Skip to main content

Tapahtumaraportti: Spiel ’17 (26.-29.10.2017) – osa 3

Tämä on kolmas ja viimeinen osa Spiel ’17 -tapahtumaraportista. Raportti kattaa messupäivistä lauantain ja sunnuntain. Näiden lisäksi lopussa on jälkilöylyt suunnitelmien onnistumisista ja muutenkin fiilistelyt neljän päivän rupeamasta. Aikaisempien messupäivien raportit löytyvät tästä: torstai ja perjantai.

Lauantaina linnaan ja stadionille

Jos oli ihmisiä paikalla paljon jo torstaina ja perjantaina, niin lauantaina vasta olikin. Ihmismassat näkyivät erityisesti osastoilla, jotka tarjoavat pelejä kaikille (siis Queen Games, Kosmos, Schmidt…). Me suuntasimme aamulla Bezierin osastolle tarkoituksena testata ‘Palace of Mad King Ludwig’ ja tässä onnistuttiin. Pelin säännöt oli illalla tankattu parin henkilön toimesta, mutta tämä tukitoimi osoittautui turhaksi koska osastolta saimme erinomaisen sääntöjenselityksen. Niinikään pitkin peliä oltiin ahkerasti varmistamassa, että onhan kaikki selvää tai onko tullut lisäkysymyksiä. Ja tämä kaikki niin, että ei tullut tunnetta hoputtamisesta, kyttäämisestä tai muustakaan epämiellyttävästä. Aivan ensiluokkaista palvelua!

Palace of Mad King Ludwig (jatkossa ‘PoMKL’) jatkaa ‘Castles of Mad King Ludwig’:n jalanjäljessä. Huonetyypit ovat samat, rakennussäännöt niinikään, mutta hintojen muodostus ja omien linnojen rakentelu loistavat poissaolollaan. Tilalla on pelaajien yhteinen pelialue ja vesielementti pelin lopetusta kirittämässä. Omalla vuorolla on kolme vaihtoehtoa. Näistä ensimmäinen on ostaa laudalta tarjolla oleva huonelaatta, jolla laajennetaan pelialuetta. Rakennettu huone merkitään pelaajan omalla markkerilla, jotta tiedetään kuka minkäkin huoneen omistaa. Huonelaatoissa on oviväritykset ja jos ovet naapuriin ovat samassa värissä, palkitaan molempien huoneiden omistajat vastaavalla joutsenmerkillä. Näitä joutsenmerkkejä tarvitsee mm. laattojen ostossa. Huoneen ostamisen sijaan vuoron voi käyttää ostamalla henkilökohtaisen pistelaatan: tällöin nostetaan kolme pistelaattaa, pidetään näistä yksi ja asetetaan se alassuin pelaajan eteen. Kolmas vaihtoehto on ostaa boostaus-laatta, jolla saa esimerkiksi alennusta tuleviin ostoihin, lisäpisteitä tai muuta mukavaa.

Palace of Mad King Ludwig ja valmistunut, vedellä ympyröity, palatsi.
Palace of Mad King Ludwig ja valmistunut, vedellä ympyröity, palatsi.

PoMKL eroaa edeltäjästään myös pelin lopetuksen mekanismilla. Jokainen valmistuva huone – sen lisäksi, että antaa omistajalleen kertaedun – lisää vesilaattoja palatsin ympärille. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä nopeammin vesilaattoja peliin tulee. Kun linna lopulta on veden ympäröimä siirrytään loppupisteiden laskuun. Pelin aikana vesilaatat toimivat myös blokkailuelementtinä.Loppupisteytyksessä vertaillaan pelaajien paremmuutta versus yleiset pistelaatat, jonka lisäksi pelaajat saavat mahdollisesti omista pistelaatoista lisäpisteitä. Niinikään pelaajan oma lauta, jossa mm. säästetään edellä mainittuja piste- ja bonuslaattoja, käydään läpi ja huomioidaan sieltä saatavat lisäpisteet.

Kokonaisuutena PoMKL on kelpo peli, mutta välitöntä hinkua sen ostamiseksi ei ole. Peli kyllä rullaa hyvin ja vaihteeksi on kiva rakennella yhteistä linnaa omaan napaan katsomisen sijaan, mutta jotain määrittelemätöntä jäin kaipaamaan. Graafisesti jatketaan Bezierin karuhkolla linjalla ja hintakin oli todella suolainen. Jos tästä suomennos saadaan Castles of Mad King Ludwigin tapaan, niin ehkäpä se hintakin tippuu järjelliseksi ja ostoskynnys ylittyy? Tämä jää nähtäväksi. Messuilla peli myytiin loppuun, joskin vasta sunnuntaina iltapäivällä.

Bezierin osastolta suunta eteenpäin. Väkeä näkyi olevan liikkeellä niin paljon, että tehtiin seuraavaksi muutamia valikoituja ostoksia. Matkalla tuli testattua pikaisesti Iellon lastenpeli Sticky Chameleons’. Pelissä heitetään kaksi noppaa, jotka kertovat mikä kohdeötökkä tulee löytää pöydältä ja saalistaa se venyvällä “tahmakädellä”. Tietyllä määrällä napattuja ötököitä voittaa. Kevyttä huvia, jossa epäilyttää lähinnä se tahmakäsien toimivuus pidemmässä juoksussa ja toisaalta kuinka nopeasti pienet pahviosat katoavat. Menee kategoriaan kevyet hönöpelit.

Kameleontin kieli on pitkä ja venyvä.
Kameleontin kieli on pitkä, venyvä ja tahmea.

Koska kaikki kappaleet Sentient-noppailusta sitten kuitenkin päätyivät ennakkotilaajille (pahus), niin lupauduin ostamaan edellispäivänä testatun Bunny Kingdomin. Näin talouspelivastaavallemme jäi budjettiin tilaa ‘The Rühr: A Story of Coal Trade’ -pelille, joka siellä semisti kutkutti. Iellon osastolta pupupelin ostettuani (mukaan sai bonuskortin ja mukin) sain myös arpalipukkeen, joka syötettiin osastolla patsastelevaan “hedelmäpeliin”. Tämä värkki oli tullut tutuksi jo aiemmin, kun Bunny Kingdomin testaamisesta sai samanlaisen lirpakkeen. Aiemmin ei ollut lykästänyt, mutta uusi arpa yllättäen täräytti masiinasta kolmet ‘Ieolla’-merkit ja voitto tuli. Siispä lunastamaan ilmainen ‘Arena: for the Gods’. Näytti olevan jonkinsortin noppapeli, jossa ensin varustellaan taistelijat ja sitten mennään ottamaan miehestä mittaa. Aika näyttää, minkälaisen vastaanoton tuo saa – hinta nyt kuitenkin oli kohdallaan.

Tämä arpa voittaa! Jaa... niin... mitäs mä voitinkaan (pelistä ei mitään hajua)?
Tämä arpa voittaa! Jaa… niin… mitäs mä voitinkaan (pelistä ei mitään hajua)?

Porukalla totesimme tässä kohtaa, että koska sää ulkona on hyvä ja messuhallit täysiä, niin otamme käyttöön suunnitelma B:n. Oli siis jo ennen matkaa ollut puheissa, että futispelikin paikan päältä voisi olla vaihtoehto. Kun kaupungin oma joukkue ‘Rot-Weiss Essen’ pelasi kotipelin lauantai-iltapäivänä, niin siispä sinne. Iltapäivä meni siten Saksan neljännen sarjatason peliä seuraten ja tunnelmasta nauttien. Yleisöä oli paikalla arviolta sellaiset 10 000 ja tunnelma tälläkin sarjatasolla jotain ihan muuta kuin Suomessa on totuttu.

Saksan neljänneksi korkeimmalla sarjatasollakin tunnelma on toista kuin Suomessa.
Saksan neljänneksi korkeimmalla sarjatasollakin tunnelma on katossa.

Iltapelailua ja pakkailua

Futispelistä lampsimme takaisin hotellin suuntaan. Päädyimme kävelemään sen nelisen kilometria, kun sää oli edelleen syksyisen kaunis. Tarkoitus oli matkalta bongata joku hyvä döner-ruokapaikka, mutta ei lykästänyt ja hätäpäissämme päädyimme hipsteri-ravintolaan, joka oli kävijäarvioissa saanut hyvät palautteet. Ei osunut meidän porukassamme ruokavalinnat kuitenkaan kohdalleen, mutta nälkä sentään lähti. Tästä hotellille ja pelit pöytään.

Aloitettiin pelaaminen “uudenkarhealla” ale-laarilöydöllä nimeltä Meridian. Mikko tämän huumorilla osti eli tarkoitus oli testata peli ja oletettavasti sen jälkeen tempaista roskiin. Lyhyen viestinvaihdon jälkeen muutettiin kuitenkin suunnitelmaa ja päätettiin toimittaa peli seuraavana päivänä Lautapelit.fi:n osastolle ja tarkemmin sanottuna Hessulle. Hessulta kuuleman mukaan kun menee yöunet, jos pelejä heitetään roskiin ei viedä hänelle pelattavaksi. Jotta peli varmasti saavutti Hessun, niin pelin kanteen tehtiin “huomaamattomat” tussimerkinnät ja Lunkisti-terveiset. Harmi vain, että unohdin kiireessä ottaa tuosta taiteilusta kuvan. Pelistä itsessään sentään hoksasin kuvan räpsäistä.

Yksi Colovinin monista abstrakteista. Meridian.
Yksi Colovinin monista abstrakteista, Meridian.

Pelinä tämä huumoriostos oli yllättävänkin ok, vieläpä Leo Colovinin tekeleeksi. Mutta ei siitä sen enempää. Käännetään katse takaisin uudempiin peleihin. Fantasy Realms on kompakti korttipeli, jossa kaikilla pelaajilla on seitsemän kortin käsi. Vuorolla joko otetaan pöydästä yksi sinne tarjolle laitetuista korteista tai nostetaan pakasta uusi. Vuoron päätteeksi yksi kortti laitetaan pöydälle muille pelaajille tarjolle. Tätä jatketaan kunnes pöydässä on 10 kortin tarjooma, jolloin peli päättyy välittömästi. Yksi kierros ei siten pitkään kestä ja uusintapelin perään huutelu alkaa yksintein – näin kävi meilläkin.

Seitsemän kortin superkättä rakentamassa (Fantasy Realms).
Seitsemän kortin superkättä rakentamassa (Fantasy Realms).

Fantasy Realmsin kiehtovuus tulee niistä korteista. Kaikki korteista tuovat pisteitä, mutta kuinka paljon riippuu muista korteista. Korttien alkuarvot vaihtelevat 0-40 välillä, mutta kortteja kombottamalla osasta voi saada todella härskejäkin pisteitä. Pisteidenlasku kestääkin pelissä kohtuutovin, mutta mukana tulevat pistelaput on sentään suunniteltu tätä tarkoitusta varten hyvin. Pelinä varsin hauska ja nopea, mutta tätä ei missään nimessä voi ottaa liian vakavasti.

Illan viimeiseksi peliksi päätyi Guns & Steel, peli parin vuoden takaa, mutta tarttui nyt Jussin haaviin. Kuva olisi kiva, mutta jäi ottamatta. Guns & Steel osoittautui resurssien kanssa puljaamiseksi, jossa aloituskäden perusresursseilla ostetaan teknologiapyramidin alarivin parempia resursseja, joilla taas ostetaan parempia resursseja ja niin edelleen. Ostettavat kortit tuovat myös pisteitä. Toisten pelaajien peliä pystyy myös haittamaan sotakorteilla – onnistunut “hyökkäys” joko pyöräyttää pöydässä olevia käyttöä odottavia resurssikortteja käytetyiksi tai sotimisella voi yrittää varastaa muilta ihmeitä. Ihmeitä taas pelissä saa, kun täyttää tietyt korttiehdot.

Guns & Steel ei osunut meikäläisen pelimakuun. Pelaajamääränä neljä ei ollut optimi, kolme varmaankin olisi se paras. Hiukkasen huolestunut olisin siitäkin, että koska teknologiapyramidiin tulee joka peliin samat kortit, niin miten pitkään peli pysyy tuoreena. Toisaalta tätä minä en ole puhki pelaamassa, joten sikäli se ja sama.

Sunnuntai-ilta päättyi alustavaan pakkailuun, aamulla jatkoimme sen projektin vielä loppuun ja luovutimme huoneemme ennen kuin lähdimme messuille.

Vielä sunnuntainakin messuille – ensimmäistä kertaa koskaan

Seitsemäs kerta toden sanoo eli emme olleet kertaakaan aiemmin olleet Spiel-messuilla sunnuntaina. Huhut männävuosilta kuiskivat mahdollisista alennusmyynneistä jne. joten nyt näkisi mahdollisesti sitten sitäkin puolta. Niin taikka näin, emme olleet heti messujen avautuessa ryntäämässä ovista sisään vaan tulimme omalla aikataulullamme paikalle. Täyteen ahdetut matkalaukut jätettiin messuhallin narikkaan kaniin (2 euroa per laukku), mutta käsimatkatavaroihin mahtuisi vielä yhtä sun toista. Siispä kiertämään neljättä päivää messuhumuun.

Sunnuntai aamuna ei tarvinnut odotella ovien aukeamista, vaan saatettiin marssia suoraan sisään.
Kun tulee myöhemmin messuille ei tarvitse odotella ovien avautumista vaan saa suoraan lampsia sisälle. Nyt on tämäkin koettu!

Ensimmäinen huomio: halleissa oli väljempää kuin lauantaina ja itse asiassa väljempää kuin minään muunakaan päivänä. Suosittuihin pöytiin oli toki edelleen täyttä, mutta testattavaa löysimme silti. Aloitettiin messujen Fairplay -listojen (=messujen kuumimmat pelit) kymppisakissa keikkuneella Memoarrr!:lla.

Memoarrr! on vinkeä variaatio muistipelistä, jossa ennen pelin alkua kukin pelaaja saa katsoa kolme edessään olevaa korttia – pelin kaikissa korteissa on kuvattuna eläin ja jokin väri. Sen jälkeen yksi pelaajista kääntää kortin 5×5 pelialueelta ympäri. Nyt seuraavan pelaajan pitää kääntää joko samaa väriä tai samaa eläintä vastaava kortti. Jos jompikumpi täsmää, niin pelaaja pysyy pelissä mukana ja vuoro siirtyy seuraavalla. Tämän taas tulee kääntää kortti, joka täsmää vastaavasti edelliseen ja näin jatketaan kunnes vain yksi pelaaja on jäljellä. Kierroksen voittaja saa yhden aarrearkku-kortin, jonka jälkeen kaikki kortit käännetään taas ympäri ja homma alkaa alusta.

Mitään pelin korteista ei siis sekoiteta, vaan pelaajille on valmiiksi lisätietoa missä mitäkin majailee – tai ainakin periaatteesa on, eri asia muistaako ja jos muistaa niin mitä? Näin jatketaan kunnes aarrearkut loppuvat. Tällöin lasketaan aarrearkuista löytyvät pisteet ja eniten pisteitä kerännyt voittaa.

Joskus yksinkertaiset ideat ovat parhaita. Memoarrr! on raikas tuulahdus muistipelien ystäville.
Joskus yksinkertaiset ideat ovat parhaita. Memoarrr! on raikas tuulahdus muistipelien ystäville.

En ole mikään muistipelien ystävä, mutta pakko nostaa hattua näin toimivalle pelille. Yksi erä Memoarrr!:ia ei pitkin kestä ja pelimekaniikka on hyvä ja ulkoasukin onnistunut. Jos yhtään muistipelien kaltaiset pelit maistuvat, niin tämä kannattaa ehdottomasti hankkia omaan hyllyyn. Niin ja pakko vielä mainita, että otin tässä satanolla turpiin. Kierroksen jälkeen kun kortit käännettiin ympäri, niin hyvä jos muistin yhden tai edes kaksi korttia – ja yleensä niistäkin vain toisen ominaisuuden.

Cover Me herätti kiinnostuksen jo messuille valmistautuessa. Pelin muotitrendit-teema on lautapeliksi harvinainen ja laatikon kansikin erinomainen. Siispä säännöt meni välittömästi lukuun minkä jälkeen en ollut enää ollenkaan varma onko tässä peliä vai ei. Nyt sunnuntaina julkaisijan (Jumping Turtle Games) osastolla oli siinämäärin väljää, että istahdimme tämän pelin pariin. Sääntöjenselittäjäksi ja alkuun neljänneksi pelaajaksi istahti itse pelin suunnittelija Bram Verbiest.

Trendejä etsimässä ja luomassa (Cover Me).
Trendejä etsimässä ja luomassa (Cover Me).

Pelissä pelataan kolme kierrosta pöytään malleja (korttikuvituksessa on oikeita ihmisiä, joista osa jollei peräti kaikki, oikeita malleja). Kukin valitsee käsikorteistaan yhden ja kortit paljastetaan yhtä aikaa. Pelatut kortit käydään läpi ja catwalkilla ja vastaavilla trendimittareilla siirrellään markkereita eteenpäin sen mukaan, minkämittaiset ja -väriset hiukset ja minkäväriset vaatteet & kuosi pelatuilla malleilla oli. Kolmen samanlaisen kierroksen jälkeen on selvillä mikä oli kauden trendi milläkin mittarilla ja katsotaan kenen pelaajan korteissa täyttyvät nämä trendit parhaiten.

Parhaat pelaajat palkitaan pisteillä, epäonnisemmat saavat kortteja tulevista pakoista hivenen aiemmin kuin kierroksella paremmin pärjänneet. Noista uusista pakoista marssitetaan hiljalleen peliin uusia värejä. Kierroksen päätteeksi trendimittarit nollataan ja homma käynnistetään taas alusta. Näin hinkataan kahdeksan (?) kierrosta. Hinkata oli edellä tietoinen sanavalinta, sillä tämä peli toistaa ja toistaa itseään. Uudet värit toki tulevat peliin hiljalleen, mutta ei se peli sittenkään muuksi muutu. Emme pelanneet peliä kuin puoliväliin, joka sai riittää.

Cover Me:stä jäi kotikutoinen vaikutelma. Peli kaipaisi kokeneemman julkaisijan lisäviilausta ja edelleenkehitystä eikä komponenttipuolellakaan tekisi pahaa saada vähän päivitystä. Saatoin antaa itselleni mentaalisen olkaan taputuksen, että Cover Me oli tippunut jo alkujaan omalta kiinnostuslistalta pois, mutta tulipa sekin nyt vielä testillä varmistetuksi.

Boardgamegeekillä on perinteisesti oma osastonsa messuilla, josta he messulähetyksiä edelleen BGG:n sivuille jakoon.
Boardgamegeekillä on perinteisesti oma osastonsa messuilla, josta he lähettävät messulähetyksiä edelleen BGG:n sivuillekin jakoon.

Boardgamegeekin oma osasto tuli sekin messujen aikana useamman kerran ohitettua ja Eric W. Martin käveli yhden jos toisenkin kerran vastaan. Emme morjestaneet eikä vaihdettu nimmareita – ehkä sitten ensi kerralla.

Vaan japanilaisten osastolla pysähdyimme pelaamaan erän Dice Age: The Hunt:ia. Tämä taisi olla Jussilla ollut mietinnässä. Ensi alkuun osastolla oleva kaveri sanoi, että jos sopii niin lukekaa itse säännöt, kun osaston virallinen sääntöjenselittäjä oli poissa, mutta hetken kuluttua kaveri pölähtikin paikalle. Saatiin siis ohjeistus japanilaiselta ja hyvällä englannilla tulikin. Onneksi nyt kuoriutui pinnan alta jotain muuta kuin Yatzy-variantti.

Dice Age: The Hunt on näppärä noppapeli. Valitettavasti hoksasin näemmä ottaa kuvan vasta pisteenlaskusta, joten pahoittelen tylsää (käännettyä) pelilautaa...
Dice Age: The Hunt on näppärä noppapeli. Valitettavasti hoksasin näemmä ottaa kuvan vasta pisteenlaskusta, joten pahoittelen tylsää (käännettyä) pelilautaa. Tässä on oikeasti nätit komponentit, mutta kuvassa niitä näkyy vähänlaisesti.

Dice Age: The Hunt on käytännössä boostattu Las Vegas. Heitetään omat nopat ja valitaan jonkun noppaluvun kuutiot mitkä siirretään yhdelle tarjolla olevista pistekorteista. Sitten on seuraavan pelaajan vuoro. Kun oma vuoro tulee uudelleen, heitetään jäljellä olevat nopat ja toimitaan samoin. Jos valitsi jonkin jo heittämistään noppaluvuista, niin nämä menevät samalle kortille kuin aiemmat vastaavat. Kun pelaajat ovat näin viljelleet nopat korteille ne jaetaan yksi kerrallaan aina sille, jolla on kortilla paras edustus. Tasatilanteessa viimeisin kortille noppia pelannut voittaa. Kakkoseksi kortilla jäänyt siirtää noppansa vielä “lucky-loser”-kortille, joka jaetaan kierroksen viimeisenä korttina vastaavin menetelmin kuin muutkin kortit.

Näitä kierroksia pelataan neljä, joiden aikana koetetaan kerätä pistekorttien ohella settejä ja enemmistöjä pistekorteista. Peliä on maustettu vielä joukolla erikoiskortteja (joita saa kierrosten väleissä) ja kahdenkokoisilla nopilla, joista kooltaan isompi voittaa pienemmän tasatilanteessa. Dice Age ei ollut yhtään pöllömpi tapaus ja olisi saattanut päätyä ostoon asti, mutta 40 euron hintalappu nyt vaan on liikaa. Tuosta pitäisi viilata puolet pois, jotta kaupat syntyisi. Ynmärrän kyllä, että japanilaisilla tuo kustannuspuoli aiheuttaa omat haasteensa, mutta tässä kohtaa hintalappu käännytti potentiaalisen ostajan.

Ai niin… ja siinä missä sääntöjenselitys Dice Agessa oli oikein onnistunut, niin saatiin pöytäämme vanhempi rouva osastolta seuraamaan “ja helpottamaan” peliä. Eihän hän mitään helpottanut, vaan sääti koko ajan jotakin ja yritti käännellä saatuja kortteja ja noppia milloin mihinkin asentoon tai laittaa pois. Meillä meni pari minuuttia yksinkertaisen “Minulle kuuluu tuo kirkas noppa vielä seuraavallakin kierroksella, vaikka se kertakäyttöinen onkin ja sen kertaalleen käytin. Mutta saan sen siksi, kun kahdella peräkkäisellä kierroksella sain sen erikoiskortin, joka sen nopan käyttöoikeuden antaa.” -tilanteen läpikäyntiin. Siinä siis veivattiin yhtä noppaa ees-taas ja selitettiin miksi asia meni niin kuin meni… lopulta tuo sitten otti ja ymmärsi. No, olisunnuntai-iltapäivä ja itse kullakin varmaan jo turnausväsymystä.

Älä vie sitä mun noppaa – se kuuluu mulle…

Sunnuntaina messuilla pelattiin Carcassonnen MM-kisat. Ville bongattiinkin lopettelemassa omaa urakkaansa. Tällä kertaa viidestä alkusarjan pelistä “Visard” -nimimerkkiä käyttävälle Villelle tuli kaksi voittoa, millä ei irronnut kuitenkaan jakkaraa jatkopeleihin. Taso näissä karkeloissa on tunnetusti aina kova.

Siellä se Suomen toivo Ville alias "Visard" istuu Carcassonnen MM-turnauksessa.
Siellä se Suomen toivo Ville alias “Visard” istuu Carcassonnen MM-turnauksessa.

Messujen viimeseksi peliksi valikoitui Half-Pint Heroes. Siitä oli seisomapöytä tyhjillään, kun paikalle tulimme. Pelasimme ensin yhden neljän pelaajan kierroksen yhdessä sääntöjenselittäjän kanssa ja heti perään uusintapeli, kun mukaan saatiin pari pelaajaa lisää. Peli yhdistää tikkipelin ja pokerikädet minkä lisäksi kukin saa yhden arvata osuuko joku toinen veikkauksessaan omasta tikkimäärästään. Pakka sekoitetaan, kukin pelaaja saa tietyn määrän käsikortteja. Näiden lisäksi pöytään käännetään pari korttia, joita vasten pokerikäsiä voidaan lähteä pelaamaan. Pelataan tikkikierros, jonka aikana saa pelata yhden tai useamman kortin – paras pokerikäsi vie tikin. Näin jatketaan, kunnes kaikki ovat pelanneet korttinsa, jolloin siirrytään pistelaskuun. Tikeistä saa pisteitä, samoin oikein tehdystä veikkauksesta.

Korealla grafiikalla ja olut-rekvisiitalla ryyditetty Half-Pint Heroes -pelipöytä.
Korealla grafiikalla ja olut-rekvisiitalla ryyditetty Half-Pint Heroes -pelipöytä.

Half-Pint Heroesin grafiikka miellytti, peli sitä vastoin jätti osin kylmäksi. Pelaisin kyllä toistekin, mutta esimerkiksi aiemmin pelattu Voodoo Prince miellytti roimasti enemmän.

Tässä kohtaa kello läheni kolmea ja koska kimppakyydeistä lentokentälle oli alustavaa sopimusta tehty neljän korville, niin aloimme tehdä lähtövalmisteluja. Pieniä viime hetken ostoksia, matkalaukkujen lunastusta säilöstä ja ulkoilmaan odottelemaan kyydityksiä. Näin olisi Spiel ’17 koettu!

Messe Essenin eteläsisäänkäynti ja iltapäivän aurinko. Neljä messupäivää takanapäin.
Messe Essenin eteläsisäänkäynti ja iltapäivän aurinko. Neljä messupäivää takanapäin.

Oma aarrekasa ja jälkihöyryt

Messut tulivat ja menivät. Matkalaukku on tyhjennetty ja ostoskasa purettu pelikaapin kätköihin. Näillä eväillä selviää kummasti pimeimmän kauden ylitse ja pitkälle ensi vuoteenkin. Mutta mitä muuta messuista jäi käteen kuin kasa pelejä? Entä yllättikö jokin tällaisen konkarin? Oliko vaivansa arvoinen matka?

Voisin tiivistää koko reissun lauseeseen: “Paras Spiel-reissuni koskaan”. Se kertoo paljon se. Samaa mieltä tuntui olevan muukin vakiporukkamme. En tiedä vaikuttiko kokemukseen olympiadin mittaiseksi venynyt tauko messuista vai kenties se, että saadaan tuttu porukka liikkeelle ilman arjen painolastia? Kenties hotellin keskeinen sijainti, yleinen fiilis itse tapahtumassa, koettu jalkapallopeli vai mikä? Tai ehkäpä nämä kaikki yhdessä?

Hauskaa joka tapauksessa oli ja vaikka messupäivät tällaiselle turistillekin ovat rankkoja, niin kun asiat tekee itselle sopivalla tahdilla ilman tarvetta “suorittamiseen”, niin silloin jää hyvä maku. Tutulla ja samanhenkisellä porukalla reissatessa on myös kovin helppoa nauttia niin messupeleistä kuin muistakin ohjelmanumeroista.

Suhinaa Queen Gamesin osastolla.
Suhinaa Queen Gamesin osastolla.

Mitä julkaistuihin peleihin taas tulee, niin pohjatyöt tuli tehtyä paremmin kuin koskaan. Sillä rintamalla yhtäkään jättiyllätystä ei tullut, näitä pienempiä messuhittejä (esim. Memoarrr!) toki ei saata kaikkia ennakolta edes arvata. Seurattavien ja ostettavien pelien lista piti Karuba-korttipeliä lukuunottamatta kutinsa, mutta lisäksi moni ostamatta jäänyt ja mahdollisesti testattu peli saattaa vielä päätyä hyllyyn jälkijunassa. Sentientin ja Coaster Parkin missaaminen hiukkasen jäi harmittamaan, mutta toivottavasti niiden osaltakin tärppää jossakin vaiheessa.

Messut ovat menneet monella mittarilla eteenpäin sitten vuoden 2005. Ruokatarjonta on monipuolisempaa ja sääntöjenselityksen taso on parantunut huimasti. Niinikään säännöt olivat saatavilla englanniksi joka kerta, kun sellaiselle oli tarvetta. Iso peukku kaikelle tälle. IPad:iä ja sinne ladattuja sääntöjä en siten messuilla tarvinnut kertaakaan, hotellikäytössä sen sijaan värkille oli edelleen käyttöä.

Tulostetut messukartat omilla merkinnöillä osoittautuivat kullanarvoisiksi. Niinikään aakkoslistaus julkaisijat + osasto-osoite -yhdistelmästä oli hyödyllinen. Näillä suunnistaminen ja ylipäätään reitinsuunnittelu oli helppoa. Ja monen monta kertaa joku ventovieras (tai sunnuntaina ei-niin-vieras Cane) kysyi kartat nähdessään apua löytääkseen tietylle osastolle.

Entä oliko tämä kaiken vaivan ja rahan arvoinen? Kyllä. Neljä päivää hurahti nopeasti ja tehdyillä etukäteisvalmisteluilla paitsi helpotti itse messupäiviä, niin helpottaa myös julkaisujen seuraamista lähitulevaisuudessa. Monia noista peleistä kun alkaa tippumaan pikku hiljaa paikallisten pelikauppojen hyllyille, nettikaupoista nyt puhumattakaan. Näiltä osin on siten valmiiksi käryä monista peleistä, kun taustatyönä on kahlattuna kursorisesti jo se 1 000 peliä.

Jos taas puhutaan puhtaasti kustannuksista vs ostetut pelit, niin sillä mittarilla katsottuna ei tietenkään kannata lähteä Spiel-messuille. Huomioiden hotelliyöt, lentoliput yms. niin ne rahat säästämällä ostaa kummasti pelejä sitten kun ne tulevat saataville – osaa toki voi joutua odottelemaan pidemmän tovin. Näin ajateltuna jää kuitenkin se matka ja messut kokematta ja nämä molemmat ovat itselleni tässä kohtaa se ykkösjuttu. Toki onhan se mukava tehtyjä ostoksia seuraavat kuukaudet pelata ja saada suuntaan tai toiseen varmistus pelien hyvyydestä. Toivottavasti ovat niitä hyviä – muuten on peiliin katsomisen paikka.

Nämä eväät mahtuivat matkalaukkuun. Käsimatkatavaroihin jäi kyllä käyttämätöntä tilaa.
Nämä eväät mahtuivat matkalaukkuun. Käsimatkatavaroihin jäi kyllä käyttämätöntä tilaa – IIKS, mikä paljastus!

Miinuspuolelle on listata vähänlaisesti mitään uutta. Kun saman katon alle pakkautuu neljässä päivässä se 180 000 ihmistä (tällainen arvio on vuodelta 2017), niin tietäähän sen, että liikkuminen on hitaampaa, pöydät ovat täysiä jne. – mutta siihen oli jo varautunut. Silti pakko todeta, että yllättävän hyvin pelipöytiin kuitenkin pääsi eli isommat tilat ovat tuoneet tähän jotain apua. Lattialle ei pelaamista missään vaiheessa tarvinnut viedä; sekin on joskus koettu. Oikeastaan ainoana negatiivisena yllätyksenä voi laskea sen, että välillä sai/joutui jonottamaan osastoilla ostoksia tehdäkseen. Neljän vuoden (tai vielä aiemmin) takaa en tällaiseen ole kyllä törmännyt.

Niin… ja että menisinkö uudestaan? Kyllä vaan – ja toivottavasti se kahdeksas reissu sieltä vielä joskus tulee. Se tapahtuuko se ensi vuonna, sitä seuraavana vai ylipäätään koskaan, siitä on vielä liian aikaista luvata mitään.

Nämä pelit olivat erityisesti seurannassa

Spiel-raportin pisteeksi i:n päälle laitan jakoon listan niistä messupeleistä, jotka olivat seurantalistalla (jos se jotakuta kiinnostaa). Tiputan ‘ehkä’ osaston tässä kohtaa kokonaan pois, jotta listasta tulee vähän tiiviimpi paketti. Työkaluna listan tekemisessä oli aiemmin mainostamani Tabletop Together Tool, jonne sai omat merkinnät tehdyksi peli peliltä ja sitä kautta valmiit listat tulostettua, linkin listaan jaettua omalle ydinryhmälle jne. Tämä lista on siis täysin henkilökohtainen ja porukastamme muilla oli omat vastaavat.

Pelit, jotka ostetaan:

  • Favelas (ostettu, Tero)
  • Gold Fever (testattu – ei ostoon messuilta, ehtii jälkeenpäinkin)
  • Perfect Hotel (ostettu, Tero)
  • Star Plus (ostettu, Tero)

Pelit, jotka vakavasti harkinnassa:

  • Bunny Kingdom (ostettu, Tero)
  • Café Fatal (testattu, ei ostoon)
  • Coaster Park (?)
  • Das Fundament der Ewigkeit (?)
  • Ex Libris (ostettu, Tero)
  • Heaven & Ale (ostettu, Jani)
  • Ilôs (ostettu, Jani)
  • Indian Summer (ostettu, Jussi)
  • Iquazu (testattu, harkinnassa)
  • Iunu (testattu, ei ostoon)
  • Keyper (ostettu, Tero)
  • Majesty (ostettu, Tero)
  • Merlin (ostettu, Tero)
  • Mini Rails (ostettu, Jani)
  • Montana (?)
  • Origami (ostettu, Tero)
  • Pioneers (testattu, harkinnassa)
  • Pioneer Days (ostettu, Jani)
  • Reworld (ostettu, Tero)
  • Riverboats (ostettu, Tero)
  • Rocky Road á la Mode (?)
  • Sentient (?)
  • Solaris (?)
  • Star Cartel (ostettu, Tero)
  • Startups (ostettu, Tero)
  • The Palace of Mad King Ludwig (testattu, ei ostoon)
  • Transatlantic (ostettu, Jani)
  • Tribes: Early Civilization (?)
  • Voodoo Prince (ostettu, Mikko)

 

Spile'18 -banneri

Lautapelaajan neljän päivän joulu – Spiel-messut

 

Lautapeliharrastajan joulu on lokakuussa – joka vuonna. Silloin suuntana on Saksan Essen ja Spiel-messut. Kyseessä on maailman suurin kuluttajille suunnattu lautapelialan messutapahtuma, jossa saman katon alle pakkautuu neljän päivän ajaksi yli 1 000 pelien näytteilleasettajaa ympäri maailman ja yli 170 000 peleistä kiinnostunutta messukävijää. Messuosastot levittäytyvät hallista toiseen ja esimerkiksi vuonna 2016 tilaa oli käytössä yli 66 000 neliömetriä. Pelijulkaisijoille Spiel-messut on merkittävä tapahtuma pullauttaa markkinoille peliuutuuksia kaiken kansan töllisteltäväksi.

Yleiskuvaa messuilta.
Yleiskuvaa Spiel-messuilta vuodelta 2006. Niin no, pikainen yleislme on kuin miltä tahansa messuilta.

Mutta mikä vetää lautapelaajan tällaisille pelimessuille? Mitä niistä saa ja mitä siellä tapahtuu? Jokaisella kävijällä on tietenkin omat veturinsa ja syynsä matkata ulkomaille asti, mutta jaan jäljempänä omani. Annan niinikään tärppejä siihen, miten messukokemuksesta saa enemmän irti heti ensimmäisellä kerralla.

Totuus nimittäin on, että ilman minkäänlaista etukäteissuunnittelua Spiel-messut yllättävät sekä koollaan että ihmismäärällään. Jos matkaan lähtee pelkästään uteliaalla asenteella, huomaa kuluttavansa ison osan ajasta päättömästi messukäytäviä tallustaen ja kokemus ei välttämättä ole positiivinen. Ja nimenomaan hauskaahan Spiel-messuille mennään pitämään!

Matkanteko tapahtumapaikalle Esseniin ei ole mikään ongelma ainakaan näin suomalaisittain katsottuna. Parin tunnin lento Düsseldorfiin on hetkessä hujautettu ja lentokentältä on lyhyt juna- tai taksimatka määränpäähän Esseniin. Jos kimpassa matkustaa ja seurueessa on neljäkin ihmistä, niin taksi on tosiaan oiva valinta vieden suoraan hotellille ja hintakin on sama kuin junalla. Mitä taas lentomatkustamiseen tulee, niin muitakin vaihtoehtoja kuin Düsseldorf on -meidän seurueemme on kertaalleen lentänyt esimerkiksi Kölniin, kun tarjolla oli poikkeuksellisen edulliset lentoliput.

Tätä tarjoaa Spiel-messut

Peliharrastajalle Spiel-messujen pääantia on mahdollisuus neljän päivän aikana tutustua uusiin pelijulkaisuihin. Tätä varten messuosastoilla on pelipöytiä, joilla useimmiten pääsee pelaamaan pelin alusta loppuun tai pitkäkestoisten pelien osalta joitakin kierroksia. Testaamisen jälkeen on tuoreeltaan helppo tehdä päätös, ostaako pelin kotiin asti. Pelaamisen alkuun osastoilla pääsee helposti, sillä paikalla on aina henkilökuntaa opastamassa alkuun. Tämän sääntöopastuksen saa nykyisin englanniksi aina, mutta saksankielen taidosta ylipäätään on hyötyä, kun Saksassa ollaan.

Peliopastusta meneillään.
Pelin opastus meneillään. 

Spiel-messuilla on saman katon alla niin pieniä kuin isoja julkaisijoita. Pienten julkaisijoiden läsnöolo takaa sen, että tarjolla on paljon myös sellaisia pelejä, joiden ostaminen muuten on hankalaa tai jopa mahdotonta. Uunituoreiden peliuutuuksien ohella myynnissä on myös aiemmin julkaistuja pelejä, lisäosia, minilisäosia ja muuta oheisrekvisiittaa.

Houkutuksia riittää joka käänteessä, joten jos olet pelkästään matkalaukulla liikkeellä on pää pidettävä kylmänä. Messukeskuksessa on tätä nykyä myös postituspiste, joten osan ostoksista voi tuikata pakettina kotiin – kannattaa tosin varautua jonottamiseen, sillä palvelu on suosittu.

SpieleOffensive on yksi monista pelien jälleenmyyjistä Spiel-messuilla. Näiltä on Lunkisti-toimituskin tilannut pelejä aina 2000-luvun alusta lähtien.
SpieleOffensive on yksi lukuisista pelien jälleenmyyjistä Spiel-messuilla. Tästä firmasta on nettitilauksia Lunkisti-toimituskin tehnyt yli 10 vuoden aikana lukuisia kertoja.

Pelijulkaisijoiden ohella Spiel-messuilla on paikalla pelien jälleenmyyjiä (kauppaketjuja, nettikauppoja jne.) unohtamatta käytettyjen pelien kauppiaita, joilta etsivä löytää sellaisia harvinaisuuksia, joiden hypisteleminen ennen ostoa olisi muuten hankalaa. Aktiiviharrastajalle käytettyjen kauppiaiden tarjooma on huikea mahdollisuus täydentää omaa pelihyllyä hieman vanhemmilla nimikkeillä eli “ottaa harrastamisessa kiinni menetettyä aikaa”. Harva meistä on näitä modernimpia pelejä harrastanut siinä määrin etteikö yksi jos toinenkin kiinnostava nimike olisi mennyt ohi korvien silloin tuoreeltaan.

Pelien ja pelaamisen ohella messuilla on mahdollisuus seurata joitakin luentoja, osallistua kilpailuihin ja bongata tietenkin pelialan “julkimoita” – siis pelisuunnittelijoita, graafikoita, bloggaajia, vloggaajia ja mitä näitä nyt onkaan.

Yksittäisten pelien ympärille kyhättyjen pelikilpailujen (joita on runsaasti, ks. tarkemmin tästä: Messuturnaukset vuonna 2017) ohella on erityisesti mainittava vuosittain Spiel-messuilla järjestettävä lautapelaamisen Euroopan mestaruuskisat (EuropeMasters), joka käydään nelihenkisin joukkuein sekä yksilökisoista Carcassonnen MM-kisat. Näihin arvokisoihin osallistuakseen on oma paikka pitänyt lunastaa maakohtaisista karsinnoista, mikä Suomen kohdalla on tarkoittanut tänä vuonna menestymistä keväällä/kesällä järjestetyissä karsinnoissa (ks. lisää Suomen lautapeliseuran foorumilta).

Mikäli väliin kaipaa fyysisempää toimintaa jatkuvan aivojumpan sijaan, löytyy sivummalla olevista halleista trampoliinihyppelyä, ihmis-fussballia yms. virkistävää aktiviteettia, joka maistuu ainakin nuoremmille osallistujille.

Ylipäätään Spiel-messut tarjoaa lautapeliharrastajalle hienon mahdollisuuden kokea sellaista yhteisöllisyyttä, jossa koko kaupunki hengittää hetken lautapelaamisesta (no joo, sitä jalkapalloakaan toki unohtamatta). Kaikenikäisiä pelaajia on ympärillä niin messuilla kuin messuhallien ulkopuolella. Iltaisin pelit ja pelaaminen levittäytyvät Essenin hotelleihin ja ravintoloihin. Essen on varmaan vieläkin yksi niitä harvoja paikkoja, joissa olet saattanut olla todistamassa Mölkky-peliä baarissa!

..."perinteinen" baari-ilta Spiel-messujen aikaan: Crokinole Companionsin Hansille opetetaan Mölkky-pelin sääntöjä.
…”perinteinen” baari-ilta Spiel-messujen aikaan: Crokinole Companionsin Hansille opetetaan Mölkky-pelin sääntöjä kaiken muun pelaamisen tuoksinassa. Puulattialla pelatusta Mölkystä lähtee muuten paljon ääntä!

Tiivistetysti Spiel on siis seuraavaa:

  • Merkittävimmät peliuutuudet ympäri maailman testattavana ja (useimmiten) heti ostettavana.
  • Pelejä, joita et saa välttämättä mistään muualta – ainakaan ihan hetkeen. Tämä, koska mukana on pienjulkaisijoita joilla on hyvin rajatut painokset eikä uusintapainoksista ole takeita. Myös vähän isompien julkaisijoiden painokset saatetaan myydä jo messuilla loppuun ja uuden painoksen tuloa saa sitten odotella hyvän tovin.
  • Pelien lisäosia ja minilisureita ilmaiseksi tai pikkurahalla. Unohtamatta muutakaan oheissälää.
  • Pelisuunnittelijoiden bongausta ja vaikkapa nimmarit juuri ostettuun uutuuteen.
  • Laaja kirjo käytettyjä pelejä. Paikalla käytettyjen pelien kauppiaita, jotka täyttävät hyllyjä aina seuraavaa päivää varten. Jos jokin harvinaisempi nimike on etsinnässä, niin kannattaa suoraan kysyä kauppiaalta, löytyykö peliä. Kirpparihinnoista ei kannata haaveilla, jos peli on yhtään harvinaisempi tai halutumpi – myyjät kyllä tietävät peliensä arvon. Löytöjä tekee silti aina ja hintataso on kuitenkin hyvä.
  • Messutarjouksia. Kannattaa pitää pää kylmänä ja vertailla eri messuosastojen hintoja ennen ostoa. Messujen päätöspäivänä on usein erinomaisia tarjouksia niistä peleistä, mitä nyt jäljellä ylipäätään on.
  • Mahdollisuus nähdä ja kokea pelikulttuuria, jota et ainakaan Suomessa koe missään koskaan tässä mittakaavassa.
  • Etkot ja jatkot. Ennen messuja on keskiviikkona etkokinkerit, joilla voi ottaa tapahtumaan varaslähdön. Ja messupäivinä pelaaminen ei suinkaan rajoitu pelkästään messuille, vaan iltaisiin pelit levittäytyvät hotellien, baarien ja ravintoloiden pöydille.
Haban osastolla Trüffel Snüffel -testipenkissä. Maija diggaili tästä lastenpelistä siinämäärin, että ostoskoriinhan se lähti.
Vuosi 2005: Haban osastolla Trüffel Schnüffel -testipenkissä. Maija diggaili tästä lastenpelistä siinämäärin, että ostoskoriinhan se lähti. Tätä kaivetaan edelleen ahkerasti esiin, kun kylässä käy vähän nuorempia vieraita…

Näillä vinkeillä parempi Spiel

Olen osallistunut Spiel-messuille seitsemän kertaa ja vuosi 2018 tulee olemaan jo kahdeksas. Ensimmäinen kokemukseni on vuodelta 2005, joten siitä on vierähtänyt jo hyvä tovi. Vuosien kuluessa tapahtuma on kuitenkin muuttunut yllättävän vähän, ainakin näin peliharrastajan silmin katsottuna.

Usean reissun tehneenä omiin valmisteluihin on tullut tietyt kaavat/rutiinit, joista enemmän alla. Toivottavasti niistä saa vinkkejä, jos kokemusta tapahtumasta on vähemmän – jos ollenkaan. Mielellään kuulisin myös lisätipsejä ja niksejä, jos sellaisia on yhteiseen hyvään tarjota.

1. Hyvä ja tuttu porukka. Kolme-neljä päivää reissussa ja tiedossa paljon uusia pelejä & pelaamista. Se kysyy “pelikuntoa” ja kaikilta kärsivällisyyttä. Kun mukana liikkuu valmiiksi tuttu porukka, jolla on samanlainen pelimaku ja seurueen koko on se 3-5, niin lähtökohdat ovat kunnossa. Porukan koko on sikäli tärkeä, että istahdettaessa pelipöytään ei ole tarvetta hakea lisäpelaajia ympäriltä vaan pelaamaan pääsee yksintein. Toki messuille osallistuminen onnistuu pienemmälläkin ryhmällä, mutta tällöin pitää varautua pelaajien haalimiseen ja siihen, että mukaan päätyy “säätäjiä” ja “jäätäjiä”.

Vuoden 2006 uutuus Yspahan Ystarin osastolla testissä.
Vuosi 2006: Ystarin uutuus Yspahan testissä.

2. Tutustu pelitarjontaan etukäteen. Tämä on lopulta se kaikkein tärkein mitä valmisteluihin tulee. Se minkä tästä laistaa, näkyy paikan päällä. Sen lisäksi, että tutustut pelien kuvauksiin ja mahdollisesti sääntöihin, niin kannattaa listata millä osastoilla pelejä pääsee pelaamaan ja ostamaan. Kattava lista Spiel-julkaisuista löytyy, mistäs muualtakaan kuin, Boardgamegeekistä: Spiel ’18 Preview (lista päivittyy aina messujen alkuun asti).

Em. preview-listaan voi merkitä suoraan omat kiinnostuksen kohteet ja koostaa sitten itselle listaa messupäiviä silmällä pitäen.

Toinen erinomainen työkalu koostaa ajatukset ja mielenkiinnon kohteet on käyttää ‘Essen Geek Tool’ tai ‘Tabletop Together Tool’ -välinettä. Näistä jälkimmäinen on ainakin voimissaan ja löytyy täältä: ‘Table Together Tool‘ (tekijä ottaa mielellään vastaan lahjoituksia välineen jatkokehittämiseksi). TTT-välineen kautta pystyy omien listojen tekemisen ohella seuraamaan ylipäätään peliharrastajien etukäteiskiinnostusta uusia julkaisuja kohtaan ja jakamaan omat mielenkiinnon kohteet muille. Käytössä on myös mukava setti erilaisia filttereitä pitkän listan läpikäymiseen vähän nopeammin.

3. Osta ja/tai varaa “pakolliset” pelit jo etukäteen jos mahdollista. Useiden julkaisijoiden kohdalla on mahdollista ostaa ja/tai varata pelejä jo etukäteen. Näin varmistaa sen, että pelin saa varmasti – mikä on merkityksellistä silloin kun kyseessä on pieni julkaisija ja/tai painos muuten hyvin rajallinen. Esimerkiksi japanilaisten julkaisijoiden pelit on saatettu ostaa kaikki jo ennen messujen alkua, jolloin messuosastolla myydään enää pelkkää ei-oota tapahtuman alusta lähtien. Pelien etukäteen maksaminen vähentää myös rahojen puljaamiselta paikan päällä ja osan peleistä voi tilata jopa suoraan kotiin lisähinnalla – tämä taas säästää tilaa matkalaukusta. Preorder-listaus julkaisijoittain löytyy ainakin tästä: Essen 2018 Preorders and Pickups.

4. Pidä messujen pohjakartat saatavilla. Tulosta tai pidä pohjakartat sähköisessä muodossa saatavilla läpi messujen. Tapahtuma on iso ja kartoista on tarve harva se hetki tarkistaa jotakin. Pohjakartat julkaistaan mm. Spiel-messujen virallisella sivulla lähempänä itse tapahtumaa: http://www.merz-verlag-en.com/

5. Suunnittele mitä asioita tehdään minäkin päivänä. Osa asioista/tapahtumista voi olla aikataulukriittisiä. Esimerkiksi torstai-aamuisin messujen ensimmäisenä päivänä on sen ensihetkinä “juoksukilpailu” sellaisten pienjulkaisijoiden kojuille, jotka eivät ota vastaan etukäteisvarauksia ja joilla on rajattu painosmäärä pelejä matkassa. Eli jos et ole heti paikalla, jäät ilman. Etukäteisostot ja pelien noutoajankohdat voivat nekin vaikuttaa omiin aikatauluihin ja sama pätee myös nimikirjoitusten perään halajavien, jolloin joutuu huomioimaan pelisuunnittelijoiden aikataulut eri osastoilla. Mm. edellä mainitut seikat kannattaa siten huomioida kokonaisuutena ja käydä läpi vasten messukarttoja, jotta päivät eivät ole epämääräistä juoksemista eri osastoilla. Pelien minilisäosia (ilmaisia ja/tai pikkurahalla saatavia) metsästäville on oma listansa Boardgamegeekissä: Spiel 2018 specials, freebies, promos and other giveaways.

Mr. Jack -pelin kuvituksesta vastannut Pieró kuvittamassa pelin sisäkansia messukävijöiden iloksi/muistoksi. Näin osa porukasta sai oman erikoispainonksensa pelistä - mikäli vain jaksoi odottaa omaa vuoroaan.
Mr. Jack -pelin kuvituksesta vastannut Pieró kuvittamassa pelin sisäkansia messukävijöiden iloksi/muistoksi. Näin osa porukasta sai oman erikoispainoksensa pelistä – mikäli vain jaksoi odottaa omaa vuoroaan.

6. Paras messupäivä on torstai. Messut tulevat olemaan kaikkina päivinä hektiset ja ruuhkaisat, mutta eritoten lauantaina kannattaa varautua isoihin massoihin, koska viikonloppuna myös paikalliset asukkaat ovat liikkeellä. Torstai on perinteisesti se paras päivä, koska näin arkena väkeä on edes piirun verran vähemmän ja kaikkia pelejä vielä saatavilla. Toisaalta unohtaa ei kannata sunnuntaitakaan, jolloin on mahdollisuus tehdä kauppaa hyvään hintaan ja tarttua parhaisiin tarjouksiin niiden pelien osalta, joiden menekki ei olekaan ollut toivotunlainen.

Tällaiseen näkyyn saa tottua joka ikinen päivä: messuvieraat pakkautuvat oville odottamaan messujen alkua.
Tällaiseen näkyyn saa tottua joka ikinen päivä: messuvieraat pakkautuvat oville odottamaan messujen alkua. Tästä alkaa “kilpajuoksu” vapaisiin pelipöytiin ja peliostosten tekoon.

7. Varustaudu messureissulle oikein. Varaa matkaan iso laukku, johon pakkaat vain välttämättömät “retkut” ja hygieniavarustuksen. Tiivistettynä ohjeistus on, että messuille mennään mahdollisimman tyhjin laukuin ja takaisin tullaan matkalaukut täynnä pelituliaisia ilman, että lentoyhtiön painorajoitukset ylittyvät. Ja jotta kaikki tila tulee maksimikäyttöön, niin iltaisin hotellilla tehdyt ostokset käydään läpi, pelit punchataan ja pelejä pakataan toistensa sisään.

Vasemmalla: lähtiessä matkalaukku toisen sisään ja molemmat miltei tyhjinä. Oikealla: paluumatkalle laukut pakataan mahdollisimman täyteen.
Vasemmalla: lähtiessä matkalaukku toisen sisään ja molemmat miltei tyhjinä. Oikealla: paluumatkalle laukut pakataan mahdollisimman täyteen.

Pakkausvaiheessa turhat insertit (sellaiset, joilla ei aidosti ole lisäarvoa) joutavat roskiin, pelikomponentit pussitetaan asiallisesti jne. Tätä projektia varten kannattaa varata matkaan kuminauhoja, tyhjiä pusseja jne. siltä varalta, että pelinjulkaisija on näissä kitsastellut. Joinain vuonna olemme myös postittaneet pelejä. Tällöin on varauduttu matkaan pakkausteipein ja iltaisin on paketti taikka pari tehty valmiiksi, jotka sitten seuraavana aamuna ennen messujen alkua on kiikutettu postiin. Tällaisella hardcore-varautumisella pelejä saa kotiin just niin paljon kuin haluaa ja mihin matkabudjetti riittää.

Messupäivän ostokset vuodelta 2006. Jos kuvan peleistä pitäisi tehdä jotain jatkopäätelmiä, niin sanoisin että ei ollut erityisen kaksinen vuosi, sillä näistä peleistä ei montaa ole enää peliporukkamme hyllyssä.
Messuostoksia vuodelta 2006. Jos kuvasta pitäisi jotain jatkopäätelmiä tehdä, niin sanoisin ettei ollut erityisen kaksinen vuosi. Näistä ei nimittäin monikaan ole ansainnut pysyvää paikkaa porukkamme pelihyllyissä.

8. Varaa majoitus ajoissa (jos haluat parhaille paikoille). Sijainniltaan parhaat (lähimpänä Messe Essen -messukeskusta) tai muuten vain suositut hotellit buukataan loppuun heti kun niiden varaaminen vain on mahdollista. Tarkoittaa karkeasti sitä, että majoitus suosituimpiin hotelleihin pitää tehdä vuosi etukäteen. Tästä ei kannata säikähtää: myöhemminkin ehtii ja vapaan punkan löytää vielä hyvin lähellä messuajankohtaa, jos on valmis nipistämään hotellin tasosta ja sijainnista.

9. Osta ja maksa messuranneke etukäteen. Pieni juttu, mutta näin saatat säästää ensinnäkin jonkun euron ja paikan päällä on yksi asia vähemmän hoidettavana. Vuonna 2018 liput voit ostaa esimerkiksi täältä: Ticket shop for Spiel.

10. Varaa käteistä messupäiville. Vaikka muoviraha käyttö on tätä päivää, Spiel-messuille on varattava käteistä. Vain aniharvalla osastolla ostoksensa voi maksaa luottokortilla. Siispä käteisnostot kannattaa tehdä hyvissä ajoin etukäteen ja toki jokunen automaatti löytyy messukeskuksen nurkiltakin (kannattaa taas varautua jonoihin).

11. Turhia pelejä hyllyssä? Myy ne etukäteen ja toimita Essenissä. Aiemman kohdan ohje, että matkaan lähdetään tyhjin matkalaukuin ei välttämättä päde. Jos hyllyssäsi on itselle turhia pelejä, niitä voi kaupata etukäteen Boardgamegeekin kautta ja toimittaa uudelle omistajalle Spiel-messuilla. Mikä oivallinen tapa korjata messubudjetti kohdalleen ja tehdä tilaa omaan pelihyllyyn! Toisaalta kannattaa pitää huoli, että tätä kautta ei tule täyttäneeksi omaa matkalaukkua etukäteen ostopeleillä! BGG:stä löytyy joka vuosi ketju, jossa kauppaa voi käydä (vuoden 2018 ketjussa käy jo kova kuhina – ja mm. vuoden 2017 ketjussa oli lopulta yli 4200 nimikettä): Essen no-shipping auction list

…niin, tapahtuma on kokonaisuutena hieno. Liiaksi en saata Spiel-messuja kehuja ja lautapeleistä pitävien kannattaa edes kerran elämässä se kokea. Minulle Spiel tietää neljää päivää lautapelailua mukavalla porukalla ja uusien “löytöjen” tekemistä. Ja vaikka meidänkin vakisakki ukkoutuu kovaa vauhtia, niin joka syksy tapahtuman lähestyessä odotus kasvaa päivä päivältä. Ja jos joku vuosi ei ollakaan paikalle menossa, niin messujen lähestyessä ja niiden käynnissä ollessa tuntuu siltä, että mitä minä täällä kotona oikein teen – messuillahan sitä pitäisi olla!

Kaikki syyt jättäytyä pois Spiel-messuilta ovat huonoja tekosyitä – siispä Spieliin.

...tuttu näky messuilla: kassikaupalla peliostoksia pelaajien mukana. Ikea-kasseja näkyy kaikkialla.
Tämä on tuttu näky messuilla: kassikaupalla peliostoksia kulkee pelaajien mukana osastolta toiselle. Meilläkin Maijalta on kertaalleen kysytty (hänen odottaessa pelikassien kanssa muun porukan kiertäessä myyntiosastoa): “Eikö teillä ole kotona televisiota?”

Lisätietoa tapahtumasta:

Ticket to Ride: Rails & Sails – maalla, merellä vaan ei ilmassa

Menolippu-pelisarjan tuntevat kaikki lautapelaajiksi itseään tituleeravat – tai ainakin pitäisi tuntea. Alkuperäinen Menolippu vuodelta 2004 on kiistatta yksi modernien lautapelien klassikoista Carcassonnen ja Catanin tapaan ja suosionsa myötä peli on saanut lukuisia lisäosia tai itsenäisiä sisarpelejä. Pelisarjan pelit ovat olleet helposti lähestyttäviä ja kestoltaan hyvinkin vakioituja sarjan monimutkaisimpaa ‘Ticket to Ride: Märklin’:iä myöten – eikä se Märklinkään niin monimutkainen ole.

Pidempää ja ehkä uudella tavalla haastavampaa Menolippua odottaneiden aika on sekin viimein ohi. Syksyllä 2016 julkaistu ‘Ticket to Ride: Rails & Sails’ laajentaa pelisarjan nimensä mukaisesti raiteilta myös merelle. Samassa rytäkässä peliin tuupataan joukko uusia sääntöjä, kortteja ja kestokin kasvaa muutosten myötä puolisen tuntia totutusta.

Isompi pelilauta, enemmän tavaraa

‘Ticket to Ride: Rails & Sails’ -pelin laatikko on tutunoloinen neliönmuotoinen mötikkä, mutta paksuutta on tullut jokunen sentti lisää. Paksuus selittyy aiempaa suuremmalla pelilaudalla – kartalle kun on tullut kokoa neljännes lisää.

Vertailua laatikoiden paksuudesta: uutuus on 3 cm normaalia paksumpi.
Vertailua laatikoiden paksuudesta: uutuus on 3 cm normaalia paksumpi.

Muitakin komponentteja on enemmän: pelaajakohtaiset muovinappulat, junat ja veneet siis, tulevat väreittäin pakattuna eri pusseissa. Lisäksi on muutama satamanappula per pelaaja. Muovinappuloita on määrällisesti enemmän kuin koskaan. Junavaunujen design on sekin kokenut muutoksen, mutta koko on kutakuinkin sama kuin aiemmin.

Kahden aikakauden vaunut: vasemmalla Menolippu vuosimallia 2004, oikealla 'Rails & Sails' vuosimallia 2016.
Kahden aikakauden junavaunut: vasemmalla originelli Menolippu vuosimallia 2004, oikealla ‘Rails & Sails’ vuosimallia 2016.

Erilaisia kortteja on paljon: omat pakat löytyvät juna- ja laivakorteille ja näiden pakkojen sisällä on erityyppisiä kortteja. Junapakasta löytyvät pelin jokerit, joita kuitenkin voi hyödyntää sekä juna- että laivareiteillä. Laivapakasta vastaavasti löytyy sekä yksittäisiä laivoja että tuplalaivoja. Molemmissa pakoissa osassa korteista löytyy ankkureita, joita tarvitaan satamien rakentamiseen.

Jollei havaintoa tee vielä pelilautaa katsomalla, niin viimeistään kortteja pläräämällä huomaa, että pakoissa on vähemmän värejä kuin ennen.

Juna- ja laivakorttien lisäksi on reittikortteja molempia karttoja varten ja näitä todellakin riittää. Reittikorttien uutuus on useamman kaupungin yhdistävät reitit, josta saa isommat pisteet, jos reitin tekee juuri siinä järjestyksessä kun reittikorttiin on kirjattu.

Yksi pelin uutuuksista: osassa reittikorteista on useampi kaupunki ja järjestys, jossa reitistä on tarkoitus suoriutua.
Reittikorteista löytyy nyt myös useampia kaupunkeja yhdistäviä reittejä.

Kaikille komponenteille ja pelilaudalle sekä sääntökirjoille (molemmille kartoille on omansa) löytyvät omat lokosensa laatikon insertistä.

Pelilaatikko on suunniteltu hyvin.
Pelilaatikko kätkee sisäänsä kohtuullisen määrän komponentteja. Kaikille osille löytyy laatikosta paikkansa. Näin se pitää suunnitellakin!

Päätöksiä tehtäväksi jo pelin valmisteluissa

Pelivalmistelut ovat pitkälti tuttua Menolippua: pelaajille jaetaan alkuun juna- ja laivakortteja sekä viisi reittikorttia joista vähintään kolme täytyy pitää. Loput juna- ja laivakortit muodostavat kaksi nostopakkaa ja kummastakin pakasta käännetään tarjolle kolme korttia.

Vaan tässä vaiheessa otetaan aikalisä. Kukin pelaaja joutuu aloituskortit nähtyään tekemään päätöksen minkälaisella juna- ja laivajakaumalla pelinsä aloittaa. Kartasta riippuen käytössä on joko 50 tai 60 nappulaa, mutta jokainen pelaaja päättää toisiltaan salassa omat aloitusnappulat.

Sininen pelaaja on alkuvalintansa tehnyt: 25 junaa, 35 laivaa. Lisäksi ne pakolliset 3 satamaa.
Sininen pelaaja on valintansa tehnyt: 25 junaa, 35 laivaa. (Lisäksi ne pakolliset 3 satamaa).

Erityisesti ‘Maailma’ -kartalla pelattuna jo alkuvalmisteluissa jaettavat kortit muodostavat kohtuullisen korttiviuhkan. ‘Suuret järvet’ -kartalla aloituskäsi on niukempi.

'Maailma' -kartan aloituskäsi on jo iso.
‘Maailma’ -kartan aloituskäsi on jo valmiiksi iso ennen ensimmäistäkään pelivuoroa.

Turvalliset vuorovaihtoehdot, mutta myös uutta

Pelaamisen osalta mukana ovat kaikki sarjasta perinteiset eli ‘ota lisää juna-/laivakortteja’, ‘ota reittikortteja’ tai ‘rakenna laudalle linkki kahden kaupungin välille’. Juna-/Laivakorttien ottoon sisältyy kuitenkin yksi lisävivahde: riippumatta siitä ottiko juna- vai laivakortin voi tilalle kääntää uuden kortin kummasta pakasta tahansa. Näin pöydällä näkyvien korttien välinen suhde voi vaihdella laidasta laitaan sen mukaan, kumpia kortteja pelaajat milläkin hetkellä suosivat.

Juna- ja laivakorttien tarjoomaa: pari tuplalaivaa tarjolla. Huomaa pelilaudan reunareittien yhteys vastakkaiselle laidalle.
Juna- ja laivakorttien tarjoomaa: pari tuplalaivaa tarjolla. Huomaa pelilaudan reunareittien yhteys vastakkaiselle laidalle. Nämä yhteydet olisi voinut tehdä selkeämmiksikin.

Linkkien rakentamisessa tulee luonnollisesti huomioida kumpia kortteja (junat vai laivat) linkkiin täytyy käyttää. Ja tuplalaiva-kortilla saa – yllätys yllätys – laittaa kaksi laivaa kerralla, joten niiden avulla laivaväyliä rakentaa nopeammin. Linkkien rakentamisessa pelaajat joutuvat seuraamaan kaiken muun ohella omien nappuloiden kulumista eli pelin alussa tehty päätös siitä, minkälaisella nappulajakaumalla lähtee peliin, pitäisi huomioida pelatessa.

Hampurissa on ruuhkaa. Kuvassa näkyvissä myös 'Marseille-Casablanca' välin linkki, joka vaatii kaksi samanväristä korttia.
Hampurissa on ruuhkaa. Kuvassa näkyvissä myös ‘Marseille-Casablanca’ välin yhteys, joka kuluttaa kerralla kaksi korttia vaikka on pituudeltaan yhden mittainen.

‘Maailma’ -kartalla on joitakin linkkejä, joissa jo yksittäisten ruutujen rakentaminen kuluttaa kaksi korttia mutta joissa jokaisen tällaisen ruudun kohdalla saa käytetyn väriparin valita erikseen. ‘Suuret järvet’ -kartalla tällaisia kalliimpia linkkejä ei ole lainkaan.

Sataman rakentaminen on hankalampi prosessi, siihen kun tarvitsee samanvärisiä kortteja neljä, joista puolet on juna- ja puolet laivakortteja. Kaikista sataman rakentamiseen käytetyistä korteissa pitää löytyä lisäksi ankkurisymbolit, jollaisia on pakassa joka värissä vain muutamia. Kaikista jokereista tuo ankkuri kuitenkin löytyy, mikä osaltaan tekee jokerikorteista haluttuja. Satamien rakentaminen kannattaa, sillä yksittäinen satama kasvattaa pelaajan pistepottia 10-40 pistettä sen mukaan, monestako reittikortista löytyy juuri se kaupunki, johon sataman on rakentanut.

Näin tehdään satama: neljä samanväristä korttia, joissa kaksi juna- ja laiva-korttia. Jokaisessa on oltava ankkuri.
Näin tehdään satama: neljä samanväristä korttia, joissa kaksi juna- ja toiset kaksi laivakortteja. Jokaisessa käytetyssä kortissa on oltava ankkuri.

Reittikorttien ottamiseen ei sisälly uusia sääntöjä, joten se on turvallinen ‘ota neljä reittikorttia, pidä vähintään yksi’. Se viides ja viimeinen vaihtoehto on vaihtaa junanappuloita laivoihin tai päinvastoin. Jos siis alussa tehty jakauma ei pelin edetessä enää miellytä voi nappuloita vielä vaihtaa, mutta jokaisesta vaihdetusta nappulasta menettää voittopisteen. Pisteiden menettämisen vuoksi tähän vaihtoehtoon tarttuu vain jos on aivan pakko.

Vihreä pelaaja matkalla läpi Afrikan.
Vihreä pelaaja matkalla läpi Afrikan.

Menolipun ystäville

Kokonaisuus kaikkine pienine nyansseineen vastaa tuttua Menolippua. Pieniä sääntömuutoksia on jo nähty aiemmissa pelisarjan peleissä eikä niitä ole määrällisesti sen enempää ‘Sails & Rails’ -osassakaan. Suurin muutos on kahden eri kulkuneuvon korttipakat ja tämä muokkaakin peliä yllättävän paljon. Ja miksi näin?

Ensinnäkin näkyvissä on vain muutama kortti per kulkuneuvo ja vaikka eri värejä ylipäätään on normaalia vähemmän, on todennäköisyys itselle mieluiselle kortille silti pienempi. Nostopakasta sokkona korttien vetäminen on edelleen tarjolla, mutta siihen strategiaan nojaava huomaa loppua kohden olevansa tilanteessa, jossa turhia kortteja on rutkasti eikä niistä pääse yhtä näppärästi eroon kuin aiemmin. Tämä syystä, että pelissä on kaksi eri kulkuneuvoa ja molemmilla omat reittinsä. Ylijäämäkorttien pitäisi lisäksi osua yksiin oman nappulajakauman kanssa. Satamien myötä myös jokerikorttien arvo on kasvanut, mikä on pelkästään hyvä juttu.

Koko komeus vaatii kohtuullisesti pöytätilaa.
Koko komeus vaatii reilusti pöytätilaa.

Muutoksistaan huolimatta ‘Rails & Sails’ on edelleen Menolippu. Jos ei Menolippu ole aiemmin maistunut, ei se maistu nytkään. Jos taas pelisarjast tykkää, on ‘Rails & Sails’ sitä vastoin mielenkiintoinen vaihtoehto ja vie sarjaa kirjaimellisesti uusille vesille. Pelissä on riittävästi uutta erottuakseen aiemmista osista ja haasteet ovat samalla uudenlaiset. Kaksipuolinen pelilauta on sekin luonnollisesti plussaa.

Lunkisti-toimituksessa ‘Suuret järvet’ -kartta miellyttää ‘Maailma’:a enemmän. Syitä tähän on kaksi: ‘Suuret järvet’ ei sisällä lainkaan rasittavia tuplakortteja syöviä linkkejä, mutta se isompi syy on puuttuvat reunan yli linkit, joita ‘Maailma’ -kartalta löytyy. Pelilauta kun on muutenkin massiivinen, niin noiden reunojen yli yhdistyvien linkkien hahmottamisessa on oma haasteensa.

Valitettavia karikkoja

‘Ticket to Ride: Rails & Sails’ ei ole täydellinen. Sen lisäksi, että pelilaudan reunan ylittävien linkkien hahmottamisessa on oma haasteensa, vieläkin isompi käytettävyysongelma liittyy kortteihin – tarkemmin sanottuna niiden suureen määrään. Kaksilla erityyppisillä korteilla pelaaminen tarkoittaa luonnostaankin isompaa käsikorttien määrää ja paljon Menolippuja pelanneet tietävät, että jo entuudestaan Menolipussa on usein iso tukku kortteja kädessä.

Tässä on pelin pahin kompastuskivi: kuinka erottaa nopeasti juna- ja laivakortit toisistaan? Entä muut korttien oleelliset yksityiskohdat? Auts.
Pelin pahin kompastuskivi: kuinka erottaa nopeasti juna- ja laivakortit toisistaan? Entä muut korttien oleelliset yksityiskohdat? Kuten kuvasta näkyy, ei niitä erota. Auts. 

‘Rails & Sails’ -tapauksessa korttiviuhka kasvaa massiiviseksi ja tärkeää olisi erottaa selkeästi mitkä kortit ovat juna- ja mitkä laivakortteja. Molemmissa näissä on vielä “alalajinsa”: onko kyse yksittäisestä vai tupla-laivakortista. Entä onko kortissa ankkuri? Näitä ominaisuuksia ei ole riittävässä määrin huomioitu korttisuunnittelussa asetteli kortit käteensä miten hyvänsä. Käytetty symboliikka korttien kulmissa on niin pientä, että siitä ei vaan saa tarvittavaa tietoa ja esim. ankkurit noista kulmista puuttuvat kokonaan. Niinpä pelaajat huomaavat pläräävänsä korttiarsenaaliaan edes takaisin vuorosta toiseen eikä peli etene siinä määrin napakasti eteenpäin kuin voisi toivoa.

Pelin hidastumista saattaa kasvattaa lisäksi korttien nostoon liittyvä päätös: haluanko uuden kortin käännettäväksi juna- vai laivapakasta? Tähän liittyen pelipöydässä kannattaa sopia, että jollei vuorossa oleva heti selkeästi sano, että käännetään vastakkaisesta pakasta, niin korvaava kortti tulee aina samasta pakasta. Tällä herrasmiessäännöllä peli sujuvoituu edes jotenkin.

Laudan kääntöpuolen 'Suuret järvet' ja myrkynvihreä yleisilme.
Laudan kääntöpuolen ‘Suuret järvet’ ja myrkynvihreä yleisilme.

Mutta kaikesta huolimatta käy niin, että siinä ajassa mikä menee yhteen peliin ‘Rails & Sails’:ia pelaa kaksi muuta Menolippua. Saako käytetylle lisäajalle riittävästi vastinetta jää jokaisen omaan harkintaan. Itse kallistun sille puolelle, että ei – lisäkesto menee osittain tuohon käsikorttien hallinnointiin ja kovasti pelisarjassa pitämäni vuorojen napakkuus ja nopea pelaaminen ei samalla tavalla onnistu. Niinpä valitsen mieluummin pari peliä muita Menolippuja ‘Rails & Sails’:n sijaan, joskin vaihtelun vuoksi olen valmis toisinaan pelaamaan tätäkin uutuutta. Mutta ei uutuus ole samalla tapaa minulle 10/10 peli kuin alkuperäinen, se on selvää jo näin muutaman pelin jälkeen.

Niin… ja se hinta. ‘Ticket to Ride: Rails & Sails’ maksaa 79 euroa, mikä on noin 30 euroa enemmän kuin muut sarjan itsenäiset pelit. Hintaero on melkoinen vaikka kuinka huomioidaan isompi kartta ja isompi määrä muoviosia. Tällä hintalapulla epäilen monen jättävän pelin hyllyyn vaikka aiemmista pelisarjan osista pitäisikin.

Junia ja laivoja ja matkalippuja = Ticket to Ride: Rails & Sails.
Junia ja laivoja ja matkalippuja = Ticket to Ride: Rails & Sails.
Infolaatikko: Ticket to Ride: Rails & Sails
Pelaajia: 2-5 Kesto: 60-120 minuuttia Julkaisuvuosi: 2016
Saatavuus: pelialan liikkeet (suomeksi).
Lisätietoa: boardgamegeek