Bichon frisée -rotuiset koirat ovat helposti lähestyttäviä, iloisia hännän heiluttajia. Onhan ne suloisia, itsekin huomasin seuraavani hellyydellä aamulla työmatkan varrella olleessa puistossa terhakkaasti tassuttelevaa valkoista pumpulikoiraa. Bichon friséen taluttaja saa vastata monenlaisiin kysymyksiin, kokosin muutaman yleisimmän ihmetyksen aiheen oheen.
Onko bichon friséillä korvia?
On toki, mutta klassisessa ns. eurooppalaisessa trimmissä korvat eivät yleensä erotu pään pyöreästä trimmityylistä. Amerikassa bichon frisée -rotuisilla koirilla jätetään korvien karvat hieman pidemmäksi, jolloin koiran yleisilmekin muuttuu jonkin verran.
Esimerkiksi Amerikan Talentissa vuonna 2013 esiintynyt koiratanssiparin Baileyllä on pidempi korvatrimmistaili.
Onko toinen näistä tyttö?
Meillä on taluttimina kaksi flexiä, toinen on punainen ja toinen keltainen, jotta ne on nopeampi selvittää, kun nauhat sotkeutuvat (ja sitä tapahtuu…). Moni päättelee usein väreistä, että punainen on “tytön” väri. Punainen on ihan käytännön sanelemaa, etenkin kun sininen flexi meni rikki ja keltainen tuli tilalle. Tiedä mitä tapahtuu, kun punaisesta aika jättää… Toinen syy “tytöttelyyn” on koirakaverusten kokoero, koska Diego on Dodia pienempi. Mitäpä tähän toteamaan muuta kuin että koko ei kerro kaikkea…
Pesetkö ja harjaatko näitä usein?
Dodilla ja Diegolla on pesupäivä noin 2-3 viikon välein. Hoitoväli voi olla neljäkin viikkoa, mutta meillä on tiuhempi pesutahti sillä:
- Mikään ei ole ihanampaa kuin puhdas bichon
- Turkin hoito käy sutjakkaammin, kun turkki ei ehdi takkuuntumaan
- Yleinen siisteys. Bichon frisée -perheissä ei juuri karvoja näy, mutta hiekkaa, keppejä, neulasia jne. kyllä 🙂
Teen “koko hoidon” eli pesun, föönäyksen, turkin harjauksen ja kampaamisen sekä leikkaamisen samalla kertaa, enkä koske turkkiin ennen seuraavaa pesua. Kokemukseni mukaan likaisen turkin harjaaminen ei tee hyvää turkille. Olen tätä toki kokeillut, mutta likainen karva muuttuu höttöiseksi eikä harjaus erityisesti tilannetta mitenkään paranna. Takkujen selvittämisenkin jätän pesen yhteyteen (pesen vaikka nopeammalla syklillä jos takkuja on paljon) ellei kyse ole esim. kepin ympärille syntynyt hässäkkä.
Miten olet saanut nämä käyttämään pukuja?
Helposti, tai no, Dodi juoksee edelleen reilun neljän vuoden jälkeekin piiloon, kun puvun ottaa esille – Diegoa pukeminen taas ei haittaa lainkaan. Dodiakaan ei puku haittaa enää siinä vaiheessa, kun puku on saatu päälle ja toisaalta pukeminen itsessään on Dodillekin helppoa.
Meille pukujen käyttö oli selviö, koska bichon friséen karva on mitä on – kerää kaiken itseensä. Toisaalta puku tuli molemmilla nuoresta jo tarpeeseen, koska kumpikin tuli meille talvella ja villapaitaa on tarvittu paukkupakkasilla jo pikkupentuajoista lähtien. Siitä se pukeminen oikeastaan on lähtenyt, aluksi on totuteltu pehmeään villapaitaan ja sitten siirrytty kura/välikauden pukuihin.
Pukumateriaalejakin on muuten erilaisia, joten kannattaa testata mikä sopii kullekin parhaiten. Itse olen Janutexin pukujen vankka kannattaja, heidän mallistossaan on hyvin vaihtoehtoja – ja urosten ja naaraitten fysiologiakin otettu huomioon. Janutexin urosversio 30/35 senttisestä puvusta on meillä vakio. Lisäksi näissä puvuissa on todella hyvin sijoitetut heijastimet! Janutexin pukuja olen ostanut Klaukkalan Kuonomäestä ja onlinenä Findogsilta.
