
Hacienda (2005) on kokeneen pelisuunnittelijan Wolfgang Kramerin käsialaa. Peli on teemoitettu Etelä-Amerikan aromaille jota pampaksikin kutsutaan ja jossa pelaajat ohjastavat karjaansa karjamarkkinoille saadakseen paitsi rahaa myös pisteitä. Mutta näitä molempia on tarjolla muitakin reittejä joten lopulta kysymys kuuluu: “Kuka käyttää vuoronsa tehokkaimmin isoimman pistepotin haalimiseksi?”
Pelin alkaessa kaksipuoleinen pelilauta odottaa muutamia vesistöjä lukuunottamatta tyhjänä pelaajien tulevia toimia. Pelilaudan heksaruuduista valtaosa on pampaa, mutta siellä täällä on kuvattuna myös muuta maisemaa: vuoria, metsää, niittyä, kivikkoa ja nummea. Pelistä löytyy pelilaudan maastomaisemaa vastaava maastopakka joka pelin aluksi sekoitetaan ja josta pelaajat saavat paitsi runsaan aloituskäden myös osa päätyy valmiiksi näkyviin odottamaan ottajaansa.

Samat valmistelut pätevät eläinpakkaankin eli pieni osa päätyy käsikorteiksi ja osa korteista myöhemmin poimittavaksi. Loppu eläinpakasta jaetaan kahteen osaan pakan osien loppumisen laukaistessa väli- ja loppupisteytykset.
Kukin pelaaja saa em. aloituskorttien lisäksi alkupääomakseen 20 pesoa sekä eläinheksalaatat omasta peliväristä.
Kolmen toiminnon pelivuorot
Omalla pelivuorolla tehdään kolme toimintoa pelaajan haluamassa järjestyksessä ja suurimman osan toiminnoista voi tehdä halutessaan useamman kerran. Kortteja voi ostaa esimerkiksi ostaa lisää näkyvien eläin- tai maisemakorttien ollessa peson kalliimpia kuin pakasta ummikkona niitä vedettäessä. Isompi nippu pätäkkää kuluu haciendan tai vesistön rakentamiseen, mutta pisteytysvaiheessa näistä molemmista tarjolla on pisteitä.

Pelaamalla maastokortin saa asettaa oman maaheksan pelattua maastokorttia vastaavaan ruutuun pelilaudalle. Maastolaatat toimivat lähtöpisteinä karjan ohjastamiseen markkinaruutuihin mutta sen lisäksi vähintään kolmen yhtenäisen maastolaatan rykelmät tuottavat pisteitäkin.
Pelaamalla eläinkortin asetetaan oman maastolaatan tai aiempien vastaavien eläinten viereen yksi eläin lisää. Eläimistä pyritään rakentamaan ketjuja kohti pelilaudan karjamarkkinaruutuja jolloin eläin+maastolaattarykelmistä irtoaa rahaa ja pisteytysvaiheessa karjamarkkinoista pisteitä.

Raha on Haciendassa tiukassa ja kun sitä karjamarkkinoiltakaan ei loputtomasti ole tarjolla on toimintovaihtoehtojen joukossa sadonkorjuu. Tällöin yksittäisen maa-alueketjun jokaisesta läntistä irtoaa kolme pesoa rahakirstuun.
Em. toimintoja sopivasti yhdistelemällä pelaajat pyrkivät mahdollisimman laajalle pelilaudalla ja kytkemään karjansa laudan karjamarkkinoille ennen kuin ensimmäinen ja myöhemmin toinen eläinpakka loppuvat. Kummassakin tapauksessa kyseinen pelikierros pelataan loppuun ennen pisteytystä. Pisteytyksessä saa karjamarkkinoiden ohella pisteitä vähintään kolmen maa-alueen klimpeistä, omista rakennetuista haciendoista ja vielä maa- sekä eläinlaatoista, jotka sijaitsevat vesistöjen äärellä. Lisäksi kymmentä rahaa kohti irtoaa yksi piste siitäkin.
Välipisteytys ja pelin loppupisteytys ovat sisällöltään identtiset ja kun loppupisteytyskin on hoidettu tiedetään pelin voittaja. Hacienda kuluttaa tähän suoritukseen peliaikaa noin 75 minuuttia 4-5 pelaajalla, pienemmillä pelaajamäärillä vähemmän.
Kiirettä pitää pisteitä metsästäessä
Hacienda on sääntöjään suoraviivaisempi pelattava tarjoillen silti päätöksiä ja haasteita isolla kauhalla asti tehtäväksi. Kiireen tuntu on läsnä heti startista jatkuen aina viimeisiin pelivuoroihin saakka. Mitä pidemmälle peli etenee sitä ahtaammaksi pelilauta käy kaikkien ängetessä samoille apajille. Ja mitä enemmän pelaajia on mukana sitä ilmeisemmäksi käy ettei kaikkialle ehdi.
Pelikirjassa on pelaajamäärästä riippumatta hyvä pitää mielessä kolmen maastoruudun rykelmät: jos maa-ala jää tätä pienemmäksi ei tästä kostu pisteiden muodossa lainkaan. Toisaalta kun kaikki ymmärtävät tämän niin pelaajat tuskin antaa toisilleen elintilaa sitäkään vähää – etenkin kun yhtenäisistä alueista on iloa myöhemminkin haciendojen, vesistöjen ja sadonkorjuun muodossa.

Maaryhmien ohella pelilaudan tilannetta täytyy lukea jatkuvasti: mistä irtoaa vielä mahdollinen hyvä kytky uusille karjamarkkinoille ja mitkä osat luovuttaa suosiolla ja keskittää omat toiminnot toisaalle?
Omien vuorojen väleissä ehtii laudalla tapahtua yhtä ja toista, mutta omaa peliään pystyy silti suunnittelemaan eteenpäin ja tehdä ne pienet hienosäädöt näihin suunnitelmiin vuoron aluksi ilman että aika juurikaan seisahtuu. Tästä syystä Hacienda on miellyttävä pelattava isommallakin pelaajamäärällä ja juurikin vahvasta vuorovaikutuksestaan johtuen parhaimmillaan nimenomaan isoilla pelaajamäärillä laudan ollessa ahtaimmillaan.

Kaksipuolinen pelilauta tarjoilee pari erilaista maisemaa pelattavaksi millä saa vähän lisävaihtelua. Uudemman version (Hacienda 2. edition, vuodelta 2019) omistavilla vaihtoehtoisia karttoja on jopa neljä yhden toimiessa puhtaaksi kaksinpelikarttana. Muilta osin pelin versioissa ei juuri eroja ole päivitettyjä grafiikoita lukuunottamatta.
Graafinen ulkoasu on versiosta riippumatta siltikin tympeä: tarjolla on runsaasti sinapinkeltaista ja ruskeaa pelin ohjekirjaa myöten. Pelilautaa kuorrutetaan pelaajien komponenteilla jotka sentään tuovat vähän piristystä yleisilmeeseen. Selkeän toimiva kokonaisuus lopulta, mutta en kehuisi peliä komistukseksi.
Ulkoasua lukuunottamatta Hacienda on erittäin miellyttävä ja sopivasti old-school -henkinen tapaus, jonka pariin palaa hymyssä suin. Se on oiva osoitus siitä, että välillä (ja nykyisin aika usein) vanhassa on vara parempi!

Tätä peliä pelatessa on aika usein käynyt mielessä, että ulkoasua kohottava uudelleenteemoitus tms. Kickstarter-mankeli voisi tehdä tästä hyvin suositun.