Tällä kertaa tarkastelussa nimihirvitys The Guild of Merchant Explorers (2022) – peli joka herätti kiinnostuksen jo Spiel’22 -messuilla, mutta joka myytiin loppuun ennen kuin olimme rahat ojossa omaa kappalettamme AEG:n myyntitiskiltä (linkki ko. messuraporttiin) ostamassa. No, tarinalla on sikäli kaunis loppu, että peliä toki päätyi sittemmin myyntiin Suomeenkin ja sain siten oman kappaleen minäkin.
Mikä tekee The Guild of Merchant Explorersista pelin joka murtautuu paatuneemmankin harrastajan hyllyyn? Avaan ajatuksiani pelistä tässä artikkelissa aloittaen kuitenkin pelin tarkemmasta esittelystä.
Flip-and-Build -reittienrakentelua
Peli “Tutkimusmatkailevia kauppiaita” kestää neljä kierrosta joista jokaisella rullataan pelin kartoituspakka läpi. Tai pakka ja pakka: pelin alkaessa tämän pinon koko on ruhtinaalliset kuusi korttia mutta määrä sentään kasvaa yhdellä joka pelin neljänneksellä. Tästä kartoituspakasta käännetään päällimmäinen kortti jonka osoittamalle maaperälle kaikki pelaajat levittäytyvät tietyn heksamäärän verran. Tämä tutkimusmatkailu tehdään omilla pelaajakohtaisilla laudoilla.
Toisin kuin perinteisissä flip-and-write -kupongintäyttelyissä nyt ei suinkaan tussailla pelilautaa vaan levittäytyminen tehdään puukuutioilla. Pelin alkaessa kaikki aloittavat karttansa keskustan aloituskaupungista mutta myöhemmät kierrokset voi kartoituksen startata kylistäkin sikäli jos/kun näitä vain on kartalleen ehtinyt perustaa. Kyliä tupsahtelee laudalle aina kun yhtenäisen saman maatyypin ruudut on kaikki saanut täytetyksi kuutioilla. Paitsi että kylät antavat uusia lähtöpisteitä niistä rapsahtaa pieni kertakorvaus rahan muodossakin.
Kaikille pelaajille yhteisinä kartoituskortteina toimivat eri maastotyyppien peruskortit: tutki pieni pala vuoristoa, vähän enemmän metsää, aroa tai seilaile merellä. Onpa kahden vierekkäisen ruudun jokerikin jolloin tutkittavien heksojen maatyypillä ei ole väriä kunhan ne muutoin ovat vierekkäin. Se mielenkiintoisin vaihe on kuitenkin pelikierroksen erikoiskortin tarjoava lappu & tutkinta: tällöin pelaajat pääsevät valitsemaan kahdesta arvalla nostetusta henkilökohtaisesta tutkimuskortista itselleen yhden, joka suoritetaan heti ja tulevilla kierroksilla aina tämän samaisen kortin paljastuessa pakasta.
Erikoiskortit ovat pelaajien henkilökohtaisia ja toimintoina huomattavasti jykevämpiä kuin muut kartoituspakan peruskortit. Tästä syystä niihin kohdistuu myös tietty lataus pelissä menestyäkseen.
Paitsi että kartalle koetetaan kuumeisesti kyhätä uusia kyliä aloituskohdiksi (miksi kuumeisesti, tulen siihen kohta) on siellä muutakin löydettävää. Meriruutujen joukossa on aarrearkkuja löydettäväksi joista irtoaa jotain pientä kivaa minkä kertoo erillinen aarrekorttien pakka. Lisäksi on kaupunkeja joita yhdistämällä kauppiaat kiittävät ja tilanteesta ropisee mukava kertakorvaus: Rahallinen korvaus napsahtaa siitäkin kun löytää tiensä kartan reunoilla lymyäville mystisille torneille. Ja sitten on vaihteleva määrä puhtaasti rahaa tarjoavia maastoruutuja sinne tänne ripoteltuna.
Mutta juuri kun oma pelilauta alkaa näyttää siedettävältä ja maailma tuntuu avautuvan silmien edessä tulee kierroksen päättävä tyhjennys: kartoituspakan loppuminen tietää sitä, että tutkimuskuutiot katoavat kartalta ja vain kylät jäävät sikäli kun niitä sinne ehti saamaan.
Kartan tyhjennyksen yhteydessä kartoituspakka sekoitetaan uudelleen sinne yksi uusi erikoiskortin tarjoava lappu lisäten. Ja homma aloitetaan alusta. Uuden kierroksen alkaessa omat tutkimusmatkailunsa voi aloittaa edelleen aloituskaupungista, mutta mieluummin kuitenkin ehkä niistä jo perustetuista kylistä, koska ne sijaitsevat “vähän pidemmällä” kartalla.
Vaan siinä missä kaikki edellä kuvatut osiot ovat vain ja ainoastaan pelaajan omaan napaan tuijottelua ja suorittamista ei muidenkaan tekemisiä ole kokonaan unohdettu. Pelin alkaessa on arvottu kolme karttaan sopivaa tavoitekorttia joissa nopeudesta palkitaan: täytä kortin ehto ensimmäisenä ja saat 10 rahaa, muille tiketin myöhemmin suorittaneille irtoaa enää puolet tästä summasta. Tämä tavoitekorttien tuoma lisämauste on pieni, mutta tarpeellinen, jotta – etenkin alkuvaiheessa kun kaikki tavoitteet on vielä tekemättä – muidenkin pelaajien tekemisille tulee jotain merkittävyyttä.
Kaikella tällä tutkimusmatkailulla pyritään lihottamaan oma rahapotti mahdollisimman suureksi, sillä nimenomaan rahalla mitataan menestymistä The Guild of Merchant Explorersissa. Eli se pelaajista joka neljän kartoituspakan läpiajon aikana tahkoaa isoimman rahapotin julistetaan voittajaksi. Aikaa tähän suoritukseen menee pelaajamäärästä (1-4) riippumatta enintään 45 minuuttia.
Maittava tapaus jonka uudelleenpelattavuuttakin on mietitty
The Guild of Merchant Explorers on osoittautunut varsin koukuttavaksi jo ensi pelistä. Pelinä se on suoraviivainen ja nopea kaikkien toimiessa samaan aikaan: “okei, nyt saa laittaa kaksi kuutiota vihreille alueille – mihinkäs minulla on tässä kohtaa mahdollisuus edetä” -tyyppistä pientä pähkäilyä on luvassa jatkuvasti eikä siinä lopulta pitkää nokka tuhise vaan päästään jo seuraavan kartoituskortin kimppuun. Sittenkin aikapaine on käsin kosketeltavissa nostopakan huvetessa pikapikaa ja vielä pitäisi ehtiä muutamalla kuutiolla ties minne.
Tästä päästäänkin pelin onnistuneimpiin elementteihin: apulauta havainnollistaa esimerkillisesti – montako, ja mitä – kortteja kartoituspakasta on vielä tulossa. Samalla pitäisi olla myös suunniteltuna mitä tavoitella tällä kierroksella ja mihin ylipäätään voisi olla mahdollisuus. Jos ei ole mitään suunnitelmaa vaan etenee kortti kerrallaan, voi lopputulos olla melkoisen karu. Toisaalta, koska pakka tarjoilee kortit satunnaisessa järjestyksessä ne harvemmin tulevat optimaalisessa järjestyksessä joten joustavuus pitää niissä omissa kuvioissakin huomioida. Tämä kudelma on esimerkillisesti toteutettu ja The Guild of Merchant Explorers on ilo pelata.
Uudelleenpelattavuus on sekin huomioitu. Pelilaatikosta löytyy kaikkiaan neljä karttaa ja kuhunkin karttaan on omia tavoitekortteja, joihin niihinkin on vaihtelua tarjolla. Karttojen välillä on vieläpä mukavasti vaihtelua eli niiden tarjoamia haasteita pitää lähestyä vähän eri tavalla.
Ja sittenkin pelillisesti se isoin vaihtelu pelikertoihin tulee niistä pelaajien omista tutkimuskorteista, joita yksittäiseen peliin kukin pelaaja pääsee valitsemaan kolme kaikkiaan kuudesta näkemästään kortista. Yhdesssä pelissä saattaa siten merta seilata ristiin rastiin, kun toisella kertaa on sillä saralla ainoastaan peruskorttien tarjooman varassa koska onkin panostanut johonkin muuhun.
Pelin komponenttiosasto on toimivaa tasoa mutta eivät herätä isompaa ilon kiljahtelua. Pelaajien kartat ovat ohuita lipareita joskin toimivia sellaisia – mitä nyt heksat voisivat olla astetta isompiakin. Nimittäin kartoitusvaiheessa kuutioiden ja mökkien levittely saati sitten pienehköjen pahvinattereiden levittely kartalle vaatii tarkkuutta. Isompikätiselle peli tarjoilee siten myös näppäryyselementtejä.
Se mikä pienehköä koko enemmän itseäni vaivaa on värimaailman latteus: haalea vihreää, keltaista, punertavaa ja ruskeaa tarjoillaan koko rahalla ja etenkin kauppapaikkojen asettelun yhteydessä noiden värien kanssa saa todellakin olla tarkkana. Koko “komeuden” kruunaa yksi karmeimmista lautapelikansista ikinä eli pelin graafikolle (Gerralt Landman) tarjoilen pelkkiä risuja.
Onneksi pelinä The Guild of Merchant Explorers on kaikkea muuta kuin lattean pliisu. Ei se on suorastaan mainio tapaus sarallaan ja vahvasti sieltä paremmasta päästä mitä näihin ‘flip-and-write’ -peligenren peleihin tulee. Peli ansaitsee “Lunkisti.fi suosittelee” leimat heittämällä! Ja jos pelistä oikein innostuu, niin lisäosaa ‘The Queen’s Special Orders‘ (2022) voi metsästää itselleen jostain.
