Oceanos – sukellus meren syvyyksiin

Oceanos vie pelaajat tutkimusmatkalle vedenpinnan alapuolelle. Pelin teema välittyy jo pelkästään värikkäästä ja graafisesti upeasta pelilaatikon kannesta, joka on ainakin näin lautapelipuolella hivenen tuoreemman tapauksen – Jérémie Fleuryn käsialaa. Fleuryn kädenjälki näkyy muutoinkin pelin komponenttien graafisessa ilmeessä, mikä on leikkisä ja sarjakuvamainen. Pelin suunnittelusta vastaa sen sijaan huomattavasti tunnetumpi ja kokeneempi Antoine Bauza, jonka ansioiksi voidaan laskea mm. 7 Wonders, Tokaido, Hanabi.

Pelilaatikkoa ensimmäistä kertaa käsiteltäessä huomio kiinnittyy grafiikasta kuitenkin hyvin nopeasti sisältöön, sillä Oceanos painaa enemmän kuin mitä tämän kokoluokan peliltä yleensä on tottunut odottamaan. Paino tulee paksuista sukellusvene-paloista, joita riittää arkkitolkulla eli ennen ensimmäistä pelikertaa saa viettää jonkun tovin komponenttien irrottamisesta pahvikehikoistaan. Sukellusvene-paloja on viidelle eri pelaajalle ja pelaajaa kohden kutakin yksittäistä osaa on vieläpä kolme kappaletta: perustaso 1, päivitetty 2. taso ja järein 3. taso. Sukellusvene-palojen lisäksi kullekin pelaajalle on kolme sukeltaja- ja polttoaine- merkkiä sekä kaksipuolinen pisteytyksestä muistuttava apulaatta. Kun edellä listatut komponentit pussittaa pelaajakohtaisesti pelilaatikosta löytyviin minigrippeihin (joita on enemmän kuin riittävästi), niin pelaamisen aloittaminen pelistä toiseen nopeutuu huomattavasti.

Pelaajakohtaisten komponenttien lisäksi mukana on vielä kangaspussi, jonne sujahtavat neliönmalliset aarrearkkulaatat, sekä kolme pakallista kortteja pelin kolmelle eri kierrokselle, kolmenkokoiset merihirviölaatat sekä pisteenlaskuvihko.

Komponenttien kirjo huokuu laadukkuutta ja pelaajien sukellusveneet, jotka ovat kuin pieniä palapelejä itsessään, ovat erittäin näyttäviä. Ulkoisesti pelistä on siten tehty houkutteleva ja kiinnostava, vaan miten on sisällön laita?

Valintoja muutaman kortin käsi kerrallaan

Alkuvalmistelut on nopeasti tehty: kukin pelaaja rakentaa oman sukellusveneensä viidestä tason 1. osasta. Vaikka sukellusveneet graafisesti eroavatkin toisistaan, ei niissä toiminnallisuuksien osalta ole eroja. Pelaajan aloitussukellusveneeseen mahtuu yksi sukeltaja ja yksi polttoaine, näille molemmille on sukellusveneessä omat paikkansa. Kun vielä kukin pelin kolmesta korttipakasta sekoitetaan ja sama tehdään merihirviölaatoille, on esileikit tehty.

Peliä pelataan kolme toistensa kanssa identtistä kierrosta yhden kierroksen koostuessa viidestä vuorosta. Ensimmäisen kierroksen aikana tutkitaan lähimpänä pintaa oleva meri, kakkoskierroksella sukelletaan hivenen syvemmälle ja viimeisellä kierroksella ollaan meren pimeimmissä osissa. Korteista rakentuu lopulta hieno merellinen maisema oman sukellusveneen alapuolelle.

Pelaajat joutuvat (taikka pääsevät) vuorollaan kapteenin rooliin. Kapteenin tehtävänä on jakaa kortteja muille pelaajille, mutta hän ei korttien jakovaiheessa itse saa kortteja lainkaan. Pelaajat saavat kortteja pakasta periskooppiensa määrän +1 verran. Se tarkoittaa käytännössä pelin alussa kahta korttia, sillä tason 1 ohjaamossa periskooppeja on vain yksi, mutta päivitysosien myötä periskooppien määrä voi kasvaa kahteen tai kolmeenkin. Saamistaan korteista pelaajat valitsevat yhden ja valitut kortit pelataan yhtä aikaa oman sukellusveneen alapuolelle vasemmalta oikealle täyttäen. Useammankin kortin saa pelata, jos on käyttämättömiä polttoaineita (pelin alussa kaikilla on yksi, joka palautuu kierrosten välissä uudelleen käytettäväksi). Polttoainetankin kasvattaminen on yksi sukellusveneen päivitettävissä olevista osista ja esim. tasolla 3 se mahdollistaa kolmen ylimääräisen kortin pelaamisen kierroksessa.

Pelaajan ylijäämäkortit palautetaan kapteenille, joka valitsee jäljelle jääneistä korteista mieleisensä ja pelaa sen nyt samaan tapaan kuin muut pelaajat. Kapteenin rooli on siten sekä huono että hyvä: huono sikäli, että hänelle palautuvat muilta pelaajilta ylijääneet ja siten kenties hivenen heikommat kortit, mutta toisaalta hyvä sillä kapteeni näkee mitä muut ovat pelanneet.

Kun kaikki ovat korttinsa pelanneet, siirtyy kapteenin vuoro myötäpäivään seuraavalle. Edellä kuvatun kaltaisia – varsin nopeita – vuoroja pelataan viisi, jonka jälkeen seuraa pisteenlasku ennen kuin siirrytään kierrokselle kaksi ja aikanaan kierrokselle kolme. Tätä pelirytmiä rikkovat ainoastaan pelaajien sukellusvenepäivitykset, joista lisää hivenen alempana, mutta ennen sitä tutustutaan merenalaisen maailman ihmeisiin tarkemmin… korttien muodossa.

Mereneläviä, aarteita, kristalleja ja merihirviöitä

Oceanoksen korteista on kuvattuna koralleja, eläimiä, aarrearkkuja, kristalleja, päivitysmoduuleita sekä merihirviön vaaraa kuvaavia symboleita. Korallien osalta pelaajien tavoitteena on tehdä mahdollisimman iso kortilta toiselle jatkuva koralliriutta, sillä pelin lopussa jokainen pelaaja saa pisteitä suurimman koralliriuttansa mukaisesti. Eläinten osalta keskitytään keräämään erilaisia eläimiä samalle riville, sillä niistä saa kierroksen päätteeksi 2 pistettä per erilainen eläin. Eläinten keruuseen liittyy yksi sukellusveneen päivitysosista, eläinvarasto, joka rajoittaa eläimistä saatavia pisteitä. Tason 1 eläinvarastoon mahtuu ainoastaan kolme eri eläintä, tasolla 2 jo viisi eläintä ja jytäkimmällä 3-tasolla peräti 8 eläintä.

Aarrearkkujen osalta tavoitteena on asemoida niitä keskenään pystysuuntaisesti, sillä aina aarrearkkukortin pelattuaan pelaaja voi asettaa juuri pelaamalleen kortille sukeltajan, joka pelin lopussa poimii pystysuuntaan samassa linjassa olevilta korteilta niin monta aarretta kuin korteissa on kuvattuna aarrearkkuja. Kerran asetettua sukeltajaa ei voi myöhemmin enää siirtää, joten jos haluaa useamman sukeltajan peliin, pitää vastaavaa sukelluskello-osa päivittää omassa sukellusveneessä. Sukeltajien hamuamat aarteet poimitaan pelin lopussa erillisestä kangaspussista ja kukin laatta on arvoltaan 2-4 pistettä.

Suoran pisteiden keruun ohella pelin korteista löytyy kristalleja ja päivitysmoduuleita, joita sopivasti yhdistelemällä pelaaja pääsee päivittämään sukellusvenettään. Kristalleja on kahta eri väriä ja jo yhden kristallin pelaaminen pöytään ennen kuin samaan riviin pelaa kortin jossa on kuvattuna päivitysmoduuli, antaa oikeuden yhteen päivitykseen tasolta 1 tasolle 2. Buustaus tasolta 2 tasolle 3 vaatii kaksi eriväristä kristallia (ja päivitysmoduulin). Päivitysmoduuli ”nollaa” aina kaikki edellä olevat kristallisymbolit, mutta pelaamalla taas uusia kristalleja ja päivitysmoduuleita pääsee päivityksiä tekemään kierroksessa useamman. Peli vieläpä auttaa pelaajia sukellusveneen päivittämisessä, sillä kierroksen päättävässä pisteytyskortissa on aina päivitysmoduuli-symboli, jolloin mahdollisesti vielä käyttämättä jääneet kristallit saa hyödynnettyä.

Sukellusveneen päivittäminen on keskeinen osa Oceanosta, sillä päivitysrumbaan pääsee vähintään sen puolenkymmentä kertaa vaikkei siihen erityisesti keskittyisikään. Panostamalla kristallien keruuseen päivittämään pääsee tietysti useamminkin, mutta koko sukelluveneen päivittäminen jytäkimmälle tasolle ei käytännössä onnistu – eikä ole oikeastaan edes järkevää, sillä samalla on varmasti unohtunut pisteidenkeruu. Siispä pelaajan päätettäväksi jää mitä päivittää ja miten nopeasti?

Viimeinen korteista mahdollisesti löytyvä symboli on punainen merihirviö-vaara. Näitä voi olla nollasta kahteen per kortti ja pelin suunnittelija on tässä ei-niinkään-yllättäen kylvänyt vaara-merkkejä paremmille korteille. Kierroksen päätteeksi se tai ne pelaajat, joilla merihirviö-vaara -merkkejä on eniten joutuvat merihirviön hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkäävä lonkero-ölliäinen vähentää pelaajan kierrospisteitä 0-4, tämä arvotaan tarjolla olevista merihirviölaatoista, mutta ei tee sen ihmeellisempää. Hirviövaara-merkkien kertymisen osalta kapteenin roolissa toimimisesta saa sen edun, että näkee mikä on kanssapelaajien saldo ennen oman kortin pelaamista.

Edellä muiden toimintojen ja korttisymbolien yhteydessä tuli kerrotuksi yhtä vailla kaikki oman sukellusveneen päivitysosat. Se puuttumaan jäänyt päivityskohde on sukellusveneen potkuri, joka tasolla 1 ei tee/anna mitään, mutta tason 2 potkuri on kahden pisteen arvoinen kierroksen päätteeksi ja tasolla 3 pistearvo kasvaa viiteen pisteeseen. Voi kuulostaa vaatimattomalta, mutta jos potkuri on päivitetty parhaalle tasolle jo ensimmäisen kierroksen päätteeksi, on siitä koko pelin aikana saadut 15 pistettä ”ilman että tekee mitään” hyvinkin merkittävä saalis pelissä, jossa loppupisteet huitelevat siellä 60 hujakoilla.

Kolmen samankaltaisen kierroksen jälkeen on enää loppupisteiden laskemisen aika. Pisteenlasku on joka kierroksella muutoin samanlainen, mutta lopussa kukin pelaaja katsoo vielä isoimman koralliriuttansa arvon ja noukkii aarrelaattoja kangaspussista sen mukaan, miten ahkeria omat sukeltajat olivat. Suurimman pistesaaliin kerännyt merentutkija julistetaan voittajaksi.

Kevyttä pistekeräilyä mukavilla pienillä lisämausteilla

Oceanos on helposti sisäistettävä peli. Komponenttien paljous saattaa hämätä, mutta jo parin pelatun vuoron jälkeen ensikertalainenkin on pelissä sisällä, joten sikälikin jo Oceanos sopii koko perheelle. Pelin sarjakuvamainen ulkoasukin houkuttaa varmasti nuorempia mukaan ja kun tuuriakin on mukana sopiva annos, niin pelistä voivat nauttia kaikenikäiset. Hardcore-osaston pelaajille tai syvällistä päätöksentekoa kaipaavalle Oceanos on sen sijaan väärä valinta.

Ilman päätöksiä ei Oceanoskaan silti ole: korallien, eläinten ja aarteiden erilaiset tavoitteet ja korttien välinen asemointi pisteytyksiä ajatellen muodostavat mielenkiintoisen yhtälön. Pitkän tähtäimen suunnittelu ei silti ole mahdollista – korteista kun tulee mitä tulee – mutta pelaajalle jää jo alusta alkaen vastuu siitä miten paljon korttien armoilla pelaa ja mistä keskittyy pisteensä hankkimaan.

Ulkoasua ja komponentteja ei voi liiaksi kehua: pelin lopussa edessä näkyvä merellinen korteista muodostunut maisema on hieno. Käytetty symboliikka on selkeää ja näkyy riittävässä määrin myös kanssapelaajille. Vaikka suoraa blokkailua ja kilpailua elintilasta ei ole, pitää muiden peliä seurata sikäli, että omat ylijäämäkorttinsa joutuu luovuttamaan vuorossaolevalle kapteenille. Siinä valossa muiden pelaajien yleistilanne pitää nähdä, jotta ilmaisia pisteitä ei tule antaneeksi. Käytettävyyden osalta ainoa miinus tulee siitä, että sukellusveneen osat kiinnittyvät toisiinsa palapeleistä tutulla menetelmällä. Tässä kohtaa suorakaiteenmuotoiset palat olisivat olleet parempi ratkaisu, sillä osien vaihtaminen sujuisi helpommin ja nopeammin. Palapeli-kiinnityksellä sukellusvene toki pysyy nyt paremmin koossa, mutta koska sitä ei ole tarvetta liikutella minnekään, niin nykyinen ratkaisu ei tuo lisäarvoa.

Kokonaisuutena Oceanos on virkistävä ja selkeästi omanlaisensa uutuus, joka toivon mukaan löytää tiensä perheiden pelipöytään tai täytepeliksi aikuisten kesken pelattavaksi. Ja vaikka kyseessä ei olekaan aallonharjalla kiitävä hitti 7 Wondersin tapaan, välttää Oceanos kirkkaasti myöskään vajoamasta meren pohjamutiin.