Tällä kertaa syynissä Days of Wonderin julkaisu Heat: Pedal to the Metal (2022), jonka suomenkielinen painos (2023) on napakasti pelkkä Heat. Peli on suunnittelijakaksikon Asger Harding Granerud & Daniel Skjold Pedersen käsialaa ja valveutuneemmat lukijat saattavatkin yhdistää herrakaksikon useampia pelipalkintoja voittaneeseen pyöräilypeliin Flamme Rouge (2016). Mutta nyt siis ihmisvoimavetoiset putkikamelit ovat vaihtuneet moottoreilla ärjyviin peltilehmiin. Mitä muuta uutta Heat pitää sisällään kuin bensakatkuisen teeman?
Kone käy kuumana ja stressiäkin pukkaa
Heatin tavoite on olla ruutulipulla ensimmäisenä. Kisan aikana sijoitus ja tapahtumat voivat vaihdella miten lystää, mutta kunhan oma kilpuri syöksyy yli maaliviivan kahden tai kolmen (riippuen radasta) kierroksen jälkeen, niin vain tällä on merkitystä. Paitsi tietysti mestaruussarja-pelimuodossa (tästä vähän myöhemmin), jolloin yksittäinen kisa ei ole kaikki kaikessa.
Itse liikkuminen hoituu kortteja kädestä pelaamalla kulloistakin vaihdetta vastaava määrä. Startissa vaihdekeppi on ykkösellä joka sallii yhden kortin peluun. Kakkosvaihteella pelataan kaksi, kolmosella kolme ja niin edelleen. Kuitenkin aina ennen korttien peluuta pääsee iskemään uutta pykälää silmään siten, että yhtä pienemmän tai suuremman vaihteen saa ilmaiseksi ja yhden moottorikuumuuden maksamalla voi hypätä yksittäisen vaiheen ylitse.
Uuden pelikierroksen aluksi kukin pelaaja tekee sekä vaihteenvaihdon että korttien pelaamisen samanaikaisesti näyttämättä kuitenkaan pelattuja kortteja muille. Kun kaikki ovat tämän tehneet syöksyvät formulat radalla eteenpäin sen hetkisen kisasijoituksen mukaisessa järjestyksessä. Seuraavat vaiheet eli itse liikkumisen, mahdolliset moottorin kuumennus- ja jäähdytyskuviotarkastelut, imuedun ja mahdollisen mutkasta ulosajamiset suoritetaan pelaaja kerrallaan.
Formulat etenevät niin monta ruutua kuin pelattujen korttien numeroarvot kertovat. Plus-symbolilla varustetut stressikortit tuovat muassaan epätietoisuutta: kutakin stressikorttia vasten omasta nostopinosta käännetään uusia kortteja niin kauan kunnes pakasta tulee perusliikkeen (1-4) omaava kortti. Tämä huomioidaan osana formulan kokonaisliikemäärää.
Porukan taaimmaisena liikkuva(t) saavat yhden ruudun lisäliikkeen ilmaiseksi sekä yhden moottorijäähdytyksen – nämä täysin vapaavalintaisina. Heatiin on siten rakennettu pieni ja toisinaan ihan merkityksellinenkin “catch up” -mekanismi.
Kun oma formula on löytänyt kohderuutunsa radalla on mahdollisuus ylimääräiselle “peliliikkeelle”: maksanko yhden kuumennuskortin siitä ilosta, että saan kääntää vielä yhden kortin lisää näkyviin ja liikkua siten vähän ekstraa?
Kun tämä päätös on tehty suuntaan tai toiseen edetään pelivuoron kuumennusten ja jäähdytysten huomiointiin: osa pelatuista korteista saattaa kuumentaa moottoria jolloin pelaajan tulee uhrata kuumennuskortteja omasta moottorista poistopakkaan. Nämä kuumennuskortit päätyvät aikanaan omaa nostopakkaan ja sitä kautta tukkimaan korttikättä. Kädessä olevista kuumennuskorteista pääsee eroon vain jäähdyttämällä moottoria. Jäähdyttely onnistuu ajamalla pienillä (1-2) vaihteilla ja osassa pelatuista korteista voi niinikään olla apua kuumentumiseen.
Sitten imuetu: onko vieressä tai sopivasti edessä formula, jonka ajoit kiinni? Jos vastaus on kyllä, voit edetä vielä kaksi lisäruutua. “Hahaa – haistelepa pakokaasujani Phil Hill!”.
Lopuksi tsekkaus mentiinkö pelivuorolla mutkasta ja jos mentiin, niin pysyttiinkö tiellä? Mutkille on määritetty turvallinen maksiminopeus minkä rajoissa ne voi ajaa turvallisesti läpi. Jos kaasuttelee kovempaa, maksetaan erotus kuumennuskorteilla. Ja mikäli oma kuumennuspakka ei maksuun riitä seuraa ulosajo!
Ulosajoissa formula palautetaan mutkaan, jossa ylinopeus koitui kohtaloksi. Samalla vaihde palautetaan ykköselle ja pakkaan tungetaan joukko stressikortteja lisää. Ulosajon sakko on siinä määrin merkittävä, että osaavassa porukassa voitto todennäköisesti karkaa samalla käsistä, mutta takamatkalta ei silti välttämättä jää viimeiseksikään.
Pelivuoron päätteeksi pelaaja täydentää kätensä seitsemään korttiin ja on seuraavan pelaajan vuoro liikkua, tsekata kuumuudet ja jäähdyttelyt, imuttelut, tarkastaa ulosajon reunaehdot ja ja täydentää käsi.
Edellä mainittu ketju kuulostaa monimutkaiselta ja aikaavievältä, mutta todellisuudessa pelivuoron vaiheet on nopeasti käyty läpi ja peli rullaa jouhevasti kierroksesta toiseen. Ruutulippu heilahtaa tietyn kierrosmäärän jälkeen ja pelaajien sijoitukset ja voittaja on siten selvillä. On siis aika poksauttaa kuohuvaa, pistää tupakaksi (kuten ’60-luvulla tapana oli) moottoriradalla ja fiilistellä ajettuja kierroksia. Olipahan kisa!
Yksi ratakisailu Heatia vie pelikelloa noin tunnin ja pelaajamäärä voi vaihdella 2-6 väliltä.
…ja sitten koko joukko kuorrutteita päälle!
Siinä missä jo edellä kuvattu ns. “peruspeli” tarjoilee mukavasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita löytyy laatikosta koko joukko lisäsääntöjä ja moduuleita maustamaan Heat-kokemusta vielä lisää. Ensimmäisenä ja silmiinpistävimpänä pelilaudat: boksissa on kaksi kaksipuolista pelilautaa eli käytössä on neljä eri rataa.
‘Huoltomoduuli’ nimeä kantava lisäosa mahdollistaa autojen muuntelun. Pelaajien peruspakasta poistetaan identtiset perusparannuskortit ja ne korvataan kolmella uudella parannuskortilla, jotka draftataan ennen pelin alkua. Näin pelaajien pakat eivät olekaan enää aivan samanlaiset, kun osalla pelaajista löytyy pakasta parempia jarruja, tasapainoisempaa koria, jäähdytysjärjestelmiä tai muuta teemaan sopivaa. Uudet parannuskortit on vieläpä jaettu kahteen eri kategoriaan eli alkuun voi ottaa ns. helpompia kortteja ja myöhemmin lisätä ne astetta monimuotoisemmat. Huoltomodulille vahva suositus, ehdottomasti pienen lisävaivan arvoinen osio kohti hauskempaa pelikokemusta!
‘Legendamoduuli’ esittelee automan eli ns. “tietokonepelaajat”. Mikäli pelin äärelle ei saa täyttä kuutta pelaajaa voi ylimääräiset kilpurit antaa automaattiohjauksen piiriin täyttämään kilparataa. Automa on rakennettu esimerkillisesti: joka kierros legenda-pakasta paljastetaan kortti, joka kertoo parin vaihtoehdon väliltä kuinka minkäkin värinen tietokoneen ohjaama auto etenee. Legendat eivät koskaan aja ulos, keräile kuumuutta tai tee mitään muutakaan monimutkaista, joten niiden hallinnointi on hyvin suoraviivaisesti tehty.
‘Sää- ja tieolosuhteet’ moduuli muuttaa kilpailun lähtötilannetta ja olosuhteita eri kohdissa kilparataa. Sääolo arvotaan muutaman laatan valikoimasta kilpailun aluksi ja lisäksi radan eri osiin arvotaan laatat, jotka tuovat pieniä muutoksia kyseiseen radan sektoriin. Moduuli tuo vaihtelua, mutta ainakin itse koen tämän moduulin kaikkein heikoimmaksi – pienet lisämuistettavat jutut vähän eri kohdin rataa eivät ehkä ole sen muistamisen väärti?
Jos Heatia pelaa vakiokokoonpanolla yhtään enempää on ‘Mestaruussarja’ valintasi. Tämän moduulin myötä kisataan kolme formulakautta: 1961, 1962 ja 1963 kaudet kattavat kaikkiaan 10 kilpailua. Kunkin osakilpailun aluksi pelaajat pääsevät muokkaamaan autojaan ‘Huoltomoduulin’ tapaan eli kilpurit kehittyvät kisa kisalta uuteen muottiin. Niinikään mukaan tulevat kertakäyttöiset sponsorikortit ja kuhunkin kisaan liittyvät pienet erityistapahtumansa, jotka esitellään kisakalenteripakan kautta. Mestaruussarjassa myös sääolot ovat käytössä. Ja koska puhutaan sarjasta kilpailuja niin lasketaan luonnollisesti mestaruussarjapisteitä jolloin pitkässä juoksussa tasaisuus on tärkeämpää kuin yksittäisen osakilpailun jättionnistuminen.
Jännittävää kilvanajoa
Heat on sisällöltään hiottu paketti. Pelilaatikosta löytyvät neljä sopivan erilaista rataa ja runsas kattaus onnistuneita lisämoduuleita takaavat vaihtelun pelikerrasta toiseen. Tavaraa on siinä määrin peliboksissa, että ihan ensimmäisellä kerralla kannattaa varata aikaa sisällön läpikäyntiin ja erityyppisten korttien järjestelyyn. Tässä onneksi apuun tulee mainio laatikon insertti josta löytyy sopivasti lokeroita kunkin moduulin komponenteille. Itse pelin komponentit ovat laadukkaat ja korttien kuvitus – kiitos Vincent Dutraitin kädenjäljen – aivan ensiluokkaista.
Itse pelaaminen on hävyttömän hauskaa. Seitsemän käsikortin kautta tehtävät päätökset on nopeasti tehty mutta päätettävää riittää silti. Stressi, moottorin kuumeneminen ja teemaan istuva imuetu on mallinnettu upeasti pelaamisen ollessa sopiva yhdistelmä taitoa ja riskinottoa. Valmiiden ratojen mukanaan tuomat avut (esim. montako ruutua on seuraavaan mutkaan) on nekin huomioitu ja nopeuttavat pelaamista entisestään. Kaikki edelliset ovat rahtusen taikka pari parannusta jo mainioon Flamme Rougeen, johon lopputulosta vähän väistämättä tulee lopulta verranneeksi. Toki nyt ei ole enää “loputonta määrää” reittivaihtoehtoja, mutta tosiaan kiinteissä radoissa on edellä mainitut edut minkä vuoksi en täysin kustomoitavia ratoja jää edes kaipaamaan.
Ihastuin peliin aikanaan jo Spiel’22 -messuilla (linkki tapahtumaraporttiin) ja lisäpelit ovat osoittaneet, että Heat on täyttä rautaa. Vahvat suositukset siis ja ‘Lunkisti.fi suosittelee’ leima on ansaittu!
