Kun Wolfgang Kramer & Michael Kiesling parivaljakko laitetaan yhteen on lupa odottaa hyvää. Vuonna 2013 kaksikon käsistä julkaistiin nyt tarkastelussa oleva Coal Baron, peli jonka graafinen ulkoasu on sekin yhden konkarin, tässä tapauksessa Dennis Lohausenin, käsialaa (arvostelu pohjautuu tähän vanhempaan versioon). Sittemmin Coal Baron on elänyt hiljaiseloa: uusia painoksia siitä ei ole otettu, peli on ollut pitkään loppuunmyyty ja käytettyjen markkinoilla pyynti- ja osin myyntihinnat ovat olleet jopa kolminumeroisia.
Hiljaiselo päättyy kuitenkin vuonna 2023 kun kymmenen vuotta alkuperäisen version julkaisun jälkeen pelin uusi painos polkaistaan käyntiin tammi-helmikuun aikana Kickstarter-kampanjan kautta. Uudessa versiossa sisältöön ei ole juurikaan koskettu, mutta sen graafisen asu on uudistettu Frédéric Brogardin toimesta. Nyt jos koskaan on siis hyvä hetki hypätä Coal Baronin matkaan!
Hiiliparonit on pohjimmiltaan työläistenasettelua, jossa vuorotellen aktivoidaan pelilaudan eri toimintoja. Tyhjiin ruutuihin pääsee yksittäisellä työläisellä, mutta jokainen lisätoiminto jo käytetyssä ruudussa maksaa yhden työläisen enemmän kuin mitä edellinen pelaaja vastaavaan ruutuun joutui käyttämään. Niinpä 13-18 työläisen joukkiolla ei kierroksessa tehdä suinkaan vastaavaa määrää toimintoja, vaan loppua kohden halutusta toiminnosta voi joutua maksamaan kolme tai jopa neljäkin työläistä kerralla.
Kaivosten laajentamista, hiilen kaivuuta ja toimituksia
Pelaajilla on pelin alkaessa noin kympin käteisvarannot ja hiilikaivos, jossa on hieman raaka-aineita ensimmäisiin toimituksiin. Asiakastarpeitakin on odottamassa – nämä valitaan alussa – joten sikäli ei tarvitse tyhjästä polkaista bisneksiään liikkeelle. Vaan sittenkään näillä eväillä ei pitkälle pötkitä ja kaikelle on tarvetta.
Aloitetaan rahasta. Koska Coal Baron ei todellakaan talouspeliksi itseään tituleeraa, voi kassavarantojaan kasvattaa käyttämällä työläisiä pankkiasiointiin. Kassajonosta riippuen käteisvaroja irtoaa kerralla 3-6 rahan verran – ilman mitään lainoja, korkoja tai muuta monimutkaisuutta.
Rahaa pelissä tarvitsee kaivoksen laajennustoimiin. Mitä syvemmältä, ja siten arvokkaampaa hiililajiketta louhii, sitä kalliimmaksi hiilikaivoksen laajennus tulee. Uuden laatan hinta määräytyy kerroksen ja saatavan hiilimäärän mukaan. Ostettu laatta tulee omaan hiilikaivokseen hiililajin mukaiseen kerrokseen ja ostetun laatan grafiikan mukaisesti joko valaistujen tai valaisemattomien puolelle. Laattojen sijainnilla oman hissikuilun vasemmalla (valaistut) ja oikealla (valaisemattomat) puolella ei ole muuta pelillistä merkitystä kuin että pelin päätteeksi kaivoskuilun molemmilla puolilla pitäisi olla yhtä monta laajennusosaa tai muuten tästä epätasapainosta ropisee miinuksia.
Hiili kaivoksen uumenissa ei lämmitä omaa saati asiakkaan mieltä, vaan sen louhiminen esiin ja nosto maanpinnalle odottamaan toimittamista on se mitä kautta menestys lopulta mitataan. Siksipä toimintovaihtoehto, jossa pääsee liikuttelemaan hiilikuutioita kaivoksen uumenista ensin hissiin ja hissillä maan pinnalla odottaville korteille on ääritarpeellinen osa peliä. Toimintopisteitä hiilikuskailuihin käytettäväksi on tarjolla 4, 6, 8 ja 10 ryppäissä, joista ensimmäisenä menee luonnollisesti ne joilla hiileä liikuttelee rivakimmin.
Kun hiili on saatu maan tasalle ollaan miltei maalissa. Vaan vielä pitää työläisiä riittää toimitusruutuihin, jotka on jaoteltu neljän eri kulkuvälineen kesken: on kärry-, hevosvankkuri-, rekka- ja junatoimituksia.
Toimitusten täyttämisen osalta pelaajan kannalta on suotavaa mitä useampia toimituksia yhdellä vuorolla saa hoidetuksi – tämän vuoksi asiakaskortteja valitessa (oma toimintonsa) pyritään keskittymään toimituskorteissa aina tietyn saman kulkuvälineen ympärille jotka mielellään heilautetaan kaikki kerralla maaliin.
Kun toimitustikettejä täyttää, vasta siinä kohtaa pelaajan laariin ropisee pisteitä. Osan saa heti, kolmen välipisteytyksen aikana toivottavasti vielä mukavan potin tämän päälle. Tehdyt hiilitoimituskortit pelaaja kääntää toimitusten yhteydessä muiden katseilta piiloon odottamaan välipisteytyksiä.
Välipisteytyksen aika on, kun kaikki pelaajat ovat käyttäneet viimeisetkin työläisensä. Tässä kohtaa katse käännetään pelilaudan alalaidan puoliympyrän muotoiseen mittaristoon ja pelaajien valmistuneiden hiilitoimituskorttien sisältöihin.
Ensimmäisessä pisteytyksessä hiilitoimituskorteista vertaillaan montako hiiltä kussakin hiililajikkeessa pelaajat ovat toimittaneet. Paras ja toiseksi parhaat suoritukset palkitaan lisäpisteillä. Toisessa välipisteytyksessä jaetaan edellisen lisäksi lisäpisteet kahdelle parhaalle eri kuljetusmuodoissa. Ja kolmannessa pisteytyksessä huomioidaan vielä kaksi parasta hiilikaivosten tyhjentäjää hiililajikkeittain.
Kolmatta välipisteytystä seuraa vielä loppupisteytys, jossa rahasta ja ylijäämähiilistä saa jäännöspisteitä. Keskenjääneistä toimituksista ja epätasapainossa olevasta omasta hiilikaivoksesta ropisee miinuksia. Jälkimmäinen näistä tarkoittaa, että pelaaja vertaa hiilikaivokseensa ostamia laajennusosia kaivoskuilun vasemmalla ja oikealla puolella ja jos puolien yhteissummat eivät ole yksi yhteen seuraa siitä sanktioita.
Peliaikaa hiilibisnes kuluttaa tunnin verran riippumatta pelajaamäärästä (2-4). Varsin napakasta paketista siis on kyse.
Teemaan istuvia toimintoja
Coal Baron ei ole järin monimutkainen peli ja sen oppimista ja sisäistämistä vielä entuudestaan nopeuttaa vuoron toimintovaihtoehdot jotka käyvät järkeen ja niistä nivoutuu selkeä prosessi. Rahalla saa kaivoslaajennuksia eli lisää hiiltä, siirtotoiminnolla hiiltä kuskataan kaivoksesta odottaville toimituksille ja diileillä sinetöidään homma. Ja asiakastilauksia noukitaan sitä mukaa lisää kun sopivalta tuntuu. Teema ja toiminnot istuvat pelikehikkoon esimerkillisesti ja ovat ymmärrettäviä.
Toimintojen selkeydestä ja napakkuudesta johtuen pelivuorot etenevät hyvää tahtia, odotteluaikaa ei juurikaan ole ja kokonaiskesto pysyy sopivissa kantimissa. Niinpä Coal Baronia uskaltaa tarjota perhepeliksi vähän vanhempien koululaisten kanssa pelattavaksi, mutta se maittaa myös peliharrastajille.
Helposta lähestyttävyydestä huolimatta hyvin pelaaminen on oma juttunsa, jossa pienet asiat ja ajoitus ratkaisevat. Uuden kolmanneksen alkaessa omalla työläisarmeijalla pääsee käsiksi kaikkiin toimintoihin, mutta mihin on syytä keskittyä? Onko kaikilla kiire tiettyihin toimintoihin eli pitääkö kiiruhtaa tiettyyn suuntaan vai onnistuisiko omat toiminnot sovittaa limittäin toisten tekemisiin siten, että lopulta saa sen vuoron taikka pari enemmän kuin muut ja samalla tuli nostaneeksi muiden tarvitsemien toimintojen hintaa heille? Toimintojen ajoittaminen ja asioiden tekeminen tehokkaasti on hiiliparonissa pärjäämisen ydintä eikä aina niin helppoakaan: tavan tästä lopulta huomaa, että osa kriittisistä asioista jää työläistä taikka kahta vajaaksi.
Piilotietoa pelissä on vähänlaisesti, mutta sopivasti ruokkimassa mielenkiintoa: tehdyt hiilitoimitukset katoavat piiloon odottamaan välipisteytyksiä ja niiden sisällön kautta tapahtuva pisteytyskilpailu kolme kertaa pelin aikana on oivallinen elementti, jossa hyvämuistisuudesta saa pientä mutta ei kohtuutonta etua.
Loppuyhteenvetona voin lausua, että Coal Baron on ollut meillä kestomenestys, joka on kestänyt erinomaisesti aikaa. Peli on Kramer-Kiesling -kaksikon ehdottomia helmiä ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille – sitä suuremmalla syyllä, nyt kun saatavuuskin (ainakin hetkellisesti) Kickstarter-kampanjan myötä paranee. Edes paperirahat eivät saa suuta mutrulle, niin mainio hiiliparoni on!
