Skip to main content

Arraial – torilla tavataan!

On aika katujuhlien. Kesäisistä kostyymeistä päätellen nyt ei olla voitettu MM-kultaa lätkässä eikä taida ilmaisia muoviämpäreitäkään olla tarjolla, kun ei törötetä jonossa. Kansaa pakkautuu kaduille ja edestakaisin vellova häröpallo tietää lopulta väentungosta – kuinkas muuten.

Vaan kuka naittaa samanhenkiset ihmiset parhaiten yhteen ja onnistuu siten pitämään tunnelman katossa aamun pikkutunneille saakka?

Jotakin tällaista Arraial-pelissä tavoitellaan. Taustatarina on mitä on, mutta peli itsessään hilpeännäköinen kansikuvataiteesta alkaen. Vaan vieläkö hilpeyttä riittää pelin jälkeen?

Tetrispalojen karuselli, josta haetaan omalle pelilaudalle täytettä.

Porukkaa sataa taivaalta

Arraialin tiivistää parhaiten kertomalla sen olevan lautapeli-Tetris. Reaktionopeus-elementti siitä luonnollisesti puuttuu, mutta tetrismäisesti kansaa tippuu pala palalta taivaalta ja pelaajat vuorotellen koetettavat istuttaa palaset omalle pelilaudalle sopiviin koloihin. Putoavia paloja voi myös kääntää, mutta toisin kuin Tetriksessä, Arraialissa kääntö tehdään ennen kuin pala pudotetaan.

Pelivuorolla on käytössä kolme toimintopistettä, jotka voi käyttää palan pudottamis- ja kääntämistoimintojen välillä mielensä mukaan, kunhan edes yhden toiminnoistaan (tai pelin viimeisessä vaiheessa kaksi) käyttää palan pudottamiseen laudalle.

Kolme pistettä ja suurin sininen alue (toistaiseksi). “Orrella” odottamassa lisäpisteuot täysistä vaakariveistä.

Palan valinta ja kääntäminen tapahtuvat siihen tarkoitukseen erikseen varatulla laudalla. Suunnittelupuolella on tehty mielenkiintoinen oivallus, että tätä tetris-palat sisältävää pyörivää lautaa kukin pelaaja katsoo omasta suunnastaan – sen mukaan minkälaisella pöydällä pelataan. Tarkoittaa siis sitä, että pala, joka yhdelle pelaajalle näyttäytyy L-mallissa, on vastapäätä istuvalle toisinpäin pystyssä.

Vuoronsa päätteeksi pelaaja täyttää tetrispala-laudan tyhjät paikat uusilla palikoilla ja vuoro siirtyy seuraavalle.

Samojen värien paritusta ja täysiä rivejä

Arraial palkitsee pelaajaa, kun tämä onnistuu yhdistämään kaksi samanväristä palaa toisiinsa. Tällöin tälle yhdistelmäpalalle tupsahtaa samanvärin ukko, joka pelin päätteeksi on yhden pisteen arvoinen.

Yhdistämällä  ryhmään lisää samanvärisiä paloja ei kasvata enää pistepottia paitsi jos näin tulee rakentaneeksi isoimman alueen kyseisessä värissä – tällöin pelaaja saa tuplaukon. Tuplaukot kiertävät pelin aikana pelaajalta toiselle, jos joku toinen rakentaa vieläkin isomman alueen samassa värissä. Nämä tuplaukot on Arraialin ainoa pelaajien välinen kilpailuelementti.

Kierroslaskuri muistuttaa mm. siitä, että joka kierros pitää pudottaa vähintään yksi palikka – ja kolmannella kierroksella kaksi.

Toinen tapa saada pisteitä on tehdä täysi vaakarivi. Tietokone-tetriksessä tällaiset rivit katoavat peliareenalta, mutta Arraialissa eivät. Sen sijaan pelaaja saa valkoisen ukon ”orrelle” odottamaan kierroksen päättymistä ja samalla tuo orsi nytkähtää pykälän verran ylemmäs pelaajan laudalla. Kun kierros päättyy, ja se siis päättyy kun pelin korttipakka on käyty läpi, tämä orsi tulee kaksi pykälää alaspäin. Jos orsi mahtuu valahtamaan vaaditut pykälät ilman, että se menee minkään tetrispalan päälle, saa pelaaja pitää orrella olevat valkoiset ukot eli liittää ne osaksi juhlakulkuetta.

Jos jossakin vaiheessa pelaaja joutuu rakentamaan orren päälle tai orsi ei mahdu kierroksen päätteeksi putomaan paria pykälää, poistetaan se pelistä. Pelaaja saa käyttöönsä lisää pelitilaa, mutta samalla menettää loppupeliksi mahdollisuuden saada lisäpisteitä täysistä riveistä.

Kun pakka on kolmeen kertaan pelattu läpi – mihin menee sellaiset 20-30 minuuttia peliaikaa – lasketaan pelaajien ukot (pisteet). Isoimmalla ukkomäärällä voittaa.

Valmiit “katubileet”: viisi pistettä + suurimmaisen punaisen tuplaukko sekä kuusi täyttä riviä: yhteensä 13 pistettä.

Toimivaa, selkeää – mutta voisi haastaa enemmänkin

Minä(kin) olen Tetrikseni pelannut – meille peli tuli taloon ensimmäisen PC:n mukana, olisikohan vuosi ollut 1987. Kulmakunnan ensimmäisellä PC:llä, jossa oli rouhea 8 Mhz:n prosessori ’Tetris DOS’:ia tuli nakutettua siinämäärin, että pelin pelasi miltei järjestään viimeiselle tasolle asti ja siellä tykitettiin silmämunat kuivuen (kun piti välttää räpyttelyä) kunnes teki peräjälkeen ne pari kohtalokasta munausta, josta ei enää ollut paluuta.

Jonkun vuoden myöhemmin, kaverin 10 Mhz:n myllyllä sama peli oli jo huomattavasti vaikeampi, koska se oli nopeampi. Tuohon aikaan kun ei oltu koodauksessa huomioitu lainkaan loppukäyttäjän laitteen tehoja.

Tetriksessä itseäni kiehtoi juuri se jatkuvasti nopeutuva pelitempo yhdistettynä palikoiden hahmotushaasteeseen. Tämän yhdistelmän rakentaminen lautapeliin on mahdotonta ja Arraial(kaan) ei sitä edes yritä ratkaista. Siitä kyllä silti välittyy mainiosti tuo hahmotushaaste, mutta nopeuspuoli on korvattu samanväristen palojen yhdistelyllä ja tarjolla olevien palojen valitsemisella seuraavalle pelaajalle. Kaverille koetetaan jättää mahdollisimman huono palakolmikko tarjolle ja tämä pieni kiusanteko on ihan olennainen osa Arraialia.

Arraialin grafiikka kansikuvasta lähtien ansaitsee kiitosta.

Tällaisena sekoituksena peli kyllä toimii ja sitä pelaa erän silloin toisen tällöin, mutta ei Arraialista jää tarinoita kerrottavaksi (toisin kuin niistä kuivuneista silmämunista). Kesto on kuitenkin pelissä kohdillaan, joten jos tetristely yhtään kiehtoo, niin kyllä tämän mieluummin valitsee kuin vaikkapa ne Uwen jo valmiiksi väsyneet tetrispala-haasteet (poislukien Patchwork).

Lopuksi on pakko antaa pisteet pelin graafikolle: Arraial tuo ulkonäkönsä puolesta mieleen ah niin mahtavan Nikke Knattertonin.

Bärenpark – parasta karhupuistoa rakentamassa

Niin mainio kuin Uwe Rosenbergin Patchwork onkin, on siinä yksi perustavaa laatua oleva rajoittava piirre: se nimittäin on vain kaksinpeli. Niinpä olin innoissani, kun aikanaan tuli ensitieto samaan pelimekaniikkaan pohjautuvasta Cottage Gardenista. Ja kyllä, Cottage Garden laajensi pelaajamäärän neljään, mutta samalla suunnittelupuolella tuli joukko ei niin onnistuneita valintoja – typerä pisteytys näistä päällimmäisenä. Näin jäi – ainakin omin silmin katsottuna – markkinarako edelleen useamman pelaajan Patchworkille.

Alkusäädöt tehty: pelilauta täytetty laatoilla ja pelaajien aloituslaudat odottavat rakentamistaan.
Alkusäädöt tehty: pelilauta täytetty laatoilla ja pelaajien aloituslaudat odottavat rakentamistaan.

Tämän raon täyttäjäksi Bärenpark nyt yrittää. Eikä yritys pöllömpi olekaan!

Pelilaudan täyttöä tetrispalikoilla

Bärenparkissa pelaajat kilpailevat siitä, kenellä on hienoin ‘Karhupuisto’. Kukin pelaaja aloittaa tyhjällä 4×4 tontilla, johon asetellaan laatta kerrallaan eläinaitauksia ja muita tarvittavia eläintarhan fasiliteetteja. Mutta toisin kuin Patchworkissa ja/tai Cottage Gardenissa, on Bärenparkissa kaikki rakennettavissa olevat laatat periaatteessa koko ajan tarjolla, mutta tätä valinnanvapautta rajoitetaan hieman toisin.

Vessalaatalla liikkeelle - aloittajalla on pelin pienin aloituslaatta.
Vessalaatalla liikkeelle – aloittajalla on pelin pienin aloituslaatta.

Pelin alussa kullakin pelaajalla on 4×4 tontin ohella aloituslaatta, joka aloittajalla on pienin mahdollinen 1×1 “vessalaatta” (osassa näistä minilaatoista toden totta on kuvattuna BajaMaja). Muut pelaajat saavat hivenen isomman (1×2 tai 1×3) -laatan kompensoimaan heikompaa vuoropositiota.

Omalla pelivuorolla yksi omista laatoista pelataan tontille ja sillä pyritään peittämään tontilta kuvitettuja ruutuja. Kuvituksen peittämisestä palkitaan joko lisälaattojen tai lisätontin muodossa. Jos yhdellä laatalla onnistuu peittämään useamman kuvan, saa myös useamman palkkion.

Pelaamalla vessalaatan sementtiauton päälle, pääsee valitsemaan yllä olevista laatoista seuraavan laatan.
Pelaamalla vessalaatan sementtiauton päälle, pääsee valitsemaan ylempänä näkyvistä laatoista yhden seuraavia kierroksia silmällä pitäen.

Peittämällä tontilta kaavoitusryhmän. saa uuden 4×4 tontin, jolla laajennetaan omaa eläintarhaa. Pelin loppuessa kullakin pelaajalla on lopulta neljä kappaleita näitä tontteja, loppumuodon saa päättää pelin edetessä. Uusia eläin- ja fasiliteettilaattoja saa peittämällä kottikärryjä, sementtiautoja tai kaivinkoneita – nämä kuvaavat Bärenparkin kolmea laattakokoa.

‘Kottikärryt’ ovat pistearvoltaan arvottomia, mutta kokonsa puolesta pieniä ja käteviä ja mahtuvat siten kaikkialle. Tällaisilla ‘kottikärrylaatoilla’ pelaajat mm. aloittavat pelinsä. ‘Sementtiauto’ -luokka on kooltaan neljän ruudun kokoisia – Tetriksestä muotonsa puolesta tuttuja – laattoja, joista saa pisteitä. Ja pisteitä saa sitä enemmän, mitä aiemmin laatan pääsee valitsemaan, sillä jokainen napattu laatta tiputtaa seuraavan vastaavan laatan arvoa. ‘Kaivinkone’ -kategoriassa on pelin isoimmat ja muodoiltaan monimutkaisimmat laatat. Samalla myös näiden laattojen pistearvo on suurin.

Kottikärry- ja sementtiauto- laattatarjonta lähitarkastelussa.
Kottikärry- ja sementtiauto- laattatarjonta lähitarkastelussa…

Kaivinkonelaatoissa on isompia ja monimuotoisempia laattoja, mutta vain yksi kutakin muotoa.
…eikä unohdeta kaivinkonelaattojakaan. Täällä on pelin isoimmat ja monimuotoisimmat laatat. Samalla laattojen pistearvokin on suurempi, mutta kutakin muotoa on vain yksi tarjolla.

Jokaisessa 4×4 tonttilaatassa on yhden ruudun kokoinen varattu alue. Tähän pelaaja saa Karhupatsaan, kun tontin kaikki muut ruudut on rakennettu. Karhupatsas tuo (jälleen) sitä enemmän pisteitä, mitä aiemmin patsaan saa pystytetyksi.

Asettamalla jokilaatta tähän valmistuu yläosan 4x4 lauta...
Asettamalla jokilaatta tähän valmistuu yläosan 4×4 lauta…

...mistä palkkiona 13 pisteen karhupatsas.
…josta palkkiona 13 pisteen karhupatsas.

Laatta kerrallaan pelaamalla jatketaan kunnes joku pelaajista peittää viimeisenkin ruutunsa omasta eläinpuistostaan. Muut pelaajat saavat vielä yhden pelivuoron, jonka jälkeen lasketaan pisteet. Pisteitä saa siis rakennetuista eläinlaatoista ja karhupatsaista niiden pistearvon mukaisesti.

“Peruspeli” on käytännössä tässä. “Edistynyt” pelimuoto tuo mukanaan tavoitelaatat, joista kolme eri kategoriaa arvotaan peliin mukaan. Tavoitelaatat palkitsevat lisäpistein nopeimpia esimerkiksi tiettyjen eläinlaattojen tai vaikkapa erilaisten muotojen rakentamisesta. Jos on peruspeli simppeli, ei edistynyttäkään peliä voi liian monimutkaiseksi haukkua, joten tämä pelimuoto kannattaa ottaa mukaan viimeistään toisesta pelistä alkaen.

Tavoitelaatat ja karhupatsaat zoomissa. Rakentamalla esimerkiksi kolme jääkarhuluolaa pääsee ylimpänä näkyvään bonuslaattaan käsiksi.
Tavoitelaatat ja karhupatsaat zoomissa. Rakentamalla esimerkiksi kolme jääkarhuluolaa pääsee ylimpänä näkyvään bonuslaattaan käsiksi.

Bärenpark – peli joka Cottage Garden tahtoisi olla

‘Karhupuisto’ on kevyttä ja helposti lähestyttävää viihdettä. Laattoja asettelemalla oma eläintarha valmistuu hiljalleen ja vaikka teema nyt ei lopulta olekaan niin vahvasti läsnä, niin ei se toisaalta häiritsekään. Graafinen ilme on kunnossa sekin, Franz Klemensin käsiala on tällä kertaa yllättävän  neutraalia. Minulle tämä on pelkästään hyvä asia, sillä en yleensä Klemensin käsialasta niin perusta.

Pelin edetessä eläinpuistot laajenevat.
Pelin edetessä pelaajien puistot laajenevat.

Pelaajien välinen kilpailu Bärenparkissa rajoittuu tarjolla olevien laattojen napsimiseen toisten silmien edestä – tosin samalla tulee siis napsineeksi pisteitäkin mahdollisesti omaan pussiin lisättäväksi. Jos ja kun mukaan ottaa tavoitelaatat – mitä lämpimästi suosittelen – tulee lisäkilpailua, mutta pelaajien väliseen interaktioon ei tule lisäsävyjä. Tavoitelaatat kuitenkin pitävät pelin pidemmän päälle tuoreena ja osaltaan ohjaavat peliä hivenen eri suuntiin eri kerroilla, mikä on pelkästään positiivinen juttu ja viimeistään näin välttää liian uriutumisen pelikerrasta toiseen.

Bärenpark on pelinä yksinkertaisempi kuin Cottage Garden, mutta pelillisesti verrokkiaan tasapainoisempi ja kiinnostavampi. ‘Karhupuisto’ siis peittoaa Cottage Gardenin selvästi ja sama konsensus tuntuu olevan muillakin peliharrastajilla – ainakin jos BGG:een kirjattuja kokemuksia on uskominen. Patchworkin nerokkuus jää Bärenparkista silti puuttumaan, joten se täydellinen neljän pelaajan Patchwork-kokemus jää vielä odottamaan tulevaa. Mutta sitä odottaessa Bärenparkin pariin palaa mielellään kerran jos toisenkin ja ainakin Cottage Gardenin voi unohtaa lopullisesti.

Infolaatikko: Bärenpark
Pelaajia: 2-4 Kesto: 30 minuuttia Julkaisuvuosi: 2017
Saatavuus: pelialan liikkeet (englanniksi)
Lisätietoa: Boardgamegeek

0-9 – ubongomainen pulma ilman nopeuselementtiä

Nyt on pelin nimi ytimekäs: ‘0-9’. Paljon laveampi ei peli ole englanniksikaan, sillä se kantaa nimeä: ‘Nmbr 9’.

Carcassonne-kokoisesta laatikosta paljastuu näppärään inserttiin pakattuna 80 numerolaattaa ja 20 korttia. Peli on käytännössä kannen avattua heti valmis pelattavaksi ja siten sopii myös niille hätähousuille, jotka eivät jaksa odottaa että pelaamaan pääsee. Sääntölirpake on lyhyt ja selkeä aivan kuten itse pelikin, joten ensikertalainen on minuutissa peli-ideasta selvillä. Yksinkertaisen ei silti tarvitse olla tylsää, minkä ‘0-9’ todistaa kirkkaasti.

Pelilaatikon insertissä on näppärät omat lokerot numeroille. Siitäkin huolimatta "ilmaa" laatikossa riittää.
Pelilaatikon insertissä on näppärät omat lokerot numeroille. Ratkaisu tosin kasvattaa laatikon kokoa ja etenkin syvyyssuunnassa on paljon ylimääräistä “ilmaa”.

Numerolaattoja ylemmäs ja ylemmäs

Otsikosta välittyy ‘0-9’:n juoni. 20 kortin pakasta käännetään kortti kerrallaan lappu näkyviin ja jokainen pelaaja pelaa vastaavan laatan eteensä. Uusi laatta pelataan aiempien viereen tai mieluummin päälle jos mahdollista, sillä mitä ylemmäs laatan saa, sitä enemmän siitä saa pisteitä. Alempien laattojen päälle pelaamisen yhteydessä tulee vain huomioida, että laatta ei saa maata pelkästään yksittäisen laatan päällä.

Näin ne numerot pinoutuvat.
Näin ne numerot pinoutuvat.

Kun pakka loppuu (eli 20 laattaa on pelattu), lasketaan pisteet ja onnitellaan voittajaa. Pöydän tasolla makaavista laatoista ei saa pisteitä, mutta seuraava kerros antaa jo pisteitä laatan numeroarvon verran, sitä seuraavasta kerroksesta saa x2 kertoimen ja niin edelleen.

Pisteiden laskentaa seuraa helposti haaste uusintaan, sillä ‘0-9’ koukuttaa. Ja mikäpä on ottaa uusi erä, kun yksi peli kestää sellaiset 10 minuuttia.

Moninpelipasianssi parhaasta ja nopeimmasta päästä

‘0-9’ on siis pasianssi, jossa peli ei muutu millään tavalla oli pelaajia sitten yksi, neljä taikka kahdeksan (viime mainittu toki tarkoittaa, että pelejä pitää olla kaksi). Yksinpelissä voi toki “kilpailla” omaa parasta tulostaan vastaan, mutta ei peli sillä osa-alueella kyllä loista – liikaa on kiinni nimittäin siitä missä järjestyksessä laattoja pääsee pelaamaan. Sen sijaan saman pöydän ääressä muita vastaan pelattuna pelin tarjoama “pähkinä” on mukavampi ja lopputuloksia pystyy vertaamaan paremmin – pelasivathan kaikki laattansa samassa järjestyksessä.

Yksinkertaisuudestaan huolimatta ‘0-9’:n ääressä viihtyy. Laatikon mainitsemaan 20 minuuttiin pelaa kyllä kevyestä kaksikin peliä, joten turboahdettua – mutta silti kiireetöntä – ubongoviihdettä peli tarjoaa. Jos siis Ubongo ideana viehätti, mutta et pidä sen luomasta kiireestä, ‘0-9’ voi olla juuri sinun juttusi. Luonteeltaan ‘0-9’ on kuitenkin sellainen, että se ei kestä jatkuvaa kulutusta, mutta välipalana silloin tällöin se on oivallinen valinta kaikille puzzle-pelien ystäville.

Kolme erilaista kekoa samoista laatoista. Voittopisteet 85.
Kolme erilaista kekoa samoista laatoista. Voittopisteet 85.

Pientä moitettakin on. Ensinnäkin pelilaatikko, vaikka se kivasti komponenttinsa sisälleen syökin, on järjettömän suuri. Kaiken olisi mahduttanut kevyesti puolet pienempäänkin tilaan ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin ‘Träxx‘:n kokoluokka olisi ollut ihanteellinen. Omassa laatikossaan ‘0-9′:iä ei tule kuskattua mukana peli-iltoihin, vaan pakkaan laatat pelaajakohtaisiin pusseihin ja kortit menevät siinä samalla. Tälläkin ratkaisulla peli on heti pelattavissa ja näppärä filleri kulkeutuu kompaktisti kaikkialle.

Toinen, mitä reilun 10 pelatun pelin jälkeen jäin kaipaamaan on se pieni kilpailullinen elementti muiden pelaajien kanssa. Jotakin tyyliin “kuka rakentaa kakkoskerrokseen ensin kaksi laattaa saa 7 pistettä’ -olisi ollut tervetullut lisä ja kannustanut osaltaan pelaajia rakentamaan myös niitä pienempiarvoisia laattoja ylempiin kerroksiin.

0-9 - numeroleikkiä.
0-9 – numeroleikkiä.

Vaan eipä sillä. Pieniä kauneusvirheitä edelliset ja tällaisenaan ‘0-9’ maistuu ja saa varmasti pelikertoja jatkossakin. Ja koska peli todellakin sopii aivan kaikille, niin tiedän jo nyt useamman eri osoitteen, jonne ‘0-9’ on mitä mainioin tuliaislahja.

Infolaatikko: 0-9
Pelaajia: 2-4 Kesto: 20 minuuttia Julkaisuvuosi: 2017
Saatavuus: pelialan liikkeet (suomeksi)
Lisätietoa: Boardgamegeek