Tuore vuoden 2022 Kennerspiel des Jahres -voittaja ‘Living Forest – Elävä metsä‘ saatiin suomeksi alkukesästä, kiitos Lautapelit.fi:n. Pelin taustatarina kytkee mukaan luonnonhenget, jotka kilvoittelevat “Metsän pelastajan” arvonimestä. Pelastajaa metsä nimittäin vaatii, ilkeämielinen Onibi kun häärii tulenalkujen kanssa parhaan taitonsa mukaan.
Kuka sammuttaa liekit tehokkaimmin tai istuttaa nopeimmin suojaavia puita. Tai ehkäpä joku ehtii herättämään ikiaikaisen Metsän suojelijan Sankin? Living Forest on, kilpajuoksua yhteen pelin kolmesta voittotavoitteesta. Ja kuten tulemme huomaamaan, ei lainkaan pöllömpi kilpajuoksu!
Pakanpykäämistä ja piirileikkejä
Living Forest näyttää huomattavasti monimutkaisemmalta kuin se lopulta onkaan. Alkuun pöydälle levittyvä arsenaali pelaajalautoja, puu- ja korttimarkkinoita ynnä muita nattereita on hämäys, jonka ei kannata antaa säikäyttää.
Pelipöydälle asetellaan puu- ja korttimarkkinat valmiiksi ja henkien nuotiopiiri pelaajanappuloineen. Kukin pelaaja saa identtisen 14 kortin vartijaeläinpakkansa ja pelaajalaudan, jonka keskeltä löytyy yksi puu. Niin ja alkupesämunaksi vielä yhdet voittopisteet kaikissa pelin kolmesta kilpaluluokasta: liekki, puu ja kukka. Kun aloituspakat vielä sekoitetaan ollaan valmiina pelin ensimmäiseen vaiheeseen, onnenkoetukseen, jonka kaikki voivat suorittaa yhtä aikaa.
Onnenkoetuksella viittaan korttien kääntöön omasta pakasta. Tässä vaiheessa pelaajat kääntävät pakastaan kortin kerrallaan näkyviin tavoitteena saada sopivasti symboleita seuraavaa vaihetta varten. Korttien käännön voi lopettaa koska tahansa ja ajoissa se kannattaakin tehdä, sillä mikäli pakastaan kääntää kolme mustaa erakkosymbolia (tuttavallisemmin “kosautussymbolia”), jää toimintovaiheeseen kahden toiminnon sijaan käytettäväksi ainoastaan yksi. Näitä kosautussymboleita aloituspakasta löytyy jo viidestä kortista mikä pitää pelaajat mukavasti varpaillaan heti aloituksesta lähtien.
Toimintovaihe suoritetaan vuorojärjestyksessä ja riippuen edellisen vaiheen menestyksestä on käytössä yksi taikka kaksi toimintoa. Toiminnosta ainoa, joka ei liity millään tapaa pelaajan kääntämiin kortteihin on ottaa yksi sirpalesymboli eli valkoinen pahviruksi tai tuttavallisemmin “henkselit” kuten me ne nimesimme. Henkselit ovat kertakäyttöiset ja sillä voi siirtää viimeksi kääntämänsä kortin poistopinoon – sitä ei siis tapahtunut.
Pelaajan kääntämistä korteista löytyy valuuttaa, aurinkosymboleita, joilla voi ostaa pakkaansa lisää – ja useimmiten aloituskortteja parempia – lappuja. Ostetut kortit menevät oman nostopakan päällimmäisiksi, joten niiden hyödyt saa käyttöönsä heti seuraavalla vuorolla. Ostokorttien myötä pelaaja saattaa saada pakkaansa yhden uuden symbolin, valkoisen laumaeläinsymbolin, joka nimesimme “töpseliksi”. Töpseli kumoaa yhden mustista symboleista eli se antaa “henkseleitä” pysyvämpää joustoa onnenkoetusvaiheeseen.
Toimintona voi sammuttaa myös riehuvaa liekkimerta. Tähän tarvitaan näkyviä vesipisaroita. Mitä isommat vesivarannot sitä kovempi letkumestari olet – ja sitä paremmin nuotiopiirin palot sammuvat. Tämä on sikäli tärkeä toimintovaihtoehto, että hamstraamalla 12 liekkimerkkiä voittaa pelin. Tästä syystä tulimerkit tuppaavat kaikkoamaan nuotiopiiristä melko vilkkaasti.
Puiden istuttamiseen tarvitaan istutuspisteitä. Jokainen puu antaa pysyvän edun tuleviin toimintoihin ja sopivasti niitä omalle laudalle asettelemalla saattaa saada vielä muitakin etuja. Niin ja muistetaan lisäksi, että 12 erilaista puuta istuttamalla on yksi voittoehdoista.
…ja sitten on vielä se henkien nuotiopiiri, jossa käy jatkuva piirileikki. Toimintona voi liikkua tällä radalla myötäpäivään sikäli kun korteista (ja pelilaudasta) liikkumispisteitä löytyy. Mihin ruutuun lopulta ringissä päätyykään saa siitä palkkioksi ihan niitä samoja toimintoja kuin mitä edellä jo tuli kuvatuksi. Vaan juoksurata tarjoaa vielä erikseen bonuksen: ohittamalla toisen pelaajan saa kähveltää tältä yhden voittopistemerkin, jotka pelaajille pelin aluksi oli jaettu. Sopivasti pikkuilkeyttä ja jarrua kaverin voitontavoitteluun ja oman -edistämiseen.
Onibin vastaisku
Kun pelaajat ovat toimintonsa suorittaneet on Onibin vuoro. Sikäli kun liekkejä jäi nuotiopiiristä sammuttamatta, on aika vertailla omia sammutusvoimia jäljellä olevan nuotion voimaan. Jos pelaaja jää tässä vertailussa tappiolle, tuupataan pelaajan korttipakkaan (poistopakan kautta kierrättäen) tulivaraanikortteja liekkimerkkien verran. Tulivaraanit ovat tuhnuja: ne tarjoilevat kosautusmerkkejä ilman mitään muita apuja, joten ne hidastavat peliä. Tulivaraaneista pääsee erikseen kortti kerrallaan käyttämällä henkseleitä, mutta mieluummin pelinsä pelaa siten ettei niitä päätyisi omaan pakkaan lainkaan.
Onibin kolttoset eivät jää pelkästään pelaajien henkilökohtaisen kurmuuttamisen tasolle vaan Onibi levittää tulta nuotiopiiriin: mitä enemmän pelaajat ostivat markkinoilta uusia kortteja sitä enemmän tarjolle tulee tuleville kierroksille sammutettavaa. Liekkimerkkejä on tarjolla väliltä 2-4 ja näitä tupsahtaa peliin sen mukaan mitä jytäkämpiä kortteja ostettiin.
Kierroksen päätteeksi korttimarkkinat täydennetään ja pelaajien kierroksen alussa kääntämät korttirivistöt siirretään omaan poistopakkaan. Kun aloittavan pelaajan puumerkki vielä ojennetaan vuorossa seuraavalle voidaan siirtyä uudelle kierrokselle – sikäli mikäli joku ei viheltänyt peliä poikki jo voiton merkiksi.
‘Living Forest – Elävä metsä’ päättyy jos toimintovaiheen päätteeksi jollakin pelaajalla on vähintään 12 tulimerkkiä, erilaista puuta tai kukkaa – viimemainitut on pitänyt louhia omasta pakasta sopivasti näkösälle. Jos useampi pelaaja täyttää jonkun voittoehdon, vertailevat nämä pelaajat kaikkien voittoehtoon oikeuttavien suoritusten summaa ja isomman summan saanut palkitaan “Metsän pelastajan” arvonimellä.
Näyttävä ja toimiva paketti
Iskin silmäni Living Forestiin alkujaan viime vuoden Spiel-julkaisulistoilta ja tuolloin se päätyi omalle 15 pelin shorttilistalle (linkki ko. blogitekstiin). Yhdistelmä onnenkoetusta erilaisiin voittoehtoihin haiskahti mielenkiintoiselta ja nyt kun peliä on myllytetty erilaisilla pelaajaryhmillä, niin on todettava paketin olevan kunnossa.
Pelin kolme eri voittotavoitetta on saatu erinomaisesti balanssiin: siinä missä tulimerkkejä etenkin alkuun tuntuu olevan helposti saatavilla, niin loppua kohden niitä on tarjolla vain yksittäisiä – viimeiset voittoon vaadittavat pitää melkeinpä salakavalasti pölliä kavereilta. Puutavoite tuntuu alkuun tuskaisalta sillä se on hidasta, mutta toisaalta jokainen puu antaa pysyvän edun loppupeliksi ja sopivasti nuotiopiirillä kulkemalla istutustahtiakin on mahdollista kiristää. Ja kukat, joita aloituspakat eivät tarjoa nimeksikään on lopulta yllättävänkin helppo saavuttaa sopivasti puita hyödyntäen ja muutamalla täsmäostoksella.
Yhtäkään voittoehtoa ei kannata ali- eikä yliarvioida vaan kaikilla tavoilla on mahdollista voittaa ja on voitettukin. Ne ovat ne pienet muuttujat ja välillä sopiva määrä tuuria, joilla “Metsän pelastajan” titteli ratkotaan.
Pelin onnenkoetuselementti on ympätty mukaan oivaltavasti ja tässä kohtaa en voi olla sanomatta, että paremmin kuin Räävelin rohtotohtoreissa. Living Forestissa tiedät, että omassa pakassa on alkuun ne viisi kosautusmerkkiä ja ne voivat tulla pakasta vastaan heti alkuun tosi ikävästi. Mutta jos näin käykin, niin epäoptimaalista kierrosta seuraa se, että seuraavalla kierroksella voit käännellä koko loppupakan kortit esiin niin halutessasi, kun siellä on odottamassa vain kaksi kosautusmerkkiä. Onnielementti on siten paremmin säädeltävissä ja vieläkin paremmin hyppysissä, jos on henkseleitä uhrattavaksi tai pakkaan haalittuna töpselimerkkejä.
Pelin kannalta tärkeässä roolissa on nuotiopiiri. Voitto tai tappio voi hyvinkin olla kiinni askeleesta tai parista nuotiopiirillä, jos ratkaisevan merkin saa haltuunsa pöllimällä sen vieruskaverilta. Nuotiopiiri on muutenkin elementti, jota käyttäen pääsee tekemään saman toiminnon kahteen kertaan – mikä noin muuten olisi sääntöjen puitteissa liki mahdotonta (pelin kallein puu sen toki mahdollistaa).
Päättyy peli lopulta mihin voittoehdoista tahansa, pelikelloa ‘Living Forest – Elävä metsä’ vie puolisen tuntia. Sanoisin, että juuri sopivasti. Pelin viimeiseksi osoittautuvat kierrokset ovat kutkuttavan jännittäviä ja useasti käykin niin, että lopulta on useampia pelaajia laskemassa kaikkien voittoehtojen pisteitään voittajan ratkaisemiseksi.
Living Forest toimii samalla kaavalla kaikilla pelaajamäärillään 2-4, mutta nuotiopiiri on sitä mielenkiintoisempi mitä useampi pelaaja siellä hyörii. Juuri tästä syystä suosin peliä 3-4 pelaajalle.
Omaan makuuni nähty ja koettu ei petä: Living Forest on mainio paketti, joka murtautuu tuoreeltaan myös omalle Top-100 -listalleni. Kun lisäosakin on jo työstössä (sen suomennoksesta en tiedä), niin mielenkiinto metsän henkiä kohtaan pysynee yllä myös tulevaisuudessa.
