Vuoden 2021 Spiel-uutuuksien joukosta poimiutuu tarkasteluun tämänkinkertainen peli, Furnace. Venäläinen pelisuunnittelija Ivan Lashin on tehnyt nimeään tunnetuksi jo muutama vuosi takaperin julkaistulla kännykkätuotantoon keskittyvällä pelillä Smartphone Inc (2018), joka jäi eritoten mieliin poikkeavalla toimintojen suunnittelullaan. Furnace ei ole suunnittelultaan yhtä innovatiivinen, mutta tarjoilee sekin verrattain ovelaa tarjouskilpaa yhdistettynä suoraviivaisempaan koneistonvirittelyyn. Lopputuote on niin rasvattu ja hukka minimoitu, että kestoa em. pelimekaniikkojen yhdistelmä kuluttaa vain puoli tuntia
Uusia laitteita tai kompensaatioita
Pelaajat edustavat 1800-luvun teollisuuspohattoja, joilla on pelin alussa kullakin pääkonttori muutamine raaka-aineineen sekä erikoisosaamista sääntöjä/toimintoja venyttämään. Nämä lähtökohdat tulee arvottuna parin korttiyhdistelmän muodossa, joten kuhunkin peliin lähdetään aina hivenen erilaisilla eväillä.
Kierrosten ensimmäisessä vaiheessa tarjolle käännetään pelaajien lukumäärä huomioiden kuudesta kahdeksaan uutta tuotantolaitosta kaupattavaksi. Vuorollaan pelaajat asettavat yhden tarjouslaatoistaan (numeroitu 1-4) jollekin korttirivistön korteista. Tarjousten teko on suoraviivaista ja sisältää vain kaksi muistettavaa sääntöä: yksittäiselle kortille sama pelaaja saa tehdä vain yhden tarjouksen ja tehty tarjous ei koskaan saa olla sama kuin siellä jo olevat. Kukaan ei pakota kuitenkaan tekemään voittavaa tarjousta – ja niin oudolta kuin se kuulostaakin – läheskään aina et edes halua voittaa!
Kun kaikki tarjouslaatat on lätkitty käydään kortit läpi tietyssä järjestyksessä: parhaan tarjouksen tehnyt lisää kortin omaan koneistoonsa, mutta ennen tätä pienempiä tarjouksia tehneitä hyvitetään kertakompensaatioilla. Kompensaatio on kuvattuna kunkin kortin yläreunaan – lopullisen kompensaation määrään taas vaikuttaa hävityn tarjouslätkän arvo. Esimerkki avannee asiaa: jos kortti tarjoaa kompensaationa kaksi hiiltä (kuten yllä) ja pelaaja on hävinnyt kilvoittelun tarjouslaatalla kaksi, saa kyseinen pelaaja yhteensä neljä (2×2) hiiltä. Vastaavasti ykkösen tarjouslätkällä hiiltä saa kaksi (2×1).
Kun viimeinenkin kortti kompensaatioineen jaettu siirrytään tuotantovaiheeseen.
Linjasto kuntoon, tulta pesään ja tulosta ulos
Tuotantovaihe voidaan ajaa pelaajien toimesta yhtä aikaa. Tähän vaiheeseen sääntökirja takaa myös kaksi eri pelivaihtoehtoa: perussäännöillä korttien ajojärjestyksen saa järjestää joka tuotantovaiheessa uusiksi, sääntövariantissa korttien keskinäinen järjestys lukitaan sitä mukaa, kun ne pelaajan haltuun tarjousvaiheesta siirtyvät.
Riippumatta valitusta pelityypistä lopputuloksena joka tapauksessa on pelaajakohtainen rivistö kortteja, jotka suoritetaan (tai jätetään suorittamatta) kortti kortilta. Esimerkinomaisesti voi tapahtua vaikkapa seuraavaa: “Ensimmäinen tuotantolaitos tuottaa raudan, seuraava kaksi hiiltä. Kolmas muuttaa raudan neljäksi hiileksi, neljäs mahdollistaa kolmen hiilen muuttamisen neljäksi rahaksi ja sitten on vielä laitos joka tuottaa öljyn, jolle vielä ei ole muuta käyttöä”.
Kaikilla raaka-aineiden tuotto tai konvertointi -toimilla pyritään siihen, että pelaajalla on sopivat resurssit tarjolla siinä kohtaa, kun omassa korttijonossa tulee vastaan kortti mikä muuttaa resursseja rahaksi – siis voittopisteiksi.
Tuotantovaiheessa pieni tärkeä lisämausteensa on pelaajien pääkonttorilla, joka tarjoaa mahdollisuuden tuotantolaitosten päivityksiin. Tarjouskaupasta hankitut kortit ovat nimittäin kaksipuolisia kääntöpuolen version tarjotessa lisärivinä ylimääräistä hyvää. Esimerkiksi yllä oikeanlaitimmainen kortti on jo päivitetty mikä tuotantovaiheessa antaa nyt kolme hiiltä sen lisäksi, että sillä voi muuttaa yhden öljyn rahaksi.
Kun pelaajat ovat kierrostuotantonsa ajelleet, siirrytään uuteen tarjousvaiheeseen. Neljän tarjous+tuotanto -komboilun jälkeen eniten rahaa tuottanut pelaaja voittaa pelin. Eli lopulta raha ratkaisee!
Kutkuttavan kompakti kokonaisuus
Furnace on mainio tapaus, myönnän ihastuneeni siihen heti ensitestissä. Pelin tarjousvaiheen kompensaatiomekaniikka on paitsi poikkeuksellisen yksinkertainen myös äärimmäisen mielenkiintoinen. Menestyäkseen tärkeintä ei suinkaan ole yrittää haalia pöydästä mahdollisimman paljon kortteja, vaan useimmiten tärkeämpää on saada oikeanlaisia kompensaatioita. Välillä on aidosti tilanteita, jossa yksikään tarjottu kortti ei merkittävästi edistä omaa rahapotin kasvua vaan pihvi löytyykin kompensaatioista. Toki useimmiten rivistössä lurkkii yksi jos toinenkin sopiva tuotantolaitos, mutta peleittäin tilanteet ja tarpeet vaihtelevat. Tämä erityisesti siksi, että Furnace on pohjimmiltaan korttipeli, jossa pakkaa ei etukäteen mitenkään järjestellä, joten sieltä nousee mitä nousee ja sen mukaan pelaajien tehtäväksi jää selviytyä peleittäin vaihtelevista tilanteista parhaaksi katsomallaan tavalla.
Tarjousvaihe on siis Furnacen ehdotonta parhaimmistoa – tuotantovaiheesta ei voi sanoa ihan sitä samaa. Jos kunnon koneistonrakennusta kaipaa, niin Furnacen luonteeltaan varsin yksiulotteinen malli jättää varmasti nälkäiseksi. Se on myös se osa peliä, johon toivoisi pidemmässä juoksussa jotain pientä lisää. Tuotanto keskittyy nyt puhtaasti siihen miten pelin kolmesta raaka-aineesta saa muovatuksi mahdollisimman tehokkaasti rahaa.
Tähän keveään tuotantovaiheeseen peli tarjoilee sentään kaksi pelitapaa. Joko niin, että korttien järjestystä saa vekslailla joka tuotantovaiheessa uusiksi, mutta meillä on tykästytty ensipelien jälkeen sääntövariantin fiksattuun korttijärjestykseen. Se, että korttien keskinäinen järjestys lukitaan sitä mukaa kun ne haltuun johtaa “hukkatuotantoon”, kun linjastosta ei saa optimaalista – tämä miellyttää itseäni ja nopeuttaapa vielä peliäkin. Mutta toki tämäkin on taas asia, jossa on eri makuja.
Kummin vaiheen pelaakin, niin tuotantovaihe on silti yksinkertainen mikä toisaalta näkyy myös positiivisesti pelikellossa. Ei pitäisi olla mikään ongelma pelata Furnace puoleen tuntiin oli pelaajia sitten 2, 3 taikka 4. Hivenen yllättäen joudun kehaisemaan myös kaksinpeliä: mukaan tulee kerrankin toimiva dummy-pelaaja kolmanneksi sotkemaan tarjousvaihetta ilman, että siitä muutoin aiheutuu merkittävää hallinnointia.
Pelaajille alkuun arvottujen henkilöhahmojen erikoiskyvyt tuovat peliin oman pienen lisämausteensa. Niiden välisestä balanssista on monenlaisia mielipiteitä puolesta ja vastaan BGG:n foorumilla, mutta ainakaan itse en ole räikeitä paremmuuseroja näiden välillä nähnyt. Lopulta peli on osiensa summa ja tarjolle tulevat kortit ohjaavat peliä ja pelaajien toimintaa enemmän kuin yksittäiset erikoiskyvyt. Pelaan siis jatkossakin tyytyväisenä juuri sillä random-kyvyllä minkä käteeni saan.
Kokonaisuutena Furnace on jos nyt ei ihan nappifilleri, niin erittäin hyvä paketti kuitenkin. Ulkonäkö miellyttää vaikka vieläkin harmaampi ja lohduttomampi teollinen ulkoasu olisi kelvannut. Lisäosaa on kaavailtu ilmestyväksi (lähde: BGG) vielä loppuvuodelle 2022, joten jäämme mielenkiinnolla seuraamaan mitä tuleman pitää. Jos saa toivoa, niin itselleni kelpaisi saada mukaan lisää kortteja ja pientä maustamista tuotantovaiheeseen ilman, että toimivasta filleristä yritetään kasvattaa isompaa kuin mitä se aidosti on. Mutta nähtäväksi jää…
