Skip to main content

Dice Forge – vähän erilaista noppamanipulointia

Dice Forgen nimi kertoo paljon itse pelistä: Kyllä, tässä on noppia. Ja kyllä, niitä muovataan. Muokkaus ei ole sitä useista europeleistä tuttua “nopan kääntöä eri sivulle” jonkin toiminnon tai tokenin käytön myötä vaan ihan nopan fyysistä muovaamista. Talttaa ja vasaraa ei tarvita, vaan Dice Forgen isohkot nopat on suunniteltu siten, että yksittäiset nopansivut vaihtuvat toisiin korvaavaa noppasivua apuna käyttäen. Tätä muokkausta tehdään jatkuvasti ja sen hyödyntäminen on pelin keskiössä – siksi pelin nimikin on todella osuva.

Näitä muokattavia noppia pelilaatikosta löytyy vain kahdeksan – kaksi kullekin pelaajalle. Vaihdettavia nopansivuja sen sijaan on huomattavasti mukavampi valikoima.

Nopan sivu vaihtuu uuteen kätevästi työntämällä korvaava sivu vaihdettavan alle nurkka edellä, jolloin vanha sivu pullahtaa pihalle.
Nopan sivu vaihtuu uuteen kätevästi työntämällä korvaava sivu vaihdettavan alle nurkka edellä, jolloin vanha sivu pullahtaa pihalle.

Vaan ennen kuin pelaamaan ja tähän noppien kanssa puljaamiseen päästään, on pöydälle levittyvän pelilaudan ympärille asetettava pelissä ostettavissa olevat kortit. Tähän on vähän ekstravalikoimaakin tarjolla, mutta siitä hivenen lisää jäljempänä.

Peli levitettynä pelikuntoon.
Peli levitettynä pelikuntoon. Pelilaatikko toimittaa noppasivumarkkinoiden virkaa.

Kun kukin pelaaja saa vielä omat pelilaudat markkereineen sekä kaksi noppaa, ollaan valmiita aloittamaan. Alkuvalmisteluissa ei kauaa nokka tuhise!

Kaikki heittää, mutta vain yksi toimii

Pelaajamäärästä riippuen pelikierroksia Dice Forgessa on 9-10. Yksittäinen pelikierros kattaa niin monta vuoroa, että kukin pelaaja pääsee kertaalleen aktiviiseksi pelaajaksi, jolloin toimintoja saa enemmän.

Vaan riippumatta siitä, kuka toimii aktiivisena pelaajana, niin vuoron aluksi kaikki heittävät noppansa ja merkitsevät pelilaudalleen saamansa “herkut”: tarjolla on kultaa, punaisia tai sinisiä kristalleja tai voittopisteitä.

Ja alussa oli surkeat nopat: nyt tuli kaksi rahaa. Wheee!
Ja alussa oli kämäiset nopat: nyt tuli oikein kaksi rahaa. Wheee!

Aktiivinen pelaaja pääsee lisäksi käyttämään aiemmin ostamiaan kortteja sekä ostamaan uusia kortteja tai parempia noppasivuja. Vuoron lopuksi käyttämällä kaksi punaista kristallia saa tehdä joko kortti- tai noppasivuostoksen vielä uudemman kerran – siksi punaiset kristallit ovat erityisen arvokkaita.

Kaikkea kivaa noppasivumarkkinoilta

Jotta nopistaan saisi enemmän irti, on mentävä tekemään hankintoja markkinoilta. Tarjolla on isompi satsi kultaa, sinisiä ja punaisia kristalleja, pisteitä tai edellisten yhdistelmiä. Ostokset maksetaan kullalla ja jokainen hankinta pultataan jonkin aiemmin noppasivun paikalle. Se, mihin noppaan mitäkin laittaa on täysin pelaajan oma asia eli peli ei rajoita asettelua millään tavalla.

Noppasivujen markkinat. Jo parilla kullalla pääsee valikoimiin käsiksi, parhaat maksavat yli kympin.
Noppasivujen markkinat. Jo parilla kullalla pääsee valikoimiin käsiksi, parhaat maksavat yli kympin kipale.

Ostoksia tehdessä joutuu tarjolla olevan valikoiman ohella pohtimaan sitä, ostaako yksittäisiä kalliita mutta samalla jytäkämpiä sivuja vai tyytyäkö vähän halvempiin vaihtoehtoihin joita saisi kerralla enemmän? Sillä loppuviimein eihän se auta, että on yksi jytäkkä noppasivu, jos sitä ei koko pelin aikana heitä kertaakaan!

Käykö kortti?

Noppasivujen hankinnan sijaan mieli saattaa viedä korttimarkkinoille. Tätä varten pelilaudan ympärille on levitetty korttikavalkadi, jossa kaikilla korteilla on tietyt kiinteät paikkansa ja siten kiinteät hintansa pelistä toiseen. Korttien osto tapahtuu punaisilla ja/tai sinisillä kristalleilla.

Kortit hankitaan sinisillä ja/tai punaisilla kristalleilla, riippuen mitä haluaa.
Kortit hankitaan sinisillä ja/tai punaisilla kristalleilla, riippuen mitä haluaa.

Aktiivinen pelaaja saa ostaa yhden kortin kierroksessa. Näin toimiessaan oma nappula surffaa laudalla vastaavaan ruutuun, josta kortti on ostettavissa. Korttimarkkinoiden nappulasurffauksella on sikäli merkitystä, että jos kohderuutu on varattu, niin kaverin “poisajaminen” antaa tälle kertaedun: häädetty pelaaja heittää kertaalleen omat noppansa ja hyötyy niiden antamien herkkujen verran. Miten paljon tätä etua lopulta pääsee hyödyntämään on siis muiden toimista kiinni, mutta pistää ainakin miettimään onko se tietty kortti sen arvoinen, että antaa kaverille lisäheiton.

Lekalla kulta vaihtuu pisteiksi hitaasti... tai nopeammin jos on kuvan kuuden kullan noppasivu!
Lekalla nakuttaa kultaa hitaasti pisteiksi… tai nopeammin jos on kuvan kuuden kullan noppasivu!

Kortin oston ja maksun jälkeen hankitun kortin toiminto tehdään kertaalleen, jos siinä sellainen etu on. Tämän jälkeen kortti kipataan ympäri odottamaan loppupisteytystä. Osa korteista on pelkkiä pistekortteja. Mutta on niissä lapuissa muitakin vaihtoehtoja tarjolla: rataskortit antavat joka kierros (omalla vuorolla) pienen lisäedun tai vaikkapa toisen nopan lisäheiton. On myös pidempää “mittaristoa” kerättävälle kullalle sekä kristalleille – pelaajalaudan oma asteikko kun on varsin lyhyt. Tai miltäpä kuulostaisi leka, jolla heitetyn kullan voi muuttaa pisteiksi? Edelliset vain muutamina esimerkkeinä.

Noppien jälkeen toimivat kuvan insinöörikortit. Kuvan kortilla saa yhden kullan tai kristallin.
Noppien jälkeen toimivat kuvan rataskortit. Kuvan kortilla saa yhden kullan tai kristallin. Huomaa myös jytäkämmät noppasivut: kaksi sinistä kristallia sekä kolme rahaa tai kaksi voittopistettä.

Dice Forgen korttitoiminnallisuuksissa on käytetty mukavasti mielikuvitusta ja kun laatikosta löytyy suurimmalle osalle vaihtoehtokortitkin, niin vaihtelua on tarjolla eri pelikerroille estämään liikaa pelin urautumista.

Kun lopulta on tarvittava määrä kierroksia takana lasketaan pelin aikana kerätyt voittopisteet ja lisätään saldoon ostettujen korttien tuomat voittopisteet. Isoimman pistepotin haalinut on Dice Forge -mestari.

Kuka on nopein sileällä satasella?

Dice Forge rullaa todella napakasti alusta loppuun. Noppien muuttuminen paremmaksi ei hidasta pelaamista, koska tässä ei rakenneta koneistoja tai tapahdu muutenkaan ketjureaktioita. Peli on ohi puolessa tunnissa ja hitaammallakin sakilla viimeistään kolmessa vartissa. Läpi pelin oman vuoron suunnittelu onnistuu samalla kun odottaa omaa aktiivista pelivuoroa – mitä ei sitäkään tarvitse pitkin odotella.

Temmoltaan Dice Forge on kuin sileän satasen juoksu: alkukiihdytyksen aikana tehdään merkitykselliset päätökset noppa- ja korttiapuboostausten osalta joilla pyritään tuottamaan maksimitehot. Loppu rullataan näillä tehoilla maaliviivalle ja nautitaan noppien tuottamista pistemahdollisuuksista.

Pelaajakohtaiset nappulat surffaamassa korttimarkkinoilla.
Pelaajakohtaiset nappulat surffaamassa korttimarkkinoilla.

Osasyy ripeään pelitempoon juontuu siitä, että kovinkaan monitahoiseksi tai monimuotoiseksi Dice Forgea ei voi kehua. Pelissä on kolmea valuuttaa ja vaikka kuinka noppasivumarkkinoilta parempia osia hakisikin, niin vaihtoehdot ovat vain sitä samaa kuin ennenkin mutta paremmalla hyötysuhteella. Toki korttien kautta tarjolla on vähän vinkeämpiäkin virityksiä noppasivuihin, mutta ei niitäkään liiaksi asti.

Dice Forgen paketista löytyy muutamia korvaavia kortteja eli kaikkia pelejä ei tarvitse pelata samanlaisella setupilla.
Dice Forgen laatikosta löytyy muutamia korvaavia kortteja, jotka tuovat vaihtelua aloitussetuppiin.

Vaikka jatkopeleissä käyttöön ottaa vaihtoehtokorttejakin, niin Dice Forgessa on eittämättä se vaara, että pitkässä juoksussa ja tiuhaan pelattuna pelin rajat tulevat vastaan. Se on hinta siitä, että peli on niinkin helposti lähestyttävä kuin se nyt on. Paljon pelaava kaivannee siis jossain vaiheessa lisäosaa, jonka Dice Forgeen pulttaisi helpostikin. Hieman on lisäosan perään ollut huhuja, mutta tuleeko sellaista, niin varmaa tietoa ei toistaiseksi ole.

Kaltaiselleni paljon, mutta monipuolisesti pelejä pelaavalle Dice Forge maistuu tällaisenaan oikein hyvin, joten olen osaltani tyytyväinen. Jos lisäosa sitten joskus tuleekin, niin toivottavasti siinä samalla ei menetä pelin viehättävää yksinkertaisuutta. Pidetään siis toivottavasti jatkossakin erillään ne jo valmiiksi monimutkaiset noppapelit.

Dice Forgen kansi on... vähän tylsä.
Dice Forgen kansi on… vähän tylsä.

Loppuun vielä muutama sana komponenteista. Se osa Dice Forgesta on kunnossa: muokattavat nopat ovat näppäriä käyttää ja pelaajalaudat on rei’itetyt, mikä tekee eri mittareiden säätämisestä miellyttävää. Ja graafisestikin peli on näyttävä – ehkä nyt sitä tylsää laatikon kantta lukuunottamatta.

Moni pelin omistava (lähde: Boardgamegeek) kehuu Dice Forgen inserttiä yhdeksi parhaista koskaan. Sieltä löytyykin korteille (myös muovitettuna), laudoille, nopille ja jopa kaikkein pienimmille markkereille omat lokeronsa ja pelin ohjekirjakin hehkuttaa, kuinka näppärä koteloratkaisu on. Ja pääosin ohjekija on oikeassa. Kun pelin pakkaa kuten ohjeissa sanotaan, niin palaset pysyvät paikallaan myös kun laatikko on pystyssä ja vaikka sitä käsissä vähän pyörittelisikin. Siitäkin huolimatta niiden kaikkein pienimpien nattereiden pakkaaminen minigrippiin on parempi ja nopeampi ratkaisu niin pakattaessa kuin pelaaminen aloitettaessa. Mutta kukin tavallaan.

Pelin insertti on yhdenlainen taidonnäyte: löytyy omat kolot kaikille komponenteille, mutta pienimmät hilut on kyllä kätevämpää pitää minigripeissä.
Pelin insertti on yhdenlainen taidonnäyte: löytyy omat kolot kaikille komponenteille, mutta pienimmät hilut on kyllä kätevämpää pitää minigripeissä.

Dice Forgen noppien fyysinen muovaaminen ei ole uuden uusi idea, mutta melkoisen vähän käytetty: Rio Grande Gamesin julkaisussa Rattlebones (2014) ja Legon peleistä Race 3000 (2009) ja Lava Dragon (2009) nyt ainakin vastaava idea löytyy. Edellisiä en ole pelannut, mutta Dice Forgen suoritus on siinä määrin hieno ja lupaava, että toivottavasti samaa systeemiä nähdään myös tulevaisuudessa.

Infolaatikko: Dice Forge
Pelaajia: 2-4 Kesto: 45 minuuttia Julkaisuvuosi: 2017
Saatavuus: pelialan liikkeet (englanniksi)
Lisätietoa: Boardgamegeek

Sentient – noppia ja robotteja, vaan ei pelkoa terminaattoreista

Renegade Game Studiosin peli Sentient (2017) vie pelaajat lähitulevaisuuteen: robotisaatio on levinnyt kaikkialle – nyt käydään enää kilpailua siitä mikä alalla toimivista firmoista onnistuu “ohjelmoimaan” robottinsa parhaiten markkinoiden tarpeisiin.

Futuristisen graafisen ilmeen taakse kätkeytyy peli noppien manipuloinnista ja sitä kautta “tikettien täyttämisestä” unohtamatta myöskään enemmistönahistelua. Ei  siis mitään maata mullistavaa, mutta useamman pelikerran myötä käsissä on hyvin suunniteltu paketti jonka pelailee kolmeen varttiin.

Sentient levitettynä: pelaajakohtaiset robottitehtaat ja keskellä pöytää "korttimarkkinat".
Sentient levitettynä: reunoilla pelaajakohtaiset tehdaslaudat ja keskellä pöytää “korttimarkkinat”.

Kustomoituja noppia ja korttien “nurkkien” tuijottelua

Pelin alkaessa pelaajien edessä kököttävät tyhjät tehdaslaudat, johon kierrosten alussa asetetaan (heitetyt) viisi noppaa omille paikoilleen. Tehtaassa on tilaa neljälle robottikortille.

Mistä päästäänkin pelin robottikorttipakkaan. Kortteja on kaikkiaan 60 ja fyysiseltä kooltaan ne ovat isoja ja graafisesti varsin näyttäviä. Kortit jakautuvat viiteen eri tyyppiin: on sotilas-, palvelu-, informaatio-, kuljetus- ja teollisuusrobotteja. Pakasta tarjolle käännetään neljä korttia pelaajien valittavaksi.

Oleellista kortissa on paitsi ylälaidan tyyppi, erityisesti ylänurkkien symbolit, jotka muuttavat vastaavissa kohdissa tehdaslaudalla odottavia noppia siinä vaiheessa kun robottikortti asetetaan tehtaaseen “ohjelmoitavaksi”. Sikäli kun kierroksen päätteeksi kortin nurkissa köllöttävät nopat täyttävät robottikortissa kuvatun ehdon, ropisee siitä pisteitä pelaajalle.

Lähikuvaa korteista: Vasemmalla oleva informaatiorobotti haluaa ympärilleen noppia, joiden silmäluku on 4. Kuljetusrobotti taas vasemmalle suuremman tai yhtäsuuren nopan kuin oikealle. Korttien alalaidassa tarjolla olevat pisteet korteista.
Lähikuvaa korteista: Vasemmalla oleva informaatiorobotti haluaa ympärilleen noppia, joiden silmäluku on 4. Kuljetusrobotti taas vasemmalle suuremman tai yhtäsuuren nopan kuin oikealle. Korttien alalaidassa tarjolla olevat pisteet korteista.

Huolimatta siitä, että korttin pinta-alasta suurin osa on varattu puhtaasti kuvitukselle, niin pelin aikana katse on kiinnittyneenä täysin kortin eri nurkkiin. Pelin jälkeen onkin hankalaa kuvailla minkälaisia robotteja pelistä löytyy. (Vasta tätä juttua kirjoittaessani kävin pakkaa tarkemmin läpi ja huomasin, että korteissa on vain viittä eri kuvaa eli jokainen sotilasrobotti on identtinen jne. – mikä on itse asiassa vähän laiska ratkaisu.)

Ottaako kortti vai eikö ottaa? -Kas siinä pulma

Yksittäinen pelivuoro on Sentientissä ytimekäs: vaihtoehtona on ottaa yksi tarjolla olevista robottikorteista tai passata, jolloin vaihdetaan koko tarjolla oleva korttivalikoima. Passata voi vain kerran.

Korttimarkkinoiden tarjontaa.
Korttimarkkinoiden tarjontaa.

Kortteja napsitaan vuorotellen ja otetun kortin tilalle käännetään heti uusi. Kortin oton yhteydessä kortin yläpuolelle asetetaan oma “agentti” ja halutessaan 1-5 kappaletta omista “assistenteista”. Agenteilla ja assistenteilla ratkotaan enemmistöpelinä kierroksen päätteeksi, kuka saa tarjolla olevat lisäpistebonukset.

Capital Partnershipin agentit ja assistentit valmiina toimintaan. Erillistä nelilölaattaa käytetään passaukseen. Oman firman nimiyhdistelmän pääsee rakentamaan pelin alkaessa, mikä on hauska pieni lisämauste vaikka pelillisesti sillä ei mitään merkitystä olekaan.
Capital Partnershipin “agentit” ja “assistentit” valmiina toimintaan. Erillistä nelilölaattaa käytetään passaukseen. Oman firman nimiyhdistelmän pääsee yhdistelemään kahdesta laatasta pelin alkaessa, mikä on hauska pieni lisämauste vaikka pelillisesti sillä ei mitään merkitystä olekaan.

Otettu kortti istutetaan “ohjelmoitavaksi” vapaaseen slottiin omalla tehdaslaudalla. Tässä kohtaa säädetään tehdaslaudan noppien silmälukuja asetetun kortin osoittaman mukaisesti, jollei pelaaja erikseen “assistentilla” blokkaa kortin symboleita. Näin siis kierroksen alussa heitettyjä noppia joutuu/saa säätää kerran taikka pari kierroksen kuluessa. Tavoite noppien säätämisellä on luonnollisesti täyttää robottikortissa kuvattu ehto.

Blokkaamalla oikean nurkan nopan pyöräytys (6->1) takaa 5 pistettä itse kortista. Bonuksena pelaaja saa palvelusrobotista vähintään yhden pisteen pelin lopussa, koska ylälaidassa on näkyvissä kertaalleen jo oranssi bonussarake painettuna pelaajan tehdaslaattaan.
Blokkaamalla oikean nurkan nopan pyöräytys (6->1) takaa 5 pistettä itse kortista. Bonuksena pelaaja saa palvelusrobotista vähintään yhden pisteen pelin lopussa,
koska ylälaidassa on näkyvissä kertaalleen jo oranssi bonus painettuna pelaajan tehdaslaattaan.

Pelaajien tehtaiden täytyttyä siirrytään korttien kierrospisteytykseen. Mikäli robottikortin ylänurkissa köllöttävät nopat täyttävät kortin ehdot, pelaajan pistepotti kattaa. Kun kortit on pisteytetty, ne kerätään sivuun odottamaan mahdollisia pelin lopussa saatavia lisäpisteitä.

Kierroksen viimeisenä toimena jaetaan aiemmin mainitut investointi- ja pistebonukset niiden pelaajien kesken, jolla on ko. markkereiden ympärillä vahvin edustus. Tämän jälkeen pelaajat heittävät noppansa uudelleen ja aloitetaan uusi kierros tyhjillä tehdaslaatoilla.

Enemmistöpisteytys: Punaiselle oikean laidan investointibonus ja valkoiselle pistelaatta. Seuraava investointibonus menee keltaiselle ja vastaavasti irtopiste punaiselle.
Enemmistöpisteytys: Punaiselle oikean laidan investointibonus ja valkoiselle pistelaatta. Seuraava investointibonus menee keltaiselle ja vastaavasti irtopiste punaiselle.

Kolme kierrosta ja lopputekstit

Sentientiä tahkotaan kolme keskenään identtistä kierrosta. Sinä aikana pelaajille kertyy lopun lisäpisteytystä varten 12 robottikortin setti. Lisäpisteitä kortista saa sen mukaan, paljonko vastaavia investointimarkkereita on pelin aikana haalinut. Käytännössä mahdollisuus on 0-4 lisäpisteeseen per kortti, joten pelin aikana yksittäisten itselle sopivien korttien ohella on syytä huomioida myös korttien tyyppi ja valintojen yhteydessä agentti+assistentti -enemmistöpeli.

Mukavat kierrospisteet, sillä vasemmalta lukien: 7+5+4+5 = 21 pistettä. Lisäksi ylänurkasta näkee, että pelaaja saa jokaisesta palvelusrobotista 2 pistettä ja informaatiorobotista 1 pisteen pelin lopussa, johon nyt napatut kortit istuvat oikein hyvin.
Mukavat kierrospisteet, sillä vasemmalta lukien: 7+5+4+5 = 21 pistettä. Lisäksi ylänurkasta näkee, että pelaaja saa jokaisesta palvelusrobotista 2 pistettä ja informaatiorobotista 1 pisteen pelin lopussa, johon nyt napatut kortit istuvat oikein hyvin.

Pelin pisteenlasku on hyvin suoraviivaista ja helppoa.

Hiottu kokonaisuus yhdellä pienellä kauneusvirheellä

Rosoreunoja Sentientistä on turha etsiä, sillä peli on hyvin suunniteltu paketti. Jos siis kevyehkö noppamanipulointi ja tiketintäyttö ovat lähellä sydäntä, Sentientiä voi suositella lämpimästi. Mikään yksityiskohta ei hierrä taikka haittaa ja kun pelaamaan pääsee ensikertalaisten kanssakin nopeasti, niin peliä voi pelata minkälaisella porukalla tahansa. Mikään syvällinen kokemus saati monitahoinen Sentient ei ole, vaan enemmän kevyempi välipeli.

Graafisesti peli on näyttävä ja komponentit laadukkaat. Pelin kortit ovat kooltaan isoja ja miellyttäviä käsitellä – korttimuovittajille tiedoksi, että kooltaan ne vastaavat Tarot-kortteja, joten sopiva korttimuovikin varmastikin löytyy. Miinusta on annettava siitä, että graafisesti on lopulta menty laiskaa linjaa eli samat kuvat toistuvat korttityypeittäin – mikä on sääli, kun korteissa kuitenkin on varattu iso osa itse kuvitukselle.

Sentientin laatikon kannessa on pelin graafikon näkemys hottis-palvelurobotista?
Sentientin laatikon kannessa on pelin graafikon näkemys hottis-palvelurobotista?

Kokonaispaketti on kaikkinensa hyvä, mutta tuotannollisesti pieni kauneusvirhekin pelistä löytyy: käytetyistä noppaväreistä kaksi punaisen/violetin sävyä on kovasti lähellä toisiaan. Niin lähellä, että keinovalossa heikomman värinäön omaava saa tarkasti katsoa nopat läpi, jotta ne päätyvät oikeisiin ruutuihin pelaajan tehdaslaudalla. Onneksi tämä on pieni ja varsin harmiton piirre, sillä Sentientissä nopat eivät sentään seilaa paikasta toiseen kierroksen aikana.

Siinä määrin paketti miellyttää, että omasta pelihyllystäni Sentient varasi itselleen oman paikkansa. Ei siitä varmasti koskaan tulla mitään jännittäviä tarinoita kertomaan, mutta eipä kaikkia pelejä ole sellaista silmällä pitäen suunniteltukaan. Välillä riittää hyvin se, että on helposti lähestyttävä, johdonmukainen ja toimiva. Sellainen Sentient todellakin on.

Infolaatikko: Sentient
Pelaajia: 2-4 Kesto: 30-45 minuuttia Julkaisuvuosi: 2017
Saatavuus: pelialan liikkeet (englanniksi)
Lisätietoa: Boardgamegeek

Strike – yksinkertainen ja koukuttava noppapeli

Pelilaatikosta kuoriutuu läjä mustanpuhuvia noppia. Nopealla tarkastelulla huomaa niiden poikkeavan hivenen perinteisistä D6:ista: ykköset on korvattu ‘x’:llä. Noppien lisäksi on lyhyt sääntölirpake. Niin, ja laatikkoakaan ei voi laittaa kokonaan syrjää, sillä sen pohjaosa toimii “areenana”.

...ja alussa oli yksi noppa areenalla.
…ja alussa oli yksi noppa areenalla.

Kukin pelaaja saa pelaajamäärästä riippuen 6-9 noppaa. Tämän lisäksi yksi noppa heitetään areenalle. Siinä ne alkuvalmistelut olivatkin.

Viimeisenä noppia omistava voittaa

Säännöt ovat nekin alkuvalmistelujen tapaan ytimekkäät: omalla vuorolla areenalle heitetään noppa. Siellä entuudestaan olevia noppia saa, ja usein kannattaakin, kilkata. Tarkoitus on saada areenalle aikaiseksi useampia samaa silmälukua olevia noppia, sillä nämä nopat pelaaja saa itselleen – samalla myös vuoro siirtyy seuraavalle.

Jos nopan heitettyään areenalla on ‘x’:ää osoittavia noppia, ne poistetaan kokonaan pelistä. Jos siellä taas on vain eri silmälukuja, saa vuorossaoleva pelaaja halutessaan jatkaa.

Nyt kilkataan areenalla odottavia noppia (tai ainakin yritetään sitä).
Nyt kilkataan areenalla odottavia noppia (tai ainakin yritetään sitä).

Voi käydä niinkin, että oman vuoron alussa areena on kokonaan tyhjä: näin siis silloin, kun edeltävä pelaaja on onnistunut nopilla aikaansaamaan tilanteen, jossa ko. pelaaja on saanut poimia areenan tyhjäksi. Tässä tilanteessa seuraava pelaaja joutuu heittämään kaikki noppansa kerralla areenalle. Tällaiseen “pakotukseen” Strikessa luonnollisesti pyritään, sillä isompi kasa heitettäessä yleensä tarkoittaa useampaa menetettyä noppaa.

Unelmatilanne: pelaaja saa neljä noppaa itselleen ja yksi menee sivuun...
Tähän pyritään: pelaaja saa neljä noppaa itselleen ja yksi menee sivuun…

Kierrokselta tippuu ulos siinä vaiheessa kun noppa pitäisi heittää areenalle ja sellaista ei enää ole heitettäväksi. Viimeisenä noppia omistava voittaa.

Mikä täydellinen filleri: kierros kestää vain pari minuuttia!

Strike on hilpeä filleri. Yksi peli on muutamassa minuutissa huitaistu ja uusinnan perään huudellaan välittömästi. Ydinidea on uniikki ja ob virkistävää, kun noppailu on muutakin kuin ainaista planketin täyttöä tai variaatio Yatzystä.

...mikä tarkoittaa, että seuraava pelaaja joutuu heittämään kerralla kaikki noppansa.
Tyhjän areenan tilanteessa pelaaja joutuu heittämään sinne kerralla kaikki noppansa.

Ei Strikea tunteja putkeen tietenkään jaksa, mutta todellinen turboahdettu filleri se on ja sopii esimerkiksi tilanteisiin, kun odotetaan vielä lisäpelaajia tai halutaan hermolepoa raskaampien pelien välissä.

Ja säännöistä löytyy oikein toimiva variantti useamman kierroksen pelailua varten, joilla pikakierroksista saa nivottua miniturnauksen.

Ongelmaksi koituu ainoastaan saatavuus: Strike ei ole mikään erityisen vanha peli, mutta englanninkielistä laitosta ei löydä mistään. Se on käytännössä aikaa sitten myyty loppuun ja kun peli on amerikkalaisten keskuudessa saanut suosiota, niin suuren järven tuolle puolen on tilailtu peliä Saksasta asti, jolloin myös saksankielisen laitoksen löytäminen on oma haasteensa. Ratkaisu löytyy onneksi Ranskasta: vuonna 2016 on pelistä otettu uusin, siis ranskankielinen laitos , jota vielä kohtuu kivuttomasti löytää. Englanninkieliset säännöt löytyy BGGstä, joten sikäli kieliversiolla ei edes ole väliä.

Lämpimästi peliä suosittelen, sillä postikuluineenkin Strike asettuu alle 25 euron tietämille ja on kyllä joka euronsa väärti!

Strike, täydellinen noppafilleri!
Strike, täydellinen noppafilleri!
Infolaatikko: Strike
Pelaajia: 2-5 Kesto: 5 minuuttia Julkaisuvuosi: 2012
Saatavuus: ulkomaiset nettikaupat
Lisätietoa: Boardgamegeek

Zock ‘n’ Roll – noppapokka rokkaa

Schmidt Spiele tunnetaan kevyistä ja helposti lähestyttävistä koko perheen peleistään. Aiemmin Lunkisti-toimitus on esitellyt samaan “sarjaan” kuuluvan nerokkaan yksinkertaisen Completton, nyt on vuorossa Zock ‘n’ Roll.

Zock ‘n’ Roll on 3-6 pelaajan noppapokeri, joka tarkemmin tarkasteltuna lainaa paljon Texas Hold’emista. Nyt kuitenkin heitetään alkupanokset ja korotukset romukoppaan ja otetaan huomattavasti letkeämpi lähestymiskulma.

Noppia, noppakuppeja ja pelaajalautoja. Laatukomponentteja pikkurahalla.
Noppia, noppakuppeja ja pistelautoja kuudessa värissä. Laatukomponentteja kaikki.

Noppia näkyvissä ja näkymättömissä

Kukin pelaaja saa oman pistelaudan, tussikynän merkintöjä varten sekä ne tärkeimmät eli noppakupin ja kaksi (tai kolme) oman värin noppaa. Seuraavaksi pelaajat noppakuppejaan käyttäen heittävät noppansa toisiltaan piilossa ja lisäksi yksi pelaajista heittää kolme valkoista noppaa kaikkien näkyville keskelle pöytää.

Nopat heitetty: keskellä yhteiset kolme noppaa, noppakupeissa pelaajien omat nopat piilossa.
Nopat heitetty: keskellä yhteiset kolme noppaa, noppakupeissa pelaajien omat nopat piilossa.

Noppakupin käytön suhteen saakin olla tarkkana: Zock ‘n’ Rollin mukana tulevissa noppakupeissa ei nimittäin ole “kantta” lainkaan. Ratkaisussa on toki se hyöty, että kuppia ei tarvitse raottaa nähdäkseen omat noppansa, mutta muuten kupin käyttöä saa hivenen opetella.

"Kukkuu" - mulla on näköjään kakkospari.
“Kukkuu!” – sieltähän kurkistaa näköjään kakkospari.

Kun nolata on heitetty on pelaaja kerrallaan tehtävä päätös siitä, jättäytyykö heti pois vai jatkaako taistelua kierroksen parhaasta pokerikädestä. Samantien passaamisesta palkitaan sillä, että omalta pistelaudalta saa ruksia pari ruutua: ‘passaus 1. kierroksella’ (arvo 1 piste) ja sen pokerikäden, jonka sai aikaiseksi yhdistämällä omat nopat ja pöydän keskellä olevat kolme valkoista noppaa.

Vihreä pelaaja skippaa samantien. Tästä saa silti ruksia omasta pistelaudasta 'Pari' ja 'Luovutin heti alussa' -kohdat. Tarkoittaa siis kolmea pistettä!
Vihreä pelaaja skippaa samantien. Tästä saa silti ruksia näillä nopilla pistelaudalta ‘Pari’ ja ‘Luovutin 1 .kierroksella’ -kohdat. Tarkoittaa siis kolmea pistettä, huisia! 

Pelaajat, jotka jatkavat 2. kierrokselle eivät merkitse pistelautoihinsa tässä vaiheessa mitään. Toisella kierroksella heitetään pöydän keskelle yksi valkoinen noppa lisää. Tämän jälkeen käydään taas kierros läpi, josko joku haluaa luovuttaa. Luovutuksen yhteydessä pelaaja saa merkitä pistelaudalleen parhaan pokerikäden, jonka kyseinen pelaaja tarjolla olevista nopista (omat nopat mukaan lukien) saa taas aikaiseksi.

Kolmannella ja viimeisellä kierroksella heitetään viimeinen valkoinen noppa, jonka jälkeen vielä pelissä olevat pelaajat paljastavat oman kupin uumenissa olevat nopat.  Nyt vertaillaan, kenellä jäljelle jääneistä pelaajista on paras käsi.

Kolme pelaajaa ratkaisemassa voittajaa: keltaisella täyskäsi, mustalla suora, punaisella neloset.
Kolme pelaajaa ratkomassa kierroksen parasta: keltaisella täyskäsi, mustalla suora, punaisella neloset. Keltaiselle ja mustalle jää luu käteen.

Tässä vaiheessa vain parhaan pokerikäden omaava palkitaan pisteillä – tästä syystä luovuttaminen aikaisemmassa vaiheessa voi olla viisasta, jos epäilee oman käden riittävyyttä tai noppaonnen väistelyä.

Punainen voittaa ja ruksii pelaajalaudaltaan 'voittaja' ja 'neloset' eli 13 pistettä! Keltainen ja Musta eivät saa merkitä mitään.
…jatkoa edellisestä kuvasta. Punainen voittaa ja ruksii pelaajalaudaltaan ‘voittaja’ ja ‘neloset’. Tämä yhdistelmä tarkoittaa 13 pistettä!

Kun kierros on pelattu ja voittaja merkintänsä pistelaudalle tehnyt aloitetaan homma taas alusta. Siispä kukin heittää omat noppansa ja keskelle pöytää viskataan kolme valkoista noppaa ja niin edelleen.

Näin jatketaan, kunnes joku pelaajista täyttää pistelaudaltaan minkä tahansa yksittäisen rivin – tämä insinööri sitä, että meneillään on viimeinen pelikierros.

Ja yllätys yllätys: eniten pisteitä pelannut voittaa.

Lisänopalla vaihtelua pelaamiseen

Zock ‘n’ Roll tarjoaa yhden lisätvistin. Pistelaudan kääntöpuolelta nimittäin löytyy vaihtoehtoinen pelimuoto, joka lisää pokerikäsien määrää ja jota varten pelilaatikosta löytyy kolmannet nopat pelaajille. Muuten mitään lisäsääntöjä tai kommervenkkeja ei ole, vaan pelipöydän ääressä olijat voivat joka pelissä erikseen sopia, kummalla moodilla pelataan.

Letkeää ja kevyttä noppailua

Schmidt Spiele teki sen taas – käsissä on laatukomponenteilla varustettu helposti lähestyttävä ja opetettava (noppa)peli, joka sopii ihan kaikille. Ja tarkoitan, että ihan kaikille: kun Texas Hold’emin uhkapeliosuuskin on poissa, niin peli on neutraalimpi ja silti Zock ‘n’ Rollissa on sitä peliäkin.

Eihän se “peli” tässä ole mitenkään syvällinen tai moniulotteinen, mutta pieniä päätöksiä ja jonkin verran riskinottoa tarjolla on kuitenkin. Ja kun noppailu skaalautuu aina kuudelle asti, niin kyllä tälle oma paikkansa ja aikansa on – Zock ‘n’ Roll sopii esimerkiksi illanistujaisiin mitä parhaiten. Kolme pelaajaa on tähän peliin vähänlaisesti, mutta kaikki neljästä pelaajasta ylöspäin toimii erinomaisesti.

Zock 'n' Roll -kansi kertoo pelistä miltei kaiken.
Zock ‘n’ Roll -pelkkä kansi kertoo pelistä jo paljon. 

Pelin kesto on napakat 15 minuuttia mistä syystä kerran esiin otettuna sitä tulee pelattua helposti vähintäänkin pari peliä.

Completton tapaan Zock ‘n’ Rollin ongelma on sen saatavuus: peliä ei ole käännetty muille kielille, joten käytännössä sen saadakseen on pakko kääntää katseensa Saksan nettikauppoihin. Komponentit ovat kielivapaat ja esimerkiksi pelaajien pistelaudat ovat sellaisenaan itseään selittävät eli niissä oleva kieli ei häiritse tai hidasta vaikka ei saksaa ymmärtäisikään. Englanninkieliset säännöt löytyvät mm. Boardgamegeekistä.

Kun Zock ‘n’ Rollin hinta ei päätä huimaa (hieman toista kymppiä), niin kipin kapin ostoksille tai vähintäänkin nimi muistiin seuraavia pelitilauksia silmällä pitäen. Tarjolla on Jälleen pienellä sijoituksella rahalle vastinetta!

Infolaatikko: Zock ‘n’ Roll
Pelaajia: 3-6 Kesto: 15 minuuttia Julkaisuvuosi: 2016
Saatavuus: ulkomaiset pelikaupat (saksaksi)
Lisätietoa: Boardgamegeek

Kingsburg – kuninkaan asialla rajanvartijana

Kingsburgin kuningas Trituksella, tuolla suurella ja karvaisella mutta ah niin rakastetulla hallitsijallamme on ongelma: valtakunta on laajentunut, mutta rajaseudut kumisevat tyhjyyttään ja siten puolustus hunningolla. Tähän on tultava muutos, sillä kuningaskunnan reunamilla tiedetään vaanivan niin goblineita, örkkejä kuin vieläkin pimeämpiä voimia, jotka ovat uhka Kingsburgin tulevaisuudelle. Niinpä Tritus on kutsunut paikalle muutaman riittävän epätoivoisen kuvernöörin, joiden tehtävänä on hoitaa asia kuntoon. Ja vaikka resursseja projektin aloittamiseksi ei juurikaan ole, lupaa kuningas Tritus sentään neuvonantajiensa avun.

Onhan se sekin jo jotain… ja riittää paikalla oleville kuvernööreille, sillä vaikka komennus tulee viemään seuraavat viisi vuotta, on projektista parhaiten selviytyvälle luvassa auvoinen tulevaisuus: paikka kuninkaan neuvonantajien keskuudessa ja siten turvattu ja ylellinen loppuelämä. Siispä kädet ranteita myöten saveen ja töihin!

Yleiskuva pelistä, mikä kertoo hyvin sen, että pöytätilaa Kingsburg vaatii paljon.
Yleiskuva pelistä paljastaa sen, että pöytätilaa Kingsburg vaatii paljon. Kuvassa lisäosan pari riviä peruspeliä suuremmat pelaajalaudat.

Taustatarina on peruskökköä huttua, mutta onneksi komponentit eivät. Pelin suuri pelilauta on hyvää euro-laatua ja siinä on kuvattuna 17 kuninkaan neuvonantajaa ja kuningas itse, kullakin oma numeronsa väliltä 1-18. Näiden lisäksi on muutama pelin kannalta oleellinen träcki eli voittopiste-, vuorojärjestys- ja sotavoimaradat ja pelin etenemisen seurantaan käytettävät vuodenaika- ja vuosiradat. Näiden lisäksi on viidelle pelaajalle nopat ja pahvisia pyöreitä markkereita merkitsemään valmistuneita rakennuksia pelaajakohtaisiin suuriin lautoihin.

Pelilaudalle tai laudan viereen asetettavaksi on vielä resurssikuutioita ja neutraaleja valkoisia noppia sekä 25 vihollisten joukkoja kuvaavaa korttia, joista yksittäiseen peliin arvotaan viisi korttia. Koko komeus levitettynä pöydälle vielä runsaasti tilaa.

Nopilla neuvonantajia avuksi

Peli kestää viisi rakenteeltaan samanlaista vuotta. Yhteen vuoteen mahtuu kolme rakennus- & varustelukierrosta, joissa nopat näyttelevät merkittävää roolia. Talven tullessa kansa pakkautuu turvaan puolustusrakennelmien ja sotavoimien taakse, sillä vuoden kylmimpään aikaan vihollinen hyökkää. Tätä vuoden etenemistä seurataan pelilaudan alalaitaan kuvatulla harvinaisen selkeällä träckillä.

Pelilaudan alalaidan träckillä (1-8) seurataan vuoden etenemistä: 1. Vähiten rakentaneelle ylimääräinen noppa, 2. Rakennuskierros, 3. Eniten rakentaneelle voittopiste, 4. Rakennuskierros, 5. Vähiten rakentaneelle kuninkaan apu, 6. Rakennuskierros, 7. Sotavoimien palkkaus, 8. Vihulainen hyökkää.
Pelilaudan alalaidasta löytyy vuodenaika-track on onnistunut: ei mitään tarvetta plärätä sääntökirjaa, sillä oleelliset asiat on tiivistetty pelilaudalle selkein symbolein.

Kevään, kesän ja syksyn kierrokset alkavat nopanheitoilla. Tässä kohtaa kysyntää olisi hyvälle noppakädelle: kukin pelaaja heittää kolme (tai neljä) noppaansa, isomman tuloksen ollessa lähtökohtaisesti parempi. Pelaajan noppien silmäluvut lasketaan yhteen ja pelaajat laitetaan sitä kautta vuorojärjestykseen järjestyksessä heikot ensin ja vahvemmat sitten.

Tämän jälkeen kukin pelaaja käyttää vuorollaan yhden tai useamman nopan summana ja varaa pelilaudan neuvonantajista vastaavan numeroruudun. Samaan ruutuun kaverin kanssa ei ole asiaa eli nopeammat syövät hitaat. Tällä tavalla huonosti heittäneet saavat edes jotain tasoitusta paremmin heittäneisiin nähden.

Neuvonantajian valintaa. Punainen pelaaja saa kolme kultaa. Sininen vastaavasti puun sekä kulta-puu- tai kivi-puu- yhdistelmän. Vihreä pelaaja vaihtaa voittopisteen kolmeen vapaavalintaiseen resurssiin.
Neuvonantajian valintaa. Punainen pelaaja tulee saamaan kolme kultaa. Sininen vastaavasti puun sekä kulta-puu- tai kivi-puu- yhdistelmän. Vihreä pelaaja vaihtaa voittopisteen kolmeen vapaavalintaiseen resurssiin.

Kun kaikki nopat on laudalle kylvetty jaetaan neuvonantajien antamat edut pelaajille: tarjolla on voittopisteitä, resursseja kolmessa eri lajissa, jokeriresursseja, sotilaita, kertakäyttöisiä +2 noppalukuun lätkiä, tiedustelijoita joilla saa katsoa talvella hyökkäävän vihollisen TAI erilaisia yhdistelmiä edellisistä.

Seuraavaksi kukin pelaaja saa rakentaa yhden rakennuksen pelaajakohtaiselta laudaltaan. Rakennuksen saa valita miltä riviltä tahansa, mutta aina rivin vasemmanlaitimmainen vielä rakentamaton pitää rakentaa ensin. Rakentaminen kuluttaa resursseja, joten sekin pitää ottaa huomioon. Pääsääntöisesti rakennukset tuovat voittopisteitä ja/tai pysyviä plussia puolustukseen, mutta ne voivat tuoda pientä säätövaraa myös nopanheittoon tai muuta mukavaa hyödyllistä.

Tässä kohtaa pelattu jo jokunen kierros. On rakennettu puolustuslinnoitus (+1 sotavoimaan), sekä majatalo ja patsas, jotka tuovat apua heikompaan noppaonneen.
Tässä kohtaa takana jo jokunen kierros. Punainen pelaaja on rakentanut vartiotornin (+1 sotimiseen), sekä majatalon ja patsaan, jotka tuovat apua heikompaan noppaonneen. Käytettävissä on yksi puu, kivi ja kulta (= kuvan kuutiot) sekä +2 noppalukuun -lätkä.

Vuodenaikojen vaihtumiseen kytkeytyy toinen peliä tasapainottava elementti: keväisin vähiten rakentanut saa ylimääräisen nopan seuraavaa heittokierrosta varten ja syksyisin vähiten rakentanut saa kuninkaan avun. Tämä kerta-apu mahdollistaa joko tuplarakentamisen yhdellä rakentamisvuorolla TAI luvan valita sellainen neuvonantaja, joka on jo varattu. Toisaalta kesän alkaessa eniten rakentanut saa ylimääräisen voittopisteen, mikä kannustaa rakentamaan joka kierros jos vaan mahdollista.

Talvi kutsuu vihollisen kylään

Vuoden pimeimpään aikaan, talvella, vihollinen ryntää päälle. Ennen tätä pelaajat voivat vielä palkata lisäsotilaita: uhraamalla kaksi resurssia saa yhden kertakäyttöisen sotavoiman ja tällaisia vaihtoja saa tehdä niin paljon kuin oma talous kestää.

Kun hätävara-varustelu on tehty paljastetaan vihollispakan päällimmäinen kortti, joka kertoo mitä laatua ja miten voimakas hyökkäys kohdistuu kuhunkin pelaajaan. Vihollisen hyökkäysvoimaa verrataan omaan pysyvään puolustuskoneistoon, johon lisätään kertakäyttöiset sotavoimat + nopalla tässä vaiheessa heitetty ‘kuninkaan apujoukot’. Lopputulos on jokin seuraavista:

  • Vihollinen on voimakkaampi. Pelaaja menettää viholliskortissa punaiselle alueelle merkityt asiat/resurssit. Yleensä tämä tarkoittaa yhden rakennuksen menetystä, voittopisteitä ja resursseja.
  • Tulee tasapeli. Pelaaja ei menetä mitään, mutta ei myöskään saa viholliskorttiin kuvattua palkintoa.
  • Pelaajan joukot ovat voimakkaampia. Pelaaja voittaa taistelun ja saa viholliskortissa kuvatun palkinnon. Lisäksi, jos pelaajalla oli pelaajien kesken vertailtuna vahvimmat sotajoukot, saa pelaaja lisäpisteen.
1. Vuoden päätteeksi Goblinit (hyökkäysvoima 3) iskevät. Valkealla nopalla heitetty kuninkaan apujoukot, jotka jo yksin riittävät päihittämään heikot goblinit. Palkkioksi kaikille kiviresurssi. Jee!
1. Vuoden päätteeksi Goblinit (hyökkäysvoima 3) iskevät. Valkealla nopalla on heitetty kuninkaan apujoukot, jotka jo yksin riittävät päihittämään heikot goblinit. Palkkioksi kaikille kiviresurssi. Jee!

Kingsburgin sotiminen ei siis tapahdu pelaajien välillä vaan jokainen pelaaja vastaa omasta puolustuksestaan ja puolustuskoneistostaan. Pelin sotimisvaihde on tehty yksinkertaiseksi, jotta se soljuu pelin kannalta nopeasti läpi, mutta silti siinä on riittävästi liikkuvia osia mukana, että se pitää pelin mielenkiintoisena. Sotavaiheesta suoriutuminen on pelissä menestymisen kannalta sikäli merkittävässä roolissa, että pahimmassa tapauksessa jo yksi hävitty sota voi vesittää mahdollisuudet voittoon – riippuen pitkälti siitä, minkälaiset sanktiot tappiosta tulee.

Sotiminen on myös pelissä se osuus, jossa on mahdollisuus harkittuun riskinottoon jos jättää puolustuksen vähemmälle ja pyrkii nopeammin pisteille. Tai sotimisen voi ottaa niinkin varman päälle, että käy kurkkaamassa etukäteen hyökkäävän vihollisen (pari pelilaudan neuvonantajaa antaa tähän mahdollisuuden), jolloin talvea ja vihollista vastaan on helpompi varustautua. Luonnollisesti tällä tapaa tehty varmistelu on osittain muista voittopisteistä pois, sillä siinä tuhrautuu arvokkaita noppia.

Zombit (hyökkäysvoima 6) käyvät päälle. Punaisella pelaajalla rakennukset antavat lopulta puolustukseen vain +1, joten kuninkaan apujoukkojen oltava varsin väkevät tai muuten hukka perii.
Zombit (hyökkäysvoima 6) käyvät päälle. Punaisella pelaajalla rakennukset antavat lopulta puolustukseen vain +1, joten kuninkaan apujoukkojen on oltava varsin väkevät tai muuten tulee penaltia…

Viisi vuotta pyöräytetään edellä esitetyllä kaavalla, jonka jälkeen voittopisterata kertoo, kuka kuninkaan antamasta tehtävästä suoriutui parhaiten ja ansaitsee siten paikkansa kuninkaan neuvonantajien joukossa.

Antoisa puolitoistatuntinen noppaillen

Kingsburg tuli ja valloitti allekirjoittaneen jo ensi pelillä. Se yhdistää onnistuneella tavalla nopat, resurssien keräilyn ja pisteyden metsästämisen. Mitään isoja koneistoja pelissä ei rakennella, mutta menestyvä pelaaminen vaatii sopivaa tasapainoilua pisteiden keruun ja puolustuksen rakentamisen välillä – tai sitten sitä hullun tuuria, jos puolustamisen jättää vähemmälle ja pyrkii alusta asti maksimoimaan pisteitä. Taustatarina ei Kingsburgissa välity pelaamiseen asti, mutta kaukana kokonaisuus silti on abstraktista rykäisystä.

Graafisesti Kingsburg on pöydälle levitettynä kaunista katsottavaa. Kun pelin komponentit ovat löytäneet oikeat paikkansa pelilaudalta on kokonaisuus houkutteleva. Ihan samalle tasolle ei päästä pelaajakohtaisten lautojen osalta: infoähky uhkaa etenkin ensikertalaista kauniin ulkoasun hämärtyessä runsaaseen tekstipränttiin. On aika outoa, että pelaajalaudat ovat ainoa osa pelissä jossa oikeastaan on tekstiä, mutta niissä sitä on sitten sitäkin enemmän – tulee itse asiassa fiilis, että pelilaudan ja apulaudan tehneet eivät ole oikein tienneet toistensa tekemisistä ja lopputulos näyttää kuin osat olisivat eri peleistä. Pelaajalautojen laatukin voisi olla parempi, sillä nyt ne ovat sellaiset ohuet lirpakkeet eivätkä siten laadultaan yllä muiden komponenttien ja/tai laudan tasolle.

Neuvonantajien numero 17 on yleensä nobrainer-liike: kaksi vapaavalintaista resurssia, kolme voittopistettä ja kurkistusoikeus vuoden päätteeksi hyökkäävään vihulaiseen on väkevä apu. Sinivalkoisella träckillä seurataan pelaajien sotavoimia ko. vuodelle (nollataan vuosien välillä). Vasemmalla vuorojärjestys.
Neuvonantajien numero 17 on yleensä nobrainer-liike: kaksi vapaavalintaista resurssia, kolme voittopistettä ja kurkistusoikeus vuoden päätteeksi hyökkäävään vihulaiseen on väkevä apu. Sinivalkoisella träckillä seurataan pelaajien sotavoimia ko. vuodelle (nollataan vuosien välillä). Vasemmalla vuorojärjestys.

Pelaajalaudan pieni harmitus unohtuu silti nopeasti, sillä pelaaminen on nautintoa alusta loppuun. Neuvonantajien valinta on tiukkaa “omaa peliä yhdistettynä kavereiden blokkaamiseen” -tasapainoilua eli moninpelipasianssi Kingsburg ei todellakaan ole vaan etenkin alarivin neuvonantajia varaillessa poljetaan kaverin jaloille ihan urakalla. Vuorojen odotteluakaan ei juuri ole, sillä keskeiset asiat tehdään yhtä aikaa, jolloin myös peliin käytetty kokonaisaika on sama kuin kunkin pelaajan oma tehokas peliaika. Kun edelliseen lisätään vielä se, että pelin opettaa nopeasti ja pelaamisesta pääsee nauttimaan jo ensikertalainen, niin mikäpä on Kingsburgia suositellessa oikeastaan kenelle tahansa.

Kingsburg: To Forge a Realm -lisävärinää peliin

Kingsburg sai jatkoa lisäosan ‘To Forge a Realm’ -muodossa pari vuotta peruspelin julkaisun jälkeen. Lisäosa on kokoelma erilaisia moduleita, joita pelaajat voivat oman harkintansa mukaan tuoda mukaan peruspeliin.

Kingsburg: To Forge A Realm -lisäosan sisältö.
Kingsburg: To Forge A Realm -lisäosan sisältö.

Lisäosan modulit ovat:

  • Vaihtoehtoiset (ja isommat) pelaajakohtaiset laudat
  • Korvaavat liuskat pelaajalautoihin
  • Tapahtumakortit
  • Pelaajakohtaiset ‘kuninkaan apujoukko’ -lätkät
  • Henkilöhahmokortit

Pelaajakohtaisiin lautoihin liittyvät modulit tarjoavat vaihtoehtostrategioita peliin, mikä on ehdottomasti tervetullut lisä yhtään enemmän Kingsburgia pelaavalle. Peruslaudan viisi rakennusträckiä kun on kuitenkin varsin nopeasti kaluttu ja siten tulee liian helposti tarponeeksi samoja polkuja pelistä toiseen. Isomman laudan pari uutta träckiä sisältävät jo itsessään houkuttavia vaihtoehtoja, mutta jos mukaan hämmennetään vielä vaihtoehtoliuskat, joilla osa tutuistakin träckeistä voi halutessaan korvata, on peli tuoreen erilainen pitkään.

Kingsburg-lisäosan mukana tulevissa pelaajalaudoissa on pari ylimääräistä rakennusträckiä, jotka antavat mahdollisuuksia vaihtoehtostrategioihin. Paljon on kultaa, mutta 'kuninkaan avusta' (violetti puu-ukko) päätellen ei pelin alku ole mennyt välttämättä ihan putkeen...
Kingsburg-lisäosan suuremman pelaajalaudan ylin träck on houkuttava. Paljon on kultaa, mutta ‘kuninkaan avusta’ (violetti puu-ukko) päätellen ei pelin alku ole silti mennyt välttämättä ihan putkeen…

Tapahtumakorteilla peliin saa lisää yllätttäviä elementtejä, joihin ei etukäteen voi varautua. Kuulostaa ennakkoon itse asiassa vähän turhankin epämääräiseltä, mutta yllättäen ne sopivat Kingsburgiin todella hyvin, sillä kortit eivät ole millään tapaa poskettomia tai peliä rikkovia. Tai no… pakasta löytyy kaksi ‘kuningas on sairas’ -korttia, jotka päättävät pelin samantien jos molemmat nousevat pelin aikana – tämä todennäköisyys tosin on kovasti minimalistinen, sillä tapahtumakortteja on lisäosassa vino pino.

Lisäosan kolme modulia tarkastelussa: sinisen pakan tapahtumakortit ovat vuoden voimassa. Henkilökortit sisältävät pelaajakohtaisia etuja läpi pelin. Pyöreillä sotavoima-lätkillä korvataan nopalla heitettävä kuninkaan apu.
Lisäosan kolme muuta modulia tarkastelussa: sinisen pakan tapahtumakortit ovat aina yhden vuoden voimassa. Henkilökortit sisältävät pelaajakohtaisia etuja läpi pelin. Pyöreillä sotavoima-lätkillä korvataan nopalla heitettävä kuninkaan apu.

Pelaajakohtaiset ‘kuninkaan apujoukko’ -lätkät korvaavat nopalla heitettävät apujoukot. Näin pelin tuuria pystytään minimoimaan mikä mahdollistaa vuoden aikana tehtävien suunnittelujen laskelmointia pidemmälle. Näistä kuudesta lätkästä yksi jää jokaisella pelaajalla käyttämättä ja tästä saa pelin lopussa pisteitä sen mukaan, miten “vahva” lätkä jäi yli.

Viimeinen lisäosan moduli on henkilöhahmokortit. Pelin alussa kukin pelaaja saa jokusen henkilöhahmokortin, joista yhden saa valita. Henkilöhahmot tuovat pelaajalle apua pelin aikana sen mukaan, mitä kortissa lukee. Henkilöhahmokorteistä toiset ovat parempia kuin toiset, joten jos haluaa yhtäläiset lähtökohdat peliin, niin nämä kannattaa jättää sivuun.

Lisäosa on “pakollinen” yhtään enemmän pelaavalle

Lisäosan modulit mahtuvat sellaisenaan peruspelin laatikkoon, mikä on pelkästään hyvä juttu sillä niistä tulee yhtään enempää pelaavalle käytännössä pakollisia. Lisäosa tuo erityisesti rakentamiseen liittyviä vaihtoehtostrategioita, mutta pidän myös tapahtuma- ja henkilöhahmokorttien tuomasta lisäväristä. Yksikään moduli ei kasvata pelikelloa kuin muutamalla minuutilla. Ainoa lisäosan moduli, jonka koen itse turhaksi ja mitä siten ei tule käytettyä on ‘kuninkaan apujoukot’, joka tekee pelistä enemmän ennakkoon laskettavan ja siten tylsemmän. Mutta tästäkin monet tuntuvat pitävän, joten kaiketi se kuvaa hyvin sitä, että paketissa on vähän jokaiselle jotakin.

Kingsburgin saatavuudesta – kakkoslaitos sisältää itsessään lisäosan

Kingsburg on sikäli taas ajankohtainen, että tämä alkujaan vuonna 2007 julkaistu peli on ollut vähän nihkeästi saatavilla viime vuosina. Saatavuus on kuitenkin nyt parantunut uuden painoksen (2016) myötä ja mikä parasta, kakkosedikka pitää sisällään edellä esitetyn lisäosan.

Kingsburgin kansikuvataide miellyttää silmää.
Kingsburgin ensimmäisen painoksen kansikuvataide miellyttää silmää.

Uutta painosta pelistä en ole itse vielä livenä nähnyt (ainoastaan kuvat BGG:stä), mutta ainakin graafinen ilme on uuden painoksen myötä mennyt kovasti takapakkia – komponenttien laadusta toivottavasti ei ole kuitenkaan tingitty. Vanhaa painosta on silti vielä saatavilla siellä täällä, joten jos se miellyttää enemmän, niin kannattaa kiirehtiä vielä kun voi. Vanha painos lisäosineen saattaa toki tulla kalliimmaksi kuin uusi kakkoslaitos. Mutta tämä taas on näitä elämän suuria valintoja.

Infolaatikko: Kingsburg
Pelaajia: 2-5 Kesto: 90 minuuttia Julkaisuvuosi: 2007
Saatavuus: pelialan liikkeet (englanniksi).
Lisätietoa: boardgamegeek

Matkalle mukaan: Qwixx, Qwinto ja Rolling Japan – kompaktit noppapelit

Käsittelen tällä kertaa poikkeuksellisesti kolme noppapeliä kerralla. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä että kaikki nämä kolme on mahdutettavissa yhden pelin laatikkoon (esim. Qwixx), jolloin jo itsessäänkin kompaktissa paketissa kulkee useampi eri peli mukana. Mikä tahansa nyt esitellyistä peleistä on jo itsessään mielekkäämpi pelattava kuin vaikkapa se kaikkien tuntema Yatsy, mutta yhdistettynä tämä pienessä paketissa kulkeutuva trio on mitä oivallisin valinta esim. patikka- moottoripyörä- tms. reissuille, jossa jo muutenkin joutuu tekemään kompromisseja mukaanotettavista tavaroista. Todellinen win-win –tilanne siis.

Qwixx

Qwixx on kansainvälistä menestystäkin saanut noppapeli, joka on suomennettu ja ostettavissa ihan perinteisistä tavarataloistakin pikkurahalla. Qwixxin peli-ideana on kerätä neljässä värissä lukuja joko ylös- tai alaspäin väristä riippuen. Numeroita saa jättää välistä, mutta jo kerätyn numeron jälkeen ei kyseisessä värissä pääse enää taaksepäin.

Peli etenee siten, että pelaaja heittää vuorollaan kuutta noppaa. Nopista neljä on eri värisiä ja kaksi on valkoisia. Heitetyistä nopista kaikki saavat, niin halutessaan, laittaa valkoisten noppien summan mihin tahansa väriin omassa pisteytyslapussa, kuitenkin ottaen huomioon pelin perussäännön että luvun pitää olla isompi (tai pienempi) kuin kyseisen värin edellinen omaan pistelappuun merkitty ruksi. Valkoisten noppien summan lisäksi vuorossa oleva pelaaja saa lisäksi yhdistää yhden värinopan ja yhden valkoisen nopan ja laittaa näin muodostuneen summan omaan pistelappuun sille riville, minkävärisen värinopan tähän edellä mainittuun summaan valitsi – ja taas noudattaen aiempaa merkintäsääntöä.

Summien merkitseminen omaan lappuun on muille pelaajille aina vapaaehtoista, mutta heittovuorossa olleen pelaajan pitää laittaa jompikumpi (tai molemmat) summista omaan pistelappuun. Mikäli kyseinen pelaaja ei pysty tai halua laittaa mitään summista pistelappuunsa pitää hänen merkitä rasti oman pistelapun -5 pistettä ruutuun. Miinuspisteet ovat sen verran isohkot, että pelaaja joutuu pohtimaan hyvän tovin, että kannattaisiko sitten ruksia joku tarjolla olevista summista jos mahdollista – vaikka sitten jäisikin useampia tyhjiä ruutuja väliin.

Qwixxiä jatketaan, kunnes kaksi värinoppaa menee lukkoon tai yksittäisellä pelaajalle tulee neljäs -5 pistettä rasti. Värinoppa voi mennä lukkoon, kun pelaajalla on kyseisessä värissä vähintään viisi ruksittua summaa ja kun kyseinen pelaaja pääsee laittamaan ruksin värin oikeanpuolimmaiseen sarakkeeseen (joka on 2 tai 12). Lopuksi lasketaan pisteet (pisteenlaskussa palkitaan sitä paremmin, mitä enemmän on numeroitu ruksittuna yhdessä värissä) ja eniten pisteitä kerännyt voittaa.

Infolaatikko: Qwixx
Pelaajia: 2-5 Kesto: 15 minuuttia Julkaisuvuosi: 2012
Saatavuus: tavaratalot, pelialan liikkeet (suomeksi)
Lisätietoa: boardgamegeek

Qwinto

Vuosi pari Qwixxiä myöhemmin julkaistiin Qwinto, joka jatkojalostaa Qwixxiä ja tuo hivenen lisäsyvyyttä peliin. Siinä missä Qwixxissä numeroita kerätään nousevaan tai laskevaan järjestykseen ja värejä on neljä, Qwintossa numerot saa laittaa minne tahansa vastaavanvärisessä rivissä, mutta värien määrää on tiputettu kolmeen. Samassa yhteydessä on myös valkoiset nopat ovat saaneet jäädä.

Qwintossa vuorossaoleva pelaaja päättää, heittääkö yhtä, kahta vai kolmea noppaa. Sen lisäksi pitää tehdä valinta siitä, minkävärisiä noppia heitetään. Heiton saa kertaalleen uusia, jollei heitetty summa miellyttänyt. Heitetyn summan saavat hyödyntää kaikki pelaajat, mutta ainoastaan heittovuorossa olleen on pakko tuo summa laittaa – tai jollei laita, seuraa tästä -5 pistettä merkittäväksi pistelapulle.

Summa pitää kirjata omaan pistelappuun sen väriselle riville kuin minkä värinen noppa oli kierroksella mukana. Eli jos pelaaja on heittänyt vain keltaisen ja violetin nopan, pitää näiden noppien summa laittaa joko keltaiselle tai violetille riville. Paikan johon summan kirjaa saa valita itse, mutta Qwixxin tapaan rivillä olevien summien pitää olla nousevassa järjestyksessä. Lisäksi pystysarakkeittain (eli eri värejä vertaillen) ei samassa linjassa saa olla kahta samaa numeroa.

Näin peliä jatketaan kunnes yhdellä pelaajista on kaksi eri väriä täynnä tai neljä -5 pistettä rastia pistelapussaan. Tämän jälkeen seuraa pisteenlasku, joka sekin on viritetty Qwixxistä. Jokainen väri katsotaan erikseen ja pisteitä saa joko ko. rivissä olevien numeroiden lukumäärän mukaan tai jos koko väri on täynnä, niin sen rivin oikeanpuolimmaisen numeron (suurin luku) verran. Lisäksi pistelapussa on viisi pystysaraketta, johon kuhunkin on tavoite saada kolmessa eri värissä numerot. Mikäli tässä on onnistunut, pelaaja saa tästä suorituksesta lisäpisteitä.

Ja Qwinton luonnollisesti voittaa pelaaja, joka onnistui saalistamaan suurimmat pisteet.

Infolaatikko: Qwinto
Pelaajia: 2-6 Kesto: 15 minuuttia Julkaisuvuosi: 2015
Saatavuus: ulkomaiset nettikaupat (saksaksi/englanniksi)
Lisätietoa: boardgamegeek

Rolling Japan (Rolling World, Rolling America)

Rolling Japan on vuodelta 2014 ja japanilaista suunnittelutyötä. Peli asettaa saman haasteen jokaiselle pelaajalle: kukin saa pienen kartan, jossa on kuvattu Japani pienempiin alueisiin jaettuna kuudessa eri värissä ja tuo kartta on tarkoitus täyttää numeroilla. Lisäksi pelissä tulee kangaspussi ja seitsemän eriväristä noppaa, kuusi näistä vastaa suoraan kartalla olevia värejä – se seitsemäs eli violetti noppaa toimii jokerina. Nopat sujautetaan pussiin, jonka jälkeen voidaankin aloittaa.

Peliä pelataan kaikkiaan kahdeksan kierrosta – tätä varten karttapaperissa on myös kierroslaskuri-osio. Yksi kierros pitää sisällään kolme toisiaan toistavaa samanlaista vaihetta: nosta kangaspussista kaksi noppaa, heitä ne ja jokainen merkitsee omalle kartalleen heitetyt numerot vastaavan värisiin alueisiin kuin mikä on nopan väri. Numerot tosin pitää laittaa kartalle siten, että vieressä pitää olla aina joko sama numero, numeroa pienempi tai isompi. Jos tähän ei pysty, pitää joku ruuduista merkitä ’X’:llä mikä ei ole toivottavaa, sillä pelaaja se pelaaja viimekädessä voittaa jolla pelin lopussa on vähiten ’X’:iä.

Kun kolme noppaparia on käytetty, jää pussiin käyttämättä yksi noppa – ja näin pitääkin olla. Tämän jälkeen nopat palautetaan pussiin, siirrytään seuraavalle kierrokselle ja näin peliä jatketaan se kahdeksan kierrosta. Kolme kertaa pelin aikana pelaaja voi vaihtaa heitetyn nopan värin joksikin toiseksi – tätäkin varten karttapaperissa on pieni ’change color’ –laskuri.

Lopuksi jokainen vielä kartassa tyhjänä oleva ruutu merkitään ’X’:ksi ja lasketaan ’X’:ien summa. Pelaaja, jolla näitä ’X’:iä on vähiten, voittaa.

Otsikossa mainitut Rolling World ja Rolling America ovat vastaavia pelejä kuin edellä käsitelty, mutta kuten nimestä voi päätellä, on kartta eri.

Infolaatikko: Rolling Japan
Pelaajia: 1-99 Kesto: 15 minuuttia Julkaisuvuosi: 2014
Saatavuus: ulkomaiset nettikaupat (englanniksi)
Lisätietoa: boardgamegeek

Yhteenveto

Kaikki edellä esitellyt pelit ovat erinomaisia valintoja kevyiksi matkapeleiksi sillä ne eivät juurikaan vaadi tilaa ja todellakin tulevat hyvin kompaktissa laatikkossa. Mutta aivan yhtä hyvin pelit toimivat myös normaalissa peli-illassa pidempien pelien väliin ”täytepelinä” tai miksei alkuun/loppuun kun odotellaan vielä väkeä saapuvaksi tai kun osa on jo lähtenyt.

Qwixxin, Qwinton ja Rolling Japanin yksi erityinen etu moniin muihin noppapeleihin verrrattuna on se, että jokainen pelaaja osallistuu peliin koko ajan eli perinteisiä ”yksi pelaaja heittää noppansa ja tekee päätöksiä minkä ajan muut pelaajat vain odottavat omaa vuoroaan” –tilanteita ei tule. Lisäksi kukin näistä kestää kulutusta erittäin hyvin eli pelien pariin palaa erittäin mielellään uudelleen ja uudelleen. Qwixx:iin on saatavilla – joskaan ei Suomesta – myös erilaisia pisteytyslappuja, mikä muuttaa enemmän taikka vähemmän sitä järjestystä, jossa numerot eri riveillä tulevat. Olen näitä vaihtoehto-pisteytyslappuja pelannut, mutta pohjimmiltaan ne eivät peliä muuksi muuta, mutta tekee hahmottamisen vaikeammaksi eli en voi suositella kuin kaikkein kokeilunhaluisimmille.

Mutta onko näistä toinen parempi kuin toinen eli voiko nämä pelit laittaa paremmuusjärjestykseen?

Omasta mielestäni Qwinto on näistä kolmesta paras. Qwintosta todella huomaa, että se on inkarnaatio Qwixxistä ja tehdyt muutokset ovat kaikki vieneet peliä parempaan päin: siinä on eniten päätöksiä tehtäväksi ja pelaajien välisen pelitilanteen lukeminen ja taktikointi mahdollista. Tämän myötä Qwinto on myös se peli, jossa pelaajien väliset pisteet voivat vaihdella suurestikin pelistä toiseen. Pidän siitäkin huolimatta Qwintoa kolmikon parhaana ja onkin harmi, että peli ei ole päätynyt yhtä laajaan jakeluun kuin Qwixx, mutta eiköhän tuo viimeistään vuoden 2016 aikana päädy lautapelien erikoisliikkeisiin Suomessakin.

Qwixx on hivenen kevyempi versio ja loppupelistä se aavistuksen harmittomampi yksilö. Sitä on silti hauska pelata ja pelikokemuksena poikkeaa riittävästi Qwintosta. Tämä suoritus riittää tällä erää hopealle, ihan vain siitä syystä että pelissä on edes pieni kilpailuelementti mukana.

Rolling Japan on puhtaasti pasianssi. Se tekee kyllä sen minkä pitääkin ihan mainiosti ja käytettävyyskin (pelikierrokset, värinvaihto) on huomioitu, mutta Rolling Japanista puuttuu pelaajien välinen keskinäinen kilpailu ja vuorovaikutus. Silti tätäkin on oikein mukava pelata peli silloin toinen tällöin ja simppeleillä säännöillä on silti saatu aikaiseksi aivan uudenlainen peli. Käytettävyyden osalta pieni miinus joka tapauksessa siitä, että osittain kartan alueet ovat todella pieniä, joten numeroiden rustaamisessa saa olla tarkkana, että mahtuvat osaan ruuduista. Rolling Japanista on viralliset maailma ja Amerikka-versiot, mutta vinkiksi lukijalle, että tähän on iso määrä fanien itsetekemiä lisäkarttoja, jotka on boardgamegeekistä tulostettavissa. Eli sikäli variaatioita tähän trion heikoimmaksi rankkaamaani peliin on tarjolla hurjasti.