Skip to main content

Factory Funner – ei niinkään hauskaa (mutta haastavaa) tehtailua

Factory Funner -pelin nimi johtaa puoliksi harhaan. Peli ei ole hauska eikä sitä pelatessa pöydän äärestä naurunremakka kuulu. Tehdashalleja ja toinen toistaan omituisempia aparaatteja siitä sentään löytyy. Factory Funnerin pelillisen annin voisi tiivistää muotoon “pulmapeli moninpelipasianssina”, joten pelistä joko pitää tai sitä inhoaa – harvempi asettaa sen edellisten välimaastoon.

Jos Factory Funner nimenä vaikuttaa oudohkolta, niin selitys löytyy olemassaolevan pelin jatkokehityksestä: nyt tarkastelussa oleva peli on edelleenkehitetty versio saman pelisuunnittelijan (Corné van Moorsel) aiemmasta pelistä Factory Fun.

Tyhjät hallit vailla käyttöä... vielä.
Tyhjät hallit vailla käyttöä… vielä.

Tyhjä tehdashalli ja visio “jostakin”?

Pelin alkaessa pelaajan edessä on tyhjä tehdashalli ja kahdeksan konelaatan paljastamaton pino. Pelaajat kääntävät pinonsa päällimmäiset laatat keskelle pöytää ja jokainen nappaa näistä yhden rakennettavaksi. Pelin ensimmäisellä kierroksella nappaamisnopeudella ei ole väliä, mutta jatkokierroksilla laattansa nopeiten valinnut maksaa laatastaan ekstrahintaa ja toisaalta hitain saa hieman alennusta.

Kierroksen masiinalaatat valittavana. Tässä kohtaa nopeat syövät hitaat.
Kierroksen masiinalaatat valittavana. 

Valittu masiina pelataan omaan tehdashalliin. Masiinoissa on kuvattu yksi tai useampi pelin neljästä ainesosasta, jota värkki tarvitsee polttoaineekseen. Toisesta päästä värkki tuuppaa pihalle yleensä yhtä tai useampaa aineosaa 1-3 verran tai joskus “lopputuotetta”, jota ei voi enää uudelleenkäyttää. Niinikään laitteilla on rahallinen arvo, jonka mukaisen tulon laatan ottanut saa rakentaessaan sen tehdashalliin.

Kun masiina on paikkansa tehdashallista löytänyt, pitää sille antaa kaikkia sen tarvitsemia ainesosia polttoaineeksi ja huolehtia myös värkin ulossuoltamista aineksista: ne siis ohjataan joko toisen aparaatin polttoaineeksi tai erilliseen keruualtaaseen.

Aikakone haluaa vihreää materiaa sisäänsä. Se ei tuuppaa ulos uutta ainesosaa jatkokäytettäväksi, vaan mustaa "lopputuotetta".
Aikakone haluaa vihreää materiaa sisäänsä. Se ei tuuppaa ulos uutta ainesosaa jatkokäytettäväksi, vaan mustaa “lopputuotetta”, joka kerätään keruualtaaseen.

Masiinoiden polttoainetuotannon turvaamiseksi kullakin pelaajalla on käytössään neljä eri väriallasta, jotka tuottavat loputtomasti tietyn väristä polttoainetta. Näiden lisäksi on keruualtaita ottamaan vastaan masiinoiden tuottamat ainekset, jollei niitä saa ohjatuksi muiden laitteiden käyttöön. Edellisten, pelaajan omaan käyttöön tarkoitettujen osien, lisäksi on iso kasa yhteiskäyttöisiä putkia aineksien pidempien matkojen siirtelyyn. Näille putkille tulee tarvetta hyvinkin nopeasti.

Putkea putken perään ja moneen eri tarkoitukseen.
Putkea putken perään ja kaikkiin mahdollisiin käyttötarkoituksiin.

Itse masiinan asennusta lukuunottamatta kaikki rakentaminen Factory Funnerissa maksaa. Vastaavasti kaikkea jo rakennettua, paitsi itse masiinoita, saa myös purkaa ilmaiseksi ja rakentaa heti (tai myöhemmin) uudelleen. Kaikki rakentaminen koetetaan luonnollisesti pitää pienenä, jotta viivan alle jää enemmän rahaa.

Jokainen uusi masiina kuitenkin vaatii vähintään muutaman heksan uudelleensuunnittelua, useimmiten enemmänkin. Ja vaikka jokaista värkkiä ei lopulta ole pakko rakentaa vaan ne saa halutessaan kipata poistopinoonkin, niin asennustöihin haluaa useimmiten ryhtykä koska…

…masiinoiden tehokas ketjuttaminen on avain voittoon

Factory Funner voitetaana isoimmalla rahasaldolla. Osa pelaajan rahavirrasta tulee masiinan asennuksen yhteydessä saatavasta perustulosta, mutta vähintään yhtä tärkeässä roolissa on ketjuttaa tehtaaseen asennettuja masiinoita keskenään. Kun yhden laitteen ulostuuppaamat tuotokset saa hyödynnettyä seuraavan värkin käyttövoimaksi, palkitaan tästä pelin lopussa kolminkertaisella bonuksella.

Alalaidan värkki pukkaa sinistä ulos kolmosen teholla. Tämä kapasiteetti otetaan maksimaalisesti hyötykäyttöön seuraavissa laitteissa: toinen käyttää tästä kaksi ja toinen yhden. Nämä "hyötykäytöt" merkitään läpinäkyvillä merkeillä, helpottamaan pelin lopun pistelaskua.
Alalaidan värkki pukkaa ulos sinistä kolmosen teholla. Tämä hyödynnetään maksimaalisesti ketjun seuraavissa laitteissa: kaksi sinistä käytetään yhdessä ja jäljelle jäänyt yksi toisessa laitteessa. Nämä “ketjukäytöt” merkitään läpinäkyvillä pyöreillä merkeillä helpottamaan pelin lopun pistelaskua. Kolmosen lopputuotteen käyttö tietää yhdeksää (3×3) rahabonusta pelin lopussa.

Pelaajat siis pyrkivät tuuppaamaan masiinaa toisensa perään ja luomaan suljetun ekosysteemin, jossa kaikki tuotokset menevät uudelleenkäyttöön. On kuin ikiliikkujaa suunnittelisi.

Kahdeksan kierrosta ja puolisen tuntia myöhemmin

Factory Funner on ohi kahdeksan keskenään samanlaisen kierroksen jälkeen. Pelin päätteeksi oma alkujaan tyhjänä ollut tehdashalli on enemmän taikka vähemmän täynnä masiinoita, altaita ja ristiin rastiin meneviä putkia.

Jotakin tällaista on odotettavissa.
Jotakin tällaista on odotettavissa – ja tässä kohtaa olla vasta puolivälin krouvissa.

Pelin loppuessa huomioidaan ketjutuksista tulleet bonukset kolminkertaisina ja bonuksiin lisätään pelin aikana saadut rahavarat. Isoimmalla rahasaldolla voittaa.

Factory Funner on peli, jonka osalta uskoakseni suurin osa ihmisistä pystyy jo etukäteen kertomaan pitääkö siitä vai ei. Jos pulmapeleistä pitää, niin Factory Funneria on helppo suositella. Pulmapelejä vihaavien taasen kannattaa peli kiertää kaukaa. Toki osa pulmapelienkin ystävistä saattaa vieroksua kierroksen alun “nopeuspeliä”, mutta näin tällä kertaa.

Entäpä jos aikaisempi Factory Fun on tuttu? Funner on käytännössä sama peli, mutta haastetta on himppasen lisää. Neliölaatoista siirtyminen kuusikulmioihin tekee pelille hyvää ja antaa mm. lisämahdollisuuksia rakenteluun mutta samalla haastaa hahmottamisen saralla enemmän.

Lisäosaa ja uutta painosta – ottajia riittää

Pelin ykköspainokseen (2016) on saatavilla erikseen ostettavana minilisäosa, joka ei millään tavalla ole pakollinen, mutta ihan hauska lisä. Tämä ja 2. lisäosa tulee uusimmassa painoksessa (2018) suoraan paketin mukana.

Factory Funner - expansion 1: Pari lisämasiinaa, ylimääräinen tukitolppa tehdashalliin (paremmalle pelaajalle) ja laajenusosa tehdashalliin.
Factory Funner – expansion 1: Pari lisämasiinaa, ylimääräinen tukitolppa tehdashalliin (paremmalle pelaajalle) ja laajennusosa tehdashalliin.

Mistä päästäänkin aasinsiltana saatavuuteen. Vuoden 2016 painos oli Kickstarterin kautta tuotettu ja tuo painos pelistä meni kuin kuumille kiville. Jälleenmyyntiin ei pelejä käytännössä jäänyt, joten myöhäisheränneet jäivät nuolemaan näppejään. Niinpä hetken aikaa oli myyjän markkinat: jos joku olikin halukas oman kappaleensa myymään, niin ostaja löytyi helposti.

Nyt saatavuuteen on luvassa parannus: toukokuussa 2018 päättyy uusin kickstarter-kampanja, joten jos pelin perään yhtään haikailee, niin pikapikaa mukaan, jotta ehtii. Pelien toimitus on luvattu syyskuulle, joten pitkää odotusta ei liene luvassa. 2. painos tulee hieman isommassa pelilaatikossa, sillä edellinen oli vähän turhankin ahdas. Niinikään peliin on tehty muutamia pieniä käytettävyysparannuksia ja pari lisäosaakin on valmiiksi mukana. Kuulostaa loistodiililtä! Ja josko tällä kertaa peliä riittäisi kivijalkakauppoihinkin jälleenmyyntiin?

Factory Funner. Aivopähkinä vailla vertaa.
Factory Funner. Aivopähkinä vailla vertaa.

Omaan makuuni Factory Funner on yksi parhaista puzzlepeleistä. Pelin pasianssimaisuuskaan ei haittaa, kiitos lyhyen kestonsa. Putkihässäkän rakentelu on mielenkiintoista, jopa hitusen “hauskaakin” – kaikesta huolimatta. Mutta ei pelin insinöörimäinen lähestymiskulma tosiaan kaikille maistu. Esimerkiksi Maija sanoi aikanaan Factory Funista jo yhden pelin jälkeen “ei koskaan enää”. Siispä hänelle en ole tätä Funner-versiota edes yrittänyt tarjota. Vaan onneksi lähipiirissä on niitäkin, jotka jakavat innostukseni Factory Funneriin.

Infolaatikko: Factory Funner
Pelaajia: 2-5 Kesto: 30 minuuttia Julkaisuvuosi: 2016
Saatavuus: heikko (käytettynä esim. BGG:stä)
Lisätietoa: Boardgamegeek

Sukimono – ostotoimeksiantoja täyttämässä

Miltä kuulostaisi rentouttava teehetki tee-aiheisen pelin parissa? Ei varmastikaan pöllömmältä, mutta mikäli peliksi valikoituu nyt tarkastelussa oleva Sukimono, niin voit unohtaa rentoutumisen. Ja se teekin ehtii jäähtyä. Sukimono yhdistää paitsi nopeuspelin, myös tarpeen tunnistaa mitä asiakkaat haluavat ja missä olet vastaavia tuotteita nähnyt. Pelaajat täyttävät asiakkaiden ostotoimeksiantoja, joissa kaikki mielenkiinnon kohteet ovat teen valmistamiseen tai käyttöön tarkoitettuja antiikkisia esineitä: on teeruukkuja, teen keittimiä, teekulhoja, teelusikoita… you name it.

Myyntitilanteessa nopeat syövät hitaat. Nopeimmin tarvittavat tuotteet löytänyt saa antiikistaan parhaan hinnan ja pahimmassa tapauksessa hitaammille jää koko tuote myymättä. Ja voi olla niinkin, että jos asiakas ei saa haluamaansa riittävän nopeasti, poistuu tämä etsimään tuotetta ihan toisaalta.

Alkuasettelut tehty. 5 ryon alkupääomalla ei kalleimpia aarteita osteta.
Alkuasettelut tehty. 5 ryon alkupääomalla ei kalleimpia aarteita osteta.

Osta jotta voit myydä

Sukimonon ostotoimeksiantoja ja asiakkaiden kulloinkin maksamia hintoja seurataan erillisellä laudalla. Antiikkiesineet on jaettu kolmeen kategoriaan niiden harvinaisuuden mukaan: harmaiden korttien myyntihinnat lähtevät 4 ryo:sta ja niitä markkinoilta löytyy eniten. Keskimmäisen kategorian kellertävien korttien myyntihinta lähtee 6 ryosta, ja harvinaisimpien punaisten korttien myyntihinta 10 ryosta. Viime mainittuja on markkinoilta löydettävissä vain parit kappaleet ja koska harvinaisia ovat, niin niiden ostohintakin on suolaisin.

Ostotoimeksiannot ja hinta, minkä asiakkaat ovat valmiita maksamaan.
Ostotoimeksiannot ja hinta, minkä asiakkaat ovat valmiita maksamaan.

Pelikierroksen alkaessa pelaajat jalkautuvat ympäri Japania etsimään ostotoimeksiantojen esineitä. Tuotekortit on jaettu kahdeksaan pakkaan, joista pelaajat valitsevat omansa edellisen kierroksen nopeusjärjestyksessä – ja pelin alussa arvalla.

Kunkin antiikkipakan päällä on muistiapuna kuvattu osa Japania.
Kunkin antiikkipakan päällä on muistiapuna kuvattu osa Japania.

Kun pelaajat ovat valmiita, pakan saa kääntää tarkempaan syyniin. Pelin alkaessa kussakin pakassa on noin 25 enemmän taikka vähemmän samannäköistä esinettä tutkittavaksi.

Valmiina tutkimaan ostospakkaa.
Valmiina tutkimaan ostospakkaa.

Kun mieleistä ostettavaa löytää, asetetaan ostoon menevät kortit pöytään kuvapuoli alaspäin. Mutta ennen ostopäätöstä kannattaa katsoa kortin taustapuolelta hinta, jolla antiikkiesineen nykyinen omistaja on sen valmis myymään. Sillä aivan kuten oikeassakin elämässä, hinnat vaihtelevat. Samalla tuotteella on useampia eri hintoja ja välttämättä kaikkea et halua ostaa, sillä oma myyntivoitto jää osalla tavarasta pienemmäksi ja Sukimonossa ei tinkaaminen onnistu!

Sama tuote, eri hinta. Aivan kuten tv-mainoksissa mainostetaan hotellihuoneita eri hinnoilla, niin Sukimonossa samalla tuotekortilla voi olla eri ostohinnat.
Sama tuote, mutta eri hinta. Aivan kuten tv-mainoksissa mainostetaan hotellihuoneita eri hinnoilla, niin Sukimonossa samoilla tuotteilla on eri ostohinnat. Ok, kuvan tapauksessa ero on pienin mahdollinen, mutta vaihteluväliä riittää joten tarkkana pitää olla.

Kun pelaaja on pakasta mieleisensä kortit löytänyt (tai toteaa, että ei halua ostaa mitään), voi oman etsintäretkensä lopettaa. Tällöin napataan pöydältä pienin siellä vielä tarjolle oleva vuoronumero ja palautetaan ostopakka pöydälle. Tässä vaiheessa tätä pakkaa ei saa enää tutkia, vaan kaikkia mahdolliset havainnot sen sisällöstä pitää muistaa – ja muistaa tietysti mikä pakka oli kyseessä.

...hupsista! Siellähän se pilkistää myyntihinnaltaan kympin arvoinen teekulho, johon ei juuri nyt ole varaa. Toisaalta sen myyntihinta noussee vielä...
…hupsista! Siellähän se pilkistää myyntihinnaltaan nyt kympin arvoinen teekulho, johon ei ole vielä varaa. Toisaalta sen myyntihinta noussee vielä…

Kun viimeinenkin on mahdolliset ostoksensa tehnyt suoritetaan mahdolliset myynnit vuorojärjestyksessä, nopeimman aloittaessa. Pelaajat pääsevät myymään ostotoimeksiantoja vastaavia tuotteita sen minkä pystyvät ja haluavat. Kukin myyty tuote tiputtaa vastaavan tuotteen myyntihintaa ennen kuin seuraava pelaaja pääsee myyntivuoroon. Ja jos pystyy toimittamaan tavaraa riittävästi ostajalle, poistuu tämä markkinoilta tyytyväisenä jolloin loput vastaavat tuotteet ovat muille hukkahankinta. Kaikkein kalleimman hintakategorian antiikille jo yksi vastaava tuote riittää tyydyttämään tilaustarpeet, joten sillä osastolla pitää olla nopeimmin liikkeellä, jos tiliä haluaa tehdä.

Kun myynnit on hoidettu, poistuu ostotoimeksiannoista vielä laitimmainen – tämä asiakas on turhautunut pidempään odotteluun. Vastaavasti vielä markkinoille jääneiden ostotoimeksiantojen osalta ostajat ovat valmiita maksamaan antiikistaan pykälän verran enemmän! Lopuksi markkinoille käännellään pakasta uusia toimeksiantoja, jotta siellä on aina tarjolla se viisi.

Nyt sen teekulhon hinta on tapissa! Mistäs pakasta se löytyikään...?
Nyt sen teekulhon hinta on tapissa! Mistäs pakasta se löytyikään…?

Uuden kierroksen alkaessa pelaajat saavat kiinteän kuukausipalkkansa 5 ryoa, lopputili pitää tehdä osto-myynti -toimintojen erotuksella. Tästä siirrytään taas valitsemaan tuotekorttipakat (vuorojärjestyksessä), jota seuraa kiihkeä tavaran etsintä ja myynti. Näin peliä jatketaan kunnes joku pelaajista on kierroksen päätteeksi saavuttanut 50 ryon rajapyykin. Isoimman tilin tehnyt voittaa.

Melkein kuin olisiti kirpparilla löytöjä tekemässä

Jos Sukimonossa olisi mukana tinkiminen, niin peli olisi kuin pikaspurtti kirpparimaailmaan. Nyt vain etsittävä kohde on spesifimpi, mutta samalla tavalla isomman tauhkan seasta sitä “neulaa” etsitään. Ja pelkkä löytäminenkään ei (välttämättä) riitä, vaan hinnankin pitäisi miellyttää. Tinkaamista Sukimonoon en edes kaipaa, tällaisenaan peli toimii erinomaisesti ja napakasti – yksi peli on helpostikin pelattu puoleen tuntiin.

Kylmänviileälle kauppamiehelle on tarjolla mahdollisuus hintojen vedättämiseen: vaikka haluttu tavara olisi jo hallussasi, niin aina on mahdollista jemmata se kierrosta tai kahta pidemmäksi aikaa ja nostaa siten sen arvoa. Toki tämä tehdään sillä uhalla, että kaveri löytää vastaavan tavaran ja ehtii myymään sen sinua ennen. Mutta kuten sanottua: tällainenkin mahdollisuus on tarjolla.

Sukimonon japanilaisuus huokuu läpi kaikkien komponenttiensa.
Sukimonon japanilaisuus huokuu läpi kaikkien komponenttiensa.

Pelinä Sukimono on uniikki tapaus, jollaiseen en ole aiemmin törmännyt. Siinä yhdistyy nopeus- ja muistielementtiä ja kokonaisuus on pultattuna osaksi muuttuvia markkinoita. Yksinkertaisesti toimii. Peliin pääsee helposti sisään ja käytetyt mekaniikat kaikkinensa hyvin ymmärrettäviä. Sisältönsä puolesta Sukimono istuu perhepeli-kategoriaan, mutta toimii se välipelinä peliharrastajienkin kanssa.

Komponenteista on annettava kiitosta – erityisesti graafisesti. Kaikki pelin antiikkiesineet ovat elävästä elämästä ja erillisessä infolappusessa on käyty kukin esine lyhyesti läpi. Niinikään se, että kaikki pelin arvotavara on samasta aihealueesta tarkoittaa sitä, että osa tuotteista on hyvin lähellä toisiaan. Vaaditaan siis tarkkaavaisuutta pelaajilta, että omiin hoteisiin tarttuu sitä mitä pitääkin. Tämä(kin) elementti sopii peliin kuin nenä päähän.

Miinuspuoli ei jää kuitenkaan kokonaan tyhjäksi, sillä korttien ohuus arveluttaa. Siksipä korttisuojat ovat käytännössä pakolliset eli kuvissakin nähty muovittelu ei ole pelkkää hifistelyä. Reilun 200 kortin muovittamisesta juontuu seuraava haaste, joka on saada kokonaisuus mahtumaan alkuperäiseen kompaktiin laatikkoonsa. Mutta kyllä sekin onnistuu jotenkuten.

Vaan ennen kuin pelin pakkailuongelmaan pääsee, pitää selättää saatavuusongelma: Sukimonoa on todella heikosti saatavilla. Kaupoista tätä ei tahdo löytää enää mistään, edes Japanista. Käytettynä ainakin BGG:n ; mutta käytettynä Sukimonoa löytyy mm. BGG:n market Placesta. Sisältönsä mukaisesti pelin löytäminen sopivaan hintaan vaatii siis hivenen viitseliäisyyttä ja kaivelua.

Infolaatikko: Sukimono
Pelaajia: 2-6 Kesto: 30 minuuttia Julkaisuvuosi: 2013
Saatavuus: heikko (käytettynä esim. BGG:stä)
Lisätietoa: Boardgamegeek

 

Moustache Smash – Viikset vaihtoon! Täydellinen Movember-peli

Vauhtiviikset viihdyttää

Movember tuo erilaiset viikset marraskuiseen katukuvaan ja muistuttaa samalla miesten terveydestä. Myös Vauhtiviiksillä voi saada jonkinlaisen kuntoa kehittävän hikikarpaloon aikaiseksi.

Vauhtiviikset (Moustasche Smash) on nimensä mukaisesti vauhdikas peli – ja yksinkertainen oppia. Sekoita laatikon mukana tuleva korttipakka ja valitse mieleisesi viikset. Käännä kortti kerrallaan pinosta ja nappaa viiksilläsi oikea kortti talteen. Kortti on oikea jos siinä oleva kuva vastaa viiksesi muotoa tai väriä. Kannattaa olla nopea, sillä jollakulla toisella saattaa olla samanväriset tai juuri oikeanmuotoiset viikset ja hän voi haluta korttia yhtä pahasti kuin sinä!

Aika ajoin pakasta saattaa tulla sininen kortti – tämä tarkoittaa, että kyseinen kortti ei ole jaossa, siihen ei siis pidä koskea. Jos kuitenkin korttia paiskaa viiksillään, joutuu maksamaan omistaan yhden (jos on) – samalla kaikkien pitää vaihtaa viiksiä. Kovin nopea tempoisessa pelissä onkin haaste muistaa minkälaiset uudet viikset ovatkaan. Punainen kortti taas tarkoittaa, että kaikki saavat yrittää kyseistä korttia. Voittaja on se kenellä on eniten kortteja.

Tätä peliä on tullut pelattua niin työkavereiden kuin kummilasten kanssa. Peliin kannattaa suhtautua kevyenä hassutteluna sekä lasten kohdalla hahmotustaitoa leikin ohella kehittävänä harjoitteena. Kenttätestit osoittavat, että palttiarallaa viiden pelin jälkeen Vauhtiviikset kannattaa laittaa hetkeksi jäähylle ettei homma mene turhaksi huitomiseksi.

Ja sitten ei muuta kuin viikset vaihtoon!

Infolaatikko: Moustache Smash – Vauhtiviikset
Pelaajia: 3-6 Kesto: 20 minuuttia Julkaisuvuosi: 2014
Saatavuus: pelialan liikkeet ja marketit (suomeksi).
Lisätietoa: boardgamegeek

Dr. Eureka – työelämään tutustumisjakso laboranttina

 Edessäni seisoo kolme omilla jaloillaan pönöttävää koeputkea. Koeputkien sisällä on kaksi keskenään samanväristä palloa, mutta kunkin putken sisältö erivärinen. Huomaan, että kollegoillani on sama tilanne. Pöydällä odottaa pino asiakkaiden tehtäväksiantoja, päällimmäinen kortti paljastetaan – ja sitten onkin jo kiire… tulenpalava kiire.

…sillä Dr. Eureka on nopeuspeli. Nopeuspeli ihan sieltä kirkkaimmasta päästä.

Ensimmäisen pelikierroksen lähtöasetelma on kaikille pelaajille sama. Tästä se lähtee!
Ensimmäisen pelikierroksen lähtöasetelma on kaikille pelaajille sama. Tästä se lähtee!

Pelaajien tehtävänä on koeputkesta toiseen kuulia vierittämällä järjestää putkien sisältö oikein ja asettaa lopulta koeputket pöydälle samaan järjestykseen kuin mitä tehtäväksiantokortissa on kuvattuna. Ja tämän pelaajat tekevät yhtä aikaa. Nopeimmin tehtävästä suoriutuva hihkaisee ’Eureka’, ja mikäli suoritus vastaa annettua tehtävää, hän saa palkinnoksi kyseisen kortin. Kierroksen voi voittaa myös mikäli muut pelaajat epäonnistuvat suorittaessaan tehtävä. Kierrokselta nimittäin tippuu jos huutaa ’Eureka’ ja oma ratkaisu on väärä TAI jos koskettaa siirreltäviin kuuliin käsin tai tiputtaa kuulan koeputkesta pöydälle.

Tehtäväksiantokortti on käännetty: ja hupsista - olenkin vain muutaman siirron päässä valmiista.
Tehtäväksiantokortti on käännetty: ja hupsista – olenkin vain muutaman siirron päässä valmiista.

Seuraava kierros aloitetaan niistä lähtökohdista mihin jäätiin edellisen kierroksen päättyessä – pelaajilla voi siten pallot olla eri järjestyksessä ja eri putkissa. Tästä seuraa se, että osa pelaajista voi olla lähempänä ratkaisua uusi tehtäväksiantokortti käännettäessä kuin toiset, mutta se ei ole mikään show stopper. Kenelläkään ei ole aikaa katsoa muiden tilannetta ja kaikilla on kiire, jolloin virheitäkin sattuu. Ja toisaalta kun kierroksen väleissä tilannetta ei nollata, niin pelikin etenee nopeammin.

Dr. Eurekaa pelataan kunnes yhdellä pelaajista on viisi suoritettua tehtäväksiantokorttia. Pelin päättyessä pelikello näyttää 10-15 minuuttia riippuen vähän pelaajamäärästä ja siitä kuinka ristiin voitot menevät.

Parhaita ellei peräti paras usean pelaajan nopeuspeli

Nopeuspelejä maailmalla riittää ja uusia yrittäjiäkin pukkaa miltei joka vuosi. Itsekin olen tämän genren pelejä pelannut kymmeniä erilaisia ja jos rajataan ulos kaksinpelattavat nopeuspelit, niin monenpelaajan nopeuspeliksi Dr. Eureka on pelaamistani parhaita tai peräti paras. Ja se on aika paljon sanottu se. Dr. Eureka siis pesee esimerkiksi sellaiset pikaisesti mieleen tulevat nimikkeet kuin Halli Galli (1990), Blitz (2010), Rings Up! (2015), Jungle Speed! (1997), Pick-a-Pig/Dog (2012), Speed Cups(2013).

Ja miksikä näin? Edellä luetelluista useat perustuvat siihen, että yhteisestä poolista otetaan nopeasti jotain tai läpsäistään käsi keskelle pöytää merkiksi siitä, että tietty tavoite täyttyy. Näistä seuraa aina enemmän tai vähemmän epäselviä tilanteita kun kohdekortti/-esine liukuu käsien alta pois ja/tai pelaajat tulevat vahingossa ”kynsineeksi” kanssapelaajiaan. Myös ”varaslähtö” on tällaisten pelien ongelma.

Edellä mainitsemistani verrokeista Speed Cups ja Rings Up! eivät kärsi tästä ongelmasta ollen siten Dr. Eurekan kanssa samalla viivalla. Dr. Eureka vetää silti pidemmän korren kiinnostavammilla komponenteillaan ja mekaniikallaan: kuulien järjestely putkesta toiseen siirtelemällä hermopaineen alla nyt vain on hauskempaa ja jännittävämpää kuin kippojen pikainen pinoaminen tai rinkuloiden järjestely sormissa.

Diasarja kuulien siirtelystä putkesta toiseen. Näyttää helpolta eikä kovin hankalaa olekaan, mutta kun on kiire, niin myös virheiden mahdollisuus kasvaa.
Diasarja kuulien siirtelystä putkesta toiseen. Näyttää helpolta eikä kovin hankalaa olekaan, mutta kun on kiire, niin myös virheiden mahdollisuus kasvaa.

Entäpä sitten pelaajien väliset taitotasoerot? Hahmotus-, nopeus- ja näppäryyspeleissä toiset ovat jo lähtökohtaisesti parempia kuin toiset ja tähän ei Dr. Eurekassakaan ole viisastenkiveä. Havaintojeni mukaan taitotasoero ei näy silti ihan yhtä räikeästi kuin monissa muissa nopeuspeleissä, kiitos tuon kuulien siirtomekanismin jossa itse kukin tekee virheitä vielä kymmenienkin pelien jälkeen. Meillä on siis hyvinkin voitu pelata turnauksia alkukarsintakierroksineen päivineen isommalla joukkiolla, jossa ikähaitari on ollut välillä 10-70 vuotta ja jossa kaikilla on ollut hauskaa ja turnauksen voittajatkin ovat vaihdelleet.

Niin, ja pelin laadukkaita komponentteja on pakko vielä kehaista erikseen. Muovisten koeputkien käsittely on todella miellyttävää ja suunnitteluratkaisut aina pelilaatikon inserttiä myöten ovat kunnossa, niin eipä ihme että Dr. Eurekan pariin jaksaa palata vielä usean pelikerran jälkeen.

Pelilaatikon insertti on erinomainen:  jokaiselle koeputkelle on omat lokeronsa, samoin tehtäväksiantokorteille.
Pelilaatikon insertti on erinomaisen suunnittelun taidonnäyte: jokaiselle koeputkelle on omat lokeronsa, samoin tehtäväksiantokorteille. Komponentit pysyvät hyvin paikoillaan, mutta ne ovat myös helposti otettavissa käyttöön.

Viime kädessä totuus toki kaikissa nopeuspeleissä on, että ei näitä määräänsä enempää jaksa pelata yhteen putkeen tai lyhyessäkään aikaikkunassa, mutta Dr. Eureka on jo meidän taloudessamme ollut jo pidemmän aikaa ja osoittanut ihan erilaista kestävyyttä ja pysyvyyttä kuin monet muut nopeuspelit, jotka ensihuuman jälkeen ovat jääneet keräämään pölyä. Ja tosiaan… se on myös mitä hilpein turnauspeli, kun paikalla on isompi kaveri- tai sukulaissakki.

Pelilaatikon kansi onnistuu kytkemään sekä peli-idean että pelin hektisyyden esimerkillisen hyvin. Niinikään tilaa on vielä "kurkistusluukulle", josta näkee peliä avaamatta minkälaisilla komponenteilla pelaajat operoivat.
Pelilaatikon kansi onnistuu kytkemään sekä peli-idean että pelin hektisyyden esimerkillisen hyvin. Niinikään tilaa on vielä “kurkistusluukulle”, josta näkee peliä avaamatta minkälaisilla komponenteilla pelaajat operoivat.
Infolaatikko: Dr. Eureka
Pelaajia: 1-4 Kesto: 15 minuuttia Julkaisuvuosi: 2015
Saatavuus: marketit ja pelialan liikkeet (suomeksi).
Lisätietoa: boardgamegeek