
“Uppoavan Atlantiksen viime hetket ovat käsillä ja sen kansalle on löydettävä uusi koti. Tämän Oraakkelin ennustuksen saattelemana joukko uppoavan saaren asukkeja hajautetaan merille etsimään sopivaa rauhan tyyssijaa. Kuka onnistuu annetussa tehtävässä nopeimmin ja johdattaa siten Atlantiksen asukit parempaan huomiseen?”
Tällä teemalla Orichalcum (2022) johdattaa kilpajuoksuun viidestä voittopisteestä – eli näin pitkälle päästiin kunnes tarina “euroistettiin” lautapelin muotoon. Näitä pisteitä irtoaa temppelien rakentamisesta, takomalla orichalcum-mitaleja ja herättämällä titaanien huomiot. Voittopisteet eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan lisäksi pitää siivota uudesta elinympäristöstä siellä mahdollisesti lurkkivat hirviöt. Vasta sitten kansan tarpeet on riittävässä määrin huomioitu, tulevaisuus turvattu ja voitto plakkarissa.
Maata näkyvissä!
Pelin alkaessa kunkin pelaajan eteen levittäytyy oma tutkimaton saari. Ensimmäisellä kierroksella suoritettavasta rantautumisesta riippuen pelaajat saavat alkupääomaksi malmia orichalcum-mitaleiden tykötarpeiksi, sotilaita tai hieman molempia.

Pelivuorolla tehtävät temput määrittyvät toimintolaudalta tehtyjen valintojen pohjalta, josta pelaajat valitsevat toiminto+laattaparin alkaen pelaajasta, jolla kierroksen alkaessa on suurimmat sotilasreservit. Tässä kohtaa Orichalcum tukeutuu useista peleistä tuttuun systeemiin, jossa toimintolaudan alkupään vaihtoehdot ovat ilmaisia ja hinta nousee sitä mukaa mitä kauempina oleviin toiminto+laatta pareihin haluaa käsiksi. Valuuttana kalliimpien kombojen ottoon toimivat reservissä olevat sotilaat.

Tehdyn valinnan jälkeen pelaaja laajentaa ensin saarta uudella maastolaatalla. Laatasta riippuen mukana saattaa tulla hirviökin, joka pitää myöhemmin hoidella. Saaren tutkimisen perään tehdään itse kortin toiminto, joka on joko sotilaiden kouluttamista, malmin louhintaa, rakennusten nikkarointia tai sotimista mörököllejä vastaan.
Hirviöiden lahtaamisessa sotilaat tulevat avuksi: reservistään voi lähettää hirviön kimppuun yhden tai useamman sotilaan joista jokainen lähetetty yksikkö kasvattaa heitettävien noppien määrää yhdellä. Ilman lisänoppiakin voi koettaa onneaan, sillä aina pääsee heittämään yhdellä nopalla. Tavoitteena on saada kertaheitolla noppien summaksi vähintään hirviön numeroarvo tai edes yhdestä nopasta pääkallo, mikä sekin tietää voittoisaa sotaretkeä. Monsujen kukistamisesta palkitaan vaihtelevasti “pienellä hyvällä”, joten ne eivät toimi pelkästään pelin jarruna.

Onnistunutta hirviön listimistä seuraa lupa iskeä seuraavankin mörököllin kimppuun jos sellaisia omalla saarella enemmänkin lymyilee. Tosin aina voittoisasti operoineet sotilaat vapautetaan palveluksesta ja uuteen voimainkoitokseen tarvitaan tuoreita voimia. Tappio taistelussa tietää miekkojen kalistelun päättymistä tältä erää tähän, mutta epäonniset sotajoukot jäävät sentään latailemaan akkujaan ja odottamaan uutta yritystä.
Rakentamistoiminnolla on kolme vaihtoehtoa. Tarjolla on paitsi yhden maastoruudun kokoisia rakennuksia, jotka auttavat myöhemmässä pelissä, mutta lisäksi pelin voittamisen kannalta merkittäviä temppeleitä ja orichalcum-mitaleita. Temppelit vaativat perustakseen neljän eri maastotyypin pohjat , orichalcum-mitalin takominen taas viisi malmia. Kumpi tahansa edellisistä rakentuukin, niin palkintona on yksi voittopiste.

Rakennusten rakentamista rajoittavat saarella lurkkivat hirviöt, sillä mörököllin naapuriin eivät muurarit ja muut nikkaroijat suostu töihin. Hirviöt siten jarruttavat rakennuspyrkimyksiä tai ainakin kiihdyttävät tarvetta päästä sotatoimiin monsuja vastaan.
Kolmas ja neljäs toimintovaihtoehto ovat vieläkin napakampia. Tarjolla on malmintuotantoa tai sotilaiden koulutusta, jolloin pelaajan varastoihin tai sotilasreserveihin lisätään malmia tai sotilaita sen hetkisen tuotannon mukaan.
Laatan asettamisen ja korttitoiminnon perään saa pelivuorollaan tehdä vielä yhden maksullisen lisätoiminnon. Maksamalla kaksi sotilasta, malmia tai palauttamalla säkkiin kaksi kukistettua hirviötä pelaaja saa tehdä vielä yhden lisätoiminnon edellisistä.

Kun kokonaisuuteen lisätään vielä Titaanit, jotka rientävät pelaajan avuksi tilanteessa jossa omaa saarta rakentaessa saa yhdistetyksi riittävän ison alueen Titaanin arvostamaa maata, on keskeiset osat Orichalcumista avattu. Titaanit antavat pelaajalle kertaedun tietyn perustoiminnon kylkeen käytettäväksi, mutta lisäksi ne täyttävät yhden voittopistesloteista niin pitkään kun Titaani pelaajan hallussa on. Ne siis ravaavat pelaajalta toiselle sen mukaan miten nämä rakentelevat sopivasti maa-alueita saarilleen – ovat siis kuin tarinan harakat kiiltävien esineiden perässä.
Yksi peli Orichalcumia kuluttaa pelikelloa maksimissaan tunnin. Nopeamminkin selviää kun homma tulee tutuksi tai jos pelaa pienemmällä pelaajamäärällä. Orichalcumiin mahtuu 2-4 pelaajaa.
Pirteä pikajuoksu
Aloitetaan Orichalcumin ruotiminen sen ulkoasusta. Pelin graafinen ilme, josta vastaa Paul Mafayon (mm. Bunny Kingdom, Otys), on sarjakuvamaisen raikas ja miellyttää silmääni suuresti. Joo, vähän menee pelaajalautojen piirroshahmot punttisalipullistelijoiden kastiin, mutta muilta osin kaikki yksityiskohdat ja käytettyjen symbolien selkeys ansaitsevat pelkästään kiitosta. Pelin komponentit ovat nekin mainiot: tukevia pahvisia pelaajalautoja, kangaspusseja, erikoisnopat ja ne pienimmätkin natterit ovat huoliteltuja. Kyllä näillä kelpaa mitellä paremmuudesta.

Pelaaminen itsessään on joutuisaa ja mielekästä. Pieniä päätöksiä on jatkuvasti tehtäväksi etenkin kun useimmiten tarjolla ei ole just sellaista laatta+toiminto -yhdistelmää jolle kipeimmin olisi tarve. Omaa peliään pitää siten muovata vallitsevan tilanteen mukaisesti ja rakentaa useampia reittejä kohti seuraavia voittopisteitä. Orichalcum ei sittenkään ole mikään brainburner, jonka päätteeksi pää sauhuaa ylikierroksilla. Ei todellakaan, tämä on perhepelimäinen kokemus, joka ulkoasunsa puolesta houkuttelee varmasti perheen junioreita unohtamatta haastaa vanhempiakin pelaajia.

Alkuun Orichalcum tuntuu käynnistyvän hitaasti ja jo ensimmäisen voittopisteen hankinta voi tuntua haastavalta, mutta nopeasti ollaankin jo siinä vaarallisessa vaiheessa, jossa yksi jos toinen pelaajista voi yksittäisellä vuorolla haalia kerralla kaksi tai kolmekin voittopistettä ja rynniä voittoon. Pelin lopu tulee leikaten ja tasaisessa pelissä vuorojärjestys voi lopulta olla se ratkaiseva.
Pelaajien välinen vuorovaikutus tapahtuu pääosin toimintolaudan valintojen kautta: se mitä edellä vuorojärjestyksessä edellä valinneet ovat toimintolaudalta poimineet on seuraavilta pois. Näiden lisäksi titaanit kiertävät nekin toki pelaajilta toisille tilanteiden muuttuessa, mutta noin muutoin viiden voittopisteen hankinta on enemmän henkilökohtainen haaste. Tästä johtuen Orichalcum on parhaimmillaan kolmella pelaajalla jolloin on riittävästi “kilpajuoksijoita”, mutta kokonaiskesto pysyy riittävän napakkana.
Oikein pirtsakka tapaus kaikkinensa, mikä ei tietysti yllätä kun peli on kokeneen kehäketun, Bruno Cathalan, käsialaa ja tulitukena on ollut hivenen tuoreempi kasvo Johannes Goupy.
