Medici – kiperiä kertatarjouksia

Kuinka hyvän pelin saa aikaiseksi yhdistämällä kertatarjous-huutokaupat muutamaan erilaiseen keräiltävään tuotteeseen? Erinomaisen, jos kysyy meikäläiseltä. Tästä todisteena nyt tarkastelussa oleva Reiner Knizian luomus Medici (1995) jonka ensimmäisistä painoksista vastasivat aikoinaan Amigo ja Rio Grande Games, mutta josta on tehty uudempia painoksia monien muidenkin julkaisijoiden toimesta.

Medici tunnustetaan yhdeksi Knizian huutokauppapelien klassikoista yhdessä Modern Art (1992) ja Ra (1999) pelien kanssa ja näistä kolmesta puhutaankin (hivenen teennäisesti) Knizian huutokauppapelitrilogiana.

Yksi, kaksi vaiko kolme korttia kaupattavaksi?

Mediciä pelataan kolme keskenään identtistä kierrosta. Yksi kierros pitää sisällään joukon huutokauppoja joiden aikana pelaajat haalivat laivoihinsa tavaraa. Kierros päättyy kun kaikki laivat on lastattu tai huutokaupattava tavara loppuu. Tätä seuraa kierrospisteytys, josta hypätään suoraviivaisesti seuraavan kierroksen kimppuun.

Violetti paatti odottamassa lastattavaa: nelosen nunnat ja nollan värit olis’ nyt tarjolla. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Huutokauppa alkaa siitä, että vuorossa oleva pelaaja kääntää nostopakasta tavaraa kaupattavaksi joko yhden, kaksi tai maksimissaan kolme korttia. Kunkin käännetyn kortin jälkeen voi todeta, että jäädäänpä tähän tai jatkaa pidemmälle. Seuraavaksi esillä olevat kortit huutokaupataan alkaen kortin kääntäneen vasemmalla puolella olevasta pelaajasta.

Tarjota saa vain kerran ja vain ne pelaajat osallistuvat huutikseen joilla on ruumassa vielä tilaa. Pelaajien laivoihin mahtuu viisi korttia, joten jos olet esimerkiksi jo kolme korttia haalinut et voi osallistua kuin yhden ja kahden kortin huutokauppoihin. Viimeisenä tarjousvuorossa on kortin kääntänyt pelaaja (sikäli kun lasti tälle laivaan mahtuu).

Korkeimman tarjouksen tehnyt lastaa voitetun setin laivaansa ja maksaa tarjouksensa voittopisteillä. Niin… Medici ei tunne erikseen rahaa vaan kaikki mihin sijoitat on omista voittopisteistä suoraan pois.

Pelaajien laivat täyttyvät 1-3 kortin huutokauppojen kautta ja sitä mukaa kun oma laiva on täynnä, nämä pelaajat jättäytyvät odottamaan kierrospisteytystä. Kun enää yhdellä pelaajalla on ruumassaan tilaa, täyttää tämä laivansa ilmaiseksi seuraavilla pakasta nousevilla korteilla – tässä vaiheessa ei enää saa olla ronkeli vaan otetaan se mitä tavarapakka ensimmäisenä tarjoilee.

Huutokaupoista vielä: voi käydä niinkin, että ketään ei kiinnosta tarjolla oleva lasti. Tällöin se kipataan mereen ja siirrytään eteenpäin. Määräänsä enempää lastia ei ole hukkaan heitettäväksi sikäli jos pelaajat mielivät täyttää purtensa täyteen. Mutta miksei tarjolla oleva tavara kiinnostaisi? Tavarapakka koostuu koostuu viiden eri kategorian tuotteista, jossa toistuu niin kankaat, väriaineet, turkikset, vilja kuin nunnatkin… ehm… mausteet siis piti sanomani – ja pelaajien kannattaa pyrkiä keskittämään hankinnat joihinkin kategorioihin.

(Tahallinen lipsautus juontuu siitä, että mausteet on meillä nimetty alkujaan nunniksi kortin graafisen asun esitellessä utuisen naisoletetun kaavussaan joidenkin kippojen takana. Medici EI virallisesti saati edes epävirallisesti keskity millään tapaa ihmiskauppaan – mutta nunnia siis ne on meillä jatkossakin.)

Pelilaudan keskiosan pyramidit kertovat pelaajien keskinäiset erot eri tuotekategorioissa. Ulkokehällä karmaisevan epäkäytännöllinen pisterata. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Jokainen kortti, joka omaan laivaan päätyy nostaa pelaajaa vastaavassa tuotekategorian pyramidissa ylöspäin. Kunkin pyramidin tilanne kertoo sen, ketkä kaksi eniten ko. pyramideilla edennyttä pelaajaa saavat voittopisteitä kärkipaikalla olevan ansaitessa pisteitä 10, kakkossijasta niitä napsahtaa 5. Haluat siis keskittyä tiettyjen tuotteiden keräämiseen etenkin kun paljastetaan sellainenkin lisätieto, että pyramidien kolme ylintä porrasta palkitsevat vielä viidellä, kymmenellä tai jopa 20 ilmaisella lisäpisteellä!

Kaikissa huutokaupattavissa korteissa on lisäksi numero 0-5 väliltä. Kierroksen päätteeksi kukin pelaaja laskee lastinsa yhteisarvon laskemalla kaikki nämä numerot yhteen. Lastien arvoja vertaillaan pelaajien välillä ja arvokkaimmasta lastista irtoaa jopa 30 lisäpistettä ja muistakin positioista porrastaen vähemmän – vain viimeinen positio jättää ilman lisäpisteitä.

Summeeraten pelaajat siten pyrkivät keskittymään tiettyjen tuotteiden ja kokonaisarvoltaan arvokkaan lastin keräämiseen. Pienen lisämausteensa jälkimmäiseen kilvoitteluun antaa vielä pakasta löytyvä yksittäinen 10 arvoinen rahalasti, jonka omistaja usein on varsin vahvoilla lastien arvoja vertaillessa.

Kolmea korttia enempää ei kerralla saa huutokaupata. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Kolmen laivojenlastaus ja pisteytyskierroksen päätteeksi suurimmat pisteet tehnyt julistetaan kaupankäynnin mestariksi. Pelikelloa tämä suoritus vaatii maksimissaan tunnin, mutta nopeamminkin voi olla valmista pelaajamäärästä riippuen. Pelaajia Medici imaisee mukaansa 2-6.

Nautintoa mielelle vaan ei verkkokalvoille

Olen kulkenut Medicin matkassa pelipöydissä parikymmentä vuotta ja tuossa ajassa pelin tenho ei ole kadonnut mihinkään. Sen äärimmäisen yksinkertaiset säännöt sisäistää hetkessä, mutta sisältöä ja tapahtumia se tarjoilee silti roppakaupalla. Nostopakka määrää mitä tulee huudettavaksi – tältä osin lady Fortunan osuus on merkittävä, mutta iso osa päätöksistä jää sittenkin pelaajille.

Yhden kierroksen kestävissä huutiksissa viimeisenä vuorossa oleminen on luonnollisesti se paras positio ja jos joudutkin aloittavaan paikkaan herkullisen korttisetin ollessa tarjolla voi olla tekemätön paikka saada kyseisiä kortteja itselle – ellet sitten ole valmis maksamaan kunnolla!

Uusille kasvoille Mediciä opetettaessa ruuman tilan merkitystä täytyy myös erityisesti painottaa: siinä kohtaa, kun kolme korttia on laivassa, olet kaikkein isoimmista huutokaupoista ulkona sikäli jos (ja kun) sellaisia tulee. Siitä vinkkelistä jokainen haluaisi pitää tilanteensa avoimena mahdollisimman pitkään. Toisaalta, kaikessa tässä kyräilyssä on myös helppo tehdä halpoja täsmähankintoja kaikkien odottaessa “jotain parempaa” jota ei välttämättä koskaan tule. Tästä yllätyksellisyydestä pitää huolen yhtään pienemmillä pelaajamäärillä se, että kaikki kortit eivät ole pelissä – siten kukaan ei voi myöskään laskea kortteja.

Komponenttiensa puolesta peli on yhtä yksinkertainen kuin itse pelikin. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Lopputulos on Kniziamaiseen tapaan äärimmäisen herkullinen: peli vangitsee alusta katkeraan loppuun asti olet sitten laivasi täyttänyt kaikkein nopeimmin tai vasta viimeisten joukossa – sikäli kun ruuma edes ylipäätään täyttyy. Odotusta… jännitystä… onnea – sitä kaikki on Medici. Jos siis selkeän suoraviivainen huutokauppailu kiinnostaa, on Medicistä vaikea vetää paremmaksi.

Ulkoasullisesti peli ei sen sijaan ansaitse kehuja. Artikkelin kuvissa pääsääntöisesti näkyvä Rio Granden painos vuodelta 1995 on hyvin mitäänsanomaton, rumaksikin sitä voisi kehua. Tämän version pisterata on yksi karmeimmista ikinä ja vaatii pelaajilta erityistä tarkkuutta. Jotenkin hupaisasti erinäisiä ulkoasu- tai käytettävyyskömmähdyksiä on uudemmissakin painoksissa: esimerkiksi Grail Gamesin (2016) painoksessa on tössitty värien kanssa vaikka päällepäin peli siistiltä näyttääkin. Mutta älkää antako karkean ulkoasun häiritä – tässä sulla on helmi peli yhtään isommalle porukalle!

Medicin uudempi Grail Games (2016) painos, jossa siinäkin omat käytettävyysongelmansa. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Medici-pelisarjan muut jäsenet

Medicistä on muutamia “muunnelmia” itsensä Knizian työstämänä. Medici vs Strozzi (2006) puristaa Medicin hengen puhtaaksi kaksinpeliksi lopputuloksen ollessa yllättävänkin hyvä. Myyntitavaraa kaivetaan pussista pöytään ja hinnoitellaan. Jos vastapelaajaa ilmoitettu hinta ei tyydytä, on tuotteet ostettava tuolla hinnalla itse. Medici vs Strozzia voi lämpimästi suositella jos pääosin pelaa vain kaksin vaikka toki samaan hengenvetoon isompi nuppiluku ja siten kiharaisemman kokonaistilanteen luoma jännitys katoaakin.

Strozzi (2008) on likempänä alkuperäistä Mediciä kuin edellinen, mutta nyt tarjolle käännetään yksittäinen laivakortti kerrallaan ja kortin kääntänyt tekee siitä ensimmäisenä tarjouksen omilla korteillaan. Laivakortit on jo valmiiksi lastattu ja ne ohjataan pelilaudalla itselle mieluisiin satamiin kasvattamaan pelaajan pottia. Oikein kelpo muunnelma tämäkin.

Medici: The Card Game (2016) korvaa huutokauppailut onnenkoetuksella. Omalla pelivuorolla käännetään nollasta kolmeen korttia näkyviin aiempien jatkoksi ja pelivuorossa oleva joutuu ottamaan jonon viimeisimmän kortin ja halutessaan yhden aiemmista. Näin rakennellaan sopivia settejä omaan laivaan. Alkuperäisen idea on viety aika lailla eri vesille ja muistuttaa enemmän vaikkapa Circus Flohcatia (1998) kuin pelisarjan muita pelejä.

Medici: The Dice Game (2020) heittää sekin huutokaupan romukoppaan, mutta säilyttää kilpailun eri resursseista. Vuorotellen heitetään nopat, pidetään niistä 1-3 ja jäljellä olevista hyötyvät muut pelaajat. Näin keräillään tavarasettiä omiin tarpeisiin ja aika-ajoin vertaillaan suoritusta muihin. En ole pelannut, mutta tälläkin on omat faninsa – tosin moitteita annetaan huonolaatuisille nopille.

Medici, kiperää huutokauppailua – eikä sitten mitään muuta. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Tero

Tero on pitkän linjan lautapelaaja, jota pelit ja pelaaminen - oli sitten kyseessä pahvilauta tai digitaaliset pelit - ovat kiinnostaneet aina. Uusiin peleihin tutustuminen kutittelee aina ja leikkisästi voidaankin sanoa, että Teron missiona on tietää lautapeleistä enemmän kuin kaupan myyjät. Teron sweet spot on peleissä, joiden kesto on noin tunnin luokkaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.