‘Poliittisesti epäkorrektia’ on poikkeuksellinen partypeli: siinä on nimittäin K-18 lätkä kannessa. Miksi näin? Annetaanpa pelilaatikon takakannen tekstipoimintojen avata syitä enemmän, sillä se kertoo asian paremmin kuin itse osaisin kuvailla:
“Poliittisesti epäkorrektia on peli, jossa saa sanoa kaiken sen, mikä ei muulloin tule kuuloonkaan. Tässä pelissä voi liikkua täsmälleen rajalla ja nauraa joutumatta silmätikuksi. Peli saattaa vaikuttaa loukkaavalta, mutta hauskuus tulee nimenomaan siitä, että pelaajat tietävät liikkuvansa täsmälleen hyväksyttävyyden rajoilla. Poliittisesti epäkorrektia aiheuttaa aina yllättäviä ja hulvattomia tilanteita pelipöydän ääressä.”
Kyseessä on siis hyvän maun roskakoriin heittävä aikuisten partypeli, joka ei sovellu herkkähipiäisille tiukkapipoille. Mystinen musta pelilaatikko ei pelin sisällöstä sen enempää sitä tutkailevalle sitten kerrokaan: komponenteista ei nimittäin ole kuvan kuvaa, mutta tekstikuvaus avaa sisuskaluja sen verran, että tehtävä- ja vastauskortteja on yli 500. Ainakin mielenkiinto on herätetty!
Kun tuon mystisen laatikon pääsee lopulta avaamaan, on sen sisältö nopeasti käyty läpi: lyhyet yksisivuiset säännöt sekä neljä pakkaa pelikortteja. Aikaisemmasta pelikokemuksesta riippumatta pelaamaankin pääsee nopeasti, sillä riittää kun pakat sekoitetaan kukin erikseen ja kullekin pelaajalle jaetaan yhteensä 12 vastauskorttia kolmessa eri värissä. Siten pelilaatikossa kököttävä teksti ‘3 minuuttia sääntöjen opettelua’ pitää hyvinkin kutinsa.
Kun kullakin pelaajalla on kädessään vastauskortit voidaan homma startata käyntiin. Peli etenee siten, että yksi pelaajista kääntää päällimmäisen tehtäväkortin ja lukee kortissa olevan lauseen ääneen.
Nyt muut pelaajat valitsevat omista vastauskorteistaan mielestään “sopivimman” täyttämään tehtäväkortin aukon (tai aukot). Valitut vastauskortit asetetaan pinoon siten, että tehtäväkortin kääntänyt ei näe mikä on kenenkin pelaajan vastaus. Seuraavaksi vastauskortit luetaan yksi kerrallaan ääneen ja tehtäväkortin lukenut valitsee mielestään parhaan vastauksen.
Parhaan vastauksen tarjonnut pelaaja saa tehtäväkortin itselleen – jokainen näin saatu kortti on yhden pisteen arvoinen. Vastauskortin käyttäneet saavat yhden uuden vastauskortin haluamastaan pakasta ja tehtäväkorttipakka kiertää myötäpäivään seuraavalle pelaajalle. Näin jatketaan kunnes jollakin pelaajalla on viisi pistettä.
Pelimekaniikka on siten tuttu kaikille ’52 hullunkurista kysymystä ja vastausta’ -lapsuudessa pelanneille, joskin nyt saa vastauksensa valita 12 erilaisesta.
Vähän peliä, paljon hauskaa – sopivassa seurassa
‘Poliittisesti epäkorrektia’ osuu ja uppoaa, kunhan peliseura on valittu oikein. Se tarjoaa mielettömät naurut aivan poskettomine vastausyhdistelmineen ja vaikka se ei pelillisiä nerokkuuksia tarjoakaan – mikä pätee lähes kaikkiin partypeleihin – jättää se teräville hoksottimille silti tilaa. Tiukkapipot ja tosikot älkööt vaivautuko, mutta pubipelinä, tupareissa, opiskelijaporukoissa ja nuorten aikuisten kesken pelattuna ‘Poliittisesti epäkorrektia’ on melkoisen varma valinta. Jos siis vaikkapa Radio SuomiPopin Aamulypsyn tarinointi jaksaa naurattaa tai tykkää ronskista huumorista luokkaa ‘Comedy Central Roast’ – niin silloin uppoaa varmasti tämäkin. Mutta perheen kesken pelattuna kun pöydän ääressä on isä, äiti, jälkikasvua ja vaikkapa isovanhemmat… niihin tilanteisiin valinta on jotakin muuta ‘Poliittisesti epäkorrektia’.
Peli siis aiheuttaa naurunremakkaa, mutta komponenttiensa puolesta jää tympeämpi fiilis: pelilaatikon kansi ja käännös kauttaaltaan on onnistunut, mutta muilta osin on menty kovin halvanoloisesti. Kortit ovat kauttaaltaan ohuita ja b-luokkaa ja tympeän näköisiä. Olisikin ollut mukavaa, jos graafisessa ilmeessä olisi irroteltu teemaan sopivasti eikä tyydytty pelkkään tekstiin.
Pelilaatikon sisuskalut herättävät nekin kulmien kurtistusta: laatikko on yli puolet suurempi kuin mitä sen tarvitsisi olla, mutta sittenkin laatikon insertti on mokattu. Pelin neljä korttipakkaa eivät sellaisenaan mahdu korteille varattuihin koloihin vaan osa korteista on pakko sekoittaa viidenteen insertissä olevaan koloon. Ei näin.
Komponenteista viis… onneksi sisältö on kunnossa. Se tärkein kysymys kuuluukin: ‘Kuinka poliittisesti epäkorrekti sinä olet? Entäpä ystäväsi?’ Se selviää vain pelaamalla ‘Poliittisesti epäkorrektia’.
Infolaatikko: Poliittisesti epäkorrektia | ||
---|---|---|
Pelaajia: 4-12 | Kesto: 30 minuuttia | Julkaisuvuosi: 2016 |
Saatavuus: pelialan liikkeet ja marketit (suomeksi). | ||
Lisätietoa: boardgamegeek |
Jotenkin minua näissä Cards Against Humanity -peleissä tökkii eniten se, että niissä valitaan jonkun toisen keksimä punch line jonkun toisen keksimään vitsiin. Mitäs minä siinä teen? Jos pelaan vaikka Snake Oilia, keksin itse sen vitsin ja punch linen, toki pelin antamista aineksista. Onhan se pykälän vaikeampaa, mutta myös palkitsevampaa.
Ja heko heko, se sano neekeri.
Minä en ollut ollenkaan varma ennen testiä, että ‘Poliittisesti epäkorrektia’ toimisi meikäläiselle, mutta käytäntö osoitti toisin. Kyllä tuosta vaan monet hyvät naurun remakat peliporukassamme saimme ja kun vastauskortteja on sopiva tukku kädessä, niin valintojakin saa tehdä – huomioiden tietysti kulloisenkin henkilön, joka on tuomarin roolissa. Eli kyllä tämä toimii, vaikka samaan hengenvetoon pitää todeta, että ei tätäkään party-peliä yhteen putkeen montaa kertaa pelaa. Iso osa nautinnosta tulee myös erittäin hyvästä käännöksestä eli sen suhteen on tehty hyvää työtä ja lokalisoitu peli meille sopivaksi.
Terve Tero!
Omasta pelistä on ohjekirja hävinnyt, onko mahdollista, että laitat omastasi kuvaa minulle meiliin?
Tässä pelissä ei nyt hirveästi ole sääntöjä mistä taistella, mutta jos tilanteeseen ajaudutaan että pitää tarkistaa että kukas olikaan oikeassa.
Huippu peli illanviettoon kyllä, kunhan kaverit ei ole kukkiksia.
Kiitos paljon.
Hei, valitettavasti oma kappaleeni on joutanut jo kiertoon jokin aika takaperin. Mutta kääntyisin hukkuneen ohjekirjan tiimoilta Lautapelit.fi:n puoleen, osoitteeseen: info(at)lautapelit.fi
Pelattiin viikko sitten enkkuversiota isolla porukalla. Oli hauskaa. Nyt kokeiltiin Suomi versiota ja kyllä tää iskee enemmän.. varsinkin muutaman oluen jälkeen