My Shelfie – kirjahyllyn järjestelijät

Phil Walker-Hardingin nimi on monille lautapelaajille entuudestaan tuttu sillä siinä määrin tuotteliaasta ja peleilleen hyvän vastaanoton saaneesta pelisuunnittelijasta on kyse. Blogissamme on miehen tuotoksista aiemmin esitelty Bärenpark (2017) ja Gingerbread House (2018) joista etenkin jälkimmäinen on edelleen ehdottomia suosikkejamme (pelien tarkemmat arviot löydät helpoiten ylävalikon ‘Lautapelit A-Ö‘ -takaa).

Nyt tarkastelussa oleva My Shelfie (2022) on tehty yhteistyössä toisen australialaisen pelisuunnittelijan, Matthew Dunstanin kanssa, jonka nimeen niinikään törmää tämän tästä. Mutta minkälainen perhepeli-keitos kahden ahkeran pelisuunnittelijan kädestä onkaan tullut? Otetaanpa siitä selvää.

Tavaroiden ryhmittelyä Kallaxiin

My Shelfiessä pelaajien (2-4) tavoitteena on järjestää kirjahylly etukäteen arvottujen tavoitteita mahdollisimman pitkälle mukaillen. Kirjahyllynä toimii Ikean Kallax-mallistoa kovasti muistuttava 6×5 muovikehikko, jonne tavaraa syötetään pudottamalla se hyllyn päältä käsin. Mekaniikka tuo mieleen lapsuuden risti-nolla -pelit vastaavantyyppisine muovihäkkyröineen, josta tutuksi tullutta pudottelumekanismia on siis käytetty tässäkin. Toki sillä erotuksella, että My Shelfiessä kullakin pelaajalla on oma kirjahyllynsä.

Yhteispooli, josta laattoja poimitaan.

Kirjahyllyyn tiputeltavat tavarat valitaan yhteiseltä pelilaudalta, josta vuorollaan pääsee laattoja poimimaan yhdestä kolmeen kappaletta. Ihan mitä vaan ei saa napsia vaan otettavien laattojen tulee olla vierekkäin ja kaikkien vapaana vähintään yhdeltä sivultaan. Jos siis pystyt “vetämään” haluamasi laatat sivusuuntaan pois yhteislaudalta, on laatta silloin vapaa – Mahjong Solitairea pelanneille tämä sääntö ainakin tulee selkärangasta.

Yhteislaudalta poimitaan 1-3 vapaana olevaa laattaa.

Mitä laudalta tulikaan ottaneeksi, pudotetaan napatut tavarat kirjahyllyyn. Kohteena pitää olla yksittäinen sarake, mutta laattojen keskinäisen järjestyksen saa sentään valita. Jos siis tietyssä sarakkeessa on tilaa enää kahdelle tavaralle, niin ottovaiheessa ei parane kolmea tavaraa hamstrata.

Kun pelaaja on laattansa valinnut ja pudottanut kirjahyllyynsä on seuraavan pelaajan vuoro. Näin napakoilla pelivuoroilla jatketaan kunnes joku pelaajista täyttää 30 ruudun kirjahyllynsä. Tällöin on viimeinen pelikierros menossa. Pikaisia pelivuoroja rikkoo ainoastaan kerran taikka pari pelin aikana tapahtuva yhteislaudan täydentäminen. Tämä tehdään silloin kun tarjolla on enää yksittäisiä laattoja siellä täällä.

Otetut laatat pudotetaan kirjahyllyyn.

Yhteisiä ja omia tavoitteita

Kirjahyllyt pitävät järjestyksestä. Kaikkihan sen tietävät miltä avohyllykkö näyttää jos siellä on tavarat sekaisin ja hyllyt notkollaan ties mitä “aarteita”. My Shelfien tavoitteet ovat yhdistelmä pelistä toiseen mukana kulkevia yleisiä ryhmittelytavoitteita, pari arvottua nopeuskilpailuluokkaa sekä salainen henkilökohtainen tavoite.

Yleinen ryhmittelytavoite antaa pisteitä, kun saman tyypin (=värin) esineet ovat kosketuksissa toistensa kanssa. Kolmen ryhmistä irtoaa pari pistettä, isommista enemmän mikä kuuden kokoisena tarkoittaa peräti kahdeksaa pistettä. Nämä ryhmäpisteet siis aina tarjolla.

Peleittäin arvottavat yhteistavoitteet ja pelaajan oma hyllynjärjestelykortti.

Kuhunkin peliin arvotaan lisäksi kaksi nopeuskilpailuluokkaa, josta irtoaa sitä enemmän pisteitä mitä aiemmin ennen muita ne täyttää – sikäli jos ylipäätään täyttää. Yo. kuvan esimerkissä ensimmäisenä kahdeksan saman tyypin (=värin) esinettä kirjahyllyynsä laittanut TAI kaksi täyttä riviä erityypin esineillä täyttänyt palkitaan lisäpistein.

Pelin kolmas tavoite on henkilökohtainen ja piilossa muiden silmiltä. Tässä tavoitteessa kirjahyllyyn yritetään saada tietyt esineet tiettyihin hyllyruutuihin ja tästä palkitaan sitä isommilla pisteitä mitä täydellisemmin tämän tavoitteen suorittaa.

Kun edellisiin lisätään vielä nopeimmin kirjahyllynsä täyttäneelle jaettava yhden (!) pisteen laatta, niin My Shelfien pistelasku on esitelty. Ei ole järin monimutkaista tämäkään. Pisteidenlaskennan jälkeenkin kirjahyllyt valmistuvat 20-30 minuutissa.

Tältä se hylly näyttää muutaman kierroksen jälkeen.

Sujuva ja kevyt perhepeli

My Shelfie tarjoilee kevyttä pelattavaa mainiolla ja toimivalla ulkoasulla. Kirjahyllyn järjestelyn idea ja logiikka kirkastuu vähän nuoremmallekin pelaajalle hetkessä ja tavaroiden järjestely on antoisaa puuhaa. Ja vaikka erilaisia tavoitteita hyllyn järjestelyyn on useampia, niin erityisen haastavaksi My Shelfietä ei silti voi kehua: lopputulos on perhepelimäisen kevyt.

Säännöt ovat nekin suoraviivaiset ja ainoa asia mitä innokkaillle ensikertalaisille saa alkuun toistaa on se, että yksittäisellä kierroksella valitut laatat pitää tiputtaa aina yhteen ja samaan sarakkeeseen. Simppeli, mutta kovin helposti unohtuva sääntö.

Zoomailua Kallax-hyllykön läpi.

Pelin tietynlainen yksiulotteisuus johtaa lopulta siihen, että peli alkaa toistamaan itseään nopeasti. Näin siitäkin huolimatta että nopeustavoitekortteja on mukavanoloinen pakka, mutta eivät nekään peliä isommin muuksi muuta. Tästä tietynlaisesta monotonisuudesta johtuen My Shelfielle tekee hyvää unohtaa se välillä hyllylle pölyttymään (heh, heh), jotta loppuunkalutun tuntu ei tule niin nopeasti vastaan.

Miinuspuolelle täytyy nostaa myös yhteisen pelilaudan täytön vaivalloisuus – ehkäpä sen osan olisi voinut työstää toiseenkin muottiin tai rakentaa edes lauta väljemmäksi. Näin suoraviivaisessa ja nopeassa pelissä ahtaan yhteislaudan täyttäminen paistaa silmään vaikka ei lopulta kummoisesti aikaa viekään. Pieni miinus, mutta miinus kumminkin.

Pienistä kauneusvirheistään ja “pelin ohuudesta” huolimatta käsissä on sittenkin kelpo kahvittelupeli, jossa laattojen pudottelu kirjahyllykehikkoon jaksaa lämmittää siinä missä kyljessä nautittu kahvikin. Pelaan siis mielelläni jos peliseura sen hyllyistään esille kaivaa.

My Shelfie – kirjahyllyt järjestykseen. Vasemmalla oleva pieni nojatuoli toimittaa aloittajan pelaajan virkaa.

Tero

Tero on pitkän linjan lautapelaaja, jota pelit ja pelaaminen - oli sitten kyseessä pahvilauta tai digitaaliset pelit - ovat kiinnostaneet aina. Uusiin peleihin tutustuminen kutittelee aina ja leikkisästi voidaankin sanoa, että Teron missiona on tietää lautapeleistä enemmän kuin kaupan myyjät. Teron sweet spot on peleissä, joiden kesto on noin tunnin luokkaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.