Skip to main content

Tapahtumaraportti: Spiel’18 (25.-28.10.2018) – osa 1

Vuoden 2018 Spiel-messut ovat jo takanapäin, mutta pelituliaisten pureskelussa menee pitkälle ensi vuoteen. Tämä on Lunkisti-raportti Spiel’18 -messuista; tarkemmin sanottuna sen ensimmäinen osa.

Olimme paikalla kahdeksatta kertaa, joten sikäli Messe-Essenin perusmetkut ovat tulleet jo tutuiksi. Pohjatyöt ja valmistelut oli aloitettu jo elokuussa, joten nyt keskityttäisiin nauttimaan neljä päivää messuturismista tehtyjen etukäteissuunnitelmien pohjalta. Oman kiinnostuslistani olin jakanut jo aiemmassa blogitekstissä: Spiel ’18 tulee – olen tai tulen olemaan valmis.


Kuvassa Spiel’18 valmistelujen lopputulos, joiden pohjalta oli helppo liikkua messuilla: Tabletop Together Tool:ista ulospullautettu kiinnostus-/ostoslista. Tämän listan kaveriksi vielä messukartat, johon on merkitty mitä miltäkin osastolta löytyy. Juuri muuta sitten ei tarvitakaan –  paitsi riittävän paksu lompakko.

Keskiviikko 24.10. – messuosastojen rakentelua ja tankkausta

Kohteeseen lensimme tuttuun tapaan keskiviikon aamulennolla (Helsinki-Düsseldorf). Lentokoneessa pyöräytettiin tutusti jo ensimmäiset pelitkin. Noppapaketista löytyi tälle vuodelle pari vielä itsellekin uutta peliä: Rolling America ja Spiel’18 -uutuus Knapp Daneben! Edelliset sullottuna Qwixxin laatikkoon jo siellä majailleiden muutaman muunnoppapelin kanssa.

Lentokoneessa matkalla Düsseldorfiin pelattiin noppapelejä. Kuinkas muuten?

Düsseldorfin kentältä otettiin kimppataksi Esseniin. Koska olimme jo aamupäivästä Essenissä ja hotellihuoneet saataisiin vasta puolen päivän jälkeen, niin meillä oli hyvää aikaa mennä apukäsiksi Lautapelit.fi:n osaston pystytykseen.

Näitä Spiel’18 mainoskylttejä näki kaikkialla kaupungissa muistuttamassa neljän päivän pelirallista.

Samalla kun purettiin pari eurolavaa lautapelejä Lautapelit.fi:n osastolle luovutettiin heille myös survival-paketti, johon idea tuli edellisvuodelta. Tuolloin puskaradiot viestivät, että messuosastolta oli välillä kynät, milloin muistilaput tai muuten vaan energiatasot alhaalla, joten kannoimme osaltamme kortemme kekoon tällä saralla. Tarina ei kerro, pitikö lasi koskaan rikkoa vai pysyikö loppuun asti ehjänä.

Huumorilahja Lautapelit.fi:n väelle. Viime vuonna vähän väliä kynät, paperit yms. hakusessa, joten porukalla väsäsimme kuvan hätävaralaatikon.

Keskiviikkona kaikilla muillakin osastoilla oli ahkera rakenteluvaihe menossa eli pelejä paitsi purettiin pahvilaatikoista esiin, pöytiä ja tuoleja viriteltiin ja osastoja somistettiin. Käytävillä liikkuivat paitsi ihmiset, myös eurolava poikineen.

Kun Lautapelit.fi:n osasto oli saatu valmiiksi, kierreltiin vähän muitakin osastoja. Days of Wonderilla oltiin sielläkin jo valmiina – vain messuvieraat ja pelit pöydistä puuttuvat.

Pikaisen yleiskierroksen jälkeen kävelimme hotellille ja kun huoneet oli lunastettu oli aika poiketa syömään.

Maassa maan tavalla: aiemmista vuosista tuttu ja hyväksi havaittu Orkiden döner-mesta oli kävelymatkan päässä hotellilta, joten sinne syöksyttiin jo heti keskiviikkona.

Illalla hotellihuoneessa pelattiin lisää noppailua, jonka ohella tehtiin viimeiset suunnitelmat ensimmäisen messupäivän aamuun. Knapp Daneben! osoittautui muutamien pelien perusteella oikein mukiinmeneväksi lisäksi noppailuihin.

Noppapelitarjoomassa oli paitsi tutut Qwixx, Qwinto ja Rolling Japan – niin nyt myös Rolling America ja Knapp Daneben! Kaikki saa sullottua Qwixxin laatikkoon, kun pikkasen näkee lisävaivaa.

Torstai 24.10. – messuja koko rahalla

Messujen ensiminuuttien suunnitelma oli varmistaa oma kappale niistä muutamista peleistä, jotka epäiltiin loppuvan ensimmäisenä. Ei siis heti rynnitty pelipöytiin vaan tehtiin täsmäiskuja osastoille – yhtenä Eggert Spiele ja englanninkielinen versio hypessä liitävästä pelistä Blackout: Hong Kong, josta etukäteen viestittiin jo kertaalleen, että englanninkielinen versio olisi Eggertin osastolla loppuun varattu – no onneksi sitä kuitenkin sai.

Messe-Esseniin oli tänä vuonna kolme sisäänkäyntiä. Ihan sama, mistä pyrit sisälle niin porukkaa riittää.

Itse poikkesin hakemassa Queen Gamesilta Skylandsin, jolla ei toki ollut kiire, mutta sattui muuten reitille sopivasti. Tämän pelin edellistä versiotahan olin etsiskellyt samassa tapahtumassa viime vuonna, joten kiva saada laukkuun mieleistä täytettä. Niin oli naama heti näkkärillä!

Tältä näyttää mies, jonka kantolaukkuun on juuri sujahtanut mieleinen uutuus Queen Gamesin osastolta.

Mutta päästiin sitä nopeasti pelaamisen makuunkin. Messujen ensimmäiset pelit pelattiin Korean osastolla. Kun Marble Bobsleigh -kelkkailut oli varattu, päädyttiin ensin Dig It Up -pöytään, jonka säännöt oli nekin tullut jossain vaiheessa lukaistua. Saatiin toki tähän sääntöopastus kuten asiaan kuuluu, joten ei tarvinnut mitään muistinsyövereistä kaivella.

Dig It Up – kevyttä noppailua ja tikentäyttöä.

Dig It Up osoittautui kevyeksi noppavetoiseksi tiketintäytöksi, joka oli varsin harmiton tapaus. Valitaan kaivettava rivi, heitetään noppaa ja nopan silmäluku kertoo mikä laatta tulee oman setin jatkoksi. Kivat ja toimivat komponentit sekä selkeä yleisilme, mutta näihin raameihin olisi saanut enemmänkin peliä kuin nyt oli tarjolla. Salainen tavoitekortti oli kelpo lisä, toisaalta sattumakorttiviritys pääsääntöisesti turha.

Vaan peli hoiti asiansa sikäli, että noppailupöydästä noustessa oli Marble Bobsleigh -pöytäkin jo vapaana!

Marble Bobsleigh – korealaisten näkemys kelkkailupelistä.

Marble Bobsleigh on kuulapeli, jossa pelaajat vuorotellen vapauttavat kampea kieputtamalla yksittäisen kuulan piilopankistaan ja jos tämän myötä laudalla näkyy samanvärinen pari kuulia, pitää pelaajien kilpaa vapauttaa vastaavanvärisen lipun takana kanissa ollut oma kelkka (joka sekin on kuula). Vapautetulle kelkalle saa puhaltaa lisävauhtia, mutta liian kova puhallus pyöräyttää kuulan pois rännistään. Lisähönkäisylle on sikäli tarvetta, että vain nopeimmin oikean kuulansa maaliin ajattanut palkitaan lisäkuulilla omaan piilopankkiin. Marble Bobsleighin idea on veikeä, mutta käytännön kenttäkoe osoitti, että tällä kertaa jäätiin vain hyvän idean tasolle. Toisaalta onneksi näin – tuon pelin raahaaminen mukana olisi sekin ollut varsin iso työ.

Monstrite – pikkumörköjen kasvatusta oikeiksi hirviöiksi.

Yllätysosastoa edusti Monstrite. Tästä ei ollut etukäteen tiedossa kuin pelin graafinen ilme – sääntöjä ei ollut tarjolla missään. Mutta kun pelipöytä on vapaana, niin ei kun testiin, sitä vartenhan täällä ollaan! Monstrite on tiketintäyttöä, jossa alkuun vedetään pussista pikku-monstereita, joita pelilaudan koneiden avulla muutetaan isommiksi. Vasta isoilla möröillä pystyy pelottelemaan ihmisiä ja täyttämään tarjolla näkyviä tikettejä. Kun pikku-monsut lopulta loppuvat pussista, käydään vielä muutama lopputaisto sokkokaupoilla.

Eipä Monstritesta jäänyt käteen mitään – sellaista perushöttöähän tämä oli. Kun koko komeus on kuorrutettu halvanoloisilla komponenteilla ja tyyriillä hinnalla, niin mörköpelin voi unohtaa. Vähän jäi kyllä kutina, että osa säännöistä olisi mennyt pelin opastaneen piikkiin, mutta vaikea nähdä että tuosta kuoriutuisi esiin mitään nerokasta.

Corne van Moorselin nimmarit Roll to the Top!:iin oston yhteydessä. Tämä(kin) peli myytiin messuilla loppuun.

Pelejä tuli porukalla hankittua ensimmäisen messupäivän aikana sellainen määrä, että pienen harkinnan jälkeen osa päätettiin tuupata pakettitavarana Suomeen. Reilun 20 kilon kevennys kuormassa tiesi paitsi kevyempää kannettavaa iltapäivälle, mutat myös sitä, että paluuta varten pakkaushuolet hävisivät kertarysäyksellä. On se vaan käteväksi tehty noiden pakettien lähettäminen! Ennen se meni niin, että pelit raijattiin hotellille, pakkailtiin siellä ja toimitettiin erikseen postiin. Nyt kaiken voi toimittaa hetkessä poistumatta koko messuilta – ja postittamisen hintakin on ihan säällinen.

Jossain vaiheessa torstaita: ostostilanne näytti jo “siltä miltä pitääkin”.

Ja jotta jaksaa pelata, pitää tankatakin. Galleriasta valikoitui kebabia… kuinkas muuten. Ruokahuollon saralla on menty siinäkin aimoharppauksin eteenpäin – eli on siellä paljon muutakin kuin sitä kebua.

Kun nälkä yllättää, mm. messukebabit saa Galleria-käytävältä.

Vaan lisää pelejä – eihän tämä mikään ruokablogi ole.

Brains-sarjaan kuuluva Burgen & Drachen.

Brains-Familyn uutena tulokkaana on Reiner Knizian käsialaa oleva Burgen & Drachen. Maksimissaan neljä pelaajaa pääsee kilvoittelemaan varsin perinteisessä puzzle-pelissä, jossa omalle pelilaudalle pitää vaihtelevista alkutilanteista rakentaa reitti ritarilta linnoihin. Uutena jujuna mukana on tasoituselementti, jossa aiemman kierroksen voittaneen pitää linnojen ohella yhyttää toinen lohikäärmelaatoista ja jos tästäkin on jo selvinnyt, niin yhdistää lopulta sekä linnat että molemmat lohikäärmeet. Burgen & Drachen oli perushyvä, mutta edes tuo pieni lisätvisti ei tuonut niin paljon lisäpontta, että olisin lompakkoni kaivanut esiin.

Korttipelejä: vasemmalla Karate Tomate, oikealla One to 9.

Pelatuista korttipeleistä nostoina kuvan Karate Tomate ja One to 9, joista ensimainittu on sekin Reiner Knizian käsialaa (mieheltä oli reilut 10 peliä Spielissä). Karate Tomatessa pelataan kortti kerrallaan yhtä maata pöytään ja siinä vaiheessa kuin vain kaksi pelaajaa on enää jäljellä jaetaan pöydällä odottavat pystikortit näiden pelaajien kesken. Pysteillä peli voitetaan, mutta jotta pelin voi lopulta viheltää poikki, pitää pelin lopettajalla olla riittävästi pystikorteissa näkyviä puukkojakin. Kymmenen vuotta sitten Karate Tomate olisi varmaan saanut paremman vastaanoton. Nyt se jäi hyllyyn, osaksi senkin vuoksi, että peliä myytiiin isommassa boksissa kuin Amigon korttipelejä normaalisti.

‘One to 9’ vastaavasti oli ihan mainio suorien rakentelu yhteiselle pelilaudalle, jota voisi hyvinkin pelata vaikkapa omien vanhempien kanssa. Siinä vain harmittavasti tuotantoarvot olivat sellaiset, että se karsi ainakin tämän potentiaalisen ostajan menemästä kassajonoon.

Zochin Trollfjord tarjosi uutena ideana puutornin, josta kilkutellaan värikuutioita ulos.

Trollfjord oli näyttävä viritys – eritoten puutornin ja vasaransa vuoksi. Pelivuorot pelissä menevät aikajanan mukaisesti eli taaimmaisena oleva toimii ennen kuin saavuttaa muun joukon kiinni. Pelilautaa kiertämällä kylvetään ukkoja pelilaudalle, mitä kautta pääsee lopulta nakuttelemaan puutorniakin sen mukaan, montako ukkoa laudan eri positioista löytyy. Puutorni-osuus oli Trollfjordin mielenkiintoisin osa, muu peli taas kaipaisi lisävirkistystä. Tällaisenaan peli uppoaa vähän vaikeaan rakoon: se voi olla hiukkasen liian monimutkainen satunnaisesti pelaavalle, mutta harrastaja taas toivoisi vähän lisää lihaa veikeän perusideansa ympärille.

Amigon Lighthouse Run näytti kiinnostavalta.

Lighthouse Run oli etukäteen kovasti kiinnostava nimike ja sen pariin päästiin heti torstaina. Kyseessä on puolituntinen korttivetoinen kilpapurjehdys, jossa liikkuminen onnistuu vain jos paatit saavat tarvittavaa opastusta lähimmistä majakoista. Vuorolla pelataan kortti, joka paitsi kertoo mihin majakkaan valo pitää siirtää, myös sen miten laivat liikkuvat. Kun alkuun on päästy, mereltä nousee myrsky joka ottaa lopulta purjeveneet kiinni, mutta mitä pidemmälle purjeveneensä saa ajettua sitä enemmän siitä saa pisteitä. Peli oli mainio, mutta pieni lisähaastekin olisi ollut tervetullut. Nyt tuntui siltä, että majakoiden asettamat liikkumisrajoitteet eivät aiheuttaneet ihan siinä määrin vaivaa mitä etukäteen oletin. Pienestä moitteestaan huolimatta Lighthouse Run jäi takaraivoon kutkuttelemaan, joten saapi nähdä…

Kryptovaluuttakauppaa ei-niin-nokkelaasti nimetyssä pelissä: Cryptocurrency.

Messuilla oltiin niiden viime hetkiin asti. Iltaruokailun jälkeen päädyttiin hotellilla silti vielä pelaamaan yksi peli, kun testiin otettiin vastahankittu Cryptocurrency. Kyseessä on valuuttakeinottelua vahvasti push-your-luck -hengessä. Otin tässä niin isosti pataan parin ensimmäisen kriittisen kierroksen aikana, kun ei onni ollut yhtään myötä, että loppupeli meni seuratessa muiden peliä. Alku tuossa on ainakin hyvin kriittinen, jotta siinä olisi pelattavaa.

Illan päätteeksi tehtiin suunnitelmaa perjantaille, mutta mitä sitten sattuikaan – siitä seuraavassa raportin osassa enemmän.

Perjantai 26.10. – hulinat sen kuin jatkuu

Messupäivä oli tarkoitus aloittaa Solenialla, mutta ne muutamat pöydät oli jo varattuna kun syöksähdimme paikalle. Viereisellä osastolla oli Orbis-pöytiä vapaana, joten koska myös se kiinnosti, niin ei kun pelin pariin.

Orbis. Populous-hengessä luodaan maailma?

Orbis on suoraviivainen, mutta sen myötä soljuvasti eteenpäin vyöryvä “maailmanluonti” -peli. Pelivuorolla o(s)tetaan tarjolla olevista maalaatoista yksi ja rakennetaan se itselle alati laajenevan maailman jatkoksi. Jokainen otettu laatta pulauttaa vieressä oleville laatoilla resurssikuution, joita taas tarvitaan pelin edetessä koko ajan kallistuvien laattojen ostoon. Valtakunnasta tulee lopulta pyramidin mallinen, jonka kärkeen pelin tuoksinassa tulee valittua yksi peleittäin vaihtuvista jumala-laatoista. Orbiksen laattojen rakentamissäännöt on simppelit ja peli on täynnä pieniä päätöksiä – sitä kautta lopputuloksena on oikein toimiva perhepeli, joka heti huutaa versiota kotimaan markkinoille. Niin jätti hyvän maun, että pienen harkinnan jälkeen päädyin ostamaan tämän kotiin kannettavaksikin.

VIP-meininkiä messuilla.

Messuilta bongattua tämäkin: miltäpä kuulostaisi päivä VIP:ssä? Sisältää oman pelipöydän ja sääntöjenselitykset läpi päivän? Tällaiseenkin oli mahdollisuus, jos onni osui kohdalle erillisen kilpailun kautta.

Gnomelandin pelaajakohtainen lauta.

Gnomeland oli niinikään peli, josta etukäteen ei sääntöjä ollut luettavissa, joten päädyttiin tämä testaamaan. Peli kestää viisi kierrosta, joiden aluksi heitetään nopat ja asetetaan ne pelaajalaudalle. Noppien kautta saa käyttöönsä rahaa, miekkoja ja manaa, jotka koetetaan muuttaa mahdollisimman tehokkaasti pisteiksi. Gnomeland on ulkonäköään huomattavasti suoraviivaisempi tuotos ja kun hetken pysähtyy miettimään, niin se on puhdas pasianssi – näin siitäkin huolimatta, että pelin opettanut ja sitä seurannut kaveri väistämättä halusi, että teemme toimintomme vuorojärjestyksessä. Simultaanisti pelattuna Gnomelandin pelaisi 20 minuuttiin, millaisena se olisi vielä ihan ok – joskaan silloinkaan se tuo mitään uutta ja ihmeellistä, mutta vuoroja odotellessa se kesti nyt kauemmin.

Varrella virran… The River.

Etukäteen yksi odotetuimmista peleistä oli Days of Wonderin uutuus The River. Peli lupaili työläistenasettelua, resurssien keruuta ja tiketintäyttöä – kaikki tämä puoleen tuntiin ja Days of Wonderin tapauksessa saattoi odottaa viimeisen päälle hiottua kokonaisuutta. Ja olihan se toimivaksi rakennettu: vuorot on nopeita, käytettävyys kunnossa, laatat tulevat peliin sattumanvaraisesti joten vaihtelua piisaa…. mutta jotenkin jäi valju fiilis. Neljällä pelattuna tuli vähän samaa fiilistä kuin Viticulturessa, että paikkoja työläisille oli vähänlaisesti ja tekeminen loppuu siten kesken. Toiseksi peli ei ollut graafisesti kuitenkaan niin kivannäköinen kuin kuvissa. Ei sillä, puolituntiseksi The River on sellainen, että kyllä tämän pariin palaan mielelläni toistekin, mutta tätä kyllä tarvitse omaan hyllyyn hankkia.

Klaskin osastolla riitti tunnelmaa ja bilemeininkiä. Poppi raikasi ja baari oli auki.

Tänäkin vuonna Klask oli isosti esillä, vaikka ei enää uutuus olekaan. Iso messuosasto veti porukkaa hyvin ja pöydissä riitti vilinää. Ja edelleen on itseltäkin kokeilematta pelin nelinpeliversio, joka kovasti kiinnostaa. Niitä oli tarjolla vähänlaisesti ja aina kun osastolta mentiin ohi, niin ei ollut peli vapaana. Ehkäpä sitten joskus…

Takla ja kaltevan tornin haaste.

Klaskin nelinpeliversion sijaan päästiin testaamaan toinen puupeli – etukäteen kiinnostavien listalle merkitty Takla. Steffen-Spiele värkkäilee erilaisia puisia pelejä ja tämän vuoden uutuus vaikutti vinkeälle: kuka rakentaa nopeimmin (tai toisessa pelimuodossa vähimmällä palikkamäärällä) kaltevan rakennelman, joka lopulta koskettaa keskellä olevaa punaista merkkipaalua, jonka senkin korkeutta pystyy säätämään pelikerrasta toiseen.

Varsin veikeä haaste, joka saa lisäpisteitä siitä, että se tarjoaa mahdollisuuden tasoituselementin käyttöön jossa taitavampi aloittaa rakentamisen kauempaa. Kokeilimme molempia pelimuotoja ja palikoiden kanssa näprääminen oli kyllä mukavaa. Hinta (69e) vain hirvittää ja kieltämättä jäätiin pohtimaan sitäkin, että toistuuko lopulta sama rakennustekniikka tuossa liiaksi? Kaikki rakennuspalat ovat nimittäin samanlaisia, joten tietty struktuuri sieltä taustalta varmaan lopulta löytyy jota toistaa pelistä toiseen.

Pelimaailman suunnittelijastaroja. Jätetään nimet mainitsematta, jotta jää jotain pähkäiltäväksi lukijallekin. Pitäisi toki olla molemmat hyvinkin helppoja. 🙂
Käytettyjen pelien kauppiaiden valikoimaa.

Messuosastoja kiertäessä nähtiin useampiakin yo. kuvien kaltaisia käytettyjen pelien kauppiaita. Näiden osalta näppituntuma on, että tarjoama ulkomaisen peliharrastajan silmin ei ole enää ihan yhtä kattava ja mielenkiintoinen kuin silloin joskus, vaan valikoima on suunnattu enemmän täydentämään saksalaisten perheiden valikoimaa. Enää ei siis bongaa samassa määrin vanhempia pelihelmiä, vaikka toki niitäkin vielä yksittäin sieltä täältä löytyy.

Push-your-luck kiipeilyä.

Seinäkiipeily Roll & Wall tupsahti vastaan käytäviä kävellessä ja kun porukasta yksi kiipeilyä harrastava löytyy, niin otettiin sitten tämäkin testiin. Pelin sääntöjen perusteella olin tämän jo “ohitettavien” joukkoon laittanut, mutta mikseipä sitä testaisi kun sellainen mahdollisuus on tarjolla?

Roll & Wall on onnenkoetusta: valitse haluamasi määrä noppia, joilla yrität saada tavoiteruudun vaatiman numeron – yksittäisellä nopalla. Jos onnistut ja on vielä heittämättömiä noppia voit jatkaa. Epäonnistuneesta suorituksesta kiipeilijä tipahtaa alaspäin edeltävälle lepäilytasolle tai maahan. Kullakin kiipeilijällä on lisäksi kertakäyttöapuja ja haasteellisempaa peliä toivovalle tarjolla on vähän lisäsääntöjäkin. Niin tai näin, niin olihan tämä just niin taskulämmin kuin odotinkin. Yllätys oli myös se, että peli myydään ihan ison pelin laatikossa, mikä sekään ei ole oikein hyvä juttu.

Blöde Kuh – simppeli eläinkorttipeli.

Sitten ensimmäinen peli, josta ei ollut etukäteen minulla mitään käryä – edes nimestä: Blöde Kuh. Olikohan pakassa viittä eri eläintä ja tarkoitus oli päästä omasta kädestä eroon. Yksittäisinä pelattuna eläimillä käytettiin niiden erikoiskykyä, jotka olivat tyyliin “seuraava pelaaja nostaa pakasta yhden kortin”, mutta eläinparilla laitettiin vastaava sakkokortti kiertämään pelaajalta toiselle. Kun yhdeltä loppuu kortit, jaetaan kierroksen sakkopisteet ja kun riittävä määrä jakoja on pelattu loppuu pelikin.

Blöde Kuh oli ihan mainio viritys. Sellainen leppoisa sakotuspeli, jota pelaa mielellään jaon silloin, toisen tällöin.

Messuosastoilla riittää säpinää.

Perjantain osalta todettiin, että koska messuyleisöä oli paikalla “riittävästi” ja edellisenä päivänä tuli tötöiltyä paikalla valomerkkiin asti, niin nyt voitaisiin livahtaa pois pari tuntia ennen täyttä aikaa. Siispä syömään ja hotellille tutustumaan hankittuihin peleihin.

Family Trade väittää olevan yhtä, mutta on kyllä ihan toista.

Hotellipelit aloitettiin japanilaisella suunnittelukukkasella Family Trade. Se maalailee kuvausteksteissään olevansa jonkin sortin talouspeli, mutta kattia kanssa: ihan perinteistä settienrakentelua se on klassisten Mahjonggien, rommi- ja Hanafuda-pelien hengessä. Talouspuoli on kytketty kylkeen noppien kautta, joka tuo periaatteessa ihan kivaa pientä lisämaustetta eri kierroksille (minkälaisia settejä kannattaa kerätä), mutta valitettavasti koko paletti kaatuu ala-arvoisiin komponentteihin. Kortit (kuten kuvasta näkyy) on halpaa clipart-tasoa 20 vuoden takaa, nopat suttuiset ja epäselvät ja pelilauta paperinen paske jossa tarvittavat markkerit eivät pysy paikoillaan, koska paperi aaltoilee miten sattuu. Että ei todellakaan näin! Noh, tämä olisi lataistu suoraan roskiin, mutta lahjoitettiin nyt kuitenkin Suomen BGG-reittauskärjelle kun sillä suunnalla tämä peli ei ole tuttu.

Agenttikehveilyä.

Die Rote Kralle oli keveä korttipeli, joka meinasi jäädä pelaamatta kun englanninkielisistä säännöistä ei tahtonut ottaa tolkkua. Nettiin ladatuista videoista saatiin se pelikin lopulta tulkittua ja olihan sitä tässä sitäkin – tosin aika pintapuolisesti. Omalla vuorolla pelataan lappua pöytään, joka kertoo mistä rivistä pitää kortti napata tilalle. Kun rivi loppuu jaetaan sakkoa pelaajille sen mukaan, kenellä kortteja on eniten. Sakotettu saa jatkokierroksille erikoistoimintoja käyttöönsä eli pelissä on tasoituselementti, mutta niiden muistamisessa on oma hommansa – niitä kun tulee joka kierros lisää sitä enemmän mitä pidemmälle pelaaja on edennyt. Toteutus kaipaisi tässäkin viilausta, jotta Die Rote Krallen pariin palaisin uudemman kerran. Myös tämä lahjoitettiin suoriltaan eteenpäin.

Little Monster That Came For Lunch And Stayed For Tea.

Illan päättävänä pelinä oli nimihirvitys Little Monster That Came For Lunch And Stayed For Tea. En meinaa tuota nimeä enää tässä toistaa enkä myöskään käyttää lyhennettä LMTCFLASFT. Sen sijaan kerron, että peli on kilpajuoksua ruokapöydässä: jokaisella pelaajalla on kaksi monsteria, joilla kullakin on oma erikoisominaisuutensa. Vuorolla nostetaan pakasta lappua tai jos saa vähintään 15 pisteen käden aikaiseksi ne päräytetään pöydälle ja suoritetaan korttien toiminnot pelaajan mieleisessä järjestyksessä. Lopputulos on yleensä niin, että monsteri poikineen sahaa ruudun eteen taikka taakse – usein useammankin. Eli ennen kuin oma vuoro tulee uudestaan, niin tilanne ruokapöydässä on ehtinyt muuttua jo isosti.

Ruoka-monsterit on söpöllä grafiikalla varustettu tekele, jota pelaa kyllä jatkossakin, mutta vähän sen rytmityksessä olisi toivomisen varaa. Usein vuoro menee siihen, että nostat kortin ja seuraava saa jatkaa. Vaan sitten, kun kortteja pöydätään, niin sitten niitä läpikäydäänkin tarvittaessa vähän pidempään, jolloin pelivuorot kestävät.

Vaan tässäpä oli messukokemukset torstain ja perjantain osalta. Loppupuolikas sitten omana osanaan täällä.

Tapahtumaraportti: Lautapelaamaan 15.-17.9.2017 (Helsinki, Kaapelitehdas)

Vuoden 2017 Lautapelaamaan tapahtuma on takanapäin (15.-17.9.). Tänä vuonna tämä Suomen isoin ja kaunein lautapelitapahtuma oli pari kuukautta totuttua varhaisemmin mihin oli syynä Kaapelitehtaan varaustilanne. Syyskuun puoliväli tarkoitti samalla myös sitä, että tilaisuuden fokus muuttui merkittävästi aikaisemmasta: tarjolla ei ollut Spiel-messujen uutuuksia kuten tavallista, sillä Essenin pelimessuihin (ks. tarkemmin Spiel-tapahtumista juttu tästä) oli aikaa vielä kuukauden päivät. Vaikka tapahtuman fokus muuttui aiemmasta, kävijämäärissä ei ainakaan silmämääräisesti tapahtunut muutosta – ainakaan huonompaan suuntaan. Pelipöydät olivat kovassa käytössä ja lauantai-iltapäivänä jemmasta otettiin käyttöön varapöydätkin, kun täyttöaste oli tapissa.

Pelipöydät olivat kovassa käytössä erityisesti lauantaina - vapaat pöydät olivat kortilla iltapäivästä. Mikä positiivinen tilanne!
Pelipöydät olivat kovassa käytössä erityisesti lauantaina – vapaat pöydät olivat kortilla iltapäivästä. Mikä positiivinen ongelma!

”Kansainvälisten” uutuuksien puuttuminen korvautui näytteilleasettajien toimesta marssittamalla esiin syksyn ja joulun uutuustarjonta. Esillä oli niin Competon kuin Lautapelit.fi:n tuotantoa sekä Suomen Leluyhdistyksen tarjoaman koko ehdokaslista ’Vuoden peli’ –kilpailuun osallistuneista julkaisuista – tämäkin lista sisälsi yli 50 nimikettä. Eikä sovi unohtaa Suomen lautapeliseuran omaa pelikirjastoa ja/tai peliharrastajien paikalle tuomia pelejä. Kyllä näillä eväillä pelattavaa riittäisi kovemmallekin pelimiehelle koko viikonlopuksi.

Suomen lautapeliseuran koko pelikirjasto oli jälleen paikalla ja kävijöiden vapaasti lainattavissa. On se vaan näyttävä näky!
Suomen lautapeliseuran koko pelikirjasto oli jälleen paikalla ja kävijöiden vapaasti lainattavissa. On se vaan näyttävä näky!

Poikkesin tapahtumassa pikapikaa perjantaina, mutta varsinainen pelipäiväni oli lauantai. Perjantain pyörähdys johtui pääasiassa siitä, että toimitin Lautapelaamaan ketjuvaihdossa ja Lautapelaamaan huutokaupassa pois vaihdettuja ja myytyjä pelejä uusille omistajilleen – ja toki muutamia nimikkeitä tuli omankin pelihyllyn täytteeksi.  Onneksi vaihtosuhde oli itselleni ”oikeinpäin”: 14 myytyä ja 4 hankittua. Etukäteen tarkoitus olikin tehdä tilaa pelikaappiin Spiel-messuja silmällä pitäen.

Perinteiseen tapaan ennen Lautapelaamaan tapahtumaa järjestetyt 'Ketjuvaihto' ja 'Lautapelaamaan-huutokauppa' olivat nekin näkyvissä erillisen vaihtopöydän muodossa.
Perinteiseen tapaan ennen Lautapelaamaan tapahtumaa järjestetyt ‘Ketjuvaihto’ ja ‘Lautapelaamaan-huutokauppa’ olivat nekin näkyvissä erillisen vaihtopöydän muodossa.

Molemmat mainituista myyntikanavista ovat muuten sellaisia, joihin kannustan tutustumaan ja osallistumaan. Pelejä näissä molemmissa vaihtuu paljon ja vallitseva hintataso on ostajalle suosiollinen. Varsin moni paikalla käynyt kyselikin vieläkö ehtii osallistua – näille innokkaille piti kertoa, että näihin on pitänyt aktivoitua jo ennen tapahtumaa.

Mitä tulikaan pelattua – ja ensifiilikset?

Bonk (BGG) tuli tutuksi pariinkin otteeseen. Tässä puisessa 2 vs 2 -joukkueet koittavat metallikuulia vierittämällä töniä isompi puinen pallo vastajoukkueen maaliin. Ideatasolla loistava, etukäteisodotukset korkealla, mutta ei tämä nyt käytännössä oikein toiminut. Päällimmäisenä ongelmana vähän turhan hätäiset kierrokset, jossa jo yhdellä hyvällä osumalla pallo saattaa olla vastustajan maalissa. eli ainakaan näin ensituntumalla Bonk ei yllä edellisvuoden huippujulkaisun Klask:n tasolle, mutta ehkäpä pintaa syvemmältä ja taitojen kasvaessa tuostakin kehkeytyy jotain parempaa?

cof
Paripelattava Bonk näyttää kiinnostavalta ja peliä tekee heti mieli päästä testaamaan.

Kivi (BGG) tuli ohitettua viime vuonna ihan tyystin vaikka peli palkittiinkin 2016 partypelinä. Nyt se tuli kaksinpelinä testattua ja turhaksi todettua. Peli on Yatzy-variantti, mutta tässä kevyiden noppapelien kategoriassa on sentään vuosien varressa päästy eteenpäin mm. Qwinton, Qwixxin tai Rolling Japanin muodossa (näistä on kirjoitettu Lunkisti-sivuilla aiemmin). Tuntemukseni tästä pelistä voi tiivistää seuraavasti: “Kiviäkin kiinnostaa”.

'Kivi' ei miellyttänyt, mutta lisäksi ihmetyttää sen valinta vuoden partypeliksi. Missä se "party"-osuus tässä oikein on?
Kivi’ ei miellyttänyt, mutta lisäksi ihmetyttää sen valinta vuoden partypeliksi. Missä se “party”-osuus tässä oikein on?

Unlock! The Formula (BGG) on osa pakohuonepeli -trendiä. Viime ja eritoten tänä vuonna jokainen kynnellekykenevä pelijulkaisija on puskenut pihalle oman näkemyksensä pakopeleistä ja Unlock! on Asmodeen näkemys toteutuksesta. Tässä versiossa kaikki on toteutettu korteilla ja älypuhelinsovelluksella eikä komponentteja ole tarve tuhota pelatessa. Kokemuksena Unlock! The Formula oli ihan ok, joskin mokasimme jossain kohtaa eri korttien yhdistämisen, jonka lopputuloksens tuli kortti, jota juuri siinä kohtaa ei olisi pitänut saada – tämä virhe huomattiin sitten myöhemmin, kun lopputulos oli taas sama eli vedettiin “kehä”. Sama tilanne on Boardgamegeekistä luettujen kommenttien perusteella käynyt muillekin – mikä siis voi olla samalla Unlock!:n simppelin systeemin ongelma. Ei sillä, vaikka vähän tössittiin ja aika loppui, niin mieluusti testaisin systeemin muitakin skenaarioita. Toistaiseksi Lunkisti-sivuillakin arvosteltu Escape the Room: Mystery at the Stargazer’s Manor (BGG) pysyy omana ykkössuosikkina tässä genressä, mutta esim. Kosmoksen näkemys pakopeleistä on kokonaan testaamatta.

Pakohuonepelit ovat in myös lautapeleissä. Unlock! The Formula tässä testissä.
Pakohuonepelit ovat in myös lautapeleissä. Unlock! The Formulan kortteja tässä levällään.

Cacao (BGG). Ei mikään uusi julkaisu tämä, mutta Cacao on onnistunut väistelemään testipöydältä aina tähän asti. Säännöt olen aikoinaan pelistä lukenut ja niiden sekä kuulopuheiden perusteella odotuksissa oli kevyt laattojenasettelupeli, joka sopii koko perheelle. Ja sitähän se oli. Graafisesti perusnätti setti, joka soljui kyllä kivasti loppuun ja mielenkiinto pysyi yllä. Toisaalta laatikosta ei löytynyt mitään sellaista, mikä saisi kiiruhtamaan rahapussin kanssa heti miten ostoksille. Menee siis kategoriaan pelaan mielelläni toistekin.

cof
Cacao on mainio perhepeli ja laattojenasettelustaan huolimatta poikkeaa Carcassonnesta huomattavasti.

Jorvik (BGG) on vuoden 2017 strategiapeliksi valittu peli vähän aikuisempaan makuun. Peli on itse asiassa uusintajulkaisu The Speicherstadtista, mutta nyt paketissa tulee mukana aiemmin erillään myyty lisäosa. Jorvikin keskiössä on eräänlainen huutokauppa, josta pelaajat hankkivat itselleen kortteja ja näiden kautta mahdollisimman paljon pisteitä. Peli on hyvin vuorovaikutteinen, jota pelatessa kannattaa varautua siihen, että kaverin jaloille tulee poljettua oikein urakalla ja useimmiten ihan tarkoituksella. Edelleen uudelleenteemoitettunakin hyvä, mutta ainakin lisäosansa kanssa vain liian pitkä. Hienoa, että Stefan Feldin peli on suomennettu, mutta olisi voinut parempaankin peliin osua käännöstyö. Silti, kannattaa tutustua – pelin keskiössä on mekaniikka, johon uskoakseni harva on aiemmin törmännyt.

Vuoden strategiapeli Jorvik testissä - tosin se aikaisempi versio pelistä (The Speicherstadt) oli kyllä jo entuudestaan tuttu.
Vuoden strategiapeli Jorvik testissä – tosin se aikaisempi versio pelistä (The Speicherstadt) oli kyllä jo entuudestaan tuttu.

Aikamatka (BGG) on 100-vuotiaan Suomen kunniaksi (?) tehty kepeähkö tietopeli, jossa pelaajat asettavat eri tapahtumia aikajanalle suhteessa toisiinsa. Idea on pitkälti sama kuin Timeline-pelissä, mutta mukana on muutama eri pelimuoto tuomaan vaihtelua. Aikamatka on siisti toteutus ja maistuu varmasti Timelinen ystäville ja vastaavasti, jos ei se Timeline maistu, niin ei kannata vaivautua tämänkään pariin.

Aikamatka on Heikki "Hessu" Hyhkön käsialaa oleva tietopeli, jossa pelaajien tulee asettaa eri tapahtumia Suomessa aikajanalle - vähän Timelinen tapaan siis.
Aikamatka on Heikki Hyhkön käsialaa.

Shadow Master (BGG) on uutuus koko perheelle. Peli haastaa pelaajat tunnistamaan varjosekamelskasta sinne kätketyt esineet. Kaikki pelaajat etsivät esineitä samaan aikaan ja löydöt merkitään sermin takana muiden katseilta piilossa. Oikeista vastauksista napsuu pisteitä ja lisäksi nopeimmille ja kaikki esineet löytäneille on tarjolla vielä lisäpisteitä. Shadow Masters oli iloinen yllätys: se on omintakeinen hahmontunnistuspeli, jossa on mukavadti haastetta kaikenikäisille. Komponenttien laatu ja ulkonäkö voisi olla houkuttelevampikin, mutta muuta pahaa sanottavaa en pelistä keksi. Pistäkääpä nimi mieleen!

Syksyn peliuutuus Shadow Master oli yllättävän hyvä.
Karuhkon ulkoasun takaa löytyy hyvä peli. Shadow Master.

Edellisiä enempää ei Lunkisti-toimitus ehtinyt pelejä testailla, sillä lauantai-ilta jatkui toisaalta vielä peli-illan merkeissä ja Spiel-messuille valmistautuen. Omasta rajatusta aikataulusta johtuen jäi siten mm. Mikko Saaren vetämä lautapelivisa kokonaan väliin. No, kaikkea ei voi saada.

Summa summarum: Lautapelaamaan 2017 oli mukava tilaisuus tänäkin vuonna, mutta toki aktiiviharrastajan silmin toivomus on, että ensi vuonna palataan perinteiseen “Essen-uutuudet testattavana” muottiin – siitä ajatuksestahan koko Helcon-ajatus /ajankohta aikanaan lähti.

Who's the Dude -partypelin nukke hoitamassa valvojan virkaa? Järjestelypuolella ollut näemmä ylimääräistä aikaa ja pilke silmäkulmassa?
Who’s the Dude -partypelin nukke hoitamassa valvojan virkaa? Järjestelypuolella ollut näemmä ylimääräistä aikaa ja pilke silmäkulmassa?

Pelitapahtumissa voi selvittää pelaajaprofiilinsa onnistuneita hankintoja varten

Käsi ylös jos olet pelannut Afrikan Tähteä tai paukuttanut Kimbleä? Entä onko Monopoli tai Trivial Pursuit tuttuja? Näistä kukin edustavat lajissaan hienoja pelejä, mutta samaan aikaan ne ovat vain pieni otos lautapelien maailmasta. Omaa pelimakua kannattaa haastaa ja hakea – aivan kuin kulinaristista tuntemustaankin!

Itse olen ajautunut lautapelien maailmaan, koska Tero ja ystävänsä tarvitsivat aika ajoin “täytepelaajaa” usemman pelaajan peleihin. Sitten lähdin poikien mukaan lautapelimessuille Esseniin pelikassien kantajaksi… Tänä päivänä lautapelivalikoima on niin laaja, että sieltä todellakin löytyy vaihtoehtoja erilaisille pelaajille – oikean pelin löytymistä helpottaa kun tunnistaa millainen pelaaja itse on. Itse en juuri jaksa yli 60 minuutin pelejä ja säännöt pitää olla helposti selitettävissä. Korttipelit ovat eniten oma juttuni. Suunnittelijoista Knizian lautapelejä on tullut pelattua useampia (Samurai, Aavikon Karavaani, Medici, Eufrat & Tigris, Lost Cities, Quin, Taj Mahal, Poison, Kilpikonna Kisa, Genial…). Onpa sitä tullut osallistuttua lautapeli-SM-kisoihinkin peliprofiilia hakiessa (voitto meni ansaitusti toisaalle, aina voi tosin syyttää voitelua:).

Lautapelaamaan-tapahtuman pelikirjasto v.2015
Lautapelaamaan-tapahtuman pelikirjasto v.2015

Oman harrastuksen myötä sitä on tutustunut muihinkin pelaajiin. Suomalaisen lautapelaajaan profiili on kenttäarvioni mukaan yllättävän vanha (30-45-vuotias) ja yleistiedon omaavaa (peleistä oppii laskemisen ohella vaivihkaa kaikennäköistä; historiaa, taiteita, maantiedettä, kieliä…). Monelle lautapelaaminen on mukavaa, aivoja sopivasti rassaavaa puuhaa sudokujen ja ristikoiden tapaan.

Oman profiilin hakeminen kylmiltään eli ostamalla summa mutikalla peli tai kolme, joista ei takatekstiä enempää juuri tiedä, on eittämättä hankalaa. Myös pelikaverienkin löytäminen voi olla hankalaa. Loistoratkaisu on erilaiset pelikerhot ja niiden peliKIRJASTOT! Näissä on hyvä luukuttaa peliä kuin peliä ja hakea omia rajojaan. Toinen hyvä vaihtoehto ovat laadukkaat pelitapahtumat . Esimerkiksi LAUTAPELAAMAAN on Suomen lautapeliseuran järjestämä peliviikonloppu, mihin SLS tuo laajan kirjastonsa pelattavaksi. Siinä on muutama hyllymetri pelattavaa. Pelin saa lainaan panttia vastaan. Pelikavereitakin löytyy… Tänä vuonna tapahtumaan on vapaa pääsy koko viikonlopun ajan (11.-13.11.2016). Pelitapahtuma on avoin kaikille ja ikärajaton! 

Lautapelit ovat mukana myös Digi- ja SkiExpon yhteydessä järjestettävässä GameExpo-tapahtumassa 4.-6.11.2016. Meidät (Maija & Tero) löytää paikanpäältä tositoimista esittelemästä pelejä SLS:n vapaaehtoisina (la klo 9-12)!

Lautapelaaminen ei ole kallis laji – mutta säästääkin voi, kun tietää mistä tykkäää. Pelitapahtumat tarjoavatkin loistavan mahdollisuuden testata pelejä niin omaan pelikaappiin kuin pukin konttiin! Viimeksi kummipojan kanssa pelatessa kummi sai vihjeitä muutamasta mielenkiintoisesta pelisuosikista. Oliver – vinkkisi on annettu eteenpäin tontuille:)