Hacienda – kilvan karjamarkkinoille

Hacienda (2005) on kokeneen pelisuunnittelijan Wolfgang Kramerin käsialaa. Peli on teemoitettu Etelä-Amerikan aromaille, jota pampaksikin kutsutaan ja jossa pelaajat ohjastavat karjaansa karjamarkkinoille saadakseen paitsi rahaa myös pisteitä. Mutta molempia on tarjolla muitakin reittejä joten lopulta kysymys kuuluu: ”Kuka käyttää vuoronsa tehokkaimmin isoimman pistepotin haalimiseksi?”

Pelin alkaessa kaksipuoleinen pelilauta odottaa tyhjine heksoineen pelaajien toimia – vain muutama pieni vesistö sieltä löytyy alkuun. Pelilaudan ruuduista valtaosa on pampaa, mutta siellä täällä on kuvattuna myös muuta maisemaa: vuoria, metsää, niittyä, kivikkoa ja nummea. Haciendasta löytyy pelilaudan maastomaisemaa vastaava maastopakka joka pelin aluksi sekoitetaan ja josta pelaajat saavat paitsi runsaan aloituskäden, myös osa käännetään näkyviin odottamaan ottajaansa.

Käsikorteissa on niin maa- kuin eläinkortteja. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Samat valmistelut pätevät eläinpakkaakin kunkin pelaajan saadessa niitä muutaman käteensä ja joukko korteista käännetään näkyville. Loppu eläinpakasta jaetaan kahteen osaan pakan osien loppumisen laukaistessa väli- ja loppupisteytykset.

Kukin pelaaja saa em. aloituskorttien lisäksi alkupääomakseen 20 pesoa sekä eläinheksalaatat omasta peliväristä.

Kolmen toiminnon pelivuorot

Omalla pelivuorolla tehdään kolme toimintoa pelaajan haluamassa järjestyksessä ja suurimman osan toiminnoista voi tehdä halutessaan useamman kerran. Mikäli rahavarat antavat siihen mahdollisuuden pelaaja voi ostaa lisää eläin- tai maisemakortteja näkyvillä olevista tai pesoa halvemmalla jommasta kummasta nostopakasta. Isompi nippu pätäkkää kuluu haciendan tai vesistön rakentamiseen, mutta pisteytysvaiheessa näistä molemmista tarjolla on pisteitä.

Eläin ja maakortteja voi ostaa korttimarkkinoilta. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Pelaamalla maastokortin saa asettaa oman maaheksan pelattua maastokorttia vastaavaan ruutuun pelilaudalle. Maastolaatat toimivat lähtöpisteinä karjan ohjastamiseen laudalla näkyville markkinoille mutta sen lisäksi vähintään kolmen yhtenäisen maastolaatan rykelmät tuottavat myös pisteitä.

Pelaamalla eläinkortin asetetaan oman maastolaatan tai aiempien vastaavien eläinten viereen yksi eläin lisää. Eläimistä pyritään rakentamaan jonoja kohti pelilaudan karjamarkkinaruutuja jolloin eläin+maastolaattarykelmistä irtoaa rahaa ja pisteytysvaiheessa karjamarkkinoista pisteitä.

Pelilauta täyttyy kovaa vauhtia eläinketjuista kohti karjamarkkinoita. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Raha on Haciendassa tiukassa ja kun sitä karjamarkkinoiltakaan ei loputtomasti ole tarjolla on toimintovaihtoehtojen joukossa sadonkorjuu. Tällöin yksittäisen maa-alueketjun jokaisesta läntistä irtoaa kolme pesoa rahakirstuun.

Em. toimintoja sopivasti yhdistelemällä pelaajat pyrkivät mahdollisimman laajalle pelilaudalla ja kytkemään karjansa laudan karjamarkkinoille ennen kuin ensimmäinen (ja myöhemmin toinen) eläinpakka loppuvat. Kummassakin tapauksessa kyseinen pelikierros pelataan loppuun ennen pisteytystä. Pisteytyksessä saa karjamarkkinoiden ohella pisteitä vähintään kolmen maa-alueen klimpeistä, omista rakennetuista haciendoista ja vielä maa- sekä eläinlaatoista, jotka sijaitsevat vesistöjen äärellä. Lisäksi kymmentä rahaa kohti irtoaa yksi piste siitäkin.

Välipisteytys ja pelin loppupisteytys ovat sisällöltään identtiset ja kun loppupisteytyskin on hoidettu tiedetään pelin voittaja. Hacienda kuluttaa tähän suoritukseen peliaikaa noin 75 minuuttia 4-5 pelaajalla, pienemmillä pelaajamäärillä vähemmän.

Kiirettä pitää pisteitä metsästäessä

Hacienda on sääntöjään suoraviivaisempi pelattava, mutta silti päätöksiä ja haasteita on isolla kauhalla asti tarjottavaksi. Kiireen tuntu on läsnä heti startista jatkuen aina viimeisiin pelivuoroihin asti. Mitä pidemmälle peli etenee sitä ahtaammaksi pelilauta muodostuu kun kaikki änkeävät samoille apajille. Ja mitä enemmän pelaajia on mukana sitä ilmeisemmäksi käy ettei kaikkialle ehdi.

Pelikirjassa on pelaajamäärästä riippumatta hyvä pitää mielessä kolmen maastoruudun rykelmät: jos maa-ala jää tätä pienemmäksi ei tästä kostu pisteiden muodossa lainkaan. Toisaalta kun kaikki ymmärtävät tämän niin pelaajat tuskin antaa toisilleen elintilaa sitäkään vähää – etenkin kun yhtenäisistä alueista on iloa myöhemminkin haciendojen, vesistöjen ja sadonkorjuun muodossa.

Pelin edetessä lauta alkaa mennä tukkoon. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Maaryhmien ohella pelilaudan tilannetta täytyy lukea jatkuvasti: mistä irtoaa vielä mahdollinen hyvä kytky uusille karjamarkkinoille ja mitkä osat kannattaa suoraan luovuttaa suosiolla ja keskittää omat toiminnot toisaalle?

Omien vuorojen väleissä ehtii laudalla tapahtua yhtä ja toista, mutta omaa peliään pystyy silti suunnittelemaan eteenpäin ja tehdä ne pienet hienosäädöt suunnitelmiin vuoron aluksi ilman että aika juurikaan seisahtuu. Tästä syystä Hacienda on miellyttävä pelattava isommallakin pelaajamäärällä, ja ehkäpä juuri vahvasta vuorovaikutuksestaan johtuen parhaimmillaan 4-5- pelaajalla jolloin lauta on ahtaimmillaan.

Loppua kohden laudalle ilmestyy pelin nimikkokomponentteja – haciendoja. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Kaksipuolinen pelilauta tarjoilee kaksi erilaista maisemaa pelattavaksi millä saa silläkin lisävaihtelua. Uudemman version (Hacienda 2. edition, vuodelta 2019) omistavilla vaihtoehtoisia karttoja on jopa neljä yhden ollessa puhtaaksi kaksinpelikartta. Muilta osin pelin versioissa ei juuri eroja ole päivitettyjä grafiikoita lukuunottamatta.

Graafinen ulkoasu on versiosta riippumatta tympeä: tarjolla on runsaasti sinapinkeltaista ja ruskeaa pelin ohjekirjaa myöten. Pelilautaa sitten kuorrutetaan pelaajien komponenteilla, jotka sentään tuohon vähän piristystä värimaailmaan. Selkeän toimiva kokonaisuus lopulta, mutta en kehuisi peliä komistukseksi.

Ulkoasua lukuunottamatta Hacienda on kuitenkin erittäin miellyttävä ja sopivasti old-school -henkinen tapaus, jonka pariin palaa hymyssä suin. Se on oiva osoitus siitä, että välillä (ja nykyisin aika usein) vanhassa on vara parempi!

Hacienda, kilpajuoksua karjamarkkinoille 2-5 pelaajalle. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Tero

Tero on pitkän linjan lautapelaaja, jota pelit ja pelaaminen - oli sitten kyseessä pahvilauta tai digitaaliset pelit - ovat kiinnostaneet aina. Uusiin peleihin tutustuminen kutittelee aina ja leikkisästi voidaankin sanoa, että Teron missiona on tietää lautapeleistä enemmän kuin kaupan myyjät. Teron sweet spot on peleissä, joiden kesto on noin tunnin luokkaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.