Yksi Queen Gamesin Spiel’22 -julkaisuista herätti erityisesti kiinnostukseni heti ennakkotietojen pohjalta ja kirjasinkin siitä ylös tuolloin seuraavaa: “haiskahtaa kaikin puolin erinomaiselle ja sopivalla tapaa vanhahtavalle pelille”. Kyseessä on nyt tarkasteluvuoron saanut Old London Bridge (2022), joka on pitkän linjan pelisuunnittelijan Leo Colovinin käsialaa ja on siinä aisaparina huomattavasti tuoreempikin kasvo, Gabriele Bubola. Colovini ei edusta artikkelin kirjoittaneelle laadun taetta, pikemminkin päinvastoin, mutta jostain syystä nyt näytti kaikki palaset olevan kohdallaan.
Historiannälkäisille taustatarinaa pelistä:
Pelin sijoittuu 1100-luvun Lontooseen, jossa vaihteeksi yksi vanha puurakenteinen silta otti ja paloi ja pappi Peter de Colechurchin johdolla tilalle päätettiin rakentaa Englannin ensimmäinen kiviperustainen silta. Eikä vain pelkkä silta, vaan sen päälle suunniteltiin oma pieni valtakuntansa kaikkine tarvittavine palveluineen, asumuksineen ja suojarakenteineen. Valmistakin tuli, joskaan Peter de Colechurch ei valmista siltaa saati sen rakennelmia ehtinyt näkemään ennen kuolemaansa. Nykyisin Old London Bridgen paikalla sijaitsee London Bridge, tuo ensimmäinen kiviperustainen silta kun on jouduttu aikain saatossa rakentamaan pariin kertaan uudelleen.
Pelaajat ovat pelissä arkkitehtejä, jotka vastaavat osasta Old London Bridgen valmistusta. Teemaa tukemassa on pelaajan eteen aseteltava, kahdentoista rakennuslaatan imaiseva sillan perustus, johon kierros kierrokselta asetellaan uusi linnakkeen osa ja kahdentoista kierroksen päätteeksi sillan pitäisi olla valmis. Jos ei ole, siitä seuraa miinuksia. Toisaalta rakennusprojektin aikana ja pelin päätteeksi monesta asiasta palkitaan siinä määrin avokätisesti, että välttämättä rakennuksen tai kahden puute omassa sillan osassa ei ole ollenkaan ratkaisevaa.
Talorivistöä sillalle
Pelikierroksia Old London Bridge sisältää siis kiinteät 12 ja ne ovat keskenään samanlaisia. Kierroksen alkuun paljastetaan laatta, joka kertoo montako pykälää pelilaudan keskiön rondeli pyörähtää myötäpäivään. Rondelin idea on muuttaa eri sektoreista saatavien tulojen määrää ja eritoten blokata yksi kuudesta rakennustyypistä tältä kierrokselta pois.
Tämän jälkeen pelaajat valitsevat yhtä aikaa käsikorteistaan yhden joiden pohjalta määräytyy kierroksen vuorojärjestys. Isommilla korteilla pääsee vuorojärjestyksessä kärkeen, pienemmillä päätyy hännille. Kortit ovat kertakäyttöisiä paitsi se tuhnuin nolla joka palautuu aina käteen.
Vuorojärjestyksessä pääsee valitsemaan seuraavaa rakennusta omalle sillalle. Old London Bridgessä on kuutta rakennustyyppiä, joista kullekin on oma pinonsa asemoituna keskirondelin ympärille. Yhteen rondelin sektoriin (tai keskelle) mahtuu vain yksi pelaaja ja valinta blokkaa sektorin samalla muilta pois. Rakennuslaatan ohella pelaaja tienaa 1-3 rahaa paitsi rondelin keskisektorista, jolloin joutuu maksumieheksi mutta toisaalta saa vapaammat kädet rakennuslaatan valintaan.
Valittu rakennus asetetaan oman sillan perustaan vasemmanpuolimmaiseen vapaaseen paikkaan. Paitsi että ei ihan aina. Kaikki pelin 60 rakennuslaattaa on numeroitu välille 1-60 ja sillalle asetettaessa niiden pitää asettua laskevaan järjestykseen. Jos tämä sääntö ei täyty, korvaa uusin rakennus yhden jo aiemmista laatoista niin, että edellä mainittu sääntö täyttyy. Asettelusääntöön ainoan helpotuksen tarjoavat puistolaatat, joissa ei numeroita ole. Puistot “nollaavat” numerojärjestyssäännön ja siten seuraava rakennuslaatta puiston oikealla puolella saa olla jälleen mikä tahansa.
Rakennuksen asettamisen perään pelaaja aktivoi sen toiminnon. Toiminto suoritetaan sillä vahvuudella, montako samanväristä vaakunaa pelaajan sillalla olevista laatoista löytyy. Vaakunavärejä on kaikkiaan neljää erilaista niiden jakautuessa eri rakennuspinoihin joten koskaan ei voi tietää minkö värin vaakuna päällimmäisen laatan alta seuraavaksi löytyy.
Itse rakennusten toiminnot ovat napakoita: yksi antaa rahaa, toinen lisäkortteja vuorojärjestyksen määrittelyssä käytettäväksi, kolmas parantaa pelaajan positiota tasatilanteiden ratkaisemisessa ja neljäs kertakäyttöisiä erikoislaattoja pelin eri tilanteisiin. Puistoilla ei toimintoa olekaan, sen funktio oli helpottaa itse rakennuslaattojen asettelua. Kuudennesta rakennusten pinosta löytyvät jokerit, joissa ei niissäkään ole heti ajettavaa toimintoa, mutta niistä löytyvät kaikki pelin neljä eri vaakunaa eli ne boostaavat kaikkia tulevien kierroksien toimintoja.
Kun kukin pelaaja on rakennuslaattansa poiminut, rakentanut ja suorittanut siitä saadun toiminnon, palautetaan rondeliin asetetut arkkitehdit kotiin ja ollaan valmiita uuteen pelikierrokseen. Vajaa puoli tuntia tuntia myöhemmin on 12 kierrosta pelattu ja voidaan jakaa loppubonukset ennen voittajan selviämistä.
Loppubonuksia on tarjolla neljässä eri kategoriassa: mikä on pelaajien sijainti vuorojärjestys- ja bonuslaattaradoilla, minkälainen käyttämättömien korttien setti kädestä löytyy, miltä tilanne näyttää oman sillan valmistumisen osalta? Vaihtelua pisteytyksiin saa kuitenkin sitä kautta, miten näistä kategorioista jaetaan rahaa – tätä varten pelin mukana tulee joukko arvottavia pisteytyssääntöjä. Plussapuolen lisäksi jaetaan aina miinuksia tyhjistä siltaruuduista.
Isoimmalla rahapotilla voittaa.
Suoraviivaisen selkeä rakennusprojekti
Old London Bridgen perimmäinen idea laattojen järjestämiseksi laskevaan numerojärjestykseen on selkeä ja säännöt sen tiimoilta yksinkertaiset. Tältä osin mieleen tulee mainioksi todettu ja blogissamme aiemmin arvosteltu Completto (2015). Tällä kertaa rakennusten järjestelyvaateen ympärille on pykätty lisäpähkäiltävää, jossa pelaajat pyrkivät keskittymään samanväristen vaakunoiden äärelle, jotta itse toiminnot tapahtuisivat mahdollisimman jykevimä. Pelkkä saman vaakunavärin perässä juokseminen ei yksin riitä vaan lisäksi pitää seurata mitä eri mittareilla tapahtuu ja mikä oma sijoitus niillä on suhteessa muihin kun loppu koittaa. Pieniä, mutta pärjäämisen kannalta merkittäviä asioita nämä ja toisten pelaajien tilanteen jonkunmoinen pelinluku ja sitä kautta vuorojärjestykseen valmistautuminen oikein on kaiken A ja O.
Pelin ulkoasu on “suurenluokan huijaus”: etukäteen peliä tuntematta voisi olettaa, että tässä pelissä on reilumpikin määrä sääntöjä ja hilavitkuttimia hoidettavana ja siten myös kestoa. Ei, Old London Bridge on sujuvuudessaan ja yksinkertaisuudessaan täysin perhepelisarjaa ja jo ensipelin pelaa helposti puoleen tuntiin, jatkopelit vieläkin nopeammin.
Ulkoasu on perinteistä Queen Gamesia. Ei aiheuta wau-elämyksiä, mutta toisaalta kaikki toimii ja kaikelle on paikkansa. Peliä ja pähkäiltävää tässä vajaa puoli tuntia kestävässä fillerissä on riittävästi sisältäen sopivassa määrin myös yllätyselementtejä. Kaikkinensa hieno peli ja ansaitsee vahvat suositukset!
