Pingu-Party / Penguin Party – pyramidiin… asetu!

Pienillä muutoksilla on välillä järisyttävän suuri merkitys. Siinä missä Reiner Knizian kolmiuloitteinen, pinottava, Penguin (2007) oli karmaiseva epäonnistuminen koska pingviinien pinoaminen oli liki mahdotonta, on siitä ideasta jalostunut ja nyt tarkastelussa oleva Pingu-Party (2008) aivan toisenlainen kokemus.

Käsi tyhjäksi pyramidiin

Pingu-Partyn pakka koostu viidestä eri väristä, yhteensä kortteja on 36. Näillä tarpeilla rakentaa juuri täyden pyramidin, jossa alin kerta koostuu kahdeksasta kortista. Pakka sekoitetaan ja kortit jaetaan pelaajille, osa saattaa saada yhden enemmän kuin joku toinen mutta sillä ei ole väliä.

Pelivuorollaan pelaajan on lisättävä kortti pyramidiin tai jollei pysty, passattava. Alkuun korttien peluu on helppoa: alimpaan kerrokseen kun käy mikä tahansa kortti. Jo kahden pelatun kortin jälkeen tulee mahdollisuus myös rakentaa ylöspäin: yläkertaan käy jompi kumpi alla olevista korteista – tai jos on samaa korttia molemmat, niin vain samanlainen.

Taustalle on alkanut jo pyramidin alkua muodostua vaan mitä minä sinne pelaan – ja minne? Toistaiseksi kaikille näyttäisi olevan hyvin tilaa…

Tällä tavoin jatketaan, kunnes kukaan ei pysty enää pelaamaan korttia. Jäljellä olevat käsikortit antavat omistajalleen miinuksen per kortti. Miinuspisteiden laskua varten pelin mukana tulee pieniä muovichippejä. Jakaja vaihtuu, kortit sekoitetaan uutta kierrosta varten ja pyramidin rakentelu aloitetaan alusta. Peliä pelataan yhtä monta kierrosta kun on pelaajia (2-6) ja pienimmällä miinuspistepotilla voittaa.

Peliaikaa yhteen Pingu-Partyyn menee maksimissaan 20 minuuttia vaikka olisi täysi pelaajamäärä, pienemmillä pelaajamäärillä ollaan toki paljon nopeampiakin.

Täydellinen pieni filleri

Pingu-Partyn idean selittää minuutissa, pari jakoa alle ja hitain hämäläinenkin alkaa olla kartalla miten omista korteista pyrkiä eroon. Jos kädessä on paljon tiettyä väriä, on tietysti pidettävä huoli että niille löytyy vapaata kaistaa – ja toivoa, että joku toinenkin ajaa tätä itselle sopivaa agendaa. Samalla ne värit, jotka ovat vähemmistössä tai joita ei ole lainkaan koetetaan tukahduttaa rakennelmasta.

Tämä on siten kiusantekopeli, jossa kiusankohdetta ei pysty sormella osoittelemaan; toki jonkun verran pystyy arvaamaan toisten pelaamista korteista mitä kädestä mahtaa löytyä.

“Jaa, Tero pelasi jo toisen kerran putkeen keltaisen pingviinin, montakohan siellä kädessä vielä niitä mahtaa olla?”

Eri värien blokkailu johtaa siihen, että vaikka teoriassa jaetut kortit juuri ja juuri riittävätkin täydelliseen pyramidiin, niin täydellistä lopputulosta ei koskaan valmiina nähdä. En tällaista ihmettä ole ainakaan itse ollut todistamassa ja jakoja on takana kuitenkin jo satoja. Toisin voisi ollakin, jos Pingu-Party olisi yhteistyöpeli, mutta se olisikin sitten ihan eri peli se.

Pingu-Party on täydellinen valinta tilanteisiin, jossa pöydässä on maksimissaan kuusi pelaajaa ja joukossa sellaisia, jotka eivät jaksa muutamaa sääntöä enempää. Meillä esim. luottokamaa pelihetkeen anoppilassa. Samaan hengenvetoon on todettava, että se on kaikessa yksinkertaisuudessaan maistuva filleri myös peli-iltoihin: kevyt, nopea ja silti riittävästi päätöksentekoa sisältävä. Erinomainen Knizian pikkunäppärä korttipeli ja vakijäsen Top-100 -listallani.

Kierroksen päättyessä pyramidi näyttää tällä kerta tältä. Neljä korttia jäi pelaamatta, siitä miinukset näiden omistajille.

Saatavuus astetta hankalampaa – vai onko sittenkään?

Pelin saatavuus onkin sitten toinen juttu. Englanninkielistä alkuperäispainosta ‘Pinguin Party’ ei saa käytännössä mistään, muunkielisiä versioita löytyy jokunen myynnissä ainakin BGG:n Marketplacessa – viimeisimmät painokset pelistä on tehty koreankielisenä 2021. Hinta pyörii muutamissa kympeissä + postit päälle.

Mutta jos ei välttämättä juuri pingviineinä peliä kaipaa, niin käytännössä pelihän on olemassa myös suomeksi! Game of Thrones: Westeros Intrigue (2014) on miltei sama peli, vain pelin pisteytystä on hivenen muutettu. Samalla söpöt pingviinit ovat vaihtuneet tv-sarjan hahmoihin. Ei omaan silmääni yhtä kaunista, mutta Game of Thrones -sarjan ystäville todennäköisesti mieluisampi suunta. Tätä Fantasy Flight Games suomeksikin julkaisempaa peliä ei liene enää kauppojen hyllyillä, mutta kirppareilta ja/tai käytettynä löytynee kohtuu helpostikin. Ja ainakin edellä mainitsemani BGG:n Marketplacessa tarjontaa muun kielen versioista on vaikka kuinka ja käytännössä peli irtoaa postikulujen hinnalla. Joten jos tämän pelin haluaa ja GoT-teema ei ole este, niin peli on äkkiä hankittu omaankin kokoelmaan.

Pingu-Party, kompakti korttipeli Amigolta

Tero

Tero on pitkän linjan lautapelaaja, jota kiinnostavat myös konsoli- ja tietokonepelit. Uusiin peleihin tutustuminen kiinnostaa aina ja leikkisästi voidaankin sanoa, että Teron missiona on tietää lautapeleistä enemmän kuin kaupan sedät. Teron sweet spot on peleissä, joiden kesto on noin tunnin luokkaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.