Queen Gamesin vuonna 2022 julkaisema Marrakesh on Stefan Feldin käsialaa ja ensimmäinen aidosti uutuus Feldin kaupunkipelisarjassa muiden ollessa uudelleenlämmittelyjä aiemmasta tuotannosta: Macao (2009), Bruges (2013) ja Rialto (2013). Marrakesh vie pelaajat teemansa mukaisesti Marrakeshin miljoonakaupungin kiihkeille markkinoille ja palatseihin, mutta myös tutkimaan Saharan keitaita sekä mutkittelevaa Tensift-jokea. Näin siis pelin kuvailutekstissä.
Myönnetään kuitenkin heti alkuun, että teema on paperinohut ja katoaa taka-alalle viimeistään siinä kohtaa kun laatikosta kuoriutuu kuutiotorni! Eihän tää nyt voi olla huono peli ollenkaan, eihän?
Työnsuunnittelua kolmen koplissa
Kullakin pelaajalla on identtiset pelaajalaudat jotka on värikoodein jaettu osioihin. Näistä viidessä on selkeät mittarit seuraamaan sitä kuinka tehokkaasti pelaaja liikkuu joella (sininen), kerää taateleita (vihreä), tulkitsee kääröjä (harmaa) tai etenee palatsissa (valkea) sekä moskeijassa (musta). Kaikki mittarit starttaavat nollista – kuinkas muuten – ja näitä koetetaan lykkiä pelin aikana mahdollisimman ylös.
Lisäksi pelaajalaudalta löytyy pala Saharaa (ruskea), Marrakeshin Medina (beige), keskusaukio (pinkki) sekä kaupustelijoiden basaarit (violetti, keltainen & oranssi). Melkoinen sateenkaari mutusteltavaksi siis, mutta värikooditus auttaa pelin tuoksinassa.
Nimittäin kunkin kauden alkaessa – joita Marrakeshissä pelataan kaikkiaan kolme – pelaajat saavat em. värejä vastaavat sylinterit serminsä taakse. Sylintereillä kukin pelaaja tekee päätöksen yhtä aikaa ja toisten valinnoista tietämättä mitkä kolme aluetta aktivoivat työläisillään tällä kierroksella. Valinnat paljastetaan yhtä aikaa ja merkitään pelaajan laudalle työläisillä. Punainen sylinteri toimii jokerina eli antaa kaivattua joustoa suunnittelun tekemisessä.
Vaan vielä ennen työläisten touhuja buustataan toimintoja. Pelaajien valitsemat sylinterit kipataan yhdellä kertaa kuutiotorniin joka jättää sisuksiinsa useimmiten muutamia niistä. Ja saattaapa sisuskaluista pullahtaa esiin jotain sinne aiemmin jumiutunutta kun uutta tavaraa kipataan sisään. Kaikki tornifiltterin läpi suodattuneet sylinterit jaetaan pelaajille vuorojärjestyksessä kunkin valitessa tarjoomasta 1-2 itselleen vuorotellen. Kun sylinterisaalis on jaettu siirrellään vastaavissa väreissä pelaajien mittareita ylöspäin pelaajalaudoilla napattu sylinteri korvataan väriä vastaavilla lätkillä kaupunkiin aseteltavaksi. Vasta nyt hypätään itse toimintojen suorittamiseen.
Valitun työläiskolmikon toiminnot ajetaan yhdellä kertaa läpi kierrosjärjestyksessä. Vihreällä pelaaja saa taateleita, joka on yksi Marrakeshin kolmesta valuutasta. Sinisellä pääsee etenemään joella, josta irtoaa pientä hyvää kierrosten päätteeksi jos etenee riittävästi ja lisäksi kauden päätteeksi pisimmälle edennyt palkitaan ruhtinaallisemmin. Basaarissa kolmessa eri värissä (keltainen, violetti, oranssi) kerättyjä tuotelätkiä voi vaihtaa vedeksi, rahaksi ja taateleiksi tai ostaa niillä luksustuotteita eli pisteitä.
Valkealla ja mustalla edetään palatsina ja moskeijan portaissa sitä ripeämmin mitä ylemmäs vastaavat mittarit on saanut hilatuksi. Molemmista kohteista irtoaa vaihtelevasti rahaa ja muuta hyvää ja luonnollisesti sitä paremmin mitä pidemmälle on edennyt. Harmaalla toiminnolla pääsee ostamaan kääröjä, jotka tarjoavat kertaetuja tai pysyviä apuja koko loppupelin tarpeisiin.
Torilla (pinkki) pelaaja kääntää minirondeliaan pykälän myötäpäivään ja laukoo yhden aiemmin pinkillä lätkällä täyttämänsä toiminnon 1-3 kertaa sen mukaan, minkälaisen kertoimen rondeli ko. toiminnolle kulloinkin näyttää.
Lisäksi on Medina (beige), jossa vartijalätkiä asetetaan eri kaupunginosien porteille portit samalla ostaen. Ostetun portin väri antaa vastaavan boostin mahdollisten voittopisteiden lisäksi. Ja mitä olisi peli ilman Saharan tutkintaa (ruskea), jossa pääsee lunastamaan aavikosta löytyä aarteita odottamaan loppupisteytystä?
Kaikkialla pyritään samaan Olympialiikkeeltä tuttuun mottoon “Citius, altius, fortius” eli “pidemmälle, korkeammalle, nopeammin”. Kaikkeen ei kannata keskittyä vaan yrittää panostaa boostit ja eteneminen itselle keskeisiin väreihin ja tyytyä osassa väreissä tuhnumpiin suorituksiin.
Kun pelaajat ovat kolme toimintoaan tehnyt, toistetaan tämä kolmen työläisen suunnittelu- ja toteutustyö vielä kolme lisäkertaa eli lopulta kaikki pelaajat ovat käyttäneet 12 eriväristä sylinteriään tehden siten kaikki pelilaudan toiminnot, mutta todennäköisesti vähän eri järjestyksessä ja erivireisillä boosteilla viritettynä.
Kauden päätteeksi seuraa lyhyt välipisteytys jossa jokea pisimmälle edennyt saa lisäbonuksia. Samalla jokitilanne myös nollataan. Lisäksi pelaajat maksavat kaupunkilaisille vettä, taateleita ja rahaa sen tarpeen mukaan mikä pelaajan henkilökohtaisissa tarvelaatoissa on pelin alkaessa arvalla määrätty. Nämä vaateet kasvavat kierros kierrokselta ja jollei em. ehtoja pysty täyttämään siitä seuraa merkittävät sakot.
Kolme rytmitykseltään samankaltaista kautta myöhemmin siirrytään loppupisteytykseen jossa pelaajia palkitaan täysistä mittareista ja täytetyistä pelilaudan osista ja lunastetaan maksimissaan kolmen keitaan antamat loppupisteet. Irtopisteitä heltiää vielä ylijäämäresursseista.
Peli Marrakeshiä kuluttaa pelikelloa 120-180 minuuttia, vahvasti pelaajamäärästä riippuen. Ei siis mikään lyhyt rypistys ja pääkoppakin tietää tehneensä töitä.
Tuhdimpi pistesalaatti uusilla ideoilla
Marrakeshin kuvailu edellä kuulostaa väistämättä ympäripyöreältä, osin sekavalta ja siten ei välttämättä kovinkaan kiinnostavalta. Saati niin omintakeiseltakaan? Mutta pelissä on ideaa, paljonkin. Eri toiminnot yhdistyvät isommaksi kudelmaksi tavalla, joka ei jätä kylmäksi jos tällaisesta europeli-puzzlesta ylipäätään pitää, mutta alkuun pitää nähdä opettelun vaiva.
Kauden alkaessa pelaajalla on 11 toimintovaihtoehtoa, mutta kierros kierrokselta nämä vaihtoehdot vähenevät. Missä järjestyksessä haluan toimintoni tehdä? Mitä ehdottomasti pitää tehdä nyt ja mitä kannattaa pantata myöhemmäksi? Pääsenkö valitsemaan buustisylintereitä ensin vai vasta viimeksi ja onko tällä edes mitään merkitystä just nyt? Entä minkä toiminnon haluan tehdä kahdesti?
Vahvaa pelaajien välistä interaktiota Marrakesh ei tarjoile, mutta mm. buusisylinterit, jokiralli ja basaarit sitäkin tarjoilevat omalla tavallaan ja niissä tehdyillä valinnoilla on kauaskantoiset merkityksensä. Vaan sittenkin pääosassa on se oman hiekkalaatikon jyvien järjestely ja optimointi – sitä ei parane kieltää. Alkuun kun “kaikki on avoinna” voi olla tieto- ja informaatiotulvaa liiaksi asti, mutta kierroksen ja kausien edetessä viimeistään alkaa hahmottumaan se mihin on aikaa ja mihin syytä keskittyä.
Lopputulos on omintakeinen ja Marrakesh tuntuu siten hyvinkin tuoreelta. Joitain vivahteita vanhempiin Feldeihin tulkitsen pelistä löytäväni: toimintojen rajaaminen tuo mieliin temaattisesti ongelmallisemman AquaSpheren (2014) ja Merlin (2017) muistuu mieleen kauden päätteen “hoida nämä tai tulee sakkoja” -osuudesta. Mutta tältäkin osin osien summa tuntuu sittenkin täysin uudelta peliltä ja uudelta Feldiltä.
Kuutiotornin tarpeellisuudesta ja toimivuudesta on keskusteltu BGG:ssä useammassakin langassa, mutta ainakin arvostelussa ja kuvissa näkyvässä Essential-versiossa se toimii oikein hyvin. Tornin sisään jää joka kierros jokunen sylinteri ja ne voivat olla juuri niitä sylintereitä, joita pelaajat olisivat toivoneet suodattuvan sieltä läpi boostaamaan juuri tälle kierrokselle valittuja toimintoja.
Ilmeisesti ihan alkuperäisessä Kickstarter-deluxepainoksessa tornin läpi solahtaa liikaa sylintereitä, mutta tässä asiassa olen toisen käden tiedon varassa. Queen Games on kuitenkin selkeästi kuunnellut saamaansa palautetta mistä kielii Essential-painoksen mukana tulevat vaihtoehto-sisäkerrokset eli torninsa voi koota jo alkujaan hivenen ahtaampia rakoja tarjoavilla välilevyillä (ja itselläni nämä oli heti käytössä).
Niin, Marrakeshistä on tosiaan kolme eri versiota myynnissä jo vuosi alkuperäisen version jälkeen! On Kickstarter-deluxe -jötkäle “jossa kaikki on puuta ja paksua & koristeellista sellaista”. Hintakin sitä myöten lähemmäksi 200e sikäli kun tätä edes mistään löytää. Samaan aikaan deluxe-painoksen kanssa julkaistiin Classic-painos queenimäisine kansigrafiikoineen laatikon ollessa edelleen jötkäle ja komponenttiosasto pääosin puuta. Classic-version hinta kipusi sekin reilusti yli satasen. Juuri hinta oli suurin syy sille, että jäin itse passailulinjalle – toiseksi kumpainenkin versio vaati valtavasti pelitilaa josta kokonaistilanteen seurantakin vaati ihan oman silmämunien pyörittelynsä.
Kevättalvella 2023 tuli itselleni toivottu uutinen kun Queen Games ilmoitti puristavansa pihalle Essential-painoksen ulos joka on laatikkokooltaan tuttua kompaktimpaa mallia. Tämä oli mahdollista, kun pelilautoja pienennettiin (ja heitettiin double-layer pelilaudat romukoppaan), osa puisista komponenteista korvattiin pahvilla ja hintalappukin saatiin puristettua kohtuullisemmaksi. Kalliihko se on tämä Essential-versiokin 80 euron ovh-hinnallaan, mutta pelilaatikossa on kyllä tuhdisti tavaraa ja siten tartuin tarjoukseen minäkin. Harmillista, että pelin suomennosaikeet karahtivat aivan kalkkiviivoilla, mutta mennään edes tällä mitä on.
Tehdyt komponenttiratkaisut Essential-versioon ovat onnistuneita – tällaisenaan peli mahtuu kätevästi normaalikokoiselle pelipöydälle ilman jäätävää kurottelua ja tihrustelua. Ainoa, mitä huomaan jääneeni kaipaamaan muista versioista ovat puiset portit: pahviset versiot ovat astetta liian pienet mikä johtaa siihen, että niiden tarjooman kanssa saa olla ekstratarkkana.
Kokonaisuutena Marrakesh vie pelaajan europelien syvempään päähän ollen samalla yksi raskaimmista Stefan Feldin peleistä mitä löytyy. “Pistesalaattien” ystäville peli tarjoilee kiinnostavan pulman ja vaikka kesto on reilusti, niin peli ei tunnu niin pitkältä mitä on. En silti tarjoilisi Marrakeshiä kuin maksimissaan kolmelle pelaajalle, neljäs pelaaja ei merkittävästi kokemusta muuksi muuta. Virallisesti Marrakesh ei tunnista soolopeliä, mutta epävirallinen löytyy Boardgamegeekistä sellaista hakevalle (linkki: Unofficial Solo Mode).
Onko tämä Top-10 -tavaraa, mitä Stefan Feldin tuotoksiin tulee? Moni harrastaja tuntuu pitävän peliä jopa Feldin parhaana; minullakin se mahtunee (jotakuinkin) kymppilistalle mutta ei missään nimessä ole Stefanin kirkkaimpia helmiä. Miksikö? Vaikka pidän Marrakeshin työläisvalinnasta ja buusti-ideasta kuutiotorneineen päivineen, niin miinuspuolelle on sittenkin laskettava pitkä kesto: samaan aikaikkunaan kolmelle pelaajalle löytyy valtavasti kilpailua ja siiinä vertailussa löytyy vieläkin vahvempia ehdokkaita. Mutta kyllä, pelaan sittenkin Marrakeshiä ihan mielelläni vaikkei se aivan kaikkia odotuksiaan lunastanutkaan.
