Atlantic Star – luksusristeilyjä ja rahanmenoa

Kukapa meistä ei haaveilisi leppoisasta laivaristeilystä Karibianmeren pienillä saarilla? Onhan se nyt  hivenen toista kuin skandinaavinen ”hurmos” ruotsinlaivalla tai kaljarallin seuranta Helsinki-Tallinna välillä. Niin ja lautapeleistä hengittävä risteilyjen ystävä suuntaisi tietysti Boardgamegeek-risteilylle (ks. linkki), jossa risteillään viikko laivalla tuona aikana lautapelien ääreen pääsee niin paljon kuin haluaa!

Jos mikään edellisistä ei juuri nyt osu kohdalle voi risteilykuumetta lievittää Atlantic Starin parissa. Tässä hivenen vanhemmassa (julkaisuvuosi 2001) Dirk Hennin suunnittelemassa pelissä pelaajat (2-6) pääsevät suunnittelemaan risteilyjä neljässä eri kohteessa: Itämerellä, Välimerellä,  Atlantilla sekä Tyynellä merellä. Matkustuksen yksityiskohtiin saati hyttikaverin valinnan kaltaisiin detaljitason asioihin ei pelissä mennä, vaan Atlantic Starissa keskitytään ainoastaan valikoimaan toinen toistaan hienompia risteilyaluksia eri reiteille.

Erittäin rajattua kädenhallintaa ja riskipäätöksiä

Peli kattaa edellä mainitut neljä eri risteilyä, jotka kukin on värikoodattu omilla väreillään: esimerkiksi Itämeren risteilyyn käytettävät linkit ovat korteissa aina keltaisella, Välimeren vihreällä jne. Jokainen pelaaja tekee kunkin neljästä reitistä pelin aikana kertaalleen. Tarkoituksena on haalia käteen täydellinen risteilyreitti oikeassa värissä mikä esimerkiksi lyhimmässä Itämeren reitissä tarkoittaisi keltaisia kortteja, joista löytyvät linkit A-B-C. Laivakorteissa kirjaimen perässä oleva numero kertoo, kuinka arvokas ko. kortti on kyseiselle reitillä arvojen vaihdellessa 1-9 väliltä (isompi parempi).

Pelivuorolla pelaaja voi joko ostaa yhden tarjolla olevista korteista tai pöydätä kädestä jonkin valmiin risteilyreitin. Korttien ostohinta vaihtelee 0-3000 euron välillä hinnan määräytyessä sen mukaan, missä kohtaa kortti ostolaudalla sijaitsee. Ostettu kortti napataan käteen, jonka jälkeen mahdolliset tyhjät välit ostolaudalta parsitaan umpeen ja nostopakasta käännetään kalleimpaan ruutuun uusi kortti. Ennen ostotoimintoa voi halutessaan maksaa 2000 euroa ja vaihtaa kaikki kortit. Tätä ”kortit vaihtoon” toimintoa saa pelivuorolla käyttää niin useasti kuin omat varannot (ja pääkoppa) kestää.

Tämän jälkeen on seuraavan pelaajan pelivuoro.

Jos pelaaja päättää pöydätä valmiin reitin, hän paljastaa kädestään reittiin käytettävät kortit. Korteista lasketaan reitin numeroarvot yhteen ja jos reitti rakennettiin siihen sopivilla korteilla, saa vielä bonuksen päälle. Tämän summan pelaaja merkitsee omaan saman värin pistelaattaan, jonka jälkeen katse käännetään erilliselle pistelaudalle.

Mikäli kukaan pelaajista ei ole aiemmin valmistanut tämän värin reittiä, saa ensimmäinen pelaaja päättää monenko tähden risteily valmistuu. Tämä ”tähtiarvio” viittaa suoraan siihen, kuinka paljon ko. värin reiteistä jaetaan pisteitä pelin lopussa. Jos siis kokee oman rakennetun reitin olevan suoritukseltaan heikko (eli epäilee muiden suoriutuvan siitä paremmin), valitaan pistelaudalta alemman tähtiarvion linja, jotta pistemenetys ei tunnu omassa loppupistesaldossa.

Viimeinen pelin kannalta merkityksellinen elementti Atlantic Starissa on mahdollisuus lainanottoon. Pelin alussa saatava alkupääoma (joka vaihtelee pelaajamäärän mukaan) nimittäin äärimmäisen harvoin riittää loppuun asti. Lainaa saa, mutta kaikki otettu raha nipistetään tehtyjen reittien arvosta. Kustakin valmistuneesta laivareitistään pelaaja saa ottaa kertaallen lainaa suhteella: 1 risteilypiste = 1000 euroa. Kun lainan määrä on päätetty, reitin pistearvo säädetään kohdalleen ja pistelaatan paikka ko. värissä tarkistetaan suhteessa muihin saman värin laattoihin. 

Kukin pelaaja tulee pelin aikana rakentaneeksi yhden kaikkia reittivärejä. Peli loppuu, kun viimeinenkin pelaaja on rakentanut viimeisen reittinsä. Käytännössä viimeiset reitit valmistuvat miltei yhtä aikaa. Tämä syystä, että pelisuunnittelija on sisällyttänyt Atlantic Stariin säännön, jossa reitin rakennuksen päätteeksi pelaajalle ei saa jäädä käteen kuin maksimissaan kaksi korttia.

Pelissä ei ole mitään takaporttia sille, että pelaajat voisivat hamstrata täysin turhia kortteja käteensä odottaen parempien ilmestymistä. Tai jos tarkkoja ollaan, niin tilaa on yhteensä kahdelle turhalle kortille mikä on todella todella vähän.

Pelin lopussa lasketaan pelaajien pisteet pistelaudalta ja eniten pisteitä kerännyt voittaa. Tasatilanteet ratkotaan jäljellä olevilla rahoilla.

Helppo oppia, vaikea pelata hyvin

Atlantic Star on vaikeusasteeltaan verrattavissa vaikkapa saman pelisuunnittelijan Alhambraan eli puhutaan perhepeliluokasta. Sääntöjä on vähän, joten oppimiskynnystä ei ole – mikä ei kuitenkaan tarkoita helppoa peliä. Oman taloudenpidon hahmottamisen oppii vain pelaamalla, mutta koska viime kädessä korttituuristakin on kyse, niin peliä ei voi pelata minkään pelikirjan tai etukäteen tehdyn suunnitelman mukaan, vaan säätöä pitää tehdä pitkin matkaa. Raha on Atlantic Starissa käytännössä aina tiukassa.

Edellisestä huolimatta Atlantic Star on nautinnollinen ja hauska pelattava. Ennen omaa vuoroaan saa jännittää, onko tietty kortti vielä ostettavissa vai katoaako se vastapelaajan käteen tai vaihtoehtoisesti poistopinoon, kun korttitarjooma ei kelvannutkaan edeltäjälle.

Plussaa peli saa pelaajamäärästä, nimittäin Atlantic Star skaalautuu aina kuudelle pelaajalle asti. Pienemmällä pelaajamäärällä osa pelaajista korvautuu ”tietokoneella” mikä tarkoittaa, että jäljellä olevien laivafirmojen pistelaattoihin raapustetaan ennalta määrätyt reittipistemäärät. Nämä reitit tulevat laudalle sitä mukaa, kun pelaajat muuten reittejään valmistavat. Nerokas systeemi mikä mahdollistaa sen, että peli on ihan yhtä lailla nautittava vaikka ei täyttä pelaajamäärää olisikaan läsnä.

Skaalautuvuudestaan huolimatta en Atlantic Staria pelaisi kaksin tai edes kolminpelinä. Ihan vain siitä syystä, että korttien kanssa puljaaminen, joka kuitenkin on pelin keskiössä, ei pääse samalla tavalla oikeuksiinsa pienellä pelaajamäärällä – ja sama pätee lainanoton ja siinä tapahtuvan päätöksenteon mekanismiin.

Pelikomponenttiensa puolesta Queen Games on tehnyt hyvää työtä. Ainoan miinuksen voi antaa liitukynällä pistelaatoille tehtävistä merkinnöistä, jotka näkyvät vähän huonosti. Toki toimii se näinkin, mutta tänä päivänä vastaava toteutettaisiin pyyhittävällä tussikynällä.

Kokonaisuutena Atlantic Star on yksi Dirk Hennin ja julkaisija Queen Gamesin parhaista peleistä. Pelin saatavuuskin on hyvä, kunhan hoksaa etsiä peliä eri teemaisena. Nimittäin siinä missä Atlantic Staria ei saa käytännössä kuin käytettynä ulkomailta jos sieltäkään, voi pelin ostaa Show Manager –nimellä lautapelien erikoisliikkeistä Suomestakin. Peli on siis alunalkujaan julkaistu nimellä Show Manager 1997 ja uusin painos taas tällä alkuperäisnimellä vuonna 2011. Ympäri mennään, yhteen tullaan!