13 Clues – boostattu Cluedo -murhamysteeri

Törmään säännöllisin väliajoin lautapelejä satunnaisemmin pelaavien kysymykseen: löytyykö Cluedolle vaihtoehtoja? Tämä päättely- eli deduktiopelien klassikko on oman aikansa (1949) tuote niin hyvine kuin huonoine puolineen. Cluedo oli lapsuusajan suosikkipelejä myös minulle, mutta sekä itseni että näiden satunnaisten kyselijöiden iloksi voin kertoa, että myös deduktiopelien genre on kehittynyt vuosikymmenten kuluessa. Yhdeksi mainioksi Cluedon korvaajaksi osoittautui  italialaisten taidonnäyte vuodelta 2016. Peli joka kantaa nimeä ’13 Clues’.

Pelaajien verran murhia ratkaistavaksi

Lähtötilanne on Cluedosta tuttu: tehtävänä on selvittää kuka on murhaaja, mikä oli murha-ase ja missä julma teko tapahtui? 13 Clues poikkeaa kuitenkin Cluedosta sikäli, että jokaisella pelaajalla on oma murhamysteeri ratkaistavanaan. Tämä on toteutettu siten, että kunkin pelaajan eteen asetetaan murhaaja, murha-ase ja tapahtumapaikka -kortit siten, että kyseinen pelaaja ei itse näe korttitrioa, mutta kaikki muut pelaajat ne näkevät. Ja jotta päättelytehtävä ei pelkkä pelaajien välinen nopeuspeli, jää oman kolmikon lisäksi 10 muutakin piilokorttia.

Ja alussa oli näkösuojia, vihkosuojia, korttitelineitä ja ties mitä

13 Clues -laatikosta löytyy 30 kortin korttipakka, jossa on 3 korttia yhteensä 10 eri värissä. Väreittäin löytyy siten yksi murhaaja, yksi murha-ase ja yksi tapahtumapaikka. Kolme korttityyppiä on lisäksi jaettu ala-kategorioihin: murhaaja voi olla mies tai nainen, murha-ase ampuma-ase tai lähitaisteluun tarkoitettu ja tapahtumapaikka ulkona tai sisällä. Pelaajamäärästä riippuen käytetään kortteja 7-10 väristä – näin peli skaalautuu samaan lähtötilanteeseen oli pelaajia sitten kolme taikka kuusi.

Pääosan pelilaatikosta vievät kuitenkin pelaajien näkösuojat, korttitelineet ja vihjepaperien suojat. Värillisiä vihjepapereita tulee mukana paksu nippu, lisäksi on lyijykyniä (luksusta!) ja pussillinen suurennuslasin muotoisia pahvimerkkejä. Varsinaista pelilautaa, jolla pelin aikana liikuttaisiin ei ole, mutta apulauta ylimääräisille korteille löytyy. Komponentteja on poikkeuksellisen paljon eikä pelin julkaisija dV Giochi ole todentotta pihistellyt komponenttien laadussakaan.

Kun edellä listattu komponenttimäärä on levitetty asianmukaisesti pöydälle, huomaa että koko komeus vaatii aika tavalla tilaa.

Pelin alussa pelaajille jaetaan viisi korttia, joista vähintään yksi on tekijä, murha-ase ja tapahtumapaikka. Näistä korteista pelaajat valitsevat korttitrion, jonka asettavat vasemmalla puolella olevan pelaajan korttitelineeseen siten, että kyseinen pelaaja ei kortteja näe. Tämä setti on siten kyseisen pelaajan selvitettävänä oleva murhamysteeri. Kaksi jäljellä olevaa korttia pelaaja pitää visusti piilossa oman näkösuojansa takana. Piilokortit pelaajan pitää huomioida vastatessaan muiden pelaajien esittämiin kysymyksiin, mutta tästä lisää myöhemmin.

Pelaajille jaettujen korttien jälkeen ylimääräiset kortit -jos näitä jäi – laitetaan pöydän keskellä olevalle apulaudalle kuvapuoli alassuin. Kun vielä kullekin pelaajalle jaetaan muistiinpanojen tekoa varten sivu vihjevihkosta ja yksi suurennuslasilätkä, on valmistelut tehty.

Pelin aluksi kukin pelaaja merkitsee muistiinpanoihinsa kaikki näkemänsä kortit (nämä eivät siis voi olla osana pelaajan ratkaistavaa murhamysteeriä). Lähtötilanteessa kullakin pelaajalla pitäisi nyt olla tilanne, jossa 13 kortin sijainti on teillä tietymättömillä. Tästä lähtötilanteesta juontuu pelin nimi ’13 johtolankaa’.

Turboahdettu Cluedo pienellä lisämausteella

Oma vuoro koostuu yhtä monesta toiminnosta kuin pelaajalla on edessään suurennuslasi-merkkejä (pelin aloittavalla yksi). Yhdellä suurennuslasilla tehdään yksi seuraavista toiminnoista:

• Esitä kysymys valitsemallesi pelaajalle. Käytetty suurennuslasi-lätkä annetaan kyseiselle pelaajalle.
• Katso apulaudalla oleva kortti. Käytetty suurennuslasi-lätkä annetaan pelaajalle, jolla niitä on vähiten – tasatilanteessa vuorojärjestyksessä lähinnä olevalle.
• Yritä ratkaista oma murhamysteeri. Käytetty suurennuslasi-lätkä annetaan pelaajalle, jolla niitä on vähiten – tasatilanteessa vuorojärjestyksessä lähinnä olevalle.

Em. vaihtoehdoista saa valita mitä tahansa ja jos suurennuslasi-lätkiä on useampia, niin halutessaan saman toiminnon saa tehdä useamman kerran. Jos pelaajalla ei vuoronsa alussa ole lainkaan suurennuslaseja, saa yleisestä poolista yhden käytettäväksi.

Toiselle pelaajalle kysymyksiä esitettäessä kysytään aina jotakin seuraavista: ‘Kuinka monta väriä “x” olevaa korttia näet?’ TAI ‘Kuinka monta murhaaja/murha-ase/tapahtumakorttia näet?’ TAI korttien alalajeihin liittyvä kysymys tyyliin ‘Kuinka monta ampuma-asetta näet?’.

Kysymyksiin vastataan aina ääneen eli saadusta vastauksesta hyötyvät kaikki muut pelaajat paitsi vastaaja itse. Vastatessaan kysymykseen tulee huomioida kaikkien muiden pelaajien korttitelineissä näkyvät kortit, mutta lisäksi myös ne kaksi pelaajan omaa salaista korttia, jotka tällä on sermin takana. Nuo kaksi piilokorttia sekoittavat juuri sopivasti muuten niin kovin suoraviivaista peliä. Silti niidenkään tuoma lisävivahde ei tee pelistä mitenkään vaikeata vaan ’13 Clues’ pysyy helposti lähestyttävänä deduktiopelinä.

Omalla vuorolla voi yrittää ratkaista omaa korttitrioa – tarvittaessa yhden tai useamman kerran – jos vain suurennuslaseja riittää. Tällöin pelaaja kertoo minkä värin murhaaja, murha-ase ja tapahtumapaikka häneltä löytyy. Muut pelaajat kertovat menikö ratkaisu oikein vai väärin. Oikealla ratkaisulla kyseinen pelaaja voittaa, väärällä peli jatkuu. Tässäkin mielessä ’13 Clues’ poikkeaa deduktiopelien valtavirrasta, sillä väärästä vastauksesta ei putoa pelistä pois. Toisaalta väärä arvaus ei myöskään anna lisätietoa pelaajalle (ellei ole 50/50 tilanne yksittäisen kortin osalta), joten tämä idea toimii.

Päättelypeliksi ’13 Clues’ on tehopakkaus: aikaa ei kuluteta pelilaudalla paikasta toiseen kulkemiseen tai muihinkaan toissijaisiin asioihin vaan kierrokset keskittyvät ainoastaan kyselyjen ympärille ja vastausten kautta saadun informaation hyödyntämiseen. Näin myös peliaika on saatu puristetuksi 30 minuuttiin.

Kelpo murhamysteeri

’13 Clues’ on osoittautunut oikein mukiinmeneväksi deduktiopeliksi, joka vie Cluedon henkeä astetta pidemmälle riisuen siitä pois kaiken ylimääräisen (kartalla liikkuminen). Peliaika on sisältöönsä nähden sopiva ja käytännön kenttäkokeet osoittaneet, että peli skaalautuu hyvin laidasta toiseen. Kuudella en tosin ole peliä pelannut, joten en pysty ottamaan kantaa Boardgamegeekissä esitettyyn väitteeseen, että viimeisenä pelivuorossa oleva pelaaja ei välttämättä edes pääse pelaamaan. Vaikka peli on turboahdettua toimintaa, niin esitetty väite kuulostaa ääriesimerkiltä, mutta kaiketi sekin on mahdollista, jos kysymykset keskittää aina vaan seuraavalle pelaajalle (jolloin suurennuslasit kasautuvat aina seuraavalle pelaajalle). Ainakin viidellä pelattuna vuoroja oon saanut jokainen ihan riittävässä määrin.

Pelin komponenttien laatu on kohdallaan, määrä suorastaan yltäkylläinen. Paljon deduktiopelejä pelanneena tuntuu nimittäin luksukselta, että mukana on sekä näkösuojat että vihjepaperisuojat. Apulautakin tuntuu turhalta. Kaikki tilpehööri levitettynä ja suurennuslasi-merkkejä pelaajilta toiselle jaettaessa tuntuu isommankin pöydän äärellä siltä, että vuoromerkit hukkuvat näköesteiden ympärille. Tarkkuutta siis vaaditaan, jotta ei hihalla tms. tule keikauttaneeksi näkösuojia, korttitelineitä tai muita pelin tykötarpeita nurin ja siten paljastaneeksi tietoja, jotka paljastavat oikean ratkaisun.

Edellinen siis enemmän esteettinen huomio ja ongelmilta välttyy kun pelin aikana ei hosuta. Itse peli on viimeistelty, perusidealtaan hyvinkin toimiva ja kevyehkö päättelypeli. Ja jollei englanninkieliset (lyhyet) säännöt ole kynnyskysymys, niin silloin ’13 Clues’ peliä voi varauksetta suositella varauksetta aivan kaikille Cluedon ystäville.