Planet Unknown (2022) on alkujaan Kickstarter-kampanjan ja pienen julkaisijan (Adam’s Apple Games) voimin markkinoille putkahtanut peli. Siitä tuli kuitenkin menestys päätyen mm. Kennerspiel des Jahres -finalistiehdokkaaksi Saksassa vuonna 2023; sen kisan peli hävisi lopulta Challengers!:lle. Mutta mistä muusta kuin ainakin alkuun hankalahkosta saatavuudesta kohistaan, kun paneudutaan Planet Unknowniin tarkemmin? Viimeistään tämän artikkelin lukemalla sinäkin tiedät.
Laiska Susan laattoja tarjoilemassa
Pelin taustatarina on tiivistetty kahteen lauseeseen: ”Resurssit ovat ehtymässä maapallolta. Kuusi toimijaa on saanut tehtäväkseen kehittää tuntemattomista planeetoista pelastus ihmiskunnalle.” Ei mitään tämän enempää tai vähempää. Kääritäänpä siis hihat ja hoidetaan homma kotiin!
Pelaajien (1-6) edessä odottaa pelin alkaessa kullakin oma tutkimaton planeettansa. Tätä planeettaa kartoitetaan laatta laatalta aloittaen planeetan ulkoreunalta seuraavien laattojen yhdistyessä tavalla tai toisella edellisiin. Laatat, jotka ovat erilaisia polyominomuotoja, valitaan pyöriteltävästä laattatarjottimesta joka tunnetaan nimellä ”laiska Susan”. Yksi pelaajista pyöräyttää Susanin asentoon, jossa itseä kiinnostava laatta osoittaa kohti itseä ja näin toimiessaan muut sektorit kohdistuvat kohti muita pelaajia. Nyt jokainen pelaaja nappaa laatan omasta sektoristaan vaihtoehtoja ollessa aina kaksi erimuotoista laattaa ja pelaa valitsemansa laatan omalle planeetalle.
Jokainen laatta nostaa kahta mittaria pelaajan yrityslaudalla – nämä on vieläpä värikoodattu, joten mitään ei jää arvailun varaan. Kaikista mittareista irtoaa loppuviimeksi voittopisteitä, mutta tarjoilevat myös kertaetuja. Mustalla sivilisaatiomittarilla edetessä pääsee sivilisaatiokorttien pakalle, josta on tarjolla kertaetuja, boostausta tiettyihin loppupisteisiin tai suoria voittopisteitä – kaikkea näitä siten, että nopeimmat etenijät pääsevät valitsemaan isommasta valikoimasta.
Vesistöt antavat voittopisteitä paremmin kuin muut mittarit, mutta tällä mittaristolla edetään vain jos asetettu laatan vesistö osuu edes osittain planeetan vesistöruutuihin.
Vihreällä biomassamittarilla pääsee aika-ajoin lätkimään planeetalle yhden ruudun kokoisia vihreitä ”paikkopaloja” tilkitsemään väistämättä pelilaudalle jääviä pieniä reikiä. Tämä tulee tarpeeseen sikäli, että pelin päätteeksi planeetan kaikista täysistä rivi- ja sarakerivistöistä irtoaa vaihteleva määrä voittopisteitä.
Punaisella mönkijämittarilla eteneminen tuo peliin kuukävelijät, joita pääsee liikuttelemaan planeetan pinnalla ja laattojen päällä. Kuukävelijöillä siivotaan laatoille ilmestyviä meteoriitteja ja eri puolella planeettaa odottavia asumiskapseleista. Molemmista irtoaa pisteitä pelin päätteeksi.
Harmaa teknologiamittaria avaa pelaajalle uusia mahdollisuuksia. Jo muutama pykälä eteenpäin ja uusia laattoja asetettaessa ne saa asetella sinne tänne, seuraavilla tasoilla voi jemmata yhden ruudun kokoiset biomassalaatat pelin loppuun asti ja lätkiä ne laudalle vasta sitten. Ja mm. vitostason teknologian kehittänyt voi skipata kokonaan meteoriittinen laittamisen laudalle jos siltä tuntuu.
Lisäksi on keltainen – ”energia” – jota mittaristosta ei löydy lainkaan. Energia on pelin jokeriväri, jolloin pelaaja saa valita yhden toisista mittareista edistettäväksi kunhan ko. väri on kytkettynä juuri asetettuun energiavirtaan.
Kun kaikki pelaajat ovat laittaneet valitsemansa polyominolaatan laudalle, säätäneet mittareita sekä mahdollisesti käyttäneet niistä saadun hyödyn, vaihtuu laiska Susanin pyörittäjän rooli myötäpäivään ja siirrytään uudelle kierrokselle. Näin jatketaan kunnes joku pelaajista ei pysty enää rakentamaan kierroslaattaansa laudalle tai jokin Susanin laattasektoreista on kaluttu tyhjäksi. Kummin vain käykin, siirrytään loppupisteytykseen.
Monenmoista pisteytettävää
Pisteytys alkaa tarkastelemalla mitkä planeetan vaaka- ja pystyrivit on saanut täytetyksi laatoilla ja joissa ei ole yhtäkään meteoriittia; tällaisista riveistä ja sarakkeista ropisee tuntuva pistepotti. Mittaristosta rapsahtaa siitäkin toinen mokoma pisteitä. Kerätyistä meteoriiteista ja asumiskapseleista palkitaan niinikään, samoin pelin tuoksinassa poimituista sivilisaatiokorteista siltä osin kun ne vaikuttavat loppupisteisiin.
Edellä kuvatut osiot menevät vahvasti oma napa edellä, mutta Planet Unknown ei tyydy onneksi pelkästään tähän vaan osallistaa seuraamaan myös naapurien toimia. Pelin alussa kunkin pelaajan väliin on arvottu tavoite, josta naapurit kilpailevat keskenään voittajan saadessa tarjolla olevat lisäpisteet. Tavoite voi olla vaikkapa rakentaa useampia erillisiä teknologia-alueita kuin naapurilla tai isompi yhteinen biomassa-alue. Yksinpeliä silmällä pitäen em. korttien kääntöpuolella on soolopelailuun soveltuvia tavoitteita.
Isoimman kokonaispistepotin haalinut julistetaan paitsi voittajaksi myös ihmiskunnan tulevaisuuden pelastajaksi. Tähän sankaritekoon peliaikaa menee noin 75 minuuttia.
Muutakin kuin vaniljaa
Jos ja kun Planet Unknown -kokemusta haluaa maustaa lisää, voi ottaa mukaan tapahtumapakan. Tätä varten pelin alkuun rakennetaan 20 kortin sekoelmapakka kolmen eri tason tapahtumakorteista, joista vihreät antavat jotain ekstraa, keltaiset tuovat lisähuomioitavaa ja punaiset jarruttavat pelisuunnitelmia – näin karkeasti luokiteltuna. Se minkälaisella suhteella mitäkin väriä tapahtumapakkaan lisää jää peliseurueen päätettäväksi. Lopputuloksena pakan kortit sekoitetaan keskenään sekaisin, joten kukaan ei tiedä missä kohtaa minkäkin tason tapahtuma vastaan tulee.
Tapahtumapakasta nostetaan yksi kortti ja suoritetaan/huomioidaan sen tapahtuma siinä vaiheessa pelikierrosta, kun ”laiska Susanin” asento on lukittu. Muilta osin edetään kuin perusversiossa mitä nyt pakan loppuminen tuo sekin vaihtoehdon pelin päättymiselle. Tämän tapahtumapakan käyttöä suosittelen lämpimästi melkeinpä ensipeleistä lähtien, sillä siinä määrin sujuva ja mielenkiintoinen lisä se pelille on.
Mittarilautojen kääntöpuolella on vaihtoehtoiset korporaatiot, joilla tuodaan eroja pelaajien pelilautoihin. Nyt kullakin on erilaisia teknologioita tarjolla kehitettäväksi, eri määrä mönkijöitä käytettäväksi ja niin edelleen. Ja jos haluaa vielä lisää eroavaisuuksia pelikokemukseen, voivat pelaajat kääntää planeettalautansa ympäri jolloin kaikilla on erilaiset planeetat tutkittavaksi. Kuhunkin planeettaan sisältyy omat erityissääntönsä huomioitavaksi. Mittarilautoja ja erilaisia planeettoja käyttämällä voi myös antaa tasoitusta vähemmän pelanneelle osan laudoista ollessa haastavampia kuin toiset.
Polyominoistien unelma
Erilaisten polyominopelien ystäville Planet Unknown on nappivalinta. Pelin perushaastetta ”täytä sun planeetta” höystetään mukavalla määrällä sopivan kevyitä ja ymmärrettäviä lisähaasteita ja huomioitavia yksityiskohtia. ”Jaa, pitäis nuo meteoriititkin tuolta siivota, jotta sarakepisteet avautuvat” mikä siis tarkoittaa, että mönkijää pitää päästä liikuttelemaan. Sivilisaatiopakka tarjoilee sekin jotain mihin rientää ensin ja ehkäpä siten boostata jotakin loppupisteytettävää astetta jykevämmäksi?
Ja vaikkei nyt ihan kaikkien pelaajien kanssa pääsekään aidosti kilpailemaan, niin jo tarjolla oleva lähinaapureiden kanssa mittelö tuo jotain, minkä vuoksi pitää olla kiinnostunut oman navan tuijottelun ohella edes joltain osin naapureiden tekemisistä.
Tapahtumapakka elävöittää peliä mukavasti ja tuo pientä epävarmuuden verhoa pelailuun. Ei liiaksi asti, mutta toisinaan sen vaikutus juuri sen hetkisiin päätöksiin voi olla merkittävä. Ja lisäsyvyyttä kaipaaville on tarjolla vielä erilaiset korporaatiot ja planeetat. Sanoisin, että sisältönsä osalta Planet Unknown on onnistuneesti viritetty tapaus: peli ja variaatiot näyttävät monimutkaisemmilta kuin lopulta ovatkaan. Peliä pelaa perheen kesken heittämällä sikäli kuin vain englanti taipuu siinä määrin kuin mitä sivilisaatio- ja tapahtumapakat vierasta kieltä tarjoilevat.
Planet Unknown kickstarter-historia näyttäytyy komponenteissa, jotka ovat priimaa. Pelin ’hobby edition’ eli kuvissakin näkyvä jälleenmyyntiversio on näyttävä ja jopa pröystäilevä. ”Laiska Susan” on huikaisevan toimiva palahyrrä, jollaista en ole toisaalla nähnyt samanlaisella laadulla toteutettuna. Mittaristolaudat ovat nekin upotetut eli kuutiot pysyvät paikaillaan vaikka vahingossa pieni töytäisy tapahtuisikin. Planeettalaudat ovat ohuemmat kaksipuoleiset lirpakkeet, mutta ajavat asiansa vallan mainiosti.
Pelin kickstarter-versiossa meteoriitit ja asumiskapselit olivat muovia, mutta en niitä kaipaa vaan pidän näitä jälleenmyyntiversion puisia jopa parempina. Sen sijaan kickstarter-versiossa on vielä jokunen planeetta ja korporaatiolauta enemmän, mitkä olisivat oiva lisä pitkässä juoksussa itsellekin.
Niin, Planet Unknown on kokonaisuutena huikaisevan hyvä. Se on helposti lähestyttävä ja viimeistä piirtoa myöten näyttävä puzzle, jossa pelaaminen tapahtuu yhtäaikaisesti ilman odottelua. Kun se imaisee tällä kaavalla peräti kuusi pelaajaa, niin en voi olla kuin tyytyväinen. Ja itse asiassa peli on sitä parempi mitä enemmän pelaajia on mukana: tällöin niitä itselle ”sopivimpia” paloja saa vähemmän ja peli siten vaikeutuu; nimittäin kaksinpeli tuppaa jo olemaan ylihelppoa kauraa ja tekee hommat tylsäksi.
Moitteiden puolelle listaan sen mistä moni muukin pelin omistava on purnannut: ”laiska Susan” ei nimittäin sisällä kantta! Tahtoo siis sanoa, että meille kaikille jotka säilytämme lautapelejä oikeaoppisesti pystyssä TAI jotka haluaisimme kuljettaa pelejä myös peli-iltoihin tai muuten mukana täytyy ratkoa kuinka säilöä polyominolaatat pelilaatikossa. Muutaman harjoituksen jälkeen itse ratkaisin asian säilömällä paloja pusseissa, sillä ”ropina laatikossa kävi aina, kun peliä siirteli sinne tänne”.
Erinomainen lopputuote edellisestä riippumatta vaikka toki Planet Unknown on aavistuksen hintava. Sittenkin, rahalleen saa tällä kertaa vastinetta… ja ’Lunkisti.fi-suosittelee’ leimat heittämällä. Ja vaikka Kennerspiel des Jahres -voitto jäi saavuttamatta, niin toivon pelille kaikkea hyvää jatkossakin.
…niin, ja sitä jatkoa tosiaan piisaa. ’Planet Unknown: Supermoon’ lisäosa putkahtaa markkinoille vuoden 2024 aikana. Se tuo lisälautojen muodossa uutta tutkittavaa sekä muita uusia elementtejä. Paketissa tulee viimein kansi myös laattahärvelille – näin julkaisija Adam’s Apple Games viimein kuuntelee saamaansa palautetta.
