Skip to main content

Castles of Burgundy: The Card Game – parempi kuin isoveljensä

Korttipelin muotoon muovattu lautapeli on kaukana uudesta ideasta, mutta ‘Castles of Burgundy: The Card Game’ on sikäli mielenkiintoinen julkaisu onhan lautapeli ‘Castles of Burgundy’ (2011) julkaisustaan asti köllöttänyt kaikkein suosituimpien pelien joukossa Boardgamegeek-sivustolla (tätä kirjoitettaessa sijalla 9). Vaikka itselleni tuli kyllästymispiste tuohon lautapeliversioon jo muutaman pelin jälkeen, riitti kiinnostusta silti korttipelille, sillä se lupailee tiivistetympää ja nopeampaa elämystä unohtamatta kuitenkaan alkuperäisen lautapelin toimivia pelimekaniikkoja. Siispä tästä piti ottaa selvää!

Kompakti paketti tutulla graafisella ilmeellä

Jo ensivilkaisulla huomaa, että ‘Castles of Burgundy: The Card Game’ mukailee isoveljensä ulkoasua niin pelikotelon kuin korttien graafisen ilmeenkin osalta. Tällä kertaa pelikotelo vain on puserrettu huomattavasti kompaktimpaan laatikkoon. Enää ei riittänyt Alea-sarjassa aiemmin käytetty ‘Small serie’ (mm. San Juan, Wyatt Earp) -sarjan boksi vaan vielä tätäkin pienempi.

Havainnoiva kuva siitä, miten paljon pienempi laitos Castles of Burgundy -korttipeli on vastaavasta ison boksin Alean pelistä. Itselläni ei enää Castles of Burgundyn lautapeliversiota ole, joten siksi en sitä saanut tähän vertailukuvaan, mutta toisaalta mihinkä minä sitä lautapeliversiota tarvitsisinkaan, silla tämä korttipeli on kokonaisuutena parempi.
Havainnoiva kuva siitä, miten paljon pienempi laitos Castles of Burgundy -korttipeli on ison boksin Alean pelistä. Valitettavasti tähän yhteiskuvaan ei itselläni ollut tuoda lautapeliversiota samasta pelistä, sillä en sitä enää omista.

Ja nimensä mukaisesti kyseessä on puhdas korttipeli, sillä laatikosta kuoriutuu 240 kappaletta pieniä kortteja (vrt. lautapelin ~270 laattaa) sekä 16-sivuinen ohjekirja. 16 sivua kuulostaa äkkiseltään isolta, mutta kun sääntökirjan kokokin on pieni, ei luettavaa liiaksi asti ole. Itse asiassa pari sivua lisää olisi ollut jopa suotavampaa, sillä jäin kaipaamaan yhden aukeaman kokoista yleiskuvaa siitä, miten pelaajien kortit vs. “yleinen pöytä” kannattaa pelipöydälle asemoida. Tämä jää nyt kokonaan pelaajan oman hahmottamisen/päättelyn varaan.

Kompaktista pelilaatikosta ja korttipelistä huolimatta itse pelaaminen vaatii enemmän tilaa kuin moni lautapeli. Toisaalta... ei ihan ensimmäinen kerta kuin näin käy.
Kompaktista pelilaatikosta ja korttipelin luonteesta huolimatta itse pelaaminen vaatii enemmän tilaa kuin moni lautapeli. Osviittaa antaa oheinen kuva.

Kovin tuttua lautapelistä, mutta suoraviivaisemmin

Ja mistä Castles of Burgundy -korttipelissä on sitten pohjimmiltaan kyse? Aivan samanlaisesta pisteidenkeruusta kuin esikuvassaan, mutta siinä missä lautapelissä pyrittiin omalle pelilaudalle rakentamaan vierekkäin 1-8 samanvärisen laatan rykelmiä tiettyjä rakentamissääntöjä noudattaen, riittää korttipelissä se, että saa pöytään kolme samanväristä korttia. Näistä seteistä saa lopussa pisteitä ja pelin aikana kertaedun, mutta nopeimmille settien tekijöille on luvassa vielä lisäpisteitäkin. Tämän kilpajuoksun ohella erilaisten eläinkorttien seteillä ja pelin aikana myytyjen tuotekorttien kautta on mahdollisuus kartuttaa pistepottia. Kaikki toiminnot mukailevat alkuperäistä julkaisua kuitenkin hivenen suoraviivaistettuna.

Voittopistekortit ja yleispooli tavara-, eläin-, hopea- ja työmies-korteille. Ohjekirja on 16-sivuinen, joskin siis kooltaan hyvin pieni.
Voittopistekortit ja yleispooli tavara-, eläin-, hopea- ja työmies-korteille. Käytetty korttikoko on monista peleistä (mm. TransAmerica) jo entuudestaan tuttua minikokoa.

Peliä pelataan viisi keskenään identtistä kierrosta yhden kierroksen sisältäessä pelaajille jaettujen käsikorttien käyttämisen yksi kerrallaan nostamatta tilalle  uutta korttia. Käsikortteina ollessaan ainoa niissä kiinnostava tieto on kortissa näkyvä nopan silmäluku eli kortin värillä tai muilla symboleilla ei ole merkitystä. Kortin noppaluku taas ikävästi rajaa mahdollisuuksia osassa toimintovaihtoehdoista ja aivan kuten lautapelissäkin, niin korttipelissäkin tulee tarve puljata noppalukua enemmän mieleiseksi. Tämä puljausmekaniikka ja menetelmä on suora kopio lautapelistä. Merkittävin ero lauta- ja korttipelin välillä on kuitenkin se, että tällä kertaa “nopat” eivät ole etukäteen kaikkien nähtävissä vaan piilotietoa on hivenen enemmän mikä tuo pientä yllätyselementtiä mukaan.

Kuuden kortin käsi, jonka jälkeen onkin jo viidesosa pelistä pelattu. Käsikorteissa ainoa "käytettävä osa" on kortin yläosan nopan silmäluku, muut osat huomioidaan vain kortteja pöydästä ostettaessa/rakennettaessa.
Esimerkkisetti pelaajalle jaetuista kuudesta kortista. OIKEASTI näistä on kädessä aina vain kaksi, joista toinen käytetään noppana – eli käsikorteista ainoa kiinnostava tieto on yläosan nopan silmäluku. Kortin värillä tai muilla symboleilla ei ole merkitystä.

Pelatulla käsikortilla tehdään yksi kuudesta eri toimintovaihtoehdosta:

  • Ota pöydältä kortti omalle suunnittelupöydälle (kädestä pelattu kortti rajaa, minkä kortin voi ottaa).
  • Siirrä suunnittelupöydältä kortti valmistuneiden korttien joukkoon (kädestä pelattu kortti rajaa, minkä kortin voi siirtää).
  • Myy tuotekortteja varastosta (kädestä pelattu kortti rajaa, mitä tuotekortteja voi myydä).
  • Täydennä omat työmies-kortit kahteen.
  • Ota yksi hopea-kortti.
  • Muuta työmies- ja hopeakortteja pisteiksi vaihtosuhteella 3:1.
Tällainen tarjooma tässä kohtaa otettavissa sopivalla käsikortilla.
Tällainen tarjooma tässä kohtaa kortteja suunnittelupöydälle lisättäväksi. Eli pelaamalla käsikortin ‘3’ voi pelaaja ottaa keskellä näkyvistä kolmosrivin korteista joko keltaisen tai vihreän kortin.

Hyvin suunniteltu on puoliiksi tehty? Ei vaan puoliksi suunniteltu on jo puoliksi tehty!

Pelin keskiössä on edellä kuvatuista toiminnoista kaksi ensimmäistä eli lautapelistä tuttu kaksivaiheinen korttien pöytäysmekaniikka, joka tekee settien rakentamisesta hitaampaa ja aavistuksen hankalampaa. Settien rakentamisessa haaste on niinikään se, että pelaajat taistelevat samoista pöytäkorteista, joita on varsin rajatusti tarjolla joka kierros. Nopeat syövät hitaat ja sitä rataa.

Sen lisäksi, että pöydätyt korttisetit tuovat pelaajille pisteitä pelin lopussa, antavat ne valmiiksi siirtämisen yhteydessä kertakäyttöisen edun. Kertakäyttöinen etu on kussakin värissä aina keskenään identtinen beigenvärisiä rakennuksia lukuunottamatta, joten sikäli ne tulevat pelaajille hyvinkin tutuiksi  jo ensimmäisellä pelikerrallla. Kun korteissa käytetty symboliikka on selkeää, ei ohjekirjan pläräämiselle ole pelin aikana isommin tarvetta. Korteista saatavat kertakäyttöedut ja niiden tehokas hyödyntäminen ovat pelissä menestymisen kannalta keskeisessä asemassa, joten oman pelin suunnittelu pidemmälle maksaa vaivan.

Yksittäisen pelaajan oma pelialue. Vasemmalle mahtuu kolme suunnittelussa olevaa korttia, keskellä on jo rakennetut kortit, ja oikealla on varasto.
Yksittäisen pelaajan oma pelialue. Vasemmalle mahtuu kolme suunnittelussa olevaa korttia, keskellä on jo rakennetut kortit, ja oikealla on varasto, jossa on kerätyt mutta vielä myymättömät tuotekortit.

Hiottu ja mietitty kokonaisuus

Viisi vuotta lautapeliversion jälkeen julkaistu ‘Castles of Burgundy: The Card Game’ on – kuten edeltä on hyvin käynyt ilmi – erittäin uskollinen esikuvalleen. Ainoa korttipelistä selkeästi poisjätetty elementti on lautapelin keltaiset knowledge-laatat, joita rakentamalla yksittäinen pelaaja saattoi saada tiettyyn toimintoon tai loppupisteytykseen lisäelementtejä ja -parannuksia. Muilta osin toimintoja on hiottu virtaviivaisemmiksi ja yksinkertaisemmiksi, jotta ne toimivat puhtaasti kortteja käyttämällä. Selkein esimerkki virtaviivaistuksesta on korttien pöytämiseen liittyvä toiminto, jossa enää ei kulje mukana erityisiä rakentamissääntöjä, jotka lautapelissä olivat aika pitkälti pelin keskiössä.

Samalla kun peliä on sujuvoitettu, on korttien myötä toisaalta tullut jotain lisääkin: korttipelissä pelaajilla ei edessään kökötä käytettävissä olevat nopat jotka näkyvät kaikille, vaan noppatieto pysyy salassa muilta. Tämä rahtunen piilotietoa tekee mielestäni pelkästään hyvää ja vähentää pelaajien tarvetta ylianalysointiin – otan siis muutoksen riemumielin vastaan.

Kaksi pientä kauneusvirhettäkin mukaan mahtuu, joista toisen onneksi korjaa helposti. Olisi ollut toivottavaa liittää paketin mukaan lyhyet pelaajakohtaiset tiivistelmät toimintovaihtoehdoista ja loppupisteytyksestä. Tällaisen toki värkkää nopeasti itsekin ja/tai tulostaa Boardgamegeekistä (malleja löytyykin jo). Toinen kauneusvirhe on enemmän esteettinen ja jokainen kokee sen omalla tavallaan. Korttipeliksi ‘Castles of Burgundy: The Card Game’ vie paljon pöytätilaa ja kompaktiudun kustannuksella on jätetty apulaudat ja muut yleisilmettä rauhoittavat elementit pois jolloin lopputulos on villi: kortteja on pöydällä vähän siellä täällä. Pelin toimivuus ei tästä sekamelskasta onneksi häiriinny, mutta onhan se yleisilme silti hiukkasen rauhaton.

Isoin kömmähdys koko pelissä, mikä piti siten itse korjata: tiivistelmä eri toimintovaihto-ehdoista ja kääntöpuolella loppupisteytyskoukerot.
Kauneusvirhe, joka piti korjata sitten itse: pelin mukana ei tullut lainkaan tiivistelmää eri toimintovaihtoehdoista ja loppupisteytyksestä.

Tiivistettynä ‘Castles of Burgundy: The Card Game’ on kaikkinensa erittäin onnistunut kokonaisuus. Monia pieniä kulmia on hiottu pyöreämmiksi ja sitä myöten pelin kestoa on saatu hilattua lyhyemmäksi – mikä oli lautapelissä se suurin kompastuksen aihe. Onnistuneen yksinkertaistuksen myötä siitä on tullut samalla helpommin lähestyttävä ja pelin opettaminen/oppiminen helpottuu. Vuorovaikutusta on riittävästi ja kilpailuelementtejäkin löytyy, joten pasianssiksi peliä ei pääse haukkumaan.

Pidin Castles of Burgundya aikanaan ihan näpsäkkänä, mutta kestoltaan liian pitkänä ja muutenkin liian toisteiselta pelistä toiseen. Samaa settienkeräilyhän se nytkin on joka pelillä, mutta kun vuorot kiertävät nopeammin ja kokonaiskesto on lyhyempi, pystyn sen helpommin antamaan pelille anteeksi. Tämä on siten mitä mainioin lisä kenen tahansa pelikokoelmaan ja viimeistään tässä vaiheessa poistaa itselläni tarpeen palata Castles of Burgundy -lautapelin pariin. Hintakaan ei hirvitä ja pelin englanninkielinen painos on juuri sopivasti saapunut myös Suomessa lautapelikauppojen hyllyille. Kipin kapin ostoksille!

Infolaatikko: Castles of Burgundy: The Card Game
Pelaajia: 1-4 Kesto: 45 minuuttia Julkaisuvuosi: 2016
Saatavuus: pelialan liikkeet (englanniksi).
Lisätietoa: boardgamegeek