Skip to main content
Villa Hortensian maskotti

Tallinna ja Tarto koirien kera

Joskus on vaan kiva vaihtaa maisemaa, sukeltaa erilaiseen kulttuuriin ja kieleen. Viro on verrattain mukavan matkan päässä, laivamatka kestää nopeimmilla laivoilla vain muutaman tunnin. Koirallekin matka on suhteellisen vaivaton. Olemme käyneet Tallinnassa aikaisemmin koirien kanssa näyttelymatkalla. Näyttelymatka on aivan omantyyppisensä reissu, tuolloin ei juuri nähtävyyksiä ennätä ihmettelemään kun edessä on näyttelypaikalle navigointia sun muuta valmistautumishässäkkää. Tällä erää lähdimme reissun päälle ihan lomamielessä, Tallinnan lisäksi päätimme piipahtaa hieman pidemmällä, Tartossa.

Laivaan – hii-o-hoi!

Koirilta löytyi jo entuudestaan passit – sellaisen saa tarvittaessa eläinlääkäriltä. Kaikki Suomesta Viroon suuntaavat laivayhtiöt ottavat koiria kyytiin, mutta säännöt vaihtelevat yhtiöittäin. Ohjeisiin ja sääntöihin kannattaa tutustua hyvissä ajoin. Helpointa on jos koiran saa jättää autoon autokannelle, mutta esimerkiksi kesällä se ei onnistu, koska autokansi voi muodostua liian lämpimäksi paikaksi koiralle. Tällöin koira otetaan mukaan laivaan; osa edellyttää, että koira viedään niille tarkoitettuun kuljetustilaan ja osa antaa pitää koiran mukana kuljetuskopassa. Meillä kesäinen matka meni kuljetuskopassa ulkona kannella tuulen suojassa matkasta nauttien.

Tallinnan vanhakaupunki toimii aikakoneen tavoin...
Tallinnan vanhakaupunki toimii aikakoneen tavoin…

Hotelli Tallinnasta

Hotelli on hyvä varata etukäteen – mitä aikaisemmin hotellin varaa, sitä edullisempi huonehinta todennäköisesti on. Samalla voi varmistaa, että saa koiraihmisille varatun huoneen, sillä näitä on rajoitetusti. Tallinnan majapaikkamme, Villa Hortensia, löytyi booking.comista – sieltä löytyy suoraan koirat sallivat hotellit. Majapaikkamme keskustasijainti oli mitä parhain, mutta autolla liikuttaessa ei niinkään… Vanhankaupungin kapeat kujat ovat todella kapeita autolla ajettaessa – myös parkkipaikkoja on naftisti. Majapaikkamme isäntä oli mitä ystävällisin ja lupasi meille oman autopaikkansa kun kuuli meidän viipyvän vain yhden yön. Koiratkin saivat tulla – jos ovat kilttejä eivätkä hauku  – noo, ainahan tähän pyritään. Pääsimme kuin pääsimme majapaikkaamme.

 

Villa Hortensian piha pienine naapuriputiikkeineen
Villa Hortensian piha pienine naapuriputiikkeineen
Villa Hortensian maskotti
Dodi ja Diego sekä Villa Hortsensian maskottinalle

Kun olimme saaneet tavarat purettua (ja yhden kännykän uitettua vessanpöntössä), lähdimme koirien kanssa kävelylle. Totesimme olevamme aivan Vanhankaupungin ytimessä. Kaupunkikierroksen jälkeen veimme koirat takaisin huoneeseen ja lähdimme syömään. Peppersäck tarjoilee tuhtia ruokaa keskiaikaistvistillä. Kunnon pihviaterian ja hunajaoluen jälkeen oli mukava kömpiä kämpille nukkumaan.

Villa Hortensian sisäpihalla on ihania käsityöläispuoteja sekä kaakaohon erikoistunut kahvila. Siitä saa myös kahvilan avautuessa aamupalaa. Hortensian huoneissa on myös pieni keittolevy, tiskiallas ja jääkaappi joten aamupalaa voi nauttia myös huoneessa. Kävimme aamusta vielä kierroksen kaupungilla kunnes lähdimme kohti Tartoa.

Akateeminen Tarto

Tie Tallinnasta Tartoon on yllättävän suora. Maisemat ovat pian peltoisen metsäisiä. Haikaran pesiä ja haikaroitakin nähtiin paljon. Yövyimme paikallisen ravintola- ja hotellikoulun yhteydessä toimivassa Kutsehariduskeskuse Hotellissa. Se oli viihtyisä perushotelli, joskin palvelu oli hiukan virallisen kankeaa. Siinä missä Villa Hortensia ei ottanut koirista lisämaksua, täällä koirista otettiin 7 euroa koira.

Taukokahvila välillä Tallinna-Tarto
Taukokahvila välillä Tallinna-Tarto

Tarton keskustaan oli hotellilta noin viitisen kilometriä, mutta toisaalta täällä oli rauhallista ja helppo liikkua koirien kanssa. Kävimme keskustassa – ja samalla hakemassa koirille Virosta Suomeen palattaessa viranomaisten edellyttämän ekinokokkoosi-matolääkkeen. Tartosta löytyi parikin eläinlääkäriä, mutta menimme lähimpään (Loomaklinik Animal). Lääkäri otti meidät vastaan samantien “voitte puhua suomea”, katsoi millaisia koiria ja kysyi painoa, antoi lääkkeen annettavaksi koirille ja merkkasi lääkkeen antamisen passeihin. Koko projekti kahdelta koiralta lääkkeineen oli 14 euroa. Samalla hän muistutti ystävällisesti, että Virossa koirille pitää antaa joka vuosi raivotautirokotus, kun Suomessa rokote annetaan yleensä joka toinen vuosi.

Tarton raatihuone ja suutelevat opiskelijat -patsas
Tarton raatihuone ja suutelevat opiskelijat -patsas
mihinka-seuraavaksi
Mihinkäs seuraavaksi?
Enkelisillalla
Enkelisillalla

Sitten kiireesti meille suositeltuun pizzapaikkaan ja kaupunkikierrokselle. Kiipesimme mm. tähtitornimäelle ja sieltä takaisin keskustaan. Tarton keskusta on siisti ja muistuttaa Tallinnan vanhaakaupunkia. Nähtiinpä kylttejä Alvar Aallon suunnittelemalle villalle, mutta kahvihammasta alkoi vihloa jo siihen malliin, että kaarsimme kahvilaan. Koirat olivat tervetulleita katetulle terassille ja koirat saivat kahvilan puolesta vettä kun ryystimme mustaa vettä oivien paakkelsien kera.

Ilta kului “pojilla” ikkunalaudalla maatessa ja “koirien telkkaria” katsellessa kun me muut kulutumme aikaa korttipöydän ääressä. Aamulla olikin aika suunnata takaisin Tallinnaan, missä kävimme katsastamassa Ülemiste-keskuksen ja vielä Kadriorg-puistossa kävelemässä ja kahvilla. Sitten vielä Superalkoon ja kotiin…

Koirien oma "telkkari"
Koirien oma “telkkari”
Kadriorgin puisto on upea kesäkeidas
Kadriorgin puisto on upea kesäkeidas

Kiinnostaako lähteä Tallinnaan koiran kanssa? Tripsterissa on erinomainen artikkeli aiheesta, ja vielä enemmän mm. kahvilavinkkejä!

Tallinnassa koiran kanssa

Pietari päivässä

Teimme ystäväni kanssa aiemmin kerran, pari vuoteen tyttöjen reissuja eri puolelle Eurooppaa. ”Tyttöjen reissu” tarkoitti sitä, että saatoimme keskittyä täysin rinnoin shoppailuun, linnojen ja museoiden koluamiseen sekä herkutteluun ihanissa kahvisalongeissa. Pesueidemme kasvaessa tyttöjen reissut ovat olleet kortilla, joten nyt kun molempien kalentereihin tuli sopiva rako, päätimme repäistä ja suunnata Pietariin!

Olemme käyneet ystäväni kanssa Pietarissa aiemmin omilla reissullamme. Itse kävin kaupungissa työmatkalla lähes 10 vuotta sitten ja näin päänähtävyydet vilaukselta taksin ikkunasta. Mieleeni jäi sinänsä mielenkiintoinen, mutta maaliskuisen harmaa kaupunki. Kumpaakin kiehtoi käydä katsomassa, miltä Pietari näyttäisi nyt.

Tunnelmallinen kaupunkikierros
Lähdimme reissuun laivalla, koska St. Peter Line tarjoaa edullisen mahdollisuuden pikaisiinkin Pietari-käynteihin. Laiva on myös tällä hetkellä ainoa tapa vierailla Pohjoisen Venetsiassa ilman viisumia. Laivareissu oli sinänsä kätevä, sillä saatoimme mennessä ja tullessa rentoutua ja nukkua kunnon yöunet ja olla pirteitä perille saavuttaessa. Todellakin ensimmäisenä iltana illallisen jälkeen molemmat kipusivat punkkiinsa jo yhdeksän maissa heräten vasta aamupalalle laivan lipuessa Pietarin satamaan. Energiaa tarvittiinkin, sillä aioimme valloittaa kaupungin parissa tunnissa (aikaa oli noin klo 10-18).
Passin tarkastuksen jälkeen suuntasimme ripeästi St. Peter Linen tarjoamaan kyytiin, joka vei meidät Iisakin kirkolle. Täältä suuntasimme rantakadulle ja lähdimme kävelemään Kesäpuistoa kohden. Matka taittui verrattain nopeasti, sillä kaupungin siluetti joen toisella puolella oli viehättävä. Kesäpuisto oli jo laitettu talvikuntoon, mutta silti saattoi kuvitella miten upea ja runsas se olisi kesällä. Puistossa on mm. kaunis lintu- ja eläinsuoja. Pysähdyimme puiston pittoreskissa kahvilassa cappuccinolla.

Pietarilainen kahvila
Tämä ihana ja edullinen kahvila löytyi kuninkaallisesta puutarhasta

Tämän jälkeen matka jatkui Verikirkolle eli Kristuksen ylösnousemuksen katedraalille. Kirkko oli todella huikea ulkoa ja sisältä. Mosaiikkiteokset olivat sanoinkuvaamattoman kauniita. Matkalla kirkolle näimme hääparin ottamassa kuvia – tätä ilonpäivää on aina mukava olla todistamassa.

Verikirkko isompi

Verikirkko

Verikirkko sisältä

Maatuskojen missikisat
Verikirkon vierellä oli ystävällisiä matkamuistomyyjiä, joiden tuotevalikoima oli yllättävän laadukas. Saman tyyppisiä tavaroita oli myynnissä myöhemmin vierailemissamme matkamuistomyymälöissä. Ostin perinteistä maatuskatyyliä edustavan puutytön, mutta matkaansa olisi saanut myös Putinin tai lähes minkä tahansa julkkishahmon. Täältä suuntasimme varsinaiselle ostoskadulle Nevski Prospektille. Vierailimme Gostinyi dvor ja Passage -ostoskeskuksissa ennen kuin oli luovutettava ja istahdettava lounaalle. Italialaista keittiötä edustavan Marchelliksen kahden ruokalajin lounas oli alle kuusi euroa. Päädyimme lihaiseen linssikeittoon ja pastaan – ruokaa odotellessa hypistelimme ystäväni löytämää kivaa pikkumustaa mekkoa sekä tuliaisia lapsille. Mukavan tauon jälkeen suuntasimme Eremitaasille ja sieltä takaisin Iisakin kirkolle.

Maatuskat

Iisakin kirkko

Eremitaasiin emme ennättäneet kassaa pidemmälle, mutta Iisakin kirkossa oli pakko pistäytyä. Komea mahtirakennus sisälsi sekin upeita taideteoksia. Iisakin kirkko oli kätevä päätepiste päiväreissullemme, sillä sieltä pääsimme jälleen St. Peter Linen tarjoaman auton kyytiin ja takaisin satamaan. Satamassa ehti tehdä vielä pari pikkuostosta ennen kuin suuntasimme laivalle.

Paluu meni menomatkan tapaan joutuisasti. Piipahdimme iltaruokailun jälkeen tanssiravintolassa katsomassa kehuttua tanssiryhmää. Väliin mahtui venäjänkielistä tietovisailuja ja juontajan saksofonisooloja. Hauska meno välittyi kanssaihmisissä, joka koostui pitkälle venäläisistä lapsiperheistä (menomatkalla kyydissä oli paljon kansainvälisiä opiskelijoita). Testasimme myös ystäväni hankkimaa Kickstarter-peliä, jonka ideana oli kilvoitella naimakaupoista Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjan henkeen.

Mr Darcy

Paluu arkeen

Laivan aamupala kuohuviineineen tarjosi meille pehmeän laskun takaisin Suomi-arkeen. Reissu oli kaikin puolin antoisa ja rentouttava. Pääsimme näkemään yllättävän paljon kaupunkia ihan vain jalkapatikassa*. Henkilökohtaisesti minun on vielä tehtävä ainakin vielä yksi Pietarin reissu – olen päässyt Eremitaasin pihaan ja nyt kassajonoon, seuraavaksi aion ehdottomasti linnoittautua taloon ja tutustua sen aarteisiin. Tiedän, että kokoelmia on paljon ja saan varmasti taideähkyn, mutta uskon että se on sen arvoista!

*Teimme matkan marraskuussa 2015 to-la-risteilynä, niin sanottu off season -ajankohta selittänee sen, että pääsimme näkemään niin paljon ja esimerkiksi jonot kirkkoihin olivat niin lyhyet. Myös ravintolassa ja kahvilassa palvelu oli joutuisaa.