My Island – heksalaattaa ja tutkimisen iloa

Reiner Knizian My Island (2023) jatkaa vahvasti sarjassa aikaisemmin julkaistun My Cityn (2021) viitoittamaa ja toimivaksi toteamaa tietä. Edessä on tälläkin kertaa 24 skenaarion legacy-peli jossa paitsi pelin tavoitteet myös pelaajien laudat muuttuvat peruuttamattomasti. Yhtään lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin tukun tehtyjä muutoksia tarjoillen My City -konkareillekin yllättäviä uusia tilanteita.

Onko käsissä muutoksien jälkeen helmi My Cityn tapaan (ks. blogiarvostelu My City -kaupunkitetristelyä) vai onko niillä ollut peliin negatiivinen vaikutus? Entä missä määrin My Islandista nauttiakseen pitää olla ensimmäinen osa tuttu vai onko sillä edes merkitystä? Näihin ja muihin mieltä askarruttaviin kysymyksiin saat vastauksen lukemalla artikkelin kokonaisuudessaan.

Huom! Arvostelu on pyritty kirjoittamaan ilman sisältöpaljastuksia eli emme paljasta My Islandin legacy-elementeistä sen enempää kuin mitä pelin ohjekirja ja pelin ensimmäinen skenaario pelistä kertoo. Artikkelin kuvamateriaali noudattelee tätä samaa linjaa, joten voit rauhallisin mielin lukea koko jutun ilman spoilereita.

Rannalta seikkailu alkaa

My Island on peli, jossa laatta kerrallaan pyritään täyttämään oma pelilauta mahdollisimman tehokkaasti ja kunkin pelikierroksen pisteytyssäännöt maksimaalisesti huomioiden. Parhaiten tässä suoriutuvat palkitaan lopuksi edistymisympyröillä heikompien saadessa muita etuja. Eniten edistymisympyröitä 24 skenaarion aikana kerännyt on lopulta koko legacy-pelin voittaja.

Kaikilla pelaajilla on samanlainen setti heksalaattoja kartoitukseen. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Kaikilla pelaajilla on pelin alkaessa identtiset pelilaudat ja yhtäläinen 28 laatan setti. Laatoista löytyy sekoituksena neljää väriä: keltaisia peltoja, sinisiä muureja, ruskeita taloja ja vihreitä polkuja. Uutta My Cityyn nähden on laattojen muoto: polyominot ovat vaihtuneet erimuotoisiin heksalaattoihin jotka mahdollistavat aiempaa useampia rakennussuuntia.

Pelisarjalle ominaisesti laattoja pelataan yksi kerrallaan pelilaudalle siinä järjestyksessä minkä pelin 28 kortin pakka kulloinkin arpoo. Ensimmäinen laatta rakennetaan kosketuksiin rantaan, tämän jälkeen jokainen uusi laatta siten että jokin sen väreistä koskettaa jo laudalla olevan laatan vastaavaa väriä. Saarilautoihin on kuvattuna neljää eri maastotyyppiä, joihin edetetään peli peliltä pikkuhiljaa annetun ohjeistuksen mukaan.

Pakka kertoo, että tämä kolmen heksan laatta rakennetaan seuraavaksi. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Pakasta paljastettua korttia vastaavan laatan saa jättää rakentamatta passaamisen maksaessa kuitenkin voittopisteen. Plussaa taas tulee siitä, kun rantaheksoihin saa asetelluksi taloja, mutta skenaarioiden edetessä niitä irtoaa myös mm. erilaisista laattarykelmistä, tiettyjen kohteiden yhdistämisestä sopivalla tavalla ja niin edelleen.

Rakentelu- ja pisteytyssäännöt muuttuvat hienovaraisesti peli peliltä siten, että missään kohtaa sääntökuorma ei ole liian kiharainen, mutta pelityyliään joutuu jatkuvasti sovittamaan muuttuvat tavoitteet huomioiden.

Oman pelin voi lopettaa koska tahansa ja viimeistään se päättyy kaikilta siinä kohtaa kun 28 kortin pakka loppuu. Tällöin rakentamattomista rantaruuduista ropisee miinuksia jonka jälkeen kierroksen loppupisteet on laskettavissa. Parhaista suorituksista pääsee palkinnoksi tussaamaan edistymisympyröitä, mutta myös heikommista räpellyksistä saa kompensaatiota mikä useimmiten tarkoittaa tarrojen liimailua omiin komponentteihin tai pelilautaan.

Näin se saaren maisema muodostuu. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Yhden skenaarion pelaamiseen aikaa menee noin 20 minuuttia, ”koko kuorellisen” eli kolmiosaisen skenaariopaketin pelaaminen jo reilusti alle tunnin kun tykötarpeet on valmiiksi käsillä ja ne vähäisetkin säännöt kaikkien muistissa.

Kirjekuorissa pelin magia

My Islandin laatikosta löytyy tosiaan kahdeksan suljettua, numeroitua ja teemanimikoitua kirjekuorta. Yksi kirjekuori sisältää aina kolme skenaariota, säännöt näille kierroksille ja tarvittavat tykötarpeet. Tuttua meininkiä My Cityä pelanneille.

Näissä – osin arvoituksellisen muhkeissakin – kirjekuorissa piilee My Islandin suurin taika. Miten uusi kolmen skenaarion setti muuttaa pelin tavoitteita? Millä uudella ja yllättävällä tavalla tavoitteet muuttuvat ja mitä elementtejä tulee uutena huomioitavaksi? Ja toden totta, näinkin pelimekaanisesti yksinkertaiseen reseptiin on jälleen saatu yllätyksiä leivotuksi sisään aika tavalla!

Pelin taika piilee näissä skenaariokuorissa. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Mukana kulkee edeltäjästä tuttu ”ikuinen peli” -pelimuoto. Se toimii tismalleen samalla idealla kuin My Cityssä eli toinen puoli pelaajalaudoista pysyy muuttumattomana ja sitä voi pelata määrättömän määrän uudelleen ja uudelleen. Ikuisen pelin sääntöpatteristo käsittää legacy-pelimuodosta noin yhdeksännen skenaarion säännöt. Se on edeltäjänsä tapaan silti sellaisenaan hitusen tylsä pelattava mutta toimii hyvänä tapana esitellä peliä uudelle yleisölle ilman spoilereita.

Kevyehkön laatta-asettelun ystäville tehty

My Island on makoisa jatkumo pelisarjan ensimmäiselle osalle. Se on samalla kertaa tuttu ja turvallinen perusvireen ollessa koskematon, mutta skenaariokuorissa piilee silti monia uusia yllätyksiä – jopa siinä määrin, että skenaariopaketin puolivälin paikkeilla tuntuu kuin kiihdytettäisiin ihan uuteen nousuun. Lopputulos on siten takuulla erilainen My Cityyn verrattuna eikä peli tunnu saman toisinnolta.

Jos siis My Cityä piti viihdyttävänä ja mielenkiintoisena kokemuksena on tämän uutukaisen suosittelu äärimmäisen helppoa. Edelleen oleellista on se, että ympärillä on pysyvä sakki jonka kanssa tahkota skenaariopaketti alusta loppuun jolloin omaa pelilautaa ja komponentteja pääsee sorvaamaan alusta suloisen katkeraan loppuun saakka.

Koostelapuista näkee mitä tavoitellaan tällä kertaa. Tässä ihan ensimmäiset tavoitteet. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Pelisarjaa tuntemattomalle minulla on myös hyviä uutisia: aiemman osan tuntemusta tai kokemusta ei tarvita pohjalle vaan My Islandiin voi hyvinkin hypätä suoriltaan. My Cityn pohjille pelanneet tietävät valmiiksi, että pelin tavoitteet todellakin muuttuvat – uudemmille pelureille tämä voi tulla pienenä tai vähän isompanakin yllätyksenä.

Mutta riippumatta lähtötilasta yksikään ei voi tietää tai varautua mihin suuntaan juuri tällä kertaa mennään tai mitä esim. saaduilla kompensaatioilla tehdä tai miten niitä hyödyntää.

Perus-polyominomuotojen eli ns. ”tetris-palojen” vaihtuminen heksaruudukkoon tekee pelille vähän saman kuin Ubongon (2003) ja Ubongo Extremen (2007) kohdalla: rakentelusuuntien määrä kasvaa ja osalle pelaajista hahmottaminen saattaa hivenen hankaloitua. Muutos ei ole iso, mutta muutos kuitenkin. Ajatusleikkiä jatkaen seuraava My-pelisarjan tuotos – sikäli jos sellainen tulee – lienee sitten ’My 3D’; vertaa Ubongo 3D (2009)? Tiedä häntä.

My Island, muuttuvan saaren tutkintaa 2-4 pelaajalle. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

My Islandin graafinen ulkoasu on kunnossa ja toimiva joskaan ei yllä aivan edeltäjänsä tasolle. Omaan silmääni edellisen version talojen katot ja laatoissa käytetyt grafiikat miellyttivät enemmän kuin uudet pienehköt piperrykset joista helposti unohtaa mitä mikäkin väri lopulta edes tarkoittaa. Komponenttiosasto noin muutoin on kunnossa ja voisin kehaista jopa hiukkasen petraantuneen My Citystä. Ainoa isompi moite tulee puuttumattomista minigripeistä eli kun rakennuslaatat on punchattu ensimmäistä pelikertaa varten niin pelaajakohtaiset pussukat näille puuttuvat kokonaan.

Kokonaisuutena My Islandia on helppo suositella edellä olevin huomioin. Tarjolla on jälleen sopivan letkeää laattojenasettelua vaihtelevin tavoittein neljälle pelaajalle lopputuloksen maistuessa perheille siinä missä kokeneemmillekin peliharrastajille. Hieno peli!

Tero

Tero on pitkän linjan lautapelaaja, jota pelit ja pelaaminen - oli sitten kyseessä pahvilauta tai digitaaliset pelit - ovat kiinnostaneet aina. Uusiin peleihin tutustuminen kutittelee aina ja leikkisästi voidaankin sanoa, että Teron missiona on tietää lautapeleistä enemmän kuin kaupan myyjät. Teron sweet spot on peleissä, joiden kesto on noin tunnin luokkaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.