Evergreen – ikivihreiden hiilinielujen kasvattelua

Evergreen (2022) haastaa pelaajat kasvattamaan metsää – ja mielellään tavalla, jossa pelilautaa kiertävä aurinko valaisee kasvatetun puuston mahdollisimman laajalti. Hetkinen… kuulostaakos tämä tutulta? Jos muistisi tavoittelee Photosynthesis (2017) -pelin nimeä, niin oikeassa olet – pelien teemat ovat samanhenkiset. Yhtäläisyydet eivät pääty pelkästään teemaan vaan pelisuunnittelijana näissä molemmissa on häärinyt Hjalmar Hach.

Mutta siinä missä Photosynthesis osoittautui melkoiseksi aivojen kuormittajaksi ja vuoroäimäilyksi, Evergreen on huomattavasti sujuvampi ja lempeämpi. Miten tähän on tultu? Se selviää artikkeli lukemalla.

Merkityksellistä kortin valintaa

Pelin alkaessa kunkin pelaajan edessä nököttää oma puuton maapallo, jossa on koko joukko lokosia odottamassa istutettavaa. Alkuvalmisteluissa pelin korttipakasta on lisäksi käännettynä muutamia kortteja “pesämunaksi” loppupisteytykseen sekä pelaajien lukumäärästä (1-4) riippuen 3-5 korttia tarjolle ensimmäistä kierrosta varten.

Korttitarjoomaa, jossa oikeanlaitimmaisessa lisäksi aloittavan pelaajan merkki lisätäkynä. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Pelaajat valitsevat korteista vuorollaan yhden. Kierroksen aloittanut luovuttaa oman valintansa yhteydessä aloittavan pelaajan merkin yhdelle jäljelle jääneistä korteista ja siten ko. kortin poiminut päätyy seuraavan kierroksen aloittajaksi. Yksi korteista jää aina yli ja se lisätään loppupisteytystä odottavien joukkoon.

Valituilla korteilla on kaksi toiminnallista merkitystä. Kortti ensinnäkin määrää, mihin maapallon osaan pelaaja tällä kierroksella kasvatustoimintonsa kohdistaa. Toiseksi kortin nurkkaan on kuvattuna bonustoiminto, jonka vaikutus paranee pelaajan laudalla ja lisäksi itse bonustoiminnon saa suorittaa ennen taikka jälkeen varsinaisen kasvatustoiminnon.

Kortin bonuksena saa asettaa veden. Laittamalla sen taimien keskelle saa kasvatetuksi kahdesta taimesta pienet puut. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Kortin kasvatustoimintoina on tarjolla aina neljä vaihtoehtoa, jotka ovat erityyppisiä yhdistelmiä puun taimien istuttamisen ja niiden kasvattamisen välillä. Jos taimikolle on tarvetta, voit istuttaa niitä kerralla kolme. Tai kasvattaa puita kahdessa eri kohteessa: taimesta kasvaa pieni puu tai pienestä puusta suuren suuri. Jos on tarve vähän molemmille edellisistä niin eipä hätää, sillä kolmas vaihtoehto on silloin sinua varten: istuta yksi taimi, tee lisäksi yksi puun kasvatus. Kaikki kolme edellistä kohdistuvat siihen osaan maapalloa, joka vastaa valittua korttia. Neljäs ja viimeinen vaihtoehto on istuttaa yksi taimi tai kasvattaa yhtä puuta ihan missä tahansa kohtaa pelilautaa.

Kaikella tällä istuttamisella ja puiden kasvattamisella on tavoitteena kasvattaa metsää, joka kylpee auringon valossa pisteytysten aikana ja josta kasvaa mahdollisimman iso yhtenäinen metsä kuluessa.

Tässä kohtaa alkaa olemaan jo mukava metsän alku, jolla on kokoa seitsemän ruudun verran. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Korttien bonustoimintoina on tarjolla osittain samaa kuin itse korteissakin. Pääset siis istuttamaan taimia ja kasvattamaan puita, mutta on muutamia uusiakin elementtejä siementen, pusikoiden ja järvien muodossa. Siemenet antavat suoria voittopisteitä, pusikot kasvattavat metsän kokoa ja järvet pelilaudalle asetettaessa jouduttavat ympärillä olevan metsän kasvua. Mitä enemmän bonustoiminnoissa pääsee keskittymään yhteen ja samaan sitä jykevämpinä ne saa suorittaa pelin edetessä.

Ensimmäinen neljännes peliä päättyy, kun pelaajat ovat kukin valinneet ja suorittaneet viisi korttia. Tässä kohtaa seuraa ensimmäinen välipisteytyksistä. Pisteytyksissä pelaajat saavat sellaisista isoista ja pienistä puista pisteitä, jotka kylpevät pohjoisen suunnalta möllöttävässä auringossa. Isoista puista irtoaa kaksi pistettä, pienemmistä yksi, mutta haasteena on Photosynthesiksestä tuttu puiden varjostuminen. Iso puu langettaa varjon kahteen takana olevaan ruutuun ja pienempi yhteen ja tarvittaessa varjot myös ketjuuntuvat. Lisäksi pisteytyksissä pelaajat saavat pisteen isoimmasta yhtenäisestä metsästään ja tässä yhteydessä pusikot huomioidaan osaksi metsän koossa.

Aurinko paistaa etelästä eli kolmas neljännes alkamassa. Vasemmalla loppupisteytyksen painopisteet määrittäviä kortteja. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Pisteytyksen päätteeksi aurinko kiertää neljänneksen myötäpäivään eli toisen pisteytyksen alkaessa se paistattelee idän suunnalta, aikanaan etelästä ja lopuksi lännestä. Kukin neljännes pelataan muilta osin samoin säännöin kuin aiemmatkin, mutta jokainen neljännes on kestoltaan yhtä korttia edellistä lyhyempi. Tämä tarkoittaa, että toiseksi viimeisen ja viimeisin välipisteytyksen välissä ehditään pelata vain kaksi korttia per pelaaja.

Pelin päätteeksi on jaossa vielä lisäpisteitä metsien isoista puista. Kukin täysikasvuinen puu on arvoltaan yhtä monta pistettä, kuin pelin aikana poimimattomien korttien joukosta on loppupisteytykseen lipsunut vastaavan maatyypin aurinkosymboleita. Tarkoittaa useimmiten pelaajien valinnoista riippuen 0-6 pistettä per täysikasvuinen puu. Isoimmalla pistepotilla voittaa.

Keveää puuhasteltavaa nappikomponenteilla

Ulkoasu jos mikä on makuasia, mutta on pakko alkuun kehaista Evergreenin komponentteja. Upotetut pelilaudat ja siihen aseteltavat ja vaihdeltavat komponentit ovat nappivalinta. Puun taimet saati itse puutkaan eivät ole suuren suuria, mutta niistä saa riittävästi otetta pelin tuoksinassa. Upotetut laudat varmistavat ettei komponenttien vekslauksessa aiheudu isompia hasardejakaan vaikka välillä joku komponentti sormista lipsahtaisikin. Toki pelin voisi toteuttaa perinteisemmin pahvilaatoilla ja pyöritellä niitä pelilaudoilla, mutta viimeistään puiden pisteytyksessä ja varjostuksia tulkitessa komponenttien luoma kolmiuloitteinen maisema auttaa eli raikkaan ilmeen lisäksi “pystymetsästä” on hyötyarvoakin. Kortit ovat nekin laadukkaat, joten komponenttien osalta paketti on kiitettävässä kuosissa.

Auringon paistetta etelästä käsin. Vielä on taimistoa kasvatettavaksi… (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Itse Evergreenin pelaaminen on joutuisaa kun kaikki toimivat kortin valintaa lukuunottamatta yhtäaikaisesti. Eli kunhan kaikki ovat nähneet mikä kortti sujahtaa loppupisteytyspinoon, niin pelaajat voivat hetkeksi keskittyä oman maapallonsa istutusprojektin äärelle ja sitten onkin taas jo uusien korttien vuoro. Tästä yhtäaikaisesta pelaamisesta johtuen tätä ikivihreää on turvallista suositella kaikille eri pelaajamäärille. Niin, ja se soolopelikin löytyy, jossa pelataan yhdessä “tietokoneen” kanssa, joka keskittyy poimimaan vain kortteja pois tietyin säännöin osallistumatta peliin muuten. Yksinpelissä lopulla mitelläänkin vain maksimipisteistä ja omaa suoritustaan voi verrata erillisen taulukon sanalliseen arvioon.

Omalla pelivuorolla tehtäviä päätöksiä on mukavasti bonustoiminto huomioidenkin, mutta sittenkään mikään aivoja rassaava puzzle Evergreen ei ole vaan peli soljuu vauhdikkaasti eteenpäin. Ja toisin kuin Photosynthesiksessä, nyt olet itsesi pahin vihollinen: siinä missä verrokkipelissä yhteisellä päälaudalla pyrittiin “sopivasti” varjostamaan vastapelaajien kasvatukset ja siten vietiin menestymisen eväät toisilta, niin nyt kukin kaivaa omaa kuoppaansa. Se mikä yhdestä suunnasta näyttää pisterikkaalta puurivistöltä voi seuraavalla neljännekselle antaa vain pisteiden rippeet puiden varjostaessa ketjuna toisiaan. Peiliin katsomisen paikka, jos näin käy.

Evergreen, joutuisaa metsän kasvatusta hienoilla komponenteilla. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Photosynthesistä pidin puisevana ja kuivana abstraktina, jonka kestokin oli yhden osan liian pitkä. Abstrakti se on Evergreenikin, mutta joutuisampi ja huomattavasti viihdyttävämpi pähkinä. Jos nyt jotain negatiivista siitä yrittää löytää, niin alkuun pistelaskussa varjojen huomiointi vaatii kerran taikka pari harjoittelua, mutta sekin alkaa sujua nopeasti. Peli toki myös toistaa samaa kaavaa pelikerrasta toiseen, mutta ei sitä sittenkään voi pelata aina samalla tavalla. Jälkimmäisen osalta kiitos kuuluu korttien pakosta tuomalle vaihtelulle ja kuinka pelin edetessä myös loppupistepainotukset muuttuvat ja vaikuttavat päätöksentekoon. Pieni tauko eri pelikertojen välissä tekee Evergreenille silti hyvää.

Pelin hienoudesta kertonee sekin jotain, että en ole minkään muun pelin kohdalla saanut tarjousta “tulla tekemään sulle lumityöt koko talveksi, jos Evergreen vaan joutaa lainaan“. Riemastuttava kommentti heti pelatun pelin jälkeen ja parempi suositus kun itse tähän hetkeen muuten osaisin sanoittaa.

Tero

Tero on pitkän linjan lautapelaaja, jota pelit ja pelaaminen - oli sitten kyseessä pahvilauta tai digitaaliset pelit - ovat kiinnostaneet aina. Uusiin peleihin tutustuminen kutittelee aina ja leikkisästi voidaankin sanoa, että Teron missiona on tietää lautapeleistä enemmän kuin kaupan myyjät. Teron sweet spot on peleissä, joiden kesto on noin tunnin luokkaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.