80 Days – Lontoosta Lontooseen

80 Days (2022), suunnittelijana Emanuele Briano, pohjautuu lapsuudesta tuttuun tarinaan Phileas Foggista ja maapallon ympäri kiertämisestä 80 päivässä. Lautapelin muotoon viritettynä se ei ole suinkaan ensimmäinen yrittäjä – pelkästään meille Lunkisti.fi:ssä tuttuja ovat jo Wolfgang Kramerin ’Maapallon ympäri 80 päivässä’ (1986) ja Michael Rieneckin ’Maailman ympäri 80 päivässä’ (2006) mahdollisista muista yrittäjistä puhumattakaan.

Pelin nimi ja kansikuva jäivät mieliin jo Spiel’22 -listoilta, mutta Piatnik ei perinteiseen tyyliinsä paljon vaivautunut pelistä englanninkielistä materiaalia etukäteen jakamaan, joten tarkempi tutustuminen jäi messuillakin tekemättä. Julkaisija Toyrockin haaviin peli kuitenkin tarttui ja vuonna 2023 siitä saatiin suomenkielinen painos. Peli ylsi sekä Vuoden perhepeli -finalistiksi että uusi tempun Pelaajien Valinta -kilpailun tiimoilta, joten on hyvä hetki tutustua peliin tarkemmin.

Silinterihattu ja sateenvarjo on tiketin tavoitteena, toinen näistä vielä puuttuu. Jean ystävällisesti tarjoaa omasta matkalaukustaan lisää tilaa pelaajan käyttöön. (Kuva Tero Hyötyläinen)

Shoppailua tai liikkumista

Pelin perimmäinen tavoite on siis taittaa matkaa Lontoosta ja lauta kiertäen päätyä takaisin Lontooseen. 80 Daysin tapauksessa se tarkoittaa aloittamista pelilaudan vasemman laidan Lontoosta edetä pelaajan valitsemaa reittiä oikean laidan Lontooseen. Tämä reissu pitää hoitua viiden kierroksen aikana yhden kierroksen sisältäessä useampia pelaajien pelivuoroja.

Kunkin kierroksen aluksi paljastetaan pelaajien kierrosrahat ja mahdollinen kierrokseen sisältyvä pieni lisäsääntö tai rajoite. Tämän jälkeen pelaajat vuorotellen tekevät toimintoja niin pitkään kun omat rahavarat ja halu liikkumatilaa antavat. Vuorotoimintona voi joko liikkua laudalla seuraavaan kaupunkiin tai käydä ostoksilla. Liikkumismuotoja peli tuntee kolme: matkata voi niin junalla, laivalla kuin kuumailmapallolla – nämä eri värikoodein ja muodoin pelilautaan printattuna. Osa yhteyksistä vaatii vielä lisähintaa mikä ilmenee pelilaudalta. Ostosten tekoon on siihenkin kolme eri kohdetta joista kaksi on erilaisia kauppoja kolmannen ollessa musta pörssi, josta noppa kertoo mitä matkaan tarttuu.

Kaupoissa tavaroiden hinnat hipovat jo taivaita. (Kuva: Tero Hyötyläinen).

Kaikki toiminnot kuluttavat rahavarantoja. Kunkin toiminnon ensimmäisenä ehtivä saa sen yhdellä rahalla, seuraavalle sama toiminto maksaa kaksi rahaa, sitten kolme ja niin edelleen. Jos tavaroita halajaa, niin kaikkea ei suinkaan ole tarjolla kaikissa kaupungeissa. Ostoshaluja voi hillitä myös oman matkalaukun kapasiteetti, jonka sisuksiin ei määräänsä enempää tavaraa mahdu.

Tavaroita tarvitsee tiketintäyttöön eli 80 Days ei ole pelkästään kilpajuoksua Lontooseen vaan matkan varrella pitää täyttää joukko tehtäviä; tarkemmin sanottuna vähintään neljä. Tiketteihin on kuvattuna joukko tuotteita ja kenties rahaakin mitä tiketin täyttäminen vaatii ja kohdeakaupungin symboli (neliö, kolmio ja/tai ympyrä) jossa tehtävän voi kuitata tehdyksi.

Uutta tikettiä valitessa pääsee tekemään valinnan kahdesta. Alempi antaa valmistuessaan nopalla jotakin. (Kuva: Tero Hyötyläinen).

Tikettien suorittaminen on aina ns. ilmainen toiminto eli siihen ei kulu koko pelivuoroa. Voittopisteiden ohella ne tarjoavat toisinaan myös kertaetuja, jotka suoritetaan tiketti täytettäessä. Tehtyä tikettiä seuraa aina uuden tehtävän valinta kahdesta eri vaihtoehdosta jotka nostopakasta tulee tarjolle.

Sininen pelaaja on Sydneyssä. Tästä matka jatkuu vesireittiä joka maksaa toiminnon ohella neljä rahaa ekstraa. Ihanan kallista. (Kuva: Tero Hyötyläinen).

Napakoita pelivuoroja liikkuen ja ostoksia tehden jatketaan kunnes pelaaja ei halua tai voi enää niitä tehdä. Siinä kohtaa pelaaja passaa ja siirtyyä odottamaan uutta kierrosta ja uusia kierrosrahoja. Passatessa pääsee myös edistyneemmässä pelimuodossa valitsemaan jonkin kertaedun: tarjolla on aloittajamerkki seuraavalle kierrokselle, hieman rahaa, tavara mustasta pörssistä, tavaran- tai tiketinvaihto ja kuumailmapallomatka. Nämä edut katoavat ”nopeimmat syövät hitaat” periaatteella. Astetta suoraviivaisempi peruspeli ei kertaetuja edes tunne vaan ensimmäisenä passaavasta tulee aloittaja seuraavalle kierrokselle.

Kun kaikki ovat passanneet tyhjennetään toimintoruudut rahoista ja paljastetaan seuraavan kierroksen tapahtumakortti joka samalla kertaa kierrosrahat. Viiden samalla tavalla rytmitetyn kierroksen puitteissa pelaajien pitäisi päästä Lontooseen, jossa nopeimmille on odottamassa lisäpistekortteja. Niinikään Lontooseen ajoissa ehtivä keskittyy täyttämään erityisiä Lontoo-tikettejä jossa shoppailu jatkuu mutta enää ei tarvitse kirmata kaupungista toiseen.

Lontoossa odottaa mm. kuvan tuppirinki. Tähän menee silinterihattu, kengät ja kaksi rahaa. (Kuva: Tero Hyötyläinen).

Mikäli pelin päätteeksi kaikki pelaajat eivät päässeet Lontooseen, maksavat matkalle jääneet puuttuvista reittilinkeistä viisi voittopistettä per linkki. Tämä on suolainen hinta pelissä, jossa pisteet pyörivät siellä 30 molemmin puolin. Niin ja suurimmalla pistemäärällä luonnollisesti voitetaan.

Pelikelloa 80 Days vie noin 45 minuuttia neljällä pelaajalla, puoli tuntiakin on ihan saavutettavissa pienemmillä pelaajamäärillä.

Napakka ja toimiva tapaus

80 Days on alussa mainittujen muiden samoin teemoitettujen pelien tapaan vahvasti perhepeliksi suunnattu ja hyvällä tavalla ”old school” -henkinen peli. Graafisesti se on hiottu tapaus ja rosokulmia ei löydy. Pelivuorot ovat selkeitä ja napakoita ”liikunko laudalla vai haalinko matkalaukkuun tavaraa?” -tyyppisiä ja toimintalogiikaltaan yhteneviä mikä jouduttaa pelaamista entisestään. Oman vuoron odottelua ei juurikaan ole riippumatta pelaajamäärästä.

Suoraa interaktiota pelaajien välillä ei ole eikä kaveria siten ”kampiteta”, mutta koska kaikki haluavat kuitenkin pitkälti vähän samoja asioita, niin sopivasti omia toimintojaan rytmittämällä tulee nostaneeksi toimintojen hintaa seuraaville. Ja vaikka et tiedäkään mitä tavaroita kaverit tarvitsevat niin ainakin yhteinen pelilauta printattuine reittivaihtoehtoineen paljastaa sen mitä liikkumismuotoja kukin mahdollisesti käyttää.

Pelilauta on oppikirjamaisen selkeä. (Kuva: Tero Hyötyläinen).

Pientä pähkäiltävää 80 Days tarjoilee mukavasti ja se on kaikin puolin viihdyttävä perhepeli. Ei se mikään genren uudistaja ole, mutta ei toisaalta tarvitsekaan olla. Kaksipuolinen pelilauta mahdollistaa pelin, joka sopii vielä nuoremmillekin jättäen mm. passauslaatat pois. Sanoisin silti, että pelilaatikon kylkeen printattu 10+ ikäsuositus on hiukkasen ylimitoitettu tai ainakin 10-vuotiaan kanssa voi jo huoletta ottaa kääntöpuolen lisäherkut ja avustajakortitkin huoletta käyttöön. Mutta nämä toki ovat niitä yksilöllisiä juttuja viime kädessä.

Peli taipuu kohtuullisesti eri pelaajamäärille: 2-3 pelaajan pelissä eri toimintoihin tulee kierrosten alkuun pysyvät hinnankorotukset, mutta muuta säädettävää ei ole. Silti, enempi pelaajia on aina mielenkiintoisempi eli en nyt kaksinpeliksi 80 Daysiä suosittelisi.

Kokonaisuutena 80 Days on miellyttävä tapaus ja oivallinen lisä suomennettujen perhepelien joukkoon.

Tero

Tero on pitkän linjan lautapelaaja, jota pelit ja pelaaminen - oli sitten kyseessä pahvilauta tai digitaaliset pelit - ovat kiinnostaneet aina. Uusiin peleihin tutustuminen kutittelee aina ja leikkisästi voidaankin sanoa, että Teron missiona on tietää lautapeleistä enemmän kuin kaupan myyjät. Teron sweet spot on peleissä, joiden kesto on noin tunnin luokkaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.