillä, mutta elämys paranee sitä mukaa kun pelaajamäärä kasvaa sillä samalla kasvaa haaste eri sektoreilla onnistumisessa. Eihän tässä tosiaan mikään muu harmita kuin epäonnistuminen graafisella puolella mikä saattoi maksaa sen, että peli jää vailla ansaitsemiaan pelialan palkintoja.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Carpe Diem

4. Bunny Kingdom

Edellinen sijoitus: 30.
Julkaisuvuosi: 2017 Pelaajia: 2-4 Kesto: 60 min

Pupujen valtakunta on yhdistelmä korttien draftausta, pelilaudalla tehtävää asemointia ja koreita komponentteja. Bunny Kingdom on paitsi söpö, myös äärimmäisen sulava ja mukava pelattava, jossa valintoja tehdään jatkuvasti sopivasti annostellen ja päätöksenteon tueksi kokonaistilanne on helposti nähtävissä pelilaudalta. Niinikään jännitys säilyy useimmiten loppuun saakka eli vaaditaan pelin aikana kerättyjen käärökorttien läpikäynti ennen kuin voittaja on selvillä. Lisäosaakin peliin on jo tarjolla.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

Bunny Kingdom

3. Fresh Fish

Edellinen sijoitus: 1.
Julkaisuvuosi: 1997 Pelaajia: 2-5 Kesto: 60 min

Jo miehen ikään varttunut Fresh Fish on uniikki yhdistelmä huutokauppaa ja rakentelua tavoitteena turvata lyhyet yhteydet varastoilta omiin myyntikojuihin. Jokainen laudalle putkahtava rakennus voi osaltaan vaikuttaa siihen, kuinka itse tiestö lopulta rakentuu – sitä kun ei rakenneta. Juuri se osuus on Fresh Fishin suola ja nerokkain idea. Hienoa, että pelistä saatiin vuonna 2014 uusi painos, tässä välissä kun ehti olla kymmenen vuotta jossa peliä ei saanut käytännössä mistään. Jos uuden painoksen omistat tai jostain käsiisi saat, niin kannattaa ottaa suoraan käyttöön sääntökirjan variantti, jossa koko pelin nerokkuus piilottelee.

Kiinnostuitko? Pelistä on blogissamme erillinen artikkelinsa.

2. Reef Encounter

Edellinen sijoitus: 48.
Julkaisuvuosi: 2004 Pelaajia: 2-4 Kesto: 90 min

Kuka olisi osannut arvata, että lautapeli koralliriutan elämästä olisi näin mielenkiintoinen? Reef Encounter on hyvin omintakeinen peli, jossa eriväristen korallien popsiminen on jotain ihan muuta kuin mitä Richard Breeseltä on sittemmin totuttu näkemään. Kun jälki kerran oli aikanaan näin hienoa, niin saisi herra jatkossakin lähestyä rohkeammin poikkeavilla ideoilla ja teemoilla. Reef Encounter tarjoilee vuorovaikutusta annoskoossa, joka kylmää kaikkia hiekkalaatikko-pelien ystäviä, mutta mitenkään kaoottiseksi peliksi Reef Encounteria ei sittenkään pääse haukkumaan vaan kyse on yrityksestä blokkailla kanssapelaajia ja turva oma tila. Edellisellä listalla peli oli mukana vahvasti vanhoilla meriiteillä, mutta viime aikoina mahdollistuneet lisäpelit muistuttivat, että Reef Encounterin oikea paikka on kovin paljon korkeammalla.

Reef Encounter (kuva: Matthew Marquand)

1. Indonesia

Edellinen sijoitus: 6.
Julkaisuvuosi: 2005 Pelaajia: 2-5 Kesto: 180 min

Tämän kertaisen listan ykköseksi kipuaa Indonesia, joka oli toki edellisen listankin kymmenen kärjessä. Peli on on monellakin tapaa poikkeus omassa top-100 –listassa, sillä se on paitsi ainoa Splotterin julkaisu myös ainoa kestoltaan näin pitkä peli. Kumpikin edellisistä on itselleni yleensä enemmän miinusta kuin plussaa, mutta Indonesiassa palikat osuvat poikkeuksellisesti kohdalleen. Säännöiltään se on kevyehkö ja varsin suoraviivainen, mutta firmojen kautta tehtävä operointi ja fuusioiden rakentelu tarjoavat paljon vaihtoehtoja ja itse toiminnot on tehty pääosin tosi hienosti. Pelillisen täydellisyyden keskelle on lipsahtanut jokunen käytettävyysongelma (kartan ruudut ja viivat kovin ohuita ja osin himmeitä), mutta onneksi riittää kun niissä muutamissa paikoin on riittävän tarkkana. Kun avuksi ottaa vielä pokerichipit, niin on pakko todeta, että Indonesia on talouspelien kirkkainta kärkeä kun pöydässä on 4-5 pelaajaa.

Indonesia

Mietteitä ja ajatuksia listasta? Kommentit ja nostot ovat enemmän kuin tervetulleita!

Tulen palaamaan tietyiltä osin edellä olevaan listaan vielä tulevissakin artikkeleissa, mutta siihen saakka kaikki kysymykset, kommentit ja nostot ovat enemmän kuin tervetulleita. Itse listan tekoprosessin avaan kuitenkin vielä seuraavassa, jos se kiinnostaa.

Näin lista tehtiin

Mikäli top-100 listan tekoprosessi kiinnostaa, siitä lyhyesti seuraavassa.

Olen pelannut himppasen vajaata 2000 eri peliä, kaikki nämä löytyvät Boardgamegeekkiin merkittynä nimimerkin ‘kystas‘ taakse. Esikarsintana poimin BGG:n listaltani vain ne pelit, joille olin antanut arvosanan väliltä 7-10 (käytän pelien arvioinnissa ohjenuorana BGG:n arvosanojen yhteyteen liitettyjä sanallisia arvosanoja) – vain noilla näin aidosti mahdollisuuden rynniä sadan parhaan joukkoon. Tällä rajauksella sain vielä yli 300 peliä, mikä on liikaa seuraavaa vaihetta varten.

Jatkokarsintana tein ensin yhdistelyä: samat tai melkein samat pelit yhdistin. Näin esimerkiksi Wallenstein ja Shogun päätyivät samaan kastiin, samoin vaikkapa Menolipuista suurin osa. Lisäksi tarkempaan tarkasteluun joutuivat arvosanaltaan heikoimpaan (7) kastiin kuuluneet pelit. Tästä joukosta harvensin niitä joilla ei ollut oletettavasti mahdollisuutta kärkisataseen eli esimerkiksi sellaisia pelejä, joita en ollut aikoihin pelannut ja jotka loistivat poissaolollaan jo edelliseltä listalta tai eivät “kärkkyneet lähellä ko. listan ulkopuolellakaan”.

Em. toimenpiteillä sain 170 pelin ‘short-listan’ aikaiseksi, mikä oli jo sopiva määrällisesti ‘Turnamentin’ tuomiseksi mukaan peliin.

‘Turnamentti’ on Mikko Saaren käsialaa oleva erinomainen härveli, johon syötetään lista pelejä joista sitten tuo värkki arpoo ‘1 vs 1’ -taistoon kaksi peliä. Kysymys kuuluu: “Kumpi näistä pelistä voittaa – kumpaa peliä haluaisit mieluummin pelata juuri nyt?” Turnamenttia ajelin kymmenkunta kierrosta, jonka jälkeen käsissäni oli viimeistä viilailua vailla valmis trendilista mikä maistuu juuri nyt.

Nyt valmistunut lista siten kertoo paitsi kestosuosikeista, nostaa myös uusia ja uudempia pelejä, joita olen ehtinyt testaamaan edes kerran ja jotka kovasti polttelevat lisäpelikertoja.

Tapahtumaraportti: Spiel ’17 (26.-29.10.2017) – osa 3

Tämä on kolmas ja viimeinen osa Spiel ’17 -tapahtumaraportista. Raportti kattaa messupäivistä lauantain ja sunnuntain. Näiden lisäksi lopussa on jälkilöylyt suunnitelmien onnistumisista ja muutenkin fiilistelyt neljän päivän rupeamasta. Aikaisempien messupäivien raportit löytyvät tästä: torstai ja perjantai.

Lauantaina linnaan ja stadionille

Jos oli ihmisiä paikalla paljon jo torstaina ja perjantaina, niin lauantaina vasta olikin. Ihmismassat näkyivät erityisesti osastoilla, jotka tarjoavat pelejä kaikille (siis Queen Games, Kosmos, Schmidt…). Me suuntasimme aamulla Bezierin osastolle tarkoituksena testata ‘Palace of Mad King Ludwig’ ja tässä onnistuttiin. Pelin säännöt oli illalla tankattu parin henkilön toimesta, mutta tämä tukitoimi osoittautui turhaksi koska osastolta saimme erinomaisen sääntöjenselityksen. Niinikään pitkin peliä oltiin ahkerasti varmistamassa, että onhan kaikki selvää tai onko tullut lisäkysymyksiä. Ja tämä kaikki niin, että ei tullut tunnetta hoputtamisesta, kyttäämisestä tai muustakaan epämiellyttävästä. Aivan ensiluokkaista palvelua!

Palace of Mad King Ludwig (jatkossa ‘PoMKL’) jatkaa ‘Castles of Mad King Ludwig’:n jalanjäljessä. Huonetyypit ovat samat, rakennussäännöt niinikään, mutta hintojen muodostus ja omien linnojen rakentelu loistavat poissaolollaan. Tilalla on pelaajien yhteinen pelialue ja vesielementti pelin lopetusta kirittämässä. Omalla vuorolla on kolme vaihtoehtoa. Näistä ensimmäinen on ostaa laudalta tarjolla oleva huonelaatta, jolla laajennetaan pelialuetta. Rakennettu huone merkitään pelaajan omalla markkerilla, jotta tiedetään kuka minkäkin huoneen omistaa. Huonelaatoissa on oviväritykset ja jos ovet naapuriin ovat samassa värissä, palkitaan molempien huoneiden omistajat vastaavalla joutsenmerkillä. Näitä joutsenmerkkejä tarvitsee mm. laattojen ostossa. Huoneen ostamisen sijaan vuoron voi käyttää ostamalla henkilökohtaisen pistelaatan: tällöin nostetaan kolme pistelaattaa, pidetään näistä yksi ja asetetaan se alassuin pelaajan eteen. Kolmas vaihtoehto on ostaa boostaus-laatta, jolla saa esimerkiksi alennusta tuleviin ostoihin, lisäpisteitä tai muuta mukavaa.

Palace of Mad King Ludwig ja valmistunut, vedellä ympyröity, palatsi.
Palace of Mad King Ludwig ja valmistunut, vedellä ympyröity, palatsi.

PoMKL eroaa edeltäjästään myös pelin lopetuksen mekanismilla. Jokainen valmistuva huone – sen lisäksi, että antaa omistajalleen kertaedun – lisää vesilaattoja palatsin ympärille. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä nopeammin vesilaattoja peliin tulee. Kun linna lopulta on veden ympäröimä siirrytään loppupisteiden laskuun. Pelin aikana vesilaatat toimivat myös blokkailuelementtinä.Loppupisteytyksessä vertaillaan pelaajien paremmuutta versus yleiset pistelaatat, jonka lisäksi pelaajat saavat mahdollisesti omista pistelaatoista lisäpisteitä. Niinikään pelaajan oma lauta, jossa mm. säästetään edellä mainittuja piste- ja bonuslaattoja, käydään läpi ja huomioidaan sieltä saatavat lisäpisteet.

Kokonaisuutena PoMKL on kelpo peli, mutta välitöntä hinkua sen ostamiseksi ei ole. Peli kyllä rullaa hyvin ja vaihteeksi on kiva rakennella yhteistä linnaa omaan napaan katsomisen sijaan, mutta jotain määrittelemätöntä jäin kaipaamaan. Graafisesti jatketaan Bezierin karuhkolla linjalla ja hintakin oli todella suolainen. Jos tästä suomennos saadaan Castles of Mad King Ludwigin tapaan, niin ehkäpä se hintakin tippuu järjelliseksi ja ostoskynnys ylittyy? Tämä jää nähtäväksi. Messuilla peli myytiin loppuun, joskin vasta sunnuntaina iltapäivällä.

Bezierin osastolta suunta eteenpäin. Väkeä näkyi olevan liikkeellä niin paljon, että tehtiin seuraavaksi muutamia valikoituja ostoksia. Matkalla tuli testattua pikaisesti Iellon lastenpeli Sticky Chameleons’. Pelissä heitetään kaksi noppaa, jotka kertovat mikä kohdeötökkä tulee löytää pöydältä ja saalistaa se venyvällä “tahmakädellä”. Tietyllä määrällä napattuja ötököitä voittaa. Kevyttä huvia, jossa epäilyttää lähinnä se tahmakäsien toimivuus pidemmässä juoksussa ja toisaalta kuinka nopeasti pienet pahviosat katoavat. Menee kategoriaan kevyet hönöpelit.

Kameleontin kieli on pitkä ja venyvä.
Kameleontin kieli on pitkä, venyvä ja tahmea.

Koska kaikki kappaleet Sentient-noppailusta sitten kuitenkin päätyivät ennakkotilaajille (pahus), niin lupauduin ostamaan edellispäivänä testatun Bunny Kingdomin. Näin talouspelivastaavallemme jäi budjettiin tilaa ‘The Rühr: A Story of Coal Trade’ -pelille, joka siellä semisti kutkutti. Iellon osastolta pupupelin ostettuani (mukaan sai bonuskortin ja mukin) sain myös arpalipukkeen, joka syötettiin osastolla patsastelevaan “hedelmäpeliin”. Tämä värkki oli tullut tutuksi jo aiemmin, kun Bunny Kingdomin testaamisesta sai samanlaisen lirpakkeen. Aiemmin ei ollut lykästänyt, mutta uusi arpa yllättäen täräytti masiinasta kolmet ‘Ieolla’-merkit ja voitto tuli. Siispä lunastamaan ilmainen ‘Arena: for the Gods’. Näytti olevan jonkinsortin noppapeli, jossa ensin varustellaan taistelijat ja sitten mennään ottamaan miehestä mittaa. Aika näyttää, minkälaisen vastaanoton tuo saa – hinta nyt kuitenkin oli kohdallaan.

Tämä arpa voittaa! Jaa... niin... mitäs mä voitinkaan (pelistä ei mitään hajua)?
Tämä arpa voittaa! Jaa… niin… mitäs mä voitinkaan (pelistä ei mitään hajua)?

Porukalla totesimme tässä kohtaa, että koska sää ulkona on hyvä ja messuhallit täysiä, niin otamme käyttöön suunnitelma B:n. Oli siis jo ennen matkaa ollut puheissa, että futispelikin paikan päältä voisi olla vaihtoehto. Kun kaupungin oma joukkue ‘Rot-Weiss Essen’ pelasi kotipelin lauantai-iltapäivänä, niin siispä sinne. Iltapäivä meni siten Saksan neljännen sarjatason peliä seuraten ja tunnelmasta nauttien. Yleisöä oli paikalla arviolta sellaiset 10 000 ja tunnelma tälläkin sarjatasolla jotain ihan muuta kuin Suomessa on totuttu.

Saksan neljänneksi korkeimmalla sarjatasollakin tunnelma on toista kuin Suomessa.
Saksan neljänneksi korkeimmalla sarjatasollakin tunnelma on katossa.

Iltapelailua ja pakkailua

Futispelistä lampsimme takaisin hotellin suuntaan. Päädyimme kävelemään sen nelisen kilometria, kun sää oli edelleen syksyisen kaunis. Tarkoitus oli matkalta bongata joku hyvä döner-ruokapaikka, mutta ei lykästänyt ja hätäpäissämme päädyimme hipsteri-ravintolaan, joka oli kävijäarvioissa saanut hyvät palautteet. Ei osunut meidän porukassamme ruokavalinnat kuitenkaan kohdalleen, mutta nälkä sentään lähti. Tästä hotellille ja pelit pöytään.

Aloitettiin pelaaminen “uudenkarhealla” ale-laarilöydöllä nimeltä Meridian. Mikko tämän huumorilla osti eli tarkoitus oli testata peli ja oletettavasti sen jälkeen tempaista roskiin. Lyhyen viestinvaihdon jälkeen muutettiin kuitenkin suunnitelmaa ja päätettiin toimittaa peli seuraavana päivänä Lautapelit.fi:n osastolle ja tarkemmin sanottuna Hessulle. Hessulta kuuleman mukaan kun menee yöunet, jos pelejä heitetään roskiin ei viedä hänelle pelattavaksi. Jotta peli varmasti saavutti Hessun, niin pelin kanteen tehtiin “huomaamattomat” tussimerkinnät ja Lunkisti-terveiset. Harmi vain, että unohdin kiireessä ottaa tuosta taiteilusta kuvan. Pelistä itsessään sentään hoksasin kuvan räpsäistä.

Yksi Colovinin monista abstrakteista. Meridian.
Yksi Colovinin monista abstrakteista, Meridian.

Pelinä tämä huumoriostos oli yllättävänkin ok, vieläpä Leo Colovinin tekeleeksi. Mutta ei siitä sen enempää. Käännetään katse takaisin uudempiin peleihin. Fantasy Realms on kompakti korttipeli, jossa kaikilla pelaajilla on seitsemän kortin käsi. Vuorolla joko otetaan pöydästä yksi sinne tarjolle laitetuista korteista tai nostetaan pakasta uusi. Vuoron päätteeksi yksi kortti laitetaan pöydälle muille pelaajille tarjolle. Tätä jatketaan kunnes pöydässä on 10 kortin tarjooma, jolloin peli päättyy välittömästi. Yksi kierros ei siten pitkään kestä ja uusintapelin perään huutelu alkaa yksintein – näin kävi meilläkin.

Seitsemän kortin superkättä rakentamassa (Fantasy Realms).
Seitsemän kortin superkättä rakentamassa (Fantasy Realms).

Fantasy Realmsin kiehtovuus tulee niistä korteista. Kaikki korteista tuovat pisteitä, mutta kuinka paljon riippuu muista korteista. Korttien alkuarvot vaihtelevat 0-40 välillä, mutta kortteja kombottamalla osasta voi saada todella härskejäkin pisteitä. Pisteidenlasku kestääkin pelissä kohtuutovin, mutta mukana tulevat pistelaput on sentään suunniteltu tätä tarkoitusta varten hyvin. Pelinä varsin hauska ja nopea, mutta tätä ei missään nimessä voi ottaa liian vakavasti.

Illan viimeiseksi peliksi päätyi Guns & Steel, peli parin vuoden takaa, mutta tarttui nyt Jussin haaviin. Kuva olisi kiva, mutta jäi ottamatta. Guns & Steel osoittautui resurssien kanssa puljaamiseksi, jossa aloituskäden perusresursseilla ostetaan teknologiapyramidin alarivin parempia resursseja, joilla taas ostetaan parempia resursseja ja niin edelleen. Ostettavat kortit tuovat myös pisteitä. Toisten pelaajien peliä pystyy myös haittamaan sotakorteilla – onnistunut “hyökkäys” joko pyöräyttää pöydässä olevia käyttöä odottavia resurssikortteja käytetyiksi tai sotimisella voi yrittää varastaa muilta ihmeitä. Ihmeitä taas pelissä saa, kun täyttää tietyt korttiehdot.

Guns & Steel ei osunut meikäläisen pelimakuun. Pelaajamääränä neljä ei ollut optimi, kolme varmaankin olisi se paras. Hiukkasen huolestunut olisin siitäkin, että koska teknologiapyramidiin tulee joka peliin samat kortit, niin miten pitkään peli pysyy tuoreena. Toisaalta tätä minä en ole puhki pelaamassa, joten sikäli se ja sama.

Sunnuntai-ilta päättyi alustavaan pakkailuun, aamulla jatkoimme sen projektin vielä loppuun ja luovutimme huoneemme ennen kuin lähdimme messuille.

Vielä sunnuntainakin messuille – ensimmäistä kertaa koskaan

Seitsemäs kerta toden sanoo eli emme olleet kertaakaan aiemmin olleet Spiel-messuilla sunnuntaina. Huhut männävuosilta kuiskivat mahdollisista alennusmyynneistä jne. joten nyt näkisi mahdollisesti sitten sitäkin puolta. Niin taikka näin, emme olleet heti messujen avautuessa ryntäämässä ovista sisään vaan tulimme omalla aikataulullamme paikalle. Täyteen ahdetut matkalaukut jätettiin messuhallin narikkaan kaniin (2 euroa per laukku), mutta käsimatkatavaroihin mahtuisi vielä yhtä sun toista. Siispä kiertämään neljättä päivää messuhumuun.

Sunnuntai aamuna ei tarvinnut odotella ovien aukeamista, vaan saatettiin marssia suoraan sisään.
Kun tulee myöhemmin messuille ei tarvitse odotella ovien avautumista vaan saa suoraan lampsia sisälle. Nyt on tämäkin koettu!

Ensimmäinen huomio: halleissa oli väljempää kuin lauantaina ja itse asiassa väljempää kuin minään muunakaan päivänä. Suosittuihin pöytiin oli toki edelleen täyttä, mutta testattavaa löysimme silti. Aloitettiin messujen Fairplay -listojen (=messujen kuumimmat pelit) kymppisakissa keikkuneella Memoarrr!:lla.

Memoarrr! on vinkeä variaatio muistipelistä, jossa ennen pelin alkua kukin pelaaja saa katsoa kolme edessään olevaa korttia – pelin kaikissa korteissa on kuvattuna eläin ja jokin väri. Sen jälkeen yksi pelaajista kääntää kortin 5×5 pelialueelta ympäri. Nyt seuraavan pelaajan pitää kääntää joko samaa väriä tai samaa eläintä vastaava kortti. Jos jompikumpi täsmää, niin pelaaja pysyy pelissä mukana ja vuoro siirtyy seuraavalla. Tämän taas tulee kääntää kortti, joka täsmää vastaavasti edelliseen ja näin jatketaan kunnes vain yksi pelaaja on jäljellä. Kierroksen voittaja saa yhden aarrearkku-kortin, jonka jälkeen kaikki kortit käännetään taas ympäri ja homma alkaa alusta.

Mitään pelin korteista ei siis sekoiteta, vaan pelaajille on valmiiksi lisätietoa missä mitäkin majailee – tai ainakin periaatteesa on, eri asia muistaako ja jos muistaa niin mitä? Näin jatketaan kunnes aarrearkut loppuvat. Tällöin lasketaan aarrearkuista löytyvät pisteet ja eniten pisteitä kerännyt voittaa.

Joskus yksinkertaiset ideat ovat parhaita. Memoarrr! on raikas tuulahdus muistipelien ystäville.
Joskus yksinkertaiset ideat ovat parhaita. Memoarrr! on raikas tuulahdus muistipelien ystäville.

En ole mikään muistipelien ystävä, mutta pakko nostaa hattua näin toimivalle pelille. Yksi erä Memoarrr!:ia ei pitkin kestä ja pelimekaniikka on hyvä ja ulkoasukin onnistunut. Jos yhtään muistipelien kaltaiset pelit maistuvat, niin tämä kannattaa ehdottomasti hankkia omaan hyllyyn. Niin ja pakko vielä mainita, että otin tässä satanolla turpiin. Kierroksen jälkeen kun kortit käännettiin ympäri, niin hyvä jos muistin yhden tai edes kaksi korttia – ja yleensä niistäkin vain toisen ominaisuuden.

Cover Me herätti kiinnostuksen jo messuille valmistautuessa. Pelin muotitrendit-teema on lautapeliksi harvinainen ja laatikon kansikin erinomainen. Siispä säännöt meni välittömästi lukuun minkä jälkeen en ollut enää ollenkaan varma onko tässä peliä vai ei. Nyt sunnuntaina julkaisijan (Jumping Turtle Games) osastolla oli siinämäärin väljää, että istahdimme tämän pelin pariin. Sääntöjenselittäjäksi ja alkuun neljänneksi pelaajaksi istahti itse pelin suunnittelija Bram Verbiest.

Trendejä etsimässä ja luomassa (Cover Me).
Trendejä etsimässä ja luomassa (Cover Me).

Pelissä pelataan kolme kierrosta pöytään malleja (korttikuvituksessa on oikeita ihmisiä, joista osa jollei peräti kaikki, oikeita malleja). Kukin valitsee käsikorteistaan yhden ja kortit paljastetaan yhtä aikaa. Pelatut kortit käydään läpi ja catwalkilla ja vastaavilla trendimittareilla siirrellään markkereita eteenpäin sen mukaan, minkämittaiset ja -väriset hiukset ja minkäväriset vaatteet & kuosi pelatuilla malleilla oli. Kolmen samanlaisen kierroksen jälkeen on selvillä mikä oli kauden trendi milläkin mittarilla ja katsotaan kenen pelaajan korteissa täyttyvät nämä trendit parhaiten.

Parhaat pelaajat palkitaan pisteillä, epäonnisemmat saavat kortteja tulevista pakoista hivenen aiemmin kuin kierroksella paremmin pärjänneet. Noista uusista pakoista marssitetaan hiljalleen peliin uusia värejä. Kierroksen päätteeksi trendimittarit nollataan ja homma käynnistetään taas alusta. Näin hinkataan kahdeksan (?) kierrosta. Hinkata oli edellä tietoinen sanavalinta, sillä tämä peli toistaa ja toistaa itseään. Uudet värit toki tulevat peliin hiljalleen, mutta ei se peli sittenkään muuksi muutu. Emme pelanneet peliä kuin puoliväliin, joka sai riittää.

Cover Me:stä jäi kotikutoinen vaikutelma. Peli kaipaisi kokeneemman julkaisijan lisäviilausta ja edelleenkehitystä eikä komponenttipuolellakaan tekisi pahaa saada vähän päivitystä. Saatoin antaa itselleni mentaalisen olkaan taputuksen, että Cover Me oli tippunut jo alkujaan omalta kiinnostuslistalta pois, mutta tulipa sekin nyt vielä testillä varmistetuksi.

Boardgamegeekillä on perinteisesti oma osastonsa messuilla, josta he messulähetyksiä edelleen BGG:n sivuille jakoon.
Boardgamegeekillä on perinteisesti oma osastonsa messuilla, josta he lähettävät messulähetyksiä edelleen BGG:n sivuillekin jakoon.

Boardgamegeekin oma osasto tuli sekin messujen aikana useamman kerran ohitettua ja Eric W. Martin käveli yhden jos toisenkin kerran vastaan. Emme morjestaneet eikä vaihdettu nimmareita – ehkä sitten ensi kerralla.

Vaan japanilaisten osastolla pysähdyimme pelaamaan erän Dice Age: The Hunt:ia. Tämä taisi olla Jussilla ollut mietinnässä. Ensi alkuun osastolla oleva kaveri sanoi, että jos sopii niin lukekaa itse säännöt, kun osaston virallinen sääntöjenselittäjä oli poissa, mutta hetken kuluttua kaveri pölähtikin paikalle. Saatiin siis ohjeistus japanilaiselta ja hyvällä englannilla tulikin. Onneksi nyt kuoriutui pinnan alta jotain muuta kuin Yatzy-variantti.

Dice Age: The Hunt on näppärä noppapeli. Valitettavasti hoksasin näemmä ottaa kuvan vasta pisteenlaskusta, joten pahoittelen tylsää (käännettyä) pelilautaa...
Dice Age: The Hunt on näppärä noppapeli. Valitettavasti hoksasin näemmä ottaa kuvan vasta pisteenlaskusta, joten pahoittelen tylsää (käännettyä) pelilautaa. Tässä on oikeasti nätit komponentit, mutta kuvassa niitä näkyy vähänlaisesti.

Dice Age: The Hunt on käytännössä boostattu Las Vegas. Heitetään omat nopat ja valitaan jonkun noppaluvun kuutiot mitkä siirretään yhdelle tarjolla olevista pistekorteista. Sitten on seuraavan pelaajan vuoro. Kun oma vuoro tulee uudelleen, heitetään jäljellä olevat nopat ja toimitaan samoin. Jos valitsi jonkin jo heittämistään noppaluvuista, niin nämä menevät samalle kortille kuin aiemmat vastaavat. Kun pelaajat ovat näin viljelleet nopat korteille ne jaetaan yksi kerrallaan aina sille, jolla on kortilla paras edustus. Tasatilanteessa viimeisin kortille noppia pelannut voittaa. Kakkoseksi kortilla jäänyt siirtää noppansa vielä “lucky-loser”-kortille, joka jaetaan kierroksen viimeisenä korttina vastaavin menetelmin kuin muutkin kortit.

Näitä kierroksia pelataan neljä, joiden aikana koetetaan kerätä pistekorttien ohella settejä ja enemmistöjä pistekorteista. Peliä on maustettu vielä joukolla erikoiskortteja (joita saa kierrosten väleissä) ja kahdenkokoisilla nopilla, joista kooltaan isompi voittaa pienemmän tasatilanteessa. Dice Age ei ollut yhtään pöllömpi tapaus ja olisi saattanut päätyä ostoon asti, mutta 40 euron hintalappu nyt vaan on liikaa. Tuosta pitäisi viilata puolet pois, jotta kaupat syntyisi. Ynmärrän kyllä, että japanilaisilla tuo kustannuspuoli aiheuttaa omat haasteensa, mutta tässä kohtaa hintalappu käännytti potentiaalisen ostajan.

Ai niin… ja siinä missä sääntöjenselitys Dice Agessa oli oikein onnistunut, niin saatiin pöytäämme vanhempi rouva osastolta seuraamaan “ja helpottamaan” peliä. Eihän hän mitään helpottanut, vaan sääti koko ajan jotakin ja yritti käännellä saatuja kortteja ja noppia milloin mihinkin asentoon tai laittaa pois. Meillä meni pari minuuttia yksinkertaisen “Minulle kuuluu tuo kirkas noppa vielä seuraavallakin kierroksella, vaikka se kertakäyttöinen onkin ja sen kertaalleen käytin. Mutta saan sen siksi, kun kahdella peräkkäisellä kierroksella sain sen erikoiskortin, joka sen nopan käyttöoikeuden antaa.” -tilanteen läpikäyntiin. Siinä siis veivattiin yhtä noppaa ees-taas ja selitettiin miksi asia meni niin kuin meni… lopulta tuo sitten otti ja ymmärsi. No, olisunnuntai-iltapäivä ja itse kullakin varmaan jo turnausväsymystä.

Älä vie sitä mun noppaa – se kuuluu mulle…

Sunnuntaina messuilla pelattiin Carcassonnen MM-kisat. Ville bongattiinkin lopettelemassa omaa urakkaansa. Tällä kertaa viidestä alkusarjan pelistä “Visard” -nimimerkkiä käyttävälle Villelle tuli kaksi voittoa, millä ei irronnut kuitenkaan jakkaraa jatkopeleihin. Taso näissä karkeloissa on tunnetusti aina kova.

Siellä se Suomen toivo Ville alias "Visard" istuu Carcassonnen MM-turnauksessa.
Siellä se Suomen toivo Ville alias “Visard” istuu Carcassonnen MM-turnauksessa.

Messujen viimeseksi peliksi valikoitui Half-Pint Heroes. Siitä oli seisomapöytä tyhjillään, kun paikalle tulimme. Pelasimme ensin yhden neljän pelaajan kierroksen yhdessä sääntöjenselittäjän kanssa ja heti perään uusintapeli, kun mukaan saatiin pari pelaajaa lisää. Peli yhdistää tikkipelin ja pokerikädet minkä lisäksi kukin saa yhden arvata osuuko joku toinen veikkauksessaan omasta tikkimäärästään. Pakka sekoitetaan, kukin pelaaja saa tietyn määrän käsikortteja. Näiden lisäksi pöytään käännetään pari korttia, joita vasten pokerikäsiä voidaan lähteä pelaamaan. Pelataan tikkikierros, jonka aikana saa pelata yhden tai useamman kortin – paras pokerikäsi vie tikin. Näin jatketaan, kunnes kaikki ovat pelanneet korttinsa, jolloin siirrytään pistelaskuun. Tikeistä saa pisteitä, samoin oikein tehdystä veikkauksesta.

Korealla grafiikalla ja olut-rekvisiitalla ryyditetty Half-Pint Heroes -pelipöytä.
Korealla grafiikalla ja olut-rekvisiitalla ryyditetty Half-Pint Heroes -pelipöytä.

Half-Pint Heroesin grafiikka miellytti, peli sitä vastoin jätti osin kylmäksi. Pelaisin kyllä toistekin, mutta esimerkiksi aiemmin pelattu Voodoo Prince miellytti roimasti enemmän.

Tässä kohtaa kello läheni kolmea ja koska kimppakyydeistä lentokentälle oli alustavaa sopimusta tehty neljän korville, niin aloimme tehdä lähtövalmisteluja. Pieniä viime hetken ostoksia, matkalaukkujen lunastusta säilöstä ja ulkoilmaan odottelemaan kyydityksiä. Näin olisi Spiel ’17 koettu!

Messe Essenin eteläsisäänkäynti ja iltapäivän aurinko. Neljä messupäivää takanapäin.
Messe Essenin eteläsisäänkäynti ja iltapäivän aurinko. Neljä messupäivää takanapäin.

Oma aarrekasa ja jälkihöyryt

Messut tulivat ja menivät. Matkalaukku on tyhjennetty ja ostoskasa purettu pelikaapin kätköihin. Näillä eväillä selviää kummasti pimeimmän kauden ylitse ja pitkälle ensi vuoteenkin. Mutta mitä muuta messuista jäi käteen kuin kasa pelejä? Entä yllättikö jokin tällaisen konkarin? Oliko vaivansa arvoinen matka?

Voisin tiivistää koko reissun lauseeseen: “Paras Spiel-reissuni koskaan”. Se kertoo paljon se. Samaa mieltä tuntui olevan muukin vakiporukkamme. En tiedä vaikuttiko kokemukseen olympiadin mittaiseksi venynyt tauko messuista vai kenties se, että saadaan tuttu porukka liikkeelle ilman arjen painolastia? Kenties hotellin keskeinen sijainti, yleinen fiilis itse tapahtumassa, koettu jalkapallopeli vai mikä? Tai ehkäpä nämä kaikki yhdessä?

Hauskaa joka tapauksessa oli ja vaikka messupäivät tällaiselle turistillekin ovat rankkoja, niin kun asiat tekee itselle sopivalla tahdilla ilman tarvetta “suorittamiseen”, niin silloin jää hyvä maku. Tutulla ja samanhenkisellä porukalla reissatessa on myös kovin helppoa nauttia niin messupeleistä kuin muistakin ohjelmanumeroista.

Suhinaa Queen Gamesin osastolla.
Suhinaa Queen Gamesin osastolla.

Mitä julkaistuihin peleihin taas tulee, niin pohjatyöt tuli tehtyä paremmin kuin koskaan. Sillä rintamalla yhtäkään jättiyllätystä ei tullut, näitä pienempiä messuhittejä (esim. Memoarrr!) toki ei saata kaikkia ennakolta edes arvata. Seurattavien ja ostettavien pelien lista piti Karuba-korttipeliä lukuunottamatta kutinsa, mutta lisäksi moni ostamatta jäänyt ja mahdollisesti testattu peli saattaa vielä päätyä hyllyyn jälkijunassa. Sentientin ja Coaster Parkin missaaminen hiukkasen jäi harmittamaan, mutta toivottavasti niiden osaltakin tärppää jossakin vaiheessa.

Messut ovat menneet monella mittarilla eteenpäin sitten vuoden 2005. Ruokatarjonta on monipuolisempaa ja sääntöjenselityksen taso on parantunut huimasti. Niinikään säännöt olivat saatavilla englanniksi joka kerta, kun sellaiselle oli tarvetta. Iso peukku kaikelle tälle. IPad:iä ja sinne ladattuja sääntöjä en siten messuilla tarvinnut kertaakaan, hotellikäytössä sen sijaan värkille oli edelleen käyttöä.

Tulostetut messukartat omilla merkinnöillä osoittautuivat kullanarvoisiksi. Niinikään aakkoslistaus julkaisijat + osasto-osoite -yhdistelmästä oli hyödyllinen. Näillä suunnistaminen ja ylipäätään reitinsuunnittelu oli helppoa. Ja monen monta kertaa joku ventovieras (tai sunnuntaina ei-niin-vieras Cane) kysyi kartat nähdessään apua löytääkseen tietylle osastolle.

Entä oliko tämä kaiken vaivan ja rahan arvoinen? Kyllä. Neljä päivää hurahti nopeasti ja tehdyillä etukäteisvalmisteluilla paitsi helpotti itse messupäiviä, niin helpottaa myös julkaisujen seuraamista lähitulevaisuudessa. Monia noista peleistä kun alkaa tippumaan pikku hiljaa paikallisten pelikauppojen hyllyille, nettikaupoista nyt puhumattakaan. Näiltä osin on siten valmiiksi käryä monista peleistä, kun taustatyönä on kahlattuna kursorisesti jo se 1 000 peliä.

Jos taas puhutaan puhtaasti kustannuksista vs ostetut pelit, niin sillä mittarilla katsottuna ei tietenkään kannata lähteä Spiel-messuille. Huomioiden hotelliyöt, lentoliput yms. niin ne rahat säästämällä ostaa kummasti pelejä sitten kun ne tulevat saataville – osaa toki voi joutua odottelemaan pidemmän tovin. Näin ajateltuna jää kuitenkin se matka ja messut kokematta ja nämä molemmat ovat itselleni tässä kohtaa se ykkösjuttu. Toki onhan se mukava tehtyjä ostoksia seuraavat kuukaudet pelata ja saada suuntaan tai toiseen varmistus pelien hyvyydestä. Toivottavasti ovat niitä hyviä – muuten on peiliin katsomisen paikka.

Nämä eväät mahtuivat matkalaukkuun. Käsimatkatavaroihin jäi kyllä käyttämätöntä tilaa.
Nämä eväät mahtuivat matkalaukkuun. Käsimatkatavaroihin jäi kyllä käyttämätöntä tilaa – IIKS, mikä paljastus!

Miinuspuolelle on listata vähänlaisesti mitään uutta. Kun saman katon alle pakkautuu neljässä päivässä se 180 000 ihmistä (tällainen arvio on vuodelta 2017), niin tietäähän sen, että liikkuminen on hitaampaa, pöydät ovat täysiä jne. – mutta siihen oli jo varautunut. Silti pakko todeta, että yllättävän hyvin pelipöytiin kuitenkin pääsi eli isommat tilat ovat tuoneet tähän jotain apua. Lattialle ei pelaamista missään vaiheessa tarvinnut viedä; sekin on joskus koettu. Oikeastaan ainoana negatiivisena yllätyksenä voi laskea sen, että välillä sai/joutui jonottamaan osastoilla ostoksia tehdäkseen. Neljän vuoden (tai vielä aiemmin) takaa en tällaiseen ole kyllä törmännyt.

Niin… ja että menisinkö uudestaan? Kyllä vaan – ja toivottavasti se kahdeksas reissu sieltä vielä joskus tulee. Se tapahtuuko se ensi vuonna, sitä seuraavana vai ylipäätään koskaan, siitä on vielä liian aikaista luvata mitään.

Nämä pelit olivat erityisesti seurannassa

Spiel-raportin pisteeksi i:n päälle laitan jakoon listan niistä messupeleistä, jotka olivat seurantalistalla (jos se jotakuta kiinnostaa). Tiputan ‘ehkä’ osaston tässä kohtaa kokonaan pois, jotta listasta tulee vähän tiiviimpi paketti. Työkaluna listan tekemisessä oli aiemmin mainostamani Tabletop Together Tool, jonne sai omat merkinnät tehdyksi peli peliltä ja sitä kautta valmiit listat tulostettua, linkin listaan jaettua omalle ydinryhmälle jne. Tämä lista on siis täysin henkilökohtainen ja porukastamme muilla oli omat vastaavat.

Pelit, jotka ostetaan:

  • Favelas (ostettu, Tero)
  • Gold Fever (testattu – ei ostoon messuilta, ehtii jälkeenpäinkin)
  • Perfect Hotel (ostettu, Tero)
  • Star Plus (ostettu, Tero)

Pelit, jotka vakavasti harkinnassa:

  • Bunny Kingdom (ostettu, Tero)
  • Café Fatal (testattu, ei ostoon)
  • Coaster Park (?)
  • Das Fundament der Ewigkeit (?)
  • Ex Libris (ostettu, Tero)
  • Heaven & Ale (ostettu, Jani)
  • Ilôs (ostettu, Jani)
  • Indian Summer (ostettu, Jussi)
  • Iquazu (testattu, harkinnassa)
  • Iunu (testattu, ei ostoon)
  • Keyper (ostettu, Tero)
  • Majesty (ostettu, Tero)
  • Merlin (ostettu, Tero)
  • Mini Rails (ostettu, Jani)
  • Montana (?)
  • Origami (ostettu, Tero)
  • Pioneers (testattu, harkinnassa)
  • Pioneer Days (ostettu, Jani)
  • Reworld (ostettu, Tero)
  • Riverboats (ostettu, Tero)
  • Rocky Road á la Mode (?)
  • Sentient (?)
  • Solaris (?)
  • Star Cartel (ostettu, Tero)
  • Startups (ostettu, Tero)
  • The Palace of Mad King Ludwig (testattu, ei ostoon)
  • Transatlantic (ostettu, Jani)
  • Tribes: Early Civilization (?)
  • Voodoo Prince (ostettu, Mikko)

 

Spile'18 -banneri

Lautapelaajan neljän päivän joulu – Spiel-messut

 

Lautapeliharrastajan joulu on lokakuussa – joka vuonna. Silloin suuntana on Saksan Essen ja Spiel-messut. Kyseessä on maailman suurin kuluttajille suunnattu lautapelialan messutapahtuma, jossa saman katon alle pakkautuu neljän päivän ajaksi yli 1 000 pelien näytteilleasettajaa ympäri maailman ja yli 170 000 peleistä kiinnostunutta messukävijää. Messuosastot levittäytyvät hallista toiseen ja esimerkiksi vuonna 2016 tilaa oli käytössä yli 66 000 neliömetriä. Pelijulkaisijoille Spiel-messut on merkittävä tapahtuma pullauttaa markkinoille peliuutuuksia kaiken kansan töllisteltäväksi.

Yleiskuvaa messuilta.
Yleiskuvaa Spiel-messuilta vuodelta 2006. Niin no, pikainen yleislme on kuin miltä tahansa messuilta.

Mutta mikä vetää lautapelaajan tällaisille pelimessuille? Mitä niistä saa ja mitä siellä tapahtuu? Jokaisella kävijällä on tietenkin omat veturinsa ja syynsä matkata ulkomaille asti, mutta jaan jäljempänä omani. Annan niinikään tärppejä siihen, miten messukokemuksesta saa enemmän irti heti ensimmäisellä kerralla.

Totuus nimittäin on, että ilman minkäänlaista etukäteissuunnittelua Spiel-messut yllättävät sekä koollaan että ihmismäärällään. Jos matkaan lähtee pelkästään uteliaalla asenteella, huomaa kuluttavansa ison osan ajasta päättömästi messukäytäviä tallustaen ja kokemus ei välttämättä ole positiivinen. Ja nimenomaan hauskaahan Spiel-messuille mennään pitämään!

Matkanteko tapahtumapaikalle Esseniin ei ole mikään ongelma ainakaan näin suomalaisittain katsottuna. Parin tunnin lento Düsseldorfiin on hetkessä hujautettu ja lentokentältä on lyhyt juna- tai taksimatka määränpäähän Esseniin. Jos kimpassa matkustaa ja seurueessa on neljäkin ihmistä, niin taksi on tosiaan oiva valinta vieden suoraan hotellille ja hintakin on sama kuin junalla. Mitä taas lentomatkustamiseen tulee, niin muitakin vaihtoehtoja kuin Düsseldorf on -meidän seurueemme on kertaalleen lentänyt esimerkiksi Kölniin, kun tarjolla oli poikkeuksellisen edulliset lentoliput.

Tätä tarjoaa Spiel-messut

Peliharrastajalle Spiel-messujen pääantia on mahdollisuus neljän päivän aikana tutustua uusiin pelijulkaisuihin. Tätä varten messuosastoilla on pelipöytiä, joilla useimmiten pääsee pelaamaan pelin alusta loppuun tai pitkäkestoisten pelien osalta joitakin kierroksia. Testaamisen jälkeen on tuoreeltaan helppo tehdä päätös, ostaako pelin kotiin asti. Pelaamisen alkuun osastoilla pääsee helposti, sillä paikalla on aina henkilökuntaa opastamassa alkuun. Tämän sääntöopastuksen saa nykyisin englanniksi aina, mutta saksankielen taidosta ylipäätään on hyötyä, kun Saksassa ollaan.

Peliopastusta meneillään.
Pelin opastus meneillään. 

Spiel-messuilla on saman katon alla niin pieniä kuin isoja julkaisijoita. Pienten julkaisijoiden läsnöolo takaa sen, että tarjolla on paljon myös sellaisia pelejä, joiden ostaminen muuten on hankalaa tai jopa mahdotonta. Uunituoreiden peliuutuuksien ohella myynnissä on myös aiemmin julkaistuja pelejä, lisäosia, minilisäosia ja muuta oheisrekvisiittaa.

Houkutuksia riittää joka käänteessä, joten jos olet pelkästään matkalaukulla liikkeellä on pää pidettävä kylmänä. Messukeskuksessa on tätä nykyä myös postituspiste, joten osan ostoksista voi tuikata pakettina kotiin – kannattaa tosin varautua jonottamiseen, sillä palvelu on suosittu.

SpieleOffensive on yksi monista pelien jälleenmyyjistä Spiel-messuilla. Näiltä on Lunkisti-toimituskin tilannut pelejä aina 2000-luvun alusta lähtien.
SpieleOffensive on yksi lukuisista pelien jälleenmyyjistä Spiel-messuilla. Tästä firmasta on nettitilauksia Lunkisti-toimituskin tehnyt yli 10 vuoden aikana lukuisia kertoja.

Pelijulkaisijoiden ohella Spiel-messuilla on paikalla pelien jälleenmyyjiä (kauppaketjuja, nettikauppoja jne.) unohtamatta käytettyjen pelien kauppiaita, joilta etsivä löytää sellaisia harvinaisuuksia, joiden hypisteleminen ennen ostoa olisi muuten hankalaa. Aktiiviharrastajalle käytettyjen kauppiaiden tarjooma on huikea mahdollisuus täydentää omaa pelihyllyä hieman vanhemmilla nimikkeillä eli “ottaa harrastamisessa kiinni menetettyä aikaa”. Harva meistä on näitä modernimpia pelejä harrastanut siinä määrin etteikö yksi jos toinenkin kiinnostava nimike olisi mennyt ohi korvien silloin tuoreeltaan.

Pelien ja pelaamisen ohella messuilla on mahdollisuus seurata joitakin luentoja, osallistua kilpailuihin ja bongata tietenkin pelialan “julkimoita” – siis pelisuunnittelijoita, graafikoita, bloggaajia, vloggaajia ja mitä näitä nyt onkaan.

Yksittäisten pelien ympärille kyhättyjen pelikilpailujen (joita on runsaasti, ks. tarkemmin tästä: Messuturnaukset vuonna 2017) ohella on erityisesti mainittava vuosittain Spiel-messuilla järjestettävä lautapelaamisen Euroopan mestaruuskisat (EuropeMasters), joka käydään nelihenkisin joukkuein sekä yksilökisoista Carcassonnen MM-kisat. Näihin arvokisoihin osallistuakseen on oma paikka pitänyt lunastaa maakohtaisista karsinnoista, mikä Suomen kohdalla on tarkoittanut tänä vuonna menestymistä keväällä/kesällä järjestetyissä karsinnoissa (ks. lisää Suomen lautapeliseuran foorumilta).

Mikäli väliin kaipaa fyysisempää toimintaa jatkuvan aivojumpan sijaan, löytyy sivummalla olevista halleista trampoliinihyppelyä, ihmis-fussballia yms. virkistävää aktiviteettia, joka maistuu ainakin nuoremmille osallistujille.

Ylipäätään Spiel-messut tarjoaa lautapeliharrastajalle hienon mahdollisuuden kokea sellaista yhteisöllisyyttä, jossa koko kaupunki hengittää hetken lautapelaamisesta (no joo, sitä jalkapalloakaan toki unohtamatta). Kaikenikäisiä pelaajia on ympärillä niin messuilla kuin messuhallien ulkopuolella. Iltaisin pelit ja pelaaminen levittäytyvät Essenin hotelleihin ja ravintoloihin. Essen on varmaan vieläkin yksi niitä harvoja paikkoja, joissa olet saattanut olla todistamassa Mölkky-peliä baarissa!

..."perinteinen" baari-ilta Spiel-messujen aikaan: Crokinole Companionsin Hansille opetetaan Mölkky-pelin sääntöjä.
…”perinteinen” baari-ilta Spiel-messujen aikaan: Crokinole Companionsin Hansille opetetaan Mölkky-pelin sääntöjä kaiken muun pelaamisen tuoksinassa. Puulattialla pelatusta Mölkystä lähtee muuten paljon ääntä!

Tiivistetysti Spiel on siis seuraavaa:

  • Merkittävimmät peliuutuudet ympäri maailman testattavana ja (useimmiten) heti ostettavana.
  • Pelejä, joita et saa välttämättä mistään muualta – ainakaan ihan hetkeen. Tämä, koska mukana on pienjulkaisijoita joilla on hyvin rajatut painokset eikä uusintapainoksista ole takeita. Myös vähän isompien julkaisijoiden painokset saatetaan myydä jo messuilla loppuun ja uuden painoksen tuloa saa sitten odotella hyvän tovin.
  • Pelien lisäosia ja minilisureita ilmaiseksi tai pikkurahalla. Unohtamatta muutakaan oheissälää.
  • Pelisuunnittelijoiden bongausta ja vaikkapa nimmarit juuri ostettuun uutuuteen.
  • Laaja kirjo käytettyjä pelejä. Paikalla käytettyjen pelien kauppiaita, jotka täyttävät hyllyjä aina seuraavaa päivää varten. Jos jokin harvinaisempi nimike on etsinnässä, niin kannattaa suoraan kysyä kauppiaalta, löytyykö peliä. Kirpparihinnoista ei kannata haaveilla, jos peli on yhtään harvinaisempi tai halutumpi – myyjät kyllä tietävät peliensä arvon. Löytöjä tekee silti aina ja hintataso on kuitenkin hyvä.
  • Messutarjouksia. Kannattaa pitää pää kylmänä ja vertailla eri messuosastojen hintoja ennen ostoa. Messujen päätöspäivänä on usein erinomaisia tarjouksia niistä peleistä, mitä nyt jäljellä ylipäätään on.
  • Mahdollisuus nähdä ja kokea pelikulttuuria, jota et ainakaan Suomessa koe missään koskaan tässä mittakaavassa.
  • Etkot ja jatkot. Ennen messuja on keskiviikkona etkokinkerit, joilla voi ottaa tapahtumaan varaslähdön. Ja messupäivinä pelaaminen ei suinkaan rajoitu pelkästään messuille, vaan iltaisiin pelit levittäytyvät hotellien, baarien ja ravintoloiden pöydille.

Haban osastolla Trüffel Snüffel -testipenkissä. Maija diggaili tästä lastenpelistä siinämäärin, että ostoskoriinhan se lähti.
Vuosi 2005: Haban osastolla Trüffel Schnüffel -testipenkissä. Maija diggaili tästä lastenpelistä siinämäärin, että ostoskoriinhan se lähti. Tätä kaivetaan edelleen ahkerasti esiin, kun kylässä käy vähän nuorempia vieraita…

Näillä vinkeillä parempi Spiel

Olen osallistunut Spiel-messuille seitsemän kertaa ja vuosi 2018 tulee olemaan jo kahdeksas. Ensimmäinen kokemukseni on vuodelta 2005, joten siitä on vierähtänyt jo hyvä tovi. Vuosien kuluessa tapahtuma on kuitenkin muuttunut yllättävän vähän, ainakin näin peliharrastajan silmin katsottuna.

Usean reissun tehneenä omiin valmisteluihin on tullut tietyt kaavat/rutiinit, joista enemmän alla. Toivottavasti niistä saa vinkkejä, jos kokemusta tapahtumasta on vähemmän – jos ollenkaan. Mielellään kuulisin myös lisätipsejä ja niksejä, jos sellaisia on yhteiseen hyvään tarjota.

1. Hyvä ja tuttu porukka. Kolme-neljä päivää reissussa ja tiedossa paljon uusia pelejä & pelaamista. Se kysyy “pelikuntoa” ja kaikilta kärsivällisyyttä. Kun mukana liikkuu valmiiksi tuttu porukka, jolla on samanlainen pelimaku ja seurueen koko on se 3-5, niin lähtökohdat ovat kunnossa. Porukan koko on sikäli tärkeä, että istahdettaessa pelipöytään ei ole tarvetta hakea lisäpelaajia ympäriltä vaan pelaamaan pääsee yksintein. Toki messuille osallistuminen onnistuu pienemmälläkin ryhmällä, mutta tällöin pitää varautua pelaajien haalimiseen ja siihen, että mukaan päätyy “säätäjiä” ja “jäätäjiä”.

Vuoden 2006 uutuus Yspahan Ystarin osastolla testissä.
Vuosi 2006: Ystarin uutuus Yspahan testissä.

2. Tutustu pelitarjontaan etukäteen. Tämä on lopulta se kaikkein tärkein mitä valmisteluihin tulee. Se minkä tästä laistaa, näkyy paikan päällä. Sen lisäksi, että tutustut pelien kuvauksiin ja mahdollisesti sääntöihin, niin kannattaa listata millä osastoilla pelejä pääsee pelaamaan ja ostamaan. Kattava lista Spiel-julkaisuista löytyy, mistäs muualtakaan kuin, Boardgamegeekistä: Spiel ’18 Preview (lista päivittyy aina messujen alkuun asti).

Em. preview-listaan voi merkitä suoraan omat kiinnostuksen kohteet ja koostaa sitten itselle listaa messupäiviä silmällä pitäen.

Toinen erinomainen työkalu koostaa ajatukset ja mielenkiinnon kohteet on käyttää ‘Essen Geek Tool’ tai ‘Tabletop Together Tool’ -välinettä. Näistä jälkimmäinen on ainakin voimissaan ja löytyy täältä: ‘Table Together Tool‘ (tekijä ottaa mielellään vastaan lahjoituksia välineen jatkokehittämiseksi). TTT-välineen kautta pystyy omien listojen tekemisen ohella seuraamaan ylipäätään peliharrastajien etukäteiskiinnostusta uusia julkaisuja kohtaan ja jakamaan omat mielenkiinnon kohteet muille. Käytössä on myös mukava setti erilaisia filttereitä pitkän listan läpikäymiseen vähän nopeammin.

3. Osta ja/tai varaa “pakolliset” pelit jo etukäteen jos mahdollista. Useiden julkaisijoiden kohdalla on mahdollista ostaa ja/tai varata pelejä jo etukäteen. Näin varmistaa sen, että pelin saa varmasti – mikä on merkityksellistä silloin kun kyseessä on pieni julkaisija ja/tai painos muuten hyvin rajallinen. Esimerkiksi japanilaisten julkaisijoiden pelit on saatettu ostaa kaikki jo ennen messujen alkua, jolloin messuosastolla myydään enää pelkkää ei-oota tapahtuman alusta lähtien. Pelien etukäteen maksaminen vähentää myös rahojen puljaamiselta paikan päällä ja osan peleistä voi tilata jopa suoraan kotiin lisähinnalla – tämä taas säästää tilaa matkalaukusta. Preorder-listaus julkaisijoittain löytyy ainakin tästä: Essen 2018 Preorders and Pickups.

4. Pidä messujen pohjakartat saatavilla. Tulosta tai pidä pohjakartat sähköisessä muodossa saatavilla läpi messujen. Tapahtuma on iso ja kartoista on tarve harva se hetki tarkistaa jotakin. Pohjakartat julkaistaan mm. Spiel-messujen virallisella sivulla lähempänä itse tapahtumaa: http://www.merz-verlag-en.com/

5. Suunnittele mitä asioita tehdään minäkin päivänä. Osa asioista/tapahtumista voi olla aikataulukriittisiä. Esimerkiksi torstai-aamuisin messujen ensimmäisenä päivänä on sen ensihetkinä “juoksukilpailu” sellaisten pienjulkaisijoiden kojuille, jotka eivät ota vastaan etukäteisvarauksia ja joilla on rajattu painosmäärä pelejä matkassa. Eli jos et ole heti paikalla, jäät ilman. Etukäteisostot ja pelien noutoajankohdat voivat nekin vaikuttaa omiin aikatauluihin ja sama pätee myös nimikirjoitusten perään halajavien, jolloin joutuu huomioimaan pelisuunnittelijoiden aikataulut eri osastoilla. Mm. edellä mainitut seikat kannattaa siten huomioida kokonaisuutena ja käydä läpi vasten messukarttoja, jotta päivät eivät ole epämääräistä juoksemista eri osastoilla. Pelien minilisäosia (ilmaisia ja/tai pikkurahalla saatavia) metsästäville on oma listansa Boardgamegeekissä: Spiel 2018 specials, freebies, promos and other giveaways.

Mr. Jack -pelin kuvituksesta vastannut Pieró kuvittamassa pelin sisäkansia messukävijöiden iloksi/muistoksi. Näin osa porukasta sai oman erikoispainonksensa pelistä - mikäli vain jaksoi odottaa omaa vuoroaan.
Mr. Jack -pelin kuvituksesta vastannut Pieró kuvittamassa pelin sisäkansia messukävijöiden iloksi/muistoksi. Näin osa porukasta sai oman erikoispainoksensa pelistä – mikäli vain jaksoi odottaa omaa vuoroaan.

6. Paras messupäivä on torstai. Messut tulevat olemaan kaikkina päivinä hektiset ja ruuhkaisat, mutta eritoten lauantaina kannattaa varautua isoihin massoihin, koska viikonloppuna myös paikalliset asukkaat ovat liikkeellä. Torstai on perinteisesti se paras päivä, koska näin arkena väkeä on edes piirun verran vähemmän ja kaikkia pelejä vielä saatavilla. Toisaalta unohtaa ei kannata sunnuntaitakaan, jolloin on mahdollisuus tehdä kauppaa hyvään hintaan ja tarttua parhaisiin tarjouksiin niiden pelien osalta, joiden menekki ei olekaan ollut toivotunlainen.

Tällaiseen näkyyn saa tottua joka ikinen päivä: messuvieraat pakkautuvat oville odottamaan messujen alkua.
Tällaiseen näkyyn saa tottua joka ikinen päivä: messuvieraat pakkautuvat oville odottamaan messujen alkua. Tästä alkaa “kilpajuoksu” vapaisiin pelipöytiin ja peliostosten tekoon.

7. Varustaudu messureissulle oikein. Varaa matkaan iso laukku, johon pakkaat vain välttämättömät “retkut” ja hygieniavarustuksen. Tiivistettynä ohjeistus on, että messuille mennään mahdollisimman tyhjin laukuin ja takaisin tullaan matkalaukut täynnä pelituliaisia ilman, että lentoyhtiön painorajoitukset ylittyvät. Ja jotta kaikki tila tulee maksimikäyttöön, niin iltaisin hotellilla tehdyt ostokset käydään läpi, pelit punchataan ja pelejä pakataan toistensa sisään.

Vasemmalla: lähtiessä matkalaukku toisen sisään ja molemmat miltei tyhjinä. Oikealla: paluumatkalle laukut pakataan mahdollisimman täyteen.
Vasemmalla: lähtiessä matkalaukku toisen sisään ja molemmat miltei tyhjinä. Oikealla: paluumatkalle laukut pakataan mahdollisimman täyteen.

Pakkausvaiheessa turhat insertit (sellaiset, joilla ei aidosti ole lisäarvoa) joutavat roskiin, pelikomponentit pussitetaan asiallisesti jne. Tätä projektia varten kannattaa varata matkaan kuminauhoja, tyhjiä pusseja jne. siltä varalta, että pelinjulkaisija on näissä kitsastellut. Joinain vuonna olemme myös postittaneet pelejä. Tällöin on varauduttu matkaan pakkausteipein ja iltaisin on paketti taikka pari tehty valmiiksi, jotka sitten seuraavana aamuna ennen messujen alkua on kiikutettu postiin. Tällaisella hardcore-varautumisella pelejä saa kotiin just niin paljon kuin haluaa ja mihin matkabudjetti riittää.

Messupäivän ostokset vuodelta 2006. Jos kuvan peleistä pitäisi tehdä jotain jatkopäätelmiä, niin sanoisin että ei ollut erityisen kaksinen vuosi, sillä näistä peleistä ei montaa ole enää peliporukkamme hyllyssä.
Messuostoksia vuodelta 2006. Jos kuvasta pitäisi jotain jatkopäätelmiä tehdä, niin sanoisin ettei ollut erityisen kaksinen vuosi. Näistä ei nimittäin monikaan ole ansainnut pysyvää paikkaa porukkamme pelihyllyissä.

8. Varaa majoitus ajoissa (jos haluat parhaille paikoille). Sijainniltaan parhaat (lähimpänä Messe Essen -messukeskusta) tai muuten vain suositut hotellit buukataan loppuun heti kun niiden varaaminen vain on mahdollista. Tarkoittaa karkeasti sitä, että majoitus suosituimpiin hotelleihin pitää tehdä vuosi etukäteen. Tästä ei kannata säikähtää: myöhemminkin ehtii ja vapaan punkan löytää vielä hyvin lähellä messuajankohtaa, jos on valmis nipistämään hotellin tasosta ja sijainnista.

9. Osta ja maksa messuranneke etukäteen. Pieni juttu, mutta näin saatat säästää ensinnäkin jonkun euron ja paikan päällä on yksi asia vähemmän hoidettavana. Vuonna 2018 liput voit ostaa esimerkiksi täältä: Ticket shop for Spiel.

10. Varaa käteistä messupäiville. Vaikka muoviraha käyttö on tätä päivää, Spiel-messuille on varattava käteistä. Vain aniharvalla osastolla ostoksensa voi maksaa luottokortilla. Siispä käteisnostot kannattaa tehdä hyvissä ajoin etukäteen ja toki jokunen automaatti löytyy messukeskuksen nurkiltakin (kannattaa taas varautua jonoihin).

11. Turhia pelejä hyllyssä? Myy ne etukäteen ja toimita Essenissä. Aiemman kohdan ohje, että matkaan lähdetään tyhjin matkalaukuin ei välttämättä päde. Jos hyllyssäsi on itselle turhia pelejä, niitä voi kaupata etukäteen Boardgamegeekin kautta ja toimittaa uudelle omistajalle Spiel-messuilla. Mikä oivallinen tapa korjata messubudjetti kohdalleen ja tehdä tilaa omaan pelihyllyyn! Toisaalta kannattaa pitää huoli, että tätä kautta ei tule täyttäneeksi omaa matkalaukkua etukäteen ostopeleillä! BGG:stä löytyy joka vuosi ketju, jossa kauppaa voi käydä (vuoden 2018 ketjussa käy jo kova kuhina – ja mm. vuoden 2017 ketjussa oli lopulta yli 4200 nimikettä): Essen no-shipping auction list

…niin, tapahtuma on kokonaisuutena hieno. Liiaksi en saata Spiel-messuja kehuja ja lautapeleistä pitävien kannattaa edes kerran elämässä se kokea. Minulle Spiel tietää neljää päivää lautapelailua mukavalla porukalla ja uusien “löytöjen” tekemistä. Ja vaikka meidänkin vakisakki ukkoutuu kovaa vauhtia, niin joka syksy tapahtuman lähestyessä odotus kasvaa päivä päivältä. Ja jos joku vuosi ei ollakaan paikalle menossa, niin messujen lähestyessä ja niiden käynnissä ollessa tuntuu siltä, että mitä minä täällä kotona oikein teen – messuillahan sitä pitäisi olla!

Kaikki syyt jättäytyä pois Spiel-messuilta ovat huonoja tekosyitä – siispä Spieliin.

...tuttu näky messuilla: kassikaupalla peliostoksia pelaajien mukana. Ikea-kasseja näkyy kaikkialla.
Tämä on tuttu näky messuilla: kassikaupalla peliostoksia kulkee pelaajien mukana osastolta toiselle. Meilläkin Maijalta on kertaalleen kysytty (hänen odottaessa pelikassien kanssa muun porukan kiertäessä myyntiosastoa): “Eikö teillä ole kotona televisiota?”

Lisätietoa tapahtumasta:

Ticket to Ride: Rails & Sails – maalla, merellä vaan ei ilmassa

Menolippu-pelisarjan tuntevat kaikki lautapelaajiksi itseään tituleeravat – tai ainakin pitäisi tuntea. Alkuperäinen Menolippu vuodelta 2004 on kiistatta yksi modernien lautapelien klassikoista Carcassonnen ja Catanin tapaan ja suosionsa myötä peli on saanut lukuisia lisäosia tai itsenäisiä sisarpelejä. Pelisarjan pelit ovat olleet helposti lähestyttäviä ja kestoltaan hyvinkin vakioituja sarjan monimutkaisimpaa ‘Ticket to Ride: Märklin’:iä myöten – eikä se Märklinkään niin monimutkainen ole.

Pidempää ja ehkä uudella tavalla haastavampaa Menolippua odottaneiden aika on sekin viimein ohi. Syksyllä 2016 julkaistu ‘Ticket to Ride: Rails & Sails’ laajentaa pelisarjan nimensä mukaisesti raiteilta myös merelle. Samassa rytäkässä peliin tuupataan joukko uusia sääntöjä, kortteja ja kestokin kasvaa muutosten myötä puolisen tuntia totutusta.

Isompi pelilauta, enemmän tavaraa

‘Ticket to Ride: Rails & Sails’ -pelin laatikko on tutunoloinen neliönmuotoinen mötikkä, mutta paksuutta on tullut jokunen sentti lisää. Paksuus selittyy aiempaa suuremmalla pelilaudalla – kartalle kun on tullut kokoa neljännes lisää.

Vertailua laatikoiden paksuudesta: uutuus on 3 cm normaalia paksumpi.
Vertailua laatikoiden paksuudesta: uutuus on 3 cm normaalia paksumpi.

Muitakin komponentteja on enemmän: pelaajakohtaiset muovinappulat, junat ja veneet siis, tulevat väreittäin pakattuna eri pusseissa. Lisäksi on muutama satamanappula per pelaaja. Muovinappuloita on määrällisesti enemmän kuin koskaan. Junavaunujen design on sekin kokenut muutoksen, mutta koko on kutakuinkin sama kuin aiemmin.

Kahden aikakauden vaunut: vasemmalla Menolippu vuosimallia 2004, oikealla 'Rails & Sails' vuosimallia 2016.
Kahden aikakauden junavaunut: vasemmalla originelli Menolippu vuosimallia 2004, oikealla ‘Rails & Sails’ vuosimallia 2016.

Erilaisia kortteja on paljon: omat pakat löytyvät juna- ja laivakorteille ja näiden pakkojen sisällä on erityyppisiä kortteja. Junapakasta löytyvät pelin jokerit, joita kuitenkin voi hyödyntää sekä juna- että laivareiteillä. Laivapakasta vastaavasti löytyy sekä yksittäisiä laivoja että tuplalaivoja. Molemmissa pakoissa osassa korteista löytyy ankkureita, joita tarvitaan satamien rakentamiseen.

Jollei havaintoa tee vielä pelilautaa katsomalla, niin viimeistään kortteja pläräämällä huomaa, että pakoissa on vähemmän värejä kuin ennen.

Juna- ja laivakorttien lisäksi on reittikortteja molempia karttoja varten ja näitä todellakin riittää. Reittikorttien uutuus on useamman kaupungin yhdistävät reitit, josta saa isommat pisteet, jos reitin tekee juuri siinä järjestyksessä kun reittikorttiin on kirjattu.

Yksi pelin uutuuksista: osassa reittikorteista on useampi kaupunki ja järjestys, jossa reitistä on tarkoitus suoriutua.
Reittikorteista löytyy nyt myös useampia kaupunkeja yhdistäviä reittejä.

Kaikille komponenteille ja pelilaudalle sekä sääntökirjoille (molemmille kartoille on omansa) löytyvät omat lokosensa laatikon insertistä.

Pelilaatikko on suunniteltu hyvin.
Pelilaatikko kätkee sisäänsä kohtuullisen määrän komponentteja. Kaikille osille löytyy laatikosta paikkansa. Näin se pitää suunnitellakin!

Päätöksiä tehtäväksi jo pelin valmisteluissa

Pelivalmistelut ovat pitkälti tuttua Menolippua: pelaajille jaetaan alkuun juna- ja laivakortteja sekä viisi reittikorttia joista vähintään kolme täytyy pitää. Loput juna- ja laivakortit muodostavat kaksi nostopakkaa ja kummastakin pakasta käännetään tarjolle kolme korttia.

Vaan tässä vaiheessa otetaan aikalisä. Kukin pelaaja joutuu aloituskortit nähtyään tekemään päätöksen minkälaisella juna- ja laivajakaumalla pelinsä aloittaa. Kartasta riippuen käytössä on joko 50 tai 60 nappulaa, mutta jokainen pelaaja päättää toisiltaan salassa omat aloitusnappulat.

Sininen pelaaja on alkuvalintansa tehnyt: 25 junaa, 35 laivaa. Lisäksi ne pakolliset 3 satamaa.
Sininen pelaaja on valintansa tehnyt: 25 junaa, 35 laivaa. (Lisäksi ne pakolliset 3 satamaa).

Erityisesti ‘Maailma’ -kartalla pelattuna jo alkuvalmisteluissa jaettavat kortit muodostavat kohtuullisen korttiviuhkan. ‘Suuret järvet’ -kartalla aloituskäsi on niukempi.

'Maailma' -kartan aloituskäsi on jo iso.
‘Maailma’ -kartan aloituskäsi on jo valmiiksi iso ennen ensimmäistäkään pelivuoroa.

Turvalliset vuorovaihtoehdot, mutta myös uutta

Pelaamisen osalta mukana ovat kaikki sarjasta perinteiset eli ‘ota lisää juna-/laivakortteja’, ‘ota reittikortteja’ tai ‘rakenna laudalle linkki kahden kaupungin välille’. Juna-/Laivakorttien ottoon sisältyy kuitenkin yksi lisävivahde: riippumatta siitä ottiko juna- vai laivakortin voi tilalle kääntää uuden kortin kummasta pakasta tahansa. Näin pöydällä näkyvien korttien välinen suhde voi vaihdella laidasta laitaan sen mukaan, kumpia kortteja pelaajat milläkin hetkellä suosivat.

Juna- ja laivakorttien tarjoomaa: pari tuplalaivaa tarjolla. Huomaa pelilaudan reunareittien yhteys vastakkaiselle laidalle.
Juna- ja laivakorttien tarjoomaa: pari tuplalaivaa tarjolla. Huomaa pelilaudan reunareittien yhteys vastakkaiselle laidalle. Nämä yhteydet olisi voinut tehdä selkeämmiksikin.

Linkkien rakentamisessa tulee luonnollisesti huomioida kumpia kortteja (junat vai laivat) linkkiin täytyy käyttää. Ja tuplalaiva-kortilla saa – yllätys yllätys – laittaa kaksi laivaa kerralla, joten niiden avulla laivaväyliä rakentaa nopeammin. Linkkien rakentamisessa pelaajat joutuvat seuraamaan kaiken muun ohella omien nappuloiden kulumista eli pelin alussa tehty päätös siitä, minkälaisella nappulajakaumalla lähtee peliin, pitäisi huomioida pelatessa.

Hampurissa on ruuhkaa. Kuvassa näkyvissä myös 'Marseille-Casablanca' välin linkki, joka vaatii kaksi samanväristä korttia.
Hampurissa on ruuhkaa. Kuvassa näkyvissä myös ‘Marseille-Casablanca’ välin yhteys, joka kuluttaa kerralla kaksi korttia vaikka on pituudeltaan yhden mittainen.

‘Maailma’ -kartalla on joitakin linkkejä, joissa jo yksittäisten ruutujen rakentaminen kuluttaa kaksi korttia mutta joissa jokaisen tällaisen ruudun kohdalla saa käytetyn väriparin valita erikseen. ‘Suuret järvet’ -kartalla tällaisia kalliimpia linkkejä ei ole lainkaan.

Sataman rakentaminen on hankalampi prosessi, siihen kun tarvitsee samanvärisiä kortteja neljä, joista puolet on juna- ja puolet laivakortteja. Kaikista sataman rakentamiseen käytetyistä korteissa pitää löytyä lisäksi ankkurisymbolit, jollaisia on pakassa joka värissä vain muutamia. Kaikista jokereista tuo ankkuri kuitenkin löytyy, mikä osaltaan tekee jokerikorteista haluttuja. Satamien rakentaminen kannattaa, sillä yksittäinen satama kasvattaa pelaajan pistepottia 10-40 pistettä sen mukaan, monestako reittikortista löytyy juuri se kaupunki, johon sataman on rakentanut.

Näin tehdään satama: neljä samanväristä korttia, joissa kaksi juna- ja laiva-korttia. Jokaisessa on oltava ankkuri.
Näin tehdään satama: neljä samanväristä korttia, joissa kaksi juna- ja toiset kaksi laivakortteja. Jokaisessa käytetyssä kortissa on oltava ankkuri.

Reittikorttien ottamiseen ei sisälly uusia sääntöjä, joten se on turvallinen ‘ota neljä reittikorttia, pidä vähintään yksi’. Se viides ja viimeinen vaihtoehto on vaihtaa junanappuloita laivoihin tai päinvastoin. Jos siis alussa tehty jakauma ei pelin edetessä enää miellytä voi nappuloita vielä vaihtaa, mutta jokaisesta vaihdetusta nappulasta menettää voittopisteen. Pisteiden menettämisen vuoksi tähän vaihtoehtoon tarttuu vain jos on aivan pakko.

Vihreä pelaaja matkalla läpi Afrikan.
Vihreä pelaaja matkalla läpi Afrikan.

Menolipun ystäville

Kokonaisuus kaikkine pienine nyansseineen vastaa tuttua Menolippua. Pieniä sääntömuutoksia on jo nähty aiemmissa pelisarjan peleissä eikä niitä ole määrällisesti sen enempää ‘Sails & Rails’ -osassakaan. Suurin muutos on kahden eri kulkuneuvon korttipakat ja tämä muokkaakin peliä yllättävän paljon. Ja miksi näin?

Ensinnäkin näkyvissä on vain muutama kortti per kulkuneuvo ja vaikka eri värejä ylipäätään on normaalia vähemmän, on todennäköisyys itselle mieluiselle kortille silti pienempi. Nostopakasta sokkona korttien vetäminen on edelleen tarjolla, mutta siihen strategiaan nojaava huomaa loppua kohden olevansa tilanteessa, jossa turhia kortteja on rutkasti eikä niistä pääse yhtä näppärästi eroon kuin aiemmin. Tämä syystä, että pelissä on kaksi eri kulkuneuvoa ja molemmilla omat reittinsä. Ylijäämäkorttien pitäisi lisäksi osua yksiin oman nappulajakauman kanssa. Satamien myötä myös jokerikorttien arvo on kasvanut, mikä on pelkästään hyvä juttu.

Koko komeus vaatii kohtuullisesti pöytätilaa.
Koko komeus vaatii reilusti pöytätilaa.

Muutoksistaan huolimatta ‘Rails & Sails’ on edelleen Menolippu. Jos ei Menolippu ole aiemmin maistunut, ei se maistu nytkään. Jos taas pelisarjast tykkää, on ‘Rails & Sails’ sitä vastoin mielenkiintoinen vaihtoehto ja vie sarjaa kirjaimellisesti uusille vesille. Pelissä on riittävästi uutta erottuakseen aiemmista osista ja haasteet ovat samalla uudenlaiset. Kaksipuolinen pelilauta on sekin luonnollisesti plussaa.

Lunkisti-toimituksessa ‘Suuret järvet’ -kartta miellyttää ‘Maailma’:a enemmän. Syitä tähän on kaksi: ‘Suuret järvet’ ei sisällä lainkaan rasittavia tuplakortteja syöviä linkkejä, mutta se isompi syy on puuttuvat reunan yli linkit, joita ‘Maailma’ -kartalta löytyy. Pelilauta kun on muutenkin massiivinen, niin noiden reunojen yli yhdistyvien linkkien hahmottamisessa on oma haasteensa.

Valitettavia karikkoja

‘Ticket to Ride: Rails & Sails’ ei ole täydellinen. Sen lisäksi, että pelilaudan reunan ylittävien linkkien hahmottamisessa on oma haasteensa, vieläkin isompi käytettävyysongelma liittyy kortteihin – tarkemmin sanottuna niiden suureen määrään. Kaksilla erityyppisillä korteilla pelaaminen tarkoittaa luonnostaankin isompaa käsikorttien määrää ja paljon Menolippuja pelanneet tietävät, että jo entuudestaan Menolipussa on usein iso tukku kortteja kädessä.

Tässä on pelin pahin kompastuskivi: kuinka erottaa nopeasti juna- ja laivakortit toisistaan? Entä muut korttien oleelliset yksityiskohdat? Auts.
Pelin pahin kompastuskivi: kuinka erottaa nopeasti juna- ja laivakortit toisistaan? Entä muut korttien oleelliset yksityiskohdat? Kuten kuvasta näkyy, ei niitä erota. Auts. 

‘Rails & Sails’ -tapauksessa korttiviuhka kasvaa massiiviseksi ja tärkeää olisi erottaa selkeästi mitkä kortit ovat juna- ja mitkä laivakortteja. Molemmissa näissä on vielä “alalajinsa”: onko kyse yksittäisestä vai tupla-laivakortista. Entä onko kortissa ankkuri? Näitä ominaisuuksia ei ole riittävässä määrin huomioitu korttisuunnittelussa asetteli kortit käteensä miten hyvänsä. Käytetty symboliikka korttien kulmissa on niin pientä, että siitä ei vaan saa tarvittavaa tietoa ja esim. ankkurit noista kulmista puuttuvat kokonaan. Niinpä pelaajat huomaavat pläräävänsä korttiarsenaaliaan edes takaisin vuorosta toiseen eikä peli etene siinä määrin napakasti eteenpäin kuin voisi toivoa.

Pelin hidastumista saattaa kasvattaa lisäksi korttien nostoon liittyvä päätös: haluanko uuden kortin käännettäväksi juna- vai laivapakasta? Tähän liittyen pelipöydässä kannattaa sopia, että jollei vuorossa oleva heti selkeästi sano, että käännetään vastakkaisesta pakasta, niin korvaava kortti tulee aina samasta pakasta. Tällä herrasmiessäännöllä peli sujuvoituu edes jotenkin.

Laudan kääntöpuolen 'Suuret järvet' ja myrkynvihreä yleisilme.
Laudan kääntöpuolen ‘Suuret järvet’ ja myrkynvihreä yleisilme.

Mutta kaikesta huolimatta käy niin, että siinä ajassa mikä menee yhteen peliin ‘Rails & Sails’:ia pelaa kaksi muuta Menolippua. Saako käytetylle lisäajalle riittävästi vastinetta jää jokaisen omaan harkintaan. Itse kallistun sille puolelle, että ei – lisäkesto menee osittain tuohon käsikorttien hallinnointiin ja kovasti pelisarjassa pitämäni vuorojen napakkuus ja nopea pelaaminen ei samalla tavalla onnistu. Niinpä valitsen mieluummin pari peliä muita Menolippuja ‘Rails & Sails’:n sijaan, joskin vaihtelun vuoksi olen valmis toisinaan pelaamaan tätäkin uutuutta. Mutta ei uutuus ole samalla tapaa minulle 10/10 peli kuin alkuperäinen, se on selvää jo näin muutaman pelin jälkeen.

Niin… ja se hinta. ‘Ticket to Ride: Rails & Sails’ maksaa 79 euroa, mikä on noin 30 euroa enemmän kuin muut sarjan itsenäiset pelit. Hintaero on melkoinen vaikka kuinka huomioidaan isompi kartta ja isompi määrä muoviosia. Tällä hintalapulla epäilen monen jättävän pelin hyllyyn vaikka aiemmista pelisarjan osista pitäisikin.

Junia ja laivoja ja matkalippuja = Ticket to Ride: Rails & Sails.
Junia ja laivoja ja matkalippuja = Ticket to Ride: Rails & Sails.

Infolaatikko: Ticket to Ride: Rails & Sails
Pelaajia: 2-5 Kesto: 60-120 minuuttia Julkaisuvuosi: 2016
Saatavuus: pelialan liikkeet (suomeksi).
Lisätietoa: boardgamegeek