Skip to main content

Pelaajien valinta 2020 -finalistit

Se on taas se aika vuodesta, kun me ‘Pelaajien valinta’ -palkintoa jakavat raatilaiset pelaamme kiihtyvään tahtiin kirkkaimpia Suomessa julkaistuja peliuutuuksia. Alkukarsinnasta on edetty jo hyvä tovi sitten finaalivaiheeseen eli viimeiset viikot on myllytetty niin perhepeli- kuin harrastajasarjankin parhaimmistoa.

Tässä blogitekstissä esittelen kummankin sarjan finalistit aakkosjärjestyksessä sarjoittain sekä tarjoilen päällimmäiset mietteeni niistä paljastamatta kuitenkaan omia suosikkejani.

“…ja sitt’ tää liikkuis tästä tonne” selostaa tekemisiään Pelikaappimuistion Antti-Ville. Todellisuuspaon Annika ja Puutyöläisen Joonas seuraavat silmä kovana. Kuva otettu finalistien esikarsintavaiheesta.

Perhelisarjan finalistit

Just one‘ on perhepelisarjan finalisteista se toinen, joka on yhteistyöpeli. Pelin 13 kierrosta etenevät aina samalla kaavalla: yhdelle pelaajista ei näytetä kierroksen avainsanaa, vaan tämän pelaajan on arvattava muiden antamista vihjeistä mitä sanaa haetaan. Muiden pelaajien antamia vihjeitä rajataan kuitenkin isolla kädellä: vihje pitää olla yksi sana. Kukin pelaaja siten kirjoittaa telineeseensä oman vihjesanansa ja kun tämä on tehty, paljastuneista vihjesanoista poistetaan vielä kaikki dublikaatit. Just One on yksinkertaisella idealla varustettu peli, joka toimii etenkin isommilla pelaajamäärillä (kokemuksesta väittäisin, että viisi pelaaja on minimi). Pelille on omat ystävänsä, mistä kertoo mm. arvostettu ‘Spiel des Jahres’ -voitto vuodelta 2019. Tunnustan pelin pohjimmaisen idean kekseliääksi, mutta jään kaipaamaan parempaa pisteytysmallia ja lisää sitä “peliä”. Tällaisenaan Just One luottaa siihen, että se on riittävän hauska sellaisena ajanvietteenä kuin se nyt on – ja onhan se ihan hauska.

Just One (kuva: Mikko Saari)

Pandemic: Hot Zone – North America‘ pakkaa perus-Pandemian tiiviimpään pakettiin. Lähtötilanne on Pandemiasta tuttu: taudit jylläävät maailmalla ja pelaajien tehtävänä on yhteistuumin löytää tauteihin parannuskeinot mutta samalla myös hoitaa pahimmat tautipesäkkeet tai ei “hyvä heilu”. Siinä missä Pandemia tuntui vähän turhan venytetyltä, on tämä Hot Zone omaan makuuni selkeä parannus: parikymmentä minuuttia ja peli on joko voitettu tai hävitty. Pikaiseen pakettiin sisältyy silti riittävästi “Pitäiskö lääkintämiehen käydä puhdistamassa New Orleansissa samalla kun me vaihdetaan kortteja Calgaryssä, jotta Lauri voi syöksyä Atlantaan keksimään parannuksen tuohon keltakuumeeseen?” -tyyppistä pohdiskelua. Ulkoasu voisi toki olla vähemmän muovinen ja laadukkaampi (mm. pienet kortit on vähän ‘meh’), mutta muuten Hot Zone osuu maaliin.

Pandemic: Hot Zone – North America

The Quest for El Dorado‘ on Reiner Knizian työnäyte pakanrakentamisesta. Se on pohjimmiltaan kilpajuoksu siitä, kuka löytää tiensä El Doradoon nopeimmin. Jotta tässä tehtävässä ylipäätään onnistuu, on omaa aloituspakkaa muokattava paremmilla korteilla ja mielellään matkan aikana ohentaa pakasta ne tuhnummat kortit pois. Pelin modulaarinen pelilauta mahdollistaa sen, että pelikerrat vaihtelevat ja juuri sen tietynlaisen pakan rakentaminen ei olekaan aina avain voittoon. Niinikään El Dorado tarjoilee mahdollisuuden mukavaan kaverin blokkailuun, kun oman tutkimusmatkailijansa parkkeeraa (toivottavasti) sopivasti kaverin reitin eteen. Lunkisti-porukalle peli on tuttu jo pelin ensimmäisen version (2017) ajoilta (ks. erillinen blogiteksti). Nyt suomennettu versio on edelleen sama peli, mutta päivitetyillä grafiikoilla.

The Quest for El Dorado

Sushi Go!‘ tarjoilee kevyttä kortttidraftausta vartiksi. Kuin aidossa sushi-ravintolassa ikään linjastossa (pelaajien käsistä toiseen) pyörivät niin makit, nigirit, sashimit kuin vaikkapa nyytitkin ja näistä poimitaan omaan pöytään annoksia kortti kerrallaan rakentaen mahdollisimman arvokkaita settejä. Kolmen keskenään samanlaisen kierroksen päätteeksi pisteytetään vielä jälkiruoat ja mahat onkin täynnä. ‘Sushi Go’ on erinomainen valinta mm. ensimmäiseksi kortindraftaus-peliksi helpon lähestyttävyytensä vuoksi ja kokeneemmallekin porukalle se on mitä mainioin pikainen filleripeli jollaisille on aina käyttöä.

Sushi Go!

Trails of Tucana‘ vie pelaajat tieverkostojen rakentelun äärelle. Pakasta kääntyy kerrallaan maastokorttipari, joita vastaavien viereisten maatyyppien välille pitäisi piirtää omaan karttaan pätkä tietä. Tätä toistetaan pelin alusta loppuun ja pienistä tienpätkistä on pyrkimyksenä muodostaa isompi tieverkosto, joka yhdistää saaren kylät nähtävyyksiin ja toisiin kyliin. Trails of Tucanan perusideaan pääsee sisään hetkessä, mutta pelinä se tarjoaa mielenkiintoisen pulmahaasteen, jossa on myös sopivasti kilpaelementtejä pelaajien välille. Kuluneiden kupongintäyttöpelien genreen se puhaltaa siinä määrin uutta ideaa, että huomaan rustaavani näiden karttojen parissa varsin usein. Kun tarjolla on vielä kaksi karttaa – ja siten lyhyempi ja vähän pidempi peli – niin toimiva paketti on kasassa.

Trails of Tucana

Harrastajasarjan finalistit

Azul: Summer Pavillion‘ on Azul-pelisarjan kolmas peli ja kuten aiemmat, myös se yltää Pelaajien valinta -finalistiksi. Siinä missä edellinen osa (Azul: Stained Glass of Sintra) oli omasta mielestäni jonkin sortin huti, tässä kesäisessä versiossa ollaan jälleen oikeilla jäljillä. Peli tarjoilee riittävästi tuttua ja toimivaa Azulia laattojen oton osalta, mutta pinnan alla on siinä määrin uusia elementtejä, että sen olemassaolo on perusteltua. Summer Pavilion on Azuleista se, jossa peliään pystyy suunnittelemaan pitkällä tähtäimellä pisimmälle pelkän vuorokohtaisen optimoinnin sijaan. Lunkisti-porukalle peli on tuttu jo vuoden takaa ja tarkemmin sisältöä on avattu erillisessä blogitekstistä. Tietystä toistavuudestaan huolimatta peli on ehdottomasti finalistiainesta ja sitä voi varauksetta suositella kaikille Azul-pelisarjan ystäville.

Azul: Summer Pavilion

It’s a Wonderful World‘ yhdistää korttien draftaamisen koneistonrakenteluun. Tämä yhdistelmä on harvemmin nähty, mutta “mahottoman ihanaiseen maailmaan” ne on pultattu yhteen niin, että kokonaisuus on muikea. Peli on suoraviivainen mikä näkyy paitsi kestossa (30-60 minuuttia) myös siten, että keskiössä olevan korttien draftauksen ansiosta tyhjäkäyntiä ja vuorojen odottelua ei oikeastaan ole. Niinikään ‘It’s a Wonderful World’ toimii mainiosti eri pelaajamäärillä. Kolikon kääntöpuolena on melkoisen tyhjänpäiväinen teema ja geneerinen grafiikka, joka jää jotenkin etäiseksi. Mielenkiintoa herättele pelin kansi antaa myös erehdyttävästi olettaa jonkinmoista valinnantekoa kahden erityyppisen maailman väliltä, mutta tällaista tasapainoilua en tunnista itse pelistä.

It’s a Wonderful World

Jäinen kuolema – Suomen talvisota‘ on suomalaista käsialaa oleva helposti lähestyttävä sotapeli tutusta aiheesta. Pelimekaanisesti siinä on paljon samaa kuin vuoden 2018 harrastajasarjan voittajassa ‘1918: Veli veljeä vastaan‘, mutta perinteinen kartta on abstrahoitu vain muutaman rintaman väliseen putkimaiseen köydenvetoon. Kestoa on niinikään puristettu verrokkiinsa verrattuna hitusen menettämättä silti ripaustakaan pelin mielenkiinnosta. Korttivetoisten kevyiden sotapelien ystäville ‘Jäinen kuolema – Suomen talvisota’ -peliä voi suositella varauksetta ja tällaiselle ei-sotapelaajallekin se on riittävän helposti lähestyttävä ja kompakti. Se haastaa tavan tästä tutun kysymyksen äärelle: käytäntö korttini toiminnon vai sen antamat aktivointipisteet? Ohuehkot pelaajakohtaiset pakat ja vain yksi tarjolla oleva skenaario jättää kuitenkin leijumaan ilmaan kysymyksen: kuinka pitkään peli jaksaa kiehtoa? Toistaiseksi se toimii mainiosti.

Jäinen Kuolema: Suomen talvisota

Wingspan on liitänyt voitosta voittoon heti ensijulkaisustaan (2019) lähtien ja plakkarissa on jo merkittävimmät pelipalkinnot maailmalla. Tässä valossa pelin suomennos on peliteko jo itsessään etenkin, kun suomennettavaa lukuisten korttien myötä on riittänyt. Pelillinen anti Wingspanissa tiivistyy koneistonrakenteluun korealla ulkoasulla höystettynä. Muiden pelaajien toimet vaikuttavat vähänlaisesti omaan peliin ja pääpaino onkin löytää omista käsikorteista parhaat ja tehokkaimmat kombot, jotta ne tuottavat pelin loppuvaiheessa maksimaalisen määrän pisteitä. Paketti toimii varsin maukkaasti ja yksinpelikin on onnistunut, mutta pelin luonteen vuoksi en pelaisi Wingspania yli kolmella pelaajalla.

Wingspan

Finalistien lopullinen järjestys ja siten ‘Pelaajien valinta’ -voittajat vuosimallia 2020 ovat selvillä maanantaina 2.11.2020.

Ja jos kysyt itseltäsi, että mikä ihmeen ‘Pelaajien valinta’, suosittelen tutustumaan pelipalkintoon tarkemmin osoitteessa: www.pelaajienvalinta.fi.

Pelaajien valinta -finalistit 2020

‘Pelaajien valinta’ 2017 -voittajat: Flamme Rouge, Agricola, Taverna

Lautapeliharrastajien raati on ‘Pelaajien valinta’ -voittajat valinnut ja tulokset ovat seuraavat:

PV_FlammeRouge

Vuoden perhepeli: Flamme Rouge (Lautapelit.fi).

Pyöräilypeli Flamme Rouge sijoittuu pyöräilykisan kiivaaseen viimeiseen kilometriin. Pelaajien kahden pyöräilijän joukkueiden on tehtävä hyvää yhteistyötä, jotta oma pyöräilijä saadaan ensimmäisenä maaliviivan yli. Pyöräilijät etenevät kortteja pelaamalla, maastonmuodot, peesaaminen ja vetovuorossa väsyminen huomioiden.

Ehdolla tässä sarjassa olivat myös: Codenames, Honshu, Karuba ja Kingdomino.

 

 

PV_AgricolaVuoden strategiapeli: Agricola (Lautapelit.fi).

Agricola heittää pelaajat historiallisiksi pientilallisiksi viljelemään maata, kasvattamaan eläimiä ja huolehtimaan perheestään. Perhe pitäisi saada kasvamaan, maa tuottamaan satoa ja eläimet lisääntymään, mutta kaikesta on pulaa ja perhe pitää ruokkia säännöllisesti, muuten käy huonosti. Työläistenasettelupelien klassikko on monipuolinen, haastava peli.

Ehdolla tässä sarjassa olivat myös: 7 Wonders Duel, Castles of Mad King Ludwig, Dale of Merchants 2, Patchwork – Tilkkutäkki.

 

 

Vuoden peliteko: Lautapelikahvila Taverna.

Ehdolla tässä sarjassa olivat myös Helmet-kirjastot ja Renni Honkanen (lautapelien tuominen kirjastoihin), Sami Laakso (ensiluokkainen tee-se-itse-menestys), Kalle Malmioja (suomalaisen pelisuunnittelun näkyvyys ulkomailla).


 

Lunkisti-toimitus onnittelee voittajia sekä kaikki ehdokkuuden saaneita. Lisätiedot osoitteessa: www.pelaajienvalinta.fi.

Ja nyt kun viralliset tulokset on julkistettu, niin voin raottaa myös omia suosikkejani kussakin kategoriassa. Vaihtoehtotodellisuudessa, jossa Lunkisti-toimitus olisi päättänyt voittajat, olisi valinnat kohdistuneet seuraavasti:

 

PV_KingdominoPerhepeli: Kingdomino

Niin mainio kuin Flamme Rouge onkin, niin oma valintani perhepeliksi olisi ollut karkkigrafiikalla kuorrutettu Kingdomino. Kingdomino on osoittautunut kymmenien pelien jälkeenkin kestomenestyjäksi, jonka parissa 20 minuuttia menee kuin siivillä. Pelin tarjoama päätöksenteko on kevyehköä, mutta sitä on riittävästi ja pelin vuorojärjestysmekaniikka on yksinkertaisen nerokas. Graafisesti peli on nätti ja komponentit ensiluokkaiset.

Voittajaksi valikoitunut Flamme Rouge ei ole huono valinta sekään. Peli mallintaa yksinkertaisilla säännöillään pyöräilykilpailun hienosti ja peli on helposti lähestyttävä. Mahdollisuus rakentaa erilaisia etappeja ylä- ja alamäkineen takaa sen, että pelikerroista tulee erilaisia. Jos tämäkään ei vielä riitä, niin hiljattain julkaistu lisäosa ‘Flamme Rouge: Peloton’ laajentaa pelin jopa kuudelle ja tuo muutamia muitakin jujuja mukanaan. Monipuolisesta pelistä saa siten vieläkin monipuolisemman. Flamme Rouge on nätti, mutta komponenttien puolelta olisin toivonut, että kunkin pelaajan pyöräilijät erottaisi paremmin toisistaan.

PV_CastlesOfMadKingLudwigStrategiapeli: Castles of Mad King Ludwig

Strategiapeli-sarjan palkinto meni Agricolalle. Valinta ei ole millään mittarilla yllätys – Agricola on kuitenkin ollut jo vuosia  peliharrastajien suosikkipelejä. Lautapelit.fi:ltä oli kulttuuriteko tuoda markkinoille viimein pelin suomenkielinen laitos. Agricola tekee kiistämättä asiansa hyvin omassa “hiekkalaatikko”-pelien genressään. Siis pelityypissä, jossa enemmän pelataan ja ihastellaan oman pelilaudan rakentumista kuin kilpaillaan yhteisistä tavoitteista. Tämä pelityyppi ei maistu kaikille ja kun huomioidaan vielä iso kynnys pelin opettelussa (jopa harrastajapeliksi), niin oma valintani oli jotakin muuta.

Voittajaksi olisin valinnut Castles of Mad King Ludwigin. Kyllä, tässäkin rakennellaan omaa, mutta pelin keskiössä on kuitenkin kiinnostavasti toteutettu huoneiden hinnoittelusysteemi ja yhteiset tavoitteet, joista kilpaillaan pelaajien välillä. Graafisesti peli ei ole sieltä hienoimmasta päästä, mutta pinnan alta se on timanttia.

Vuoden peliteko: Lautapelikahvila Taverna

Tälle palkinnolle oli yksi osoite, jota ei tarvinnut pitkään miettiä: Lautapelikahvila Taverna. Mitään Helmet-kirjastoilta ja Renni Honkasen arvokkaalta työltä poisottamatta, puhumattakaan Kalle Malmiojan tai Sami Laakson peliprojekteilta ja menestykseltä, niin harrastajan silmin pelikahvilan pystyttäminen ja onnistunut pyörittäminen on rohkea veto. Mikä tätäkin tärkeämpää, niin ilmeisesti asiakaskuntaakin löytyy ja bisnes pyörii.

Harvasta asiasta tällaisen pääkaupunkilaisen tarvitsee olla Tampereelle kateellinen, mutta tässä kohtaa on tunnustettava, että kyllä – kelpaisi meillekin. Kaikkea hyvää toivotan Tavernalle jatkossakin ja toivottavasti pääsen jossakin vaiheessa poikkeamaan Suomen ensimmäisessä lautapelikahvilassa – niin ja toivottavasti muutkin uskaltavat ottaa Tavernasta mallia.

Pelaajien valinta -voittajat

‘Pelaajien valinta’ -finalistit 2017

Suomalainen lautapeliskene saa vuonna 2017 uuden vuosittain jaettavan pelipalkinnon. Palkinto kantaa nimeä ‘Pelaajien valinta’, mikä jo nimensä puolesta kertoo, millä tulokulmalla ollaan liikkeellä: äänessä ovat lautapelejä aktiiviset harrastavat bloggaajat ja/tai vloggaajat.

Vaikka meillä on jo vuosia ollut Suomen Leluyhdistyksen jakama Vuoden peli -palkinto eri alakategorioineen, niin peliharrastajan silmin tilaa on harrastajien näkemyksellekin. Tästä on vuosien saatossa peliharrastajien kesken puhuttukin, mutta nyt viimein on päästy sanoista tekoihin. Loppukesän 2017 aikana kymmenkunta aktiivista peleistä bloggaavaa ja vloggaavaa tahoa järjestäytyivät – Lunkisti-blogi yhtenä näistä. Raati on esikarsintansa suorittanut ja finalistit kolmessa eri kategoriassa ovat seuraavat:

  • Vuoden perhepeli -finalistit: Codenames, Flamme Rouge, Honshu, Karuba, Kingdomino.
  • Vuoden harrastajapeli -finalistit: 7 Wonders Duel, Agricola, Castles of Mad King Ludwig, Dale of Merchants 2, Patchwork – Tilkkutäkki.
  • Vuoden peliteko -finalistit: Helmet-kirjastot ja Renni Honkanen (lautapelien tuominen kirjastoihin), Lautapelikahvila Taverna (lautapelikahvilakulttuurin tuominen Suomeen), Sami Laakso (ensiluokkainen tee-se-itse menestys), Kalle Malmioja (suomalaisen pelisuunnittelun näkyvyys ulkomailla).

Pelaajien valinta -finalistit

Ennen tulosjulkistusta on hyvä mahdollisuus tutustua finalisteihin, sillä ‘Peliharrastajien valinta’ -voittajat julkistetaan 6.11.2017. Lue finalistipeleistä ja ‘Pelaajien valinta’ -palkinnosta lisää pelipalkinnon virallisilta sivuilta www.pelaajienvalinta.fi.

Niinikään raatiin kuuluvien blogit taustoittavat asiaa lisää: