Kuka näitä pelejä oikein arvostelee?

Lunkisti.fi -blogin lautapeliartikkeleiden takaa löytyy yli 20 vuotta pelien parissa aktiivisesti häärinyt Tero, toisinaan joskus pariskunnan parempi puolisko Maijakin. Pelit ja pelaaminen ovat kulkeneet meillä matkassa aina, mutta kimmoke uusien pelien tutkimisretkelle syttyi vuosituhannen vaihteessa, kun Bohnanza ja Carcassonne etunenässä avasivat säpit modernien lautapelien maailmaan.

Pelejä meillä pelataan viikoittain. Lautapeliharrastuksen ympärille on rakentunut ydinryhmä, joka on sekin ollut kasassa jo parisenkymmentä vuotta. Kun tähän päälle lasketaan muut kotipelit sekä ystävien ja tuttujen kanssa vietetyt epäsäännöllisemmät pelisessiot niin kyllä, pelaaminen kuuluu osaksi arkeamme.

Pelitapahtumien osalta vakikohteitamme ovat olleet Lautapelaamaan- ja sitä edeltäneet Helcon-tapahtumat ja ulkomaisista Spiel-messut, jossa ensimmäistä kertaa pyörähdimme jo 2005. Tähän päivään mennessä nuo Saksan nelipäiväiset pelimessut ovat tulleet tutuksi jo kymmenkunta kertaa ja pahimpaan korona-aikaan digitaaliset tapahtumat tulivat nekin tutuksi. Sekä kotimaisten että ulkomaisten lautapelimessujen raportteja ja tuoreita fiiliksiä tapahtumissa koetuista peleistä löydät blogin osiosta ‘Tapahtumaraportit‘.

Osa Lunkisti.fi pelikokoelmaa heinäkuulta 2022.

Teron pelaajaprofiili

Pelimakuni on vahvasti europelien suuntaan. Vahvan teeman ja tarinankerronnan sijaan arvostan selkeitä mekaniikkoja, rajattua kestoa ja pelin helppoa lähestyttävyyttä. Sotapelejä pelaan äärimmäisen harvoin, soolopelejä en käytännössä lainkaan. Kaksinpelejä pelaan niitäkin vähänlaisesti. Pääsääntöisesti pelipöytämme ympärille kokoontuu kerrallaan 3-5 henkilöä ja siten pääpaino lautapeliharrastuksessakin ovat pelit, joihin kyseinen nuppiluku istuu.

Ja kun yhdessä kokoonnutaan pelaamaan, niin pelivalinnoissa suunta on peleissä, joissa tavalla tai toisella omilla tekemisillä on vaikutusta myös kanssapelaajien peliin ja mukana on sopivasti kilpailullisia elementtejä. En ole mikään hiekkalaatikkopelien ystävä, jossa kukin keskittyy omaan napaansa ja 90-120 minuutin omakohtaisen pulmapelailun lopuksi katsotaan kuka voitti. Koen, että porukan yhteisolo menee tällaisessa tilanteessa hukkaan – yhtä hyvin jokainen voisi vastaavan suorituksen tehdä kotipöydässä sooloillen ja laittaa pikaviestimet laulaen oman tuloksensa jakoon. Ei, astetta interaktiivisempi peli, jossa kukin pääsee näyttämään “nerokkaat moovinsa” maistuvat yksinään nurkassa nyhräilyä sijaan enemmän.

Pelin kestolla ei ole väliä, mutta mitä pidempi peli sitä tärkeämpää on, että se osallistaa kaikkia riittävästi ja pelissä on draaman kaari, joka pitää otteessaan. Pitkän pelin pitää olla siihen käytetyn ajan väärti – ja valitettavan usein huomaan, että saan useammasta noin tunninpituisesta pelistä enemmän mielihyvää kuin yhdestä kolmen tuntia kestävästä järkäleestä. Poikkeuksia tähän sääntöön toki löytyy.

Kahden edellisen kappaleen itsetutkiskelun lopputuloksena voin yleistää, että huomaan nautittavani enemmän Boardgamegeek.comin Family-listan sadan kärjen peleistä kuin vastaavasta Strategy-listasta.

Reilussa kahdessakymmenessä aktiivisessa peliharrastamisen vuodessa oma pelimaku on väistämättä tullut tutuksi. Niinpä omien suosikkisuunnittelijoiden nimeäminenkin on helppoa – se nimilista tulee kokonaan Saksasta. Reiner Knizia, Wolfgang Kramer & Michael Kiesling (yhdessä että erikseen) sekä Stefan Feld ovat suunnittelijoita joiden menneitä ja tulevia tuotoksia seuraan erityisellä mielenkiinnolla.

Omat lempipelini – niin uudet tulokkaat kuin pitkäaikaiset kestosuosikit – löydät helpoiten tutustumalla Top-100 listoihini, jotka päivitän ajantasalle parin vuoden syklillä ja löytyvät blogin osiosta ‘Top-listat‘.