Reiner Knizian Mille Fiori (2021) on konstailematon europeli: teema lasintuottajista ja kauppiaista on niin ohuen ohut ja päälleliimattu, että sen esitteleminenkään ei oikein maksa vaivaa. Olemattomasta teemasta on peliin kuitenkin saatu pumpatuksi kaunis kuvitus mikä houkuttaa sen äärelle. Ja onneksi näin, sillä Mille Fiori on nimittäin erinomainen kevyt pisteidenkeruu -peli joka maistuu monenlaiselle yleisölle!
Suoraviivaisia pelivuoroja
Mille Fiorin peruskuvio ja idea on seuraavanlainen: pelaajille (2-4) jaetaan viiden kortin käsi, josta kukin valitsee yhden paljastamatta valintaansa muille ja loput kortit kiertävät seuraavalle. Valitut kortit paljastetaan pelaaja kerrallaan ja (useimmiten) laudalle lätkäistään laatta korttia vastaavaan ruutuun ja tästä suorituksesta ropisee pisteitä. Tätä kaavaa toistetaan kunnes käsi on yhtä korttia vailla pelattu viimeisten korttien päätyessä bonuskorttien pooliin. Aloitusvuoro vaihtuu, pelaajat saavat uuden setin käsikortteja ja näin jatketaan kunnes joltakin pelaajista loppuvat laudalle pelattavat laatat tai nostopakasta ei riitä enää kortteja jaettavaksi.
Pelimekaanisesti Mille Fiori on näinkin simppeli. Sen nerokkuus kätkeytyy erilaisiin pisteytyskuvioihin ja pyrkimyksiin saada ilmaisia lisävuoroja. Lady Fortunakin on sopivasti läsnä läpi pelin jättäen silti paljon tilaa peliliikkeille.
Klimppejä, ketjuja, kerrostamista, settejä…
Mille Fiorin pelilauta koostuu kuudesta eri väreillä korostetuista osioista joiden pisteytystavat vaihtelevat. Laudan värikooditus toistuu myös käsikorteissa.
Kellertävän ruskeasta työpajojen alueesta pisteitä saa pelaamalla laatta osaksi aiemmin pelattujen omien laattojen ryhmää. Alueella toistuvat neljä eri symbolia ja laatan pääsee asettamaan korttia vastaavan symbolin ruutuun. Pisteitä irtoaa yksi piste per laatta ryhmäss. Poikkeuksena mortteliruudut, jolloin pistepotti tuplataan. Työpaja-alueella uuden pelivuoron saa jos pelattu laatta on kolmas ja viimeinen, joka ympäröi lautaan printatun bonussymbolin.
Uusi pelivuoro Mille Fiorissa tarkoittaa aina sitä, että valitset yhteisestä bonuskorttien poolista yhden kortin ja suoritat sen toiminnon kuin olisit ko. kortin pelannut juuri kädestäsi.
Violettia asuinalueen kujaa täytetään jonossa. Pisteitä saa peitettyä ruutua vastaavan määrän, mutta jos edellinen/edelliset jonoon pelatut laatat ovat saman pelaajan hallussa ne pisteytetään uudelleen. Uusi pelivuoro irtoaa peittämällä kolme eriarvoista ruutua ja sama bonus on tarjolla vielä viiden eri pistearvon kohdalla.
Kaksi eri vihreän värisävyä ovat kaupunkilaisruutuja. Täällä laatat lätkitään pyramidin muotoon eli voidakseen asettaa laatan kakkoskerroksiin pitää sen alapuoliset kaksi laattaa olla jo pelattuna. Vihreät laudan osat ovat myös ainoa pelin alue, jossa pelatun kortin symbolin ei tarvitse vastata ruutua johon laattansa asettaa – joskin vastaavuus palkitaan tuplapisteillä. Pyramidimuodon alimman rivin laatoista saa pisteen, keskitasosta kolme ja ylimmästä kuusi, mutta nämä siis mahdollista saada tuplana. Lisäksi aina kun ylempien kerrosten laattoja pisteytetään, pisteytetään sen alapuoliset ko. rakennelmaa tukevat laatat uudelleen, joten pienistäkin suorituksista irtoaa lisäpisteitä mahdollisesti myöhemmin. Uusi pelivuoro tässä sektorissa on tarjolla pelaajalle, joka pääsee pelaamaan laatan rakennelman huipulle.
Sinisen värisävyt on varattu kauppatavaroille (vaaleampi) ja satamatoiminnoille (tummempi). Kauppatavarat antavat pisteitä niin paljon kuin niitä vastaavia laattoja on jo pelilaudalla. Ensimmäinen siten yhden, seuraava kaksi ja niin edelleen. Täällä pätee vihreän alueiden sääntö jossa jo aiemmin pelatut vastaavat kauppatavarat ovat mukana uusissakin pisteytyksissä. Uusi pelivuoro irtoaa, jos laatan pelannut tulee toimillaan lahjoittaneeksi yhdelle kanssapelaajalle enemmän pisteitä kuin itse juuri sai.
Satamatoiminnolla oma laiva seilaa ruudun alalaidan pisteradalla antaen pisteitä kohderuudun mukaisen määrän; ja on siellä muutama uusi pelivuorokin tarjolla jos sopivasti purtensa parkkeeraa. Tässä kohtaa kerrottakoon sekin, että tämä seilaamistoiminto on aina vaihtoehtoisena toimintona tarjolla riippumatta minkä kortin pelaaja tuli pelanneeksi. Tällöin laatan laudalle pelaamisen sijaan siirretäänkin pelaajan laivaa radallaan kortin numeroarvon verran.
Satamatoiminnon aidosti suorittamalla lisäetuna on että laivan liikuttamisen lisäksi pääsee pelaamaan laatan vapaaseen satamaruutuun. Satamarivi pisteytetään, kun vaakarivi (kolme laattaa) täyttyy, jolloin kustakin satamaruudusta irtoaa 1-3-6-10 pistettä sen mukaan kuinka hyvin vastaavan rivin kauppatavarat on täytettynä.
Kun edellä kuvattuun kokonaisuuteen lisätään vielä se, että suurimmassa osassa pelilaudasta on pelin alusta alkaen kilpajuoksu täyttää yksittäisten alueiden sisällä 3-4 eri symbolia siitä saatavan mojovien bonuspisteiden vuoksi, on Mille Fiorin keskeiset elementit esitelty. Pelikelloa tämä korttien ja laattojen lätkintä syö maksimissaan tunnin verran, mutta pienemmillä pelaajamäärillä tästä on helppo höylätä vielä parikymmentä minuuttia pois.
Huikean hieno ja huikean hyvä
Ulkoasu on Mille Fiorissa kunnossa mikä välittynee artikkelin kuvistakin. Läpikuultavat muovilaatat ovat mainioita ja kooltaan miellyttäviä käsitellä. Sama pätee myös piste- ja laivamarkkereihin. Korttien osalta laatutaso on hivenen heikompi sillä pahvilaatu ei vastaa ihan sitä mihin on tottunut vaikkapa Amigon tai Day of Wonderin julkaisemissa peleissä. Korttien koko on sitä paljolti käytettyä astetta pienempää sorttia. Sinällään kortit voisivat olla ihan normaalikokoisiakin, mutta menee tämä näinkin. Design-puolelta kortit saavat kiitosta: eri alueiden eri pisteytystavat on kuvattu esimerkillisesti itse korteissa, joten kun pelaamaan päästään ei sääntöjen pariin palaamiseen ole tarvetta. Erinomaista!
En tiedä onko yleisempikin ominaisuus vai sattuiko itselle vain ns. maanantai-kappale, mutta oman versioni pelilauta on myös hieman “toispuoleinen”: taiteltavan pelilaudan taitokset eivät ole täysin keskellä, joten kun lauta on taitettuna kasaan, vaatii sen mahduttaminen pelilaatikkoon hieman asettelua. Menee kyllä, mutta vaatii pientä ahtamista ja siten levitettynäkään lauta ei ole täysin tasainen. Oletan kuitenkin, että tämä ei ole “yleinen ominaisuus” koska laajemmalti mistään laatuongelmasta ei BGG:ssä ole mainintoja (toisin kuin korttien heikohkosta laadusta).
Mitä tulee itse pelaamiseen, niin Reiner Knizia on osunut maaliin. Päällepäin “ei niin ihmeellisen” oloisista pelimekaniikoista paljastuu herkullinen paketti. “Mitä pelata näistä korteista juuri tässä hetkessä – ja mitä muut mahtavat valita? Onko Janilla ja Mikolla, jotka saavat pelata korttinsa ennen minua morttelia, jonka pelaamalla pääsisin arvokkaalle lisävuorolle? Tai hetkinen… just nyt siellä yleispoolissa ei ole hyödyllistä korttia, ehkä riskillä säästelen vielä koska laivareitillä liikkumalla pari pykälää on koska vaan se lisävuoro tarjolla…” -tyyppistä pohdiskelua käyvät itse kukin mielessään, mutta tämä pohdiskelu ei vaadi silti valtavasti aikaa ja vaivaa.
Pelaajien positio suhteessa siihen, monentenako pääsee oman korttivalintansa paljastamaan ja pelaamaan on merkittävä ja pelin aikana lisävuorojen saanti ja arvokin vaihtelevat. Ylimääräiset vuorot ovat aina hyvästä, mutta toisinaan yleispooliin rakentuu tilaisuus ketjuttaa monta lisävuoroa toisensa perään ja näistä tilaisuuksista haluaisivat hyötyä kaikki.
Pelivuorot ovat napakoita ja muiden pelaajien peliä pitää seurata sekä tilanteisiin reagoida. Pelaajien välistä vuorovaikutusta Mille Fiori tarjoilee mukavasti, mutta tyypiltään se ei ole häijyä tai isosti “osoittelevaa”. Välillä blokataan kaverin liian pitkiä pistejonoja, mutta taustalla useimmiten on myös ajurina saada samalla settibonus tai vaikkapa se uusi pelivuoro puhtaan blokkauksen sijaan. Pelkästään blokkailemalla ei pärjää ja siksi toisekseen pelilaudan tilanne elää jatkuvasti niin kaikkialle ei muutenkaan edes ehdi.
Sääntökirjasta löytyy variantti jossa pelaajat valitsevat ja pelaavat korttinsa sitä mukaa kuin pelivuorot siirtyvät. Tämä pelimuoto hidastaa peliä jonkin verran ja on omasta mielestäni muutenkin alkuperäistä tylsempi, mutta voi olla osalle pelaajista sittenkin se mieluisampi vaihtoehto? Ainakin hivenen enemmän kontrollia ja reagointimahdollisuuksia se tarjoilee.
Kokonaisuutena Mille Fiori on yksi pelivuoden 2021 valopilkuista mitä uusiin julkaisuihin tulee. Se on peli, jota pelaa paitsi perhepiirissä myös peliharrastajien kesken – siinämäärin siinä on sisältöä korean ulkoasunsa lisäksi.
Peliin hurahtaneille tiedoksi, että lisäosakin putkahti vuonna 2023 ja sai nimekseen Mille Fiori: The Masterpieces. Se tuo mukanaan pelilaudan kylkeen liitettävän lisälaudan jossa on paitsi lisää purjehdittavaa myös uutena neuvostorata, jossa edetään korttipakkaan lisätyillä uusilla korteilla. Niinikään tarjolle tulee uutena mahdollisuus/pyrkimys kerätä lasiesineitä henkilökohtaiseen kokoelmaan. Molemmat on uutuudet ovat säännöiltään suoraviivaiset ja siten linjassa alkuperäisen pelin eleganttiuden kanssa. Kun vielä paljastetaan, että Masterpieces sisältää aloitusvuoroon uutta maustetta jolloin aloittaja ei kierrä enää vakioidusti myötäpäivään, niin on todettava että lisäosa on melkoisen hyvä osuma.
Peli on hieno ja toimiva ilman The Masterpieces lisäosaakin, mutta lisäosansa kanssa vielä piirun verran parempi. Etenkin kun kaikki lisäosan komponentit kulkevat helposti peruspelin laatikossa.
