Skip to main content

Tapahtumaraportti: Spiel ’17 (26.-29.10.2017) – osa 1

Vuoden 2017 Spiel-messut olivat itselleni järjestyksessään seitsemännet. Neitsyys tällä saralla tuli menetettyä jo 12 vuotta aiemmin eli vuonna 2005. Kiitos aiempien vuosien kokemusten, oli nytkin etukäteissuunnitteluun selvä sapluuna olemassa. Nämä niksit olen blogissa aiemmin jo jakanutkin.

Vaan minkälaiset fiilikset Spiel ’17 jätti? Oliko yllätyksiä ja jos oli, niin olivatko ne positiivisia vai negatiivisia? Tästä alkaa messuraportti, joka on jaettu kolmeen osaan, sillä jaettavaa on paljon. Jos mielenkiintoa riittää, niin H-hetken fiilikset (päivää ennen Spiel-messujen alkua) kannattaa lukea pohjille.

Majapaikka Essenin ytimessä

Hotellimme oli tällä kertaa ’Essener Hof’, joka sijaitsee aivan Essenin rautatieaseman välittömässä läheisyydessä. Jonkin rankkauksen mukaan tämä oli kaupungin parhaiden hotellien joukossa, mutta aika perushotellilta tuo lopulta vaikutti. Spiel-messut näkyivät aika vähän hotellilla, mikä oli pienoinen pettymys. Sitä kun on näillä reissuilla tottunut näkemään pelailujen levittäytyvän hotellien ravintoloihin ja baareihin, niin Essener Hofissa pelejä näyttäytyi pöydissä vain yksittäisiä. Osin tästä syystä mekin päädyimme iltaisin levittämään pelit omiin huoneisiimme.

Hotelli Essener Hof aivan Essenin rautatieaseman välittömässä läheisyydessä.
Hotelli Essener Hof aivan Essenin rautatieaseman välittömässä läheisyydessä.

Saavuimme Essener Hofiin keskiviikkona jo puolen päivän korvilla. Siten koko loppupäivä oli aikaa tutustua lähitavaratalojen tarjontaa katsellen mahdollisten tuliaisten ja/tai joululahjojen perään. Niin, niitä jouluvaloja keskustaan viriteltiin jo kovaa vauhtia. Teimme niinikään tietysti eväshankintoja tuleville messupäiville.

Tuloiltana, kun vakijoukkiomme neljäskin osapuoli saapui paikalle, pelailtiin hotellilla kätsyjen noppapelien (Qwixx ja Qwinto) lisäksi Hessulta saatuja miniversioita Amigon vanhemmista peleistä. Siis viime hetken herkistelyä toivottavasti vilkkaisiin tuleviin pelipäiviin! Keskiössä oli myös lyödä lukkoon suunnitelma ensimmäiseen messupäivään eli minne kukin ampaisee heti alkuun?

 Torstai on toivoa täynnä (ja ensiminuutit tarkoin suunniteltu)

Se ensimmäinen messupäivä. H-hetkeä eli klo 10:00 ja messujen aukeamista odotellessa olimme mekin ovien takana odottamassa ”muutaman muun kanssa”. Se, että odotusaulat ovat tupaten täynnä ei yllättänyt, näinhän se on ollut aina. Koskaan ei odottelu saati messumassassa liikkuminen ole kuitenkaan mennyt tuuppimiseksi ja tönimiseksi – me lautapelaajat osaamme selvästikin käyttäytyä. 

Messukansa odottamassa messujen alkua.
Messukansa odottamassa ovien avautumista läntisellä sisäänkäynnillä.

Järjestäjät päätyivät avaamaan osastojen ovet lopulta noin vartin etuajassa. Syytä aikaistukseen en tiedä, mutta ainakin läntisen sisäänkäynnin (jossa me olimme) ongelmana oli, että porukkaa oli aulassa niin paljon ettei uusille tulijoille pystytty myymään lippuja lipunmyyntipisteillä. Ai miksikö? No koska jo lippunsa ostaneiden massa ylti lipunmyyntiin saakka ja ylikin. Tästä me emme kärsineet, sillä omat neljän päivän tiketit tuli ostettua netistä jo etukäteen. 

Lunkisti-porukan torstai-aamu oli suunniteltu seuraavasti: Jussi ampaisee WizKidin osastolle hakemaan pelit The Expanse Board Game ja Favelas. Samalla keikalla mukaan lisäosa Snowdoniaan ja koukku Pandasauruksen kojulle, josko olisi ollut Coaster Parkia saatavilla. No se syötti ei tuottanut tulosta, vaan kaikki messuille kärrätyt kappaleet oli jo etukäteen varattu. Taiwanilaisjulkaisijan osastolta Jussi nappasi vielä Mini Railsin ennen kuin lähti yhyttämään muuta sakkia hallista 7.

Kolmen hengen ryhmä aloitti hallista 3. Korealaisten putiikista nappasin Star Plus -korttipelin. Siitä jonottamaan melkein viereiseen kojuun Azulia ilmaislisäosan kera – jota sitten joutuikin jonottamaan kohtuu tovin! Ylipäätään nämä messuaamujen ”ostosjonot” olivat uutta johon ei tässä määrin oltu aiemmin törmätty. Ryhmämme kolmas jäsen Jani kiersi heti startista 3. hallissa isomman ostosreissun. Matkaan tarttuivat niin Cat Lady, Coloretto Duell, Heaven & Ale sekä Riga. Tämä ostostelu kesti sen verran, että ehdimme odottaessa pelaamaan porukan viimeisen jäsenen, Mikon, kanssa ensimmäisen pelin. Se oli korealaisten osastolla esillä ollut Pile-Up Rush.

Pile It Rush nopeuspeli 2-4 pelaajalle.
Pile-Up Rush on palikoiden pinoamis- ja nopeuspeli 2-4 pelaajalle. Tiimalasi antaa tietyn määrän rakennusaikaa, mutta vuoronsa voi päättää jo aiemmin ennen kuin aika loppuu, jolloin tiimalasi käännetään ympäri ja vastapelaajalla on nyt vähemmän rakenteluaikaa. Ihan kelpo näppäryyspeli, mutta onhan näitä toki nähty.

Kun Jani saapui oli tämä ihan peruskiva puupalojen pinoamispeli lopussa ja siirryttiin yhteiseen kohtaamispaikkaan. Ensiostokliimaksi oli selätetty!

Yleisfiilistelyä ja kun tilaisuus tekee varkaan… myös pelailua

Torstain messupäivään ei aamun ensiminuuttien jälkeen ollut erityistä suunnitelmaa. Käytiin kiertämässä hallit läpi, katsottiin osastojen ja kauppojen tarjontaa sekä pelien hintatasoa. Pelipöytään istahdettiin pelipöytään, kun sellainen oli vapaana ja peli itsessään kiinnostava.

Koskisen Antti yhytettiin Klaskia ja Bonk!:ia opettamasta Competon osastolta ensimmäisen kerran jo torstaina aamupäivästä. Hyvin näytti kaverin kunto kestävän myös muina messupäivinä – en tiedä monelleko tuhannelle messukävijälle pääsi pelejä esittelemään. Kuitenkin sunnuntaina käytävillä törmättäessä Anttia piti opastaa 2F:n osastolle eli sen verran “sumussa” mentiin messujen viimeisinä tunteina, kun ei tarvinnut enää niin skarpata.

Antti Koskinen Bonkin sääntöjä opettamassa.
Antti Koskinen Bonkin sääntöjä opettamassa.

Ensimmäinen yhteinen tilaisuus pelin testaukseen tuli Haban osastolta. Karuba-korttipeli kiinnosti, sillä sen lautapeliversio oli jo aiemmin hyväksi todettu. Korttipeliversio tulee kompaktissa paketissa ja osoittautuikin todella toimivaksi. Itse asiassa korttipelissä on mukana elementti, joka tekee siitä jopa paremman kuin alkuperäinen. Jokaisella pelaajalla on sama korttipakka, mutta korteista kädessä on kerrallaan kolme. Näistä kolmesta kaksi paljastetaan yhtä aikaa ja pienimmän summan pelannut menettää toisen juuri pelaamistaan korteista. Muuten peli on tuttua ja turvallista Karubaa, mutta kestoltaan aavistuksen lyhyempi. Tykkäsin ja jäin mutustelemaan kokemusta siinä määrin, että lopulta messujen viimeisenä päivänä ostin omaankin hyllyyn kun ei lautapeliversiota sieltä vielä löytynyt. Toivoa sopii, että tämä peli löytää isoveljensä jalanjäljissä myös Suomen markkinoille. 

Karuban korttipeli onnistui yllättämään - sehän on parempi kuin esikuvansa!
Karuba-korttipeli onnistui yllättämään – sehän on parempi kuin esikuvansa!

Würfelkönig Haban osastolla oli niinikään vapaana, joten se pääsi testiin heti edellisen pelin päätyttyä. Perinteisestä Yatzystä mekanisminsa lainaava ”nopittelu” ei isoja riemunkiljahduksia tarjonnut ja korttien symboliikassakin olisi ollut toivomisen varaa. Omalla vuorolla heitellään noppia maksimissaan kolme kertaa, ja koetetaan täyttää jonkun pöydällä olevan tiketin ehto. Jos tehtävässä onnistuu, saa kyseisen tiketin ja mahdollisesti kortin yläpuolella olevan lisäpistekortin, jos näiden kahden kortin värit osuivat yksiin. Epäonnistuneesta suorituksesta palkitaan miinuskortilla. Kävi kummin tahansa, niin aina rivistä poistuu kortti ja jäljellä olevat siirtyvät pykälän verran eteenpäin. Näin jatketaan, kunnes miinuspakka on jaettu tai yksi pelin lisäpistepakoista loppuu. Ei “noppakunkkua” nyt ihan huonoksikaan voi haukkua, mutta pelkästään jo messuilla pelatuista noppapeleistä tämä päätyy sinne jämäpaikoille.

Haban Würfelkönig pohjautuu vahvasti Yatzyn perusmekaniikkaan.
Haban Würfelkönig pohjautuu vahvasti Yatzyn perusmekaniikkaan.

Queen Gamesin osastolla oli toive päästä useammankin eri pelin pöytään, mutta kun ”ykkösryhmäläisiä” (tästä lisää myöhemmissä raporteissa) ei ollut vapaana, niin testattiin ensin lastenpeli Captain Silver. Siinä pelaajat yhtä aikaa tunnustelevat omassa kangaspussissa olevia esineitä ja koettavat nykiä oikeat esineet mahdollisimman nopeasti tiskiin. Nopea ja harmiton tapaus, mutta epäilen ettei se jaksa kiehtoa muutamaa peliä kauempaa edes lasten keskenään pelatessa – aikuisista puhumattakaan. Captain Silverin jälkeen istahdettiin edellisvuoden julkaisun High Tiden pariin. Dirk Henn on pelisuunnittelijana vanhempaa ja kokeneempaa kaartia, jolta on pelejä tullut jo kauan. Viime vuosina todelliset osumat ovat kiertäneet kaukaa. Miehen CV:stä löytyy kuitenkin kovasti arvostamiani nimikkeitä, kuten Wallenstein, Timbuktu, Speculation tai Alhambra, joten sikälikin kaikille Dirkin uusille tuotoksille pitää antaa mahdollisuus. 

High Tide vie pelaajat biitsille.
Saksalaisena turistina rannalla – High Tide.

High Tidessa pelaajat ovat “saksalaisia turisteja uimarannalla” – näin sääntöjenselittäjä asian meille kauniisti ilmaisi. Tarkoittaa siis sitä, että oma rantatuoli kiikutetaan biitsillä parhaalle paikalle eli mahdollisimman lähelle merta. Tämä on toteutettu pussista noppia nykimällä ja heiton jälkeen siirretään vastaavilla värisarakkeilla olevia omia rantatuoleja lähemmäs merta. Pari kertaa saa nykiä pussista noppia lisää, jos niitä siellä on vielä jäljellä, jolloin aiemmin heitetyt nopat jäävät muille. Lopulta ylijäämäpari nopista kertoo sen, missä sarakkeessa meri tulee lähemmäs. Kierroksen päätteeksi nopat palautellaan pussiin ja hommaa jatketaan, kunnes joku hulahtaa rantatuolinsa kanssa mereen. Lopussa jokaisen sarakkeen parhaat paikat varanneet palkitaan pisteillä ja jämäpisteitä jaetaan myös siitä, jos oma rantatuoli on vielä lähtötelineissä.

Queen Gamesin nykylinjan mukaisesti laatikosta löytyy jo lähtökohtaisesti pari minilisäriä, joilla halutessaan saa lisävivahteita mukaan. Tämä rantapaikkojen valtaaminen osoittautui kelpo viihteeksi, jonka pelaa nopeasti ja päätöksiä on tehtäväksi ihan mukavasti. Pelaisin mieluusti toistekin. Hyvä Dirk! 

Etukäteen ne kovimmat odotukset napakoista noppapeleistä oli asetettu Zochin Café Fatalille. Tässä sirotellaan pienen pelilaudan ruuduille ensin pizza- ja kakkupaloja, jonka jälkeen koetetaan omat nopat levittää niihin siten, että ruudussa on enemmistö toisiin nähden. Vuoron alussa omat nopat heitetään ja valitaan yksi noppaluku jonkamukaiset nopat siirretään laudalle. Seuraavalla kierroksella heitetään jäljellä olevat nopat uudelleen ja levittäydytään aiempien ruutujen viereen TAI jos valitsee jo pelaajan lukitseman noppaluvun, niin nämä päätyvät samaan ruutuun kuin aiemmat vastaavat. Tasatilanteet kierroksen päätteeksi ratkeavat isomman silmäluvun heittäneen eduksi. Cafe Fatalessa noppien asettelu on fiksusti rajattua, mikä tekee pelistä toimivan ja kierrokset rullaavat hyvää tahtia muutenkin. Tykkäsin ja peli oli testatuista noppapeleistä lopulta ehkäpä se messujen paras. Mutta oli porukassamme myös yksi joka oli ihan päinvastaista mieltä – ehkäpä osin siksi tämä jäi ostamatta. Toinen ostoa rajoittanut syy oli lilliputti-kokoa olevat komponentit eli mielellään olisin käsitellyt isompia noppia, paksumpia kakkupaloja jne. Mutta pankaapa nimi mieleen.

Café Fatalin komponentit ovat aina nopista lähtien minikokoa.
Café Fatalin komponentit ovat aina nopista lähtien minikokoa.

Kun Zochin osastolla oltiin, niin testattiin myös Schüttel, tuo täysin hönökki peli, jossa nopat on korvattu miltei yhtä arvaamattomalla ”kaada mukista nappuloita kaukaloon” –tyyppisellä ratkaisulla. Kaatotulos kertoo, minkä pelilaudan ruudun toiminto suoritetaan. Suurin osa ruuduista antaa rahaa tai edes lupauksen siitä, mutta mukana on myös muutamia suoria rahan menetys -ruutuja. Tehdyn toiminnon jälkeen nappulat palautetaan kuppiin ja on seuraavan pelaajan vuoro. Tarkoituksena on tahkota rahaa mahdollisimman paljon ennen pelin loppumista. Olin tämän(kin) säännöt lukenut etukäteen ja todennut että ei tässä peliä paljoakaan ole ja käytännön kenttäkoe osoitti asian todella olevan näin. Komponenttipuoli oli siisti ja kiva, jopa ne paperirahat – harmi vain, että peli puuttuu.

Schüttelissä vuorolla tehtävä toimintonumero määräytyy kupista puunamiskoita astialle tiputtamalla.
Schüttelissä vuorolla tehtävä toiminto määräytyy kupista puunamiskoita astialle kaatamalla.

Ja vielä kertalleen Zochia. Niin, näinhän se usein menee, että samalla osastolla testataan useampi peli, jos mahdollista. Kimono on Hisashi Hayashin (mm. Trains) uudelleenlämmitys pari vuotta aiemmin ilmestyneestä Zooscapesta. Pelin keskiössä on jakomekaniikka, jossa yksi pelaajista jakaa tarjolle käännetyn korttisetin kahteen osaan, jonka jälkeen pelaajat salaa toisiltaan valitsevat kumman seteistä haluavat. Valinnat paljastetaan ja jos vain yksi valitsi tietyn setin, tämä pelaaja saa sen. Jos ottajia on useampia, niin setin aluksi jakanut jakaa sen taas pienempiin osiin ja valinnat tehdään uudelleen. Näin jatketaan, kunnes jokaisella on setti tai jäljellä on enää yksi kortti jolla on useampi ottaja. Tällöin nämä jäljellejääneet pelaajat saavat pakan sivusta Kimono-kortit. Tarkoitus on kerätä pistekorteista settejä niin, että samanlaisia kortteja ei ole tiettyä määrää enempää, sillä rajan ylittyessä ne kääntyvät miinuksiksi. Paperilla peli kuulostaa vielä ihan ok:lta, mutta ei se nyt oikein toiminut. Meillä moni setti meni Kimono-korttien poimimiseen ja se pino lopulta loppuikin. Jos tällaista kevyttä “jakomekaniikkapeliä” haluaa pelata, niin esimerkiksi Noa on huomattavasti toimivampi.

Kimono on päällepäin ihan nätti, mutta settien splittaus ja pelaajien ajatusten arvailu ei vakuuttanut.
Kimono on päällepäin nätti, mutta settien splittaus ja pelaajien ajatusten arvailu ei vakuuttanut.

Jossain välissä ensimmäistä messupäivää tuli käytyä myös Renegade Studiosin kojulla. Tarkoitus oli ostaa omalla ostoslistalla korkealla olevat Sentient, ExLibris ja pari kappaletta Fox in the Forest:ia, mutta Renegaden pelit olivat vielä tullissa. Lupailivat perjantaille saapuvaksi, joten siispä uudemman kerran sitten. Aivan tyhjän panttina Renegaden porukan ei kuitenkaan tarvinnut olla eli heillä oli sentään joitakin pelejä (ei tosin mitään edellisistä) joita peluuttaa osastollaan.  

Väliin piti saada kahvia koneeseen ja lepuuttaa jalkoja. Niin, tähän väliin on hyvä mainita, että aika pitkälle on tultu vuodesta 2005, mitä messujen ruokahuoltoon tulee. Tuolloin tarjolla oli vain yksi (?) isompi ravintola ja joukko pienempiä kärrymyymälöitä siellä täällä. Nykyään valinnanvaraa on huomattavasti enemmän ja virvokkeita saa jokapuolelta. Tämä suuntaus on hyvä!

Välille kaipaa pientä breikkiä - kahvi maistuu Saksassakin.
Välille kaipaa pientä breikkiä ja karttojen tarkastelua – kahvi maistuu Saksassakin.

Yksi messujen vakiokohde on legendaarinen “häkkikauppa” – myymälä, jossa myydään enemmän taikka vähemmän halvalla lautapelejä laidasta laitaan. Jonot tuohon kohteeseen ovat yleensä aina pitkät, niin myös tällä kertaa vaikka kävimme siellä vasta iltapäivällä. Arvata saattaa, että siihen mennessä parhaat yksittäislöydöt on jo tehty (jos niitä ylipäätään edes oli) ja jäljellä oli sekalaista ryönää. Ryönästä ei hittejä tältä kertaa löytynyt.

Ei... tässä ei kuvata Fantasy Flight Gamesin osastoa eikä Star Wars -peliä. Edestä alkaa jono "legendaariseen" häkkikauppaan, josta moni messukävijöistä tekee löytöjä. No, tällä kertaa vedettiin vesiperä mitä löytöihin tulee.
Ei… tässä ei kuvata Fantasy Flight Gamesin osastoa eikä Star Wars -peliä. Edessä keskellä olevat ihmiset jonottavat “häkkikauppaan”.

Toinen, etenkin ensimmäisinä Spiel-vuosina, merkittävä kohde olivat käytettyjen pelien kauppiaat. Näiltä löytää monia sellaisiakin pelejä, joita vielä internet-aikakaudella on muualta vaikea saada. Pari vanhempaa peliä oli itsellänikin hakusessa, mutta niiden osalta ei lykästänyt. Silti, varsin vaikuttava näky nähdä näiden kauppiaiden tarjooma ja hintatasokin tuntui edelleen olevan varsin kohtuullinen. Itse asiassa monia vanhempia esimerkiksi Reiner Knizian hyviä pelejä olisi irronnut 10e hintaan.

Ensimmäisillä kerroilla nämä käytettyjen pelien kauppiaiden hyllyt saavat haukkomaan henkeä: pelejä on tarjolla todella paljon.
Ensimmäisillä kerroilla nähntynä nämä käytettyjen pelien kauppiaiden hyllyt saavat haukkomaan henkeä: pelejä on todella paljon.

Kun ostoskassit vähän jokaisella alkoivat olla varsin täynnä ja vapaiden pelipöytien löytäminen hankalaa, päätimme kellon ollessa noin 17:30 siirtyä hotellin suuntaan. Seuraavaksi syömään kunnolla, sitten tehtyjen ostosten tutkiskelua ja tietenkin pelailua.

Iellon osaston perussäpinää - tässä pelataan Bunny Kingdomsia
Iellon osaston perussäpinää – tässä pelataan Bunny Kingdomia

Hotellipelailua

Kun illan vietnamilais-annos oli puraistu aloitimme hotellipelailut. Baarin puolella oli hiljaista – taisi yhdessä loosissa olla pelisessio menossa ja ravintolakin uinui. Siispä omaan huoneeseen. Uunituoreista ostoskasoista valikoitui pöydälle seuraavat pelit: ‘1920 Wall Street’, ‘Voodoo Prince’ sekä ‘Sweet Honey, Bee Mine!’.

Hotellilla heti testissä uutuuksista 1920 Wall Street.
‘1920 Wall Street’. Espanjalaisten näkemys pörssiromahduksesta.

‘1920 Wall Street’ oli porukan “talouspelivastaavalle” markkinoitu ja tämä tarttuikin matkaan. Käytännössä muuten korttipeli, mutta pienellä apulaudalla seurataan osakemarkkinoiden kehitystä ja toinen apulauta toimii hallinnollisena apulautana. Pelaajat saavat alkuun piilo-osakkeen, mutta muuten osakkeet hankitaan ja niiden hitntaa säädellään yhteisessä korttirondelissa, jossa kierretään myötä- ja vastapäivään. Vuorolla liikutaan x-ruutua kuvan korttirinkiä ja rahalla saa lisäliikkumisia. Kortti johon päätyy, joko ostetaan itselle (jos se on osake) tai sillä muutellaan osakekursseja tai tehdään muu vastaava liike. Tai myydään osake lisälikviditeetin saamiseksi. Pelin tapahtumakortit päätyvät lopulta yhteen kolmesta sivupinosta, joista pelin lopussa laukeaa mahdollisesti yksi lisätoiminto sen mukaan, onko johonkin pinoon päätynyt enemmän dynamiitteja kuin muihiin. Näin peliä jatketaan, kunnes nostopakasta tulee pörssin kaatava kortti vastaan – se on pakan alimmaisten korttien sekaan sekoitettu.

Tämä espanjalaista käsialaa oleva osakepeli on yksinkertainen ja nopea pelattava ja se toimi kivasti. Peliin liian vakavasti suhtautuva voi toki laskeskella sivupinoihin päätyvien korttien dynamiitteja jos haluaa ja siten päätellä mikä lopputoiminto laukeaa, mutta itse en koe moiselle tarvetta eikä se lisätapahtuma (jos edes laukeaa) nyt niin järkyttävästi asioita muuta, että olisi edes vaivan arvoinen. Hyvä peli ja kun kokokin on kompakti, niin odottelen jo tulevia lisäpelejä.

Niinikään uutuus: Voodoo Prince. Mainio tikkipeli Reiner Knizialta.
Voodoo Prince. Tikkiä tvistillä – taas. Reiner Knizian käsialaa – taas.

Tikkipelejä on maailma täynnä ja ilmeisesti niille vaan on loputtomasti tilausta, kun joka vuosi uutta pukkaa. Omaan makuun Stich-Meister -korvaa näistä miltei kaikki (juuri muita en siksi enää omistakaan), mutta etukäteen sääntöjen perusteella Voodoo Prince vaikutti silti pätevälle. Pelissä on kortit viidessä maassa ja pelaajamäärästä riippuen vain osa numeroalueesta käytössä. Pelaajat saavat tietyn määrän kortteja käteensä, mutta jokunen jää yli – tämä on korttipeleissä aina tervetullut merkki (hähää korttien laskijat). Ensimmäisellä kierroksella valtti arvotaan, jatkokierroksilla edellisen kierroksen viimeiseksi jäänyt pelaaja päättää valtin.

Voodoo Prince mukailee sääntöjensä puolesta muuten perinteisiä tikkipelejä, mutta koska se on Reiner Knizian käsialaa, niin muutama koukku on mukana. Ensinnäkin 0 voittaa saman maan isoimman kortin, jos ovat molemmat samassa tikissä. 5- ja 7-korteilla voitetut tikit ovatkin kaksi tikkiä yhden sijaan. Pelin merkittävin sääntö liittyy voitettujen tikkien määrään. Pelaaja nimittäin tippuu kierrokselta pois siinä vaiheessa kun haltuun napsahtaa kolmas (tai neljäs) tikki. Tipahtanut pelaaja saa kierrospisteikseen muiden pelaajien sillä hetkellä olevien tikkien määrän. Paitsi aivan viimeinen pelaaja, joka saakin vain omien tikkiensä mukaiset pisteet. Näillä muutamilla säännöillä on keitetty helposti omaksuttava peli, jossa jokainen pyrkii olemaan kierroksessa mukana mahdollisimman kauan, mutta kuitenkin ulos haluaa päästä toiseksi viimeisenä. Sopivasti kiero ja omanmakuinen peli, jota suosittelen kaikille tikkipelien ystäville.

Japanilaisten uutuus: Sweet Honey, Bee Mine! perustuu pitkälti bluffaukseen.
Japanilaisten uutuus: Sweet Honey, Bee Mine! perustuu pitkälti bluffaukseen.

Illan viimeinen oli japanilaisten mehiläispeli ‘Sweet Honey, Bee Mine!‘. Tämä on käytännössä puhdasta bluffia, jossa koetetaan syöttää kaverille sakkokortti joka tällä jo on, jolloin kyseinen pelaaja tippuu kierrokselta pois. Alussa kukin pelaaja valitsee käsikorteistaan yhden sakoksi eteensä, minkä jälkeen alkaa itse peli. Yksi pelaaja asettaa seuraavan pelaajan eteen kortin ja 1-3 hunajamerkkiä päälle. Tämän pelaajan tulee joko ottaa kortti, jolloin kortti käännetään ympäri ja katsotaan tuliko pari vai ei, tai laittaa kortti kiertoon seuraavalle ja lisätä siihen vastaava määrä hunamerkkejä. Jos kortti kiertää täyden kierroksen ympäri, päätyy kortti sen alun perin lähettäneen sakkokortiksi.

Täysin älyvapaata, ei käytännössä mitään kontrollia. Vajaassa puolessa pakan korteista on selkämyksessä LOW tai HIGH -teksti, jolloin niistä tietää että onko kortti numeroltaan pieni vai iso. Tämän tiedon olisin suonut lisättäväksi kaikkiin kortteihin, jolloin päätöksentekoon saisi edes hitusen apuja. Tällaisenaan ei jatkoon – etenkin kun Geschenkt on keksitty. Se ajaa samaa asiaa ihan riittävän hyvin, vaikka bluffia ei sisälläkään.

Tällaisella rypistyksellä oltiin torstaina liikkeellä. Oma pelikasa näytti tuolloin hyvinkin inhimilliseltä, kun muutamia pakko-ostoksia ei päässyt tekemään vaikka tarkoitus oli. Jatkoa seuraa messuraportin seuraavissa osissa: ks. perjantai sekä yhdistetty lauantai & sunnuntai.

Ensimmäisen messupäivän hankintoja.
Ensimmäisen messupäivän hankintoja.

 

Spiel ’17: H-hetki ovella!

Tätä kirjoittaessani olemme jo onnellisesti Essenissä. Neljä päivää kestävään Spiel-tapahtumaan on enää yksi yö, huomenna homma pärähtää täysillä käyntiin – näin niinkuin kuluttajan silmin. Some-kanavista toki olemme jo pari päivää saaneet nauttia julkaisijoiden ja jälleenmyyjien maistiaisista mitä tulee messuosastojen ulkonäköön ja muihin valmisteluihin. Niinikään “sillä puolella” moni saanee jännittää sitäkin, että näinköhän pelilastit löytävät ajoissa perille ja kaikista tulli- yms. muodollisuuksista selviydytään siististi. Unohtamatta tietenkään sitä jännitystä, että minkälaisen vastaanoton se oma uusi julkaisu saakaan?

Vaan peliharrastajana ei viimeisenä päivänä ole valmistelujen suhteen enää tehtävää. Ne kotiläksyt on pitänyt tehdä aiempina viikkoina ja kuukausina. Tilanne on siten täysin verrattavissa tenttiin valmistautumiseen: yhdessä illassa ei ihmeitä pysty tekemään! Ja valmisteluita, niitä olemme Lunkisti-toimituksessa tehneet.

Tabletop Together Tool on verraton apu Spiel-messujen pelien läpikäyntiin. Kunkin nimikkeen kohdalle voi merkitä oman kiinnostuksen ja muita muistikirjamerkintöjä.
Tabletop Together Tool on verraton apu Spiel-messujen pelien läpikäyntiin. Kunkin nimikkeen kohdalle voi merkitä oman kiinnostuksen ja muitav muistikirjamerkintöjä.

Erityisesti yo. kuvan ‘Tabletop Together Tool’ on ollut kovassa käytössä, kun Spiel-messujen koko pelitarjooma eli reilut tuhat nimikettä on läpikäyty ensin karkeasti ja mielenkiintoisten nimikkeiden osalta tarkemmalla kammalla. On siis tullut katseltua pelivideoita ja -esittelyitä sekä luettu sääntökirjoja ja kirjattu mietteet heti tuoreeltaan muistiin. Ja oman peliporukan kesken on näitä ensifiiliksiä jaettu ja pohdittu onko peleistä mihinkään vai ei. Toimiiko joku idea vaiko eikö?

Tämän tehdyn työstämisen lopputulemana on nyt valmis lista itseä kiinnostavista peleistä, jonka turvin messumassan sekaan on hyvä syöksyä.

Tulostettuna lentoliput, messuliput ja tientenkin pelilistat...
On lentoliput, etukäteen ostetut messuliput ja tietenkin ne pelilistat kera muistiinpanojen.

Niinikään jo koto-Suomessa on työstetty tulostetuille messukartoille kaikki ne itseä kiinnostavat pelit. Tämän pohjakartan avulla saa kätevästi suunniteltua reittejä messupäiville, sillä liikkuminen yli 50 000 ihmisen keskellä ei ole välttämättä kaikkein mukavinta puuhas – tai ainakin itse käytän senkin ajan mielelläni paremmin.on haastavaa. Tärkeää messukarttojen parissa on joka tapauksessa viettää ainakin hetki, sillä jos omien pelien joukossa on pienten painosmäärien pelejä, niin oman kappaleen saamiseksi oikealla osastolla on oltava heti messujen ensiminuuteilla!

Messukartat paperille ja merkinnät itseä kiinnostavista osastoista. Pakollinen apuväline reittien ja päivien suunnitteluun.
Messukartat paperille ja merkinnät itseä kiinnostavista osastoista. Pakollinen apuväline reittien ja päivien suunnitteluun.

Viimeinen esivalmistelu oli tulostella matkaan joukko sääntökirjoja. Tällä siis takaa sen, että pelien ääressä sääntötarkistuksia pystyy tekemään kielellä, jonka itsekin hallitsee. Monissa messupeleissä kun ei juuri sillä hetkellä ole saatavissa kuin saksankieliset säännöt. No, tässä kertaa oikaisin sikäli, että tulostamisen sijaan latasin sääntökirjat vanhalle Ipadille, joka saa kunnian kulkea mukana messuille.

Vanha IPad2 saa toimia pelien sääntökirjapankkina siltä varalta, että demopeleissä ei ole englanninkielistä sääntökirjaa (mikä on yllättävän yleistä).
IPad2-vanhus saa toimia pelien sääntökirjapankkina messuilla.

Kun “isot linjat” ovat hoidossa, voi hyvillä mielin keskittyä viime hetken herkistelyyn – sitähän ne huippu-urheilijatkin tekevät ennen varsinaista suoritusta! Peliharrastajalle tämä tietenkin tarkoittaa kevyttä pelailua esim. lentokoneessa. Siinäpä se meni pari tuntinen lento rattoisasti Helsinki-Düsseldorf -välillä pelaten kompakteja noppapelejä eli Qwixxiä, Qwintoa ja Rolling Japania.

Lentokoneessa noppailua mm. Qwinton parissa.
Lentokoneessa noppailua mm. Qwinton parissa.

Näillä mietteillä kohti seitsemänsiä Spiel-messuja. Pysykääpä kuulolla, messufiiliksiä on varmasti tulossa!

Lautapelaajan neljän päivän joulu – Spiel-messut

Spiel-messut 2017

Lautapeliharrastajan joulu on lokakuussa – joka vuonna. Silloin suuntana on Saksan Essen ja Spiel-messut. Kyseessä on maailman suurin kuluttajille suunnattu lautapelialan messutapahtuma, jossa saman katon alle pakkautuu neljän päivän ajaksi yli 1 000 pelien näytteilleasettajaa ympäri maailman ja yli 170 000 peleistä kiinnostunutta messukävijää. Messuosastot levittäytyvät hallista toiseen ja esimerkiksi vuonna 2016 tilaa oli käytössä yli 66 000 neliömetriä. Pelijulkaisijoille Spiel-messut on merkittävä tapahtuma pullauttaa markkinoille peliuutuuksia kaiken kansan töllisteltäväksi.

Yleiskuvaa messuilta.
Yleiskuvaa Spiel-messuilta vuodelta 2006. Niin no, pikainen yleislme on kuin miltä tahansa messuilta.

Mutta mikä vetää lautapelaajan tällaisille pelimessuille? Mitä niistä saa ja mitä siellä tapahtuu? Jokaisella kävijällä on tietenkin omat veturinsa ja syynsä matkata ulkomaille asti, mutta jaan jäljempänä omani. Annan niinikään tärppejä siihen, miten messukokemuksesta saa enemmän irti heti ensimmäisellä kerralla.

Totuus nimittäin on, että ilman minkäänlaista etukäteissuunnittelua Spiel-messut yllättävät sekä koollaan että ihmismäärällään. Jos matkaan lähtee pelkästään uteliaalla asenteella, huomaa kuluttavansa ison osan ajasta päättömästi messukäytäviä tallustaen ja kokemus ei välttämättä ole positiivinen. Ja nimenomaan hauskaahan Spiel-messuille mennään pitämään!

Matkanteko tapahtumapaikalle Esseniin ei ole mikään ongelma ainakaan näin suomalaisittain katsottuna. Parin tunnin lento Düsseldorfiin on hetkessä hujautettu ja lentokentältä on lyhyt juna- tai taksimatka määränpäähän Esseniin. Jos kimpassa matkustaa ja seurueessa on neljäkin ihmistä, niin taksi on tosiaan oiva valinta vieden suoraan hotellille ja hintakin on sama kuin junalla. Mitä taas lentomatkustamiseen tulee, niin muitakin vaihtoehtoja kuin Düsseldorf on -meidän seurueemme on kertaalleen lentänyt esimerkiksi Kölniin, kun tarjolla oli poikkeuksellisen edulliset lentoliput.

Tätä tarjoaa Spiel-messut

Peliharrastajalle Spiel-messujen pääantia on mahdollisuus neljän päivän aikana tutustua uusiin pelijulkaisuihin. Tätä varten messuosastoilla on pelipöytiä, joilla useimmiten pääsee pelaamaan pelin alusta loppuun tai pitkäkestoisten pelien osalta joitakin kierroksia. Testaamisen jälkeen on tuoreeltaan helppo tehdä päätös, ostaako pelin kotiin asti. Pelaamisen alkuun osastoilla pääsee helposti, sillä paikalla on aina henkilökuntaa opastamassa alkuun. Tämän sääntöopastuksen saa nykyisin englanniksi aina, mutta saksankielen taidosta ylipäätään on hyötyä, kun Saksassa ollaan.

Peliopastusta meneillään.
Pelin opastus meneillään. 

Spiel-messuilla on saman katon alla niin pieniä kuin isoja julkaisijoita. Pienten julkaisijoiden läsnöolo takaa sen, että tarjolla on paljon myös sellaisia pelejä, joiden ostaminen muuten on hankalaa tai jopa mahdotonta. Uunituoreiden peliuutuuksien ohella myynnissä on myös aiemmin julkaistuja pelejä, lisäosia, minilisäosia ja muuta oheisrekvisiittaa.

Houkutuksia riittää joka käänteessä, joten jos olet pelkästään matkalaukulla liikkeellä on pää pidettävä kylmänä. Messukeskuksessa on tätä nykyä myös postituspiste, joten osan ostoksista voi tuikata pakettina kotiin – kannattaa tosin varautua jonottamiseen, sillä palvelu on suosittu.

SpieleOffensive on yksi monista pelien jälleenmyyjistä Spiel-messuilla. Näiltä on Lunkisti-toimituskin tilannut pelejä aina 2000-luvun alusta lähtien.
SpieleOffensive on yksi lukuisista pelien jälleenmyyjistä Spiel-messuilla. Tästä firmasta on nettitilauksia Lunkisti-toimituskin tehnyt yli 10 vuoden aikana lukuisia kertoja.

Pelijulkaisijoiden ohella Spiel-messuilla on paikalla pelien jälleenmyyjiä (kauppaketjuja, nettikauppoja jne.) unohtamatta käytettyjen pelien kauppiaita, joilta etsivä löytää sellaisia harvinaisuuksia, joiden hypisteleminen ennen ostoa olisi muuten hankalaa. Aktiiviharrastajalle käytettyjen kauppiaiden tarjooma on huikea mahdollisuus täydentää omaa pelihyllyä hieman vanhemmilla nimikkeillä eli “ottaa harrastamisessa kiinni menetettyä aikaa”. Harva meistä on näitä modernimpia pelejä harrastanut siinä määrin etteikö yksi jos toinenkin kiinnostava nimike olisi mennyt ohi korvien “silloin tuoreeltaan”.

Pelien ja pelaamisen ohella messuilla on mahdollisuus seurata joitakin luentoja, osallistua kilpailuihin ja bongata tietenkin pelialan “julkimoita” – siis pelisuunnittelijoita, graafikoita, bloggaajia, vloggaajia ja mitä näitä nyt onkaan.

Yksittäisten pelien ympärille kyhättyjen pelikilpailujen (joita on runsaasti, ks. tarkemmin tästä: Messuturnaukset vuonna 2017) ohella on erityisesti mainittava vuosittain Spiel-messuilla järjestettävä lautapelaamisen Euroopan mestaruuskisat (EuropeMasters), joka käydään nelihenkisin joukkuein sekä yksilökisoista Carcassonnen MM-kisat. Näihin arvokisoihin osallistuakseen on oma paikka pitänyt lunastaa maakohtaisista karsinnoista, mikä Suomen kohdalla on tarkoittanut tänä vuonna menestymistä keväällä/kesällä järjestetyissä karsinnoissa (ks. lisää Suomen lautapeliseuran foorumilta).

Mikäli väliin kaipaa fyysisempää toimintaa jatkuvan aivojumpan sijaan, löytyy sivummalla olevista halleista trampoliinihyppelyä, ihmis-fussballia yms. virkistävää aktiviteettia, joka maistuu ainakin nuoremmille osallistujille.

Ylipäätään Spiel-messut tarjoaa lautapeliharrastajalle hienon mahdollisuuden kokea sellaista yhteisöllisyyttä, jossa koko kaupunki hengittää hetken lautapelaamisesta (no joo, sitä jalkapalloakaan toki unohtamatta). Kaikenikäisiä pelaajia on ympärillä niin messuilla kuin messuhallien ulkopuolella. Iltaisin pelit ja pelaaminen levittäytyvät Essenin hotelleihin ja ravintoloihin. Essen on varmaan vieläkin yksi niitä harvoja paikkoja, joissa olet saattanut olla todistamassa Mölkky-peliä baarissa!

..."perinteinen" baari-ilta Spiel-messujen aikaan: Crokinole Companionsin Hansille opetetaan Mölkky-pelin sääntöjä.
…”perinteinen” baari-ilta Spiel-messujen aikaan: Crokinole Companionsin Hansille opetetaan Mölkky-pelin sääntöjä kaiken muun pelaamisen tuoksinassa. Puulattialla pelatusta Mölkystä lähtee muuten paljon ääntä!

Tiivistetysti Spiel on siis seuraavaa:

  • Merkittävimmät peliuutuudet ympäri maailman testattavana ja (useimmiten) heti ostettavana.
  • Pelejä, joita et saa välttämättä mistään muualta – ainakaan ihan hetkeen. Tämä, koska mukana on pienjulkaisijoita joilla on hyvin rajatut painokset eikä uusintapainoksista ole takeita. Myös vähän isompien julkaisijoiden painokset saatetaan myydä jo messuilla loppuun ja uuden painoksen tuloa saa sitten odotella hyvän tovin.
  • Pelien lisäosia ja minilisureita ilmaiseksi tai pikkurahalla. Unohtamatta muutakaan oheissälää.
  • Pelisuunnittelijoiden bongausta ja vaikkapa nimmarit juuri ostettuun uutuuteen.
  • Laaja kirjo käytettyjä pelejä. Paikalla käytettyjen pelien kauppiaita, jotka täyttävät hyllyjä aina seuraavaa päivää varten. Jos jokin harvinaisempi nimike on etsinnässä, niin kannattaa suoraan kysyä kauppiaalta, löytyykö peliä. Kirpparihinnoista ei kannata haaveilla, jos peli on yhtään harvinaisempi tai halutumpi – myyjät kyllä tietävät peliensä arvon. Löytöjä tekee silti aina ja hintataso on kuitenkin hyvä.
  • Messutarjouksia. Kannattaa pitää pää kylmänä ja vertailla eri messuosastojen hintoja ennen ostoa. Messujen päätöspäivänä on usein erinomaisia tarjouksia niistä peleistä, mitä nyt jäljellä ylipäätään on.
  • Mahdollisuus nähdä ja kokea pelikulttuuria, jota et ainakaan Suomessa koe missään koskaan tässä mittakaavassa.
  • Etkot ja jatkot. Ennen messuja on keskiviikkona etkokinkerit, joilla voi ottaa tapahtumaan varaslähdön. Ja messupäivinä pelaaminen ei suinkaan rajoitu pelkästään messuille, vaan iltaisiin pelit levittäytyvät hotellien, baarien ja ravintoloiden pöydille.
Haban osastolla Trüffel Snüffel -testipenkissä. Maija diggaili tästä lastenpelistä siinämäärin, että ostoskoriinhan se lähti.
Haban osastolla Trüffel Schnüffel -testipenkissä. Maija diggaili tästä lastenpelistä siinämäärin, että ostoskoriinhan se lähti. Tätä kaivetaan edelleen ahkerasti esiin, kun kylässä käy vähän nuorempia vieraita…

Näillä vinkeillä parempi Spiel

Olen osallistunut Spiel-messuille kuudesti ja vuosi 2017 tulee olemaan seitsemäs kerta. Ensimmäinen kokemukseni on vuodelta 2005, joten siitä on vierähtänyt jo hyvä tovi. Vuosien kuluessa – ja näin peliharrastajan silmin katsottuna – tapahtuma on kuitenkin muuttunut yllättävän vähän.

Usean reissun tehneenä omiin valmisteluihin on tullut tietyt kaavat/rutiinit, jotka jaan seuraavassa. Lisäksi alla on vinkkejä, jotka oman Spiel-matkan suunnittelussa kannattaa huomioida. Ottakaa siis itselle alta oleelliset hyötykäyttöön ja jakakaa toki omatkin hyvät kokemuksenne ja niksinne.

1. Hyvä ja tuttu porukka. Kolme-neljä päivää reissussa ja tiedossa paljon uusia pelejä & pelaamista. Se kysyy “pelikuntoa” ja kaikilta kärsivällisyyttä. Kun mukana liikkuu valmiiksi tuttu porukka, jolla on samanlainen pelimaku ja seurueen koko on se 3-5, niin lähtökohdat ovat kunnossa. Porukan koko on sikäli tärkeä, että istahdettaessa pelipöytään ei ole tarvetta hakea lisäpelaajia ympäriltä vaan pelaamaan pääsee yksintein. Toki messuille osallistuminen onnistuu pienemmälläkin ryhmällä, mutta tällöin pitää varautua pelaajien haalimiseen ja siihen, että mukaan päätyy “säätäjiä” ja “jäätäjiä”.

Vuoden 2006 uutuus Yspahan Ystarin osastolla testissä.
Vuoden 2006 uutuus Yspahan Ystarin osastolla testissä.

2. Tutustu pelitarjontaan etukäteen. Tämä on lopulta se kaikkein tärkein mitä valmisteluihin tulee. Se minkä tästä laistaa, näkyy paikan päällä. Sen lisäksi, että tutustut pelien kuvauksiin ja mahdollisesti sääntöihin, niin kannattaa listata millä osastoilla pelejä pääsee pelaamaan ja ostamaan. Kattava lista Spiel-julkaisuista löytyy, mistäs muualtakaan kuin, Boardgamegeekistä: Spiel ’17 Preview.

Em. preview-listaan voi merkitä suoraan omat kiinnostuksen kohteet ja koostaa sitten itselle listaa messupäiviä silmällä pitäen.

Toinen erinomainen työkalu koostaa ajatukset ja mielenkiinnon kohteet on käyttää ‘Essen Geek Tool’ tai ‘Tabletop Together Tool’ -välinettä. Näistä jälkimmäinen on ainakin voimissaan vielä 2017 ja löytyy täältä: ‘Table Together Tool‘ (tekijä ottaa mielellään vastaan lahjoituksia välineen jatkokehittämiseksi). TTT-välineen kautta pystyy omien listojen tekemisen ohella seuraamaan ylipäätään peliharrastajien etukäteiskiinnostusta uusia julkaisuja kohtaan ja jakamaan omat mielenkiinnon kohteet muille.

3. Osta ja/tai varaa “pakolliset” pelit jo etukäteen jos mahdollista. Useiden julkaisijoiden kohdalla on mahdollista ostaa ja/tai varata pelejä jo etukäteen. Näin varmistaa sen, että pelin saa varmasti – mikä on merkityksellistä silloin kun kyseessä on pieni julkaisija ja/tai painos muuten hyvin rajallinen. Esimerkiksi japanilaisten julkaisijoiden pelit on saatettu ostaa kaikki jo ennen messujen alkua, jolloin messuosastolla myydään enää pelkkää ei-oota tapahtuman alusta lähtien. Pelien etukäteen maksaminen vähentää myös rahojen puljaamiselta paikan päällä ja osan peleistä voi tilata jopa suoraan kotiin lisähinnalla – tämä taas säästää tilaa matkalaukusta.

4. Pidä messujen pohjakartat saatavilla. Tulosta tai pidä pohjakartat sähköisessä muodossa saatavilla läpi messujen. Tapahtuma on iso ja kartoista on tarve harva se hetki tarkistaa jotakin. Pohjakartat julkaistaan mm. Spiel-messujen virallisella sivulla lähempänä itse tapahtumaa: http://www.merz-verlag-en.com/

5. Suunnittele mitä asioita tehdään minäkin päivänä. Osa asioista/tapahtumista voi olla aikataulukriittisiä. Esimerkiksi torstai-aamuisin messujen ensimmäisenä päivänä on sen ensihetkinä “juoksukilpailu” sellaisten pienjulkaisijoiden kojuille, jotka eivät ota vastaan etukäteisvarauksia ja joilla on rajattu painosmäärä pelejä matkassa. Eli jos et ole heti paikalla, jäät ilman. Etukäteisostot ja pelien noutoajankohdat voivat nekin vaikuttaa omiin aikatauluihin ja sama pätee myös nimikirjoitusten perään halajavien, jolloin joutuu huomioimaan pelisuunnittelijoiden aikataulut eri osastoilla. Mm. edellä mainitut seikat kannattaa siten huomioida kokonaisuutena ja käydä läpi vasten messukarttoja, jotta päivät eivät ole epämääräistä juoksemista eri osastoilla.

Mr. Jack -pelin kuvituksesta vastannut Pieró kuvittamassa pelin sisäkansia messukävijöiden iloksi/muistoksi. Näin osa porukasta sai oman erikoispainonksensa pelistä - mikäli vain jaksoi odottaa omaa vuoroaan.
Mr. Jack -pelin kuvituksesta vastannut Pieró kuvittamassa pelin sisäkansia messukävijöiden iloksi/muistoksi. Näin osa porukasta sai oman erikoispainoksensa pelistä – mikäli vain jaksoi odottaa omaa vuoroaan.

6. Paras messupäivä on torstai. Messut tulevat olemaan kaikkina päivinä hektiset ja ruuhkaisat, mutta eritoten lauantaina kannattaa varautua isoihin massoihin, koska viikonloppuna myös paikalliset asukkaat ovat liikkeellä. Torstai on perinteisesti se paras päivä, koska näin arkena väkeä on edes piirun verran vähemmän ja kaikkia pelejä vielä saatavilla. Toisaalta unohtaa ei kannata sunnuntaitakaan, jolloin on mahdollisuus tehdä kauppaa hyvään hintaan ja tarttua parhaisiin tarjouksiin niiden pelien osalta, joiden menekki ei olekaan ollut toivotunlainen.

Tällaiseen näkyyn saa tottua joka ikinen päivä: messuvieraat pakkautuvat oville odottamaan messujen alkua.
Tällaiseen näkyyn saa tottua joka ikinen päivä: messuvieraat pakkautuvat oville odottamaan messujen alkua. Tästä alkaa “kilpajuoksu” vapaisiin pelipöytiin ja peliostosten tekoon.

7. Varustaudu messureissulle oikein. Varaa matkaan iso laukku, johon pakkaat vain välttämättömät “retkut” ja hygieniavarustuksen. Tiivistettynä ohjeistus on, että messuille mennään mahdollisimman tyhjin laukuin ja takaisin tullaan matkalaukut täynnä pelituliaisia ilman, että lentoyhtiön painorajoitukset ylittyvät. Ja jotta kaikki tila tulee maksimikäyttöön, niin iltaisin hotellilla tehdyt ostokset käydään läpi, pelit punchataan ja pelejä pakataan toistensa sisään.

Vasemmalla: lähtiessä matkalaukku toisen sisään ja molemmat miltei tyhjinä. Oikealla: paluumatkalle laukut pakataan mahdollisimman täyteen.
Vasemmalla: lähtiessä matkalaukku toisen sisään ja molemmat miltei tyhjinä. Oikealla: paluumatkalle laukut pakataan mahdollisimman täyteen.

Pakkausvaiheessa turhat insertit (sellaiset, joilla ei aidosti ole lisäarvoa) joutavat roskiin, pelikomponentit pussitetaan asiallisesti jne. Tätä projektia varten kannattaa varata matkaan kuminauhoja, tyhjiä pusseja jne. siltä varalta, että pelinjulkaisija on näissä kitsastellut. Joinain vuonna olemme myös postittaneet pelejä. Tällöin on varauduttu matkaan pakkausteipein ja iltaisin on paketti taikka pari tehty valmiiksi, jotka sitten seuraavana aamuna ennen messujen alkua on kiikutettu postiin. Tällaisella hardcore-varautumisella pelejä saa kotiin just niin paljon kuin haluaa ja mihin matkabudjetti riittää.

Messupäivän ostokset vuodelta 2006. Jos kuvan peleistä pitäisi tehdä jotain jatkopäätelmiä, niin sanoisin että ei ollut erityisen kaksinen vuosi, sillä näistä peleistä ei montaa ole enää peliporukkamme hyllyssä.
Messuostoksia vuodelta 2006. Jos kuvasta pitäisi jotain jatkopäätelmiä tehdä, niin sanoisin ettei ollut erityisen kaksinen vuosi. Näistä ei nimittäin monikaan ole ansainnut pysyvää paikkaa porukkamme pelihyllyissä.

8. Varaa majoitus ajoissa (jos haluat parhaille paikoille). Sijainniltaan parhaat (lähimpänä Messe Essen -messukeskusta) tai muuten vain suositut hotellit buukataan loppuun heti kun niiden varaaminen vain on mahdollista. Tarkoittaa karkeasti sitä, että majoitus suosituimpiin hotelleihin pitää tehdä vuosi etukäteen. Tästä ei kannata säikähtää: myöhemminkin ehtii ja vapaan punkan löytää vielä hyvin lähellä messuajankohtaa, jos on valmis nipistämään hotellin tasosta ja sijainnista.

9. Osta ja maksa messuranneke etukäteen. Pieni juttu, mutta näin saatat säästää ensinnäkin jonkun euron ja paikan päällä on yksi asia vähemmän hoidettavana. Vuonna 2017 liput voit ostaa esimerkiksi täältä: http://www.merz-verlag-en.com/tickets_times_spiel.html

10. Varaa käteistä messupäiville. Vaikka muoviraha käyttö on tätä päivää, Spiel-messuille on varattava käteistä. Vain aniharvalla osastolla ostoksensa voi maksaa luottokortilla. Siispä käteisnostot kannattaa tehdä hyvissä ajoin etukäteen ja toki jokunen automaatti löytyy messukeskuksen nurkiltakin (kannattaa taas varautua jonoihin).

11. Turhia pelejä hyllyssä? Myy ne etukäteen ja toimita Essenissä. Aiemman kohdan ohje, että matkaan lähdetään tyhjin matkalaukuin ei välttämättä päde. Jos hyllyssäsi on itselle turhia pelejä, niitä voi kaupata etukäteen Boardgamegeekin kautta ja toimittaa uudelle omistajalle Spiel-messuilla. Mikä oivallinen tapa korjata messubudjetti kohdalleen ja tehdä tilaa omaan pelihyllyyn! Toisaalta kannattaa pitää huoli, että tätä kautta ei tule täyttäneeksi omaa matkalaukkua etukäteen ostopeleillä! BGG:stä löytyy joka vuosi ketju, jossa kauppaa voi käydä (tässä vuoden 2017 ketjussa on esimerkiksi jo yli 4200 nimikettä): Essen no-shipping auction list

…niin, tapahtuma on kokonaisuuten hieno. Liiaksi en saata Spiel-messuja kehuja ja lautapeleistä pitävien kannattaa edes kerran elämässä se kokea. Minulle Spiel tietää neljää päivää lautapelailua mukavalla porukalla ja uusien “löytöjen” tekemistä. Ja vaikka meidänkin vakisakki ukkoutuu kovaa vauhtia, niin joka syksy tapahtuman lähestyessä odotus kasvaa päivä päivältä. Ja jos joku vuosi ei ollakaan paikalle menossa, niin messujen lähestyessä ja niiden käynnissä ollessa tuntuu siltä, että mitä minä täällä kotona oikein teen – messuillahan sitä pitäisi olla.

Kaikki syyt jättäytyä pois Spiel-messuilta ovat huonoja tekosyitä – siispä Spieliin!

...tuttu näky messuilla: kassikaupalla peliostoksia pelaajien mukana. Ikea-kasseja näkyy kaikkialla.
Tämä on tuttu näky messuilla: kassikaupalla peliostoksia kulkee pelaajien mukana osastolta toiselle. Meilläkin Maijalta on kertaalleen kysytty (hänen odottaessa pelikassien kanssa muun porukan kiertäessä myyntiosastoa): “Eikö teillä ole kotona televisiota?”

Lisätietoa tapahtumasta: