Macao – kuutiokaupan mestarit

Macao, Alea-pelisarjan ns. isojen pelien nro 13, näki päivänvalonsa 2009. (Jos kysyt itseltäsi mikä ihmeen pelisarja, lue vaikkapa Suomen lautapeliseuran foorumilta lisää, linkki.)

Tämä Stefan Feldin käsialaa oleva peli vie pelaajat kaukoidän vilkkaan kaupankäyntisataman Macaon ympyröihin. Taustatarina on ohuen ohut eikä välity itse pelaamiseen oikein mitenkään, mutta sehän ei pelistä välttämättä tee huonoa – vai tekeekö? Otetaanpa siitä selvää.

Tutut Alean tunnusmerkit

Pelilaatikosta kuoriutuu valtava läjä resursseja (=kuutioita) kuudessa eri värissä, kasa erimuotoisia pahvilätkiä, satakunta korttia ynnä muuta pikkunippeliä. Komponenttien laatu on päällisin puolin ok mikä tarkoittaa, että yksikään nattereista ei herätä erityisiä riemun kiljahduksia mutta ala-arvoiseksikaan ei voi haukkua. Ulkoasu, niin hyvässä kuin pahassa, on siis Alea-maisessa linjassa.

Kun edellä kerrottu komponenttipaljous on levitetty pelilaudan ja pelaajien apulautojen ympärille asianmukaisesti vie lopputulos  paljon pöytätilaa.

Alkuvalmistelut tehty. Pelilaudan lisäksi on pelaajakohtaista apulautaa, pahvilätkiä ja iso määrä puukuutioita.
Kolminpelin alkuvalmistelut tehty. Pelilaudan lisäksi on pelaajakohtaista apulautaa, pahvilätkiä ja kasa puukuutioita.

Haastavaa kuutioiden pyörittelyä

Macaon keskiössä ovat kortit, joita kullekin pelin 12 kierroksesta tulee tarjolle pelaajamäärästä riippuen 4-6. Osa näistä on näkyvissä pelin alusta alkaen, mutta suurin osa käännetään pakasta vasta uuden kierroksen alkaessa. Pelaajat joutuvat vuorojärjestyksessä poimimaan yhden tarjolla olevista korteista itselleen. Käytän tietoisesti edellä verbiä ’joutuvat’, sillä vaikka kortit loppujen lopuksi on tarkoitettu auttamaan pelaajia kartuttamaan pisteitä, niin läheskään aina korttia ei haluaisi ottaa.

Joka kierros tarjolla on kaksi ylärivin mukaista toimisto-korttia, joilla yksittäisen kuution vaihtaa rahaksi. Lisäksi on henkilö- ja rakennuskortteja. Huomatkaa nostopakan koko, josta yksittäiseen peliin tulee vain noin puolet korteista.
Joka kierros tarjolla on kaksi ylärivin mukaista toimisto-korttia, joilla yksittäisen kuution vaihtaa rahaksi. Lisäksi on henkilö- ja rakennuskortteja. Huomatkaa nostopakan koko, josta yksittäiseen peliin tulee vain noin puolet korteista.

Poimittu kortti asetetaan pelaajan apulaudalle, jossa on tilaa vain viidelle kortille. Jos oma apulauta on jo täynnä, ylimääräiset kortit tietävät miinuspisteitä. Apulaudalta kortit on aktivoitava käyttöön, jotta niiden toimintoja voi oikeasti hyödyntää. Aktivointiin tarvitaan resurssikuutioita, joten katse kääntyy Macaon omintakeiseen kuutiomekaniikkaan.

Korttien valinnan jälkeen heitetään kuutta eriväristä noppaa. Kukin valitsee näistä nopista kaksi jonkamukaisia ja -värisiä resursseja pelaaja saa. Isompi määrä kuulostaa tietysti paremmalta, mutta tässä kohtaa pelisuunnittelijalla on jekku odottamassa: yksittäisen resurssin saa käyttöön heti, kahta resurssia joutuu odottamaan kaksi kierrosta ja kuuden resurssin valinta tietää odottelua puolen pelin verran.

Pelin nerokkain idea: valitse kaksi noppaa ja saat sen mukaisesti kuutioita, mutta mitä enemmän kuutioita otat, sitä myöhemmin ne saat käyttöösi.
Pelin nerokkain idea: valitse kaksi noppaa ja saat sen mukaisesti kuutioita, mutta mitä enemmän kuutioita otat, sitä myöhemmin ne saat käyttöösi.

Valitut resurssikuutiot asetetaan pelaajan henkilökohtaisen ”nopparondelin” ympärille vastaavan numeron kohdalle. Tämän jälkeen pelaajat pyöräyttävät rondeliaan pykälän myötäpäivään ja nyt rondelin nuolen kohdalla odottavat resurssit saa tälle kierrokselle käyttöön. Jos odottamassa ei ole yhtään kuutiota tietää se miinuspisteitä. Tästä syystä välillä on pakko valita sellaisiakin noppia ja värejä, jotka eivät välttämättä tue omaa peliä ihan niin hyvin kuin mahdollista.

”Mihin mä näitä (resurssi)kuutioita tungen?”

Toivottavasti edellinen kysymys ei tule eteen kovin usein vaan olet tehnyt edellä oikeita noppa- eli resurssivalintoja. Resurssikuutioiden pääkäyttökohteet liittyvät korttien aktivointiin ja aktivoitujen korttien käyttöön sekä tuotteiden ostamiseen Macaosta. Nämä samoin kuin muut käyttökohteet löytyvät muistilistana pelaajien apulaudoilta.

Pelaajien apulaudasta löytyvät kaikki pein vaiheet ja lisäksi lauta toimii välisäilönä korteille, josta ne pitää aktivoida (hinta korteissa kuutioina) ennen kuin niitä voi käyttää.
Apulaudasta löytyvät kaikki pelin vaiheet ja lisäksi lauta toimii välisäilönä korteille, joita ei vielä ole aktivoitu. Yksittäisen kortin aktivoinnin hinta näkyy kuutioväreinä kortin ylälaidassa.

Kierroksen kuutiot käytetään pelaaja kerrallaan eli yhden pelaajan toimiessa muut voivat vain odotella. Odotteluajan voi onneksi käyttää oman vuoron suunnitteluun varsin hyvin, sillä toisten tekemiset vaikuttavat vain muutamissa kohdin omaan peliin.

Etualalla Macaon kaupunki, josta ostetaan tuotteita muualle myytäväksi. Lisäksi vuorojärjestys-muuri ja pelaajien laivat.
Etualalla Macaon kaupunki, josta ostetaan tuotteita muualle myytäväksi (hinta tässäkin kohtaa tietyn värisillä kuutioilla). Lisäksi näkyvissä vuorojärjestyksen määrittelevä muuri, jossa liikkuminen maksetaan sekin – yllätys yllätys – kuutioilla. Niin ja kuvan laivat, nekin liikkuvat samojen kuutioiden voimalla. 

Pääsääntöisesti pelaajat pyrkivät joka vuoro aktivoimaan yhden tai useamman kortin käyttöön, jotta apulaudalla on aina tilaa tulevia kortteja varten. Tämä ”tahti” on sikälikin hyvä pitää mielessä, sillä jokainen omalla apulaudalla pelin lopussa nököttävä kortti tietää miinuspisteitä.

Jo aktivoitujen korttien avulla pystyy osan resurssikuutioista muuttamaan rahaksi. Tämä on sikäli tärkeä vaihtoehto, että joka kierros rahalla voi ostaa merkittävän määrän pisteitä. Kulloinenkin vaihtosuhde määräytyy kierroksen alussa eli se ei ole kenelläkään ennalta tiedossa.

Vasemmalla joka kierros vaihtuva 'rahalla pisteitä -vaihtotaulukko', jossa vaihtosuhde määräytyy kierroksen korttien mukaan.
Vasemmalla joka kierros vaihtuva ’rahalla pisteitä -vaihtotaulukko’, jossa vaihtosuhde määräytyy kierroksen korttien mukaan.

Mitä enemmän resurssikuutioita, sitä parempi? Pääosin näin, mutta valitettavasti vuorojärjestysmuuria ja laivan liikuttamista lukuunottamatta kaikissa tapauksissa käytössä olevien resurssikuutioiden värillä on väliä. Kun edelliseen lisätään vielä se, että vuoron päätteeksi mahdolliset ylimääräiset kuutiot menevät hukkaan eli mitään ei saa talteen, ollaan Macaon perimmäisen haasteen ytimessä.

Aktivoidut kortit (ja (suomenkielinen apulappu). 'Treasurer' ja 'Finance' kombottavat kivasti yhteen: harmaan kuution palauttamalla saa kaksi rahaa yhden sijaan. 'Moneylender' on vieläkin parempi: joka kierros 1 raha ja 1 voittopiste.
Aktivoidut kortit (ja (suomenkielinen apulappu). ’Treasurer’ ja ’Finance’ kombottavat kivasti yhteen: harmaan kuution palauttamalla saa kaksi rahaa yhden sijaan. ’Moneylender’ on vieläkin parempi: joka kierros 1 raha ja 1 voittopiste; kova kortti, jonka aktivointi vain vaatii pienen ihmeen. 

Macaossa on haastavaa saada samalle kierrokselle käyttöön edes kahta toivottua kuutioväriä kolmesta puhumattakaan. Osa pelin korteista kuitenkin vaatii aktivoinnissa kahta tai kolmeakin eri väriä, mutta on niissä ”palkintokin” sitten parempi.

Kahdentoista kierroksen lopuksi selviää Macaon mestari. Merkittävin osa pisteistä on pitänyt kaapia kasaan pelin aikana, mutta lopussa osasta aktivoiduista korteista saa voittopisteitä. Lisäksi kukin pelaaja saa Macaon kaupungista isoimmasta omien kiinteistöjen ketjusta pisteitä. Ja sen pituinen se.

Antwerpen on saanut tuotteita (ja oranssi pelaaja 8 pistettä).
Antwerpen on saanut tuotteita (ja oranssi pelaaja 8 pistettä).

Se omanmakuinensa pistesalaatti

Stefan Feld on yksi monista pelisuunnittelijoista, jotka tekevät aika-ajoin näitä niin kutsuttuja ”pistesalaattipelejä” – siis pelejä, joissa erilaisilla pelimekaniikoilla valmistellaan tapoja kerätä voittopisteitä yhdessä jos toisessa kategoriassa. Vähän kaikesta Macaokin pisteitään jakelee, mutta verrattuna Feldin uudempiin peleihin, eri tapoja on silti vähemmän.

Macao erottautuu joukosta toisaalla – kiitos innovatiivisen nopparondelin, jollaista ei ole nähty. Pelisuunnittelija taisi itsekin noppien räknäämisestä pitää, sillä Castles of Burgundy tai pelin korttipeliversio (joka arvosteltu Lunkisti-sivuilla) sekä Bora Bora perustuvat noppailuun. Macaon tapauksessa noppien silmälukuja vain ei pääse muuksi muuttamaan, joten sikäli se on alkukantaisempi.

Ei näin. On kourallinen harmaita ja sinisiä kuutioita, mutta niillä ei aktivoida yhtäkään apulaudan korteista. Kun apulautakin on täynnä jo täynnä, niin seuraavalla kierroksella tulee miinuksia.
Ei näin. On kourallinen harmaita ja sinisiä kuutioita, mutta niillä ei aktivoida yhtäkään apulaudan korteista. Kun apulautakin on täynnä jo täynnä, niin seuraavalla kierroksella tulee miinuksia.

Toinen mikä pelissä erityisesti miellyttää on korttien paljous. Yksittäisessä pelissä koko korttikatraasta tulee käyttöön vain noin puolet mikä pitää pelin riittävän erilaisena ja tuoreena kerrasta toiseen. Yksittäisten korttien puuttuminen ei silti pilaa tai kaada kenenkään peliä.

Nopat tuovat peliin luonnollisesti tietyn määrän tuuria. Tämän tuurin kanssa kaikkien pitää tulla toimeen ja kuinka paljon tuurin varaan lopulta laskee, voi itse vaikuttaa omilla korttivalinnoilla. Siispä on turha valittaa, jos niitä kolmen eri kuutiovärin kortteja ei saa koko pelin aikana käyttöön – olisiko kannattanut tarttua helpompien ja varmemmin tehtävien korttien kimppuun? Ja piilotietoa, sitä Macaossa on riittävästi eli läheskään kaikki ei ole heti luettavissa laudalta.

Macao on coctail, joka julkaisunsa yhteydessä nousi tuoreeltaan suosikkipelieni joukkoon. Se on peli, joka on Feldiä parhaimmillaan ja jonka tenho on säilynyt vuosien saatossa. Pistekikkailua ja vaihtelua on riittävästi, mutta kokonaisuus ei silti ole tuskastuttavan monimutkainen opettaa uusillekaan pelaajille – toisin kuin valitettavasti monien muiden yhtään monimutkaisempien pistesalaattipelien kohdalla.

Macao. Alea-sarjan 13. peli.
Macao. Alea-sarjan 13. ns. iso peli.

Ylistyssanoista huolimatta ei Macao täydellinen ole. Korttien design on heikkoa ja niissä on käytetty turhaan parin kirjaimen salaperäisiä lyhenteitä ’AC’, ’GC’ tai ’PP’ kun olisi voitu puhua kuutioista, kullasta ja pisteistä. Jotkin tekstit olisi kannattanut korvata myös symboleilla, sillä nyt näiden yhdistäminen jää pelaajien pääteltäväksi. Edelliset pieniä valuvikoja, jotka taklaa onneksi parissa pelissä. Ja kuvissakin näkyvä apulappu (vastaavia löytyy Boardgamegeekistä) kannattaa ottaa avuksi, sillä se viimeistään kertoo sen, mitä korteista voi käyttää useamman kerran kierroksessa, jos on yhtään epäselvää.

Niin, ja Macao on parhaimmillaan kolmella pelaajalla. Kaksinpeli on kokemuksista kaikein ontoin, nelinpeli taas ei eroa kolminpelistä muuta kuin lisäkestollaan. Siksi kolmas pyörä on paras valinta.

Infolaatikko: Macao
Pelaajia: 2-4 Kesto: 50-100 minuuttia Julkaisuvuosi: 2009
Saatavuus: loppuunmyyty
Lisätietoa: Boardgamegeek

Tero

Tero on pitkän linjan lautapelaaja, jota kiinnostavat myös konsoli- ja tietokonepelit. Uusiin peleihin tutustuminen kiinnostaa aina ja leikkisästi voidaankin sanoa, että Teron missiona on tietää lautapeleistä enemmän kuin kaupan sedät. Teron sweet spot on peleissä, joiden kesto on noin tunnin luokkaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.