0-9 – ubongomainen pulma ilman nopeuselementtiä

Nyt on pelin nimi ytimekäs: ‘0-9’. Paljon laveampi ei peli ole englanniksikaan, sillä se kantaa nimeä: ‘Nmbr 9’.

Carcassonne-kokoisesta laatikosta paljastuu näppärään inserttiin pakattuna 80 numerolaattaa ja 20 korttia. Peli on käytännössä kannen avattua heti valmis pelattavaksi ja siten sopii myös niille hätähousuille, jotka eivät jaksa odottaa että pelaamaan pääsee. Sääntölirpake on lyhyt ja selkeä aivan kuten itse pelikin, joten ensikertalainen on minuutissa peli-ideasta selvillä. Yksinkertaisen ei silti tarvitse olla tylsää, minkä ‘0-9’ todistaa kirkkaasti.

Numerolaattoja ylemmäs ja ylemmäs

Otsikosta välittyy ‘0-9’:n juoni. 20 kortin pakasta käännetään kortti kerrallaan lappu näkyviin ja jokainen pelaaja pelaa vastaavan laatan eteensä. Uusi laatta pelataan aiempien viereen tai mieluummin päälle jos mahdollista, sillä mitä ylemmäs laatan saa, sitä enemmän siitä saa pisteitä. Alempien laattojen päälle pelaamisen yhteydessä tulee vain huomioida, että laatta ei saa maata pelkästään yksittäisen laatan päällä.

Kun pakka loppuu (eli 20 laattaa on pelattu), lasketaan pisteet ja onnitellaan voittajaa. Pöydän tasolla makaavista laatoista ei saa pisteitä, mutta seuraava kerros antaa jo pisteitä laatan numeroarvon verran, sitä seuraavasta kerroksesta saa x2 kertoimen ja niin edelleen.

Pisteiden laskentaa seuraa helposti haaste uusintaan, sillä ‘0-9’ koukuttaa. Ja mikäpä on ottaa uusi erä, kun yksi peli kestää sellaiset 10 minuuttia.

Moninpelipasianssi parhaasta ja nopeimmasta päästä

‘0-9’ on siis pasianssi, jossa peli ei muutu millään tavalla oli pelaajia sitten yksi, neljä taikka kahdeksan (viime mainittu toki tarkoittaa, että pelejä pitää olla kaksi). Yksinpelissä voi toki “kilpailla” omaa parasta tulostaan vastaan, mutta ei peli sillä osa-alueella kyllä loista – liikaa on kiinni nimittäin siitä missä järjestyksessä laattoja pääsee pelaamaan. Sen sijaan saman pöydän ääressä muita vastaan pelattuna pelin tarjoama “pähkinä” on mukavampi ja lopputuloksia pystyy vertaamaan paremmin – pelasivathan kaikki laattansa samassa järjestyksessä.

Yksinkertaisuudestaan huolimatta ‘0-9’:n ääressä viihtyy. Laatikon mainitsemaan 20 minuuttiin pelaa kyllä kevyestä kaksikin peliä, joten turboahdettua – mutta silti kiireetöntä – ubongoviihdettä peli tarjoaa. Jos siis Ubongo ideana viehätti, mutta et pidä sen luomasta kiireestä, ‘0-9’ voi olla juuri sinun juttusi. Luonteeltaan ‘0-9’ on kuitenkin sellainen, että se ei kestä jatkuvaa kulutusta, mutta välipalana silloin tällöin se on oivallinen valinta kaikille puzzle-pelien ystäville.

Pientä moitettakin on. Ensinnäkin pelilaatikko, vaikka se kivasti komponenttinsa sisälleen syökin, on järjettömän suuri. Kaiken olisi mahduttanut kevyesti puolet pienempäänkin tilaan ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin ‘Träxx‘:n kokoluokka olisi ollut ihanteellinen. Omassa laatikossaan ‘0-9′:iä ei tule kuskattua mukana peli-iltoihin, vaan pakkaan laatat pelaajakohtaisiin pusseihin ja kortit menevät siinä samalla. Tälläkin ratkaisulla peli on heti pelattavissa ja näppärä filleri kulkeutuu kompaktisti kaikkialle.

Toinen, mitä reilun 10 pelatun pelin jälkeen jäin kaipaamaan on se pieni kilpailullinen elementti muiden pelaajien kanssa. Jotakin tyyliin “kuka rakentaa kakkoskerrokseen ensin kaksi laattaa saa 7 pistettä’ -olisi ollut tervetullut lisä ja kannustanut osaltaan pelaajia rakentamaan myös niitä pienempiarvoisia laattoja ylempiin kerroksiin.

Vaan eipä sillä. Pieniä kauneusvirheitä edelliset ja tällaisenaan ‘0-9’ maistuu ja saa varmasti pelikertoja jatkossakin. Ja koska peli todellakin sopii aivan kaikille, niin tiedän jo nyt useamman eri osoitteen, jonne ‘0-9’ on mitä mainioin tuliaislahja.