Skip to main content

Onko bichon friseillä korvia?

Bichon frisée -rotuiset koirat ovat helposti lähestyttäviä, iloisia hännän heiluttajia.  Onhan ne suloisia, itsekin huomasin seuraavani hellyydellä aamulla työmatkan varrella olleessa puistossa terhakkaasti tassuttelevaa valkoista pumpulikoiraa. Bichon friséen taluttaja saa vastata monenlaisiin kysymyksiin, kokosin muutaman yleisimmän ihmetyksen aiheen oheen.

Onko bichon friséillä korvia? 

On toki, mutta klassisessa ns. eurooppalaisessa trimmissä korvat eivät yleensä erotu pään pyöreästä trimmityylistä. Amerikassa bichon frisée -rotuisilla koirilla jätetään korvien karvat hieman pidemmäksi, jolloin koiran yleisilmekin muuttuu jonkin verran.

Bichon friséen korvat trimmataan osaksi pyöreää lookia
Bichon friséen korvat trimmataan osaksi pyöreää lookia

Esimerkiksi Amerikan Talentissa vuonna 2013 esiintynyt koiratanssiparin Baileyllä on pidempi korvatrimmistaili.

Onko toinen näistä tyttö? 

Meillä on taluttimina kaksi flexiä, toinen on punainen ja toinen keltainen, jotta ne on nopeampi selvittää, kun nauhat sotkeutuvat (ja sitä tapahtuu…). Moni päättelee usein väreistä, että punainen on “tytön” väri.  Punainen on ihan käytännön sanelemaa, etenkin kun sininen flexi meni rikki ja keltainen tuli tilalle. Tiedä mitä tapahtuu, kun punaisesta aika jättää… Toinen syy “tytöttelyyn” on koirakaverusten kokoero, koska Diego on Dodia pienempi. Mitäpä tähän toteamaan muuta kuin että koko ei kerro kaikkea…

Pesetkö ja harjaatko näitä usein?

Dodilla ja Diegolla on pesupäivä noin 2-3 viikon välein.  Hoitoväli voi olla neljäkin viikkoa, mutta meillä on tiuhempi pesutahti sillä:

  1. Mikään ei ole ihanampaa kuin puhdas bichon
  2. Turkin hoito käy sutjakkaammin, kun turkki ei ehdi takkuuntumaan
  3. Yleinen siisteys. Bichon frisée -perheissä ei juuri karvoja näy, mutta hiekkaa, keppejä, neulasia jne. kyllä 🙂

Teen “koko hoidon” eli pesun, föönäyksen, turkin harjauksen ja kampaamisen sekä leikkaamisen samalla kertaa, enkä koske turkkiin ennen seuraavaa pesua. Kokemukseni mukaan likaisen turkin harjaaminen ei tee hyvää turkille. Olen tätä toki kokeillut, mutta likainen karva muuttuu höttöiseksi eikä harjaus erityisesti tilannetta mitenkään paranna. Takkujen selvittämisenkin jätän pesen yhteyteen (pesen vaikka nopeammalla syklillä jos takkuja on paljon) ellei kyse ole esim. kepin ympärille syntynyt hässäkkä.

Miten olet saanut nämä käyttämään pukuja?

Helposti, tai no, Dodi juoksee edelleen reilun neljän vuoden jälkeekin piiloon, kun puvun ottaa esille – Diegoa pukeminen taas ei haittaa lainkaan. Dodiakaan ei puku haittaa enää siinä vaiheessa, kun puku on saatu päälle ja toisaalta pukeminen itsessään on Dodillekin helppoa.

Meille pukujen käyttö oli selviö, koska bichon friséen karva on mitä on – kerää kaiken itseensä. Toisaalta puku tuli molemmilla nuoresta jo tarpeeseen, koska kumpikin tuli meille talvella ja villapaitaa on tarvittu paukkupakkasilla jo pikkupentuajoista lähtien. Siitä se pukeminen oikeastaan on lähtenyt, aluksi on totuteltu pehmeään villapaitaan ja sitten siirrytty kura/välikauden pukuihin.

Pukumateriaalejakin on muuten erilaisia, joten kannattaa testata mikä sopii kullekin parhaiten. Itse olen Janutexin pukujen vankka kannattaja, heidän mallistossaan on hyvin vaihtoehtoja – ja urosten ja naaraitten fysiologiakin otettu huomioon.  Janutexin urosversio 30/35 senttisestä puvusta on meillä vakio. Lisäksi näissä puvuissa on todella hyvin sijoitetut heijastimet! Janutexin pukuja olen ostanut Klaukkalan Kuonomäestä ja onlinenä Findogsilta.

 

Villa Hortensian maskotti

Tallinna ja Tarto koirien kera

Joskus on vaan kiva vaihtaa maisemaa, sukeltaa erilaiseen kulttuuriin ja kieleen. Viro on verrattain mukavan matkan päässä, laivamatka kestää nopeimmilla laivoilla vain muutaman tunnin. Koirallekin matka on suhteellisen vaivaton. Olemme käyneet Tallinnassa aikaisemmin koirien kanssa näyttelymatkalla. Näyttelymatka on aivan omantyyppisensä reissu, tuolloin ei juuri nähtävyyksiä ennätä ihmettelemään kun edessä on näyttelypaikalle navigointia sun muuta valmistautumishässäkkää. Tällä erää lähdimme reissun päälle ihan lomamielessä, Tallinnan lisäksi päätimme piipahtaa hieman pidemmällä, Tartossa.

Laivaan – hii-o-hoi!

Koirilta löytyi jo entuudestaan passit – sellaisen saa tarvittaessa eläinlääkäriltä. Kaikki Suomesta Viroon suuntaavat laivayhtiöt ottavat koiria kyytiin, mutta säännöt vaihtelevat yhtiöittäin. Ohjeisiin ja sääntöihin kannattaa tutustua hyvissä ajoin. Helpointa on jos koiran saa jättää autoon autokannelle, mutta esimerkiksi kesällä se ei onnistu, koska autokansi voi muodostua liian lämpimäksi paikaksi koiralle. Tällöin koira otetaan mukaan laivaan; osa edellyttää, että koira viedään niille tarkoitettuun kuljetustilaan ja osa antaa pitää koiran mukana kuljetuskopassa. Meillä kesäinen matka meni kuljetuskopassa ulkona kannella tuulen suojassa matkasta nauttien.

Tallinnan vanhakaupunki toimii aikakoneen tavoin...
Tallinnan vanhakaupunki toimii aikakoneen tavoin…

Hotelli Tallinnasta

Hotelli on hyvä varata etukäteen – mitä aikaisemmin hotellin varaa, sitä edullisempi huonehinta todennäköisesti on. Samalla voi varmistaa, että saa koiraihmisille varatun huoneen, sillä näitä on rajoitetusti. Tallinnan majapaikkamme, Villa Hortensia, löytyi booking.comista – sieltä löytyy suoraan koirat sallivat hotellit. Majapaikkamme keskustasijainti oli mitä parhain, mutta autolla liikuttaessa ei niinkään… Vanhankaupungin kapeat kujat ovat todella kapeita autolla ajettaessa – myös parkkipaikkoja on naftisti. Majapaikkamme isäntä oli mitä ystävällisin ja lupasi meille oman autopaikkansa kun kuuli meidän viipyvän vain yhden yön. Koiratkin saivat tulla – jos ovat kilttejä eivätkä hauku  – noo, ainahan tähän pyritään. Pääsimme kuin pääsimme majapaikkaamme.

 

Villa Hortensian piha pienine naapuriputiikkeineen
Villa Hortensian piha pienine naapuriputiikkeineen
Villa Hortensian maskotti
Dodi ja Diego sekä Villa Hortsensian maskottinalle

Kun olimme saaneet tavarat purettua (ja yhden kännykän uitettua vessanpöntössä), lähdimme koirien kanssa kävelylle. Totesimme olevamme aivan Vanhankaupungin ytimessä. Kaupunkikierroksen jälkeen veimme koirat takaisin huoneeseen ja lähdimme syömään. Peppersäck tarjoilee tuhtia ruokaa keskiaikaistvistillä. Kunnon pihviaterian ja hunajaoluen jälkeen oli mukava kömpiä kämpille nukkumaan.

Villa Hortensian sisäpihalla on ihania käsityöläispuoteja sekä kaakaohon erikoistunut kahvila. Siitä saa myös kahvilan avautuessa aamupalaa. Hortensian huoneissa on myös pieni keittolevy, tiskiallas ja jääkaappi joten aamupalaa voi nauttia myös huoneessa. Kävimme aamusta vielä kierroksen kaupungilla kunnes lähdimme kohti Tartoa.

Akateeminen Tarto

Tie Tallinnasta Tartoon on yllättävän suora. Maisemat ovat pian peltoisen metsäisiä. Haikaran pesiä ja haikaroitakin nähtiin paljon. Yövyimme paikallisen ravintola- ja hotellikoulun yhteydessä toimivassa Kutsehariduskeskuse Hotellissa. Se oli viihtyisä perushotelli, joskin palvelu oli hiukan virallisen kankeaa. Siinä missä Villa Hortensia ei ottanut koirista lisämaksua, täällä koirista otettiin 7 euroa koira.

Taukokahvila välillä Tallinna-Tarto
Taukokahvila välillä Tallinna-Tarto

Tarton keskustaan oli hotellilta noin viitisen kilometriä, mutta toisaalta täällä oli rauhallista ja helppo liikkua koirien kanssa. Kävimme keskustassa – ja samalla hakemassa koirille Virosta Suomeen palattaessa viranomaisten edellyttämän ekinokokkoosi-matolääkkeen. Tartosta löytyi parikin eläinlääkäriä, mutta menimme lähimpään (Loomaklinik Animal). Lääkäri otti meidät vastaan samantien “voitte puhua suomea”, katsoi millaisia koiria ja kysyi painoa, antoi lääkkeen annettavaksi koirille ja merkkasi lääkkeen antamisen passeihin. Koko projekti kahdelta koiralta lääkkeineen oli 14 euroa. Samalla hän muistutti ystävällisesti, että Virossa koirille pitää antaa joka vuosi raivotautirokotus, kun Suomessa rokote annetaan yleensä joka toinen vuosi.

Tarton raatihuone ja suutelevat opiskelijat -patsas
Tarton raatihuone ja suutelevat opiskelijat -patsas
mihinka-seuraavaksi
Mihinkäs seuraavaksi?
Enkelisillalla
Enkelisillalla

Sitten kiireesti meille suositeltuun pizzapaikkaan ja kaupunkikierrokselle. Kiipesimme mm. tähtitornimäelle ja sieltä takaisin keskustaan. Tarton keskusta on siisti ja muistuttaa Tallinnan vanhaakaupunkia. Nähtiinpä kylttejä Alvar Aallon suunnittelemalle villalle, mutta kahvihammasta alkoi vihloa jo siihen malliin, että kaarsimme kahvilaan. Koirat olivat tervetulleita katetulle terassille ja koirat saivat kahvilan puolesta vettä kun ryystimme mustaa vettä oivien paakkelsien kera.

Ilta kului “pojilla” ikkunalaudalla maatessa ja “koirien telkkaria” katsellessa kun me muut kulutumme aikaa korttipöydän ääressä. Aamulla olikin aika suunnata takaisin Tallinnaan, missä kävimme katsastamassa Ülemiste-keskuksen ja vielä Kadriorg-puistossa kävelemässä ja kahvilla. Sitten vielä Superalkoon ja kotiin…

Koirien oma "telkkari"
Koirien oma “telkkari”
Kadriorgin puisto on upea kesäkeidas
Kadriorgin puisto on upea kesäkeidas

Kiinnostaako lähteä Tallinnaan koiran kanssa? Tripsterissa on erinomainen artikkeli aiheesta, ja vielä enemmän mm. kahvilavinkkejä!

Tallinnassa koiran kanssa

Polkupyöräilyä koirien kanssa

Olen kesäpyöräilijä… ja silloinkin seuraan sääennusteita. Mukavuudenhaluiseksi voisi siis haukkua. Huonommalla kelillä valitsen mieluummin auton tai julkisen kulkuneuvon. Vaan kun sää on pyöräilylle otollinen, niin mikäpä on mukavampaa kuin tehdä hiukka pidempi päiväretki tutustuen samalla ah niin kauniiseen pääkaupunkiseutuun. Hyviä fillariväyliä löytyy moneen lähtöön ja lisää sen kuin tulee. Vielä on paljon puhuttu baanakin kokematta (on vähän väärällä suunnalla Vantaan Kivistöstä katsottuna) vaikka se on ollut käytössä jo useamman vuoden ja moni työmatkapyöräilijä on sitä kehunut. Siinäpä sitä siis yksi mukava tavoite kesäkaudelle 2016!

Nelijalkaiset perheenjäsenemme, bichon friseet Dodi ja Diego, pitävät nekin pyöräilyn mukanaan tuomasta vauhdista ja ”viimasta”. Mutta kun kyseessä ovat tällaiset pienet seurakoirat, ei niitä voi eikä saa juoksuttaa pidempiä matkoja – vaikka varsin mukavasti hihnan päässä kirmailevatkin. Edellinen lause taasen ei käy yhteen pidempien pyöräilyreissujen yhtälöön, joten jokin ratkaisu tähän skenaarioon on keksittävä jos halajamme liikkua koko kööri.

Aina innokas pyöräretkeläisemme.
Aina innokas pyöräretkeläisemme.

Ja en ole tämän tilanteen kanssa suinkaan ensimmäisenä liikkeellä vaan aiheesta löytyy keskusteluja ja kyselyjä netistä nopeastikin ja ratkaisuvaihtoehtoja alan liikkeistä jonkin verran. Mutta hankalammaksi se meni kuin olin alkujaan asian ajatellut.

Joku vuosi takaperin vaimo vaihtoi oman putkikamelinsa uudempaan ja samassa yhteydessä jo oston yhteydessä asennutti korin oman pyöränsä ohjaustankoon. Vaihtoehtona olisi ollut tarakkaan kiinnitettävä kori tai erillinen aisakiinnitteinen peräkärry. Ohjaustankoon kiinnitettävän korin etuna näihin muihin malleihin on se, että kuljetettava koira on koko ajan näkyvissä, jolloin pyörän ohjastaja ei ylläty aivan täysin mahdollisista kujeista tai “pakoyrityksistä” siinä vaiheessa, kun nelijalkaista ystävää opetetaan pyöräilyn saloihin. Haittana tässä ratkaisussa on se, että kaikkein virtaviivaisimmat pyörämallit eivät tule kyseeseen, sillä pyöräilyasennosta tulee astetta paria pystympi väistämättä, koska ohjaustangon tulee olla ylempänä.

Ohjaustanko, kun kori on kiinnitettynä.
Ohjaustanko, kun kori on kiinnitettynä.

Kun myöhemmin taloomme tuli toinenkin koira oli selvä, että jotta pyöräilyä voitaisiin harrastaa yhdessä, tulisi hankkia toinenkin kuljetuskori. Tässä vaiheessa vanhalla hyvin palvelleella polkupyörälläni oli ikää jo yli 10 vuotta, joten voisin hoitaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Eli ei kun polkypyöräkauppoja kiertämään ja etsimään sopivaa hybridipyörää.

Vaan mitenkä kävi? Yhdestäkään alan liikkeestä ei ollut saatavilla eläinten kuljetuskoreja – ei yhden yhtä. Ja puhutaan sentään pääkaupunkiseudusta eli tarjontaa löytyy Velosportista, Bike Planetiin, Suomen polkupyörätukkuun ja niin edelleen. Näistä sain kuitenkin vinkin, että jotta löydetään sopiva pyörä, kannattaa tulla takaisin korin kanssa. Siispä lemmikkitarvikeliikkeeseen kuljetuskoria ostamaan!

Vaan mitenkä kävi? Tarjolla oli tasan yhdessä liikkeessä (Musti ja Mirri) yksi korimalli, joka ei sekään kiinnitykseltään vakuuttanut, joten nettitilaukseksi menisi korin hankinta. Laaja valikoima ei ollut netissäkään, mutta Peten Koiratarvikkeesta löytyi sentään yksi ei-punottu-korimainen ratkaisu ‘Doggy Travel Junior’, mutta sekin tilaustavarana. ‘Doggy Travel Junior’:n etuna moniin muihin koreihin on se, että sen saa halutessaan yhdellä painikkeella helposti irti ja takaisin kiinni. Hintakin oli ihan kohdillaan verrattuna ulkomaisiin verkkokauppoihin joten sillä mentiin.

Polkupyörän ohjaustanko ilman koria - teline johon kori kiinnitetään on pieni ja huomaamaton.
Doggy Travel Juniorin hyviä puolia: sen saa näppärästi halutessaan pois ja takaisin. Korin ollessa pois, jää ohjaustankoon ainoastaan pieni teline, johon kori kiinnitetään.

Odottelin koria saapuvaksi noin pari viikkoa ja sen käsiin saatuani uudelleen fillariliikkeeseen. Kerroin myyjälle kriteerit etsimälleni pyörälle ja etukäteen miettimäni hintatason. Tämän perusteella sain ensimmäisen pyörän testiin – samalla myyjä sai tutkittavakseen ostamani korin ja sen kiinnistysmekanismin. Testiajossa ollut pyörä oli hyvä, mutta valitettavasti se ei runkonsa puolesta sopinut korille – tämän sain kuulla pyörää palauttaessani. Mutta useampia muita sopivia malleja löytyi kyllä, joten polkupyörästä sain kuin sainkin kaupat aikaiseksi. Polkupyöräliike hoiti lisäksi korin asennustyöt kohtuullisella lisähinnalla, joten ostamani pyörä haluamillani lisävarusteilla oli noudettavissa heti seuraavana päivänä.

Nyt ei kun kilometrejä nielemään!

Polkupyörä koirankuljetuskori asennettuna.
Polkupyörä koirankuljetuskori asennettuna.