Vuonna 2021 potkustartilla alkujaan julkaistu ja Spiel’21 -messujen uutuuslistoilla majaillut Cascadia on Randy Flynnin debyytti lautapelien saralla. Oman kokemukseni perusteella harva ensikertalainen osuu heti maaliin, mutta herra Flynn on Cascadiansa kanssa eri maata: käsissä on nimittäin pieni pala perhepelien kultaa.
Yhdistelmä laattojen sommittelua ja eläinrykelmiä
Cascadian perusvire on yksinkertainen: pelaajat valitsevat vuorotellen tarjolla olevasta neljästä laatta & eläinmerkki -parista mieleisen ja tilalle käännetään täydennykset.
Edellä valitusta yhdistelmästä laatalla laajennetaan pelaajan maisemaa. Muodostuvan maiseman ei tarvitse jatkua loogisesti, mutta pisteytyksen kannalta isommista yhtenäisistä alueista palkitaan paremmin. Poimittu eläinmerkki asetetaan sopivaan vapaaseen maisemalaattaan tai jollei sellaista löydy palautetaan eläin pussiin. Kukin eläinmerkki on potentiaalinen pisteitten lähde, joten valintojaan kannattaa hetken harkita.
Yksittäinen laatta kelpuuttaa yhden eläimen, mutta laatasta riippuen vaihtoehtoisia eläintyyppejä siinä voi olla kuvattuna yhdestä kolmeen. Ne kaikkein ronkelimmat laatat – joihin käy vain yksi tietty eläin – tarjoavat toisaalta palkinnoksi käpyjä siinä kohtaa kun eläimen pelaa laatalle. Käpy tuo joustoa: sen käyttämällä voi valita minkä tahansa pöydällä tarjolla olevista laatoista ja eläimistä eli ei tarvitse tyytyä valmiisiin ”pareihin” TAI kävyllä voi myös vaihtaa haluamansa määrän eläinmerkkejä uusiin. Käyttämättömät kävyt ovat myös voittopisteitä kun pisteidenlaskenta alkaa, joten niitä ei kannata kuluttaa vain kuluttamisen ilosta.
Mutta mihin tällä kaikella Cascadiassa lopulta pyritään? Pelin viisi eri eläintyyppiä haluavat eri asioita, mutta mitä – se arvotaan kunkin pelin aluksi. Peurat viihtyvät laumoissa muodon vain vaihdellessa, karhut pienemmissä ryhmissä, lohet erilaisissa jonoissa, haukat omassa rauhassaan ja ketut kaikkien edellisten ytimessä. Tämä näin niinkuin rajusti tiivistäen, mutta pelin alussa arvotut pistekortit paljastavat sitten ne tarvittavat yksityiskohdat.
Useimman eläimen kohdalla peli palkitsee sitä mojovammilla pisteillä, mitä useammin kortin ehdon täyttää. Esimerkiksi neljästä karhuparista irtoaa 27 pistettä kun kahdesta niitä saa vain 11. Lohiparvi toisaalta tarjoilee sitä rapsakammat pisteet mitä isommaksi sen saa kasvatettua, joten yksi pitkä letka on parempi kuin monta lyhyempää.
Eläinten ohella toinen pisteiden kannalta merkittävä lähde on rakentunut maisema. Cascadian laatoissa on viittä eri maisemaa ja kukin pelaaja saa kustakin maisematyypistä pisteitä isoimmista alueistaan pisteen per laatta. Lisäksi isoimpien alueiden tekijöille tarjoillaan lisäpisteitä.
Riippumatta pelaajamäärästä (1-4), yksi peli kestää aina 20. täyttä kierrosta – sen mukaisesti pelin alussa on mukaan arvottu sopiva määrä maisemalaattoja. Pelikelloa Cascadia vie puolisen tuntia.
Hunajaa laatta-asettelujen ystäville
Jo blogitekstin aluksi kiirehdin paljastamaan, että Randy Flynn on osunut Cascadiansa kanssa nappiin. Tässä on toden totta peli, joka on paitsi yksinkertainen opettaa, mutta jonka kaksi eri tasoa (maisemat ja eläimet) haastavat sopivasti kokeneempaakin peluria. Täydellinen peli moneen eri tilanteeseen siis.
”Cascadian kaksitasoinen pähkinä johtaa ajatusleikkiin, jossa haluaa tiettyjä maisemalaattoja, mutta kaveriksi pitäisi saada sopivia eläimiäkin.”
On myös se ja sama, montako eri nuppia Cascadian ääreen istahtaa, sillä pelin vuorot ovat siinä määrin napakoita, että sittenkään odottelua ei ole juuri nimeksikään ja kokonaiskesto pysyy aisoissa. Komponenttiensa puolesta Cascadia on täysosuma: eläinmerkit ovat puuta – eivät suinkaan pahvikiekkoja vaikka olisi se niilläkin toki toiminut – mikä miellyttää itseäni suunnattomasti.
Pitkässä juoksussa mielenkiintoa ovat ylläpitämässä pelikerrottain vaihtuvat pistekortit, jolloin tekeminen ei uriudu aina samoihin uomiinsa. Eivät ne nyt peliä täysin muuksi muuta, mutta juuri riittävästi ilman, että opettelu- ja muistamisvaivaa tarvitsisi liiaksi potea.
Negatiiviselle puolelle jää vähänlaisesti sanottavaa – tarkemmin pohdittuani ei itse asiassa mitään! Joku saattaisi toivoa enemmänkin pelaajien välistä interaktiota – nythän se on pääsääntöisesti luokkaa ”otan tämä laatan ja tämän eläimen ja se on sitten muilta pois”, mutta sittenkin on tarjolla lisämaustetta: pelin päätteeksi jaettavat bonuspisteet isoimmista alueista on pieni (ja riittävä) kilpailullinen elementti läpi pelin seurattavaksi.
Minulle, laattojenasettelupelien ystävälle, Cascadia on vuoden parasta antia mitä perhepelien saralla on vuonna 2021 vastaan tullut. Se on myös peli, jolle on helppo povata hyvää menestystä tulevissa pelipalkintokilvoitteluissa. Tämä jos mikä huutaa ’Spiel des Jahres’ -palkintoa laatikkonsa koristeeksi (tähän päivitys: ja voittikin sen sittemmin) ja onneksi löytyi riittävän valveutunut taho myös suomentamaan peli. Mutta ei sen väliä, maailmanvalloitus Cascadialta varmaan em. eväillä onnistuukin, mutta oleellisinta on, että se on valloittanut lähiporukoittemme sydämet. Lämmin suositus siis.
