Skip to main content

Palaces of Carrara – kun marmorilla on väliä

Wolfgang Kramer & Michael Kiesling -suunnittelijakaksikko on yksi historian tunnetuimmista ja menestyneimmistä “tutkapareista” lautapelirintamalla. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana heiltä on tullut useita pelejä, jotka ovat olleet ehdolla ja/tai voittaneet Saksan Spiel des Jahres -palkinnon. Niinpä kun tältä tehokaksikolta putkahtaa ulos uusi luomus, on lupa odottaa hiottuja, helposti lähestyttäviä ja toimivia pelejä. Pelejä, jotka sopivat paitsi perheille maistuvat useimmiten myös peliharrastajille. Palaces of Carrara on tästä oiva esimerkki ja kaikin puolin K&K-kaksikon tunnuspiirteet täyttävä peli. Ja osittain – valitettavasti – myös hieman väärinymmärretty.

Pelilautaa, näkösuojaa ja apulautoja. Yleisilme selkeä ja euromainen.
Pelilauta, näkösuojia ja apulautoja. Yleisilme on selkeä ja hyvin europelimainen.

Palaces of Carraran perusilme saattaa hämätä: komponenttipaljoudesta huolimatta se on yksinkertainen peli. Pöydälle levittävää kuitenkin riittää, sillä laatikosta putkahtaa pelilaudan lisäksi pelaajakohtaiset näkösuojat ja rakennuslaudat. Lisäksi on vielä oma piste- ja bonuskortti -lirpakkeensa, johon arvotaan pelikohtaisesti piste- ja bonuskortit. Lisäksi edellisillä on sikäli merkitystä, että ne myös määrittelevät milloin peli loppuu.

Pelaajakohtaisten tukevien näkösuojien taakse sujautetaan alkupääoma ja ensimmäinen marmoritiilet. Marmoria on kuutta eri laatua (väriä), mutta tästä lisää myöhemmin. Näkösuojien taakse piilotetaan kaikki pelin aikana saadut rahavarat, marmorit ja tavoitemerkit.

On aika selvittää kuka pöydän äärestä on rakennusmestarien mestari?

Muuttuvat marmorimarkkinat

Pelivuorolla suoritetaan yksi kolmesta vaihtoehdosta: voit ostaa marmoria, rakentaa aiemmin hankitulla marmorilla TAI laukaista henkilökohtaisen pisteytyksen. Kaikki nämä enemmän tai vähemmän ytimekkäitä ja selkeitä toimintoja.

Tiilirondel. Täältä ostetaan tiiliskivet myöhempää käyttöä varten.
Marmorirondeli. Täältä ostetaan marmoria myöhempää käyttöä varten. Alareunan sektorista valkea marmori lähtee kolmosen hinnalla, keltainen kahdella ja punainen yhdellä. Muut värit (joita ei nyt sektorissa ole) saisi ilmaiseksi.

Kun on tarve ostaa rakennusaineksia, käännetään katse pelilaudan marmorirondeliin. Täältä on ostettavissa marmoria kuudessa eri laadussa, mutta tarjolla oleva valikoima vaihtelee, samoin hinnat. Ennen ostovaihetta on tehtävä päätös: käännetäänkö rondelia pykälä myötäpäivään, mikä tiputtaa marmorin hintaa joka sektorissa ja samalla markkinat täytetään uudella marmorilla VAI ostetaanko marmori sen hetkisellä hinnalla ja valikoimalla. Varsinaisen oston saa tehdä vain yhdestä sektorista, joten mahdollisista hintamuutoksista hyötyvät myös muut pelaajat. Mistä sektorista marmorinsa lopulta ostaakin, niin osan marmorista saattaa saada myös ilmaiseksi.

Halvalla marmorilla ei ole asiaa Livornoon, Lériciin taas kelpaa kaikki

Rakentamisessa pitää huomioida pari asiaa. Ensinnäkin rakentamiseen tarvittava marmorimäärä vaihtelee 1-5 välillä sen mukaan mitä rakennuksia on tarjolla sillä hetkellä. Toinen merkittävä yksityiskohta taas liittyy pelaajan käyttämään marmorilaatuun. Se nimittäin rajaa sen, minne pelaaja saa rakennuksensa rakentaa. Jos yksikin rakentamiseen käytetty marmorilaatta on mustaa (eli halvinta), menee rakennus Lériciin – ei ole muita vaihtoehtoja. Jos taas sininen, niin vaihtoehtona on Léricin ohella Massa. Vastaavasti jos pytinkiin käyttää parasta marmorilaatua (valkoista) on tervetullut mihin tahansa pelin kuudesta kaupungista.

Tarjolla olevat rakennukset.
Tarjolla olevat rakennukset.

Valmistunut rakennus asetetaan pelaajan oman rakennuslaudan yläpuolelle vastaavan kaupungin sarakkeeseen ja käytetyt marmorit palautetaan kangaspussiin. Itse rakentamisesta ei suoraan saa mitään hyötyjä vaan etu tulee myöhemmin, kun pelaaja päättää suorittaa pisteytyksen.

Nyt on marmoria, mutta rahaa ei. Viimeistään nyt on siirryttävä rakentamiseen.
Nyt on marmoria, mutta rahat miltei nollissa. Viimeistään nyt on siirryttävä rakentamiseen, jotta pääsee pisteyttämään, jotta saa rahaa…

Pidä huolta pisteytyksistä

Palaces of Carrarassa pelin aikaisesta pisteytyksestä pitää pelaajien itse pitää huoli. Niitä suoritetaan siten juuri niin usein (tai harvoin) kun pelaaja päättää pisteytykseen pelivuoronsa käyttää. Ja niin oudolta kuin se kuulostaakin, niin iso osa pisteytyksiä saattaa jäädä kokonaan hyödyntämättä ennen kuin peli loppuu. Näin siitäkin huolimatta että henkilökohtaisia pisteytyksiä on tarjolla vain kuusi.

Kun päättää suorittaa pisteytyksen, pitää pelaajan tehdä valinta pisteyttääkö hän tietyn rakennustyypin vai kaupungin.

Punainen pelaaja on kaksi rakennustyyppiä jo pisteytettänyt, mistä merkkinä pisteytysnappulat vastaavien rakennusten kohdalla.
Punainen pelaaja on kaksi rakennustyyppiä jo pisteyttänyt, mistä merkkinä pisteytysnappulat vastaavien rakennusten kohdalla.

Rakennustyypin pisteytyksessä katsotaan kaikki vastaavat rakennukset oman rakennuslaudan yläpuolelta ja ne tuovat rahaa tai voittopisteitä sen mukaan missä kaupungissa (sarakkeessa) ovat. Esimerkiksi katedraali Livornossa tuottaa voittopisteitä kolminkertaisen määrän rakennuksen hintaan verrattuna, kun taas vastaava pytinki Viareggiossa antaa pisteiden sijaan tuplatulot. Rakennustyyppiin liittyvät pisteytykset kannustavat ensin rakentamaan samaa rakennusta useammin, jolloin yhdellä pisteyttämisellä pääsee nauttimaan isommasta kasasta voittopisteitä ja tuloja.

Siinä missä eri rakennustyyppien pisteytyksen voi säästää haluamalleen ajanhetkelle on kaupunkipisteytyksessä toinen ääni kellossa. Tietty kaupunki voidaan pisteyttää vain kerran ja nopeimman pelaajan toimesta. Kaupunkipisteyttämisen lisäehtona n on, että pelaaja on rakentanut 2-3 rakennusta kyseiseen kaupunkiin. Muilta osin kaupungin ja rakennustyypin pisteytyksissä ei ole eroja.

Riippumatta valitusta pisteytyksestä, saa palkkioksi rahan ja voittopisteiden lisäksi myös pisteytettyjä rakennuksia vastaavat tavoitemerkit. Näille tavoitemerkeille ei pelin aikana ole käyttöä, mutta niistä rakennetaan settejä loppupisteytystä silmällä pitäen. Minkälaisia settejä, se taas riippuu arvotuista pisteytyskorteista. Tavoitemerkkejä on hyvin rajatusti, joten tällä saralla nopeat syövät hitaat.

Viareggion pisteytys tuo pikkupotin rahaa ja rakennuksia vastaavat tavoitemerkit.
Viareggion pisteytys: 2x rakennusten hinnan verran rahaa ja rakennuksia vastaavat tavoitemerkit.

Pelinaikainen pisteytys on ainut tapa saada lisärahaa ja kaikessa rakentamisessa pitääkin huomioida se, että osan rakennuksista tulee rakentaneeksi sellaisiin kaupunkeihin joista tätä lisärahaa on tarjolla. Peli on pitkälti tasapainoilua sen kanssa, kuinka paljon ‘rahaa vs pisteitä’ lopulta tarvitsee.

“Nyt mä sanon, että lopetetaan!”

Palaces of Carraran loppu tulee enemmän taikka vähemmän yllätyksenä. Peli päättyy joko siihen, kun viimeinenkin 30 rakennuksesta on rakennettu (harvinaista) tai kun yksi pelaajista ilmoittaa, että hän täyttää lopettamiseen liittyvät ehdot (yleisempää). Kumpi tahansa laukaiseekaan lopetuksen, niin kyseinen kierros pelataan loppuun, jotta kaikilla on ollut sama määrä pelivuoroja.

Pelin lopettamiseen liittyvät ehdot arvotaan pelin alussa ja ehtojen yhteydessä määräytyy myös se, miten eri asioista lopussa saa pisteitä. Näillä on iso merkitys ja arvottujen korttien mukaisesti pitäisi oma pelikin suunnittella. Kiitos vaihtuvien tavoitteidensa Palaces of Carrara voi olla hyvin erilainen kokemus eri kerroilla vaikka aina samojen rakennussääntöjen ja pelaajakohtaisten pisteytysvaihtoehtojen kanssa painitaankin.

Kolme lopetusehto- ja (samalla) pisteytyskorttia ja yksi bonuskortti.
Kolme lopetusehto- ja (samalla) pisteytyskorttia ja yksi bonuskortti.

Pelaaja, joka ilmoittaa pelin lopettamisesta palkitaan 5 voittopisteellä. Muuten pisteytys tapahtuu pisteytyskorttien kautta, jonka lisäksi jokaista viittä rahaa kohti saa yhden voittopisteen (jollei joku pisteytyskorteista ilmoita muuta “vaihtosuhdetta”). Niinikään pisteytyskorttien kautta hyödyntämättä jääneet yksittäiset tavoitemerkit ovat yhden voittopisteen arvoisia.

Tunti laatuaikaa

Mitenkäpäin vain asiaa pyöritteleekin, niin en voi olla pitämättä Palaces of Carrarasta. Erityisesti tässä pelissä kiehtoo se, että mikä toimi edellisellä kerralla ei välttämättä toimi seuraavalla – kiitos vaihtuvien pisteytyskorttien. Pöydän ympärille paljon jännitettä tuo sopivan epämääräinen lopetusajankohta: onko minulla vielä tarvittavat kolme-neljä kierrosta aikaa toteuttaakseni tämän suunnitelman vai pitääkö nopeuttaa peliä ja pelastaa se mikä vielä pelastettavissa on?

Palaces of Carrara - mainio peruseuro.
Palaces of Carrara – mainio peruseuro.

Pelkkä omaan napaan tuijottaminen Palaces of Carrarassa kostautuu ja ei ole ihan yksi taikka kaksi kertaa käynyt niin, että pelaajia on jäänyt lähtötelineisiin nopeimman ylittäessä jo maaliviivan. Eli on ajoitettu oma peli pahasti pieleen minkä kautta merkittävä määrä pisteitä jää ottamatta ajanpuutteen ja ahneuden vuoksi. “Vielä tähän vitosen rakennus nyt ja ensi kierroksella pisteytys, kun se tuo 10 lisäpistettä” -ansaan on helppo mennä. Edellisestä johtuen se yllätysloppu voi jättää osalle karvaan maun, kun ei ollut valmis vielä lopetukseen, mutta se syyllinen löytyy peiliin katsomalla. Tässä mielessä Palaces of Carraraa ei voi suositella “hiekkalaatikkopelien” ystäville, jotka saavat nautintoa rauhallisesta rakentelusta kohti ennalta arvattavaa loppua – ei tässä sitä samaa hiekkaa kuluttavat kaikki pelaajat ja yhtäkkiä joku viheltää pelin poikki.

Graafisesta ilmeestä vastaa Franz Vohwinkel. Sillä puolella kaikki on vähän tylsää ok-tasoa: käytössä on selkeitä symboleita ja käytettävyys kunnossa. Mutta kauniiksi peliä ei voi kyllä kehua ja jos joku haukkuu sitä rumahkoksi, niin en voi isosti vasta-argumentoida.

Blogitekstin alkupuolella mainitsin, että Palaces of Carrara on vähän väärinymmärretty tapaus. Tällä viittaan siihen, että aikanaan kun peli julkaistiin ja sitä peluutettiin mm. Spiel-messuilla, niin käytössä olivat peruspelin pisteytyskortit, jotka eivät ole sieltä onnistuneimmasta päästä. Paha vaan, että ohjekirja suosittelee pelaamaan ensimmäiset kerrat juurikin sillä kokoonpanolla ilman lisäosan kilkkeitä, jotka taas toimitetaan erillisessä suljetussa kuoressa.

Pelin mukana tulevan lisäosan kilkkeet on erillisessä kuoressa. Suosittelen vahvasti niiden käyttöönottoa heti ensimmäisestä pelikerrasta lähtien.
Pelin mukana tulevan lisäosan kilkkeet on erillisessä kuoressa. Suosittelen vahvasti niiden käyttöönottoa heti ensimmäisestä pelikerrasta lähtien.

Jos siis takana on vain peruspeli ja kokemuksesta jäi karvas maku, niin suosittelen antamaan Palaces of Carraralle uuden mahdollisuuden, mutta lisäosan kanssa. Minulle tämä on kautta aikain suosikkipelien joukkoon ja heilahtaa heittämällä top-100 -listallenikin. Tämän pelin pariin palaan uudestaan ja uudestaan enkä onneksi ole tunteeni kanssa yksin. Lähipiiristä löytyy muitakin, jotka diggaavat Palaces of Carraran  tahtiin.

Infolaatikko: Palaces of Carrara
Pelaajia: 2-4 Kesto: 60 minuuttia Julkaisuvuosi: 2012
Saatavuus: englanninkielisenä heikko, saksankielisenä ulkomaisista nettikaupoista
Lisätietoa: Boardgamegeek

Ulm – hiottuja kULMia, sopivia pULMia

Günter Burkhardt ei välttämättä pelisuunnittelija -nimenä monelle sano mitään. Mies on kuitenkin tehnyt varsin paljon perhepelikategoriaan istuvia eli sellaisia helposti lähestyttäviä pelejä (Glastonbury, Seeland, Potatoman). Ja on siellä repertuaarissa ainakin yksi suomennettukin – Bock Rock.

Samaan perhepelilinjaan istuu myös Ulm, joka kuitenkin jaksaa viihdyttää myös peliharrastajaa – kiitos yksinkertaisen ulkokuoren alta paljastuvien pelimekaanisten oivallusten.

Pelilauta on yhdistelmä harmaata ja ruskeaa.
Pelilauta on yhdistelmä harmaata ja ruskeaa.

Ulmin keskiössä on pelaajien valintojen kautta elävä toimintoruudukko ja toisaalta pelaajien laivat, joita liikutetaan joella hitaasti eteenpäin. Toimintoruudukosta pelivuorolla saa käyttöönsä kolme toimintoa, mutta mitkä kolme, riippuu pelaajasta. Pelivuoron aluksi toimintoruudukkoon nimittäin nmittäin työnnetään yksi uusi laatta ja laattarivin toisesta päästä yksi siten ”tippuu” pois. Vähän niinkuin ‘Muuttuva labyrintti’ hengessä.

Uusin ruudukkoon työnnetty laatta yhdessä kahden muun samassa rivissä olevan laatan kanssa muodostaa ne toiminnot jotka pelaaja tällä vuorolla saa käyttöönsä.

Toimintoruudukko. Tässä työnnetään sininen laiva ruudukkoon ja samalla toisesta päästä "tipahtaa" sininen laiva ulos.
Toimintoruudukko. Tässä työnnetään sininen laiva ruudukkoon ja samalla toisesta päästä “tipahtaa” sininen laiva ulos.

Eri toimintovaihtoehtoja Ulmissa on vain viisi:

  • liikuta omaa laivaa joella seuraavaan vapaaseen ruutuun
  • ota raha
  • maksa kaksi rahaa ja tee toiminto alueella, missä laivasi tällä hetkellä sijaitsee
  • kerää toimintoruudukon yhdeltä sivulta kaikki tippuneet laatat itsellesi
  • osta kortti (hinta kaksi laattaa) tai pelaa yksi ylimääräinen kortti
Kaksipuolinen apulappu, joka kertoo kierroksen kulun ei sisälly pelilaatikkoon. No, sellainen tuli Spielbox-pelilehden mukana, joten tässä hyötykäytössä.
Kaksipuolinen apulappu, jonka toinen puoli kertoo kierroksen kulun ja toinen eri toimintolaatat. Apulappu vain ei sisälly kaupasta ostettavaan peliin! Kuvan läystäke on tullut Spielbox-pelilehden mukana, josta otettu hyötykäytössä.

Kaikki toimintovaihtoehdot ovat ytimekkäitä, minkä johdosta pelivuorot etenevät hyvää tahtia. Näin siitäkin huolimatta, että omaa vuoroaan ei pysty täydellisesti etukäteen suunnittelemaan ennen vuoron alkua, koska vasta silloin näkee kuinka laatat ovat asettuneet toimintoruudukossa.

Rahaa pelissä tarvitsee päästäkseen kylvämään pelilaudalle omia nappuloita. Nämä nappulat tuovat – vähän alueesta riippuen – joko suoria pisteitä, lisälaattoja, rahaa tai kortteja. Ja alueet, johon nappuloita pääsee kylvämään riippuvat taas siitä, missä se oma laiva kulloinkin sijaitsee.

Laivan sijainti ja liikuttelu kartalla on olennaisessa osassa peliä ja se pirulainen kun ei liiku edes taaksepäin! Toki viimekädessä sen haluaakin mahdollisimman pitkälle, sillä pelin loppuessa siitä saa lisäpisteitä jos se on edennyt tarpeeksi – tai miinuksia, mikäli laivaa on liikutellut liian laiskasti.

Joki ja laivat ja niiden kaksi funktiota: Laivan sijainti määrittelee mitä toimintoja laudalta on tarjolla. Toisaalta ruutu, jossa laiva on pelin lopussa kertoo saako pelaaja rankkua vai lisäpisteitä.
Joki ja laivat ja niiden kaksi funktiota: Laivan sijainti määrittelee mitä toimintoja laudalta on tarjolla. Toisaalta ruutu, jossa laiva on pelin lopussa kertoo saako pelaaja rankkua vai lisäpisteitä.

Aina kun pelaaja saa kortteja, niitä nostetaan pakasta joko 1 tai 2, jälkimmäisen tapauksessa vain toisen näkemistään saa pitää. Yhden kortin vuorossa saa pelata ilmaiseksi, jos lisäkortteja haluaa pelata pitää tähän uhrata toimintoruudukosta haalittuja ‘osta kortti’ -toimintoja.

Kortit voivat antaa joko kertakäyttöisen edun tai pisteitä. Pisteitä tuovista korteista pääosa on sellaisia, joissa yritetään rakentaa kolmen kortin settejä pöytään ennen pelin loppua, sillä seteistä palkitaan lisäpisteillä.

Kortit ovat kaksiosaisia: yläosan kertaedun saa, jos täyttää kortin ehdon. Alaosassa on kuvattu, paljonko kortista ja/tai korttisetistä saa pisteitä, jos sellaisen setti on pöydättynä pelin loppuun mennessä.
Kortit ovat kaksiosaisia: yläosa kuvaa kortin kertakäyttö-toiminnon (tämä maksaa usein jotakin). Vaihtoehtoisesti alaosa kuvaa mitä saa, jos pelaaja päättääkin pelata sen eteensä odottamaan loppupisteytystä. Useimmiten loppupisteytystä varten korteista koetetaan saada erilaisia settejä.

Sen verran tiivis paketti Ulm on, että yhden pelin – joka kestää 10 kierrosta – pelaa tuntiin. Näennäisen yksinkertaisuuden alla piilee peliä mukavasti, mistä kiitos korttien tuoman lisämausteen ja laivan kanssa pelilaudalla kikkailun.

Graafisesti vähän ummehtunut?

Ulkonäkökysymykset jos mitkä ovat makukysymyksiä. Ulmin pelilaudan ruskean ja harmaan sävyjen sekamelskaa en kauniiksi pysty kehumaan. Lisäksi kädenjälki pelilaudassa on jotenkin suttuisa. Onneksi laudalla ja korteissa käytetyssä symboliikassa ei ole juuri lapsuksia tehty (pari tarkkuutta vaativaa juttua sielläkin), joten pelaamista pelilaudan yleisilme ei haittaa. Ulkonäöllisesti pelin kaunein komponentti on pelilaatikon kansi, jossa on ripaus muutakin kuin ruskeaa ja harmaata.

Laatu on muilta osin kunnossa, joten kun pelaamaan päästään unohtuu karu ulkoasu. Tai sitten se unohtuu siksi, kun yrittää keksiä mitä käyttöä laudalle asetettavalla Ulmin katedraalilla on? Sääntökirja toki kertoo, että pelissä rakennetaan tätä katedraalia, mutta kun se käytännössä töröttää jo valmiina, niin häviää se viimeinenkin syy-yhteys. No, turhake tai ei, rakennus ei sentään blokkaa mitään oleellista tietoa pelilaudalta.

Ulmin katedraali on jo harjakorkeudessaan pelin alkaessa. Torniin lisätään kerros per pelikierros ja kun kerroslaatat loppuvat, peli päättyy. Huisia!
Ulmin katedraali on  harjakorkeudessa jo pelin alkaessa. Sen torniin lisätään joka kierros yksi laatta ja kun laatat loppuvat myös peli päättyy. Huisia!

Sääntökirjoista käy kaikki sääntökysymykset ilmi, mitä mieleen voi juolahtaa. Ja tosiaan, sääntökirjoja on kaksi: varsinaiset säännöt sisältävä sekä erillinen lisäopus, joka purkaa pelin kortit ja laudan yksityiskohdat paremmin auki. Varsinainen pelin sääntökirja voisi olla tiiviimpi (harvinaista!). Se sisältää paljon mm. esimerkkejä, jotka aukeavat täysin jo säännön selittävästä osasta eli esimerkit toistavat vain samaa asiaa antamatta lisäarvoa. Erillinen lisäopus yksityiskohdille kuulostaa periaatteessa hyvältä, mutta käytännössä jako on vähän epäselvä eli osan lisäopuksen asioista olisin toivonut löytävänä perussääntöjen puolelta.

Nautinnollinen ”perhepeli”

Ulmin pelillinen anti käytettyine pelimekaniikkoineen lyövät iloisesti kättä yhteen ja kokonaisuus on hyvä. Ulm on itse asiassa niin miellyttävä, että pelatun pelin jälkeen iskee välittömästi halu päästä uudelleen sen tarjoamien pikkupulmien ääreen siinä toivossa, että hommasta suoriutuisi seuraavalla kerralla paremmin.

Toisten pelaajien korttisettien rakenteluun ja muutamaan muuhun yksityiskohtaan ei pääse merkittävästi vaikuttamaan. Muuten pelilaudan tapahtumat ja ”laivojen keskinäinen kilpajuoksu joella” ovat sellaisia, jotka pelaajat jakavat keskenään ja omilla toiminnoillaan voi vaikuttaa siihen, pysyykö tässä kilpajuoksussa mukana vai ei – ja haluaako edes pysyä?

Pari kierrosta jäljellä. Punainen pelaaja on pöydännyt pari settikorttia ja laudallakin laivat selkeästi edenneet.
Pari kierrosta enää jäljellä. Punainen pelaaja on pöydännyt pari settikorttia jloppupisteytykseen. Laudalla laivatkin ovat selkeästi edenneet.

Eri pelikertoihin vaihtelua tulee siitä, että pelin alkussa laudalle arvotaan isommasta poolista muutama henkilöhahmolaatta pelaajien ostettavaksi. Jos tämäkään ei riitä, voi käyttöön ottaa lisäksi kierroskohtaiset lisäsäännöt, jotka on kuvattu kierroslaskurin virkaa hoitavassa laattapinossa. Molemmat ideat ovat hyviä eivätkä monimutkaista peliä käytännössä lainkaan.

Kokonaisuutena on myönnettävä, että minkään peligenren uudistaja Ulm ei ole, mutta ompahan silti nautittava keitos. Kiitos, tätä minulle lisää. Enkä panisi ollenkaan pahakseni, jos tämän tyyppisiä pelejä käännettäisiin enemmän myös suomeksi.

Infolaatikko: Ulm
Pelaajia: 2-4 Kesto: 60 minuuttia Julkaisuvuosi: 2016
Saatavuus: pelialan liikkeet (englanniksi)
Lisätietoa: Boardgamegeek

Zock ‘n’ Roll – noppapokka rokkaa

Schmidt Spiele tunnetaan kevyistä ja helposti lähestyttävistä koko perheen peleistään. Aiemmin Lunkisti-toimitus on esitellyt samaan “sarjaan” kuuluvan nerokkaan yksinkertaisen Completton, nyt on vuorossa Zock ‘n’ Roll.

Zock ‘n’ Roll on 3-6 pelaajan noppapokeri, joka tarkemmin tarkasteltuna lainaa paljon Texas Hold’emista. Nyt kuitenkin heitetään alkupanokset ja korotukset romukoppaan ja otetaan huomattavasti letkeämpi lähestymiskulma.

Noppia, noppakuppeja ja pelaajalautoja. Laatukomponentteja pikkurahalla.
Noppia, noppakuppeja ja pistelautoja kuudessa värissä. Laatukomponentteja kaikki.

Noppia näkyvissä ja näkymättömissä

Kukin pelaaja saa oman pistelaudan, tussikynän merkintöjä varten sekä ne tärkeimmät eli noppakupin ja kaksi (tai kolme) oman värin noppaa. Seuraavaksi pelaajat noppakuppejaan käyttäen heittävät noppansa toisiltaan piilossa ja lisäksi yksi pelaajista heittää kolme valkoista noppaa kaikkien näkyville keskelle pöytää.

Nopat heitetty: keskellä yhteiset kolme noppaa, noppakupeissa pelaajien omat nopat piilossa.
Nopat heitetty: keskellä yhteiset kolme noppaa, noppakupeissa pelaajien omat nopat piilossa.

Noppakupin käytön suhteen saakin olla tarkkana: Zock ‘n’ Rollin mukana tulevissa noppakupeissa ei nimittäin ole “kantta” lainkaan. Ratkaisussa on toki se hyöty, että kuppia ei tarvitse raottaa nähdäkseen omat noppansa, mutta muuten kupin käyttöä saa hivenen opetella.

"Kukkuu" - mulla on näköjään kakkospari.
“Kukkuu!” – sieltähän kurkistaa näköjään kakkospari.

Kun nolata on heitetty on pelaaja kerrallaan tehtävä päätös siitä, jättäytyykö heti pois vai jatkaako taistelua kierroksen parhaasta pokerikädestä. Samantien passaamisesta palkitaan sillä, että omalta pistelaudalta saa ruksia pari ruutua: ‘passaus 1. kierroksella’ (arvo 1 piste) ja sen pokerikäden, jonka sai aikaiseksi yhdistämällä omat nopat ja pöydän keskellä olevat kolme valkoista noppaa.

Vihreä pelaaja skippaa samantien. Tästä saa silti ruksia omasta pistelaudasta 'Pari' ja 'Luovutin heti alussa' -kohdat. Tarkoittaa siis kolmea pistettä!
Vihreä pelaaja skippaa samantien. Tästä saa silti ruksia näillä nopilla pistelaudalta ‘Pari’ ja ‘Luovutin 1 .kierroksella’ -kohdat. Tarkoittaa siis kolmea pistettä, huisia! 

Pelaajat, jotka jatkavat 2. kierrokselle eivät merkitse pistelautoihinsa tässä vaiheessa mitään. Toisella kierroksella heitetään pöydän keskelle yksi valkoinen noppa lisää. Tämän jälkeen käydään taas kierros läpi, josko joku haluaa luovuttaa. Luovutuksen yhteydessä pelaaja saa merkitä pistelaudalleen parhaan pokerikäden, jonka kyseinen pelaaja tarjolla olevista nopista (omat nopat mukaan lukien) saa taas aikaiseksi.

Kolmannella ja viimeisellä kierroksella heitetään viimeinen valkoinen noppa, jonka jälkeen vielä pelissä olevat pelaajat paljastavat oman kupin uumenissa olevat nopat.  Nyt vertaillaan, kenellä jäljelle jääneistä pelaajista on paras käsi.

Kolme pelaajaa ratkaisemassa voittajaa: keltaisella täyskäsi, mustalla suora, punaisella neloset.
Kolme pelaajaa ratkomassa kierroksen parasta: keltaisella täyskäsi, mustalla suora, punaisella neloset. Keltaiselle ja mustalle jää luu käteen.

Tässä vaiheessa vain parhaan pokerikäden omaava palkitaan pisteillä – tästä syystä luovuttaminen aikaisemmassa vaiheessa voi olla viisasta, jos epäilee oman käden riittävyyttä tai noppaonnen väistelyä.

Punainen voittaa ja ruksii pelaajalaudaltaan 'voittaja' ja 'neloset' eli 13 pistettä! Keltainen ja Musta eivät saa merkitä mitään.
…jatkoa edellisestä kuvasta. Punainen voittaa ja ruksii pelaajalaudaltaan ‘voittaja’ ja ‘neloset’. Tämä yhdistelmä tarkoittaa 13 pistettä!

Kun kierros on pelattu ja voittaja merkintänsä pistelaudalle tehnyt aloitetaan homma taas alusta. Siispä kukin heittää omat noppansa ja keskelle pöytää viskataan kolme valkoista noppaa ja niin edelleen.

Näin jatketaan, kunnes joku pelaajista täyttää pistelaudaltaan minkä tahansa yksittäisen rivin – tämä insinööri sitä, että meneillään on viimeinen pelikierros.

Ja yllätys yllätys: eniten pisteitä pelannut voittaa.

Lisänopalla vaihtelua pelaamiseen

Zock ‘n’ Roll tarjoaa yhden lisätvistin. Pistelaudan kääntöpuolelta nimittäin löytyy vaihtoehtoinen pelimuoto, joka lisää pokerikäsien määrää ja jota varten pelilaatikosta löytyy kolmannet nopat pelaajille. Muuten mitään lisäsääntöjä tai kommervenkkeja ei ole, vaan pelipöydän ääressä olijat voivat joka pelissä erikseen sopia, kummalla moodilla pelataan.

Letkeää ja kevyttä noppailua

Schmidt Spiele teki sen taas – käsissä on laatukomponenteilla varustettu helposti lähestyttävä ja opetettava (noppa)peli, joka sopii ihan kaikille. Ja tarkoitan, että ihan kaikille: kun Texas Hold’emin uhkapeliosuuskin on poissa, niin peli on neutraalimpi ja silti Zock ‘n’ Rollissa on sitä peliäkin.

Eihän se “peli” tässä ole mitenkään syvällinen tai moniulotteinen, mutta pieniä päätöksiä ja jonkin verran riskinottoa tarjolla on kuitenkin. Ja kun noppailu skaalautuu aina kuudelle asti, niin kyllä tälle oma paikkansa ja aikansa on – Zock ‘n’ Roll sopii esimerkiksi illanistujaisiin mitä parhaiten. Kolme pelaajaa on tähän peliin vähänlaisesti, mutta kaikki neljästä pelaajasta ylöspäin toimii erinomaisesti.

Zock 'n' Roll -kansi kertoo pelistä miltei kaiken.
Zock ‘n’ Roll -pelkkä kansi kertoo pelistä jo paljon. 

Pelin kesto on napakat 15 minuuttia mistä syystä kerran esiin otettuna sitä tulee pelattua helposti vähintäänkin pari peliä.

Completton tapaan Zock ‘n’ Rollin ongelma on sen saatavuus: peliä ei ole käännetty muille kielille, joten käytännössä sen saadakseen on pakko kääntää katseensa Saksan nettikauppoihin. Komponentit ovat kielivapaat ja esimerkiksi pelaajien pistelaudat ovat sellaisenaan itseään selittävät eli niissä oleva kieli ei häiritse tai hidasta vaikka ei saksaa ymmärtäisikään. Englanninkieliset säännöt löytyvät mm. Boardgamegeekistä.

Kun Zock ‘n’ Rollin hinta ei päätä huimaa (hieman toista kymppiä), niin kipin kapin ostoksille tai vähintäänkin nimi muistiin seuraavia pelitilauksia silmällä pitäen. Tarjolla on Jälleen pienellä sijoituksella rahalle vastinetta!

Infolaatikko: Zock ‘n’ Roll
Pelaajia: 3-6 Kesto: 15 minuuttia Julkaisuvuosi: 2016
Saatavuus: ulkomaiset pelikaupat (saksaksi)
Lisätietoa: Boardgamegeek

Zatre – numerosarjojen rakentelua

Oletko koskaan miettinyt, minkälainen sanapelien klassikko Scrabble/Alfapet olisi, jos sanojen sijaan keskityttäisiinkin numeroihin? Manfred Schuling varmaan pähkäili tämän aiheen parissa 80-luvun lopulla ja pähkäilyn lopputuotoksena syntyi Zatre. Tämä jo vuonna 1990 ensipainoksensa saanut julkaisu näyttää pitkälti Scrabblelta, mutta on kuitenkin jotakin muuta.

Numerosarjoja ja tuplauksia

Pelissä on kangaspussillinen numero- tai oikeammin noppalaattoja, laattojen silmälukujen ollessa väliltä 1-6. Kullakin pelaajalla on kädessään kaksi numerolaattaa, jotka omalal vuorolla asetetaan laudalle jos vaan mahdollista. Uudet laatat pelataan aina aiempien viereen, mutta samassa rivissä olevien laattojen summa ei saa koskaan ylittää kahtatoista.

Kaksi laattaa laitettavaksi omalla vuorolla. Tällä kertaa kädessä laatat 1 ja 2.
Kaksi laattaa laitettavaksi omalla vuorolla. Tällä kertaa kädessä laatat 1 ja 2.

Pelaajien pyrkimyksenä on saada rivissä olevien laattojen summaksi 10, 11 tai 12 koska vain nämä summat huomioidaan pelaajien pistepapereissa. Pelilaudalla on lisäksi harmaita tuplausruutuja, joihin laatan saa pelata vain jos laattasummaksi tulee jokin edellämainituista summista.

Peli vielä alkupuoliskollaan ja siten tilaa ja paikkoja riittää.
Peli vielä alkupuoliskollaan ja siten tilaa ja paikkoja riittää.

Vuoron päätteeksi nostetaan taas pussista kaksi uutta laattaa ja jäädään odottamaan ja suunnittelemaan omaa seuraavaa pelivuoroa.

Entäpä jos laatat pelaamalla summa jää alle kympin? Se on pelaajan kannalta huonompi juttu, sillä silloin ainoastaan tulee avanneeksi pelilautaa muille. Toisinaan voi käydä niinkin, että pelaaja ei pysty pelaamaan toista tai kumpaakaan laatoistaan. Pelaamattomat laatat näytetään muille ja ne jäävät pelaajan eteen odottamaan myöhempää käyttöä. Seuraavan vuoron alussa katsotaan käyvätkö laatat ja jollei, niin pussista nostetaan laatta/laattoja lisää ko. pelaajan käytettäväksi.

Näin jatketaan, kunnes laattapussi tyhjenee ja viimeisetkin laatat on pelattu. Tässä kohtaa Zatren pelilauta alkaa olla melkoisen täynnä.

Pelilauta on melko lailla täytetty loppua kohden.
Pelilauta on melko lailla täytetty loppua kohden.

Tasainen sarjojen keruu palkitaan

Pelin lopussa katse kääntyy pelaajakohtaisiin pistelaskupapereihin, joita on toki täytetty pitkin peliä. Pelin aikana 10-sarjoista on merkitty paperiin 1 piste, 11-sarjoista 2 pistettä ja 12-sarjoista 4 pistettä. Jos pelaaja on sarjoja tehdessään täyttänyt tuplausruutuja on papereihin merkitty ‘x’:t sille varattuihin paikkoihin. Nämä kaikki merkinnät on tehty aina ylimpään vapaaseen vastaavaan sarakkeeseen pistelappuun.

Pelaajan pisteenlaskupaperista näkee selkeästi onko onnistunut keräämään tasaisesti eri summia ja mihin pitäisi keskittyä seuraavaksi.
Pelaajan pisteenlaskupaperista näkee selkeästi onko onnistunut keräämään tasaisesti eri summia ja mihin pitäisi keskittyä seuraavaksi.

Nyt pelaajat laskevat riveittäin summat pistelapuista. Jos ykittäinen rivi on täynnä eli myös tuplausruksi löytyy – pelaaja saa vastaavan rivin bonuksenkin pistelaskuun mukaan. Lopuksi kaikkien rivien summat lasketaan yhteen ja vähennetään miinuksina mahdolliset laatat pelaajan edessä, joita tämä ei ole laudalle pystynyt pelaamaan. Isoimmat pisteet kerännyt voittaa.

Leppoisaa viihdettä, jossa sanakirjaa ei tarvita

Niin paljon kuin Scrabblesta pidänkin, on monissa kohdin Zatre parempi valinta. Se on helposti lähestyttävämpi eikä vaadi samalla tavalla sanojen hahmottamista tai laajaa sanavaraston tuntemusta. Pelaajien välinen tasoero ei siten tule niin räikeästi esiin kuin mitä pahimmassa tapauksessa käy sanapeleissä. Zatren tapauksessa voidaan unohtaa myös kiistely siitä, käykö jokin sana vai ei – sanakirjaa ei siis tarvita!Perheen kesken pelattuna – kun pöydässä on monenikäistä pelaajaa – Zatre onkin helpostikin parempi valinta kuin sanapelit.

Zatre on silti myös palkitseva peli: se tarjoaa samalla tapaa sopivien paikkojen löytämistä ja nokkelaa laattojenpelaamista kuin sanapeli-sisarensa. Laattatuuriakin on aivan kuten sanapeleissä – mutta Zatressa kaikenlaisille numerolaatoille on tarvetta, tilanne vain laudalla vaihtelee aika-ajoin.

Pelin pistesysteemi on yksinkertainen, mutta samalla juuri sopivan mielenkiintoinen. 12-sarjoista palkitaan parhaiten, mutta loppupisteiden kannalta on tärkeää kerätä mahdollisimman tasaisesti myös 10- ja 11-sarjoja, tuplauksia tietenkään unohtamatta.

Kokonaisuutena Zatre tuo viihdyttävää vaihtelua Scrabblelle. Se on riittävässä määrin erilainen, mutta samalla jotenkin kovin tuttu. Kelpo peli siis. Peliä kaipaavan tarvitsee tosin sitten kääntää katseensa ulkomaille – Suomesta (ja suomeksi) sitä ei ole saatavilla, mutta ulkomailta löytyy kun hieman näkee vaivaa.

Zatre: numeropeliversio klassisesta Scrabble/Alfapet -sanapelistä.
Zatre: numeropeliversio klassisesta Scrabble/Alfapet -sanapelistä.

Myös korttipeliversio saatavilla

Zatresta on julkaistu lautapelin ohella myös korttipeliversio vuonna 2006. Korttipeli on muilta osin hyvinkin uskollinen esikuvalleen, mutta tuplapisteruudut loistavat poissaolollaan. Laudan puuttuminen tekee korttipelistä myös aavistuksen kömpelömmän, mutta plussapuolella paketti on sitten kompaktimpi ja hinnaltaan yli puolet edullisempi. Vaihtoehto siis sekin.

Infolaatikko: Zatre
Pelaajia: 2-6 Kesto: 45 minuuttia Julkaisuvuosi: 1990
Saatavuus: ulkomaiset pelikaupat (englanniksi)
Lisätietoa: Boardgamegeek

Uptown / Blockers! – laattojenasettelun haaste

Uptown (2007) ja/tai Blockers! (2011) – käytännössä siis sama peli, mutta uuden version myötä graafinen ilme ja nimi muuttuivat – istuu mainiosti hyvin eri tilanteisiin. Siinä on riittävästi peliä peliharrastajien kesken pelattavaksi lyhyehkönä fillerinä pidempikestoisten pelien välissä MUTTA se on myös mitä mainioin valinta perheen kesken pelattavaksi.

Pelilauta levitettynä ja peli alkamassa.
Pelilauta levitettynä ja peli alkamassa. (Uptown).

Pelin idea on lyhyesti selitetty: pelaajilla on kullakin samansisältöinen laattasetti, joista kuitenkin vain viisi on kerrallaan käytössä. Omalla vuorolla pelataan yksi näistä viidestä laatasta pelilaudalle ja tavoitteena on, että pelin päättyessä pelaajalla olisi mahdollisimman vähän pelilaudalla omia laattaryhmiä.

Sudokulauta, vaan ei sittenkään sudokua

Pelaajien yhteinen pelilauta on 9×9 ruudukko, joka on jaettu sudokumaisesti pienempiin 3×3 ryhmiin. Pelilaudan reunoja kiertävät  aakkoset (riveittäin) sekä numerot (sarakkeittain). Nämä pienemmät 3×3 ryhmät, aakkoset ja numerot määräävät osaltaan minne minkäkin laatan saa pelata. Yksittäinen laatta (jokeria lukuunottamatta) käy vain yhdeksään ruutuun pelilaudalla ja kun kaikilla pelaajilla on yksi laatta jokaiseen pelilaudan alaryhmään, riviin tai sarakkeeseen – on lähtötilanne mielenkiintoinen.

Näistä viidestä pitäisi laatta seuraavaksi pelata.
Näistä viidestä pitäisi laatta seuraavaksi pelata. (Uptown).
Blockers!:n laatat ovat vieläkin selkeämmät kuin Uptownin.
…ja vastaava uudemman painoksen silmin. (Blockers!).

Toinen pelin asettama haaste on se, että toisten pelaajien laattojen syöminen on sallittua, mutta vain jos tämä “syöminen” ei pilko kaverin laattaryhmää useammaksi. Pelaajat siten paitsi taistelevat elintilasta ja siitä, että omat laatat saa pelattua mahdollisimman vähiin eri ryhmiin, niin myös siitä kuka onnistuu rakentamaan omat laattaryhmänsä mahdollisimman hankalasti muiden pelaajien näkökulmasta.

Keltainen 6 syödään pois, ja tilalle vihreää. Tämä on pelin henki - tarvittaessa.
Vihreän pelaajan vuorolla keltaisen laatta-6 “syödään” pois, ja tilalle tulee vihreää. Tämä on pelin henki – mutta vain tarvittaessa. (Blockers!).

Peliä pelataan kunnes jokaisen pelaajan laattavarannosta on nostettu viimeinenkin laatta, jonka jälkeen pelataan vielä yksi kierros. Tämä tarkoittaa, että jokainen pelaaja on lopulta pelannut 28:sta laatastaan 24. Tämän jälkeen lasketaan loppupisteet. Loppupisteiden laskennan osalta Uptown ja Blockers! poikkeavat hieman toisistaan.

Pelitilanne elää. Keltaisen nappulat pahiten levällään.
Pelitilanne elää. Keltaisen nappulat pahiten levällään. (Uptown).

Uptownin voittaa pelaaja, jolla on vähiten eri alueita pelilaudalla.. Paras tulos on siten 1, jos pelaajan kaikki pelilaudan laatat muodostavat yhden suuren alueen. Tasatilanteet ratkeavat sen pelaajan hyväksi, joka on vähiten syönyt toisten pelaajien laattoja.

Lopussa kiitos seisoo. Sininen pelaaja ainoana sai yhden alueen aikaiseksi.
Lopussa kiitos seisoo. Sininen pelaaja ainoana sai yhden alueen aikaiseksi. (Uptown).

Blockers!:ssa pelaajan lopputulos on yhteenlaskettuna pelaajan eri alueet pelilaudalla JA syödyt laatat yhdessä värissä; väri valikoituu sen mukaan, mitä pelaaja on syönyt eniten. Blockers!:n lisäsääntö tuo yhden taktisen elementin lisää, mutta mikään ei estä ottamasta samaa sääntöä käyttöön myöskään Uptownissa.

Peli lopussa. Keltaisen pelaajan pisteet Blockers!:n pisteenlaskulla 4: kaksi alueista ja kaksi syödyistä (sinisia ja keltaisia molempia eniten syötynä, molemmista kaksi).
Peli lopussa. Keltaisen pelaajan pisteet 4: kaksi alueista ja kaksi syödyistä (sinisiaäja keltaisia molempia eniten syötynä, molemmista kaksi). (Blockers!).

Kevyttä pähkäiltävää ja kilpailua elintilasta

Uptown / Blockers! on kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta viihdyttävä peli. Ulkoisesti pelit näyttävät varsin yhdentekeviltä ja etukäteen olin vähän varautunut, että näinköhän peli jaksaa viehättää? Mutta kuoren alta paljastuu hyvinkin mielenkiintoinen kokonaisuus, jonka pariin jaksaa palata vielä kymmenien pelien jälkeenkin.

Tylsän abstrakti kansi, mutta peli on kansikuvaansa parempi. Huomattavasti parempi.
Tylsän abstrakti kansi ei välttämättä houkuta, mutta peli on kansikuvaansa parempi – huomattavasti parempi. (Blockers!).

Komponenttiensa puolesta eri versiot ovat samalla viivalla, mutta Uptown on mahdutettu kompaktimpaan laatikkoon kiitos taittuvan pelilaudan. Omaan silmään Uptownin graafinen ilme myös miellyttää enemmän Blockers!:n perussymbolien sijaan, mutta kuka pitää mistäkin.

Blockers!:n eduksi täytyy joka tapauksessa laskea pelilaudan upotettu ruudukko eli yksittäiselle laatalle on aina oma pieni “lokeronsa”, johon laatta laitetaan ja josta se ei liikahda liikkeelle ihan vahingossa. Tätä ei löydy Uptownin taittuvasta pelilaudasta, mutta kokoontaitettavana sen sijaan saa pienemmän pelilaatikon.

Uptownin pelilaatikko on todella kompakti. Kaikille komponenteille löytyy silti paikkansa.
Uptownin pelilaatikko on todella kompakti. Kaikille komponenteille löytyy silti paikkansa. (Uptown).

Niin taikka näin… kumman version käteensä sitten lopulta saakaan, niin hyvän pelin on tullut hankkineeksi.

Infolaatikko: Uptown / Blockers!
Pelaajia: 2-5 Kesto: 30 minuuttia Julkaisuvuosi: 2007 / 2011
Saatavuus: pelialan liikkeet (englanniksi)
Lisätietoa: Boardgamegeek

Moustache Smash – Viikset vaihtoon! Täydellinen Movember-peli

Vauhtiviikset viihdyttää

Movember tuo erilaiset viikset marraskuiseen katukuvaan ja muistuttaa samalla miesten terveydestä. Myös Vauhtiviiksillä voi saada jonkinlaisen kuntoa kehittävän hikikarpaloon aikaiseksi.

Vauhtiviikset (Moustasche Smash) on nimensä mukaisesti vauhdikas peli – ja yksinkertainen oppia. Sekoita laatikon mukana tuleva korttipakka ja valitse mieleisesi viikset. Käännä kortti kerrallaan pinosta ja nappaa viiksilläsi oikea kortti talteen. Kortti on oikea jos siinä oleva kuva vastaa viiksesi muotoa tai väriä. Kannattaa olla nopea, sillä jollakulla toisella saattaa olla samanväriset tai juuri oikeanmuotoiset viikset ja hän voi haluta korttia yhtä pahasti kuin sinä!

Aika ajoin pakasta saattaa tulla sininen kortti – tämä tarkoittaa, että kyseinen kortti ei ole jaossa, siihen ei siis pidä koskea. Jos kuitenkin korttia paiskaa viiksillään, joutuu maksamaan omistaan yhden (jos on) – samalla kaikkien pitää vaihtaa viiksiä. Kovin nopea tempoisessa pelissä onkin haaste muistaa minkälaiset uudet viikset ovatkaan. Punainen kortti taas tarkoittaa, että kaikki saavat yrittää kyseistä korttia. Voittaja on se kenellä on eniten kortteja.

Tätä peliä on tullut pelattua niin työkavereiden kuin kummilasten kanssa. Peliin kannattaa suhtautua kevyenä hassutteluna sekä lasten kohdalla hahmotustaitoa leikin ohella kehittävänä harjoitteena. Kenttätestit osoittavat, että palttiarallaa viiden pelin jälkeen Vauhtiviikset kannattaa laittaa hetkeksi jäähylle ettei homma mene turhaksi huitomiseksi.

Ja sitten ei muuta kuin viikset vaihtoon!

Infolaatikko: Moustache Smash – Vauhtiviikset
Pelaajia: 3-6 Kesto: 20 minuuttia Julkaisuvuosi: 2014
Saatavuus: pelialan liikkeet ja marketit (suomeksi).
Lisätietoa: boardgamegeek

Completto – yksinkertaisen addiktoiva numeropeli

Aika-ajoin sitä löytää(*) pelejä, jotka pystyy pelkän kuvauksen lukemisen perusteella – ilman minkäänlaista suurempaa pöhinää tai kenenkään suosituksia – päättelemään hyväksi peliksi. Completto on tästä oivallinen esimerkki.

Completton pelilaatikosta paljastuu 100 hyvälaatuista neliömuotoista puupalikkaa, joissa on palikan toiselle puolelle painettu numerot väliltä 1-100. Tai no, ainakin periaatteessa näin, sillä osan laatoista pystyy ja eritoten saa kääntää pelin aikana myös ylösalaisin, jolloin numero onkin jotain muuta – eli esim. 18 onkin ylösalaisin käännettynä 81.

Tavoite: numerot järjestykseen ensimmäisenä

Pelin tavoite on perin yksinkertainen: saada ensimmäisenä rakennetuksi itselle 22 laatan rivi, jossa numerolaatat ovat vasemmalta oikealle nousevassa järjestyksessä. Sillä ei ole mitään merkitystä ovatko vierekkäiset laatat peräkkäisiä numeroita vai jääkö välistä useampia numeroita, joskin peräkkäisistä numerolaatoista saa tiettyä etua.

Alkuvalmisteluissa kaikki laatat sekoitetaan numeropuoli alassuin ja jokainen pelaaja tekee 17 laatan jonon itsensä eteen laattojen ollessa edelleen väärinpäin. Tämän jälkeen kukin pelaaja ottaa vielä viisi laattaa, jotka yksitellen numeropuoli ylöspäin asetetaan aiemman rivistön joukkoon siten, että pienet numerolaatat jonon alkupäähän ja isoimmat loppupäähän.

Completto_aloitus_1024x768

Kun nämä alkuvalmistelut on tehty, alkaa itse peli. Vuorot etenevät myötäpäivään ja omalla vuorolla on kaksi vaihtoehtoa:

  • Numerolaatan ottaminen keskeltä. Otettu laatta käännetään numeropuoli näkyviin (jos se on vielä piilossa) ja asetetaan pelaajan omaan rivistöön korvaten yhden vielä väärinpäin olevan laatan. Uuden laatan tulee edelleen täyttää se sääntö, että ko. laatan vasemmalta puolelta löytyy pienempiä ja oikealta puolelta isompia numeroita. Mikäli pelaaja ei tätä sääntöä pysty noudattamaan nostettu laatta palautetaan keskelle, mutta se jätetään numeropuoli näkyviin eli se on seuraavien pelaajien helpompi poimia täydentämään omia rivistöjään. Laattojen asettamiseen sisältyy bonus uudesta pelivuoron muodossa, mikäli numerolaatan saa asetettua rivistössä paikkaan, jossa ko. laatan vieressä on numeroa pienempi tai isompi laatta.
  • Omassa rivistössä vielä alassuin olevan laatan siirtäminen uuteen kohtaan rivistössä. Alkukierroksilla rivistön järjestelyyn ei ole vielä tarvetta, mutta heti kun numerolaattoja on yhtään enempää asetettuna, joutuvat pelaajat ennemmin tai myöhemmin järjestelemään tilaa sopiviin kohtiin tulevia laattoja varten.

Ja näin vuoroja jatketaan, kunnes yksi pelaajista lopulta saa rivistönsä valmiiksi. Eli hyvin yksinkertaista ja varsin helppoa. Yksi kierros Complettoa kestää oikeasti noin 15 minuuttia ja siten pelilaatikon kylkeen merkitty 30 minuuttia alittuu selvästi.

Completto_komponentit_1024x768

Mielipide: Nerokasta… mutta miksei kukaan ollut keksinyt tätä aikaisemmin? 

Completto on oivallinen esimerkki pelistä, joka on nopea opettaa, on päällepäin yksinkertainen ja helppo pelattava, mutta joka ei ainoastaan tuurilottoa vaan jättää juuri sopivasti tilaa myös taitopelaamiselle.

Tässä on peli, jota pelaa välipelinä mielellään peliharrastajien kesken, mutta yhtä kaikki se sopii erinomaisesti vaikka koko perheelle ja/tai vähemmän pelaaville. Completton soisikin pääsevän isompaan jakeluun, sillä näen pelissä paljon potentiaalia jopa ihan ’Vuoden perhepeli’ –voittajaksi asti.

*Completto tarttui allekirjoittaneen verkkokalvoille käydessäni läpi Nürnbergin messujen lautapelisatoa Boardgamegeekistä.

Infolaatikko: Completto
Pelaajia: 2-4 Kesto: 30 minuuttia Julkaisuvuosi: 2015
Saatavuus: ulkomaiset nettikaupat (englanniksi).
boardgamegeek